Kirjoitukset avainsanalla parviäly

Korpit jutelevat Lapin tunturimaisemassa huhtikuussa 2018.

Korpit pitivät aikamoista elämää huhtikuun puolivälissä Lapin tunturimaisemassa, jossa aviomieheni oli piilokojussa kameroittensa kanssa odottelemassa maa- ja merikotkien saapumista levähdyspaikalleen. Korpit varastivat aviomieheni mukaan koko shown.

Korppijengiä ei todellakaan voi olla huomaamatta. Kun linnut lehahtavat paikalle ääntä ja liikettä piisaa. Niiden touhuja seuratessa usein mietin, mitä kaikkea niitten ns. sosiaalinen elämä lauman jäsenenä pitääkään sisällään. Korpit ovat – vaikkei sitä aina niitten ääntelystä uskoisikaan – laululintuja. Ne oppivat monenlaisia lurituksia ja ovat taitavia matkimaan muiden lintujen laulua, ihmisen puhetta ja erilaisia ympäristön muita ääniä. Saksalainen lintututkija Edward Gwinner kirjoitti jo vuonna 1964 korppien käyttävän myös joustavasti elekieltä. Korppia pidetään yhtenä älykkäimmistä linnuista. Vaikka korpin sekä serkkunsa variksen sosiaalisia taitoja on tutkittu varsin paljon, Gwinnerin elekieltä koskevat havainnot eivät juurikaan innostaneet muita lintututkijoita.

Nyt korppien eleseurustelua ovat vihdoin tarkkailleet Simon Pika ja Thomas Bugnyar, saksalainen ja itävaltalainen tutkija. He kuvaavat vuonna 2011 Nature Communications -tiedelehdessä ilmestyneessä artikkelissaan havaintotutkimuksensa tuloksia. Kohteena oli vapaana elävä korppijengi. Nämä korpit ottivat nokkaansa toistuvasti mm. sammalta, pieniä kiviä tai tikkuja. Päätään eri tavoin nyökytellen ne näyttivät esineitä, useimmiten korppikaverille, jonka kanssa jo muutenkin oltiin yhdessä touhuamassa. Nokassa olevia esineitä myös tarjottiin toiselle. Nokassa olevia esineitä korppi käytti hyväkseen myös silloin, kun halusi kiinnittää toisen korpin huomion.

Sormella osoittamista osana viestimistä pidetään ihmiselle uniikkina ominaisuutena. Peukalon ja etusormen pinsettiote taas toimii ihmisen nokkana esineitä poimiessa. Tutkimusten perusteella kädellisten eläinten eleiden käyttö on harvinaista. Simpanssit voivat tiettyä kohtaa kehoaan rapsuttamalla viestiä, mistä kohdasta haluavat itseään suittavan. Ihminen voi vain arvailla, mistä on kyse, kun korpit elehtivät nokkansa ja siihen nappaamiensa esineitten avulla. Onko kyse siitä, että utelias korppi, etenkin nuori, tutkii nokkansa avulla ympäristöään ja nokan avulla oppii tunnistamaan, mikä on ruokaa ja mikä ei? Korpit eivät koskaan tutkijoitten mukaan kuitenkaan tarjonneet toiselle korpille syötäväksi nokkaansa nappaamiaan tavaroita. Nokkamaiset eleet eivät liittyneet ruokailuun. Voiko olla niin, että tietyt pään liikkeet ovat elekieleen perustuvia ”sanoja” esineille? Yhdistämällä pään liiketieto nokassa olevaan esineeseen voisi silloin olla ihmiselle avain korppien elekielen ymmärtämiseen.

Korpit varastoivat ruokaa erilaisiin piiloihin, mutta elehtiminen nokan ja pään liikkeiden avulla ei tutkijoitten mukaan ollut yhteydessä esineiden piilottamiseen. Koska nokan avulla tapahtuva eleviestintä tapahtui yleensä naaraan ja koiraan välillä, tutkijat päättelivät, että korppien elekieli liittyisi parin etsintään ja seurusteluun mahdollisen, tulevan kumppaninen kanssa. Kun korppeja tarkkailee, huomaa niiden tekevän myös monenlaisia pään liikkeitä nokka vapaana kantamuksista. Ehkäpä silloin on kyse syvällisemmästä tutustumisesta: Voisiko tuon kanssa ajatella perheen perustamista? Korppilaumassa sosiaaliset taidot ovat yksilön selviämisen kannalta tärkeitä. Korppi tarvitsee hyvien kaverisuhteiden lisäksi luotettavan puolison, jonka kanssa yhteistyö varmasti sujuu. Siksi korppi ei tutkijoitten havaintojen perusteella ihan heti ole valmis pitkäaikaista parisuhdetta solmimaan. Ehkäpä elekieli on tapa tutkailla, löytyykö yhteinen sävel kumppaniehdokkaan kanssa.

Niiden kirjojen joukossa, jotka eivät kirjahyllystämme päädy kiertolaisiksi, on Pohjolan linnut värikuvin vuodelta 1967 (Otava). Kirjassa korppi kuvataan araksi ja varovaiseksi, ihmisasutusta karttavaksi linnuksi, joka määrätietoisesti partioi eräseutuja. Keväisin puolisot intoutuvat taitaviin lentonäytöksiin ja huitaisevat välillä siiveniskuin muut, temmeltämistä häiritsevät, linnut pois tieltä, kerrotaan kirjassa. Vuosikymmenten saatossa osa korpeista on kaupunkilaistunut. Nykyään korppijengejä on bongattu elämöimästä jopa Helsingin Kehä I:n tietyömaan vierestä.

Korppijengin juttelusta ihminen kuulee mm. krr krr krr, krooo, klong ja klun -äänteitä, luen Pohjolan Linnut -kirjasta. Samalla kerrotaan, että korppien kieli on tätä paljon monimuotoisempaa. Nyt, 50 vuotta myöhemmin, meillä on äänitys- ja analyysiteknologiaa, jonka avulla tuotetut äänen spektrianalyysit avaavat aivan uudet mahdollisuudet sekä tallentaa että tutkia eläinten ääntelyä. Vuonna 2015 kirjoitin Tiedekokki -blogissani ”Lennokasta Parviälyä” siitä, kuinka näillä uusilla tutkimusmenetelmillä on voitu todeta mm. naakan ja papukaijan nimeävän oman poikasensa tietyllä uniikilla äänneyhdistelmällä, johon poikanen leimautuu.

Voisiko ihminen oppia korppien kieltä äänispektrien ja elekielen analyysien yhdistämisen avulla? Korppi osaa matkia taitavasti ihmistä. Voisiko ihminen oppia puhumaan ymmärrettävää korppia treenaamalla oikeanlaista ääntämistä korpin puheen äänispektrin avulla? Opettelemmehan me vieraitten ihmiskielten oikeata ääntämistäkin ääninauhoja kuunnellen. Sitten vaan ihminen ja korppi yhdessä treenaamaan puhetaitojaan. Matkiiko korppi vain ihmistä tajuamatta, mitä sanoo? Ehkä tähänkin kysymykseen saataisiin vähitellen vastauksia. Saattaako tulevaisuus tarjota tulkkaus-sovelluksia, joilla korpin puhekieli muuttuu ihmiselle ymmärrettäväksi ja päinvastoin. Taipuuko älyteknologia tähän haasteeseen? Voisivatko Hugh Loftingin 1920 - 30-luvuilla kirjoittamat tarinat, joissa eläinlääkäri Dolittle (suomeksi Tattinen) oppii puhumaan yli 500 eläinlajin kieltä, muuttua todeksi?

Kommentit (2)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1632

The valley of the ravens, Lataaja: Wildlife Conservation (Youtube) Korppien ratsastusta villisikojen selässä, korppiparin seurustelua pökkimällä jalalla, yhteisten lentokuvioiden tekemistä, nautiskelemista päätä käsiteltäessä nokalla ym.

Korppien toimista ja kyvyistä on monta YouTubea, joista ilmenee mm. se, että korpit voivat viestittää pään asennoilla ym. ääntelyn ohessa.  Uskomatonta älykkyyttä mittaa vesikoe

https://www.youtube.com/watch?v=ZerUbHmuY04

https://www.youtube.com/watch?v=cbSu2PXOTOc

Korpin kieltä pohtiessa herää kysymys, voisiko korpilla pään ja nokan liikkeiden lisäksi olla muita ilmeitä, kasvojen ilmeitä ym.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1632

Ihmisten välisen keskustelun (puhumisen) ja korppien välisen keskustelun yhdestä tärkeimmistä syistä voidaan tehdä omituinen oletus.

 Puhuminen voitaisiin nähdä kumppanin aivojen psyykkisen tilan tunnusteluprosessina. Ihminen "ojentaa" kumppaninsa aivoihin annoksen puhetta ja saa vastaukseksi aistikokemuksen kumppanin psyykkisestä tilasta. Toinen tekee vastavuoroisesti saman toiselle, ja ihannetapauksessa tunnustelu jatkuu kokemuksen täsmentyessä ja jäsentyessä analogisesti kohteen sormilla tunnustelun tavoin. Myös kosketustunnustelu edellyttää käden aistisolujen pitämistä aktivoituneena. Yleistettyä keskustelun avulla tapahtuvaa mielen ominaisuuksien aistimista voisi ehkä kutsua "ihmissuhdeaistiksi".

Vastaavasti korppien seurustelulla voisi olla sama tavoite, seurustelukumppanin psyykkisen tilan tunnustelu..

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat