Luen Science -lehden (huhtikuun 26, 2019) pääkirjoitusta ”Terveyttä kaikille”, joka käsittelee rokotuksia. Monet, terveydelle vaaralliset, väestössä nopeasti leviävät virusepidemiat on liki nujerrettu.
Jokaisen ihmisen mielessä on ”elokuva-arkisto” merkityksellisistä hetkistä elämän varrelta. Niinpä artikkelin äärellä ajatukseni hyppäävät menneeseen: Seison muiden lasten kanssa jonossa. Saan kohta sokeripalarokotteen. Henkilökohtainen kokemukseni 1950-luvun lopun väestön joukkorokottamiseen liittyen palaa elävästi mieleeni aina kun luen uutisia rokotuksista – puolesta ja vastaan. Suomessa oli 1950-luvulla kaksi polioepidemiaa ja joukkorokotukset käynnistyivät. Polio on vakava, hengenvaarallinen, virustauti, joka voi pahimmillaan aiheuttaa eriasteisia hermotulehduksia, jopa kuoleman. Suomesta tauti saatiin hävitettyä 1960-luvun puoliväliin mennessä tehokkaan rokotuskampanjan ansiosta. Kaikki suomalaiset saavat rokotteen edelleen maksuttomana. Toinen, eletyn elämän filmipätkä pompahtaa mieleeni 1980-luvun alusta: Olin apulaislääkärinä Auroran sairaalassa, jossa tapasin polion vuoksi pysyväsi halvaantuneita, hengityskoneen varassa eläviä potilaita. Blogiin liittyvässä kuvassa on 1950-luvulla käytetty ”rautakeuhkot” -laite, jolla hoidettiin polion aiheuttamaa akuuttia hengityshalvausta, kun infektio riehui potilaan kehossa hermotulehduksia aiheuttaen.
Tuhkarokkorokotusten äänekäs vastustus tuo myös mieleeni henkilökohtaisia muistoja. Niistä ensimmäinen liittyy omaan sairastamiseeni, joka ajoittuu myös 1950-luvulle. Isäni työ oli vienyt meidät Yhdysvaltoihin ja siellä oli vallalla tapa, että lapset vietiin leikkimään perheeseen, jossa oli tuhkarokkopotilas. Taudin toivottiin tarttuvan omaan lapseen. Vallalla oli käsitys, että pikkulapsella tuhkarokko on oireiltaan lievin. En tiedä, tiesikö kukaan silloin, että tuhkarokko oli suurimpia lasten tappajia kehitysmaissa. Minuunkin tauti tartutettiin leikkikaverin avulla. Ja kuinka ollakaan, sain rajuoireisen taudin. Muistan huolestuneet vanhempien ilmeet, kun kuume heilui 40 asteen lähellä useita päiviä. Olin tulikuuma, houraileva pikku potilas. Näin hurjia painajaisia: jättiläisen kokoiset noita-akat käkättivät kyöpelin vuorella. Jälkitautina sain korvatulehduksen. Sen hoitoon liittyy makumuistoni ällöttävän makeasta vaaleanpunaisesta antibioottiliuoksesta ruokalusikassa. Korvatulehdus saattaa olla syy siihen, että vasemman korvani kuulo on oikeata huonompi. Tämän takia, vaikka olen ns. vasenkorvainen ihminen, pidän puhelinta oikean korvan edessä.
Seuraava muistikuva vie 1980-luvulle – aikaan, jolloin erikoistuin yliopistosairaalassa neurologiaan. Osastolla oli hoidossa kaksi nuorta aikuista samasta perheestä, jotka sairastivat subakuuttia sklerosoivaa panenkefaliittia (SSPE). Tämä on krooninen, etenevä aivojen yleistulehdus, harvinainen, mutta vaarallinen tuhkarokon jälkitauti. Potilaat menettivät vähitellen liikuntakyvyn, kouristelivat, kontakti ympäristöön alkoi hiipua. Ennen kattavaa rokotusohjelmaa todettiin vuosittain vähintään yksi uusi SSPE-tapaus vuodessa. Lääkärinä kannan huolta siitä, milloin tänä päivänä nuorehkon potilaan laaja-alaisten, aivorappeuma-sairauteen viittaavien oireitten diagnoosi on SSPE. Nostaako vaarallinen, inhimillisen tragedian aiheuttava sairaus jälleen päätään, kun rokotekattavuus on vaarallisesti laskussa.
Huhtikuun Science lehden pääkirjoitus ”Terveyttä kaikille” on katsaus rokotusten merkittävästä roolista kehitysmaiden väestön terveyden parantumiselle. Kyse on vuosikymmenien sitkeän työn hedelmistä. Artikkelin eräs tärkeä viesti liittyy siihen, että rokotuksista on muutakin terveyshyötyä kuin tietyn sairauden onnistunut ehkäisy. Rokotusohjelmien toteuttamiseksi pitää kehittää lääkehuollon logistiikkaa, kylmäsäilytystä, kouluttaa paikallisia terveydenhuollon ammattilaisia, kehittää sairauksien seurantaa ja potilasrekistereitä. Koska rokotettavan lapsen mukana rokotuskeskukseen tulevat usein vanhemmat ja sisaruksen, oheen sopii luontevasti neuvolatoiminta, joka tarjoaa tietoa terveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Alan ammattilaiset taas oppivat tärkeitä paikalliseen kulttuuriin liittyviä tekijöitä, jotka on rokotuskampanjoissa huomioitava. Joissakin yhteisöissä esimerkiksi sillä on merkitystä, onko rokottaja mies vai nainen.
Pääkirjoitus tarjoaa myös esimerkin digitalisaation myönteisistä vaikutuksista. Tansaniassa on toteutettu digitaalinen ratkaisu, jolla eri puolilla maata liikkuvat terveydenhoidon ammattilaiset voivat ladata lähes reaaliaikaista tietoa annetuista rokotuksista. Ratkaisun avulla rokotetiedot myös jatkuvasti päivittyvät. Digitaalisen ”pilvi”-tietokannan avulla voidaan löytää niitä lapsia, jotka vielä ovat rokottamatta.
Rokotusten menestystarinat jäävät tänä päivänä helposti varjoon, kun eri medioissa painotus on vahvasti siirtynyt käsittelemään niitä, kuitenkin rokotettujen ihmisten määriin nähden harvinaisiin inhimillisiin tragedioihin, joissa kyse on rokotuksen haittavaikutuksesta. Tasapainoinen tiedonjakaminen tarkoittaa sitä, että väestölle kerrotaan myös rokotusten hyödyistä. Tänä päivänä päätöksiä lastensa rokottamisesta tekevät vanhemmat, jotka kattavan rokotusohjelman ansiosta tuskin koskaan ovat itse nähneet niitä inhimillisiä tragedioita, joita virusepidemioitten riehuessa syntyi, ei niin kauan sitten Suomessakin. On itsekästä olla rokottamaton hyötyjä, jonka riski (vielä) tällä hetkellä saada esimerkiksi tuhkarokko on aika pieni sen ansiosta, että ympärillä olevat ihmiset ovat ottaneet rokotuksen. On suurta välinpitämättömyyttä kulkea ympäriinsä ilman rokotussuojaa. Vaikka ihminen itse ei saisikaan esimerkiksi tuhkarokkovirustartunnasta vakavia oireita, on hän voinut tartuttaa viruksen esimerkiksi syöpäpotilaaseen tai henkilöön, jonka immuunijärjestelmä on muun kroonisen sairauden takia heikentynyt. Tällaisen ihmisen kohdalla virusinfektio voi olla kohtalokas. Ja mitä mahtaa miettiä vanhempi siinä vaiheessa, kun oma rokottamaton lapsi onkin henkihieverissä saatuaan infektion, joka rokotuksella olisi ollut vältettävissä?
Työ virusepidemioitten torjumiseksi jatkuu. Eri puolilla maailmaa matkustavat ihmiset tuovat tuliaisinaan myös uusia virusinfektioita. Hyttysten levittämä Länsi-Niilin kuume on saapunut Eurooppaan. Punkkien levittämien virusten monimuotoisuus on aiempaa oletettua suurempi. Tutkimus uusien rokotteiden kehittämiseksi jatkuu. Tästäkin syystä on tärkeätä, että ihmiset ymmärtävät oman vastuunsa ja huolehtivat rokotuksistaan, jotta jo nujerrettujen virusten osalta ei synny uusia epidemioita. Ne odottavat nurkan takana aikoja, jolloin rokotekattavuus ei enää suojaa rokottamattomia ihmisiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuhkarokko
https://en.wikipedia.org/wiki/Iron_lung#/media/File:Museum-gt-eiserne-lunge.jpg
https://fi.wikipedia.org/wiki/Polio
Lähde Wikipedia?
Tuhkarokon tartuttamista käytettiin Suomessakin vielä 70-luvulla. Itse sain tuhkarokon juuri noin.