Kirjoitukset avainsanalla aivot

Tällä laitteella arvioidaan suutelun ihmisessä synnyttämiä väristyksiä. Se löytyy San Fransicson Musée Méchaniquesta. (Lähde Wikimedia Commons)
Tällä laitteella arvioidaan suutelun ihmisessä synnyttämiä väristyksiä. Se löytyy San Fransicson Musée Méchaniquesta. (Lähde Wikimedia Commons)

Kolmastoista päivä elokuuta vietetään kansainvälistä vasuri eli lefty –päivää. Ihmisen lisäksi monista eläinmaailman eri lajeista löytyy varsin paljon yksilöitä, joilla vasen etutassu dominoi. Miksi osa ihmisistä peräti syntyy enemmistön mielestä vääräkätisiksi? Teorioita riittää ja uusia kehitellään.

Olen yli kuusikymmentä vuotta ehtinyt vasurina sopeutua elämään vähemmistönä oikeakätisten maailmassa. Edelleen eteen tulee käytännön yllätyksiä.

Vuosia olen taivastellut kesämökin kahvinkeitintä. Miten hölmö vempain. Kahvikannussa tai missään muuallakaan laitteessa ei ole mitta-asteikkoa, josta selviäisi kuinka monta kupillista kahvia voi kerralla keittää, ja mikä on oikea määrä vettä. Tänä kesänä kaadoin laitteeseen jälleen vettä kahvikuppi kerralla. Tytär tuli paikalle ja ihmetteli touhujani. “Etkö mittaa kannulla”, hän kysyi.  Kannu vasemmassa kädessä heiluen selitin: “Eihän tässä ole asteikkoa!” “Onpas, sä vaan pidät kannua väärin”, vastasi oikeakätinen tytär. Tosiaan, kun vaihdoin kannun oikaan käteeni, asia selvisi. Vasurille kannun mitta-asteikko oli kaikki vuodet ollut piilossa kahvan takana.

Viime talvena hoksasin ainakin kymmennen vuotta vanhassa toppatakissani olevan vasemmalla sisävuoressa vetoketjullisen povitaskun. Mutta eipä ole oikealla. Ja kyllä leivästä mieheni mielestä edelleen huomaa, milloin vasuri vaimo on ollut asialla. Ei ole minun käteen sopivaa molempikätisten veistä vielä tullut vastaan.

Kansainvälistä Tapaturmapäivääkin vietetään vuosittain jonain kuukauden 13.  päivänä. Vasureille sattuu oikeakätisten maailmassa enemmän tapaturmia. Etenkin kiireessä. Vuoden 2015 Tapaturmapäivän teema onkin kiire. Monelle 13 on epäonnen luku. Siksi vasuri-päivän valinta koettelee huumorintajuani: Ihan kuin vasuriksi syntyminen olisi vähemmän onnekas juttu. Miten niin? Meillä on oma vuosipäiväkin. Eipä ole oikeakätisillä. Onneksi Ruotsin prinssi Carl Philip sentään pitää 13 onnen lukunaan. Näin selittivät Carl Philipin ja rakastettunsa hääjuhlien selostajat kesäkuussa, kun hääjuhlapäiväksi oli valittu tuo maaginen luku 13. Yritin netistä nyt selvittää, onkohan prinssi vasuri-kaimani. Ihan varmuuteen en päässyt. Vasuriksi prinssiä kuitenkin aatelisista kiinnostuneet vasurit nettisivuillaan väittävät.

Tulevan vasenkätisten vuosipäivän kunniaksi tutkailin tutkimustietokantoja. Vasenkätisyyden syistä ja merkityksestä ihmisen evoluutiossa on tuhansia tutkimuksia ja monia teorioita, joita todistellaan edelleen ja uusia keksitään. Itse asiassa kätisyys on vain yksi ilmentymä laajemmasta oikea-vasen asiasta eli lateralisaatiosta: Kumman puolen kehoaan, aistejaan ja jäseniään ihminen käyttää luontaisesi enemmän? Monet ihmiset ovat tietämättään molempipuolisia jollain yhdistelmällä. Nettisurffailun tuloksena bongasin PubMed- tietokannasta pari artikkelia kätisyydestä, jalkaisuudesta ja pussailusta

Kesä on häiden, juhannustaikojen ja romantiikan aikaa Tänä kesänä luonnon kukkaloisto on ollut runsas ja näyttävä. Niin oikea- kuin vasenkätiset ovat voineet niin myötä- kuin vastapäivään kiertäen nyppiä päivänkakkaroiden terälehtiä ja etsiä näin vastausta kysymykseen “rakastaa, ei-rakasta”. Minkä vastauksen viimeisin terälehti antaakaan?

Rakkautta on siis ilmassa, mikä innoitti vasenkätisen tiedekokin saostamaan jutun juurta tutkimuksesta otsikolla “Kissin right?”

Jo otsikko, joka suomeksi kääntyy “Suuteletko oikein” sai tietysti vasurissa aikaiseksi nyrinä hyrinää. Artikkelissa, jota esitellään myös mm. Improbable Research nettilehdessä, hollantilaiset tutkijat van der Kamp ja Cãnal-Bruland kertovat halunneensa selvittää, mihin suuntaan ihminen kääntää päätään suudellessaan toista ihmistä. Löytääkseen vastauksen mieltään askarruttavaan kysymykseen he tutkivat, mihin suuntaan 40 naista ja 17 miestä, iältään 18 – 33 vuotiaita, käänsivät päätään suudellessaan ihmisen pään kokoista muovista nuken päätä, jolla oli aiempi ura kampaajakoulun mallina. Tutkijat selvittivät myös pussailijoitten kätisyyden, jalkaisuuden, silmäisyyden. 

Koeasetelmasta tutkijat kertovat, että nuken pään korkeus säädettiin niin, että sen nenä oli samalla korkeudella kuin nukkea kohta pussaavan ihmisen. Mallinuken päätä käännettiin koeasetelmassa seitsemään eri asentoon oikealle ja vasemmalle päin. Artikkelissa on kuva nuken päästä, joka minun silmiini on parraton, lyhythiuksinen mies. Suuteluympäristö oli vähemmän romanttinen laboratoriotila valkoisine seinineen. Tutkimuksessa henkilöitä ohjeistettiin suutelemaan nuken huulia kuin kyse olisi oikeasta ihmisestä. Tutkijat tutkivat vain ensimmäisiä pusuja. Silti nukkea piti pussata yhteensä 35 kertaa, jotta kaikki nuken pään seitsemän eri asentoa oikealle ja vasemmalle saatiin jokaisen osalta testattua.

Tutkimuksen loppupäätelmä oli, että ihmiset, jotka luontaisesti kääntävät päätään oikealle, tekevät näin myös suudellessaan, kun taas pään kääntämistä vasemmalle suosivat olivat asiassa joustavampia. Kätisyyden, jalkaisuuden ja silmäisyyden vaikutus pussailutyyliin jäi arvoitukseksi. Tätä kysymystä on artikkelin mukaan ennenkin tutkittu ristiriitaisin tuloksin. Tutkijat peräävät lisää tutkimusta ennen lopullista tuomiota (verdict) tässä asiassa. Heidän mielestään tutkiva katse tulisi nyt kääntää myös silmä-käsi kytköksiin. Vasurit kun ovat monesti varsin molempikätisiä. Ehkä tässä piilee selitys joustavuuteen pussailussa, he arvelevat.

Tiedekokkia jäi vaivaamaan tutkimuksessa useampi asia: Voiko muovisen nukenpään pussailu olla mitenkään samanlaista kuin ihmisen? Eivätkö miehet ja naiset suhtautuneet eri tavoin miespään huulien suutelemiseen? Ainakaan mistään peruukeista, joilla esimerkiksi voisi yrittää vaihtaa nuken sukupuolta, ei artikkelissa ole mainintaa. Eikö 35 peräkkäistä pusua pysyvästi liikkumattomille muovihuulille ilmeettömissä kasvoissa puuduttanut ihmisen suuta ja mieltä? Eikö nukkepään totisena pysyvä kuminaamainen ilme ja silmien tyhjä katse ennen ja jälkeen pusun vähentänyt innokkuutta jatkaa testiä? Tutkijat olivat nimittäin etukäteen varmistaneet, että pussaajien näöntarkkuus oli kunnossa, joten silmät kiinni ei taidettu pussailla. Mielestäni tutkimuksessa olisi ehdottomasti pitänyt käyttää oheisen kuvan arviointilaitetta, joka löytyy San Fransicson Musée Méchaniquesta.

Olisi myös ollut kiva tietää, montako tutkittavista käytti ylipäätään mieluummin oikean tai vasemman puolen raajojaan, ja kummalla silmällä he spontaanisti avaimenreiästä kurkkivat.

Liki 72% tutkittavista pussaili pää oikealle kallellaan ja 28 % vasemmalle. Artikkelin loppuhuipennuksena tutkijat toteavat, että ehkä tutkimuksen tulosten selitys onkin yksinkertainen: vasemmalle päätään kääntävien vähemmistö joustaa (rakkauden nimissä), koska suurempi osa suudeltavista kääntelee päätään oikealle. Nettisurffailuni tuotti myös seuraavan tiedonmurusen:  Walt Disneyn Pieni Merenneito –elokuvan loppuhuipennuksessa prinssi ja merenneito suutelevat päät vasemmalle kääntyneinä. Kuva löytyy linkistä http://disney.wikia.com/wiki/File:ArielMarriage.jpg  

Elokuun iltojen pimetessä, lyhtyjen ja kynttilöiden valossa, voi meistä itse kukin miettiä, oliko tämä Kissing right? -tutkimus huuhaata vaiko ei. Kätisyyden ja -puolisuuden palapeli odottaa joka tapauksessa edelleen uusia tutkimustiedon palasia. Aika näyttää, mikä tieto tarkentaa käsitystä kätisyydestä.

Kommentit (0)

Tiedekokki nuuhkii. (kuva kotiarkisto, Michael Müller)
Tiedekokki nuuhkii. (kuva kotiarkisto, Michael Müller)

Elämme tuoksujen ja hajujen keskellä ilman, että aina sitä edes huomaamme. Hajuja aistivat solut sijaitsevat nenäontelon katossa ns. hajuepiteelissä.

Kuljen kesäisessä metsässä. Sateen jälkeen mullan ja suopursujen tuoksu on vahva. Kielokimppu tuoksuu metsäkävelyn jälkeen maljakossa. Viime viikolla ostamani irtotee hautuu isossa teemuksissa ja sen aromi leijailee nenääni. Pihalla sireenit kukkivat. Tuulen vire tuo niiden tuoksun ikkunasta sisälle vieden minut hetkeksi keskelle lapsuuden kesää. Samalla muistan, kuinka huumaavan voimakkaana tuomen kukat tuoksuivat maalla Kuusistossa.

Amerikkalaiset Richard Axel ja Linda B. Buck saivat vuonna 2004 lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinnon hajureseptoreja ja hajuaistijärjestelmää koskevista tutkimuksistaan. He osoittivat vuonna 1991 ilmestyneessä julkaisussaan, että noin 1000 geeniä säätelee rotilla yhtä monen erilaisen hajuaistinsolun kehitystä. Kukin niistä reagoi vain muutamalle hajulle. Ihmisen genomi eli perimäprojektin  mukaan noin 400 geeniä sääteleee ihmisen hajuaistin kehittymistä ja toimintaa. Ihminen pystyy tunnistamaan ja muistamaan noin 10 000 hajua.

Eri hajusolutyypit erilaistuvat kukin tunnistamaan vain muutamia tiettyjä hajuja. Hajusolujen nappaama aistitieto kulkee hajuhermoissa isoaivojen alapinnalla olevalle, hajukäämiksi kutsutulle, alueelle edeten sieltä muille aivoalueille, joissa tapahtuu hajujen varsinainen tunnistus.

Hyvään hajuaistiin liittyy sekä tuoksujen ja hajujen hienovaraisten vivahteiden erotuskyky että hyvä hajumuisti eli kyky nimetä niiden alkuperä. Hajuaistiaan voi kehittää nuuhkimalla. Erilaisille tuoksuille herkkä nenä ei kuitenkaan riitä, vaan hajut on kyettävä tunnistamaan ja liittämään asiayhteyteen. Kyse on kognitiivisesta hajujen ja tuoksujen tulkinnasta, johon tarvitaan myös muiden aistien välittämää tietoa. Lisäksi aivojen muistirakenteissa pitää olla kokemuksen tuottamaa tietoa hajuaistimuksen alkuperästä. Ihminen ei osaa yhdistää ruusun tuoksua ruusuun, jollei ole joskus nähnyt ruusua, pistänyt nenäänsä lähelle kukkaa ja nuuhkinut ruusun tuoksua. Lisäksi on pitänyt hankkia tieto siitä, että kysessä on kukka, jota kutsutaan ruusuksi. Kosketusaistin avulla ihminen saa tiedon siitä, miltä kukan terälehti tuntuu ja oppii tietämään, että teityn tuoksuisen kukan varressa voi olla teräviä piikkejä, jotka pistävät varomattoman sormea. Omalla kohdallani pystyn palauttamaan mieleen lapsuuden kokemuksen, jossa sormen päähän ilmestyi punainen veripisara, kun tökkäsin käteni ruusupuskaan. Silloin ymmärsin myös, miksi isomummilla valokuvassa oli käsineet kädessä ruusupuskan luona. 

Useissa ammateissa hajuaisti ja hajumuisti hioutuvat työn myötä: viinitiloilla, kahvipaahtimoissa, hajusteita kehittävissä laboratorioissa, keittiöissä, puutarhoissa, siivoustöissä. Paperimiehet seuraavat nykyään paperin valmistusta ja paperikoneen toimintavarmuutta toimistomaisten valvomoiden lukuisilta näyttöruuduilta. Näyttöjen numerojonot, pylväät, piirakkakuvat ja trendikäyrät eivät ole informaatiolähteinä yhtä hyviä kuin ihmisnenä, väittävät operaattorit. Niinpä he piipahtavat säännöllisesti hajuttomasta valvomosta tehtaan puolelle ilmaa nuuhkimaan. Tietynlainen käry paljastaa kokeneille ammattilaisille näyttöjä nopeammin, että kaikki ei ole tuotantoprosessissa kunnossa. Treenattu nenä ja hajumuisti kykenee tunnistamaan erilaisia käryjä ja liittämään ne erilaisiin vikoihin.

Hajuaisti myös turtuu. Voisiko tässä olla eräs syy siihen, että joitakin ihmisiä ympäröi oikea hajustepilvi? Moni ihminen huomaa palatessaan pitemmältä matkalta kotiin asumuksensa tutun ominaishajun, johon ei kohta enää kiinnitä huomiota.

Erilaiset hajut aktivoivat mielen sopukoista erilaisia muistoja. Metsämansikan tuoksun myötä aikamatkaan lapsuuteni kesään, isotätini kesäpaikalle, jonka rinteet olivat punaisina tuota makeaa marjaa. Tuoreen pullan tuoksu tuo mieleen mummoni nauravat kasvot. Näen hänet sieluni silmillä mustikkapiirakan taikinaa vaivaamassa.

Hajuhermo kulkee aivojen pohjassa. Kallonpohjan murtuma silmien takana voi joskus johtaa hajuaistin pysyvään menetykseen hermon vaurioitumisen takia. Silloin on ammattihaistajalla edessä ammatin vaihto. Haju ja makuaisti tukevat toisiaan. Kokin ammatissa on vaikeata toimia, jos hajuaisti puuttuu.

Hajuaisti voi ohimenevästi herkistyä esimerkiksi migreenikohtauksen yhteydessä. Monissa neurologisissa sairauksissa, kuten Parkinsonin ja Alzheimerin taudeissa, hajuaisti tai hajumuisti heikkenee. Hajuaistin häiriöitä todetaan myös useissa psykiatrisissa sairauksissa. Lääkkeet voivat sivuvaikutuksena aiheuttaa omituisia hajuelämyksiä. Minulla parasetamoli –särkylääke tekee hajuista kitkeriä.

Vaikka ihminen ei lähtökohtaisesti kulje nenä liki kiinni maassa hajujälkiä ja esineitä haistellen, hajuaisti vaikuttaa monin tavoin käyttäytymiseemme. Ilmassa leijuvat  tuoksut ohjaavat ruokapatojen äärelle. Aromikas tuoksujen yhdistelmä voi jo paljastaa, mitä onkaan tarjolla. Vesi herahtaa kielelle lempiruoan odotuksesta. Teeostoksilla teen valintani nuuhkimalla eri teelaatuja. Näin tekee moni asiakas, tietävät myyjät. Sienestäessä nuuhkiminen on tärkeässä roolissa sieniä tunnistettaessa. Sodassa venäläisten vahvan mahorkka-tupakan haju paljasti monta kertaa suomalaisille sotilaille ajoissa lähistöllä lymävän vihollisen. Mädän haju on ihmiselle lähtökohtaisesti vastenmielinen. Mädäntynyttä ruokaa ei syödä ja haisevaa raatoa ei suin päin rynnätä käsin tutkimaan.

Erilaiset kielikuvat - “Minulla ei ole hajuakaan, mistä on kyse”, “Haistan tässä hommassa nyt palaneen käryä”, “Kävin nuuhkimassa tunnelmia”, "Haistelepa ilmapiiriä” – paljastavat myös hajujen merkityksen ihmiselle. “Raha haisee, mutta miten kovasti se haisee” –otsikoi YLE reilu viikko sitten kertoessaan, kuinka  havusellutehtaan hajuhaitat minimoidaan uuden teknologian avulla: ihmisnenä ei enää haista sellun tekoa. Tekonenän (eNose ) kehittelijät eri puolilla maailmaa tutkivat mm. voidaanko sen avulla haistaa ihmisen tunnetilojen tuottamia tuoksuja, jotka pysyvät ihmisnenälle piilossa. Olisiko sinusta, lukijani, kiva saada käyttöösi nuuhkiva tunnetutka?

Kommentit (18)

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

Kiva ja mielenkiintoinen blogikirjoitus.

"Tekonenän (eNose ) kehittelijät eri puolilla maailmaa tutkivat mm. voidaanko sen avulla haistaa ihmisen tunnetilojen tuottamia tuoksuja, jotka pysyvät ihmisnenälle piilossa. Olisiko sinusta, lukijani, kiva saada käyttöösi nuuhkiva tunnetutka?"

Minkähänlaisia sovelluksia tuollaiselle tunnetutka-tekonenälle olisi kotitaloudelle ja yksityisihmisille, entä viranomaisille? Voisiko esimerkiksi olla hyödyllistä (ja haitallistakin), jos tietäisi, pelkääkö toinen ihminen, onko stressaantunut, kiihottunut, ihastunut, apaattinen, masentunut? Aika mahtava tietolähde sellainen olisi, ja lisäisi ehkä sosiaalisen kanssakäymisen tarkkuutta, mutta toisaalta mahdollistaisi manipuolointia. Sairaanhoidossa esimerkiksi masentuneiden ja työuupuneiden tunnistaminen ajoissa voisi olla hyödyllistä.

Tekonenälle olisi muutenkin käyttöä, mm. dementoituneiden vanhusten avuksi. Teknonenän ansiosta he voisivat mm. tunnistaa pilantuneet ruoat. Jääkaappin voisi esim. tehdä automaatthälytyksen silloin kun siellä on jokin ruoka-aine menossa vanhaksi, ja itse kullekin semmoisesta voisi olla hyötyä. Diabeetikot voisivat tekonenän ansiosta "haistaa" tulehtuneet haavat (ja välttää raajojen amputaation), ja varmaan verensokerinkin nousun. Syöpätaudit voisi "haistaa" (koiriahan on käytetty sellaiseen aiemminkin).

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä4476

Itse olen työssä käyttänyt hajuaistiani lähinnä pissan haisteluun. Virtsatieinfektioon hajudiagnosointini kehittyi nopeasti luotettavaksi. Käytännössä siis vaipanvaihdon yhteydessä osasin aloittaa antibiootit heti, sitten puhelinvahvistus lääkäriltä, stixillä varmistus ja katetrilla näytteet purkkeihin ja labraan (PLV ja uricult muistaakseni). Edelleen huomaan monet hajut kusessa (aargh, minusta on tulossa kusimies kakkonen).   :)

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

Raatokärpäsen hajuaistin herkkyys on vertaansa vailla. Joitakin aineita se haistaa, vaikka niitä olisi vain 80 molekyyliä litrassa ilmaa. Jos suureen järveen pudotettaisiin tippa mustetta ja myöhemmin siitä otettaisiin litra vettä, siinä olisi tämän verran em. hajuainemolekyylejä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/hyonteinen_haistaa_herkasti

Muistaakseni Oulun yliopiston biofysiikan professori yritti taannoin ottaa kärpästen herkän hajuaistin hyötykäyttöön ilmeisesti lähinnä lääketieteellisissä diagnooseissa (muistikuvani kymmenien vuosien takaa on hämärä..). Kärpänen tuskin pystyy kertomaan mitä haistaa, mutta joissakin tapauksissa sen liikehdintä voisi ehkä muuttua herkin anturein mitattavissa olevin määrin.

 

 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

Nenällä ja hajuaistilla on kaikista aistielimistä eniten yhteyksiä aivoihin. Hajuaisti onkin varsin tärkeä esimerkiksi sukupuolielämässä. Sigmun Freudin ystävä Wilhelm Fliess, jonka lääkärintaitoja Freud (aluksi) ihaili, oli kehittänyt teorian, jonka mukaan kaikki seksuaaliset ja muutkin neuroosit ovat hoidettavissa leikkaamalla "potilaan" nenää.

Fliessin pääteos olikin "Nenän ja sukupuolielinten toiminnallinen yhteys".

Fliess leikkasikin Freudin asiakkaan Emman nenää sillä tuloksella, että muun muassa unohti leikkaushaavaan suuren tupon sideharsoa ja sai aikaan vaarallisen verenvuodon. Ainoastaan apuun hälytetty huippukirurgi sai Emman pysymään elossa. 

Freud ei enää myöhemmin niin kovin ihaillut Fliessin taitoja, mutta Fliess sai yhdessä muitten psykiatrien kanssa kuitenkin painostetuksi Freudin hylkäämään tärkeän ja perustellun teorian ja kehittämään tilalle vahingollisen fantasiateorian, jonka psykiatrit hyväksyivät.

Ylläsanottu on luettavissa Freud-arkiston entisen hoitajan Jeffrey M. Massonin teoksesta "Freud ja totuus".

Mikä merkillisintä, aivan muutama päivä sitten luin jostain uudesta tiedejulkaisusta, että nenästä sukuelimiin kulkee suora hermoyhteys..

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä4476
aggris aggris

Nenällä ja hajuaistilla on kaikista aistielimistä eniten yhteyksiä aivoihin. Hajuaisti onkin varsin tärkeä esimerkiksi sukupuolielämässä. Sigmun Freudin ystävä Wilhelm Fliess, jonka lääkärintaitoja Freud (aluksi) ihaili, oli kehittänyt teorian, jonka mukaan kaikki seksuaaliset ja muutkin neuroosit ovat hoidettavissa leikkaamalla "potilaan" nenää.

Fliessin pääteos olikin "Nenän ja sukupuolielinten toiminnallinen yhteys".

Fliess leikkasikin Freudin asiakkaan Emman nenää sillä tuloksella, että muun muassa unohti leikkaushaavaan suuren tupon sideharsoa ja sai aikaan vaarallisen verenvuodon. Ainoastaan apuun hälytetty huippukirurgi sai Emman pysymään elossa. 

Freud ei enää myöhemmin niin kovin ihaillut Fliessin taitoja, mutta Fliess sai yhdessä muitten psykiatrien kanssa kuitenkin painostetuksi Freudin hylkäämään tärkeän ja perustellun teorian ja kehittämään tilalle vahingollisen fantasiateorian, jonka psykiatrit hyväksyivät.

Ylläsanottu on luettavissa Freud-arkiston entisen hoitajan Jeffrey M. Massonin teoksesta "Freud ja totuus".

Mikä merkillisintä, aivan muutama päivä sitten luin jostain uudesta tiedejulkaisusta, että nenästä sukuelimiin kulkee suora hermoyhteys..

 

Tämäpä mielenkiintoista. Olen ikäni pohtinut syitä alfa-statukseeni naisten keskuudessa (jossa se on vahvempi kuin miesporukassa) ja olen päättänyt peiliä katsomalla, että syy menestykseeni on luontainen lemuni. Nämä huomiosi eivät ainakaan tyrmää teoriaani  ;)

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28076
aggris aggris

Nenällä ja hajuaistilla on kaikista aistielimistä eniten yhteyksiä aivoihin. Hajuaisti onkin varsin tärkeä esimerkiksi sukupuolielämässä. Sigmun Freudin ystävä Wilhelm Fliess, jonka lääkärintaitoja Freud (aluksi) ihaili, oli kehittänyt teorian, jonka mukaan kaikki seksuaaliset ja muutkin neuroosit ovat hoidettavissa leikkaamalla "potilaan" nenää.

Fliessin pääteos olikin "Nenän ja sukupuolielinten toiminnallinen yhteys".

Fliess leikkasikin Freudin asiakkaan Emman nenää sillä tuloksella, että muun muassa unohti leikkaushaavaan suuren tupon sideharsoa ja sai aikaan vaarallisen verenvuodon. Ainoastaan apuun hälytetty huippukirurgi sai Emman pysymään elossa. 

Freud ei enää myöhemmin niin kovin ihaillut Fliessin taitoja, mutta Fliess sai yhdessä muitten psykiatrien kanssa kuitenkin painostetuksi Freudin hylkäämään tärkeän ja perustellun teorian ja kehittämään tilalle vahingollisen fantasiateorian, jonka psykiatrit hyväksyivät.

Ylläsanottu on luettavissa Freud-arkiston entisen hoitajan Jeffrey M. Massonin teoksesta "Freud ja totuus".

Mikä merkillisintä, aivan muutama päivä sitten luin jostain uudesta tiedejulkaisusta, että nenästä sukuelimiin kulkee suora hermoyhteys..

Miten tämä nyt on. Olen ymmärtänyt yhteyksien määrän olevan sama kaikilla aisteilla mutta muiden aistien sensoriset ärsykkeet kulkevat mantelitumakkeen läpi ennen kuin haarautuvat ympäri aivoja kun taas hajuaistin sensoriset ärsykkeet eivät kulje mantelitumakkeen läpi vaan linkittyvät suoraan eripuolille aivoja. Se, että hajuaistin viestit eivät kulje mantelitumakkeen läpi tarkoittaa esimerkiksi sitä (ymmärtääkseni), että emme refleksinomaisesti säikähdä yllättäviä hajuja päinvastoin kuin voimme säikähtää muiden aistien kautta saamaamme yllättävää informaatiota ennen kuin tietoisesti ymmäräämme, mitä säikähdimme.

Mikäli meni nyt poskelleen lukisin mieleläni missä kohtaa meni poskelleen.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

^ Tuo saattaa Lauri olla kyllä päinvastoin. Hajuaistilla ehkä on kaikkein vahvin yhteys emootioihin, ja siten limbiseen systeemin, mukaanlukien mantelitumake (amygdala):

The Journal of Neuroscience: When the Sense of Smell Meets Emotion: Anxiety-State-Dependent Olfactory Processing and Neural Circuitry Adaptation

The olfactory sense has a unique intimacy with emotion. Unlike other senses, olfactory neuroanatomy is intertwined, via extensive reciprocal axonal connections, with primary emotion areas including the amygdala, hippocampus, and orbitofrontal cortex (OFC) (Carmichael et al., 1994Haberly, 2001Gottfried, 2010). Olfactory stimulation can directly activate amygdala neurons, bypassing the primary olfactory cortex, before arriving at the secondary (association) olfactory cortex situated in the middle of the OFC. Unsurprisingly then, olfactory perception is known to be dominated by emotion. Potent affective experiences (e.g., “it smells good;” “that stinks”), as opposed to object percepts (e.g., smell of fresh linen; smell of sweaty socks), arise spontaneously in the presence of odors (Schiffman, 1974). In fact, humans are notoriously poor at odor object identification, even if they are to name smells of household objects (Lawless and Engen, 1977Cain, 1979de Wijk et al., 1995). Along this line, recent evidence further promotes the idea that affective valence represents the dominant dimension in olfactory perception, and affective experience is the primary behavioral correlate of odorant chemical properties (Khan et al., 2007Yeshurun and Sobel, 2010). However, despite this affective primacy in olfaction, it remains unclear how emotion and olfaction interact and converge in everyday life.

Phylogenetically the most ancient sense, olfaction has long been associated with primitive needs concerning reward, threat, and homeostasis.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28076

^Kiitos korjauksesta, olet mitä ilmeisimmin oikeassa ja minä olin tuon mantelitukmakkeen suhteen väärässä. Muistan kuitenkin, että se oli joku aivorakenne, jonka kautta muut aistit kulkevat ennen kuin haarautuvat muualle aivoihin kun taas hajuaisiti ohittaa tuon paikan ja muistaakseni juuri sen vuoksi hajuaistiin ei liittyisi tietynlaisia autonomisia refleksejä. Oiskohan tuo aivorakenne ollut sittenkin talamus: https://en.wikibooks.org/wiki/Sensory_Systems/Olfactory_System#Sensory_Organ_Components

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

http://www2.uef.fi/fi/uef/-/5-12-varien-maaran-laskeminen-ja-niiden-erotuskyvyn-parantaminen-valaistusta-muuttamalla

Näköaistin avulla ihminen voi ylläolevan väitöskirjan arvion mukaan erottaa noin kaksi miljoonaa väriä.Koska ihmisellä on vain neljä erityyppistä näköreseptoria (neljäs, äsken löydetty vain valoisuutta varten) kun taas sirkkaäyriäisellä on kuusitoista, sen "näkemien värien" määrä voi olla moninkertainen.

http://phys.org/news/2013-09-mantis-shrimp-world-eyesbut.html

Kosketusaistista voisi harjoittelemalla saada karkean arvioni mukaan myös miljardeja kosketustuntemuksia erottelevan systeemin. Kosketusaistin kohdalla kaikkiin aisteihin liittyvä aktiivinen tunnustelutoiminto on ilmeisin. Pieni ero tunnustelun tavassa aiheuttaa erilaisen aistimuksen.

Hajuaisti on kuitenkin näköaistia ja muita aisteja "herkempi" uusien tutkimustulosten näyttäessä jopa triljoonan eri hajun erottamiskykyä

http://www.sciencemag.org/content/343/6177/1370

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28076

^ok, eli olin epäilemättä väärässä myös noiden kytkentöjän määrän suhteen.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

Koska ihmisten noin 400 geneettisesti määräytyneestä hajureseptorista osa on aina erilaisia, ihmiset voidaan yksinkertaisin testihajun haistelukokein luokitella tyyppeihin, joilla on paitsi samanlainen testihajun kokemus, myös samanlainen immuunisuusjärjestelmä.

http://www.pnas.org/content/early/2015/06/17/1424826112.abstract?sid=2ad7d254-b65f-4e98-9d3b-4da9ca722815

Niinpä, jos esimerkiksi elinsiirtoa suunniteltaessa mahdollisella luovuttajalla ja vastaanottajalla on samanlainen testihajun kokemus, elinsiirtoon ei liity hylkimisreaktiota. 

Elinsiirron edellyttämä HLA-arvon mittaaminen voidaan joka kolmannessa tapauksessa korvata nopeammalla hajutestillä

http://www.veripalvelu.fi/www/2864

Testihajujen hajuelämysspektri toimii geneettisenä hajusormenjälkenä, joka voitaisiin muutamaa testihajua käyttäen helposti määrittää vaikka kaikilta maailman ihmisiltä. 

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
aggris aggris

Koska ihmisten noin 400 geneettisesti määräytyneestä hajureseptorista osa on aina erilaisia, ihmiset voidaan yksinkertaisin testihajun haistelukokein luokitella tyyppeihin, joilla on paitsi samanlainen testihajun kokemus, myös samanlainen immuunisuusjärjestelmä.

Eikä kun: ihmisellä eläinlajina on 400 erilaista hajureseptorityyppiä (kaikki 400 ovat erilaisia). Kullakin ihmisyksilöllä on näistä hajureseptoreista lähes yksilöllinen kombinaatio. (Ehkä tarkoititkin tätä?)

Sinänsä kiinnostava tuo hajutestin ja HLA:n yhteys. Mikähän sen selittäisi? Olisikohan hajureseptorien haistamisfunktiossa jotain, mikä nojaa vasta-aineisiin (jotka olisivat ehkä samat kuin leukosyyttien vasta-aineet?)? Miten haistaminen itse asiassa tapahtuu? Hajumolekyylejä kulkeutuu hajureseptorien luo, ja mitä sitten? Mitä tapahtuu ennen kuin hajukäämin neuronien aksoni laukoo tunnistamisviestiä aivoihin päin? Kootaanko "viesti" lopuksi vasta aivoissa, varmaankin eri hajukäämin neuronien aktivaation yhteisvaikutuksena?

aggris aggris

Elinsiirron edellyttämä HLA-arvon mittaaminen voidaan joka kolmannessa tapauksessa korvata nopeammalla hajutestillä 

Jos en väärin muista, niin noita HLA-arvoja on ainakin neljä, ei vain yksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718
BCK
aggris aggris

Koska ihmisten noin 400 geneettisesti määräytyneestä hajureseptorista osa on aina erilaisia, ihmiset voidaan yksinkertaisin testihajun haistelukokein luokitella tyyppeihin, joilla on paitsi samanlainen testihajun kokemus, myös samanlainen immuunisuusjärjestelmä.

Eikä kun: ihmisellä eläinlajina on 400 erilaista hajureseptorityyppiä (kaikki 400 ovat erilaisia). Kullakin ihmisyksilöllä on näistä hajureseptoreista lähes yksilöllinen kombinaatio. (Ehkä tarkoititkin tätä?)

Sinänsä kiinnostava tuo hajutestin ja HLA:n yhteys. Mikähän sen selittäisi? Olisikohan hajureseptorien haistamisfunktiossa jotain, mikä nojaa vasta-aineisiin (jotka olisivat ehkä samat kuin leukosyyttien vasta-aineet?)? Miten haistaminen itse asiassa tapahtuu? Hajumolekyylejä kulkeutuu hajureseptorien luo, ja mitä sitten? Mitä tapahtuu ennen kuin hajukäämin neuronien aksoni laukoo tunnistamisviestiä aivoihin päin? Kootaanko "viesti" lopuksi vasta aivoissa, varmaankin eri hajukäämin neuronien aktivaation yhteisvaikutuksena?

aggris aggris

Elinsiirron edellyttämä HLA-arvon mittaaminen voidaan joka kolmannessa tapauksessa korvata nopeammalla hajutestillä 

Jos en väärin muista, niin noita HLA-arvoja on ainakin neljä, ei vain yksi.

Olet oikeassa. Enpä todellakaan ollut perin pohjin ajatellut koko hajureseptorikysymystä enkä juurikaan miettinyt, mitä tuli kirjoitettua..

Nyt tuli mieleen, että joitakin reseptorityyppejä lienee eri ihmisillä eri määrät, ja tietyn hajuaineen erilainen hajuelämys johtuu osaksi siitäkin?

Mutta miten jokin aistimien vastaanottama vaikutus alkeiskäsitellään ennen varsinaista aivoihin vientiä on jo suunnattoman mutkikas, vasta lähinnä näköaistin alalla tutkittu ilmiö, vaikka sen pitäisi toimia muillakin aisteilla

http://www.scientificamerican.com/article/the-movies-in-our-eyes/

Ja miten saamme tästä tietoisen aistikokemuksen, on käsittääkseni paitsi yksi avainkysymyksistä, myös täysin ratkaisua tai edes ratkaisuehdotusta vailla oleva ongelma.

Ja mihin perustuvat eri aisteista saatujen aistikokemusten laadut (kvaliat?)? Niin kuin vaikka triljoona erilaista hajuelämystä!  Ei mitään tietoa minulla.

.......

PS. Tietoisuuden tutkijoiden maailmankonferenssi oli äskettäin Suomessa. Siitä on selostus tässä:

Kohti tietoisuuden tiedettä: TSC 2015 – konferenssi Helsingissä

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

http://www.hopkinsmedicine.org/news/media/releases/blood_vessels_sniff_gut_microbes_to_regulate_blood_pressure

Aistikykyjen sijainnista kehon eri osissa on joskus kiistelty. Esimerkiksi ihon avulla tapahtuva valon näkeminen on kiistanalaista (vaikka esim. maailman psykologiliiton entinen presidentti A.N.Leontjev tutki ilmiötä kokeellisesti positiivisin tuloksin). Sitä vastoin tuntoaistin avulla tapahtuva musiikin kuuntelu on esimerkiksi kuulovammaiselle jokapäiväistä.

Nenäkään ei ole kehon ainoa haisteleva elin. Samoja hajureseptoreita kuin nenässä esiintyy muun muassa pienissä munuaisten, sydämen ja ihon verisuonissa, joissa niillä on tärkeä tehtävä. Ne haistelevat suoliston mikrobiotan synnyttämiä molekyylejä. Haistelun tuloksen perusteella keho sitten tarvittaessa suurentaa verenpainetta.

Erityisesti on tutkittu verisuonista löytynyttä hajureseptoria Olfr78 ja todettu, että se reagoi ainoastaan etikkahappoon tai sen suoloihin (asetaatteihin) sekä näitä läheisesti muistuttaviin lyhytketjuisiin rasvahappoihin (SCFA), joita suoliston ziljoonat bakteerit valmistavat syödystä ravinnosta.

SCFA:ta haistellessaan Olfr78 aiheuttaa kehoon verenpaineen nousua.

“We don’t have the full story yet,” says Pluznick. “There are many players involved in the maintenance of stable levels of blood pressure, and these are just a few of them", toteaa tutkija lopuksi. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

Voidaan ajatella (vaikka se ei olekan varmaa), että kaikki elämyksellisesti koetut (fenomenologiset) ilmiöt alkaen aistisimuksista ovat tietoisuuden sisältöjä. Tietoisuutta puolestaan voidaan verrata kirkkaaseen väliaineeseen, jonka sisäinen rakenne voi muuttua ja muuttuukin "käyristäen" fenomenologisia sisältöjään (siis sitä, millaisina ne tunnetaan). Pelko, jännitys, ilo, kipu jne "käyristävät" tietoisuutta ja saavat objektiivisesti saman havaintoärsykkeen tuntumaan hyvin erilaiselta.

Hajuaistilla ja tuskaisuudella (anxiety) on monipuolinen yhteys.

http://www.calmclinic.com/anxiety/signs/smell

Hajukokemus muuttuu suuresti tuskaisuudesta  johtuen. Hajukokemus voi myös sekä pahentaa että parantaa tuskaisuutta.

Sivumennen sanottuna tuskaisuus, masennus ja monet muut vastaavat tilat johtuvat usein kohtuuttoman alhaisesta D-vitamiinitasosta. Sadan mikrogramman nappi päivässä auttaisi varmaan useimpia. Arkkiatri Ylppö piti tärkeänä tämän määrän D-vitamiinia saamista päivittäin.

Vahva Etyyli-EPA ja -DHA myös helpottavat monen masennustilaa. Ne siis saavat siis myös hajuaistin toimimaan uudella tavalla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

http://www.apa.org/monitor/2011/02/scents.aspx

Ylläoleva linkki sisältää paljon kiinnostavaa tietoa hajuaistista, Esimerkiksi seuraavanlainen psykologinen koe on tehty. Osalle astmaattisista osallistujista kerrottiin, että heille haisteltavaksi annettu haju oli vahingollista, kun taas osalle kerrottiin saman hajun olevan terveellistä, Haistelun tuloksena viimeksimainitut koehenkilöt tunsivat voivansa hyvin, mutta ensinmainitut huonosti. Monelle tuli kaiken lisäksi keuhkotulehdus. Todellisuudessa haisteltu haju oli täysin vaikutukseton.

Toisessa kokeessa  osalle koehenkilöistä annettiin haisteltavaksi jonkun ihmisen käyttämä paita. Toiselle osalle annettiin haisteltavaksi paita, jossa oli hyvin samankaltaista, mutta keinotekoista hajua. Aitoa ihmisen hajua saaneet koehenkilöt prosessoivat sitä aivan eri aivoalueissa kuin keinotekoista saaneet. Todettiin, että kehon hajuilla on oma erikoinen prosessointialueensa aivoissa.

Kun koehenkilö katsoi toisella silmällään tussikynän kuvaa ja toisella ruusun kuvaa, hän näki vuorotellen tussikynän ja ruusun suunnilleen yhtä pitkän ajan. Kun hänen annettiin samalla haistella tussikynää, hän näki sen paljon pitempään kuin ruusun. Haistellessaan ruusuöljyä hän näki vastaavasti ruusun kuvan paljon kauemmin. Tällainen on yksi monista kokeista, joilla osoitetaan eri aistien kietoutuneisuus toisiinsa ja erityisesti hajuaistiin.

Sivumennen sanottuna tutkin aikoinaan Rubinin vaasia nähden vuorotellen vaasin ja kasvot. Ajatellessani jatkuvasti sanaa "vaasi" näin vaasin paljon kauemmin kuin kasvot. Tapahtui siis jonkinlainen aistien kietoutuneisuus-ilmiö.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
aggris aggris

Sivumennen sanottuna tuskaisuus, masennus ja monet muut vastaavat tilat johtuvat usein kohtuuttoman alhaisesta D-vitamiinitasosta. Sadan mikrogramman nappi päivässä auttaisi varmaan useimpia. Arkkiatri Ylppö piti tärkeänä tämän määrän D-vitamiinia saamista päivittäin.

Vahva Etyyli-EPA ja -DHA myös helpottavat monen masennustilaa. Ne siis saavat siis myös hajuaistin toimimaan uudella tavalla.

Lapsille tuo 100 mikrogrammaa on liikaa. Se on sitäpaitsi maksimannos, mitä ei kannata ylittää. Useimmille ihmisille optimiannos lienee alhaisempi, ja sen saa selville vain verikokein.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1718

Nenän hajusolujen miljoonat reseptorit ovat järjestyneet pieniksi ryhmiksi, jotka auttavat aivoja esimerkiksi erottamaan hyvät hajut pahoista, selvittää tuore tutkimus.

http://natgeo.fi/tiede/ihminen/hajuaisti-nenan-eri-osat-erottavat-hyvat-hajut-pahoista

Mahdollisesti nenä toimii haistellessaan vain osalla hajureseptoreita kerrallaan. Hajun luonne, esimerkiksi hyvä tai paha, saattaa olla aivojen tasolla helpommin tunnistettavissa, jos se on jo nenässä esikäsitelty kohdistamalla siihen vain pienehkö, valittu reseptorijoukko.

Tästä tulee mieleen, että myös muilla aisteilla voi esiintyä samantapaisia ilmiöitä. Esimerkiksi silmän reseptorit voivat jakautua suureenkin joukkoon osittain sisäkkäisiä reseptorityyppejä, jotka ovat erikoistuneet havaitsemaan ja "katselemaan" erityyppisiä visuaalisia sisältöjä..

Tiedekokki on nokosilla. Kuva: Michael Müller
Tiedekokki on nokosilla. Kuva: Michael Müller

Kesäaikaan siirtyminen on taas häirinnyt monien ihmisten unirytmiä.

Sopeutuminen keinotekoiseen yhteiskunnalliseen aikamanipulaatioon on koetellut ihmisten fysiologista kellotaajuutta. Moni, tavallisesti hyvin nukkuvakin, on kulkenut huhtikuun alussa useamman päivän kuin horroksessa. Hyvien unenlahjojen merkitys on voinut kirkastua heille konkreettisella tavalla: Kesäajassa ajatus ei yhtäkkiä luistakaan, keskittyminen ei onnistu, tarkkaavuus herpaantuu ja muistikin on hutera. Joillakin kesärytmiin pääsy vie pari päivää, joillakin jopa viikon tai pitempään.

Ihmisen uni-valverytmi eli biologinen kello on kehittynyt ja tahdittunut vuorokauden luonnollisen valoisuuden vaihtelun mukaan. Auringon laskiessa ja illan hämärtyessä ihmisen sisäinen biologinen kello siirtyy yöaikaan, jolloin pitäisi nukkua. Biologinen kello herättää uuteen päivään auringon nousun aikaan. Biologinen kello reagoi myös päivän pituuksien vaihteluun vuodenkierrossa. Kesällä yöunet ovat monilla lyhemmät kuin pimeinä talvikuukausina.

Sähkövalo on keksintö, joka mullisti elämän menon. Tehtaissa yleistyi vuorotyö, kun päivä jatkui keinovalon turvin. Katulyhdyt korvattiin sähkölampuilla ja lyhtyjen hoitajilta loppuivat työt. Keinovalo koettelee ihmisen luonnollista biorytmiä. Edelleen on ihmisiä, jotka ovat kynttilävalon aikakaudella. He heräävät auringon noustessa. Aurinkoisena kesäaamuna edes pimennysverhot eivät lisää uniaikaa.

Itse kuulun herkkäunisten heimoon. Kadehtien kuuntelen ihmisiä, jotka toteavat voivansa nukkua missä tahansa ja milloin tahansa. Minä nukun tulpat korvissa ja laput silmillä. Aivoni aivan kuin koko ajan jollain osalla vahtivat, mitä ympäristössä tapahtuu.

EEG – myssy on moderni versio klassisesta aivosähköfilmistä. Siihen kiinnitetyt anturit rekisteröivät kallon pinnalta aiempaa tarkemmin eri aivoalueiden sähköistä toimintaa ja siinä tapahtuvia muutoksia. Myssy on myös käyttäjälleen miellyttävä. Siksi se soveltuu mainiosti unirekisteröinteihin.
 
EEG-myssyn avulla kerätystä unidatasta voidaan jälkikäteen tuottaa värikarttoja eri aivoalueiden yöllisestä sähköisestä toiminnasta. Kartat muuttavat muotoaan ja värejään monta kertaa ihmisen nukkuessa. Hermoverkoissa tapahtuu sähköisiä rytmin muutoksia, jotka ovat erilaisia ja eritahtisia eri aivoalueilla.
 
Tutkimukset viittaavat siihen, että unen syvyys ja sen vaihe vaihtelee aivoalueiden välillä. Tietty aivoalue saattaa olla jo heräämässä, toinen kevyen unen tilassa ja joissakin osissa aivoja hermoverkot ovat vielä syvällä unten mailla. Voisiko olla niin, että herkkäuniset ihmiset ovat heitä, joilla tietyn aivoalueen hermoverkkojen heräily herkästi herättelee vielä nukkuvia hermosoluja? Osa aivoista valvoo, kun muut alueet vetävät hirsiä.

Hengissä selviämisen kannalta herkkäunisuudesta voi olla hyötyä. Ihmiskunnan historiassa ajanjakso, jolloin tarjolla on ollut turvallinen nukkumapaikka, ei ole kovinkaan pitkä. Ihmislauma on tarvinnut ja tarvitsee herkkäunisia. He kuuluvat usein myös nokostelijoiden heimoon.

Kommentit (8)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Naistentautien erikoislääkäri Leena

 Larvan mukaan melatoniinia esiintyy

 kaikissa kudoksissamme, joten sen

 terveysvaikutuksetkin ovat moninaiset.

 Kattavaa tutkimusnäyttöä on kuitenkin

 vasta melatoniinin tehosta aikaerorasituksen

 ja unettomuuden hoidossa.

http://www.viitasaarenapteekki.fi/contentimages/kansikuvaYTA-lehti_nro_1_2012.pdf

Melatoniinin moniin terveysvaikutuksiin kuulu sen kyky mahdolliseti lievittää mm. Parkinsonin tatia ja Alzheimerin tautia. Määrä 3 mg melatoniinia otettuna tunti ennen aiottua nukahtamisaikaa nopeuttaa uneen pääsemistä ja tekee unesta levollisemman alkamatta kuitenkaan väsyttää tai vaikeuttamatta ylösnousua.

Kirkas valokin voi erikoistilanteessa tehdä nukkumisen mahdolliseksi. Olin kerran lukenut vaikeaan laudaturtenttiin innoissani koko yön (kahden tiiviin työviikon jatkeeksi) ja päätin vielä nukahtaa tunnin ajan ennen tenttin lähtöä. Totesin heti, että ajatukset pyörivät niin hurjana, että nukkumisesta ei tullut mitään.Silloin suuntasin pöytälampun valon suoraa silmiini ja ajattelin makaavani aurinkorannalla. Uni tuli parissa sekunnissa.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä41885

Kymmen minuutin nokoset tehokas tapa kesken päivän.

Kehon "lämpötilan minimit" kertoo myös päivän sisällä esim ltapäivällä milloin nokosista olisi paras hyölty ja myös sen ettei sen "lämpötilaminimin" aikana kannata mitään vaativaa aivotoimintaa eikä fyysistä suoritetta suunnitella tehdä. Joku näppärä voisi tehdä vaikka kännysovelluksen sopivilla antureilla ja piiippauksella / indikaatiolla , "nyt olisi pikku tirsat paikallaan".

Jos haluaa asiaa käytännössä "todistella" niin ottaa korvalämpömittarin ja mittaa esim iltapäivällä klo 1-5 valisen ajan puolen tunnin tarkkuudella ja sitten kellonaika milloin heräsi aamulla. Tätä heräämisen ja iltapäivän lämpötilaminimin aikajännettä voi käyttää laskennallisena kun arvioi milloin olisi hyvä aika pikku torkuille. Syklit "lähtee" heräämisestä joten siitä siirtelee torkkujen ajankohtaa jos aamun herääminen vaihtelee.  

Syklisiä tapahtumia olemme niinkuin kaikki muukin kosmoksessa.

How To Take The Perfect Power Nap At Work

http://www.businessinsider.com/how-to-take-the-perfect-power-nap-at-work-2014-4

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Yli 40 vuotta sitten keksin keinon, joka auttoi nukahtamaan niin nopeasti, että ei ajatusta tahtonut loppuun asti ajatella, kun jo vaipui unten maille. Tosin en ennenkään ollut huonouninen, mutta joskus ajatuksia tuli tulvimalla monen tunnin ajan. Ruvettuani opettajaksi halusin tietysti enemmän uniaikaa illasta, vaikka tarvittaessa tunnin parin uni riitti hyvin.

70-luvun alussa rupesin työntämään vuoteen jalkopään alle korokkeita, mm. huonoja kirjoja (sisällöltään huonoja..), jolloin vuoteen jalkopää oli noin 10 - 15 cm korkeammalla ja unen tulo oli tosi nopeaa ja uneen vaipuminen nautinnollisempaa.

Useimmat huonounisuutta valitelleet eivät ole kuitenkaan suostuneet kokeilemaan menetelmääni, mutta ainakin yksi on kertonut sen todella auttavan.

Unen saannin paraneminen on varmaan monimutkainen asia, mutta itse olen kuitannut sen toteamalla vain aivojen unikeskuksen toimivan tehokkaammin saadessaan enemmän verta.

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Herään auringon nousun aikaan oli pilvistä tai kirkasta. Unen saanti vaihtelee ja paras unilääke on nousta tekemään jotain ja yrittää uudelleen nukkumaan.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Unielämykset sinänsä ovat varmaan tärkeitä elämyksellisen tietoisuuden ymmärtämiseksi, mutta tunnettu ilmiö, pitkän unen näkeminen sekunnissa tai sekunnin murto-osassa esimerkiksi herätyskellon alkaessa soida, on varmasti avain tietoisuuden olemuksen ymmärtämiseen, kun vain tietäisi miten.

Tämä voi olla sukua elämän näkemiseen filminauhana jossain henkeä uhkaavissa tilanteissa.

Tuntuisi oudolta ajatella, että hermosto äkkiä toimisi kymmeniä kertoja tavallista nopeammin. Sitä paitsi myös henkeä uhkaavassa tilateessa koettu NDE-elämys ei ilmeisesti ole hermostollinen lainkaan.

Mistä elämykselliset impulssit sitten tulisivat, jos ei aivohermojen toiminnasta? Yksi monista mahdollisista veikkauksista voisi olla seuraava. Elämyselementit ja niistä koostuvat elämykset ovat aivosolujen genomikollektiivin mikrokymaattisia tiloja. Aika taas on pelkkä mielle, joka voi tarvittaessa mielin määrin muuttua.

https://www.google.fi/search?q=cymatics&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=XFdQU4KHM-PoywPV44DwDw&ved=0CDgQsAQ&biw=1600&bih=691

Jos uni ja elämyksellinen tietoisuus ylensäkin kostuvat genomikollektiivien mikrokymaattisista tiloista, täytyy värähtelyillä olla koodisto jossakin..

tai olemalla alun perin sokraattisena tietoisuutena (ST) olemassa pitäen sisällään oman koodistonsa.

Ei tästä nyt  tullut mitään..

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187

Olen huomannuit että ehdin nähdä unen siinäkin välissä kun  olen puolittain nousemassa vuoteesta ja torkahdan. Se tuntuu selvästi sopivan tuohon lyhyeen tuokioon. Asiaa voisi videoimalla tutkia, onko torkahdus niin lyhyt.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
psv

 

Naistentautien erikoislääkäri Leena

 Larvan mukaan melatoniinia esiintyy

 kaikissa kudoksissamme, joten sen

 terveysvaikutuksetkin ovat moninaiset.

 Kattavaa tutkimusnäyttöä on kuitenkin

 vasta melatoniinin tehosta aikaerorasituksen

 ja unettomuuden hoidossa.

 

http://www.viitasaarenapteekki.fi/contentimages/kansikuvaYTA-lehti_nro_1_2012.pdf

 

Melatoniinin moniin terveysvaikutuksiin kuulu sen kyky mahdolliseti lievittää mm. Parkinsonin tatia ja Alzheimerin tautia. Määrä 3 mg melatoniinia otettuna tunti ennen aiottua nukahtamisaikaa nopeuttaa uneen pääsemistä ja tekee unesta levollisemman alkamatta kuitenkaan väsyttää tai vaikeuttamatta ylösnousua.

 

Kirkas valokin voi erikoistilanteessa tehdä nukkumisen mahdolliseksi. Olin kerran lukenut vaikeaan laudaturtenttiin innoissani koko yön (kahden tiiviin työviikon jatkeeksi) ja päätin vielä nukahtaa tunnin ajan ennen tenttin lähtöä. Totesin heti, että ajatukset pyörivät niin hurjana, että nukkumisesta ei tullut mitään.Silloin suuntasin pöytälampun valon suoraa silmiini ja ajattelin makaavani aurinkorannalla. Uni tuli parissa sekunnissa.

 

 

Olen syönyt melatoniinia annoksella 1 mg ja paketissa sanotaan että annostusta ei saa ylittää. Tällä määrällä olen nukahtanut ihan kivasti. Mutta koska enempi rassaa se että uni hapertuu aamupuolelta ja nukahtelen ja heräilen siihen asti että kiljuva jalopeura (=kissa) käskee nousta, otin yksi yö kokeeksi kaksi tablettia eli 2 mg. En huomannut mitään eroa pienempään annokseen.

Aluksi ideani oli ottaa melatoniinia lähinnä kuukautisten alla ja ennen täydenkuun aikaa, jolloin todennäköisimmin nukahtaminen on vaikeaa, mutta on tullut jäätyä vähän koukkuun. Siitä tuskin lienee haittaa...? (Eli jonkin aikaa makaa sängyssä ja alkaa hermoilemaan että mitäs jos ei nukahda, jotenka sitten nappaa sen tabun kuitenkin.)

Talvella olen joskus havainnut että villasukat jalassa parantavat unta. Valon määrällä ei onneksi omalla kohdallani ole merkitystä sillä tavalla ettenkö muka valoisassa nukahtaisi, mutta syksyisin saattaa nukahtaminen vaikeutua sitä mukaa kun tulee pimeämpää. Syytä en tiedä, miksi näin päin.

Paleleminen ja hikoileminen ovat kummatkin unen vihollisia, joten joskus kaksi peittoa on hyvä systeemi. Voi tarvittaessa potkia toisen pois keskellä yötä.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
Rousseau

Olen syönyt melatoniinia annoksella 1 mg ja paketissa sanotaan että annostusta ei saa ylittää. Tällä määrällä olen nukahtanut ihan kivasti. Mutta koska enempi rassaa se että uni hapertuu aamupuolelta ja nukahtelen ja heräilen siihen asti että kiljuva jalopeura (=kissa) käskee nousta, otin yksi yö kokeeksi kaksi tablettia eli 2 mg. En huomannut mitään eroa pienempään annokseen.

Aluksi ideani oli ottaa melatoniinia lähinnä kuukautisten alla ja ennen täydenkuun aikaa, jolloin todennäköisimmin nukahtaminen on vaikeaa, mutta on tullut jäätyä vähän koukkuun. Siitä tuskin lienee haittaa...? (Eli jonkin aikaa makaa sängyssä ja alkaa hermoilemaan että mitäs jos ei nukahda, jotenka sitten nappaa sen tabun kuitenkin.)

Talvella olen joskus havainnut että villasukat jalassa parantavat unta. Valon määrällä ei onneksi omalla kohdallani ole merkitystä sillä tavalla ettenkö muka valoisassa nukahtaisi, mutta syksyisin saattaa nukahtaminen vaikeutua sitä mukaa kun tulee pimeämpää. Syytä en tiedä, miksi näin päin.

Paleleminen ja hikoileminen ovat kummatkin unen vihollisia, joten joskus kaksi peittoa on hyvä systeemi. Voi tarvittaessa potkia toisen pois keskellä yötä.

Lääkäriltä kuultua melatoniinista:

- Liika-annostusta ei voi ottaa koska ylimäärä poistuu kusen mukana automaattisesti

- Yli 5 mg/vrk ei auta mitään, koska 5 mg on maksimimäärä jonka keho pystyy käyttämään -> ylimäärä kuseksi

- Melatoniinia pitää syödä säännöllisesti, silloin tällöin otettu tabu ei auta

- Melatoniini ei auta ihmisiä joilla sitä erittyy tarpeeksi. Tällöin nukahtamisvaikeudet johtuvat muusta kuin melatoniinin puutteesta.

- Melatoniiniin ei voi fyysisesti jäädä koukkuun (oma kommentti: psyykisesti varmasti voi!!!)

Mulla siis menee 6 mg melatoniinia, siksi 6, että Yliopiston apteekki ei myy kuin 3 mg tabuja ja otan niitä illassa kaksi. Tai pitäisi mennä. En ole vähään aikaan syönyt.

Hämmentää.

Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Miksi toisinaan tuntuu, että järki on jäässä, kysyy Tiedelehden lukija.

Ihmiset voivat tällä toteamuksella tarkoittaa eri ilmiöitä. Kokemukseni mukaan se yleensä liittyy jollakin tavalla ajatteluun. Ajatus jumittaa, takkuaa. Jokin asia tuntuu kovin monimutkaiselta eikä sen ymmärtäminen, älyäminen, ota onnistuakseen. Järjen juoksu on myös mielenkiintoinen kielikuva.

Ajattelun varassa me ihmiset elämäämme elämme. Kun teemme rutiiniomaisia arkiaskareita, ajattelemme usein ihan jotain muuta. Emme sido ajatusenergiaa päivittäin toistuvaan tekemiseen. Hampaita pestessä voi miettiä muita asioita. Vapautamme ajatusenergiaa monimutkaisempien asioiden miettimiseen. Lamppu syttyy päässä, kun ihminen oivaltaa.

Kiinnitämme tietoisesti huomiota ajatteluun, kun pitää tehdä ratkaisu ja pohdimme eri vaihtoehtoja. Joskus kyse on siinä määrin monimutkaisesta asiasta, että päätös antaa odottaa itseään. Silloin ihminen voi joskus turhautua ja harmitella järjen jäätyneen ihan väärään aikaan. Päätöksen kannalta aikalisä ja jäähy voi kuitenkin olla hyvä asia. Jotta järjen sulatteluun ei mene liian pitkää aikaa, ihmisen kannattaa tällaisessa tilanteessa tehdä ihan jotain muuta kuin jatkaa pulmallisen asian pakonomaista miettimistä. Huomion siirtäminen muuhun on hyvä keino sulattaa järki ja rauhoittaa mieli. Ahdistunut mieli voi nimittäin kohmettaa järkeä lisää. Kun ajatus tökkii, on hyvä muistaa, että tökkii se muillakin ihmisillä aina silloin tällöin. Jäitä siis tunnehattuun – ei syytä paniikkiin.

Tuossa ajatuksessa ei ole päätä eikä häntää. Toisen ihmisen touhu voi vaikuttaa järjettömältä. Siispä tällä ihmisellä voi järki olla jäässä. Tai sitten ei. Kyse voi myös olla siitä, että ihmiset eivät ymmärrä toistensa ajattelua. Joskus toiselle ei osaa sanoin selittää, mitä oikeastaan on ajatellut tekevänsä ja miksi.

Joskus jokin asia, tekeminen, jännittää siinä määrin, että päätä ihan kylmää. Ihminen voi myös olla niin innostunut – liekeissä – että toiset rauhoittelevat: jäitä hattuun. Silloin pelätään tunteiden ottavan siinä määrin ylivallan ihmisestä, että mopo karkaa käsistä. Voimakkaan tunnemyrskyn keskellä ihmisen suhteellisuudentaju ei aina pidä. On siinä määrin kuumat paikat, että järki sumenee.

Järjen veit, minkä teit, lemmenpauloissa oleva laulaa ihastustaan miettiessään.Tunnetilat vaikuttavat aina ajatteluun. Järki on tunteiden vietävissä. Äly pelaa paremmin säyseämmillä tunnetuulilla. Toisaalta järjenkin pitää tunteita kuunnella. Sopivalla sekoituksella järkeä ja tunnetta elämä on aika järjellistä.

Jotta järjen valo loistaisi, ihmisen on hyvä välillä vetää henkeä, laiskotellakin. Järki vapautuu jäistä ja ajatus jälleen soljuu.

Kommentit (20)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

"Kyse voi myös olla siitä, että ihmiset eivät ymmärrä toistensa ajattelua." G.W.Leibniz (IQ n.190) sanoi pitävänsä kaikkia mielipiteitä oikeina, koska ihmiset ajattelivat niin monella tavalla.

Itseni kaltainen tavallinen tallaaja piti kauan ilmiselvänä, että kun ajattelun reunaehdot vain ovat samat myös mielipiteistä tulee yhteneviä. Esimerkiksi keskusteluissa tai keskustelupalstoilla saatettiin jaamata tavoitteena saada tuo toinen ajattelemaan oikein.  Sitten ilmenikin, että aivojen fysiologinen rakenne on eri ihmisillä niin erilainen, että toisen on ehkä mahdoton kokea jotakin kognitiivista asiaa samalla tavalla kuin toinen sen kokee

http://www.cell.com/neuron/retrieve/pii/S0896627313000044

"Aamu on iltaa viisaampi" sanotaan, ja usein se varmasti pitä paikkansa. Aivot tosiaan löytävät unessa jopa uusia ajatuspolkuja. Yleensäkin tauon pitäminen ajatustyössä on usein eduksi. Myös jonkun nimen tai termin muistelussa voi olla edullista vaikkapa nousta kävelemään tai heittäytyä pitkäkseen ilman mitään muistelupaineita. Äkkiä  muistettavan yllä ollut peite hälvenee ja sana muistuu kirkkaana.

Itselläni on bravuuriesimerkki, jonka aina muistan, kun tulee puhe aivojen tiedostamattomista toiminnoista. Sain kerran tehtäväkseni matematiikan harjoitustyön, josta en ymmärtänyt oikein mitään; tehtävä tuntui mahdottomalta, ja paninkin paperin syrjään ja unohdin sen. Kului ehkä kolme päivää ja yhtäkkiä ratkaisu oli melko täydellisenä pääsäni ilman että olisin kertaakaan ajatellut asiaa tietoisesti.

Mihin tällainen alitajuinen tai unessa tapahtuva toiminta perustuu? Ongelma tuntuu hyvin vaikealta mutta myös äärimäisen kiinnostavalta pohtia. Ja mitä alitajunta oikeasti on? Esimerkiksi aivoaaltojen kannalta aivojen/mielen erilaisia tiloja on tutkittu, mutta mitä aivoaallotkin ovat, mistä ja miksi ne syntyvät? Ja mikä on niiden merkitys tajunnan suhteen?

Joskus olen pystynyt havainnoimaan unityöskentelyä monta tuntia olemalla osittain valveilla, osittain unessa, ikään kuin. Tällaista on sattunut esimerkiksi seuraavana päivänä tehtävää vaarallista kemian oppilastyötä jännittyneenä valmistellessa. (Ihan tavallinen kemian oppilastyö voi olla vaarallinen, liittyyhän siihen usein tulivaara, sirpalevaara, roiskevaara jne). Mieli on puolittaisessa unessa käsitellyt mm. erilaisia vaaroja ja reagoimista niihin

Kevennykseksi voisi todeta, että "yön yli" nukkumista ei ole viisasta lausua ääneen, niin hyödyllistä kuin se usein onkin. Uniriepu voi viedä presidentin paikan.. 

Ronron
Liittynyt10.12.2006
Viestejä9265

Minua kiinnostaa myös selkounet mahdollisena työkaluna. Jotkut väittävät, että selkounessa on vapaampi pääsy oman muistin syövereihin, koska aivot on toisenlaisessa tilassa. Selkounia pitäisi ehkä tutkia enemmän? Harmi että se on kai jokseenkin hankalaa, koska selkouniin pääsy ei ole läpihuutojuttu, muuta kuin ehkä harvoille hyvin treenanneille. Itse olen ollut useasti selkounessa, jossa täydellisesti ymmärrän näkeväni unta. Mutta en ole koskaan tullut toteuttaneeksi mitään muistinkaluamis testejä. En joko vielä silloin ollut miettinyt vielä asiaa tai sitten en vain ehtinyt. Selkounet romahtavat helposti.

Yksi testi voisi olla, että menee selkounessa vaikka tutkimaan jotain kaappia, lokeroa tai esinettä, jonka todellisen sisällön tai muun ominaisuuden on kyllä monta kertaa nähnyt, mutta ei painanut erityisemmin mieleen eikä hereillä ollessa muistaisi. Tai katsoo ennen nukkumaanmenoa lyhyen ajan jotain monimutkaista kuvaa jossa on paljon yksityiskohtia, yrittää olla painamatta mitään siinä mieleen. Sitten selkounessa katsoo uudestaan kuvaa ja bongaa sieltä jonkun yksityiskohdan, tai useita, ja tarkistaa herättyään pitikö paikkaansa, löytyykö ne sieltä oikeasti. Jotain tuollaisia olen miettinyt.

Jännää on myös se, että kaikki eivät edes usko selkouniin. Se tuntuu hölmöltä siksi, koska itselle ne ovat totista totta koska monta kertaa kokenut. Yleensä keskityn niissä ympäristön tarkkailuun, yksityiskohtien havainnointiin ja muuhun aistitoimintaan. Se fiilis on niin uskomattoman kiehtova siinä kun kokee asioita, ja samalla miettii täysin tietoisena että mikään tästä ei ole todellista, tämä tapahtuu minun päässäni. Sitä on hyvin vaikea joskus edes uskoa, vaikka on tehnyt todellisuustestejä ja todistanut itselleen että unta se on.

Sori meni vähän offtopiciksi, innostuin niin. En ole miettinyt selkounia pitkään aikaan, ne on jotenkin jäänyt. Se on hieno harrastus kyllä, tuo jotain mystiikkaa ja ikään kuin puuttuvaa yliluonnollisen kaltaista väriä tähän kurjaan harmaaseen maailmaan. Unissa on teoriassa vapaa kokemaan ja tekemään ihan mitä vain! Toki täydellisen yksin.

くそっ!

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

Selkouni, kiinnostava ilmiö, johon en ennen ole kiinnittnyt mitään huomiota, koska omia kokemuksia ei ole; muutaman kerran olen pysynyt kauan ilmassa ja ollut jo varma kolmiloikan kultamitalista seuraavissa olympialaisissa.

Kerran heräsin yöllä täysin valveille ja huomasin ahdituksekseni, että normaalikeho makasi vasemmalla kyljellä mutta "hienoainekeho" oikealla kyljellä. Siinä valvoessani, osaamatta tehdä mitään, "hienoainekeho" alkoi hitaasti kiertyä yhtyen lopulta normaalikehoon.

Merkillisin uneen liittyvä kokemukseni on, kun kerran olin näkemässä hyvin kiinnostavaa unta ja heräsin kesken kaiken täysin valveille. Olikin jo aamu ja aika herätä. Vaikka olin täysin herellä uni jatkui kuitenkin muutaman sekunnin, minkä jälkeen seurasi jotain merkillistä, joka on  askarruttanut siitä lähtien. Valveilla ollessa uni oli jatkunut projisioituna jollekin silmissä olevalle levylle. Unen päättyessä silmien sisällä näkyivät tosiaan ikään kuin tärkkelyslevyt, jotka alkoivat pyöriä liueten samalla vähin erin johonkin nesteeseen. - Tutkimuksista olen löytänyt tiedon, että silmän nesteeseen voi muodostua levyjä, mutta kaikki muu on hämärän peitossa.  Voiko aivojen "visuaalinen" tila projisioitua silmään; eräänlaista käänteistä näkemistä?

Uni-ilmiö voi olla yksi tajunnan (elämyksellisyyden) ongelman tärkeitä avaimia. Mikä on Revonsuon paljon käyttämän termin "unentuottamismekanismi" todellinen vastine, ja mikä on substanssi, jossa unisisällöt sitten koetaan? Ja mikä on unien katselija ja "katselumekanismi"? Se on varmaan sama kuin valve-elämyksissä, mutta koska valve-elämykset ovat enemmän konkreettisiin aistiärsytyksiin sidoksissa eivätkä tunnu niin salaperäisiltä, uni ja sen näkeminen voisivat olla tajuttavissa aidommin mysteerioksi. Osa valve-elämyksistä kuten kuvitelmat ja usein myös puhe ovat toki lähtöisin "sisältä" myös..

Ilmeisesti myös hyvin monet eläimet näkevät unia. Revonsuo saattaa olla oikeilla jäljillä unennäön uhkasimulaatioteoriasssaan, mutta ainakin nykyisin unilla on paljon muitakin funktioita kuin uhkien simulointi.  

.http://www.ts.fi/teemat/extra/1074212622/Unet+valmentavat+kohtaamaan+tosielaman+kolhuja

http://sus.demosaitti.com/wp-content/uploads/Uhkasimulaatioteoria.pdf

Abiturienttivuonna näin runsaasti unia ja onnistuin tulkitsemaan niitä luontevasti freudilaissävyisen psykiatrin Ernst Aeppelin kirjan "Unet ja niiden selitys" avulla. Mutta sitten, ammatinvalinnan pohtimisen aikana "unisymbolini" muuttuivat äkisti täysin epäfreudilaisiksi ja tulivat ponnisteluista huolimatta mahdottomiksi selittää. Tuli sellainen tunne, että unet haluavat kyllä tulla nähdyiksi, mutta ei selitetyksi. Sittemmin olen oppinut tulkitsemaan kaikenlaisia uniani. Suuri apu siinä on ollut tutustuminen nk. kognitiivisen unien selittämiseen, josta oli juttua kauan sitten Sci.Am.:issa. Siinä unisymbolit ja -tapahtumat ensin käännetään sanallisiksi ilmaisuiksi, minkä jälkeen sanoja hivenen muuttamalla löytyy unen tarkoitus. Esimerkiksi jos näkee palavan lentokoneen laskeutuvan, uni voi varoittaa laskimotulehduksesta. Myös sanaleikit tulevat joskus kysymykseen. Esimerkiksi jos unessa etsisi turhaan muslimien pyhää kaupunkia, se voitaisiin sanallistaa lauseeksi "Mekka puuttuu", jonka tarkoitus voisi olla omaa ystäväpiiriä koskeva tärkeä viesti "Pekka muuttuu". Jos toinen ihminen on tien toisella puolen, se tarkoittaa, että "välillämme on tieto".

Unitajuntaa refleksiivisesti tarkastellessa mieleni valtaa varma tune, etä kyseessä ei voi olla pelkkä aivojen fysikaalinen ilmiö, vaan niin unien kuin valvetajunnan "substanssi" on jotain aivan muuta. Nähdessäni ensi kertaa Leidenfrostin pisaran minut valtasi varmuus että se oli elämyksellisen tietoisuuden analogiamalli. Pisaran moninaiset erilliset ja yhtä aikaakin esiintyvät moodit edustivat elämyksellisiä tiloja.

 https://www.google.fi/search?q=leidenfrost+effect+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=v3cgU5D4G-vV4wTK9YCACg&ved=0CC4QsAQ&biw=1600&bih=719#imgdii=_

"Tunnemyrskyä" voisi edustaa esimerkiksi vinhasti pyörivä ja /tai rajusti lepattava tai mateleva moodi.

Pisarahypoteesin valossa voisi selittyä myös salaperäinen "alitajunnallisesti" tapahtuva ongelmanratkaisuilmiö. Esimerkiksi tieteellisen ongelman pisaramallin verkkomainen rakenne voisi vähän muttuessaan sisältää  analogisen vastineen ratkaisun avaimelle. Tietynlaiset muutokset tulisivat kyseeseen juuri valveärsykkeistä irti olevissa tiloissa.

Ylipäänsä on vaikea keksiä muita ehdotuksia tietoisuuden analogeiksi kuin jonkinlaiset värähtelijät. Ollakseen hyviä analogisen "objektin" moodien on lisäksi oltava diskreettejä ja kvanttisia, kykeneviä kaikenlaisiin yhdistelmämoodeihin,  reunaehtojen muuttuessa muutuvia jne. Joidenkin moodien täytyy olla toisia vaikeammin saavutettavia. Myös erilaisten mielellisten ongelmien ja esim. multippelipersoonallisuuden mahdollisten vastineiden pitäisi näkyä. Tilojen paljouden täytyisi olla sidoksissa mallin kokoon (esim. eläinten vähäisempien tajunnansisältömäärien tähden), mutta koolla voisi myös olla yläraja, kuten L-pisaralla onkin. Lisäksi pisaran koostumuksen pitäisi olla samaa perustaa kuin aivojen tärkeän komponentti. Kun L-pisara on sitä kannattelevan vesihöyryn kondensaatti, voisi informaatiopisaran ajatella olevan aivoissa operoivan informaation kondensaatti.

 

 

 

 

 

 

 

Ronron
Liittynyt10.12.2006
Viestejä9265

Selkounista pitäisi puhua enemmän esim mediassa. Onhan se keino ihmiselle kokea niitä asioita, mitä ei voi todellisuudessa kokea. Siis virtuaaliympäristö, jossa rajoitteina on vain ja ainoastaan oma mielikuvitus ja oma kontrolli unesta. Miksiköhän asiasta ollaan niinkin hiljaa, että suuri osa ihmisistä ei edes tiedä mitä se on? Jos näiden näkemistä opetettaisiin systemaattisesti vaikka koulussa, ihmisillä olisi toinen ulottuvuus elämässä. Ihmiset puhuisivat yleisesti ja julkisesti siitä, mitä tekivät viime unessa.

Ja ei, en ole vielä onnistunut harrastamaan seksiä siellä. Se ei vaan koskaan onnistu. Uni haluaa hajota aina silloin kun oltaisiin pääsemässä asiaan.

くそっ!

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

Voidaan ajatella, että uni ja valve "koostuvat" samasta "substanssista", jonka moodeja ne kumpikin ovat ("dualistina" en voi uskoa sen paremmin valve- kuin unitajunnan olevan pelkkiä hermoimpulssikokoelmia, jos näiden ajatellaan olevan fysiikan tutkimaa materiaa ja sen prosesseja).

Edellisessä puheenvuorossani viittasin ehdotukseen pitää L-pisaraa tietoisuuden analogiamallina. L-pisara toimisi myös unitajunnan mallina ja pisaran tyypillinen hievahtamaton helmimäinen moodi voisi edustaa tilaa, jossa unta ei nähdä.

Mutta riippumatta siitä, mitä tietoisuussubstanssi on, sen moodit, joihin selkounikin kuuluu, ovat melko varmasti reunaehtosidonnaisia.

Benardin konvektion moninaiset moodit ovat reunaehtosidonnaisia reunaehtojen ollessa mm. astian muoto ja ulottuvuudet, ala- ja ylälämpötilan ero, mahdolliset astian liikkeet, esim. pyöriminen, nesteen koostumus, esim. tiheys, tahmeus jne.

https://www.google.fi/search?q=benard+convection+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=cDIiU7zBH-jV4ASnnoC4BA&ved=0CC4QsAQ&biw=1280&bih=585

Vastaavasti myös tietoisuussubstanssin moodit ovat sidoksissa paitsi aivojen tilaan, myös substanssin määrään ja laatuun (määrä esim. hyttysellä on varsin vähäinen ja bakteeri tarvinnee tietoisuuspisaran saadakseen ja tietoiseksi tullakseen kollektiivin)

http://www.fastcodesign.com/1673240/the-social-behavior-of-bacteria-trippily-explored-in-art

Selkounessa "ilmeisesti" tietoisuussubstanssi on osittain unen, osittain valveen puolella. Tämä voisi toteutua, jos substanssi olisi tilapäisesti tavallaan kaksiosainen. Toinen osa voisi manipuloida aivojen tilaa reunaehtoja muuttaen ja toinen keskittyisi uusien moodien ottamiseen. Koska ei voida olettaa, että tietoisuussubstanssi kuuluu kokonaan reaalimaailmaamme, voidaan ainakin ehdottaa sillä olevan muitakin kuin "höyrymäinen" ja nestemäinen tila (jotka on L-pisaralla).

Mihin sitten tietoisuussubstanssi moodeineen kuuluu, ellei reaalimaailmaan? Tämän selvittäminen on kriittistä. Ensinnä täytyy tehdä oletuksia aivojen toiminnasta. Yleisesti uskotaan, kuitenkin ilman perusteita, että elämykset ovat hermoimpulssikollektiivien ominaisuuksia, materian moodeja. Yhä tarkentuva mielen ja aivojen tilojen korrelaatio tekee perusteettoman uskomuksen helposti omaksuttavaksi - siihen asti, kun itsereflektiossa tarkkailee elämystensä olemusta ja toteaa, että niillä ei ole mitään yhteistä fysiikan tutkiman materian tai sen moodien kanssa.

Miksi sitten hermoverkot differentioituvat, syntyy uusia yhteyksiä, synapseita vahvistuu jne.? Oma veikkaukseni on, että hermoverkkojen keskeinen funktio aivoissa on aktivoida määrättyjä genomikollektiiveja, joihin asioiden hahmot ovat varastoituna.

Mutta tietoisuus ei vieläkään selity, koska myös genomikollektiot ovat "tämänpuoleista" materiaa. On tultu vasta genomiseen tietoisuuteen (jota Ernesto Rossi työryhmineen lähestyy). Nyt tarvitaan avuksi vähän fysiikkaa.

Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden kaikkine tiloineen.

Genomit kuten hiukkasetkin ominaisuuksineen sijaitsevat vakuumin reunalla (joka hiukkasten tapauksessa on 3-ulotteinen). Kuten seuraavista vakuumi-artikkeleista keskimmäisestä ilmenee, kaikki on viime kädessä vakuumiperäistä: aine, ajatukset, teoriat, tietoisuus. (linkit eivät suinkaan ole tarkoitettu luettavaksi..)

http://users.physik.fu-berlin.de/~kleinert/kleinert/?p=worldcrystal

http://en.wikipedia.org/wiki/Superfluid_vacuum_theory

http://www.znaturforsch.com/aa/v58a/s58a0231.pdf

Aivojen funktio on siis ulko- ja sisäsyntyisten ärsykkeiden perusteella aktivoida kyseisiä ärsykkeitä vastaavat, juurensa vakuumissa omaavat genomikollektiivit vastaavine tietoisuuksineen, elämyksellisine ominaisuuksineen, joiden ehtymätön varasto vakuumi on.

Vakuumiperäisen tietoisuussubstanssin moodit vaikuttavat osaltaan myös aivojen toimintaan.

Mahdollinen vakuumiperäinen aines voisi olla informaatio, mutta käsitteen hämäryyden vuoksi tätä ei voi kiinnittää varmuudella.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710

psv: Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden 

Kun joskus epäilit, että tietoisuudella tuskin on fysikaalista alkuperää, niin kehotit tutkimaan hiukkasfyssikan viimeisintä totuutta. Tuolloin esitin sen, mitä minä pidän tuona viimeisimpänä ”totuutena”.

Ylläolevasta käy ilmi, ettet kyllä ole hiukkasfysiikan/tyhjön suhteen kyllä oikeilla linjoilla. Ensinnäkin tyhjöstä ”syntyvät” hiukkaset ovat ns. virtuaalihiukkasia. Mitkä eivät ole hiukkasia ollenkaan. Kun oikeat hiukkaset ovat oman kenttänsä hyvin käyttäytyviä, pitkiä matkoja/aikoja viipeltäviä kentän pienimmän mahdollisen intensiteetin omaavia häiriöitä (esim. elektroni), niin ns. virtuaaliset hiukkaset ovat samaisen kentän epämääräisiä, esim massaltaan/energialtaan mitä vain häiriöitä. Matemaattisesti asia on ilmaistu näin: The “virtual particle” i.e. Green function i.e. propagator satisfies an inhomogeneous linear differential equation, while the real particle satisfies the homogeneous version of the same equation.” Virtuaaliset “hiukkaset” ovat vain osa perturbatiivista matematiikkaa (vaikka virtuaali-ilmiöillä on konkreettisia vaikutuksia, esim Lambin siirtymä jne). Virtuaaliset ”hiukkaset” ovat kukkaiskieltä (”niinkuin”-selityksiä).

Sinulla tuntuu olevan käsitys, että hiukkaset ovat (alkutöhnä)hiukkasia, joilla sitten on sellaisia ja tällaisia kvanttiominaisuuksia. ”Hiukkanen” on kvanttiominaisuuksiensa summa. Ei se ole mitään töhnää. On vain kenttiä. Elektroni on elektronikentässä oleva häiriö (perturbance). Tunnistamme kentän (siis hiukkasen) vain sen kentän häiriöiden perusteella.

Nykyajan kvanttikenttäteoriat ovat karistaneet Einsteinin haamut harteiltaan jo 1920-1930  -luvuilla kvanttimekaniikan tulon myötä ja sitten 1960-luvulla kvanttikenttäteorioiden valmistumisen myötä. Ainoastaan on kysymys nykyfysiikassa siitä, miten saataisiin yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka naimisiin, eli gvanttigravitaatio (suppea suhtis ja kvanttimekaniikka seurustelevat hyvin).

 Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin?”  Itse vastasit: ne ovat peräisin ns säilymislaeista.

Ohman
Liittynyt17.10.2010
Viestejä1637
Lentotaidoton

psv: Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden 

 

Kun joskus epäilit, että tietoisuudella tuskin on fysikaalista alkuperää, niin kehotit tutkimaan hiukkasfyssikan viimeisintä totuutta. Tuolloin esitin sen, mitä minä pidän tuona viimeisimpänä ”totuutena”.

Ylläolevasta käy ilmi, ettet kyllä ole hiukkasfysiikan/tyhjön suhteen kyllä oikeilla linjoilla. Ensinnäkin tyhjöstä ”syntyvät” hiukkaset ovat ns. virtuaalihiukkasia. Mitkä eivät ole hiukkasia ollenkaan. Kun oikeat hiukkaset ovat oman kenttänsä hyvin käyttäytyviä, pitkiä matkoja/aikoja viipeltäviä kentän pienimmän mahdollisen intensiteetin omaavia häiriöitä (esim. elektroni), niin ns. virtuaaliset hiukkaset ovat samaisen kentän epämääräisiä, esim massaltaan/energialtaan mitä vain häiriöitä. Matemaattisesti asia on ilmaistu näin: The “virtual particle” i.e. Green function i.e. propagator satisfies an inhomogeneous linear differential equation, while the real particle satisfies the homogeneous version of the same equation.” Virtuaaliset “hiukkaset” ovat vain osa perturbatiivista matematiikkaa (vaikka virtuaali-ilmiöillä on konkreettisia vaikutuksia, esim Lambin siirtymä jne). Virtuaaliset ”hiukkaset” ovat kukkaiskieltä (”niinkuin”-selityksiä).

Sinulla tuntuu olevan käsitys, että hiukkaset ovat (alkutöhnä)hiukkasia, joilla sitten on sellaisia ja tällaisia kvanttiominaisuuksia. ”Hiukkanen” on kvanttiominaisuuksiensa summa. Ei se ole mitään töhnää. On vain kenttiä. Elektroni on elektronikentässä oleva häiriö (perturbance). Tunnistamme kentän (siis hiukkasen) vain sen kentän häiriöiden perusteella.

Nykyajan kvanttikenttäteoriat ovat karistaneet Einsteinin haamut harteiltaan jo 1920-1930  -luvuilla kvanttimekaniikan tulon myötä ja sitten 1960-luvulla kvanttikenttäteorioiden valmistumisen myötä. Ainoastaan on kysymys nykyfysiikassa siitä, miten saataisiin yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka naimisiin, eli gvanttigravitaatio (suppea suhtis ja kvanttimekaniikka seurustelevat hyvin).

 

 Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin?”  Itse vastasit: ne ovat peräisin ns säilymislaeista.

Mitä mahdat tarkoittaa noilla "Einsteinin haamuilla",jotka nyt on "karistettu"?

Ohman

Ohman
Liittynyt17.10.2010
Viestejä1637
Lentotaidoton

Ohman:

Katso psv

Kommenttisi on minulle käsittämätön.

Einsteinin erikoinen ja yleinen suhteellisuusteoria porskuttavat hyvin, niitä ei ole mihinkään karistettu.

Tarkoittanet siis jotain muuta. Mutta en tiedä, mihin toimenpiteisiin tuo "Katso psv" viittaa.

Voisiko kointähtönen valaista köyhää kerjääjää?

Ohman

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710

psv: Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Ehkä sanoin vähän epäselvästi, sorry. Tietysti Einsteinin molemmat suhtikset porskuttavat erinomaisesti (sovellutusalueillaan). Tämän olen todennut varmaan miljoona kertaa täällä. Ei niitä tietenkään ole mihinkään karistettu. Vain nuo psv:n mainitsemat ”harhakäsitykset” (jotka sitten muka sadaksi vuodeksi jäivät rajoittamaan fysiikan kehitystä) on karistettu. Harhakäsitykset ovat psv:n omat.

 

Einsteinin avaruusaika –kontinuumi ei ole sama asia kuin tyhjö (vacuum, zero-point field). Einsteinin kosmologinen vakio oli vain sopiva luku (senaikaisiin tarpeisiin). Tyhjö on kvanttifysiikan dynaaminen ”olio”, joka fluktuoi. Jos luit tarkkaan, niin sanoin että tämä avaruusaika (yleinen suhteellisuusteoria) ja tyhjö (kvanttikenttäteoriat) on tämä suuri edessä oleva urakka. Eli kvanttigravitaatio.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15630
Lentotaidoton

psv: Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Ehkä sanoin vähän epäselvästi, sorry. Tietysti Einsteinin molemmat suhtikset porskuttavat erinomaisesti (sovellutusalueillaan). Tämän olen todennut varmaan miljoona kertaa täällä. Ei niitä tietenkään ole mihinkään karistettu. Vain nuo psv:n mainitsemat ”harhakäsitykset” (jotka sitten muka sadaksi vuodeksi jäivät rajoittamaan fysiikan kehitystä) on karistettu. Harhakäsitykset ovat psv:n omat.

Einsteinin avaruusaika –kontinuumi ei ole sama asia kuin tyhjö (vacuum, zero-point field). Einsteinin kosmologinen vakio oli vain sopiva luku (senaikaisiin tarpeisiin). Tyhjö on kvanttifysiikan dynaaminen ”olio”, joka fluktuoi. Jos luit tarkkaan, niin sanoin että tämä avaruusaika (yleinen suhteellisuusteoria) ja tyhjö (kvanttikenttäteoriat) on tämä suuri edessä oleva urakka. Eli kvanttigravitaatio.

Onko sinulle auennut perustelu miksi ihmeessa gravitaatio voisi olla kvantittunut jotenkin? Aiheeseen viitaten kysyisinkin: alyatko mika logiikka ja hyoty loytyy, jos gravitaatiolle saataisiin toimiva kvanttiteoria?

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³) = 1 / 137,036

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

"Miksi toisinaan tuntuu, että järki on jäässä, kysyy Tiedelehden lukija.

Ihmiset voivat tällä toteamuksella tarkoittaa eri ilmiöitä. Kokemukseni mukaan se yleensä liittyy jollakin tavalla ajatteluun. Ajatus jumittaa, takkuaa. Jokin asia tuntuu kovin monimutkaiselta eikä sen ymmärtäminen, älyäminen, ota onnistuakseen. Järjen juoksu on myös mielenkiintoinen kielikuva."

Tavallisimmin varmaan järki jäätyy ja takkuaa mitä luonnolisimmasta syystä: mielekkään ajattelutuloksen syntyminen ei onnistu jonkin asiaankuuluvista reunaehdoista puuttuessa.

Belousovn-Zhabotinskyn rektion reunehtoja ovat astian muoto, koko ja liikeet, reaktioseoksen komponenttien konsentraatiot, mahdollinen sekoitus jne. 

https://www.google.fi/search?q=belousov-zhabotinsky+reaction+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=A2wjU5_BDaSM5ATpvYCwDw&ved=0CCkQsAQ&biw=1600&bih=719

Ajattelutuloksen reunaehtoja ovat tietenkin tiedot ja tunteet sekä motivaatio. Matematiikassa useinkin joku tieto puuttuu. Oppilas voi luulla olevansa tyhmä kun ei käsitä, vaikka yhtä reunaehtoa korjaamalla asia olisi täysin selvä.

Opettaja, jolla ei ole koskaan ollut vaikeuksia perusmatematiikassa, voi jättää tärkeitä, omassa selkäytimessä olevia välttämättömiä ajatusvaiheita sanomatta tai korostamatta. Tai niiden esittelytahti ei sovellu joillekin oppilaille.

Halutessaan voisi todeta, että joillakin luennoilla istuminen on oppimisen kannalta täysin turhaa vieläpä asiassa, jonka vaivatta ja nopeasti oppisi itseopiskelumateriaalista kuten Schaum Spiegel.

https://www.google.fi/#q=schaum+spiegel

Itseopiskelumateriaali muodostaa tällöin tärkeän reunaehdon, joka luennolta puuttuu.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710

Eusa: Onko sinulle auennut perustelu miksi ihmeessa gravitaatio voisi olla kvantittunut jotenkin? Aiheeseen viitaten kysyisinkin: alyatko mika logiikka ja hyoty loytyy, jos gravitaatiolle saataisiin toimiva kvanttiteoria?

Tiedät hyvin miten kvanttifysiikka on kehittynyt ja mihin tarpeisiin. Ensimmäisenä kehitettiin QED, jota yleisesti tituleerataan maailmankaikkeuden tarkimmaksi teoriaksi. Seuraavana tuli heikon vuorovaikutuksen kvanttikenttäteoria ja viimeisenä QCD. Jatkona kehitykselle saatiin hieno sähköheikon vuorovaikutuksen yhtenäisteoria (Higgsin mekanismeineen). Värivoiman yhdistäminen sähköheikkovoimaan on tuottanut suurta tuskaa, mutta toki paljon ehdotuksia. Kaikki nämä selittävät mikrokosmoksen ennennäkemättömällä tarkkuudella ja ristiriidattomuudella.

Taka-ajatuksena on tietenkin se, että energiaa lisäämällä kaikki vuorovaikutukset ilmenisivät vain yhtenä perus”voimana”. Jopa tämä kynnysenergia tiedetään. Se vain valitettavasti on tänä päivänä kaukana kokeellisen todentamisen ulottumattomissa. Kun samassa hengessä soppaan vielä lisättäisiin nyt Standarditeorian ulkopuolinen gravitaatio (siis vuorovaikutuksena, ”voimana”, jota se ei Standarditeoriassa nyt ole) on tehtävä giganttisen vaikea. Tämän kontinuumin etsintä on kuitenkin loogisesti perusteltua. Eli mikrokosmoksen ja makrokosmoksen naittaminen. Eli sen asiaintilan todentaminen, joka vallitsi kohta BB:n jälkeen. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että nimenomaan gravitaatio pitäisi kvantittaa, eikä kvanttiteoriaa ”gravitaistaa”.

Puhutaan yleisesti TOE:sta. Säieteorioissa asia on ratkaistu toisin kuin Standarditeorian logiikassa. Säieteorioissa energian valtava lisääminen ei Planckin skaalassa enää lisäisikään resoluutiota, vaan pienentäisi sitä. Selvää on, että sekä Standarditeorian että säieteorioiden jatkopeleissä supersymmetria on osa ratkaisua. Ratkaistava olisi myös sekä pimeän aineen että pimeän energian ongelmat. Homma on kokeelisesti haastava, sillä toistaiseksi esim. LHC:ssä ei näy mitään Standarditeorian tuonpuoleista.

 

Hyötyjä on vaikea ennustaa, niinkuin yleensä on laita (perus)fysiikassa. Toiveita on paljon, esim. kaikkien nyt teorioissa esiintyvien parametrien luonnollinen johtuminen teoriasta, ikäänkuin looginen pakko. Nythän ne ympätään laskuihin kokeiden antamina arvoina. Siis on sekä tieteenhistorian että logiikan mukanaan tuomia ”hyötytoiveita”. Varmasti tuloksena olisi paljon sellaista, mitä emme nyt osaa edes toivoa.

Ohman
Liittynyt17.10.2010
Viestejä1637
Lentotaidoton

psv: Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Ehkä sanoin vähän epäselvästi, sorry. Tietysti Einsteinin molemmat suhtikset porskuttavat erinomaisesti (sovellutusalueillaan). Tämän olen todennut varmaan miljoona kertaa täällä. Ei niitä tietenkään ole mihinkään karistettu. Vain nuo psv:n mainitsemat ”harhakäsitykset” (jotka sitten muka sadaksi vuodeksi jäivät rajoittamaan fysiikan kehitystä) on karistettu. Harhakäsitykset ovat psv:n omat.

 

Einsteinin avaruusaika –kontinuumi ei ole sama asia kuin tyhjö (vacuum, zero-point field). Einsteinin kosmologinen vakio oli vain sopiva luku (senaikaisiin tarpeisiin). Tyhjö on kvanttifysiikan dynaaminen ”olio”, joka fluktuoi. Jos luit tarkkaan, niin sanoin että tämä avaruusaika (yleinen suhteellisuusteoria) ja tyhjö (kvanttikenttäteoriat) on tämä suuri edessä oleva urakka. Eli kvanttigravitaatio.

En ollut lukenut koko ketjua niin tarkkaan, että olisin huomannut tuon "psv"-nimimerkin. No nyt asia selvisi.

Ohman

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15630

Ei voi gravitaatiota kvantittaa. Tila on valiaineen luonteinen siina, etta se virtaa gravitaatioimun ohjaamana, tosin tilan palikat ovat taysin jaykkia ja tuskin tasakokoisia. . .

Siis jos jotain voiman tapaista etsitaan, on etsittava gravitoivan massakentan ja tilan valista vuorovaikutusta, ei gravitoivien massapisteiden keskinaisia. Luulen sellaisen mekanismin loytaneeni, mutta tarvitsen lisaa mittaustietoa antiaineen kayttaytymisesta.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³) = 1 / 137,036

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden kaikkine tiloineen.

Tästä palsta hävitti ainakin yhden kappaleen..sellaista sattuu aina silloin tällöin..

Niin, tähän olin kirjoittanut jotain sellaista, että jospa avaisin vaikka fysiikkapalstalla ketjun vakuumista yms. Tällä palstalla tarkoitukseni oli vain alustavasti heittää ilmoille ajatus materian ja tietoisuuden "mahdollisesta" yhteisestä alkukodista, vakuumista.

Materia ja mieli, nehän ovat aina yhdessä. Missä miellämme materiaa, siinä on myös mieli läsnä, ja missä taas mieli on, siinä on myös materia. Mielen tilojen ja hermoverkon tilojen korrelaation tulkitseminen samuudeksi on uskonvarainen, perustelematon, tosin helppoa tietä etsivälle houkuttava otaksuma.

Kun tietoisuuden olemus ja alkuperä eivät ole tähän mennessäkään selvinneet, kuten esim. Turun yliopiston psykologian professori ja maailmankuulu aivotutkija Antti Revonsuo myös toteaa, on kaiketi järkevää etsiä myös uusia näkökulmia mielen olemukseen unohtamatta William Tillerin tai Peter Gariaevin kokeita. Myös August Stern kannattaisi huomioida

https://www.google.fi/#q=august+stern+philpapers

Toisenlaisen näkemyksen vakuumiin antaa Hagen Kleinertin (400 tiet.julk.) World Crystal:

https://www.google.fi/#q=hagen+kleinert+world+crystal

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710
Haile Selassie jr

Miksi teille ei kelpaa suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan naittaja, Wheeler-DeWitt -yhtälö?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wheeler%E2%80%93DeWitt-yht%C3%A4l%C3%B6

Wheeler-DeWitt-yhtälö on käsittääkseni kovin kiistelty, koska yhtälön oikea puoli ei sisällä ollenkaan aikaderivaattaa (aika-avaruuden kvantittaminen). Yleinen ongelma kvanttikenttäteorioissa ovat lisäksi äärettömyydet, etenkin  kenttien vapausasteiden ääretön määrä ja nollasta poikkeava energia. Kvanttikenttäteorioissa tämä ongelma pysyy hallinnassa ns. renormalisaation avulla. Gravitaation ongelmana on se ettei se ilmeisesti ole renormalisoitavissa, eli metriikan (gravitaatiokentän) kvantittaminen ei onnistu (paitsi ehkä säieteorioissa).

 

Tunnetuimpia yritelmiä kvanttigravitaation luomiseksi ovat säieteoriat ja kiistelty silmukkakvanttigravitaatio.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710

psv: Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden kaikkine tiloineen.

No tämä lisäyksesi ei kovasti auta asian fysikaalista ymmärtämistä. Kuten sanoin tyhjö ei tuota oikeita hiukkasia vaan ”virtuaalihiukkasia” (katso määritelmät). Se näkyy jo siinä, ettei virtuaalihiukkasilla ole invariantteja ominaisuuksia (vaan ne voivat olla lähes mitä vain). Oikeiden hiukkasten synnyttäminehän tietäisi lisäksi kosmoksen energiataseen lisääntymistä, mikä olisi absurdi juttu. Täytyy muistaa, että vakuumi, eli tyhjö on aina systeemin ALIN mahdollinen energiatila (siis myös Higgsin kenttä on löytänyt miniminsä, vaikka sen arvo jokaisessa maailmankaikkeuden pisteessä on tuo 246 GeV).

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5710
Eusa

Ei voi gravitaatiota kvantittaa. Tila on valiaineen luonteinen siina, etta se virtaa gravitaatioimun ohjaamana, tosin tilan palikat ovat taysin jaykkia ja tuskin tasakokoisia. . .

Siis jos jotain voiman tapaista etsitaan, on etsittava gravitoivan massakentan ja tilan valista vuorovaikutusta, ei gravitoivien massapisteiden keskinaisia. Luulen sellaisen mekanismin loytaneeni, mutta tarvitsen lisaa mittaustietoa antiaineen kayttaytymisesta.

 

JOS gravitaatiota pystytään tulevaisuudessa mallintamaan gravitonien avulla, on selvää, että gravitonit silloin ovat kentän (pienimmän intensiteetin) eksitaaioita aivan samalla tapaa kuin mitkä muut tahansa partikkelit ovat kenttiensä eksitaatioita. Hiukkanen=(kenttänsä) kvantti.

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat