Kirjoitukset avainsanalla uni

Kaamoksen taittumisesta on jo aikaa kulunut. Kehossani tunnen lisääntyvän luonnonvalon piristävän voiman. Ajatukseni rientävät kevääseen. Näen mielessäni, kuinka valkovuokot valtaavat, kuin yhdessä yössä, lenkkipolkuni viereisen metsikön. Koivujen lehdet ovat silloin vasta hiirenkorvilla. Valoa riittää. Lapsena leikin valkovuokkojen tähtimeren keskellä. Iltaisin kukat taipuivat alaspäin ja sulkivat suppuun terälehtensä. Ihan kuin nukkuisivat, mietin viisivuotiaan logiikalla. Tiede on sittemmin osoittanut, että kukan voikin sanoa nukkuvan.

Sirkadiaanisen eli vuorokausirytmin vaikutuksia eri eliöihin on tutkittu pitkään. Sisäinen biologinen kello tikittää muillakin kuin ihmisillä. Puhutaan biorytmeistä, joita tahdittaa monin eri tavoin ympäristön luonnonvalon määrän vaihtelu. Reino Helismaan sanoittamassa laulussa Päivänsäde ja Menninkäinen peikko pohtii öisin metsän siimeksessä: ”Miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa?” ja muistelee ihastustaan; ihanaa päivänsädettä, jonka piti hämärän laskeutuessa ehtiä kohti valoa lentää, kun auringon viimeiset säteet vielä valoa antoivat.

Ihminen on päiväeläin. Kun illan hämärä saapuu, vireystila laskee ja unipaine kasvaa. Monet sinnittelevät hereillä ohi parhaimman nukahtamisaikansa. Helsingin Sanomat uutisoi 25.2.2017 Tiedesivuillaan, että FinTerveys 2017 tutkimuksen mukaan noin neljäsosa suomalaisista kärsii univajeesta.

Samalla kun yhä suurempi osa ihmisistä, syystä tai toisesta, nukkuu liian vähän, unen ja biorytmien tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa. Vanha tuttuni, banaanikärpänen, on taas ollut avuksi. Tutustuin ötökkään 1970-luvun alussa. Osasin liki ulkoa Lukion Biologia -kirjan (Sorsa ym. 1970), joka oli silloin lääkiksen pääsykoekirja. Kuva banaanikärpäsen sylkirauhasen kromosomeista ja perinnöllisyystieteen historian merkkipaaluina pidetyt kokeet banaanikärpästen erilaisten siipi- ja silmämuotojen periytymisen periaatteista pompahtavat mieleeni, kun arjessani banaanikärpäset (jälleen kerran) lehahtavat ilmoille kompostiämpäristä.

Kärpästuttuni oli jälleen valokeilassa vuonna 2017, kun yhdysvaltalaiset tutkijat Jeffrey Hall, Michael Rosbash ja Michael Young saivat Nobelin palkinnon uraauurtavista tutkimuksistaan (vuosina 1984-1998), joilla selvitettiin vuorokausirytmin solunsisäinen mekanismi banaanikärpäsen avulla. Tieteen ajan hermolla oleva Tiedelehti julkaisi jo vuonna 2001 artikkelin solujen sisällä tikittävistä biologisista kelloista. Jutussa mainittiin banaanikärpäsetkin, joitten biologista kelloa selvittävä tutkimustyö on nyt arvioitu Nobelin palkinnon arvoiseksi.

Ihmisen kellogeenejä koskeva tutkimus jatkuu. Onhan kehossamme oikea solujen kellogeenien orkesteri. Ne eivät kuitenkaan kaikki tikitä ihan samassa tahdissa. Sisäelimien vuorokausirytmeissä on eroja. Kellogeenien orkesteri tarvitsee kapellimestarin, joka huolehtii tikitysten harmoniasta. Keskellä aivoja – hypotalamuksessa - sijaitsee hermosolujen rypäs (biologinen keskuskello), jolla on keskeinen rooli ihmisen uni-valve- eli vuorokausirytmin säätelyssä. Se toimii myös kellogeenien orkesterin kapellimestarina.

Ihmisen silmän verkkokalvolla on tunnistettu soluja, jotka kykenevät aistimaan hyvin pieniä ympäristön valoisuuden muutoksia. Näistä soluista tieto siitä, onko aamu, päivä, ilta vai yö, kulkeutuu aivojen keskuskellolle. Johtaja-kello pyrkii omalta osaltaan huolehtimaan siitä, että kehon kellogeelien orkesteri soi hyvin yhteen. Silloin ihminen tekee hommia, lepää, nukkuu ja palautuu hyvinvoinnin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä takaa hyvän fyysisen fysiologisen, henkisen, älyllisen ja sosiaalisen toimintakyvyn. Riittävän levännyt ihminen myös venyy ja kykenee ylittämään itsensä.

Aivojen keskuskello ei pysty ihmeisiin. Jos ihmisen vuorokausirytmi on sekaisin, sisäisten rytmien riitasoinnut lisääntyvät. Jos rytmihäiriöt pitkittyvät, ihmisen hyvinvointi ja terveys kärsivät. Tuoreessa Helsingin Sanomien Tiedeartikkelissa univajeesta Jukka Ruukki kirjoittaa unen terveysvaikutuksista ja uniongelmiin liitettyjä sairauksia käsitellään kattavasti.

Vuonna 2014 julkaistussa artikkelissaan elämän rytmeistä ja ihmiskehon sisäisistä kellosta Russell Foster ja Leon Kreitzman avaavat oivallisella tavalla mm. aikaerorasituksen vaikutuksia ihmiskehoon. Maapalloa ristiin rastiin matkustava on pian tilanteessa, jossa kellogeenien orkesterin riitasoinnut ja kakofonia johtavat siihen, että ”vatsa on Pekingin, maksa Delhin ja sydän San Franciscon ajassa”.

Biorytmien häiriö ei uhkaa vain nopeita aikahyppyjä lentäen tekeviä. On paljon asioita, jotka voivat tehdä kellogeenien orkesterista epävireisen. Internetin myötä kutistuneella maapallolla asuvat voivat olla reaaliajassa 24/7 yhteydessä minne vain ja milloin vain. Työpaikoissa, joissa tiimien jäsenet on ripoteltu eri puolille maailmaa, videokokoukset osuvat monille iltamyöhään tai kukonlaulun aikaan. Rytmihäiriön syy voi olla myös jatkuva nettisurffailuun uppoutuminen yön pikkutunneilla. Kyse on sosiaalisesta aikaerorasituksesta, jota pidetään nykypäivän merkittävänä terveysriskinä. Ihmiskehon biorytmien häiriötilojen pitkittyessä aineenvaihdunta ja hormonitoiminta häiriintyvät, immuunijärjestelmän toiminta heikkenee, sydän ja verenkiertoelimistö kuormittuu, älyllinen toimintakyky laskee ja mielialaoireet lisääntyvät.

Kesäaikaan siirtyminen on taas ovella. Varaudun jälleen kerran henkisesti siihen, että kellojen vekslailu pistää päivärytmini viikoksi sekaisin. EU yrittää vapauttaa ihmiset kellojen siirtelystä. Viime vuonna toteutettiin kansalaiskysely, jossa ihmiset saivat äänestää, eletäänkö Suomessa jatkossa pysyvästi ns. talvi- vaiko kesäajassa. Some-keskustelu aiheesta osoitti, että aihe aiheuttaa kiivaitakin tunteenpurkauksia. Toivottavasti tätä asiaa ei vatvota loputtomiin ja päätöksenteko junnaa SOTE-moodissa.

Oletko aamun pirteä peipponen vai iltayön pöllö? Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ihmisen sisäisen kellon vaihe voidaan määrittää yhdestä verinäytteestä. ”Ajattele kuinka hienoa olisi liittää netin parinhakusivustoille oma, verinäytteellä määritetty kronotyyppi? Yhteisen päivärytmin löytyminen helpottuisi, kun toinen ei nuku puoleenpäivään ja toinen simahda ennen iltakymmentä?” ”Tuo on ihan kauhea idea”, tokaisi työkaveri. ”Kyllä se tunti ihan omaa aikaa aamulla tai illalla on tosi tärkeä”.

Mikä sitten avuksi, jos unirytmi takkuaa ja silmät roikkuvat päivisin puolitangossa? Tuore sveitsiläinen tutkimus (Perrault ym. 2019) raportoi, että nukkuminen kevyesti keinuen parantaa unta vaikuttamalla aivojen unenaikaisiin sähköisiin rytmeihin. Vuonna 2011 sama tutkimusryhmä raportoi keinunnan nopeuttavan unen saantia nokosten aikana. Näen mielessäni poisnukkuneen isäni, joka kesäisin nokosteli riippumatossa, silmälaput silmillä, kahden komean männyn välissä. Itsekin olen pari kertaa saanut makoisimmat unet riippumatossa.

Kommentit (4)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
1/4 | 

Junan keinuvassa makuuvaunussa san yleensä makeat unet. Kirkas valokin auttaa joskus. Kerran luin yön tenttiin ja totesin viideltä, että voisin  nukkua tunnin, mutta uni ei aikonutkaan tulla. Silloin suuntasin kirkkaan pöytälampun loistamaan silmiini  ja nukahdin muutamassa sekunnissa.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
2/4 | 

Lehdissä on usein sivunmittaisia ohjeita unen saamiseksi, mutta yhtä neuvoa, jonka kirjoitin Hesariinkin (mielipideosastoon), ei koskaan mainita. 1970 huomasin sattumalta, että kun sängyn takajalkoja nosti noin seitsemän senttiä, sai nopeasti tosi makeat unet.  Hesarissa toinen vastasi todistaen ilmiön oikeellisuudesta.

Mihin ilmiö perustunee? Itse olen maallikon aivoilla ajatellut siellä olevan jonkinlaisen unikeskuksen, joka saa

vuoteen takajalat ylös nostetussa asennossa enemmän verta.  -Pelkkienjalkojen nosto auttaa paljon vähemmän kuin koko vuoteen kaltevaksi saattaminen.

Vierailija
3/4 | 

Millähän mekanismilla keskuskello säätelee eri elinten kellogeenejä? Maallikon ehdotus paremman puutteessa:  Jos eri elinten geenit olisivat muutamien mutaatioiden verran erilaiset, niin keskuskellon emittoimat biofotonit voisivat absorboitua eri elimiin hieman eri tahdissa, 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moni ihminen ilmoittaa nykyään naamakirjan viestiseinällä aloittavansa SOME-paaston. Ihmiset osallistuvat retriitteihin vapautuakseen tietotekniikan ikeestä. Digiväsymys iskee; mieli ja keho kaipaavat lepoa.  Informaatiovirtojen pyörteissä moni tarvitsee välillä kunnon irtiottoa ärsyketulvasta.

Lääketieteen termi ekshaustio viittaa uupumustilaan, jonka vallassa oleva ihminen kokee voimakasta voipuneisuutta, joka voi olla niin fyysistä kuin henkistä: Eväänikään en jaksa liikauttaa. Mieli on sumussa ja ajatukset solmussa. Puhti on täysin poissa. Olen kuin tyhjiin puristettu säkki.

Runsasärsykkeistä, ristiriitaisella informaatiolla kyllästettyä elinympäristöä pidetään tänä päivänä yhtenä tärkeänä uupumustilan syynä. Syyllinen on tunnistettu. Internet ja kaikkialle inhimilliseen elämään rantautuneet erilaiset älylaitteet ovat kaiken pahan alku ja juuri. Ihmiset kärsivät informaatioväsymyksestä. Kyse on digiajan tuottamasta sairaudesta, todetaan usein aihetta sivuavissa keskusteluissa.

Ajatus elinympäristön uuvuttavasta vaikutuksesta ei kuitenkaan ole uusi. Historioitsija Anna Shaffner on tutkinut lääketieteen tekstejä ja julkaissut uupumustiloihin liittyvät löytönsä sekä tieteellisenä katsauksena että kirjassa Exhaustion: A History (2016).

Emme useinkaan pysähdy miettimään sitä, että aikakausi, joka meille näyttäytyy historiana, on sen aikana eläneille ihmisille ollut modernia nykyaikaa. Jokaisessa aikakaudessa on myös nähty kehityskulkuja, jotka uhkaavat ihmisen henkistä ja fyysistä terveyttä. Tänäkin päivänä, vaikka sairauksien hoito ja ihmisten yleinen terveydentila ovat parantuneet, kehitys tuo mukanaan monenlaisia hyvinvointia uhkaavia vaaroja. Valppautta kehityksen nurjille puolille on peräänkuulutettu ennenkin.

Jo 1700 –luvulta alkaen on erityisenä ongelmana pidetty ympäristön kasvavaa ärsykkeiden ja virikkeiden määrää. Ensimmäisiä aiheesta kirjoittaneita oli George Cheyne. Hän totesi, että kaupunkien kehityksen myötä yhä useamman ihmisen elinympäristö muuttui rauhattomammaksi. Tämä aiheutti kaikenlaisia oireita kuten alakuloisuutta, taipumusta mököttää, voimakasta sielun, mielen ja kehon voimattomuutta, tunnekuohua ja erilaisia sisäelinvaivoja. (Tuolloin naisten korseteilla saattoi olla osuutensa sille, että happi näytti monilta naisilta loppuvan.) Tämä skottilainen lääkäri piti jatkuvasti vilkastuvaa kauppamerenkulkua ja sen tuomaa vaurautta yhtenä lisääntyvän hermostollisen heikkouden syynä. Luksuselämä, laiskuus ja liiallinen nautiskelu sairastutti ihmisiä. Elintasosairauksista erityisesti liikalihavuus uhkasi. Cheyne oli innokas kasvisruoan puolesta puhuja.

Amerikassa hermostuneisuuden todettiin lisääntyneen 1880-luvulla. Neurologi George Beardin mukaan isoin harppauksin kehittyvä teknologia ja urbaanit elinympäristöt olivat liikaa modernille miehelle ja naiselle. Silloisen nykyajan merkkejä olivat höyryvoima, lennätin, tieteen kehitys ja naisten (!) lisääntynyt älyllinen aktiviteetti. Ihmiset olivat jatkuvasti aisteja kuormittavan ärsykehyökkäyksen sekä liiallisen informaation kohteena. Tämä imi ihmisistä kaiken voiman, Beard totesi. Voimattomuuden lisäksi ihmisillä oli ärtyneisyyttä, unettomuutta, ruuansulatusvaivoja ja erilaisia pelkotiloja. Sana neurastenia näki päivänvalon. Oireita potivat enemmän toimistojen aivotyöläiset. Maaseudulla näitä vaivoja oli vähemmän. Päänupin varassa tehtävä työ uhkasi ihmisen terveyttä.

Samoihin aikoihin Saksassa psykiatri von Kraff-Ebing kirjoitti siitä, kuinka valistus, koulutus ja kulttuurielämän monet virikkeet eivät olekaan aina tie onneen ja tyytyväisyyteen. 1880-luvun modernissa yhteiskunnassa yleinen hermostuneisuus lisääntyi. Erääksi syyksi hän mainitsi naisten emansipaation ja katsoi sen johtavan vielä läntisen maailman alamäkeen. Myös Sigmund Freud pohti 1900-luvun alun nykyajan ihmistä. Kulttuuriympäristön lisääntynyt monimutkaisuus vaati yhä enemmän ihmisiltä ja kulutti rajallisia voimavaroja, kirjoitti Freud.

1950-luvulla depressio ilmestyi selittämään voimakasta, lähes päivittäistä uupumustilaa, energian puutetta ja aloitekyvyttömyyttä. 1990-luvun lopussa ranskalainen sosiologi Alain Ehrenberg esitti, että yhteiskunnallisella kehityksellä, jossa ihmisellä on, ainakin teoriassa, liki rajoittamattomat vapaudet toteuttaa itseään, on hintansa: Ihminen kokee olevansa vastuussa epäonnistumisista elämän eri osa-alueella. Suorituspaineet ja sen vanavedessä ahdistus ja neuroosit lisääntyivät. Elämästä oli tullut monimutkainen projekti.

Jonathan Crary laittaa kovat piippuun vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan 24/7: Late Capitalism and the Ends of Sleep. Uudet teknologiat, etenkin internet, ovat rapauttaneet ihmisen normaalin elämänrytmin: päivän ja yön, työnteon ja levon. Craryn mielestä suurimpia pahiksia ovat loputonta kuluttamista ruokkivat uudet tuotteet ja internetiin siirtynyt non-stop kaupankäynti. Nämä vievät kulutuskoukkuun jääneiltä ihmisiltä terveyden. Uni on kapitalismin vihollinen, jyrähtää Crary. Nukkuva ihminen ei tuota eikä kuluta ja on siksi kapitalistiselle taloudelle hyödytön.

Yli 300 vuotta on maalailtu piruja seinälle ja ennustettu nykyajan ihmisen kestokyvyn olevan kohta äärirajoilla. Samalla historia on osoittanut, että suurin osa ihmisistä löytää itselle sopivan tavan elää oman aikakautensa modernin ihmisen elämää liikaa rasittumatta. Ihmiset ovat varsin hyviä löytämään vastavoimia ärsyketulvalle: Nykyään moni tarkkailee älylaitteittensa käyttöä, rajoittaa oma-aloitteisesti ruutuaikaansa ja kuuntelee välillä mieluummin pelkkää tuulen huminaa tai bongailee hauskoja pilvimuodostelmia taivaalta. Lisäksi digitaalisuus voi osaltaan antaa uusia virikkeitä, ohjeita ja opastusta erilaisiin harrastuksiin. Itse olen koukuttunut kutomiseen ja opetellut uusia tekniikoita nettivideoiden avulla. Mahdollisuudet yhdistää toisiinsa digitaalisuus ja ”perinteiseksi” mielletty tekeminen ovat lukuisat. Vain ihmisen mielikuvitus on rajana.

Kommentit (1)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
1/1 | 

P.S.V.: Uuteen, paljon virikkeitä tarjoavaan elinympäristöön kytkeytyminen aiheuttaa useille informaatioväsymystä. Mitä piirteitä aivotoiminnassa informaatioväsymys edustaa? Miten syntyy mielen energiavajauksen tunne? Aivotoiminnan rajoittuessa tuttuihin, vakiintuneisiin akteihin hermoaktiivisuus ylläpitää itseään ja usein myös siirtyy aivoissa alueesta toiseen samalla kuluttaen vakioisen määrän energiaa aiheuttamatta merkittävää energiavajetta. Jos ympäristön ylimääräiset virikkeet aiheuttavat samoihin hermoalueisiin lisääntynyttä aktiivisuutta, vakioinen määrä energiaa ei ehkä riitä. Hermotoiminta kuluttaa nyt ehkä paljonkin äskeistä enemmän energiaa samalla muuttuen "nykiväksi" kuljettaessaan kahden virikkeen informaatiota. Tilanne muuttuu vielä sekavammaksi virikkeiden määrän kasvaessa.  Yksittäinen neuroni voi kuljettaa monen virikkeen hieman toisistaan eroavaa, totutusta poikkeavaa informaatiota, jolloin tarvittavan energian sijoittaminen siihen samoin kuin informaation kulku vaikeutuu ilmeten mm. energian puuttumisena. Vaikka tilanne ei ole täysin hyvältä tuntuva, älylaitteissa on aina sen verran kiinnostavaa, että henkilö menettää kyvyn kuunnella tuulen huminaa ja sen sijaan ehdollistuu niihin tai some-ympäristöön. Aivojen energian hermostollinen jakelujärjestelmä ja sen ylläpitämä mielen toiminta häiriintyvät aiheuttaen joskus suorastaan masennusta. Monesti tilaa on vaikea parantaa.

Uuden sukupolven kasvaessa älylaitteiden ja somen hallitsemassa ympäristössä eri tyyppisten virikkeiden informaatio  kehittää itselleen aivoissa vakioiset, toistensa häiritsemättömät hermoradat, eikä mitään informaatioväsymystä synny - kunnes taas keksitään jokin uusi vetävä artikkeli tai toimintoryhmä..

Ylläsanottu teksti on pelkkä kuvitelma blogissa esitetyn ongelman ratkaisemiseksi.

Yllä ei aivojen toimintaa kuvattaessa ole lainkaan huomioitu vasta todistettua aivotoiminnan osaa, biofotoneita, koska niiden funktio aivoissa on vielä tuntematon. Biofotoneilla on mahdollisesti olennainen osuus aivojen energian jakelujärjestelmässä

https://www.google.fi/search?source=hp&ei=m2VbWq_AIYTa6ATX3LvACQ&q=bioph...

Yön pimeydessä kaupunkien moniväriset valot välkkyvät ja värisevät. Niiden keskellä ei tähtien tuiketta yötaivaalla juurikaan pääse ihailemaan. Monissa kodeissa ja työpaikoilla valot palavat pitkälle yöhön. Autojen valojen ketjut luikertelevat pitkin öisiä katuja. Moni kaupunki ei tänä päivänä nuku ollenkaan.

24/7 auki olevassa yhteiskunnassa ihmisen elämänrytmiä ei enää säätele yksinomaan luonnollinen päivänvalon ja yön pimeyden vaihtelu. Unettomia kukkujia, joiden keho ja mieli eivät malta tai pysty rauhoittumaan vaivaa usein societal jetlag. Kyse on tilasta, jossa ihmiskehon sisäiset – eri elintoimintoja ja uni-valverytmiä säätelevät – biologiset kellotaajuudet ovat jatkuvasti enemmän tai vähemmän sekaisin. Ihminen on eräänlaisessa välitilassa: ei nukuta kunnolla, mutta olo ei myöskään ole virkeä tai energinen. Joillekin ihmisille kellojen siirtäminen tunnilla taaksepäin talviaikaan ja puolen vuoden kuluttua taas vuorostaan eteenpäin jo sotkee kehon rytmejä ja uuden rytmin löytymiseen menee useita päiviä.

Tänä vuonna kevät tuli ryminällä. Valo ja lämpö herättivät luonnon vauhdilla. Bongasin lukuisia lintuharrastajia kiikaroimassa kaupunkiympäristön puita ja pensaita, ruohikoita ja räystäitten alusia. He vuorostaan bongailevat jokavuotisia siivekkäitä maahanmuuttajia, jotka elävät kansamme kesän yli. Osa sirkuttelevista ja laulavista linnuista on vain piipahtamassa, mutta monia lintulajeja kuten tiaisia, peippoja, varpusia, punatulkkuja, mustarastaita, asustelee kaupunkiympäristössä läpi vuoden.

Päivän pituus ja valoisuus rytmittävät lintuja touhuja. Niiden riemukasta aamulaulua alkoi kuitenkin kuulua avonaisesta ikkunasta korvatulppienikin läpi jo helmikuussa, vaikka päivänvalon lisääntymisen saattoi vasta juuri ja juuri havaita. Lintujen laulukuoroon on liittynyt kevään aikana iso joukko uusia jäseniä ja säveliä. Reviirit on merkitty, kumppanit löydetty, pesät rakennettu ja munat munittu. Monista linnunpesistä kuuluu jo pikkutipusten nälkäistä siritystä. Ensimmäiset poikueet ovat jo kokeilemassa siipiään pesän ulkopuolella. Kovin aikaisia ovat monien lintujen kevätpuuhat olleet.

Liverrystä ja taiturimaisia lurituksia, soolo, vuoro- ja yhteislaulua on kesän kynnyksellä kuulunut lähes vuorokauden ympäri. Eivätkö linnut koskaan nuku tai huilaa? Max Planck Instituutin tutkijat huomasivat, että kaupunkien keinovalot vaikuttavat monien lintulajien (kuten kuvan punarinta ja mustarastas) laulamiseen merkittävällä tavalla. Kaupungin valojen luona oleilevat linnut aloittivat kevätlaulunsa aikaisemmin kuin luonnonvalon keskellä elävät. Kaupungissa aamulaulu alkoi ennen auringon nousua ja jatkui pitempään illalla hämärässä.

Lintujen aivoissa on alue, jossa sijaitsee laulamisen ja sen oppimisen kannalta tärkeä hermosolujen verkosto. Tämän aivoalueen koko vaihtelee vuodenaikojen kierrossa. Uusien hermosolujen kytkentöjä syntyy pesintäkautena, kun kevään edetessä päivien valoisa aika pitenee. Linnunlaululle tärkeän aivoalueen koko kasvaa ja lintujen laulaminen lisääntyy ja luritukset monipuolistuvat. Lintujen laulua säätelee mm. melatoniini -hormoni. Keinovalo vähentää melatoniinin eritystä linnuilla. Tutkijat ovat päätelleet, että tämän seurauksena lyhyemmät talvipäivät tulkitaan pitemmiksi kevätpäiviksi, jolloin linnut kaupungeissa aloittavat kevätlaulunsa aikaisemmin kuin maalaisserkkunsa.

Keinovalossa linnun sukuhormonit voivat hyrrätä kovilla kierroksilla jo talven keskellä ja pesintäinto käynnistyy, vaikka luonto vielä horrostelee. Muninta ja pikkutipusten hoito voi kohdata vaikeuksia, jos ympäristössä ei silloin vielä ole riittävästi oikeanlaista ravintoa.

Thomas Edison ja Joseph Swan kisasivat aikoinaan siitä, kumpi oikeastaan keksi hehkulampun vuonna 1879. Lopulta he perustivat yhdessä hehkulamppuja myyvän Ediswan ­–yrityksen. Eivätpä keksijät tainneet arvata minkälaisessa erilaisten valojen moninaisuudessa maailma vajaa 150 vuotta myöhemmin kylpee. Ja tuskinpa osasivat aavistaa, miten monin eri tavoin keinovalot vaikuttavat niiden keskellä elävien eri olentojen biologiaan. Katuvalot sotkevat yöperhosten pölytyspuuhat uutisoi Helsingin Sanomat Tiede-sivuillaan 3.6. 2016.

Kommentit (1)

3779
1/1 | 

Pitkän aikaa sai nukahtaa ihan lähellä pesivän satakielen lauluun, mutta nyt on laulu loppunut. Olisiko jo poikaset vai olisiko harakka ryöstänyt pesän? 

Tiedekokki on nokosilla. Kuva: <span class="photographer">Michael Müller</span>
Tiedekokki on nokosilla. Kuva: Michael Müller

Kesäaikaan siirtyminen on taas häirinnyt monien ihmisten unirytmiä.

Sopeutuminen keinotekoiseen yhteiskunnalliseen aikamanipulaatioon on koetellut ihmisten fysiologista kellotaajuutta. Moni, tavallisesti hyvin nukkuvakin, on kulkenut huhtikuun alussa useamman päivän kuin horroksessa. Hyvien unenlahjojen merkitys on voinut kirkastua heille konkreettisella tavalla: Kesäajassa ajatus ei yhtäkkiä luistakaan, keskittyminen ei onnistu, tarkkaavuus herpaantuu ja muistikin on hutera. Joillakin kesärytmiin pääsy vie pari päivää, joillakin jopa viikon tai pitempään.

Ihmisen uni-valverytmi eli biologinen kello on kehittynyt ja tahdittunut vuorokauden luonnollisen valoisuuden vaihtelun mukaan. Auringon laskiessa ja illan hämärtyessä ihmisen sisäinen biologinen kello siirtyy yöaikaan, jolloin pitäisi nukkua. Biologinen kello herättää uuteen päivään auringon nousun aikaan. Biologinen kello reagoi myös päivän pituuksien vaihteluun vuodenkierrossa. Kesällä yöunet ovat monilla lyhemmät kuin pimeinä talvikuukausina.

Sähkövalo on keksintö, joka mullisti elämän menon. Tehtaissa yleistyi vuorotyö, kun päivä jatkui keinovalon turvin. Katulyhdyt korvattiin sähkölampuilla ja lyhtyjen hoitajilta loppuivat työt. Keinovalo koettelee ihmisen luonnollista biorytmiä. Edelleen on ihmisiä, jotka ovat kynttilävalon aikakaudella. He heräävät auringon noustessa. Aurinkoisena kesäaamuna edes pimennysverhot eivät lisää uniaikaa.

Itse kuulun herkkäunisten heimoon. Kadehtien kuuntelen ihmisiä, jotka toteavat voivansa nukkua missä tahansa ja milloin tahansa. Minä nukun tulpat korvissa ja laput silmillä. Aivoni aivan kuin koko ajan jollain osalla vahtivat, mitä ympäristössä tapahtuu.

EEG – myssy on moderni versio klassisesta aivosähköfilmistä. Siihen kiinnitetyt anturit rekisteröivät kallon pinnalta aiempaa tarkemmin eri aivoalueiden sähköistä toimintaa ja siinä tapahtuvia muutoksia. Myssy on myös käyttäjälleen miellyttävä. Siksi se soveltuu mainiosti unirekisteröinteihin.
 
EEG-myssyn avulla kerätystä unidatasta voidaan jälkikäteen tuottaa värikarttoja eri aivoalueiden yöllisestä sähköisestä toiminnasta. Kartat muuttavat muotoaan ja värejään monta kertaa ihmisen nukkuessa. Hermoverkoissa tapahtuu sähköisiä rytmin muutoksia, jotka ovat erilaisia ja eritahtisia eri aivoalueilla.
 
Tutkimukset viittaavat siihen, että unen syvyys ja sen vaihe vaihtelee aivoalueiden välillä. Tietty aivoalue saattaa olla jo heräämässä, toinen kevyen unen tilassa ja joissakin osissa aivoja hermoverkot ovat vielä syvällä unten mailla. Voisiko olla niin, että herkkäuniset ihmiset ovat heitä, joilla tietyn aivoalueen hermoverkkojen heräily herkästi herättelee vielä nukkuvia hermosoluja? Osa aivoista valvoo, kun muut alueet vetävät hirsiä.

Hengissä selviämisen kannalta herkkäunisuudesta voi olla hyötyä. Ihmiskunnan historiassa ajanjakso, jolloin tarjolla on ollut turvallinen nukkumapaikka, ei ole kovinkaan pitkä. Ihmislauma on tarvinnut ja tarvitsee herkkäunisia. He kuuluvat usein myös nokostelijoiden heimoon.

Kommentit (8)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
1/8 | 

Naistentautien erikoislääkäri Leena

 Larvan mukaan melatoniinia esiintyy

 kaikissa kudoksissamme, joten sen

 terveysvaikutuksetkin ovat moninaiset.

 Kattavaa tutkimusnäyttöä on kuitenkin

 vasta melatoniinin tehosta aikaerorasituksen

 ja unettomuuden hoidossa.

http://www.viitasaarenapteekki.fi/contentimages/kansikuvaYTA-lehti_nro_1_2012.pdf

Melatoniinin moniin terveysvaikutuksiin kuulu sen kyky mahdolliseti lievittää mm. Parkinsonin tatia ja Alzheimerin tautia. Määrä 3 mg melatoniinia otettuna tunti ennen aiottua nukahtamisaikaa nopeuttaa uneen pääsemistä ja tekee unesta levollisemman alkamatta kuitenkaan väsyttää tai vaikeuttamatta ylösnousua.

Kirkas valokin voi erikoistilanteessa tehdä nukkumisen mahdolliseksi. Olin kerran lukenut vaikeaan laudaturtenttiin innoissani koko yön (kahden tiiviin työviikon jatkeeksi) ja päätin vielä nukahtaa tunnin ajan ennen tenttin lähtöä. Totesin heti, että ajatukset pyörivät niin hurjana, että nukkumisesta ei tullut mitään.Silloin suuntasin pöytälampun valon suoraa silmiini ja ajattelin makaavani aurinkorannalla. Uni tuli parissa sekunnissa.

jussipussi
Liittynyt6.12.2009
Viestejä55392
2/8 | 

Kymmen minuutin nokoset tehokas tapa kesken päivän.

Kehon "lämpötilan minimit" kertoo myös päivän sisällä esim ltapäivällä milloin nokosista olisi paras hyölty ja myös sen ettei sen "lämpötilaminimin" aikana kannata mitään vaativaa aivotoimintaa eikä fyysistä suoritetta suunnitella tehdä. Joku näppärä voisi tehdä vaikka kännysovelluksen sopivilla antureilla ja piiippauksella / indikaatiolla , "nyt olisi pikku tirsat paikallaan".

Jos haluaa asiaa käytännössä "todistella" niin ottaa korvalämpömittarin ja mittaa esim iltapäivällä klo 1-5 valisen ajan puolen tunnin tarkkuudella ja sitten kellonaika milloin heräsi aamulla. Tätä heräämisen ja iltapäivän lämpötilaminimin aikajännettä voi käyttää laskennallisena kun arvioi milloin olisi hyvä aika pikku torkuille. Syklit "lähtee" heräämisestä joten siitä siirtelee torkkujen ajankohtaa jos aamun herääminen vaihtelee.  

Syklisiä tapahtumia olemme niinkuin kaikki muukin kosmoksessa.

How To Take The Perfect Power Nap At Work

http://www.businessinsider.com/how-to-take-the-perfect-power-nap-at-work-2014-4

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
3/8 | 

Yli 40 vuotta sitten keksin keinon, joka auttoi nukahtamaan niin nopeasti, että ei ajatusta tahtonut loppuun asti ajatella, kun jo vaipui unten maille. Tosin en ennenkään ollut huonouninen, mutta joskus ajatuksia tuli tulvimalla monen tunnin ajan. Ruvettuani opettajaksi halusin tietysti enemmän uniaikaa illasta, vaikka tarvittaessa tunnin parin uni riitti hyvin.

70-luvun alussa rupesin työntämään vuoteen jalkopään alle korokkeita, mm. huonoja kirjoja (sisällöltään huonoja..), jolloin vuoteen jalkopää oli noin 10 - 15 cm korkeammalla ja unen tulo oli tosi nopeaa ja uneen vaipuminen nautinnollisempaa.

Useimmat huonounisuutta valitelleet eivät ole kuitenkaan suostuneet kokeilemaan menetelmääni, mutta ainakin yksi on kertonut sen todella auttavan.

Unen saannin paraneminen on varmaan monimutkainen asia, mutta itse olen kuitannut sen toteamalla vain aivojen unikeskuksen toimivan tehokkaammin saadessaan enemmän verta.

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187
4/8 | 

Herään auringon nousun aikaan oli pilvistä tai kirkasta. Unen saanti vaihtelee ja paras unilääke on nousta tekemään jotain ja yrittää uudelleen nukkumaan.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
5/8 | 

Unielämykset sinänsä ovat varmaan tärkeitä elämyksellisen tietoisuuden ymmärtämiseksi, mutta tunnettu ilmiö, pitkän unen näkeminen sekunnissa tai sekunnin murto-osassa esimerkiksi herätyskellon alkaessa soida, on varmasti avain tietoisuuden olemuksen ymmärtämiseen, kun vain tietäisi miten.

Tämä voi olla sukua elämän näkemiseen filminauhana jossain henkeä uhkaavissa tilanteissa.

Tuntuisi oudolta ajatella, että hermosto äkkiä toimisi kymmeniä kertoja tavallista nopeammin. Sitä paitsi myös henkeä uhkaavassa tilateessa koettu NDE-elämys ei ilmeisesti ole hermostollinen lainkaan.

Mistä elämykselliset impulssit sitten tulisivat, jos ei aivohermojen toiminnasta? Yksi monista mahdollisista veikkauksista voisi olla seuraava. Elämyselementit ja niistä koostuvat elämykset ovat aivosolujen genomikollektiivin mikrokymaattisia tiloja. Aika taas on pelkkä mielle, joka voi tarvittaessa mielin määrin muuttua.

https://www.google.fi/search?q=cymatics&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=XFdQU4KHM-PoywPV44DwDw&ved=0CDgQsAQ&biw=1600&bih=691

Jos uni ja elämyksellinen tietoisuus ylensäkin kostuvat genomikollektiivien mikrokymaattisista tiloista, täytyy värähtelyillä olla koodisto jossakin..

tai olemalla alun perin sokraattisena tietoisuutena (ST) olemassa pitäen sisällään oman koodistonsa.

Ei tästä nyt  tullut mitään..

Jodi
Liittynyt27.2.2014
Viestejä2187
6/8 | 

Olen huomannuit että ehdin nähdä unen siinäkin välissä kun  olen puolittain nousemassa vuoteesta ja torkahdan. Se tuntuu selvästi sopivan tuohon lyhyeen tuokioon. Asiaa voisi videoimalla tutkia, onko torkahdus niin lyhyt.

Mutta tässä oli mies, jolta puuttui aivoista yli puolet, ja kaikki oli normaalisti. Miehen ÄO oli 75, eli normaalin alarajoilla. Hän työskenteli valtion virkamiehenä, oli naimisissa ja hänellä oli kaksi lasta. -Jani Kaaro

Rousseau
Liittynyt13.11.2009
Viestejä16844
7/8 | 
psv

 

Naistentautien erikoislääkäri Leena

 Larvan mukaan melatoniinia esiintyy

 kaikissa kudoksissamme, joten sen

 terveysvaikutuksetkin ovat moninaiset.

 Kattavaa tutkimusnäyttöä on kuitenkin

 vasta melatoniinin tehosta aikaerorasituksen

 ja unettomuuden hoidossa.

 

http://www.viitasaarenapteekki.fi/contentimages/kansikuvaYTA-lehti_nro_1_2012.pdf

 

Melatoniinin moniin terveysvaikutuksiin kuulu sen kyky mahdolliseti lievittää mm. Parkinsonin tatia ja Alzheimerin tautia. Määrä 3 mg melatoniinia otettuna tunti ennen aiottua nukahtamisaikaa nopeuttaa uneen pääsemistä ja tekee unesta levollisemman alkamatta kuitenkaan väsyttää tai vaikeuttamatta ylösnousua.

 

Kirkas valokin voi erikoistilanteessa tehdä nukkumisen mahdolliseksi. Olin kerran lukenut vaikeaan laudaturtenttiin innoissani koko yön (kahden tiiviin työviikon jatkeeksi) ja päätin vielä nukahtaa tunnin ajan ennen tenttin lähtöä. Totesin heti, että ajatukset pyörivät niin hurjana, että nukkumisesta ei tullut mitään.Silloin suuntasin pöytälampun valon suoraa silmiini ja ajattelin makaavani aurinkorannalla. Uni tuli parissa sekunnissa.

 

 

Olen syönyt melatoniinia annoksella 1 mg ja paketissa sanotaan että annostusta ei saa ylittää. Tällä määrällä olen nukahtanut ihan kivasti. Mutta koska enempi rassaa se että uni hapertuu aamupuolelta ja nukahtelen ja heräilen siihen asti että kiljuva jalopeura (=kissa) käskee nousta, otin yksi yö kokeeksi kaksi tablettia eli 2 mg. En huomannut mitään eroa pienempään annokseen.

Aluksi ideani oli ottaa melatoniinia lähinnä kuukautisten alla ja ennen täydenkuun aikaa, jolloin todennäköisimmin nukahtaminen on vaikeaa, mutta on tullut jäätyä vähän koukkuun. Siitä tuskin lienee haittaa...? (Eli jonkin aikaa makaa sängyssä ja alkaa hermoilemaan että mitäs jos ei nukahda, jotenka sitten nappaa sen tabun kuitenkin.)

Talvella olen joskus havainnut että villasukat jalassa parantavat unta. Valon määrällä ei onneksi omalla kohdallani ole merkitystä sillä tavalla ettenkö muka valoisassa nukahtaisi, mutta syksyisin saattaa nukahtaminen vaikeutua sitä mukaa kun tulee pimeämpää. Syytä en tiedä, miksi näin päin.

Paleleminen ja hikoileminen ovat kummatkin unen vihollisia, joten joskus kaksi peittoa on hyvä systeemi. Voi tarvittaessa potkia toisen pois keskellä yötä.

Vatkain
Liittynyt4.3.2008
Viestejä27432
8/8 | 
Rousseau

Olen syönyt melatoniinia annoksella 1 mg ja paketissa sanotaan että annostusta ei saa ylittää. Tällä määrällä olen nukahtanut ihan kivasti. Mutta koska enempi rassaa se että uni hapertuu aamupuolelta ja nukahtelen ja heräilen siihen asti että kiljuva jalopeura (=kissa) käskee nousta, otin yksi yö kokeeksi kaksi tablettia eli 2 mg. En huomannut mitään eroa pienempään annokseen.

Aluksi ideani oli ottaa melatoniinia lähinnä kuukautisten alla ja ennen täydenkuun aikaa, jolloin todennäköisimmin nukahtaminen on vaikeaa, mutta on tullut jäätyä vähän koukkuun. Siitä tuskin lienee haittaa...? (Eli jonkin aikaa makaa sängyssä ja alkaa hermoilemaan että mitäs jos ei nukahda, jotenka sitten nappaa sen tabun kuitenkin.)

Talvella olen joskus havainnut että villasukat jalassa parantavat unta. Valon määrällä ei onneksi omalla kohdallani ole merkitystä sillä tavalla ettenkö muka valoisassa nukahtaisi, mutta syksyisin saattaa nukahtaminen vaikeutua sitä mukaa kun tulee pimeämpää. Syytä en tiedä, miksi näin päin.

Paleleminen ja hikoileminen ovat kummatkin unen vihollisia, joten joskus kaksi peittoa on hyvä systeemi. Voi tarvittaessa potkia toisen pois keskellä yötä.

Lääkäriltä kuultua melatoniinista:

- Liika-annostusta ei voi ottaa koska ylimäärä poistuu kusen mukana automaattisesti

- Yli 5 mg/vrk ei auta mitään, koska 5 mg on maksimimäärä jonka keho pystyy käyttämään -> ylimäärä kuseksi

- Melatoniinia pitää syödä säännöllisesti, silloin tällöin otettu tabu ei auta

- Melatoniini ei auta ihmisiä joilla sitä erittyy tarpeeksi. Tällöin nukahtamisvaikeudet johtuvat muusta kuin melatoniinin puutteesta.

- Melatoniiniin ei voi fyysisesti jäädä koukkuun (oma kommentti: psyykisesti varmasti voi!!!)

Mulla siis menee 6 mg melatoniinia, siksi 6, että Yliopiston apteekki ei myy kuin 3 mg tabuja ja otan niitä illassa kaksi. Tai pitäisi mennä. En ole vähään aikaan syönyt.

Hämmentää.

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän tekee kognitio- ja neurotieteen tutkimusta kansainvälisessä Nokia Bell Labs tutkimuskeskuksessa. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Kategoriat