Kirjoitukset avainsanalla yhteiskunta

Tiedekokin Vintage Barbiet vuodelta 1959 ovat edelleen hyvissä voimissa ja poseeraavat tässä sen ajan muotikuteissaan. Kuva perhearkisto, Michael Müller
Tiedekokin Vintage Barbiet vuodelta 1959 ovat edelleen hyvissä voimissa ja poseeraavat tässä sen ajan muotikuteissaan. Kuva perhearkisto, Michael Müller

Tieteellinen hölynpöly voi levitä kulovalkean tavoin. Onko Barbie -nukella ylivoimainen vaikutus tyttöjen uravalintaan? Onko ikinuori, kohta 55 -vuotias, Barbie oikea globaali ja yhteiskunnallinen supervaikuttaja? Miten on saanut alkunsa sanonta "hän on sellainen (pelkkä) Barbie". Tämä ei ole Tiedekokille nettisurffailusta huolimatta selvinnyt. Ehkä joku teistä lukijoista osaa minulle tämän kertoa? Pistäkää kommenttia tulemaan.

Aloittaessani tiedekokkina, eräs lukija esitti hyvän kysymyksen: Miten tunnistan tieteen puutarhasta poiskitkettävät rikkaruohot? Se ei olekaan helppo tehtävä. Usein on odotettava, annettava uudelta näyttävän lajikkeen kasvaa. Uutta tutkimustulosversoa on tutkittava monien muidenkin tiedepuutarhureiden kanssa. Sen tieteellistä merkitystä arvioitaessa on perehdyttävä alkuperäisiin tutkimuksiin, joitten pohjalta tutkimustulos on syntynyt. Monet ihmiset haluavat tietää, miten kaupan hyllylle päätynyt elintarvike on tuotettu, ennen ostopäätöksiään. Samaa uteliaisuutta kannattaa harjoittaa tieteen parissa: Ennen kuin ”ostat” tutkimustulokset, selvitä niitten alkuperää.

Heurekassa pidetyssä Tiedefoorumissa 27.5.2014  julkaistiin Tiedekasvatuksen kehittämisohjelma. Sen tavoite on nostaa Suomi maailman kärkimaaksi kansalaisten tiedeymmärryksen saralla. Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila puhui omassa puheenvuorossaan datan lukutaidosta. Hän otti esimerkiksi kyselytutkimukset. Tulosten luotettavuus on ihan eri, jos kyselyyn vastasi 90 % tai 12 % heistä, joille kysely lähetettiin.

Nyt tartun tiedeuutiseen, joka levisi internetissä kulovalkean tavoin alkuvuodesta. Aikaansa seuraavana julkaisuna Tiedelehtikin lainasi uutista lyhyesti 6.3.2014 otsikolla "Barbieleikki latistaa uranäkymät". Minä pureudun itse "tutkimukseen", (todellakin tutkimusta "hipsuilla") . Tutkimuksen ympäri maailmaa eri medioissa uutisoitu tulos perustuu nimittäin vaatimattomaan 37 tytön tutkimukseen. Jo heti voin sanoa, että tutkimusryhmä on aivan liian pieni minkäänlaisten johtopäätösten tekemiseen. Tytöt olivat 4 - 7 vuotiaita. Tästä seuraa monia ongelmia koko tutkimusasetelmaan. Kalenteri-iän, fyysisen, taidollisen ja henkisen kehityksen ikävaihe voi heittää tässä ikäryhmässä parikin vuotta suuntaan jos toiseen. Edelleen lasten käsitys eri ammateista ja työstä ylipäätään on kehittymätön. Sitä tosiasiaa ei korjata sillä, että kaikilta kysytään kymmenestä listalle poimitusta ammatista, mitä niistä tytöt mielikuvittelevat voivansa tehdä aikuisina.

Tarkastellaanpa seuraavaksi altistumisaikaa eli sitä, kuinka pitkään tytöt leikkivät Barbien tai Rouva Perunan kanssa. Se oli ruhtinaalliset 5 minuuttia! Ja tämän jälkeen heiltä kysyttiin, missä töissä tytöt tai pojat voisivat olla. Tutkijat, joita pidän leikkitutkijoina, en leikin tutkijoina, saivat tuloksen, jonka perusteella Barbien kanssa 5 minuuttia viettäneet tytöt näkivät uratulevaisuutensa rajoittuneempana kuin Rouva Perunan kanssa leikkineet.  

Kyse on tutkimuksen leikkimisestä ja tuloksesta, jota voi huuhaaksi nimittää. Kunnon tutkimuksessa kaikki lapset olisivat leikkineet sekä Barbien että Rouva Perunan kanssa. Tässä huuhaa – testissä tytöt arvottiin Barbie- ja Rouva Peruna ryhmään ja näin leikittiin, että tehdään satunnaistettua tieteellistä tutkimusta. Kunnon tutkimusasetelmassa olisi huolehdittu siitä, että kaikki lapset olisivat leikkineet sekä Barbien että Rouva Perunan kanssa. Se, kumman kanssa tytöt ensin leikkivät olisi arvottu. Nukke-leikkien välissä tytöt olisivat tehneet riittävän pitkän aikaa jotain muuta; vaikkapa piirtäneet. Tätä kutsutaan kahden testikerran väliseksi wash out – ajaksi, joka tarkoittaa sitä, että aiemman leikkihetken altistumisen lyhytkestoiset vaikutukset tavallaan ”nollautuvat” ja tutkimus voidaan uusia toisen lelun kanssa ns. puhtaalta pöydätä. Piirtäminen on myös eräs kehityspsykologinen tapa arvioida lapsen ns. kehitysvaihetta. Se on monille tuttu omien lasten neuvolakäynneiltä. Piirustusten avulla saadaan myös tietoa vaikkapa lapsen perheestä ja lähiympäristöstä, mikä tulisi ottaa oikeassa tutkimuksessa huomioon.

Edellä esitettyjen parannusehdotustenkin jälkeen kyse on nolla-tutkimuksesta. Kehityspsykologisesta näkökulmasta lasten ja nuorten käsitys itsestä sekä ympäröivästä maailmasta muuttuu koko ajan. Moniko teistä lukijoista muistaa, mikä oli unelma-ammattinne leikki-ikäisenä? Minulla se oli raitiovaunun rahastaja, joka saa laskea rahoja ja pitää jöötä ratikassa. Ammattihaaveeni vaihtuivat vuosien varrella. Leikin kauppa-, koulu-, perhe- sekä poliisi ja rosvo – leikkejä. Niitä leikitään nykyäänkin edelleen perinteisellä tavalla että erilaisilla tietokonepeleillä.

Asuin itse Yhdysvalloissa, kun ensimmäiset Barbiet tulivat markkinoille vuonna 1959. Nukke oli erilainen, ei mikään vauva tai pikkutyttö. Barbie oli moderni, itsenäinen, nainen. Alkoi Barbie-leikkien aikakausi. Markkinoille myöhemmin tulleista kilpailijoista huolimatta Barbie on edelleen pitänyt hyvin pintansa.

Täytyy tunnustaa, että omat lapseni saivat leikkiä vuosien 1959 - 1961 Barbiellani vain valvonnassani. Jos joku haluaisi tehdä kunnon tutkimuksen Barbie -nuken vaikutuksesta leikki- ja murrosikäisten tyttöjen uravalintoihin, hänen pitäisi tutkia minunlaisiani aikuisia naisia, jotka leikkivät Barbiella 5 - 15 vuotiaina. Miten heidän elämänsä on kulkenut? Silti väitän, että on liki mahdotonta kutitella esille juuri Barbie -leikkien merkitys elämän ja uravalinnoissa. Ihminen, joka lähtökohtaisesti elää yhteisön jäsenenä, on jatkuvasti alttiina monenlaisille vaikutteille. Se, miksi me kehitymme, on yhdistelmä perimää, perhetaustaa, temperamenttia, ympäristöä, ihmisten välisiä kohtaamisia, erilaisia roolimalleja. Ympäröivän yhteiskunnan poliittiinen ja taloudellinen tilanne sekä arvot vaikuttavat meihin.

Barbie nukke oli aikansa pioneeri. Joku voisi jopa väittää, että Ruth Handler (1916 – 2002), joka toi markkinoille aikuisen naisen näköisen pienoisnuken, (jolla on vaatekaappi täynnä ihania vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja), muutti leikkimisen paradigman. Aikuisia muistuttavilla paperinukeilla on kuitenkin leikitty vuosisatoja; Euroopassa ainakin 1600 – luvulta asti. Niilläkin leikitään edelleen. Nykyään on myös paperinukke -tietokonepelejä. Ja 3 D printterillä tulostetut nuket tekevät tuloaan. Pitääkö tänä vuonna 55 vuotta täyttävä, ikinuori Barbie edelleen pintansa?

Kommentit (3)

Käyttäjä556_0
Liittynyt29.12.2009
Viestejä22001
1/3 | 

Arvostan suuresti kantaa ottavaa lähtökohtaa.

Itse en voi tuomita Barbieta tyttöjä turmelevana seksistisenä välineenä, vaan pitäisin sitä enemmänkin kulttuurinsa tuotteena. Nykyään naisten asema tosiaan on yhä vahvemmin myös yhteiskunna jokaisella sektorilla, ja hyvä niin, mutta siitä huolimatta se on vähintäänkin historiallisesti oiva kehitysvaihe. Jotain on vialla jos tytöt eivät leiki kotia, tai pojat sotaa, kieltämättä kumpaakaan leikkimästä kumpaakaan leikkiä.

Tarkoitan siis sitä, että kosketus perheeseen ja sodankäyntiin katoaa. Pohdin muuten aiemmin verenkierron eroista koskevaa uutista tämän aiheen ympärillä siten, että vilkkaampi verenkierto lisäisi kuolleisuutta väkivaltatilanteissa, mutta nyt menen ohi aiheen.

Käyttäjä321_0
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
2/3 | 

Minä leikin 1980-luvulla Barbieilla rajoitetusti. Sanon rajoitetusti, koska en ole koskaan oikein osannut leikkiä niillä. Enkä muillakaan nukeilla. Saati My little ponyilla, toisella kasarihitillä. Lapsuuteni haaveammatit olivat sotilas ja pappi. Kumpaakaan minusta ei tullut, joskin kävin armeijan osaksi lapsuuden haave mielessäni.

Minulle ostettiin barbeja yms. leluja, koska olin tyttö. En osannut niistä kiinnostua, mutta toisaalta minua ei niiden pariin pakotettukaan. Olipahan vain jotain, jota tytölle kuuluu ostaa.

Barbie-nukke on aikansa kuva. Sen soisi päivittyvän pikaisesti tälle vuosituhannelle http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/talta-nayttaa-barbie-nukke-oikean-naisen-mittasuhteilla/3315150

Itse en ainakaan osannut samaistua Barbien maailmaan. Säälin niitä tyttöparkoja, jotka yrittävät.

Käyttäjä556_0
Liittynyt29.12.2009
Viestejä22001
3/3 | 

Panisin mielummin tota alkuperäistä.

..Muuten kun tarkemmin katsoo niin toi on aika maskuliininen ideaali. Siitä se johtuu.

Jatketaan nyt sen verran että tossa kiteytyy se syy miksi miehet tykkää isoist tisseistä. Ne saa naisen näyttämään feminiinisemmältä. Ei siis tissien, vaan rungon takia.

Tässä esim. kuva jossa tissit on jo vähän ylimääräistä, eikä se ole edes mielipiteestä kiinni.

(Jos ei siis huomannut, niin kuvaa on manipuloitu lanteiltakin)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori lähti tutkijaksi Nokian tutkimusyksiköihin. Nokialla vierähti viisi ja puoli vuotta. Kesän 2020 korvilla Kiti totesi, että on jälleen muutoksen aika. Hän palasi akateemisille juurilleen, Helsingin ja Aalto yliopistojen dosentiksi, jatkamaan soveltavan neurotieteen ja digiajan lääketieteen tutkimusta. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat