Videokokousten maratonissa maisemana ovat näyttöruudulla vaihtuvat kasvot tai esityskalvot. Kun päivän kokouskoitosten loppu häämöttää ovat silmä- ja niskalihakset ruutuun tuijottelusta jumissa. Keskittymiskyky on kadonnut. Ajatus ei kulje ja vireys on mennyt menojaan. Moni ajatustyöläinen rojahtaa videokokousrumban jälkeen sohvalle tuijottamaan toisenlaista ruutua lasittunein katsein. Joku lähtee viimeisillä voimillaan lenkille tai kuntosalille. Miten jaksan enää tarttua kotitöihin?

Koronapandemiaa yritettiin saada aisoihin etäännyttämällä ihmisiä fyysisesti toisistaan. Mikä onni olikaan, että digiaika oli jo täällä, moni tuumasi. Töitä saattoi jatkaa etämoodissa. Ja olihan joillakin työkavereilla siitä jo aikaisempaa kokemustakin. Harvalla kotikonttori oli ollut ainoa työympäristö – päivästä toiseen. Alkuinnostuksen jälkeen moni huomasi kohtaavansa uusia työn ja arjen yhteensovittamisen haasteita.

Olen jo vuosia pohtinut erilaisissa töissä olevien ihmisten kanssa sitä, onko työn pakkotahtisuus oikeasti lisääntynyt. Sellainen tunne minulla ja monilla muilla on. Kiireen tuntu ainakin on levinnyt työpaikoilla kuin virusepidemia konsanaan. Ja nyt se on uinut myös kotiympyröihin. Teemmekö työtä väärin? Pitäisikö asialle tehdä jotakin? ehdimme kysyä toisiltamme. Ja sitten otamme tahoillamme etäyhteyden seuraavaan videokokoukseen.

Vuosien varrella olen useita kertoja keskustellut työstä ja sen tekemisestä Työhyvinvointipalveluja tarjoavan Virkisteri-yrityksen perustajan Riikka Ilmivallan kanssa. Hän on kehittänyt Liikkuva Tauko -konseptin. Kun etätyö rantautui ryminällä monen ihmisen kotiin, innostin Riikkaa kirjoittamaan työhyvinvointi oppaan. Tarvitaan käytännönläheinen tietokirja. Miten tuunata työtä, jotta ihminen voi hyvin uusissa työkuvioissa? Ihmiset tarvitsevat ajatusruokaa ja mielen tuuletusta.  

Kati Boijer-Spoof Heikinhemo tuli Virkisteriin Riikkan aisapariksi vuonna 2021. Voimakaksikko pisti kirjallisesti tuulemaan. Molemmat ovat työssään eri yritysten työntekijöiden kanssa pohtineet monelta eri kantilta tämän päivän työelämää, kehittäneet ratkaisuja työn kipupisteiden hoitoon. He jakavat nyt kokemuksiaan kirjassaan Etätyön hyvinvointiopas (tammikuu 2022, Bazar Kustannus). Tartuin kirjaan ja ihastuin. Se imaisi mukaansa ensi sivuilta.

Tänä informaation sekametelisoppa-aikana tutkitun tiedon välittäminen ihmisille elämänmakuisten käytännön esimerkkien ryydittämänä on erittäin tärkeätä. Tässä tehtävässä opas onnistuu hienosti.

Virkeä työpäivä kuuluu kaikille, toteavat kirjoittajat. Aivoterveydestä, ajattelusta, unesta ja liikunnasta sekä ravinnosta ilmestyy vuosittain lukuisia tietokirjoja. Näistä aiheista on napakat yhteenvedot ja tietolaatikot tässäkin kirjassa. Etätyön hyvinvointiopas -kirjan näkökulma on kuitenkin uusi.

Läpi kirjan kulkevana punaisena lankana on rytmi – työnteon ja palautumisen nivominen yhteen taukojen avulla. Kirja antaa niistä runsaasti vinkkejä. Meistä jokainen löytää  itselle sopivat tavat huolehtia vireydestä ja palautumisesta jo työpäivän aikana. Se mikä sopii yhdelle, ei maistu toiselle. Työtehtävätkin ovat erilaisia. Sillä, miten ja millä tavoilla päivänsä rytmittää on vaikutusta myös yöunen laatuun. Maaperä unessa palautumiseen luodaan päivän aikana.

Kirjoittajat muistuttavat, että liikkuminen viikonloppuna ei riitä. Kirjassa on taukoliikunnan täsmävinkkejä moneen makuun. Mukana on myös esimerkkejä tavoista rauhoittaa mieltä ja autonomisen hermoston ylikierroksia hengitysharjoituksien tai eripituisten meditaatiohetkien avulla. Malttamattomana ihmisenä en ole kokenut mindfulness–mediaatiota omaksi jutuksi, mutta kirjan ”Villin ajattelun meditaatio” innosti kokeilemaan uudestaan. Aika näyttää säilyykö alkuinnostus. Kirjan lopussa kirjoittajat kannustavatkin kärsivällisyyteen. Uusien tapojen omaksumisessa tulee oma pitkäjänteisyys ja motivaatio testattua.

Laiskanpuoleisena, kuntosalia vieroksuvana liikkujana, löysin kirjasta lukuisia vaihtoehtoja, joilla paloitella päivän taukoliikunnat niin, että lopputuloksena on monipuolinen liikunta-ateria kehon toimintakyvylle ja sen kehittämiselle.

Kirjoittajien elämänkokemus välittyy kirjan sivuilta. Elävän elämän realiteetit on otettava huomioon. Aika on joskus kortilla. Jokainen liikkeeseen käytetty minuutti on arvokas, he toteavat. ”Kymmenen kyykkyä vie aikaa 20 sekuntia, kuminauhajumppa minuutin ja varjonyrkkeilyrupeama 3 minuuttia”.

Minulle taukojumpan liikkeiden omaksuminen kuvien ja tekstin avulla oli vaikeata. Onneksi kirjassa on linkki Virkisterin nettisivustolle. Kohdasta Pidä tauko kanssamme löytyy videoita, joitten avulla opetella eri liikkeitä sekä meditaatiota.

Pelkällä ajatuksen voimalla ei ihmiskeho jaksa aamusta iltaan, joten ateriarytmit ovat osa kokonaisuutta. Kirjan ruokataukoideat tuovat oman maukkaan lisänsä monipuoliseen tietopakettiin. Kirjoittajat heittävät lukijalle HEVI-haasteen: popsimaan hedelmiä ja vihanneksia.

Olen vuosien varrella kirjoitusteni äärellä usein miettinyt, miten kiteyttää asioita tiiviiksi ja selkeiksi lauseiksi. Kirjaa lukiessa olen ihastellut kirjoittajien taitoa sanoittaa asioita. ”Tietotyö on aivoille 10-ottelua, joka tapahtuu tanakassa istuma-asennossa.” Taukojumpassa annetaan ”lähtöpassit läppärikyttyrälle, heipat hartialysylle, liikettä laiskalle, uinuvalle pakaralle ja jousitusta jaloille. Kehoa hierovat hengitysharjoitukset auttavat hermostoa huilaamaan”.    

”Tauosta tapa!” kannustavat kirjoittajat.

Kirjan sivuilta löytyy vanha, iätön viisaus, jonka sanojaksi mainitaan roomalainen lakimies ja kirjailija Plinius nuorempi (n. 63–113 JAA): ”On suurenmoista, miten ruumiillinen liikunta terävöittää mielen”.

Kirjassa on hyvät tietolaatikot, jotka toimivat tärkeimpien asioiden muistilistoina. Tekstin lomassa on nettilinkkejä, joista ammentaa lisää tietoa. Lyhyet yhteenvedot keskusteluista työntekijöiden kanssa ovat ikkuna nykypäivän työelämään ja ihmisten ajatuksiin sorvin äärellä. Työtä tehdään usein muitten kanssa. Lukupiiri kirjan äärellä, olisi hyvä tapa miettiä yhdessä työkavereiden kanssa työpäivien uusia rytmejä. Tauot ovat tärkeitä myös läsnätyössä.

Kävelyillä Helsingin keskuspuistossa ja pyykkejä viikatessa mietin tämän blogin tekstiä. Munakello havahduttaa minut tauolle näyttöruudun tai kirjan lukemisen ääreltä. Opaskirjan sivuilta löytyi taukojumppa, joka on ehdoton suosikkini: ”Kirjoita silmillä ilmaan oma nimesi”. Suosittelen: erinomainen silmälihasten ja aivojen treeni. Sen jälkeen siirrän katseen kaukaisuuteen ja hengitän pari kertaa syvään.

Etätyön hyvinvointiopas on nyt näkyvällä paikalla pöydälläni. Sen vilkaisu auttaa muistamaan taukojen ja rytmin merkityksen. Hyvinvointi on viime kädessä omissa käsissä ja opas antaa runsaasti vinkkejä ja virikkeitä.