Kirjoitukset avainsanalla terveys

Twitter viserteli kännykkäni näytölle tiedon Nature-lehden tuoreesta artikkelista, jonka otsikossa tutkijat toteavat, että maailmassa vallitsee fyysisen aktiviteetin epätasa-arvo. Stanfordin tutkijat hyödynsivät älykännyköiden keräämää tietoa 111 maasta, joissa jokaisessa oli ainakin 100 kännykän käyttäjää. Tämän tiedon pohjalta muodostettu maailman kartta ihmisten päivittäisistä askeleista väittää, että japanilaiset ja espanjalaiset ovat kovia kävelijöitä. Suomi on keskikastia, mutta häviää ainakin 1000 keskimääräisen päivittäisen askeleen verran ruotsalaisille. Ilmastoltaan kuumissa maissa kävellään vähemmän. Tämä tulos ei ainakaan minua yllätä.

Tuore tutkimus kertoo digiajan vempaimien tarjoamista mahdollisuuksista yrittää tehdä päätelmiä laitteitten käytön pohjalta. Tulokset ovat mielestäni lähinnä suuntaa antava. Onko kaikilla kännykkä aina ja kaikkialla mukana? Jos suurimman osan päivästä aurinko porottaa kuumana, on kävelyvauhti ja –määrä varmasti erilainen kuin ilmanalassa, jossa kävely on oiva keino pitää itsensä lämpimänä.

Vähäinen liikkuminen on yhdistetty elämäntapasairauksiin sekä myöhemmän iän muistisairauksiin ja muihin kremppoihin. Tätä tietoa tulee joka tuutista. Tellervo Seppälän toukokuussa (2017) Turun yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan elämäntapasairauksista kärsivät kokevat usein lääkäreiden syyllistävän terveysneuvoillaan. Hyvät lukijani, minäpä kirjoitankin nyt vähän muusta: jaloista.

Sain idean tähän blogiini metsän siimeksessä. Kävelin polkua pitkin ja katselin paljon jalkoihini. Polku oli paljosta kävelemisestä kulunut ja eri suuntiin kulkevat, erikorkuiset ja –paksuiset puiden juuret sekä niiden lomassa olevat käpyrykelmät vaativat huomion keskittämistä jalkoihin. Kun idea blogiin putkahti mieleeni ja samalla aktivoitui muistikuva Nature -lehden visertelystä, olikin vähän vaikeampaa keskittyä siihen kävelemiseen. Ajatukseni meinasivat väkisin laukata blogitekstin sisällön suunnitteluun. Pääsin kuitenkin kotiin kompuroimatta.

Jalkojen varassa taaperramme elämänpolkuamme. Käsi on aina mukana kulkeva työväline, jonka monimutkaisuutta robotiikka kiivaasti mallintaa. Ihmisen jalka on aina mukana oleva kulkuväline ja kyllä sitä erilaisten hommienkin tekemiseen tarvitaan. Ihmisen kävely on paljon monisyisempää ja sulavampaa kuin monien robottien, jotka lähinnä liukuvat pitkin lattiaa tai kävelevät kankein koivin.

Jalkaterässä on laskettu olevan 26 luuta, 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Jalkaterä ja nilkka tekevät monenlaisia liikkeitä, joitten myötä kävelemme välillä varpailla tai kantapäillä, hypimme yhdellä jalalla, kävelemme taaksepäin ja sivuttain, pyörähdämme jalan tai jalkojen varassa ympäri, hyppäämme ojan yli, polskuttelemme vedessä, pyörähtelemme ja nytkymme musiikin tahdissa tai tuotamme rytmiä jalkoja eri tavoin tömistellen.

Jalkapohjat ovat ainoa ruumiinosa, joka on tuntokontaktissa ympärillä olevaan fyysiseen maailmaan ihmisen ollessa pystyasennossa. Paljain jaloin liikuttaessa jalkapohjan ihotunto sekä nilkan asento- ja liiketunto välittävät koko ajan tietoja alustoista, niiden muodoista ja alaraajan asennoista. . Kun tuntoaistit ovat kunnossa ihminen tunnistaa katsomattakin, onko jalkapohjien alla hiekkaa, nurmikkoa, asfalttia tai tuliko astuttua kävyn päälle.

Ääreishermoston tuntohermojen vaurioissa jalkapohjien tuntoaistit heikkenevät. Jalkapohjan iho kärähtää liian kuumalla alustalla. Aivot eivät saa kuumavaroitusta ja väistämisliikkeeseen osallistuvat aivojen hermoverkot ja raajaan kulkevat liikehermoradat eivät aktivoidu. Jos jalkapohjan tunto on huono, ihminen kompuroi herkemmin pimeässä, koska näköaistin antama lisätieto ei ole auttamassa, kun jalkapohjat ja varpaat eivät tunnista maton reunaa tai alustan kaltevuutta.

Jalkojen käyttö vaatii aivojen eri toiminnoille erilaistuneiden hermoverkkojen yhteispeliä. Jo kävely aktivoi näitä hermoverkkoja monipuolisesti: Päälakialueen tuntoaivokuorelle kulkeutuu tuntohermoratoja pitkin jalkojen tuntoaistimien keräämää tietoa. Tuntoaivokuoren vieressä on liikeaivokuori, jonka hermosoluista saavat alkunsa vartalon ja raajojen lihaksia eri tavoin liikuttavat liikehermot. Tuntotietoon erikoistuneet hermoverkot ovat yhteydessä liikeaivokuoren hermoverkkoihin. Ympäristöstä kerätty tuntotieto vaikuttaa ihmisen liikkeisiin. Tunto- ja liikehermoradat risteävät aivorungon ydinjatkeeksi nimetyllä alueella. Oikea aivopuolisko ohjaa vasenta jalkaa ja päinvastoin.

Kävely ei suju pelkällä tunto- ja liikehermojen yhteispelillä. Pikkuaivot ja aivorunko-alue osallistuvat tasapainon hallintaan sekä raajojen väliseen koordinaatioon. Ihminen tarkkailee aistinvaraisesti ympäristöään ja mm. takaraivoalueelle kulkeutuva näkötieto sekä ohimolohkoalueella jatkokäsiteltävä kuulotieto on huomioitava, kun kävelyä sopeutetaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Eri puolilta ihmiskehoa aivoihin kulkeutuvan aistitiedon pohjalta ihminen hahmottaa myös sitä, missä asennossa jalat ja itse asiassa koko ihminen on ympäristöönsä nähden. Aistitiedon huomioiminen ja sen pohjalta tapahtuva kävelyn tilannekohtainen säätely vaatii toimivia otsalohkoja, jotka koordinoivat kävelyyn osallistuvien, eri hermoverkkojen välistä yhteispeliä. Jaloitellessaan ihminen aivojumppaa. Kävelemisen kyky, kuten muutkin taidot, ruostuu, jos sitä ei jatkuvasti tee.

Jaloistaan kannattaa pitää huolta. Omin jaloin kulkeminen voi joskus olla ainoa keino päästä perille. Jalkojen toimintaa voi pitää yllä ja kehittää monilla iloa tuottavilla tavoilla: tanssien, pallopeleissä, vaihtelevissa maastoissa samoillen, vedessä polskutellen, hiihtäen, luistellen, kiipeillen, paljain jaloin askeltaen. Arkisten askareiden lomassa voi välillä ottaa pari hyppyaskelta, keinutella itseään edes takaisin kantapäiltä varpaille. Bussipysäkillä voi harjoitella yhdellä jalalla seisomista. Jokaiselle löytyy keino treenata jalkateriään. Jalkajumppa on myös tasapainotreeniä, kehon hallintaa, todella monipuolista hermoverkkojen kutittelua – aivotreeniä.

Kouluajoiltani muistan jumppatunneilta hernepussit. Niitä piti nostella varpaitten avulla. Lapsuuskesinä seurasin kuinka mummuni pyöritteli vauhdikkaasti kaulinta leipoessaan karjalanpiirakoita tai mustikkapiirakkaa vehnätaikinasta. Iltaisin mummu laittoi putsatun kaulimen maahan ja hieroi sillä päivän askareissa väsyneitten paljaitten jalkojensa pohjia. Välillä mummun jalat saivat ilma- ja vesikylpyjä sekä rasvahierontaa. Mummuni sanoi: Nyt on aika jalkojen lepuutella. Muista, Kiti, välillä nostaa jalat kohti kattoa ja pyöritellä nilkkoja. Viisas neuvo. (Blogin kuvassa heiluttelen jalkojani kevättä rinnassa – kesää odotellen.)

Kommentit (2)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

http://www.tiede.fi/keskustelu/59715/ketju/ihmeaine_parantaisi_haavat_jo...

Diabeetikon jalat ovat vaaravyöhykkeessä, koska niiden haavaumat pyrkivät vain pahenemaan perinteisistä hoidoista huolimatta. Uumajan yliopiston tutkija Y. Shen on todennut, että verenohennuksessa ym. käytetty lääketieteelle tuttu aine saa aikaan hyvin vaikeiden jalkahaavojen nopean parantumisen. Ylläolevassa ketjussa esitellään hieman Y.Shenin tutkimuksia. Samalla varoitellaa apteekissakin myytävien pihkavoiteiden mahdollisesta huonosta sopivuudesta kaikkien jalkojen hoitoon.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

https://www.google.fi/search?site=&source=hp&q=knee+anatomy&oq=knee+anat...

https://www.google.fi/search?q=foot+anatomy&oq=foot+anatomy&gs_l=psy-ab....

Kun ylläolevista linkeistä vielä ottaa kuvahaun, ilmenee ihmisen polven ja jalan hämmästyttävä rakenteellinen monimutkaisuus. Ja jokaisella rakenneosalla ja sen sijainnilla on myös oma tärkeä tehtävänsä.

Tuntuu erikoiselta, että vaikka jalkapohjassa on varsin herkkä tuntoaistikokoelma, on se kuitenkin kokemukseni mukaan erikoisherkkä toisen jalkaa vasten.  Jalassa voi ehkä olla myös kemiallinen aisti (kuten esim. krokotiilin nahkalla), jolla se tunnistaa esim. happaman suoveden happamaksi (arvio perustuu vain muistikuviin)

Parhaillaan vietetään kansainvälistä aivoviikkoa. Ilman aivoviikkoakin aivot ovat kovin pop ja valokeilassa vähän siellä ja täällä. Jos haluaa medianäkyvyyttä kannatta muistaa viljellä aivo-sanaa ja etuliitettä: Aivoja johdetaan, aivoja jumpataan. On aivotreeniä, aivourheilua, aivolekottelua, aivoja energisoivia harjoitteita, aivojen luovuuspotentiaalin esiin kutittelua ja aivojen voimaruokia. Aivot tuntevat, uskovat, valehtelevat, innostuvat, palavat pohjaan, sekoavat ja oivaltavat kertovat erilaiset nettiotsikot. Uutisia ryydittävät erilaiset kuvat, joissa aivoista kasvaa kukkia tai poimuisten aivojen sisällä loistaa tähtitaivas tai leijuu pilviä.

Monet terveellisen elämän ohjeet kuten muista kohtuus kaikessa, pysy toimeliaana, liiku ja lepää, tapaa ihmisiä, tee asioita, joista pidät ovat kestävää viisautta jo lääketieteen isän Hippokrateksen ajalta (n. 400 EKr) ja kauempaakin ihmisen historiassa. Ne pätevät edelleen ja edistävät sekä ylläpitävät myös aivoterveyttä. Löytämällä sopivan tasapainon erilaisten päivittäisten tekemisten ja levon välillä tekee hyvää mielelle, keholle ja aivoille. Suojaa pääsi tälleiltä ja kehoasi sekä aivojasi päihteiltä on hyvä terveyden peukalosääntö.

Vakavamielisen ja pitkäjänteisen aivotutkimuksen näkökulmasta lähes kaiken ihmisen toiminnan pukeminen aivokuosiin ei ole ongelmatonta. Tässä touhussa unohtuu helposti se, että aivot eivät ole muusta kehosta irrallaan oleva saareke. Verenkierto ja hermosto kulkevat kaikkialle ihmisen kehossa huolehtien omalta osaltaan siitä, että elimistömme fysiologia nopeutuu, kun tarvitaan lisää liikettä tai päivän aikana on saatava monia asioita hoidettua. Ja niin aivot kuin muu ihmisen keho tarvitsevat kiihkeämmän tekemisen jälkeen fysiologian rytmin vaihtamista rauhallisemmaksi – lepoa. Aivojen ja ihmiskehon välisissä yhteyksissä riittää tutkittavaa. Mikä on esimerkiksi sopiva määrä stressiä, joka innostaa ja auttaa ihmistä ylittämään itsensä? Milloin stressi ja jatkuva itsensä venyttäminen äärirajoille johtaa haitalliseen stressiin vaarantaen terveyden?

Näin aivoviikon alkaessa haluankin muistuttaa, että aivot ovat elin pääkoppamme suojassa. Ne ovat fysiologiallaan kieltämättä monessa mukana. Niiden aineenvaihdunnan, hermovälittäjäaineiden, hormonien, immuunijärjestelmän, hermoverkkojen ja erilaisten hermosolujen ja niihin liittyvien sähkökemiallisten ilmiöiden sekä näiden välisen vuorovaikutuksen ymmärtäminen vaatii pitkäjänteistä tutkimusta. Tarvitaan monien eri alojen tutkijoiden yhteistyötä. Aivotutkimus ei ole yhdenkään tieteenalan yksinoikeus. Myös tekoäly ja robotiikka auttavat ymmärtämään ihmisaivojen toimintaa.

Aivojen fysiologiaan, biologiaan ja rakenteisiin keskittyvät tutkimus ei riitä, jotta voidaan ymmärtää, miten aivojen fysiologinen tila ja siinä olevat vaihtelut vaikuttavat esimerkiksi ihmisen ajatteluun. Mukaan on kytkettävä ihmisen älyllisiin toimintoihin, oppimiseen ja käyttäytymiseen, mieleen liikkeisiin ja tunteisiin liittyvää tutkimusta. Aivojen salaisuuksien avaamista voi verrata palapelin kokoamiseen, jossa palaset eivät aina suinkaan heti asetu oikeille paikoilleen. Ja työ ei ole koskaan valmis, tutkittavaa riittää aina.

Aivoviikon aluksi palaan ajatuksissani reilun sadan vuoden päähän, 1800 ja 1900 luvun vaihteeseen. Tuolloin istui laboratoriossaan espanjalainen patologi Santiago Ramón y Cajal. Näen sieluni silmillä hänet kumartuneena mikroskooppinsa ääreen. Hän tutkii kuolleen potilaan aivoleikettä. Cajal tarkentaa mikroskooppia ja – heureka – löytää hermosolun. Vähitellen hänen laboratoriopäiväkirjansa täyttyivät piirustuksista, jotka kuvasivat erilaisia mikroskoopin linssien läpi avautuvia solunäkymiä. Iloksemme netistä löytyy runsaasti myös Cajalin akvarelleja. Taiteellisesti lahjakas Cajal olisikin alun perin halunnut taiteilijaksi, mutta hän päätyi onneksemme yhdistämään tutkijan ja taiteilijan lahjansa.

Santiago Ramón y Cajalin kolmiosaista teosta (1894-1904) ihmisen ja selkärankaisten hermostosta pidetään modernin neuroanatomian perustana. Kirjassa on runsaasti Cajalin tekemiä piirustuksia. Vuonna 1892 Cajal oli lisäksi esittänyt, että sikiöaikana hermosolut löytävät yhteyden toisiinsa kemiallisen viestinnän ansiosta. Tämä teoria loi pohjan monille systeemisen neurotieteen tuleville kehitysaskelille. Cajal jakoi vuonna 1906 lääketieteen Nobelin palkinnon yhdessä italialaisen Camillo Golgin kanssa tutkimuksista, jotka mullistivat neurotieteen perustavanlaatuisesti.

Työ aivojen toiminnan ymmärtämiseksi Cajalin ja Golgin viitoittamalla tiellä jatkuu. Kyse on pitkäjänteisyyttä vaativasta matkasta, jossa haasteita riittää. Tällä hetkellä mm. erilaisten aivoihin kohdistuvien vaurioiden aiheuttamia toimintahäiriöitä hermosolujen ja –verkostojen toiminnassa tutkitaan toiminnallisen aivokuvantamisen eri menetelmillä. Tutkimuksen tavoite on ymmärtää nykyistä paremmin, miten aivojen toiminta muuttuu sekä spontaanin toipumisen että kuntoutuksen kautta. Ymmärtämällä aivojen muovautumiseen liittyviä ilmiöitä voidaan kehittää uusia hoito- ja kuntoutusmenetelmiä.

Istuin jokin aika sitten ratikassa ja kaksi noin kymmenen vuotista tyttöä mietti, kumpi on tärkeämpi aivot vai sydän. ”Kyllä se on aivot”, tuumasi toinen. ”Ilman niitä ei voi ajatella”. ”Kyllä sydänkin on tärkeä. Niin ja keuhkot myös”, sanoi toinen. Näiden tyttöjen käsiin voi Suomen tulevaisuuden huoleta jättää, ajattelin. Sydämellä ja järjellä, välillä syvään hengittäen, ettei happi lopu. Kaikki ihmiseen ja inhimilliseen elämään liittyvät kysymykset eivät ratkea aivoihin tuijottamalla.

Kommentit (22)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Vielä pitkälle 70-luvulla opetettiin virallisena tietona, että aivosolut vähin erin pelkästään kuolevat pois. Sitten joku tutkija huomasi, että jonkun linnun laulun jokakeväinen uudestaan oppiminen edellytti jonkun verran lisäkasvua linnun aivoissa (raportti Naturessa). Mutta voiko myös ihmisellä kasvaa uusia aivosoluja, oli vielä hämärän peitossa.

Nyt tiedetään, että myös ihmisen aivot uudistuvat huomattavasti. Esimerkiksi normaalina elinaikana uudistuu hippokampuksen soluista noin kolmasosa. Tieto perustuu C-14-atomien suhteelliseen määrään eri soluissa, siis periaatteessa tuttuun radiohiiliajoitukseen, jonka avulla on määritetty hippokampuksen solujen ikäjakauma suhteessa ihmisen elinikään. Pohdintaa herättää aivojen runsaan uudiskasvun mahdolliset syyt ja erityisesti se, miten uudet solut ankkuroituvat vanhaan järjestelmään

http://www.hs.fi/tiede/a1371087468356

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Vielä ainakin 70-luvulla pidettiin neurogliaa astrosyytteineen ainakin kognitiiviselta kannalta arvottomina. Muistaakseni 70-luvun lopussa ilmestyi kuitenkin USA:laisen tutkijan kirja, jossa astrosyyteillä ja gliasoluilla yleensä osoitettiin kirjoittajan mielestä olevan ensiarvoinen tehtävä juuri aivojen kognitiivisissa toiminoissa. Vähitellen myös tiedeyhteisö alkoi muuttaa mielipiteitään tähän suuntaan.

Nykyään jo ollaan yhtä mieltä astrosyyttien keskeisestä funktiosta kognitiivisissa toiminnoissa ja älykkyydessä, mutta miksi näin on, on vielä hämärän peitossa. Kiinnostava kysymys luovien nerojen kuten Einsteinin ajattelun tekijöistä aivoissa viittaa myös astrosyytteihin, joita Einsteinin aivoissa on poikkeuksellisen suuri määrä

http://www.huffingtonpost.com/dr-douglas-fields/unusual-brain-cell-astro...

Muutamien aivotutkijoiden mielestä eettisesti kyseenalaisia kokeita on jo tehty hiirellä siirtämällä sen aivoihin ihmisen astrosyyttejä ja toteamalla hiiren älykkyyden kohonneen huomattavasti. Paha vain (hiirelle) jos myös sen tietoisuus saa inhimillisiä piirteitä..

Kuvia erilaisista aivosoluista. Klikkailemalla kuvaa tulee usein esiin jotain uutta tietoa

https://www.google.fi/search?q=brain+cells+pictures&biw=1067&bih=461&tbm...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Peilisolujen keksijä italialainen Giacomo Rizzolatti

http://old.unipr.it/arpa/mirror/english/staff/rizzolat.htm

löysi aikaisemmin, joskus 80-luvun alussa, lähinnä vain tiettyihin ärsykkeisiin reagoivat "spesifit neuronit". Esimerkiksi neuroni, joka reagoi vain 7-sakaraisiin tähtiin tai neuroni, joka reagoi kärpäsen lähestyessä kasvoja tietystä suunnasta olivat tällaisia.

Spesifien neuronien periaatteen avulla voisi ehkä ratketa kymmeniä ratkaisuyrityksiä osakseen saanut Kuun näkyminen suurempana horisontissa ja pienempänä taivaan laella. Tarvitsee vain olettaa erilaisten spesifien neuronien toimivan Kuun ollessa matalalla ja erilaisten Kuun ollessa korkealla. Oletusta voisi periaatteessa testatakin, mutta spesifien Kuu-neuronien löytäminen voi olla liian haastavaa sen vaatiessa tuhansia tai ehkä enemmänkin neuloja apinan aivoihin..

antti

On kehittetty tekniikka jonka avulla voi ihmisen aisteja välittää toiseen ihmiseen langattomasti.
Sillä sokea tai vammainen ihminen saa näkö-aistin toisen ihmisen kautta.

Se antaa vammaiselle tai muulle ihmiselle motoriikkaa lisäävän kokemuksen, ja voi tuntea liikkumisen iloa toisen ihmisen kautta.

Sillä siis tuntee toisen ihmisen aistikokemuksia, ja mahdollisuus vaikuttaa niihin.

Aisti yhdistäminen on tekniikan nimi. Se on ensisijassa sokeille tarkoitettu palvelu, jolla sokea ihminen saa näön aistiyhteys-laitteen avulla. Näkö-aistia muunnetaan tietoliikenteeksi ja siirretään langattomasti ihmisestä toiseen. Toisen ihmisen aivot kykenevät vastaanottamaan ja ymmärtämään toisen ihmisen aivojen lähettämää aistiliikennettä. Kyseinen tekniikka auttaa sokeita, kuuroja ja lisää motorisia kokemuksia vammaisille . Kehitystyö ei enää ole salainen joten kysykää hyvin usealta lääkäriltä pääsyä Kehitystyöhön jotta saatte laitteen jolla vammaisen tai sokean ystävän aisteihin saa aistiliikennettä ja iloa .

Langattomalla implantilla kuuromykkäkin ihminen voi viestittää, sekunnin pituisilla mielikuvitus viesteillä jonka toinen ihminen näkee sekunnin pituisena mielikuvituksena,
joka lähetetään toisen ihmisenielikuvitukseen.

Ne terveysalan yleiset työilmapiiriäkin piristävät kirkasvärisävyiset vaatteet auttavat näköaisti-liikenteen avaamisessa.
Ne tarvitaan huomiokyvyn tutkimiseen, kun langatonta aisti-implanttia kantava avustaja näkee ja huomio niitä.
Nämä tavallista kirkkaammat värisävyt yhdessä mustavalkoraitaisten paitojen kanssa, auttavat bioelektronisen laitteen kalibroinnissa.

Tämän blogitekstin kirjoittajat ovat aisti yhdistettyjä ihmisiä ja heiltä voi kysyä lisää tätä kautta, mutta koska kehitystyö ei enää ole salaista, suosittelen kertomaan useille lääkäreille halukkuudestanne saada teille tai ystävällenne aistikokemuksia avaava laite.

Aisti yhdistettynä
Aisti yhdistäminen
Aisti yhteys
Aisti yhteydellä
Aistiyhdistäminen
Aistiyhteydellä
Aistiyhdistämisellä
Aisti yhteyttä
Aistiyhteyttä
Aisti-yhteys
Aisti-yhteydellä

-Aisti Yhdistetyt ihmiset

Heiltä voi kysyä lisää henkilökohtaisen avustajan kautta.
Hänen yhteystiedot :

Antti  0449418889

Tilhenkatu 14
20610 turku

Aisti yhdistetty , aistein yhdistäminen .

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

https://aobpla.oxfordjournals.org/content/7/plu075.full

Suomennan vapaasti katkelman em. artikkelista:

Oxfordin yliopiston kasvitieteen julkaisun mukaan kasvit omaavat suuren aistiherkkyyden pystyen hahmottamaan, arvioimaan, oppimaan, muistamaan, ratkaisemaan ongelmia, tekemään päätöksiä ja kommunikoimaan toistensa kanssa ympäristöstään aktiivisesti ottamansa informaation avulla. 

Useat kasvien monimutkaiset käyttäytymistavat osoittavat niillä olevan kognitiivisia valmiuksia, jollaiset yleensä liitetään ihmiseen tai johonkin kehittyneeseen eläimeen.

On kuitenkin teoreettisia esteitä, jotka ovat tehneet mahdottomaksi kasveilla esiintyvien käyttäytymispiirteiden ja tiedollisten ominaisuuksien kokeellisen testaamisen.

Kasveilla on myös kyky tehdä laskelmia ja tulosten perusteella sopeuttaa ravinnonkulutuksensa olosuhteiden mukaan.

.......

Missä ovat kasvien aivot, joilla se voi suorittaa ylläsanottuja operaatioita? Kasveista on löydetty useita aivosoluissakin esiintyviä solun toimintaan liittyviä molekyylejä, mutta niiden jakaumat kasvissa eivät anna vihjeitä "kasvin aivojen"  rakenteesta. Eräät merkit viittaisivat tosin "ajattelun" keskittyvän kasvien juuriin. Tuntuisi luontevalta, että kasvi tunnistaisi esimerkiksi sisaruksensa juuri juuriensa avulla.

Yksi vaihtoehto on, että aivoja tai muuta ajatteluelintä ei löydy. Tällöin voidaan muistaa, että vaikka eläimen aivojen sijainti ja rakenne tunnetaan jo varsin hyvin, ajattelun ja muiden kognitiivisten toimintojen synnyttäminen aivotoiminnoista on vielä paljolti hämärän peitossa. Useiden tietoisuudenkin tasolla ilmenevien asioiden ja vastaavien aivotoimintojen korrelaatio kyllä tunnetaan, mutta sitten voidaankin kysyä voiko korrelaatio, käsite, saada aikaan tapahtumia. Tiede ei vielä ole päässyt tietoisten ajattelutulosten ilmenemisen ja vastaavien hermosähkötapahtumien korrelaatiota syvemmälle. Tämän huomioon ottaen voidaan tehdä uusi yritys ja aloittaa täysin erilaisesta skenaariosta, joka samalla yhdistää aivollisen eläimen ja aivottoman kasvin ajatteluprosessien olemuksen.

Biofotonien merkitys solulle ja solujoukoille ei ole vielä selvinnyt, niin tärkeä kuin se monien biofyysikkojen mielestä onkin.

http://www.worldscientific.com/worldscibooks/10.1142/1559

Biofotoninäkökulmaa voidaan kehittää esimerkiksi kytkemällä biofotonien toiminta yhteen informaation kanssa. Solussa biofotonien voidaan olettaa järjestyvän informaation sanelemin tavoin erilaisiksi konfiguraatioiksi, joiden yksi funktio on elävän solun ja solukollektiivien järjestyksen ylläpito. Toinen funktio on normaaliajattelussa mielellisinä ja yleensä subjektiivisina pidettyjen tietoisuusavaruuden objektiivisten tilojen aktivointi. Näin selittyy siis neutraalin monismin ydin, tietoisuuden subjektittomuus

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

"Tietoisuusavaruus" on siis oletetulle informaatioperäiselle maailmanfaasille antamani nimi.  Kaikki mahdolliset tietoisuuden tilat ovat tässä avaruudessa. Kutakin aivojen toiminnollista tilaa ja sen edustamaa biofotonikonfiguraatiota vastaa oma tietoinen tilansa, joka siis aktivoituu aivojen tilan mukaisesti. Pieninkin muutos aivojen toiminnollisessa tilassa aktivoi myös uudenlaisen tietoisen tilan, joita onkin valtaisa määrä. Myös kasvisolut omaavat joukon biofotonikonfiguraatioita vastaavine objektiivisine tietoisuuksineen, jotka konfiguraatiot ovat poimineet tietoisuusavaruudesta. Näin ollen aivojen puuttuminen kasvilta ei tee sitä tietoisuudettomaksi, vaan tietoisten tilojen synty on periaatteessa sama, biofotonikonfiguraatioihin ja informaatioon perustuva, ainoastaan määrällisesti eroava prosessi niin aivollisilla kuin aivottomillakin olioilla

P.S.V.

http://www.neuroliitto.fi/sites/default/files/Avain%205%202015%20Tutkimu...

Johtavat tiedelehdet ovat julistaneet aivojen lymfakierron löytymisen vuoden tiedetapahtumaksi. Aivoihin johtavia lymfasuonia ei aiemmin löydetty niiden piiloutuessa tiiviisti verisuonien kylkeen. Kunnossa olevalla lymfajärjestelmällä on ilmeisesti tärkeitä tehtäviä aivoissa. Lymfakieron häiriytyminen saattaa esimerkiksi edistää Alzheimerin tautia ja muitakin dementioita.

Voiko lymfakiertoa aktivoida omin toimenpitein? Tämä voisi olla mahdollista, jos lymfasuonia olisi myös niiden verisuonten yhteydessä, jotka kulkevat pääkallon ulkopuolelta pääkallon sisään, aivoihin, ja jos näiden toimintaa voisi jotenkin kiihdyttää. On merkkejä, että näin voi tapahtuakin. 

http://www.biomag.hus.fi/braincourse/L2.html

Science-lehdessä 80-luvulla raportoidun kokeen mukaan hymyilevää ilmettä ylläpitäneen näyttelijäryhmän veren vastustuskyky bakteereita vastaan oli suurempi kuin hapanta ilmettä ylläpitäneen ryhmän. Lisäksi on havaittavissa, että huulien hymyyn vetäminen ja siinä pitäminen vaatii monien pääkallon lihasten toiminnan. Erityisesti jännittyvät korvanliikuttajalihakset. Myös haukotellessa jännittyy moni pääkallon lihas. Oletetaan nyt, että mainittu lihasten jännittyminen toimii lymfapumppuna aktivoiden kallon ulkoisista alueista aivoihin tapahtuvaa lymfanesteen virtailua. Opettelemalla pitämään hymyilevä ilme ja jännittämään pääkallon lihaksia, erityisesti korvanliikuttajalihaksia, jokainen voi aika ajoin aktivoida aivojensa lymfakiertoa ja näin lisätä aivojensa hyvinvointia, tietenkin, jos oletus kallon läpi virtaavasta lymfasta ja lihasten muodostamasta lymfapumpusta pätee.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Aivan tavaton ei ole tilanne. että eri mieltä oltaessa kiihdytään ja jopa aletaan riidellä. Kanssani eri mieltä oleva on ilman muuta väärässä! Jos hän vielä toimii näkemyksieni vastaisella tavalla, on kyseessä typeryys tai röyhkeys.

Usko omien tietoisuudentilojen oikeellisuuteen ja toisin ajattelevien harhaisuuteen ilmenee yleistyneenä mm. politiikassa ja viime kädessä kansojen välisissä suhteissa.

Jos mielipiteenmuodostajat tuntisivat Neuron-lehdessä 2013 julkaistun tuloksen, jota voisi nimittää "erimielisyysperiaatteeksi", moni uhkaava ristiriita voisi sulaa hymyksi, kun oivallettaisiin erimielisyyden väistämättömyys ja ettei sen syynä välttämättä ole tyhmyys tai paha tarkoitus.

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

Highlights

Functional connectivity is most variable in association cortex

Connectivity variability is rooted in evolutionary cortical expansion

Variability is associated with cortical folding and long-range connection

Brain regions of high connectivity variability predict behavioral differences

Summary

The fact that people think or behave differently from one another is rooted in individual differences in brain anatomy and connectivity. Here, we used repeated-measurement resting-state functional MRI to explore intersubject variability in connectivity. Individual differences in functional connectivity were heterogeneous across the cortex, with significantly higher variability in heteromodal association cortex and lower variability in unimodal cortices. Intersubject variability in connectivity was significantly correlated with the degree of evolutionary cortical expansion, suggesting a potential evolutionary root of functional variability. The connectivity variability was also related to variability in sulcal depth but not cortical thickness, positively correlated with the degree of long-range connectivity but negatively correlated with local connectivity. A meta-analysis further revealed that regions predicting individual differences in cognitive domains are predominantly located in regions of high connectivity variability. Our findings have potential implications for understanding brain evolution and development, guiding intervention, and interpreting statistical maps in neuroimaging.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Ei montakaan vuotta sitten alkoi julkaisuissa esiintyä huomioita, että kaikkien aivosolujen genomit eivät olisikaan keskenään samanlaisia. Nyt hiiren neuronien genomia on päästy tutkimaan systemaattisesti ja todettu, että yhdenkään neuronin DNA ei ole läheskään identtinen. Ihmiseen sovellettuna tämä merkitsee, että ihmisellä on aivoissaan sata miljardia erilaista aivosolua. Eri ihmisillä, vieläpä identtisillä kaksosilla, on aivoissaan täysin erilainen genomikonstellaatio.

https://www.scripps.edu/news/press/2016/20160303baldwin.html

Koska aivosolut eivät yleensä jakaudu, niiden genomien erilaistuminen, mutaatioiden määrän kasvaminen, tapahtuu voimakkaimmin niissä hermosoluissa, joita käytetään enemmän kuin muita. Kuuma kysymys, mikä vaikutus nyt paljastuneella "aivomosaiikilla" on aivojen normaaliin toimintaan ja mielenterveyteen. Tutkijat ajattelevat, että esimerkiksi autismi, skitsofrenia ja Alzheimerin tauti samoin kuin jotkut kasvaimet voivat puhjeta "väärien" neuronien voimakkaasti mutatoituessa. Sitä vastoin aivojen normaalien toimintojen riippuvuutta solujen erilaisuudesta ei liene toistaiseksi suuremmin julkisesti kommunikoitu.

Spekulaatioille on siis sijaa. Ensimmäisenä tulee mieleen, että solujen genomien erilaisuuden ymmärtäminen voisi johtaa kokonaan uuteen paradigmaan aivojen toimintaperiaatteen ymmärtämisessä. Jos oletettaisiin jokaisen noin tuhat keskenään erilaista mutaatiota  genomillaan  omaavan neuronin emittoivan erityislaatuisen biofotonispektrin, ja jos aivoista löytyisi neuronien summaspektrin "valkeasta valosta" aina joitakin taajuuksia erittelevä hilajärjestelmä, oltaisiin ehkä askel lähempänä kaivattua mind-brain -koodin ratkeamista.

Genomien erilaisuuden voisi myös spekuloida olevan syy Giacomo Rizzolattin työtovereineen tutkimien "spesifien neuronien" tulituksen riippuvuuteen katsellusta kuviosta, esimerkiksi viisisakaraisesta tähdestä. Peilisolut olisivat puolestaan yhden tai  muutaman geneettisesti spesifin neuronin yhteistoiminnan tuottamia ilmiöitä. Ei liene kuitenkaan mitään tietoa siitä, miten genomi ylipäänsä vaikuttaa neuronin toiminnan kognitiiviseen puoleen.

On myös luontevaa ajatella, että solujen geneettisellä erilaisuudella olisi jokin funktio verraten heikosti ymmärretyssä aivojen sähkökenttien ja magneettikenttien synnyttämisessä. Myös Walter J. Freemanin tutkimien itseorganisaatiohahmojen muodostuminen aivoihin voisi tukeutua tähän

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16385637

Oppiminen saattaisi tapahtua osin tiettyjen neuronien tai neuronijoukkojen. genomien mutaatiomäärän olennaisesti kasvaessa.

Joka tapauksessa, ei tuntuisi olevan aivan helppoa mukautua ajatukseen, että neuronien havaitulla geneettisellä eroavuudella ei olisi mitään funktionaalista syytä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Muutamia yrityksiä aivojen ja ympäristön koodikielen selvittämiseksi on tehty. Yksi merkittävimmistä on Moserin ex-avioparin Nobelilla 2014 palkittu keksintö:

http://blogs.scientificamerican.com/mind-guest-blog/decoding-space-and-time-in-the-brain/

A second class of cells first identified by the husband and wife team of Edvard and May-Britt Moser and their students in 2005 may provide the answer. Termed grid cells, these neurons exhibit firing patterns that closely resemble a hexagonal grid. Unlike place cells, the regularity observed in the firing patterns of grid cells does not appear to be derived from environmental features, or any type of sensory information. Rather, they appear to code a spatial structure that is generated internally within the brain and use it to scaffold the external environment, much in the same manner that Kant had anticipated.

Nobelistit 2014 Edvard ja May-Britt Moser oppilaineen raportoivat 2005 Naturessa löytämistään ruudustoneuroneista (grid-cells), joiden tulitus nauhoittui kuusikulmion muotoisina tuloksina. Kuusikulmaisuuden idea tuntui olevan soluille sisäsyntyinen, eikä johtunut esim. ympäristön ärsykkeistä. Nobelistit arvelevat, että selkeä kuusikulmio on aivojen ja ympäristön suhdetta rakentavista koodeista vain yksi.

Nyt nobelistit pohtivat, miten voisivat löytää kuusikulmiokoodin lisäksi muut neuroneissa ilmeisesti piilevät koodimuodot.

Kuusikulmiomuoto ei voi olla tuomatta mieleen Benardin konvektiota, jonka konvektiosolukon muoto ilmentää kulloistenkin reunaehtojen vallitessa toteutuvaa pienimmän vaikutuksen periaatteen mukaista muotoa. Kuusikulmio on konvektiosolukon muoto yksinkertaisimmillaan.

https://www.google.fi/?gws_rd=ssl#q=benard+convection+pictures ( "benard convection pictures")

Erilaisissa reunaehtotilanteissa Benardin konvektiokuviot voivat olla erittäin monimutkaisia, jopa kaoottisia. Tällaisia on tietenkin vaikea havaita aina karkeista tulituskuvioista. 

Benardin konvektiota on jo teoreettisesti sovellettu aivojen ydintoimintojen selittämiseen Tsutomu Nakadan kehittämässä aivojen vorteksimallissa (Vortex Model of the Brain - The Missing Link in Brain Science):

http://coe.bri.niigata-u.ac.jp/files/vtheory/IHBS_ch1_1.pdf

Tässä mallissa konvektiosolukon sijainti ei kuitenkaan ole lähinnä neuronien ja astrosyyttien sisässä, vaan eräänlaisessa hienoaineisessa, aivot täyttävässä substanssissa, "ristikko-kaasu-solukossa", jonka Benardin konvektiosolujen lisäksi moninaiset muut itseorganisaatiokuviot vaihtelevat reunaehtojen muuttuessa säädellen muun muassa psykologisia tilojamme.

Itse veikkaisin, että etsinnät kannattaisi keskittää neuronien ja gliasolujen genomeihin, joissa veikkaukseni mukaan kaikkien tilojen sisäiset reunaehdot ja koodikuviot piilevät varastoituneina sopivien ulkoisten ja tietysti myös fyysisten reunaehtojen valitessa ja aktivoidessa aina asianmukaiset.

Aivosoluissa asuvat kuusikulmiot (ja veikkaukseni mukaan monet muut Benardin konvektion ilmentymät), joiden erityisyys perustuu jo siihen, että ne edustavat kyseisten reunaehtojen alaisina toteutuvia fysiikan tärkeimmän periaatteen, pienimmän vaikutuksen periaatteen, ilmentymiä, ovat yksi aivojen käyttämä sisäinen koodikieli, eräänlainen kieli siis.

Tämän kielen sanat, Benardin konvektion muodot, kätkeytyvät siis veikkaukseni mukaan genomin rakenteisiin.

Tästä ei olekaan pitkä matka ajatukseen, että normaalin puhekielen universaalit koodit myös kätkeytyvät DNA:n ehtymättömiin varastotiloihin. Esimerkiksi jonkun yksilön puheen hienovarainen erityisluonne voisi perustua yksilöllisten aivosolujen runsaaseen erilaisuuteen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Aivosolumosaiikin merkitystä pohtiessa juolahti mieleen, että yksilöllinen subtiili olemus (ääni, ilmeet,..) voi saada omalaatuisen, ainutlaatuisen sävynsä osittain juuri tästä mosaiikista.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Elämäni ensimmäiset migreenifosfeenit ilmestyivät ollessani noin 30-vuotias. Paikalla sattui olemaan eräs, joka tiesi välittömästi otetun asperiinin keskeyttävän kohtauksen tulon. Otin kaksi asperiinia ja rentouduin, jolloin fosfeenit alkoivat pienentyä häviten kohta kokonaan. Sen jälkeen pidin aina asperiinia mukanani. Huomasin myös, että fosfeenit ja niihin usein liittyvä näköpuutos ja käsien tunnottomuus liittyivät säännöllisesti häiriöön suoliston tilassa.

Duodecimin mukaan migreeni on periytyvä häiriö aivorungon hermotumakkeissa, mutta itse voisin lyödä vaikka vetoa, että monen migreeni on lähtöisin häiriöstä suolistossa. 90% aivojen välittäjäaineista esiintyy myös suolistossa ja osa varmaan myös valmistuu siellä. Mikrobiotan funktioista ymmärretään toistaiseksi hyvin vähän. Tilapäinen häiriö mikrobiotassa voi ilmetä esimerkiksi ummetuskohtauksena. Sen tuloksena jonkin välittäjäaineen tuotto saattaa olla hetkellisesti estynyt ilmeten häiriönä aivoissa, esimerkiksi migreeninä. Samaan viittaavat myös lukuisien kirjoittajien kokemukset.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00047

https://www.google.fi/#q=migreeni+suolisto

Omia migreenifosfeeneja tutki 70-luvulla esimerkiksi Creutzfeldt. Fosfeenien uskotaan perustuvan  näköaivokuorelta peräisin olevaan häiriöön

https://www.google.fi/search?q=migraine+phosphenes+pictures&biw=1067&bih...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

http://www.iltasanomat.fi/tiede/art-2000001060274.html

Neurobiologian professori Heikki Tanila pohtii, perustuuko australialaisten tutkijoiden mullistava, Alzheimerin taudin parantava terapeuttinen, aivoihin kohdistettu ultraääni sittenkään plakin poistoon, koska joillakin on aivoissaan paljon plakkia, mutta ei muistihäiriöitä. Ultraääni saattaisi esimerkiksi avata aivojen tukkeutuneen lymfakierron, jonka löytämiseen suomalaisetkin ovat osallistuneet

http://www.wri.fi/unraveling-the-link-between-brain-and-lymphatic-system/

Aivojen lymfaattista järjestelmää on ollut vaikea havaita sen kietoutuessa kiinteästi verisuonien yhteyteen. Niinpä voisi olettaa, että lymfanestettä virtaa aivoihin myös kallon ulkopuolelta sisään menevien verisuonten yhteydessä. Tällöin aivoihin johtavaa lymfakiertoa voisi ehkä aktivoida kehittämällä kasvoilleen yhä uudestaan kaikkien pään lihaksien kuten korvanliikuttajalihasten, otsan ja kallon lihaksien hyvää tekevän jännitystilan vaatima, kauan kestävä "maksimaalinen hymytila".  Hymyilyn ja lymfakierron positiivisesta yhteydestä tiedetäänkin jo paljon

http://www.laughteronlineuniversity.com/laughter-immune-system/

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Vaikka aivosoluja voi täysikasvuisellekin tulla lisää, tämä ei juurikaan tapahdu solunjakautumisen kautta. Siksi voisi ajatella, että aivosolujen genomit voivat strukturoitua rauhassa tuottaen itselleen kestäviä, mutta paljon herkempiä ja monimutkaisempia rakenteita kuin "tavallisten" solujen genomit.  Aivosolun genomia voisi kuvitella aivojen tai niiden osan mikroskooppiseksi kuvaksi.

Tällaisten rakenteiden löytäminen aivosolujen genomeista vaatisi joitakin vielä tuntemattomia tutkimusmenetelmiä. Aivojen genomien kompleksisuudesta voi kuitenkin olla selviä merkkejä, joita ei kuitenkaan ole totuttu tulkitsemaan genomiperäisiksi. Mitä nämä merkit saattaisivat olla? Tietenkin ensi sijaisesti tietoisuus kaikkine osapiirteineen: havaitseminen, ymmärtäminen, tunteet jne. Tietoisuuden ilmiöiden arvellaan yleisimmin perustuvan jollain tuntemattomalla tavalla  aivosolujen mitattavissa oleviin fysikaalisiin tapahtumiin kuten sähköimpulssien etenemiseen.  Edellä sanotun vaihtoehtoisen näkemyksen mukaan hermoimpulssit ja monet muut aivojen toimintaan osallistuvat tekijät muodostavat genomien viestintäverkosto, jonka tilat informoivat genomeita vaikutuksista (ulkoisista ja sisäisistä), joihin genomien on reagoitava, sekä tietysti genomien keskinäisistä viesteistä toisilleen.

Aivosolujen genomien konstellaation ja sitä yhdistävän verkoston kunkin hetkinen tila on aivojen perustila. Genomit sisältävät kunkin perustilan täydellisen tuntemuksen. Avoimeksi on tässä vaiheessa jätettävä kysymys, onko perustilojen joukko jatkumo vai diskreetti. Itse veikkaisin aivotilojen makroskooppisten ilmentymien mukaan diskreettiä.

Kuolemanrajakokemukset ovat selittämätön, tosin myös kiistelty ilmiö. Koska ainakin näihin kokemuksiin luetun tunnelikokemuksen jälkeen usein ilmenee persoonallisuuden jonkinlaista kestävää positiivista pehmentymistä, ei voi olla ajattelematta, että kyseessä on genomeja koskenut muutos. (Tunnen itsekin tällaisen tapauksen).

http://jimmyakin.com/2004/12/aj_ayers_predea.html

http://iands.org/aftereffects-of-near-death-states.html

 Monet aivoja kuolemanrajakokemuksen (NDE) mielessä tutkineet eivät kuitenkaan ilmeisesti ole ajatelleet ilmiön genomikeskeisyyttä. Esimerkiksi Penrosen ja Hameroffin teorian mukaan kyse on aivojen kvanttilaskennasta kvanttivärähtelevien mikrotubulusten avulla. Mikrotubulusten kvanttinen värähtely onkin jo pari vuotta sitten  todennettu, mutta hahmottelemassani skenaariossa se kuuluu pikemminkin genomikonstellaatiota yhdistävään verkostoon.

https://www.netikka.net/mpeltonen/rajakokemus.htm

Miten sitten genomikonstellaation toiminnan välittämä NDE-tietoisuus voi toteutua, jos kaikki mitattavissa oleva aivotoiminta on lakannut? Mieleen tulee lähinnä kaksi mahdollisuutta. Niistä toisen mukaan genomien yhteysverkostossa on jonkinlainen toistaiseksi havaitsematon hienoaineinen NDE:ssä voimaan jäävä osaverkosto, jonka turvin genomikonstellaatio muodostaa tilojaan. Toinen mahdollisuus on genomeissa "varalla" olevan kaikille yhteisen "selviytymisohjelman" käynnistyminen.

Koska on mahdotonta olettaa tietoisuuden olevan edes monimutkaisimmankaan aineellisen systeemin ominaisuus tai sen tuottama tulos, täyty tietoisuuden tuomiseksi kuvaan mukaan turvautua esimerkiksi kaiken informaation sisältävään tietoisuusavaruuteen, jonka tietoisuutena ilmenevän (tai ilmenemättömän) osan kukin genomikompleksin tila aktivoi.

Kiistämättä voidaan myös ajatella, että fysikaalisen materian osoittauduttua nyttemmin pikemminkin "hengeksi", jonka fysikaalisuus on vain jonkinlaista karkeistusta, tietoisuuden voisi ajatella asustavan siellä - genomikonstellaation todellisessa olemuksessa.. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160414095549.htm

Morsella työtovereineen on kehittänyt näkemystään tietoisuuden ohuesta roolista tapahtumissa ja todennut, että esimerkiksi monimutkaiset ajatukset tai oivallukset eivät synny tietoisuuden toiminnasta. Tietoisuus on enemmänkin informaatiota aivoihin johtava kaapeli kuin informaatiota tuottava tekijä

Morsella said the study provides more support for the passive frame theory that he proposed along with his colleagues last year, a potentially groundbreaking idea that suggests consciousness is more of a conduit for information in the brain rather than an active creator of information. The theory has generated a significant amount of attention in academic circles and in the popular media, and Morsella said his team has written a follow-up paper to the study that will be published in an upcoming issue of the journal Behavioral and Brain Sciences.

Monessa mielessä tähän voi kokemuksellisestikin yhtyä. Ongelman asettamisen ja ratkaisun ilmenemisen välillä ei useinkaan ole mitään havaittavaa tietoista toimintaa - joskus toki on, mutta silloinkin on ehkä kyse ongelman täsmentämisestä tai lujittamisesta tai jonkin uuden, tarpeelliseksi koetun tiedon aivoihin syöttämisestä. Vaikka ongelma voi ratketa ilman havaittavaa tietoisuuden toimintaa, täytyy aivoihin jossain vaiheessa olla syötetty riittävä määrä informaatiota.

Yksi tapaus on jäänyt mieleeni erityisen edustavana. Jossain opintojeni vaiheessa professori antoi paperilapulle kirjoitettuna matematiikan tehtävän. Tehtävä sattui olemaan sellainen, että minulla ei ollut hämärintäkään aavistusta miten olisin ryhtynyt toimimaan. Vähän ahdistuneena panin paperin syrjään ja unohdin koko asian. Meni kolmisen päivää ja täydellinen ratkaisu ikään kuin putosi jostakin päähäni. Tarvittavat matemaattiset tiedot olivat olleet aivoissani hajallaan, mutta nyt ihmeen tavoin yhdistyneet.  Morsellan skenaarion valossa ilmiön voisi ehkä tulkita informaation omalakisena tiedostamattomana toimintana ja "tietoisuuskaapeloitumisena"  "esiin" rakenteen hahmotuttua.

Ottamatta tässä vaiheessa kantaa sen paremmin tietoisuuteen kuin informaatioonkaan tulee mieleen tilan (mikä se sitten onkin) hahmonotto benardin konvektion moodien valiutumisen tapaisella pienimmän vaikutuksen periaatteen mukaisella strukturoitumisella

http://www.tieteessatapahtuu.fi/0304/pekonen.pdf

Reunaehdot ovat tällöin avainasemassa. Benardin konvektion reunaehtoja ovat mm. astian muoto, koko ja liikuttelu, lämpövirran lukuisat säädöt sekä nesteen ominaisuudet. Kaikki tämä vaikuttaa niin, että tuloksena systeemi ottaa maksimaalisella nopeudella energiaa kuumasta kylmään johtavan struktuurin (googlaa: benard convection pictures).

Jos vaikkapa energiaa pidetään tosiolevana "stuffina", kaikki muu fysiikka on sen erityisiä (ehkä  energeettisten fotonien erilaisten kompleksien ottamia) moodeja. Näistä moodeista meillä on tietoa niiden jäsentyessä mitattaviksi suureiksi. Myös informaatiota voidaan jo jossain määrin mitata. Jos oletetaan myös sillä olevan stuffiominaisuus, tietoisuuden voidaan olettaa olevan sen erityinen moodi. Morsellan skenaariossa informaatio ja sitä kanavoiva tietoisuus olisivat siis erottamaton ykseys. Sekä informaation että tietoisuuden olemukset ovat joka tapauksessa vielä hämärän peitossa.

P.S.V.3779

Kieli on varmaan monessa suhteessa kesto-ongelma. Siksi voi olla hyväksi pohtia sen perimmäistä tarkoitusta. Tai oikeastaan kielen päätarkoitusta koskevaa oletusta, jonka mukaan kieli on kosketusaistiin rinnastuva aistitoiminto.

Kosketusaisti on koskettajan aistielimeen kosketuskohteesta ja kosketustavasta muodostuneen aktivaation aistimista. Aistiakseen koskettajan on esiherkistettävä kosketusaistinsa, että aktivaatio voisi muodostua.

Itse asiassa aktivaatio ja sen aistimuksellinen kokeminen ovat niin etäällä toisistaan, että niitä voisi luonnehtia erillisiksi. Toiseksi kannattaa myös muistaa, että erilaisten aktivaatioiden määrä on todella suuri.

Kosketusaistitoiminnon tavoin  kieli, kielellinen ilmaisu, merkitsee erillisen aistikohteen esiherkistämistä, minkä tuloksena aktivaatio kohteessa ilmenee ja kulkeutuu aistimuksellisen kokemisen tyyssijaan, aivoihin. Nyt aktivaatio ei koostukaan kosketusaistin tavoin  värähtelyistä jne., vaan kosketuksen kohteena olevan keskustelijan omaamien ihmissuhteen merkkien joukosta.

Kielen ensisijainen, alkuperäisin funktio on siis ihmissuhteen aistiminen.

Kielelle ihmissuhdeaistina on muodostunut paljon muitakin funktioita samaan tapaan kuin esimerkiksi taide näköaistille tai sinfoniat kuuloaistille. Viime kädessä ihmissuhdeaisti hyödyntää näitäkin. Voidaan olettaa, että ihmissuhdeaistin tarpeet ovat alusta lähtien olleet näidenkin olemassaolon motivaatio.

Samaan tapaan kuin kosketustapa ratkaisee paljolti koetun aistimuksen laadun, myös ihmissuhdeaistimme aistielin, keskustelu, määrää paljolti ihmissuhteemme laadun..   

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

http://www.med.helsinki.fi/uutiset/2015/20150330_jarvela.htm

Musiikin vaikutukset harrastajin on tiedetty pitkään. Uusi tutkimus osoittaa, että musiikilla on kyky muuttaa aktiivisten harrastajien geenien ilmenemistä vähän samaan tapaan kuin mindfulness-mietiskely tai awe-ilmiön kokeminen. Musiikin vaikutus on ilmeisesti vielä suurempi, koska se voi suuresti edistää oppimiskykyä yleisesti ja ilmeisesti, musiikin laadusta riippuen, vaikuttaa positiivisesti myös terveyteen. Eräs geeni, johon musiikki erityisesti vaikuttaa, voi aktivoituna estää esim. Alzheimerin tautia.

Vaikka musiikin vaikutusten tutkimus on viime aikoina edistynyt valtavasti, ei pohjan uskota vielä häämöttävänkään. Kuten tietoisuutta sivuavista kysymyksistä yleensäkin, myös musiikin vaikutusten perimmäisistä syistä ei vielä ole mitään käsitystä. On lähellä joissakin piireissä jo kauan sitten tehty oletus, että musiikki tai yleisesti värähtely on elävien organismien yleinen ominaisuus. Suuret ajattelijat kuten esimerkiksi Pythagoras tai Nikolai Tesla yleistivät värähtelyidean koko maailmankaikkeutta koskevaksi.

Vaikka kaiken tiedetään värähtelevän, syvintä, ilmeisesti hyvin suuren taajuuden (esim. zHz tai yHz) omaavaa perusvärähtelyä ei vielä ole tavoitettu. Ei kuitenkaan ole edes mahdollista, etteikö sellainen "olisi olemassa". Vaikka esimerkiksi Fröhlichin aaltoja ei tiedetä juurikaan löydetyn,  Fröhlichin arvio niiden taajuudesta gigahertsin luokkaa voi olla aivan liian alhainen. Valoa tunnelin päässä on ehkä Penrosen ja Hameroffin ennakoiman mikrotubulusten kvanttifysikaalisen värähtelyn löytyminen.

http://phys.org/news/2014-01-discovery-quantum-vibrations-microtubules-c...

Lupaavaa on myös Gimzewskin ja muiden suorittama elävän solun lähettämien äänten tutkimus. Esimerkiksi terveen ja sairaan solun äänten sävelkorkeudet eroavat hieman.

https://www.google.fi/#q=cells+emit+audible+sounds

Kuten Chladnin levyt osoittavat, värähtelyllä on voima siirtää hiukkaset haluttuihin paikkoihin ja järjestyksiin. Ei ole lainkaan ilmeistä, että esimerkiksi solun käsittämättömän tiheässä tapahtuva ja hyvin nopea elämänprosessi täsmällisine hiukkassiirtymineen voisi perustua olennaisesti tunnettuihin kemian lakeihin. Onko solu sitten täynnä hieman eri taajuuksilla soivia Cladnin levyjä ohjaamassa katkeamatonta hiukkasvirtaa oikeisiin osoitteisiinsa? Hans Jennyn suorittama Chladnin periaatteen tiivistäminen kymatiikaksi kutsutuiksi suunnattoman monimutkaisiksi värähtelyjärjestelmiksi on intensiteetiltään vielä liian suuri ja taajuudeltaan liian vähäinen solun toiminnan organisaattoriksi, mutta mikään ei estä olettamasta tässä tehtävässä toimivaa vielä löytämistään odottavaa sopivan intensiteetin omaavaa mikrokymatiikkaa

https://www.google.fi/#q=chladni+plates

https://www.google.fi/#q=cymatics

Todettakoon vielä, että "normaali-kymatiikkaan" perustuvaa delfiinien sanakirjaa ollaan parhaillaan laatimassa. Oletettavasti kymatiikka toimii huomaamattomalla tavalla muidenkin eliöiden viestinnässä.

Vaikka emme vielä ymmärräkään musiikin (kuten emme paljon minkään muunkaan) syvävaikutusten perusteita, sitä kannattaa täysimittaisesti käyttää hyväksi melkeinpä kaikessa ihmiselle tai eläimelle (tai mikseipä kasvillekin) tärkeässä. Ja muistaa, että musiikki-ilmiö on täynnä mysteerioita, joista lopettajaisiksi kerron pari.

Eräänä päivänä en ollut mitenkään virittäytynyt musiikkiin, mutta kun luettuani eräästä lehdestä pienen runon ja mentyäni päiväunille tuo lukemani runo alkoi soida mielessäni, t.s. sen sävel syntyi välittömästi, yrittämättä. Panin sävelmän muistiin ja otin päiväunet, minkä jälkeen totesin, että sävelmän sisältämä tunnelma vastasi tarkasti erään kaukaisen säveltäjä-sukulaiseni tyypillisiä laulunsävellyksiä. Olen kymmeniä vuosia pohtinut, voisiko jokin ominaisuus, kuten vaikka sävellystyyli, olla leimautunut johonkin suvulle kuuluvaan geeniin tai geeniyhdistelmään, niin, että tuon geenin tai yhdistelmän sattumoisin aktivoituessa syntyy jotain samanlaista. Koskaan muulloin itselleni ei ole tapahtunut tuollaista. No, kyllähän monilla kuuluisilla säveltäjillä on oma, melko hyvin tunnistettava ominaistyylinsä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Fruktoosi taitaa olla aivoille huomattava myrkky, vaikka joskus 70-luvulla sitä suositeltiin lähes yksinomaiseksi makeutusaineeksi. Runsaasti  fruktoosia saaneiden koe-eläinten älykkyys laski puoleen ja ainakin 900 aivoissa olevaa geeniä vaurioitui aiheuttaen sairastumisalttiuden riskin.

Kun vaurioituneille koe-eläimille annettiin nyt kalaöljyn omega-3 komponenttia DHA, niiden älyllinen suorituskyky palautui entiselleen, mutta sairastumisalttius moniin sairauksiin, mm. Parkinsonin tautiin,  ei hävinnyt. Osoittautui, että oli kaksi tunnettua geeniä, jotka fruktoosi vaurioitti ensin, minkä jälkeen sadat geenit vaurioituivat romahdusmaisesti.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160422091900.htm

Astrosyyteillä voi olla tässäkin ravitsemusperäisessä tapauksessa merkittävä osuus. Näkemys astrosyyttien suuresta merkityksestä aivojen toiminnalle ei vieläkään ole levinnyt koko tiedeyhteisöön, vaikka jotkut aivotutkijat jo 80-luvun alussa pitivät sitä itsestään selvänä. Uusi tieto kertoo, että astrosyytit reagoivat koordinoidusti neuronien kanssa. Näin ilmennyt aivojen toiminnan ulottuvuus voi osoittautua todella monimutkaiseksi ja tärkeäksi mm. tietoisuuden suhteen

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160428094455.htm

 To the team's surprise, astrocytes, traditionally thought to be passive support cells, also respond to stimuli (albeit differently than the neurons). Though the astrocytes cannot send electrical signals like neurons can, they generated their own chemical signals in a coordinated way during intense stimuli.

Nimmerjahn is excited about this result because his group has a longstanding interest in understanding astrocytes and their roles in nervous system function and disease. These cells are increasingly appreciated as important players in how the nervous system develops and operates

and could serve as promising new drug targets, he says.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

Yksisoluisella ei ole yhtään aivosolua, mutta sillä on yksi kaikkiin aivosoluihin sisältyvä elin, genomi. Jos oletetaan, että genomin toiminnoista tunnetaan nyt noin kymmenen prosenttia, spekulaatiolle jää vielä sijaa. Jos esimerkiksi kvanttifysiikan maailma osoittautuu ulottuvan genomiin asti, genomin mahdollisuudet moniin erityyppisiin vuorovaikutuksiin erilaisine informaatiomuotoineen lisääntyvät huikeasti

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/04/160427081533.htm

https://www.technologyreview.com/s/419590/quantum-entanglement-holds-dna...

Tajunnan olopaikkaa aivoissa ei ole lainkaan selvitetty; tunnetaan vain tajunnan tilojen eriasteisia hermotoiminnallisia ym. korrelaatioita. Voidaankin tehdä spekulatiivinen oletus, että tajunnan olopaikkaa on etsittävä genomista tai genomikollektiivista. Kaikki muut aivojen toiminnot voidaan olettaa genomikollektiivia omilla tavoillaan palveleviksi. Ohjeet ne saavat genomikollektiivilta

https://www.google.fi/search?q=functions+of+the+brain+pictures&biw=1067&...

NDE:ssä aivoaallot heikkenevät lukuun ottamatta matalaa gamma-aaltoa, joka loppuvaiheessa voimistuu poikkeuksellisen voimakkaaksi ja samalla synkronoi aivot epätavallisen tehokkaasti. Oletettavasti koherenttina toimiva genomikollektiivi valitsee nyt kaikkiin genomeihin sisältyvän "eloonjäämisohjelman", NDE:n

http://phenomena.nationalgeographic.com/2013/08/12/in-dying-brains-signs...

Koska tietoisuutta ei voi selittää edes genomin materiaalisena toimintana, täytyy ottaa informaatio mukaan kuvaan. Yksi mahdollinen spekulaatio olisi Leidenfrostin pisaran kanssa analogisesti värähtelymoodeja ottavan informaatiokondensaatin olettaminen. Kondensaatin moodit olisivat koettuja tajunnan tiloja. Kondensaatin muodon ei myöskään tarvitsisi olla ulkonaisesti L-pisaran kaltainen.

L-pisara siis ottaa moodeja noin 300-asteisen hellanlevyn koverassa syvennyksessä, kun taas oletettu informaatiokondensaatti ottaa moodinsa heijastaen genomikollektiivin tiloja

http://www.physics.emory.edu/faculty/jburton/papers/1.4930913.pdf

https://www.google.fi/search?q=leidenfrost+modes+pictures&biw=1067&bih=4...

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Hiukan oli väkisin vääntämisen maku tässä blogikirjoituksessa. Mitä siinä oikeastaan sanottiin?

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat