Kirjoitukset avainsanalla fysiologia

Tiedelehti täytti 40-vuotta. Keski-ikäisen juhlanumerossa (12/2020) luotiin katse vuoteen 2060. Miltä maailma voisi silloin näyttää, kun monet eri tieteen alojen saavutukset, uudet keksinnöt ja vielä nupullaan olevat ideat ovat muokanneet maailmaa? Artikkeli innosti muistelemaan aivoluentoani, jonka pidin 2000-luvun alussa. Minua pyydettiin vastaamaan kysymykseen: Haluatko tunnetutkan?. Kirjoitin tämän blogin alunperin joulun alla.

Viime päivinä kysymys tunnetutkasta on jälleen pyörinyt mielessäni. Pohdinnan käynnistivät uutiskuvat Yhdysvaltojen presidentinvaalien viimeisimmästä näytöksestä Washingtonissa 6.1.2021. Väistymään joutuvan presidentti Trumpin kannattajiksi julistautuneet ihmiset valtasivat kongressitalon. Internetin bitti-ratoja pitkin on kulkenut loputtomana virtana kuvia ja tekstiä tunnekuohujen vallassa olevista ihmisjoukoista ja kansankiihottajista. Tällä hetkellä oloni on hämmentynyt ja tunteet ristiriitaiset. Tunnetutka ei saisi minusta kunnollista lukemaa. Enkä usko olevani ainoa henkilö, jota olisi vaikeata tutkalla syynätä. Vaikka tunnetilastani saataisiin lukema, on vielä ihan eri asia se, mitä tekisin tunteiden vallassa – vai tekisinkö mitään? Ihmisjoukkoa negatiivisten tunteiden vallassa ei ihan hevin pysäytetä. Voisiko tunnetutka toimia eräänlaisena tunteiden kuumemittarina? Mikä olisi normaali lämpötila? Mitkä tunteet kuumottavat ja mitkä viilentävät. Voiko tunteiden kirjosta saada kunnon otetta jonkin vempaimen avulla. 

Blogiteksti tästä eteen päin on alunperin julkaistu 22.12.2020 ja vastaukseni tunnetutkaa koskevaan kysymykseen ei ole tässä välissä myöskään muuttunut. 

Kysymys tunnetutkasta esitettiin aikana, jolloin tutkimus vireystilan, stressin ja tunteiden vaikutuksista ihmisen autonomisen hermoston fysiologiaan oli vilkasta. Työskentelin Työterveyslaitoksen Aivotyölaboratorion tutkimusprofessorina. Tutkimme tietotekniikan avulla tehtävien työtehtävien informaation määrän ja laadun sekä aikapaineen ja ympäristön hälyäänien vaikutuksia virkeän ja univelkaisen ihmisen fysiologiaan ja testeissä suoriutumiseen.

Vapaaehtoiset tutkimushenkilöt istuivat ”kelluvassa” erikoislaboratoriossa tutkimustuoliin köytettyinä. Kehon eri kohtiin oli kiinnitetty mittalaitteita rekisteröimään sydämen sykettä, ihon hikireaktioita, hengitystä, silmänliikkeitä ja aivosähkökäyrää samalla, kun ihminen hikoili tietokonetehtävien kanssa. Hänen piti työrupeaman aikana hoidella neljää erilaista tehtävää. Elettiin aikaa, jolloin ihmiset kokivat, että pyörivät kuin hyrrät useiden työtehtävien keskellä. Tämä stressasi monia.

Tutkimushenkilöistä kurkotti mittalaitteiden piuhoja sekavan näköisenä rykelmänä rekisteröintilaatikoihin. Niihin siirretyt sähköiset signaalit tallennettiin myöhemmin analysoitaviksi. Näistä mittausasetelmista oli hyvä käytettävyys kaukana. Luotettavaa mittausta pystyivät tekemään vain kokeneet, erityiskoulutuksen saaneet tutkimushoitajat ja fyysikot sekä insinöörit. Minun, hankkeen johtajan, piti pitää näppini erossa laitteista.

Neurotieteilijänä, joka unelmoi siitä, että aikanaan ihmisistä saataisiin kerättyä objektiivista tietoa aidoissa työympäristöissä, piti odottaa yli 10 vuotta riittävän pieniä, ihmisen mukana kulkevia ns. päälle puettavia mittalaitteita. Niiden avulla voitiin siirtyä työpaikoille. Testasin itsekin näitä uusia mahdollisuuksia noin kuusi, seitsemän vuotta sitten työhuoneessani TTL:lla (kts. kuva ylhäällä vasemmalla.)

Tänä päivänä terveysteknologian markkinat suorastaan pursuavat erilaisia mittalaitteita. Tunteet ovat pinnalla. Joten moni laite lupaa objektiivista tietoa tunteiden vaikutuksesta ihmisen toimintaan.

Syvällä aivojen keskiosissa sijaitsee amygdala. Tämä mantelinmuotoinen alue on tärkeä tunteiden tunnistamiselle ja tunnemuistoille. Nykyään tiedetään, että erilaiset tunnetilat aktivoivat myös muita aivoalueita. Ihmisen keho tuntee tunteet kuten Lauri Nummenmaan ja tutkimusryhmän julkaisemat tunnekartatkin kertovat (Tiedelehti elokuu 2018)

Tunteet vaikuttavat autonomisen hermoston fysiologiaan. Erilaisten tunteiden vaikutuksia mm. sydämen sykkeeseen, hikoiluun, hengitykseen ja silmän mustuaisen kokoon ja reaktioihin on tutkittu pitkään. Näiden tutkimusten pohjalta markkinoille on ilmestynyt erilaisia mittalaitteita, joiden väitetään tunnistavan tunteita. Luotettavaa tutkimustietoa niitten todellisesta kyvystä toimia tunnetutkina ei kuitenkaan ole riittävästi.

Palataan minulle esitettyyn kysymykseen: Haluatko tunnetutkan? Kun kysymys esitettiin minulle, ajatus oli, että kehon fysiologiset vasteet eri tunteille tehtäisiin väreillä näkyviksi toiselle ihmiselle. Henkilön ympärillä olisi tunnevärikartta, jonka minä näkisin kaleidoskoopin avulla. Päädyin siihen, että en tällaista halua enkä tarvitse. Nyt kun lisätty- ja keinotodellisuus (AR ja VR) tarjoaisivat uusia teknologisia mahdollisuuksia kuten vaikkapa ”tunne-tulkki-älysilmälasit”, joilla katsoa toisen tunteita, olen edelleen sitä mieltä, että tunnetutka ei ole hyvä idea.

Käyttäkäämme edelleen omaa luomuista, aivojemme, tunnetutkaa. Ihmisen otsalohkoissa on mm. peilisolujärjestelmä ja muita hermorakenteita, joiden avulla ihminen kykenee vastaanottamaan toisen ihmisen sanattomia, usein tunnetiloihin liittyviä viestejä. Niitä välittävät kasvojen ilmeet, eleet, äänen sävyt, kehon kieli. Toisen ihmisen mielialan aistiminen ja sen ymmärtäminen, että kaikki eivät tunnetasolla reagoi asioihin kuin minä itse on tunneälyä.

Luomuinen tunnetutka on riittävän tarkka, kunhan ihminen sitä käyttää; ei anna sen ruostua tai hautautua kiireen jalkoihin. Ihmisillä pitää olla valinnan mahdollisuus: kuinka paljon haluan tunteitani muitten kanssa jakaa. Tekninen vempain vie helposti tirkistelyn tielle. Se jos mikä vaarantaa ihmisen yksityisyyttä.

Mielikuvitukseni silmin näen, kuinka keinotekoisen tunnetutkan läpi kurkkien näen ympärilläni ihmisiä, joilla olisi hyvin erilaiset tunteiden värispektrit ympärillään. Ristiriitaisten tunnetilojen pyörityksessä minun pitäisi ratkaistava monia kimurantteja asioita: Kenen tunteisiin reagoin? Mikä on oikea tunnetila ja kuka sen määrää? Liittyykö toisen ihmisen tunnetila meidän väliseemme vuorovaikutukseen, vai onko sen syy ihan muualla? Onko ihmisestä huokuva tunne ensireaktio uuteen asiaan ja siis ohimenevä? Entäpä yksilölliset vaihtelut: On ihmisiä, joita nopeasti kuumottaa ja heitä, jotka ovat tasaisen tyyniä.

Edesmennyt isäni neuvoi minua: ”Älä Kiti provosoidu, kun provosoidaan”. Olen herkästi kiihtyvää ja nopeasti rauhoittuvaa sorttia. Minua on luonnehdittu myös järki-ihmiseksi, jota tunteet eivät kovin helposti vie. Tietäisitpä vain: Yli 40 vuoden työuran aikana on välillä pitänyt lähteä ulos happihypylle rauhoittumaan ja järjen ääntä etsimään, kun itsehillintääni on venytetty äärimmilleen. Taitaisipa tunnetutka tuottaa minusta ristiriitaista tietoa siitä riippuen, missä vaiheessa tunteitani tiiraillaan.

Kun tunneälyn puolesta innokkaasti liputetaan, järjen ääni uhkaa jäädä jalkoihin. Ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa tunnesuodatin takaa sen, että sekä järjen että tunteiden ääni pääsevät kuuluville.

Aiheesta voi lukea lisää englanninkielisestä blogistani Ajatusfiilailua.

Kommentit (16)

바카라사이트
6/16 | 

On September 11, Ninh Giang County (Marine City) public security authorities prosecuted the case and were accused of being involved with six Manbok (Injanggun) officials to investigate a money-making gambling case. Prior to this, at noon on September 5, the Ninh Giang District Police received a report of the V commune leader, who is blessed with making money at the headquarters. When I got off the scene, <a href="http://casino-topseom.com" target="_blank" title="바카라사이트">바카라사이트</a>  the police fined six people in the Seoul Metropolitan Government in the office of the secretary's office. The amount of the silver plate was not announced by General Ninh.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Yön pimeydessä kaupunkien moniväriset valot välkkyvät ja värisevät. Niiden keskellä ei tähtien tuiketta yötaivaalla juurikaan pääse ihailemaan. Monissa kodeissa ja työpaikoilla valot palavat pitkälle yöhön. Autojen valojen ketjut luikertelevat pitkin öisiä katuja. Moni kaupunki ei tänä päivänä nuku ollenkaan.

24/7 auki olevassa yhteiskunnassa ihmisen elämänrytmiä ei enää säätele yksinomaan luonnollinen päivänvalon ja yön pimeyden vaihtelu. Unettomia kukkujia, joiden keho ja mieli eivät malta tai pysty rauhoittumaan vaivaa usein societal jetlag. Kyse on tilasta, jossa ihmiskehon sisäiset – eri elintoimintoja ja uni-valverytmiä säätelevät – biologiset kellotaajuudet ovat jatkuvasti enemmän tai vähemmän sekaisin. Ihminen on eräänlaisessa välitilassa: ei nukuta kunnolla, mutta olo ei myöskään ole virkeä tai energinen. Joillekin ihmisille kellojen siirtäminen tunnilla taaksepäin talviaikaan ja puolen vuoden kuluttua taas vuorostaan eteenpäin jo sotkee kehon rytmejä ja uuden rytmin löytymiseen menee useita päiviä.

Tänä vuonna kevät tuli ryminällä. Valo ja lämpö herättivät luonnon vauhdilla. Bongasin lukuisia lintuharrastajia kiikaroimassa kaupunkiympäristön puita ja pensaita, ruohikoita ja räystäitten alusia. He vuorostaan bongailevat jokavuotisia siivekkäitä maahanmuuttajia, jotka elävät kansamme kesän yli. Osa sirkuttelevista ja laulavista linnuista on vain piipahtamassa, mutta monia lintulajeja kuten tiaisia, peippoja, varpusia, punatulkkuja, mustarastaita, asustelee kaupunkiympäristössä läpi vuoden.

Päivän pituus ja valoisuus rytmittävät lintuja touhuja. Niiden riemukasta aamulaulua alkoi kuitenkin kuulua avonaisesta ikkunasta korvatulppienikin läpi jo helmikuussa, vaikka päivänvalon lisääntymisen saattoi vasta juuri ja juuri havaita. Lintujen laulukuoroon on liittynyt kevään aikana iso joukko uusia jäseniä ja säveliä. Reviirit on merkitty, kumppanit löydetty, pesät rakennettu ja munat munittu. Monista linnunpesistä kuuluu jo pikkutipusten nälkäistä siritystä. Ensimmäiset poikueet ovat jo kokeilemassa siipiään pesän ulkopuolella. Kovin aikaisia ovat monien lintujen kevätpuuhat olleet.

Liverrystä ja taiturimaisia lurituksia, soolo, vuoro- ja yhteislaulua on kesän kynnyksellä kuulunut lähes vuorokauden ympäri. Eivätkö linnut koskaan nuku tai huilaa? Max Planck Instituutin tutkijat huomasivat, että kaupunkien keinovalot vaikuttavat monien lintulajien (kuten kuvan punarinta ja mustarastas) laulamiseen merkittävällä tavalla. Kaupungin valojen luona oleilevat linnut aloittivat kevätlaulunsa aikaisemmin kuin luonnonvalon keskellä elävät. Kaupungissa aamulaulu alkoi ennen auringon nousua ja jatkui pitempään illalla hämärässä.

Lintujen aivoissa on alue, jossa sijaitsee laulamisen ja sen oppimisen kannalta tärkeä hermosolujen verkosto. Tämän aivoalueen koko vaihtelee vuodenaikojen kierrossa. Uusien hermosolujen kytkentöjä syntyy pesintäkautena, kun kevään edetessä päivien valoisa aika pitenee. Linnunlaululle tärkeän aivoalueen koko kasvaa ja lintujen laulaminen lisääntyy ja luritukset monipuolistuvat. Lintujen laulua säätelee mm. melatoniini -hormoni. Keinovalo vähentää melatoniinin eritystä linnuilla. Tutkijat ovat päätelleet, että tämän seurauksena lyhyemmät talvipäivät tulkitaan pitemmiksi kevätpäiviksi, jolloin linnut kaupungeissa aloittavat kevätlaulunsa aikaisemmin kuin maalaisserkkunsa.

Keinovalossa linnun sukuhormonit voivat hyrrätä kovilla kierroksilla jo talven keskellä ja pesintäinto käynnistyy, vaikka luonto vielä horrostelee. Muninta ja pikkutipusten hoito voi kohdata vaikeuksia, jos ympäristössä ei silloin vielä ole riittävästi oikeanlaista ravintoa.

Thomas Edison ja Joseph Swan kisasivat aikoinaan siitä, kumpi oikeastaan keksi hehkulampun vuonna 1879. Lopulta he perustivat yhdessä hehkulamppuja myyvän Ediswan ­–yrityksen. Eivätpä keksijät tainneet arvata minkälaisessa erilaisten valojen moninaisuudessa maailma vajaa 150 vuotta myöhemmin kylpee. Ja tuskinpa osasivat aavistaa, miten monin eri tavoin keinovalot vaikuttavat niiden keskellä elävien eri olentojen biologiaan. Katuvalot sotkevat yöperhosten pölytyspuuhat uutisoi Helsingin Sanomat Tiede-sivuillaan 3.6. 2016.

Kommentit (1)

3779
1/1 | 

Pitkän aikaa sai nukahtaa ihan lähellä pesivän satakielen lauluun, mutta nyt on laulu loppunut. Olisiko jo poikaset vai olisiko harakka ryöstänyt pesän? 

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän tekee kognitio- ja neurotieteen tutkimusta kansainvälisessä Nokia Bell Labs tutkimuskeskuksessa. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Kategoriat