Kirjoitukset avainsanalla tiede

Aprillipila vuodelta 2012: New Yorkin kansainvälisillä automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. (kuva: Wikimedia Commons)
Aprillipila vuodelta 2012: New Yorkin kansainvälisillä automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. (kuva: Wikimedia Commons)

Aprillipiloilla on yli 500 vuoden perinteet. Leikkisä ihminen haastaa itseään ja muita älyämään, oivaltamaan, mielikuvittelemaan. Huumorintajuakin koetellaan. Sepitettyjen ja tositarinoiden äärellä ihminen ei aina tiedä, mitä mieltä asioista pitäisi olla. Aprillipilat ovat hyvää materiaalia lähdekriittisyyden opettelulle.

Huhtikuun 1. päivänä minulle tarjoillaan usein kuravettä. Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi juoma jo vaihtunut. Lähipiirin mielikuvitus on edelleen usein vienyt voiton. Vuosi sitten sain töissä kesken projektikokouksen tekstiviestin tyttäreltä. “Soita heti, kriisi!” Kokoustauolla huomasin uuden viestin: “Mikset soita! Onko kesyrotille katumuspilleriä?” Voi ei, ajattelin. Tyttärellä hoidossa olleet poikarotat olivat sittenkin onnistuneet riiustelemaan toisessa huoneessa olleitten tyttörottien kanssa. Taivastelin töissä kesyrottien nokkeluutta ja mietimme yhdessä katumuspilleriasiaa. Kenellekään meistä ei tullut mieleen, että kyse olisi aprillipilasta. Mietin jälkikäteen, että jos joukossamme olisi ollut muitakin kuin lääketieteen parissa toimivia, jekku olisi ehkä paljastunut nopeammin. Lääkärille ajatus kesyrottien katumuspilleristä ei ollut tarpeeksi omituinen. Aprillauksen onnistumiseen vaikutti myös nappi ajoitus. Pilavalppauteni oli herpaantunut, koska aviomiehen aamuinen pila ei sillä kertaa naruttanut. Hoksottimeni eivät sen jälkeen enää olleet “epäile vähän erikoisia juttuja” moodiin viritettynä. Kesyrottien katumuspilleristä riitti hauskaa muisteltavaa työyhteisössä pitkään.

 

Aprillipäivää vietetään maailmanlaajuisesti. Aprillaus, pilailu, naruttaminen, jekuttaminen, höplästä vetäminen, on mielestäni osoitus ihmisen leikkisyydestä ja sosiaalisuudesta. Jo yli 500 vuotta ihmiset ovat koetelleet toistensa älyä ja huumorintajua kertomalla tekaistuja juttuja, jotka voisivat olla tottakin. Media hehkuttaa huhtikuun 1. päivän tuloa nykyään hyvissä ajoin. Niinpä hyvän aprillipilan ideointi ja toteutus on itsessään älyllinen haaste, kun ihmiset (minua lukuunottamatta) ovat jo lähtökohtaisesti usein varpaillaan.

 

Tieteestä ja teknologiasta löytyy hyviä aineksia aprillikeittoon, johon on ripoteltu mausteiksi kokoelma erilaisia faktoja ja fiktiota. Sopasta ei välttämättä heti selviä, onko kyse huuhaasta, joka nautitaan kuravellin ja sillin kera. Tietyiltä osin tiedeuutinen voisi olla totta, mutta tarinan sisältä löytyy juonen käänteitä ja sanontoja, jotka lopulta paljastavat sen fiktioksi.

 

Aprillipäivänä voi testata muistiaan, yleistietouttaan ja valpauttaan: Huomaanko epäloogisuudet ja humoristisesti yhteenkudotut asiat, joilla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä toisiinsa?

 

Aprillipiloja bongaili netin uutisvirrasta viime viikolla iso verkosto ihmisiä, joka jakoi niitä omille mm. omille some yhteisöilleen. Osasta juttuja en heti osannut päätellä, olivatko ne totta vai tarua. Netissä käytiinkin varsin vilkasta keskustelua siitä, onko tietty uutinen pila vaiko ei. Osassa taas ilmoitettiin heti, että aprillista on kyse. Silloinkin voi miettiä, onko ilmoitus pilasta lopulta jutun juuri. Internetin aikakaudella Aprillipäivä on siis oiva oppitunti siitä, miten tärkeätä on tarkistaa netin uutisvirrassa esitettyjä totuuksia useista eri tietolähteistä.

 

Tänä vuonna minua viehättivät erityisesti seuraavat uutisankat: Suomen poliisi uutisoi kokeilusta, jossa 250 polokkia eli poliisilokkia ryhtyy valvontatehtäviin. Vaativissa tilanteissa polokit käyttävät uutisen mukaan hajuaseenaan tarvittaessa vaikka hapansilakoita. Vielä tarua. Mutta voisiko ehkä olla totta tulevaisuudessa? Kirjekyyhkyt ovat kulkeneet viesti jalassa yli 3000 vuotta. 1970-luvulla kirjekyyhkyjä koulutettiin Englannissa kuljettamaan laboratorionäytteitä kahden sairaalan välillä. Lintujen muuttoa ja käyttäytymistä tutkitaan jo rutiinisti EEG kypärän ja GPS-navigointilaitteen avulla.

 

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen Cernin tutkijat taas ilmoittivat Aprillipäivänä kiihdyttimensä vahvistaneen voiman olemassa olon ja valo- kuvanneensa sen. “En usko ennen kuin näen omin silmin”, on moni meistä varmaan joskus todennut. Cernin jutussa näytetään, minkälaista “todistusaineistoa” kuvankäsittelyllä saadaan aikaiseksi. Kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Tulevaisuudessa virtuaalitodellisuus ja reaalimaailma voivat sekoittua yllättävillä tavoilla keskenään.

 

Playstation hehkutti Aprillipäivän videossaan vievänsä pelikokemuksen uusiin syvyyksiin uima-altaaseen. Elämyksen voi kokea myös kylpyammeessa. Tarvitaan vain erikoisvalmisteiset uimalasit sekä uudenlaiset, liikettä ohjaavat vedenkestävät hikinauhat käsiin ja jalkoihin. Onko tämä lähivuosina enää aprillipila-tavaraa? Laatikko, josta kuuluu ihmisen ääni ja näköradio ovat aikoinaan olleet pila-ainesta. Samoin sellainen kummajainen kuin kädessä tai taskussa kulkeva monitoimikapula.

 

Vuonna 2012 New Yorkin automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. Odottelen innolla neljän hevosen vetovoimalla kulkevaa autoa heille, jotka haluavat eläimellisen vaihtoehdon robottiautolle.

Kommentit (14)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Uskottaessa kaiken olevan vain fysiikkaa on ensimmäisenä tarjoutuva tietoisuuden selitys fysikalismi. Elämykset ymmärretään fysikalismissa aivojen fysikaalisiksi tiloiksi, esim. sähkömagneettisiksi tapahtumiksi. Tämän näkemyksen vastaanotto jakaa ihmiskunnan kahteen osaan. Suuri osa esim. aivotutkijoista uskoo, että elämykset ovat aivojen sähkömagneettisten kenttien tms. aspektien fysikaalisia konfiguraatioita. Toinen osa pysähtyy Leibnizin kuilulle eikä uskalla tai voi tehdä vastaavaa uskonhyppyä, jolla ei heidän mielestään ole kuin korrelaatioperusteet, jotka eivät täysin riitä.

Fysikaaliseksi käsitetyssä universumissa voi tehdä fysikalismin ohella useita muitakin elämyksellisen tietoisuuden selitysyrityksiä - varsinkin, jos ei pitäydy kaikkein ahtaampaan tai pelkkään enemmistön hyväksymään fysiikkakäsitykseen. "Oikeaoppiseen" fysiikkaan jäykästi pitäytyvät eivät tietenkään voi tällaisia tehdä. Mutta ennen fysikalismiin kääntymistä olisi hyvä muistaa, että oikeaoppisinkaan fysiikkatieteen osa ei lainkaan tunne sellaista käsitettä kuin elämyksellinen tietoisuus fysikaalisena suureena tai ilmiönä.

Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja.

Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

Huumoripitoinen struktuuri ei aina muotoudu toiselle, vaikka toinen haluaisi ; huumori täytyy ymmärtää. Tämä ilmenee mm. ylläolevasta "Vauva"-lehden keskustelusta ja myös Tiede-lehden 2006 kirjoituksesta. Aivoissa täytyy siis olla huumorin ymmärtämisen struktuuri aivan avainstruktuurina. Yksi voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä toisen huumoria (esimerkiksi eräällä kylällä asui kaksi tunnettua huumorimiestä, jotka eivät kuitenkaan ymmärtäneet toistensa huumoria).

Aprillipila huumorin erityislaatuisena muotona on yksi niistä huumorin muodoista, joita ei voi esimerkiksi vitsien tavoin "ulkoistaa". Aprillipilaan kuuluu usein lievä nolostuminen, mihin aprillaus pyrkiikin; ihmissuhteen ohimenevään koettelemukseen. "Sinulla on kengännauhat jäänyt auki", ja kun uhri katsoo hämääntyneenä kenkiinsä, nolostumisen tunne lievennetään ja velhotaan pois litanialla "aprillii, syö sillii, juo kuumaa kuravettä päälle." - Ehkä tässä olisi vihje huumorin yleisemminkin merkitykseen ihmissuhteiden verkostossa.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä6937
aggris aggris

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Hakurimpsulla

https://scholar.google.fi/scholar?q=humor+amusement+imaging+&btnG=&hl=fi&as_sdt=0%2C5

löytyy kuvantamistuloksia huumoriin liittyvistä aivoprosesseista. Humori ei ole mikään yksiselitteinen tunne tai prosessi, vaan koostuu eri komponenteista. Yllättävyys, oivallus on monesti mukana ja näihin tietysti liittyy vastaavaa prosessointia. Mielihyväalueet aktivoivoituu, jos huumori koetaan hauskana. jne. Huumorin tyypi vaikuttaa: http://cercor.oxfordjournals.org/content/17/2/314.short 

Yksilöiden välillä on tietenkin eroja siinä, mikä huvittaa ja mikä ei. Sukupuolierojakin näkyy olevan

"...we investigated 29 healthy subjects (14 female, 15 male) during the processing of humorous cartoons. In women, the ventral system implicated ín detection and appraisal of emotion was activated, including amygdala, insula, and Anterior Cingulate Cortex (ACC). Men showed activation in both the ventral and dorsal processing systems. The results indicate that women process humor though limbic reactivity, involving appraisal of its emotional features, while men apply more evaluative, executive resources to humo processing"

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0028393211000728 

Elämyksellisyys on vielä piirun verran epämääräisempi ja subjektiivisempi asia. Jo se määrittely on hankalaa. Kai siihen liittyy jotain arkikokemuksen ylittävää, yllättävää(?) ja yleensä positiivista, vaikka kyllä negatiivinenkin juttu voi olla "elämys", kuten vaikka heikkoihin jäihin humpsahtaminen.

Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5647

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

lokki
Liittynyt3.1.2010
Viestejä4885

Nauru on aina naurua kuolemalle; vähintäänkin edellisen mielikuvaketjun, tarinan, kuolemalle ja uuden syntymälle. Uudelle näkökulmalle, jota ei voi olla, ellei vanha kuole.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634
Lentotaidoton

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

Edistystä on se, että subjektittoman tietoisuuden idea näyttää viimeinkin menneen perille. Naurettavaa sen sijaan on täysin ilman perustelun yritystäkään väittää tietoisuutta fysiikaksi (olipa se sitten sitä tai ei).

Jos haluat löytää lähes päteviä perusteluja, voisit etsiä niitä Japetuksen yrityksistä todistaa minulle, että Leibnizin kuilua ei ole olemassa.

Hyvin herkkäuskoinen kuulija voi ehkä uskoa mielikuvitusselitystäsi, kun sanot tavalliseen tapaasi, että kvanttikenttien jotkut tapahtumat ovat elämyksellisiä (olen kirjoittanut niin yleisluontoisesti kuin osaan, ettet taas tapasi mukaan pakenisi epäoleellisiin käytettyjen termien arvosteluihin kuten käyttämäni termin "konfiguraatio" vääristelyyn. Et kai luule minun luulleen, että kaikille punaisen vivahteille riittäisi yksi konfiguraatio? Vai eikö elämykset sinulle enää olekaan kvanttikenttien funktioita/konfiguraatioita/tiloja/ylipäänsä mitä vain, eikö vieläkään sananvalinta osunut?)

Vastauksen voisi kirjoittaa vaikka fysiikkapalstalle aloittamalla uuden "Tietoisuuden ongelmat" -ketjun, niin tämä palsta rauhoittuisi oman otsikkonsa alle, kuten varmaan monet MooMin tavoin toivovat.

Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. Uskomuksen vaikka kuinka tehokas toisteleminen ei nyt kelpaa perusteluksi. Pätevä tieteellinen perustelu saisi minutkin harkitsemaan asiaa, uskonvakuuttelut ja mielikuvitusselitykset (kuten kvanttikenttien tapahtumien väittäminen elämyksiksi) eivät sitä tee.

No, toivotaan, että onnistut perusteluissasi. Minä tulen miettimään niitä enkä heti potkaise väheksyvästi pellolle, niin kuin itselleni on taholtasi aina tapahtunut, kun olen jotain omintakeista yrittänyt esittää.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5647

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

 

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634
Lentotaidoton

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

Ihan hyvä jos joku tyytyy aihetodistukseen, joka itsekin on oletus, oikeastaan ehkä uskomus. Saattaa olla, että Leibnizin kuilu ei vain ole kaikkien (kuten minun) ylitettävissä, kun taas toiset eivät sitä edes havaitse. Paljon mahdollista, että näkemyserot perustuvatkin usein korostamaani erimielisyysperiaatteeseen. Pelkään kuitenkin, että sisäinen tietämisen pakko estää tunnustamasta edes itselleen, että ei tiedä..

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5647

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634
Lentotaidoton

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

Olet väärässä, mutta ei se mitään. Kuten ennenkin olen korostanut, toisille (kuten minulle) Leibnizin kuilu tuntuu mahdottomalta ylittää, ja toiset eivät edes tuota kuilua tunne. Kokemuksellinen ero saattaa perustua suorastaan erimielisyysperiaatteeseen

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

Erimielisyysperiaate ehkä yhdessä kasvatuskokemusten ja muiden kokemusten kanssa saa toisen uskomaan tietävänsä jonkin asian, kun toinen mieltää näkemyksensä olennaisesti spekulaationa.

Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei. Kun itse olen esitellyt joitakin naturalistisia (esimerkiksi vakuumiperäisiä tai informaatiokondensaattiperäisiä) näkemyksiä tietoisuudesta, en ole saanut vastaani vähäisintäkään positiivista vastakaikua tai myötäpohdiskelua.

Silti en pidä täysin mahdottomana, että Leibnizin kuilu voisi umpeutua minullekin, mutta pelkkänä uskomuksena tämä on mahdoton. Sillä, joka ei jostain syystä Leibnizin kuilua kokemuksellisesti tunne eikä koe mitään vaikeutta sanoa elämyksellisyyttä aineeksi, ei vastaavaa ongelmaa ole.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5647

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634
Lentotaidoton

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

0. GDI merkitsee, että asia jätetään tieteellisesti selittämättä ja todetaan sen asemesta GDI. Näin olen ainakin sen käsittänyt. Nytpä voisit osoittaa minun kirjoituksistani, missä olen turvautunut GDI:hin. Mutta entä jos uskomus että käytän GDI-"argumenttia"  onkin vain omassa päässäsi? Minun päässäni sellaista ei ole koskaan ollut.

1. "Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa" Olisi ehkä hyvä vähän yksilöidä, mikä esittämäni näkemys/ehdotelma on käsitepotaskaa ja mikä tahallista vähättelyä. Kumpaakaan kun en itse tiedä kirjoittaaneni. Mutta jos voit osoittaa tuollaisia kohtia, voisin ottaa tarvittaessa opikseni.

2. "Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa" Sama koskee tätä "syytöstä". Kirjoittaessa olen tarkoittanut aivan muuta, enkä arvannut, että ne voi noinkin tulkita. Niin mitkä? En tiedä, mutta että toisetkin ymmärtäisivät, olisi varmaan hieman eksplikoitava niitä kohtia, jotka näin tulkitset..

Ehkä samalla miettisit hieman tarkemmin, mitä olen kirjoittanut. Tosin et varmaan viitsi/uskalla?

Muutama tunti sitten keskustelin juuri pitkään kollegan kanssa. Keskustelun kuluessa hän mainitsi muun muassa, että Wolfgang Paulin mielestä mind-brain -ongelma on kaikkein tärkein ratkaistava. Toiveeni on, että muutkin tosissaan yrittäisivät ratkaista ongelman. Mutta sinun mukaasi sitä ei luultavasti voi ratkaista elinaikanamme. Voit tietenkin olla oikeassa tässä uskomuksessasi. Mitä uutta tietoa materiasta sen ratkaiseminen sitten mielestäsi vaatisi?

Totuus on se, että yksikään tämänhetkinen teoriarakennelma ei ole varmuudella lopullinen, eikö niin? Monesta asiasta on olemassa "virallisen" lisäksi joukko erilaisia hahmotelmia. Esimerkiksi YST:stä on monta varteenotettavaa kehitelmää. Mainitsen tässä vain O.K.Davtyanin ja Hagen Kleinertin hahmotelmat. Tämän näkökulman voisi laajentaa kehoitukseksi olla pitäytymättä juuri tällä hetkellä vallitsevaan yleisimpään näkemykseen. Esimerkiksi eetterin teoriaa ei tavallasi tarvitsisi väheksyen jättää huomiotta, vaikka monet fyysikotkin niin tekevät. Eetterin (fysikaalisen vakuumin) teoria ei liene vielä loppuun asti rakennettu. Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

 According to the philosophical point of view of Einstein, Dirac, Bell, Polyakov, ’t Hooft, Laughlin, de Broglie, Maxwell, Newton and other theorists, there might be a medium with physical properties filling 'empty' space, an Aether, enabling the observed physical processes.

Aivoja voi myös pitää hyvin tiheänä verkostona, johon Barabasin mukaan voi kehittyä Bosen-Einsteinin kondensaatti. Elämyksellinen tietoisuus voisi liittyä tuollaiseen kondensaattiin. Aivojen tilan muuttuessa sekä kondensaatin sijainti että sen mahdolliset moodit muuttuisivat ollen toisaalta elämyksellisiä tietoisuuden tiloja.

3. "Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää." Miten se, mitä "jotkut" alkavat tekemään, liittyy keskusteluumme? Siksikö, että mahdollinen lukija ajattelisi minunkin tekevän niin?

Muistan kyllä hyvin, kun kerroit yhtyväsi :-) Lauriin sävyllä, että minun toivottaisiin häipyvän näiltä palstoilta. Ja silloin ei ollut kysymys sen kummemmasta kuin hieman poikkeavasta kvanttifysiikan tulkinnasta tai sen pohtimisesta, voisiko kvanttifysiikkaa soveltaa. Sen jälkeen olen pidättynyt häiritsemästä mielenrauhaanne ja välttänyt kvanttifysiikan mainitsemista aina kun mahdollista. Voisit tehdä luettelon, mistä asioista kanssasi ei sovi olla eri mieltä. Jos voisin, välttäisin sitten niitä..

Eetteri ja kondensaatti, niistä en mielelläni luopuisi edes tuomitsijoiden edessä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5647

Kun keskustelumme menee suuntaan: enhän minä noin – sinähän noin, niin siitä ei paljoa kostu. Voin hyvin kuvitella Syksy Räsäsen tuntemukset. Ei ole kyse siitä, etteikö hän tiennyt tai osaanut. Sinulla ei taida hoksottimet juuri tässä kohdin (asenteesi vuoksi) oikein toimia. Oletko pohtinut mahdollisuutta, että hän vain on kyllästynyt tällaisiin (monet tiedemiehet valittelevat näitä tieteen enemmän/vähemmän harhaisia sivupolkuja imuroivia innokkaita mullavälähti-tieteilijöitä)? Räsänen vain sanoi asian kohteliaammin: en ymmärrä kysymystä (tätä hän on harrastanut esim. Eusan kysymysten itsetehdyn fysiikan kohdalla).

 

aggris aggris: Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1634
aggris aggris

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Koko elämänprosessin tietoisuudessa ilmenevä alue on pohjimmiltaan aistimista. Aistimme ulkoisten asioiden lisäksi mm. oman päämme sisäisiä tiloja, joihin tietoiset tilatkin voidaan alustavasti lukea. Aistitoimintojen tutkimus on aistielinten toiminnan yllättävässä monimutkaisuudessa ja monesti myös niiden aivotasojen yhteenkietoutuneisuudessa ollut olennaisilta osin vasta  pintaraaputusta.

Moniaistielimenä toimivan ihmisen tärkeimmät aistitoimintojen lohkot liittyvät aivoihin. Toinen niistä on omien aivotilojen aistiminen. Tämän ilmiön syventävä tutkiminen voisi olla ajankohtaista. Toinen on taas toisten, erityisesti kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnusteleva aistiminen.

Aivoissa tosin tapahtuu paljon tiedostamattomia asioita, joita ei niiden tapahtumishetkellä aistita. Esimerkiksi matemaattisen ongelmanratkaisun jotkin vaiheet voivat olla sellaisia.

Kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnustelevan aistimisen monimutkaisuus ylittää kielellisten (tai vastaavien) tunnustelumoodien monimutkaisuuden, mutta pelkät kielelliset moodit ovat jo erittäin monimutkainen ja monitasoinen "tunnusteluverkko". Kukin moodi testaa keskustelukumppanin aivotilaa joltain osalta. Huumorin eri muodot ovat tällaisia moodeja. Niitä "käyttämällä" saadaan selville tiettyjen tietoisuuden osioiden virittymisherkkyys.

Omaa laatuaan olevana ihmissuhdeaistin moodina toimivat  myös uskontoon liittyvät puheenaiheet. Niiden yhteydessä paljastuu usein varsin radikaalia tietoa aistikohteesta, varsinkin, jos tunnustelu on muodoltaan adekvaattia. 

Aivan kuin silmän funktio ei ole pelkkä näkeminen, ihmissuhdeaistillakin on paljon funktioita. Tarkemmin ajatellen nämä funktiot kuitenkin osoittuvat ihmissuhdeaistin säikeiksi, joista muodostuu ihmissuhteittemme verkko. Osa säikeistä johtaa verkon kehityskelvottomiin osiin, osa taas kehityskelpoisiin tai jo pitkälle kehittyneisiin.

Arvioinnissa on elämyksellisellä tietoisuudella keskeinen rooli. Elämyksellisen tietoisuuden synty, olopaikka ja rakenne ovat kuitenkin toistaiseksi täysin avoimia ongelmia. 

Tiedekokin Vintage Barbiet vuodelta 1959 ovat edelleen hyvissä voimissa ja poseeraavat tässä sen ajan muotikuteissaan. Kuva perhearkisto, Michael Müller
Tiedekokin Vintage Barbiet vuodelta 1959 ovat edelleen hyvissä voimissa ja poseeraavat tässä sen ajan muotikuteissaan. Kuva perhearkisto, Michael Müller

Tieteellinen hölynpöly voi levitä kulovalkean tavoin. Onko Barbie -nukella ylivoimainen vaikutus tyttöjen uravalintaan? Onko ikinuori, kohta 55 -vuotias, Barbie oikea globaali ja yhteiskunnallinen supervaikuttaja? Miten on saanut alkunsa sanonta "hän on sellainen (pelkkä) Barbie". Tämä ei ole Tiedekokille nettisurffailusta huolimatta selvinnyt. Ehkä joku teistä lukijoista osaa minulle tämän kertoa? Pistäkää kommenttia tulemaan.

Aloittaessani tiedekokkina, eräs lukija esitti hyvän kysymyksen: Miten tunnistan tieteen puutarhasta poiskitkettävät rikkaruohot? Se ei olekaan helppo tehtävä. Usein on odotettava, annettava uudelta näyttävän lajikkeen kasvaa. Uutta tutkimustulosversoa on tutkittava monien muidenkin tiedepuutarhureiden kanssa. Sen tieteellistä merkitystä arvioitaessa on perehdyttävä alkuperäisiin tutkimuksiin, joitten pohjalta tutkimustulos on syntynyt. Monet ihmiset haluavat tietää, miten kaupan hyllylle päätynyt elintarvike on tuotettu, ennen ostopäätöksiään. Samaa uteliaisuutta kannattaa harjoittaa tieteen parissa: Ennen kuin ”ostat” tutkimustulokset, selvitä niitten alkuperää.

Heurekassa pidetyssä Tiedefoorumissa 27.5.2014  julkaistiin Tiedekasvatuksen kehittämisohjelma. Sen tavoite on nostaa Suomi maailman kärkimaaksi kansalaisten tiedeymmärryksen saralla. Suomen Akatemian pääjohtaja Heikki Mannila puhui omassa puheenvuorossaan datan lukutaidosta. Hän otti esimerkiksi kyselytutkimukset. Tulosten luotettavuus on ihan eri, jos kyselyyn vastasi 90 % tai 12 % heistä, joille kysely lähetettiin.

Nyt tartun tiedeuutiseen, joka levisi internetissä kulovalkean tavoin alkuvuodesta. Aikaansa seuraavana julkaisuna Tiedelehtikin lainasi uutista lyhyesti 6.3.2014 otsikolla "Barbieleikki latistaa uranäkymät". Minä pureudun itse "tutkimukseen", (todellakin tutkimusta "hipsuilla") . Tutkimuksen ympäri maailmaa eri medioissa uutisoitu tulos perustuu nimittäin vaatimattomaan 37 tytön tutkimukseen. Jo heti voin sanoa, että tutkimusryhmä on aivan liian pieni minkäänlaisten johtopäätösten tekemiseen. Tytöt olivat 4 - 7 vuotiaita. Tästä seuraa monia ongelmia koko tutkimusasetelmaan. Kalenteri-iän, fyysisen, taidollisen ja henkisen kehityksen ikävaihe voi heittää tässä ikäryhmässä parikin vuotta suuntaan jos toiseen. Edelleen lasten käsitys eri ammateista ja työstä ylipäätään on kehittymätön. Sitä tosiasiaa ei korjata sillä, että kaikilta kysytään kymmenestä listalle poimitusta ammatista, mitä niistä tytöt mielikuvittelevat voivansa tehdä aikuisina.

Tarkastellaanpa seuraavaksi altistumisaikaa eli sitä, kuinka pitkään tytöt leikkivät Barbien tai Rouva Perunan kanssa. Se oli ruhtinaalliset 5 minuuttia! Ja tämän jälkeen heiltä kysyttiin, missä töissä tytöt tai pojat voisivat olla. Tutkijat, joita pidän leikkitutkijoina, en leikin tutkijoina, saivat tuloksen, jonka perusteella Barbien kanssa 5 minuuttia viettäneet tytöt näkivät uratulevaisuutensa rajoittuneempana kuin Rouva Perunan kanssa leikkineet.  

Kyse on tutkimuksen leikkimisestä ja tuloksesta, jota voi huuhaaksi nimittää. Kunnon tutkimuksessa kaikki lapset olisivat leikkineet sekä Barbien että Rouva Perunan kanssa. Tässä huuhaa – testissä tytöt arvottiin Barbie- ja Rouva Peruna ryhmään ja näin leikittiin, että tehdään satunnaistettua tieteellistä tutkimusta. Kunnon tutkimusasetelmassa olisi huolehdittu siitä, että kaikki lapset olisivat leikkineet sekä Barbien että Rouva Perunan kanssa. Se, kumman kanssa tytöt ensin leikkivät olisi arvottu. Nukke-leikkien välissä tytöt olisivat tehneet riittävän pitkän aikaa jotain muuta; vaikkapa piirtäneet. Tätä kutsutaan kahden testikerran väliseksi wash out – ajaksi, joka tarkoittaa sitä, että aiemman leikkihetken altistumisen lyhytkestoiset vaikutukset tavallaan ”nollautuvat” ja tutkimus voidaan uusia toisen lelun kanssa ns. puhtaalta pöydätä. Piirtäminen on myös eräs kehityspsykologinen tapa arvioida lapsen ns. kehitysvaihetta. Se on monille tuttu omien lasten neuvolakäynneiltä. Piirustusten avulla saadaan myös tietoa vaikkapa lapsen perheestä ja lähiympäristöstä, mikä tulisi ottaa oikeassa tutkimuksessa huomioon.

Edellä esitettyjen parannusehdotustenkin jälkeen kyse on nolla-tutkimuksesta. Kehityspsykologisesta näkökulmasta lasten ja nuorten käsitys itsestä sekä ympäröivästä maailmasta muuttuu koko ajan. Moniko teistä lukijoista muistaa, mikä oli unelma-ammattinne leikki-ikäisenä? Minulla se oli raitiovaunun rahastaja, joka saa laskea rahoja ja pitää jöötä ratikassa. Ammattihaaveeni vaihtuivat vuosien varrella. Leikin kauppa-, koulu-, perhe- sekä poliisi ja rosvo – leikkejä. Niitä leikitään nykyäänkin edelleen perinteisellä tavalla että erilaisilla tietokonepeleillä.

Asuin itse Yhdysvalloissa, kun ensimmäiset Barbiet tulivat markkinoille vuonna 1959. Nukke oli erilainen, ei mikään vauva tai pikkutyttö. Barbie oli moderni, itsenäinen, nainen. Alkoi Barbie-leikkien aikakausi. Markkinoille myöhemmin tulleista kilpailijoista huolimatta Barbie on edelleen pitänyt hyvin pintansa.

Täytyy tunnustaa, että omat lapseni saivat leikkiä vuosien 1959 - 1961 Barbiellani vain valvonnassani. Jos joku haluaisi tehdä kunnon tutkimuksen Barbie -nuken vaikutuksesta leikki- ja murrosikäisten tyttöjen uravalintoihin, hänen pitäisi tutkia minunlaisiani aikuisia naisia, jotka leikkivät Barbiella 5 - 15 vuotiaina. Miten heidän elämänsä on kulkenut? Silti väitän, että on liki mahdotonta kutitella esille juuri Barbie -leikkien merkitys elämän ja uravalinnoissa. Ihminen, joka lähtökohtaisesti elää yhteisön jäsenenä, on jatkuvasti alttiina monenlaisille vaikutteille. Se, miksi me kehitymme, on yhdistelmä perimää, perhetaustaa, temperamenttia, ympäristöä, ihmisten välisiä kohtaamisia, erilaisia roolimalleja. Ympäröivän yhteiskunnan poliittiinen ja taloudellinen tilanne sekä arvot vaikuttavat meihin.

Barbie nukke oli aikansa pioneeri. Joku voisi jopa väittää, että Ruth Handler (1916 – 2002), joka toi markkinoille aikuisen naisen näköisen pienoisnuken, (jolla on vaatekaappi täynnä ihania vaatteita, kenkiä, laukkuja ja koruja), muutti leikkimisen paradigman. Aikuisia muistuttavilla paperinukeilla on kuitenkin leikitty vuosisatoja; Euroopassa ainakin 1600 – luvulta asti. Niilläkin leikitään edelleen. Nykyään on myös paperinukke -tietokonepelejä. Ja 3 D printterillä tulostetut nuket tekevät tuloaan. Pitääkö tänä vuonna 55 vuotta täyttävä, ikinuori Barbie edelleen pintansa?

Kommentit (17)

Käyttäjä556_0
Liittynyt29.12.2009
Viestejä22001

Arvostan suuresti kantaa ottavaa lähtökohtaa.

Itse en voi tuomita Barbieta tyttöjä turmelevana seksistisenä välineenä, vaan pitäisin sitä enemmänkin kulttuurinsa tuotteena. Nykyään naisten asema tosiaan on yhä vahvemmin myös yhteiskunna jokaisella sektorilla, ja hyvä niin, mutta siitä huolimatta se on vähintäänkin historiallisesti oiva kehitysvaihe. Jotain on vialla jos tytöt eivät leiki kotia, tai pojat sotaa, kieltämättä kumpaakaan leikkimästä kumpaakaan leikkiä.

Tarkoitan siis sitä, että kosketus perheeseen ja sodankäyntiin katoaa. Pohdin muuten aiemmin verenkierron eroista koskevaa uutista tämän aiheen ympärillä siten, että vilkkaampi verenkierto lisäisi kuolleisuutta väkivaltatilanteissa, mutta nyt menen ohi aiheen.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432

Minä leikin 1980-luvulla Barbieilla rajoitetusti. Sanon rajoitetusti, koska en ole koskaan oikein osannut leikkiä niillä. Enkä muillakaan nukeilla. Saati My little ponyilla, toisella kasarihitillä. Lapsuuteni haaveammatit olivat sotilas ja pappi. Kumpaakaan minusta ei tullut, joskin kävin armeijan osaksi lapsuuden haave mielessäni.

Minulle ostettiin barbeja yms. leluja, koska olin tyttö. En osannut niistä kiinnostua, mutta toisaalta minua ei niiden pariin pakotettukaan. Olipahan vain jotain, jota tytölle kuuluu ostaa.

Barbie-nukke on aikansa kuva. Sen soisi päivittyvän pikaisesti tälle vuosituhannelle http://www.mtv.fi/lifestyle/hyvinvointi/artikkeli/talta-nayttaa-barbie-nukke-oikean-naisen-mittasuhteilla/3315150

Itse en ainakaan osannut samaistua Barbien maailmaan. Säälin niitä tyttöparkoja, jotka yrittävät.

Hämmentää.

Käyttäjä556_0
Liittynyt29.12.2009
Viestejä22001

Panisin mielummin tota alkuperäistä.

..Muuten kun tarkemmin katsoo niin toi on aika maskuliininen ideaali. Siitä se johtuu.

Jatketaan nyt sen verran että tossa kiteytyy se syy miksi miehet tykkää isoist tisseistä. Ne saa naisen näyttämään feminiinisemmältä. Ei siis tissien, vaan rungon takia.

Tässä esim. kuva jossa tissit on jo vähän ylimääräistä, eikä se ole edes mielipiteestä kiinni.

(Jos ei siis huomannut, niin kuvaa on manipuloitu lanteiltakin)

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vatkain

Onko tuon "normaalia" tyttöä esittävän nuken päälle tallattu kun on uponnut pää syvemmälle eli ei ole lainkaan kaulaa? En meinaa että "oikean" barbin kaula olisi luonnollisempi - ei todellakaan ole, näyttää nyt joltain kirahvilta koko nukke tuon toisen rinnalla. Mutta kyllä yleensä ihmisillä jonkinlainen kaula on.

***

Itselläni ei ollut lapsena aitoja barbeja, oli vain muutama mannekiininukke (barbien halpaversioita). Serkun kanssa leikkiessä barbit olivat jotain ihme luksusprostituoituja. En tiedä kumpi senkin leikin keksi. Tuskin ainakaan minä, koska lapsena olin ihan pihalla moisista asioista ja seksiasiat ällöttivät.

Oli minulla kaikenlaista muutakin roinaa. Nukkeja, pikkuautoja, leegoja yms. Halusin jotain mekanoja tai mitä lie olivatkaan, mutta ei ostettu (kalliita?) Autoratakin olisi kiinnostanut. Vauvanukeilla en juurikaan leikkinyt.

Jossain vaiheessa tuli lähinnä esitettyä livenä sarjakuvissa lukemiani tarinoita. Yoko Tsunossa esmes herätettiin joku lapsi kuolleista, ja sitä oli kiva simuloida nukella.

Nykyäänhän minulla on niitä aitojakin barbeja, en tosin ole jaksanut niillä puuhastella sen kummemmin muutamaan vuoteen. Tietty voisi räpsiä lisää roiseja pornokuvia...

 

 

Pullasorsa
Liittynyt22.2.2014
Viestejä234

Minun Barbieni rymisti yksin Rambotyyppisesti pukeutuneena viidakossa. Haaveammattia ei lapsena ollut mutta myöhemmin halusin kansainväliseksi hamppariksi. Aika hyvin tuo näyttää onnistuneen.

Käyttäjä556_0
Liittynyt29.12.2009
Viestejä22001
Rousseau
Vatkain

Onko tuon "normaalia" tyttöä esittävän nuken päälle tallattu kun on uponnut pää syvemmälle eli ei ole lainkaan kaulaa? En meinaa että "oikean" barbin kaula olisi luonnollisempi - ei todellakaan ole, näyttää nyt joltain kirahvilta koko nukke tuon toisen rinnalla. Mutta kyllä yleensä ihmisillä 

Toi nukke nyt vaan on selkeästi otettu jostain fitnesskilpailuista. Kerro muusta kuin kuvaajansa fantasioista. (tossa muuten kiteytyy fitnessmallin ja mallin erot.)

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
Pullasorsa

Minun Barbieni rymisti yksin Rambotyyppisesti pukeutuneena viidakossa.

Sulla olis pitäny saaha G.I. Joe. Olivat mun veljen suokkareita Prätkähiirien ohella.

 

Rousseau
Vatkain

Onko tuon "normaalia" tyttöä esittävän nuken päälle tallattu kun on uponnut pää syvemmälle eli ei ole lainkaan kaulaa? En meinaa että "oikean" barbin kaula olisi luonnollisempi - ei todellakaan ole, näyttää nyt joltain kirahvilta koko nukke tuon toisen rinnalla. Mutta kyllä yleensä ihmisillä jonkinlainen kaula on.

Ihan normaalilta kaulalta kait tuo minusta näyttää jos asento on tuommonen hartiat ylhäällä oleva niinku tuolla nukella.

Hämmentää.

Puuvilla SamI
Liittynyt25.12.2008
Viestejä851

Tietyisssä piireissähän Barbieta on pidetty pinnallisen maailman mutokuvana. Kaikkea sitä habitusta mille ei tietyltä taholta panna arvoa tai sanottakoon niin että Barbien arvot edustaa sellaista osa-aluetta jota ei pidetä lapsen kehitykselle suotuisana. 
Oli niin tai näin niin mielestäni myös tuollaisia leikkejä pitää leikkiäa, siinä kuin "perunallakin".

Itse tutkisin enempikin noita tutkijoita ja heidän omia mottiivejaan ja sitä maailmankäsitystä mitä he edustavat. Ehkä siitä näkökulmasta pystyy ymmärtää paremmin tuon tutkimuksen tuloksia.

Vieläkö sitä nukkea myydään?
Oikeen kierosti ajatellen saattaahan taustalla olla piilotajuntainen viesti, että älkää nyt ainakaan Barbieta lapsellenne ostako.

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä6937
Pullasorsa

Minun Barbieni rymisti yksin Rambotyyppisesti pukeutuneena viidakossa. Haaveammattia ei lapsena ollut mutta myöhemmin halusin kansainväliseksi hamppariksi. Aika hyvin tuo näyttää onnistuneen.

Mulla taas barbit oli osana maatila/hevosleikkejä, kun kavereiden kanssa leikittiin. Yksin leikkiessäni lähinnä tein sille vaatteita tai hevoselle varusteita tai sitten se seikkaili Luolakarhun Klaanimaisissa tunnelmissa vähän eroottissävytteisesti jonkun poikanuken kanssa. Nyt, kun miettii, kyllä siinä oli vähän sellaista BD-henkisyyttäkin (enkä puhu business developmentista...).

Meillä maalla kun ehti olemaan leikkivä lapsi vielä siinä vaiheessa, kun luki jo aika isojen kirjallisuutta ;)

 

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Barbie-harrastajat (aikuiset) ovat valittaneet että nykybarbeilla on luonnottoman iso pää. Mietityttää että onko isopäisyydellä haluttu tietoisesti etäännyttää nukke niin kauas todellisesta naiskehosta että typerämpikin tytöntyllerö ymmärtää että hänen ei ole tarkoitus tavoitella mitään barbimaisia mittoja. Tai en ole ainakaan kuullut että kukaan haluaisi isomman pään kuin hänellä on...

Sen ymmärrän miksi aikoinaan erityisesti valitettiin Barbien anorektisista mitoista (luonnottoman kapea vyötärö). Mielenkiintoista olisi meillä olisikin samanlaiset naisihanteet kuin kivikaudella, ja tytöt leikkisivät tällaisilla nukeilla:

Tällöin varsinkin tulisi sellainen mielikuva että nukentekijät tekevät niitä nimenomaan ehdollistaakseen nukeilla leikkiviä tyttöjä "yhteiskunnan edellyttämään muottiin", eli tulemaan hedelmällisiksi synnyttäjiksi.

Lieneekö niin että nuket kaikkina aikoina ovat olleet kapistuksia joissa ylikorostetaan jotain tiettyjä piirteitä? Desmond Morris osaisi tähän heittää jotain hienoja nimikkeitä. Oliko se joku superstimulantti, vai mikä lie mikä kuvioon sopisi. Esim. joku tietty lintu hylkää vaikka omat munansa jos se näkee "komeamman" näköisiä keinotekoisia munia (kookkaampia?) Ja tämä sen vuoksi että tietyt piirteet triggeroivat sen tiettyjä ehdollistumia esille.

Mutta tuskinpa Willendorfin Venus oli nukke. Jonkinlainen kotijumala todennäköisemmin. Teki vain mieli rinnastaa.

Luulenpa että nykybarbien negatiivisin piirre ei ole kehon muodoissa, vaan siinä että ne korostavat pinnallisuutta. Ovathan ne staroja. Enimmäkseen touhutaan vaatteiden ja sen sellaisen parissa, tai sitten ollaan näitä keinotekoisten hittien esittäjiä. Jos nyt onkin viimevuosina keksitty että barbeilla pitää yllyttää tyttöjä hakeutumaan erilaisille urille kuten lääkäriksi tms. ("I can be..."), niin jotenkin pinnalliselta sekin tuntuu kun nämä kaikki ovat jotain menestyjiä. Tai en minä ainakaan ole nähnyt barbeja joiden mukana saa siivoojan, kaupankassan, roskakuskin tms. työasun ja -välineitä. Huorabarbin olen nähnyt, mutta ei ollut Mattelin tekosia se...

Puuvilla SamI
Liittynyt25.12.2008
Viestejä851
Rousseau

Barbie-harrastajat (aikuiset) ovat valittaneet että nykybarbeilla on luonnottoman iso pää. Mietityttää että onko isopäisyydellä haluttu tietoisesti etäännyttää nukke niin kauas todellisesta naiskehosta että typerämpikin tytöntyllerö ymmärtää että hänen ei ole tarkoitus tavoitella mitään barbimaisia mittoja. Tai en ole ainakaan kuullut että kukaan haluaisi isomman pään kuin hänellä on...

Sen ymmärrän miksi aikoinaan erityisesti valitettiin Barbien anorektisista mitoista (luonnottoman kapea vyötärö). Mielenkiintoista olisi meillä olisikin samanlaiset naisihanteet kuin kivikaudella, ja tytöt leikkisivät tällaisilla nukeilla:

Tällöin varsinkin tulisi sellainen mielikuva että nukentekijät tekevät niitä nimenomaan ehdollistaakseen nukeilla leikkiviä tyttöjä "yhteiskunnan edellyttämään muottiin", eli tulemaan hedelmällisiksi synnyttäjiksi.

Lieneekö niin että nuket kaikkina aikoina ovat olleet kapistuksia joissa ylikorostetaan jotain tiettyjä piirteitä? Desmond Morris osaisi tähän heittää jotain hienoja nimikkeitä. Oliko se joku superstimulantti, vai mikä lie mikä kuvioon sopisi. Esim. joku tietty lintu hylkää vaikka omat munansa jos se näkee "komeamman" näköisiä keinotekoisia munia (kookkaampia?) Ja tämä sen vuoksi että tietyt piirteet triggeroivat sen tiettyjä ehdollistumia esille.

Mutta tuskinpa Willendorfin Venus oli nukke. Jonkinlainen kotijumala todennäköisemmin. Teki vain mieli rinnastaa.

Luulenpa että nykybarbien negatiivisin piirre ei ole kehon muodoissa, vaan siinä että ne korostavat pinnallisuutta. Ovathan ne staroja. Enimmäkseen touhutaan vaatteiden ja sen sellaisen parissa, tai sitten ollaan näitä keinotekoisten hittien esittäjiä. Jos nyt onkin viimevuosina keksitty että barbeilla pitää yllyttää tyttöjä hakeutumaan erilaisille urille kuten lääkäriksi tms. ("I can be..."), niin jotenkin pinnalliselta sekin tuntuu kun nämä kaikki ovat jotain menestyjiä. Tai en minä ainakaan ole nähnyt barbeja joiden mukana saa siivoojan, kaupankassan, roskakuskin tms. työasun ja -välineitä. Huorabarbin olen nähnyt, mutta ei ollut Mattelin tekosia se...

Minua ihmetyttää muinaislöydösten tulkinnat aika usein. Jos byramidin seinään on hakattu maata kasteleva mies niin se tulkitaan uskonnolliseksi seremoniaksi. Samoin kivikautinen nukke niin se tulkitaan jumalattareksi, kotihengettäreksi tai hedelmällisyyden symboliksi. Miksi se ei yksinkertaisesti voisi olla vain nukke jolla lapset on leikkinyt ja jonka luolamies on aikansa kuluksi iltapuhteinaan näperrellyt lapsille leluksi tai maata kasteleva mies joka helpottaa kiven raahaamista tai kastelee viljelyksiä? Miksi kaikkea tulkitaan uskonnon tai jumaluuden kautta? Kivestä on kuitenkin helpompi nävertää paksua naista muistuttava nukke joka myös paremmin kestää käytössä kuin laiha barbi. Eli vastaako tuo kuva sittenkään silloista naisihannetta?

 

Huolehdi bisneksestä niin bisnes huolehtii sinusta.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432

^Muinaislöytöjen tulkinnoissa apuna on monesti muut vastaavat löydöt. Eli jos lihavia naispatsaita tuppaa myötyriinsä löytymään samankaltaisista pakoista tai samojen esineiden ympäröimänä, niin siitä voidaan kyllä vetää tiettyjä johtopäätöksiä. Mistään yksittäisestä löydöstä ei tietenkään voida päätellä mitään, ainoastaan esittää arvailuita käyttötarkoituksesta.

Hämmentää.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844

Enpä oikein usko että kivikautisena, raskaana ja kuluttavana aikana, olisi nähty suurta vaivaa lastenlelujen väkertämiseen. Tuskin sitä kiveäkään ihan noin vain muokataan? Maanviljelykulttuurissa kyllä voidaan sen verran paksusti että jää luppoaikaa jo lapsiakin ajatella, mutta käsittääkseni nuo obeesit venukset ovat niin vanhoja että kuuluvat metsästtys- ja keräilykulttuuriin. Koska toisaalta uskon että psykedeeleillä on ollut vissi merkitys sinä aikakautena kun shamanismikin on ollut (em. aineista pääosin johtuen?) luontainen "katsomus", niin vähänkin kestävämmän oloinen taide helposti mieltyy nimenomaan sakraaliksi.

Lapset sitäpaitsi rikkovat mitkä tahansa lelut, joten meillä tuskin olisi ainuttakaan venusta jos ne olisivat olleet leluja. Niiden "pyhyys" on ollut tae niiden säilymisestä.

Sinänsä en toki itsekään lämpene sille että kaikki mahdollinen muinaisaikainen olisi aina automaattisesti uskonnollisista vaikutteista juontuvaa, mutta minähän nyt fanitan avaruusukko-hypoteesia enivei...

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
Rousseau

Enpä oikein usko että kivikautisena, raskaana ja kuluttavana aikana, olisi nähty suurta vaivaa lastenlelujen väkertämiseen. Tuskin sitä kiveäkään ihan noin vain muokataan? Maanviljelykulttuurissa kyllä voidaan sen verran paksusti että jää luppoaikaa jo lapsiakin ajatella, mutta käsittääkseni nuo obeesit venukset ovat niin vanhoja että kuuluvat metsästtys- ja keräilykulttuuriin.

Nykytutkimusten mukaan metsästäjä-keräilijöillä ei mennyt ravinnonhankintaan kuin 3-6 h päivässä. Maataloudessa päivät olivat pitempiä. Suosittelen äärettömän mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua kirjaa A new green history of the world. Loistava tietokirja ja erittäin viihdyttävä! http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0099516683 Löytyy myös e-kirjana jos jotain kiinnostaa semmonen enempi.

Hämmentää.

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
Vatkain
Rousseau

Enpä oikein usko että kivikautisena, raskaana ja kuluttavana aikana, olisi nähty suurta vaivaa lastenlelujen väkertämiseen. Tuskin sitä kiveäkään ihan noin vain muokataan? Maanviljelykulttuurissa kyllä voidaan sen verran paksusti että jää luppoaikaa jo lapsiakin ajatella, mutta käsittääkseni nuo obeesit venukset ovat niin vanhoja että kuuluvat metsästtys- ja keräilykulttuuriin.

Nykytutkimusten mukaan metsästäjä-keräilijöillä ei mennyt ravinnonhankintaan kuin 3-6 h päivässä. Maataloudessa päivät olivat pitempiä. Suosittelen äärettömän mielenkiintoista ja hyvin kirjoitettua kirjaa A new green history of the world. Loistava tietokirja ja erittäin viihdyttävä! http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=0099516683 Löytyy myös e-kirjana jos jotain kiinnostaa semmonen enempi.

Kappas vaan. Sitä äkkiseltään luulisi että metsässä saa oikein hakemalla hakea sapuskaa. Ehkä johtuen siitä että on kuitenkin tullut semmoisiakin juttuja kuultua että ajoittain ihmiset ovat syöneet jopa toisiaan kun ei metsästäessä ole löytynyt mitään saalista. Muistaakseni Amerikan länteen aikoinaan muuttaneet uudisasukkaat esmes joutuivat eräänkin kerran lumen saartamiksi ja popsivat sitten toisensa.

Mutta ehkäpä pohjoisessa saalista saa heikommin kuin etelässä, taikka viljelykulttuurissa turtuneet ihmiset eivät ole olleet enää niin kovin kaksisia metsästäjiä. Ja jos tussareista loppuu luodit, niin harva kai yhtäkkiä pärjää jousipyssyn tai keihään kanssa?

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
Rousseau

Kappas vaan. Sitä äkkiseltään luulisi että metsässä saa oikein hakemalla hakea sapuskaa. Ehkä johtuen siitä että on kuitenkin tullut semmoisiakin juttuja kuultua että ajoittain ihmiset ovat syöneet jopa toisiaan kun ei metsästäessä ole löytynyt mitään saalista. Muistaakseni Amerikan länteen aikoinaan muuttaneet uudisasukkaat esmes joutuivat eräänkin kerran lumen saartamiksi ja popsivat sitten toisensa.

Mutta ehkäpä pohjoisessa saalista saa heikommin kuin etelässä, taikka viljelykulttuurissa turtuneet ihmiset eivät ole olleet enää niin kovin kaksisia metsästäjiä. Ja jos tussareista loppuu luodit, niin harva kai yhtäkkiä pärjää jousipyssyn tai keihään kanssa?

No uudisasukkaat on vähän eri juttu kuin aluetta mahdollisesti tuhansia vuosia, tai satoja vähintään, asuttaneet ihmiset. Ja eihän metsästäjä-keräilijöilläkään siinä ravinnossa ollut kuin jtn 20 % lihaa.

Hämmentää.

Pullasorsa
Liittynyt22.2.2014
Viestejä234
Rousseau
Luulenpa että nykybarbien negatiivisin piirre ei ole kehon muodoissa, vaan siinä että ne korostavat pinnallisuutta. Ovathan ne staroja. Enimmäkseen touhutaan vaatteiden ja sen sellaisen parissa, tai sitten ollaan näitä keinotekoisten hittien esittäjiä. Jos nyt onkin viimevuosina keksitty että barbeilla pitää yllyttää tyttöjä hakeutumaan erilaisille urille kuten lääkäriksi tms. ("I can be..."), niin jotenkin pinnalliselta sekin tuntuu kun nämä kaikki ovat jotain menestyjiä. Tai en minä ainakaan ole nähnyt barbeja joiden mukana saa siivoojan, kaupankassan, roskakuskin tms. työasun ja -välineitä. Huorabarbin olen nähnyt, mutta ei ollut Mattelin tekosia se..

Eikos Barbie alunperin ollut ammatiltaan malli?

Muuten tuo valitus siita etta barbit aiheuttavat sita sun tata on kylla aika onttoa. Ei se barbie sanele etta koska olen pukeutunut kuin bimbo, on pakko leikkia etta olen bimbo. Lapsihan elaa omassa mielikuvitusmaailmassaan jossa Barbiesta tehdaan juuri sellainen kuin itse haluaa.

Jos vaikutteita Barbien kaytokseen tulee, niin luulen kylla etta ne tulevat ensikateen omilta vanhemmilta.

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat