Kirjoitukset avainsanalla aistit

Moni ihminen ilmoittaa nykyään naamakirjan viestiseinällä aloittavansa SOME-paaston. Ihmiset osallistuvat retriitteihin vapautuakseen tietotekniikan ikeestä. Digiväsymys iskee; mieli ja keho kaipaavat lepoa.  Informaatiovirtojen pyörteissä moni tarvitsee välillä kunnon irtiottoa ärsyketulvasta.

Lääketieteen termi ekshaustio viittaa uupumustilaan, jonka vallassa oleva ihminen kokee voimakasta voipuneisuutta, joka voi olla niin fyysistä kuin henkistä: Eväänikään en jaksa liikauttaa. Mieli on sumussa ja ajatukset solmussa. Puhti on täysin poissa. Olen kuin tyhjiin puristettu säkki.

Runsasärsykkeistä, ristiriitaisella informaatiolla kyllästettyä elinympäristöä pidetään tänä päivänä yhtenä tärkeänä uupumustilan syynä. Syyllinen on tunnistettu. Internet ja kaikkialle inhimilliseen elämään rantautuneet erilaiset älylaitteet ovat kaiken pahan alku ja juuri. Ihmiset kärsivät informaatioväsymyksestä. Kyse on digiajan tuottamasta sairaudesta, todetaan usein aihetta sivuavissa keskusteluissa.

Ajatus elinympäristön uuvuttavasta vaikutuksesta ei kuitenkaan ole uusi. Historioitsija Anna Shaffner on tutkinut lääketieteen tekstejä ja julkaissut uupumustiloihin liittyvät löytönsä sekä tieteellisenä katsauksena että kirjassa Exhaustion: A History (2016).

Emme useinkaan pysähdy miettimään sitä, että aikakausi, joka meille näyttäytyy historiana, on sen aikana eläneille ihmisille ollut modernia nykyaikaa. Jokaisessa aikakaudessa on myös nähty kehityskulkuja, jotka uhkaavat ihmisen henkistä ja fyysistä terveyttä. Tänäkin päivänä, vaikka sairauksien hoito ja ihmisten yleinen terveydentila ovat parantuneet, kehitys tuo mukanaan monenlaisia hyvinvointia uhkaavia vaaroja. Valppautta kehityksen nurjille puolille on peräänkuulutettu ennenkin.

Jo 1700 –luvulta alkaen on erityisenä ongelmana pidetty ympäristön kasvavaa ärsykkeiden ja virikkeiden määrää. Ensimmäisiä aiheesta kirjoittaneita oli George Cheyne. Hän totesi, että kaupunkien kehityksen myötä yhä useamman ihmisen elinympäristö muuttui rauhattomammaksi. Tämä aiheutti kaikenlaisia oireita kuten alakuloisuutta, taipumusta mököttää, voimakasta sielun, mielen ja kehon voimattomuutta, tunnekuohua ja erilaisia sisäelinvaivoja. (Tuolloin naisten korseteilla saattoi olla osuutensa sille, että happi näytti monilta naisilta loppuvan.) Tämä skottilainen lääkäri piti jatkuvasti vilkastuvaa kauppamerenkulkua ja sen tuomaa vaurautta yhtenä lisääntyvän hermostollisen heikkouden syynä. Luksuselämä, laiskuus ja liiallinen nautiskelu sairastutti ihmisiä. Elintasosairauksista erityisesti liikalihavuus uhkasi. Cheyne oli innokas kasvisruoan puolesta puhuja.

Amerikassa hermostuneisuuden todettiin lisääntyneen 1880-luvulla. Neurologi George Beardin mukaan isoin harppauksin kehittyvä teknologia ja urbaanit elinympäristöt olivat liikaa modernille miehelle ja naiselle. Silloisen nykyajan merkkejä olivat höyryvoima, lennätin, tieteen kehitys ja naisten (!) lisääntynyt älyllinen aktiviteetti. Ihmiset olivat jatkuvasti aisteja kuormittavan ärsykehyökkäyksen sekä liiallisen informaation kohteena. Tämä imi ihmisistä kaiken voiman, Beard totesi. Voimattomuuden lisäksi ihmisillä oli ärtyneisyyttä, unettomuutta, ruuansulatusvaivoja ja erilaisia pelkotiloja. Sana neurastenia näki päivänvalon. Oireita potivat enemmän toimistojen aivotyöläiset. Maaseudulla näitä vaivoja oli vähemmän. Päänupin varassa tehtävä työ uhkasi ihmisen terveyttä.

Samoihin aikoihin Saksassa psykiatri von Kraff-Ebing kirjoitti siitä, kuinka valistus, koulutus ja kulttuurielämän monet virikkeet eivät olekaan aina tie onneen ja tyytyväisyyteen. 1880-luvun modernissa yhteiskunnassa yleinen hermostuneisuus lisääntyi. Erääksi syyksi hän mainitsi naisten emansipaation ja katsoi sen johtavan vielä läntisen maailman alamäkeen. Myös Sigmund Freud pohti 1900-luvun alun nykyajan ihmistä. Kulttuuriympäristön lisääntynyt monimutkaisuus vaati yhä enemmän ihmisiltä ja kulutti rajallisia voimavaroja, kirjoitti Freud.

1950-luvulla depressio ilmestyi selittämään voimakasta, lähes päivittäistä uupumustilaa, energian puutetta ja aloitekyvyttömyyttä. 1990-luvun lopussa ranskalainen sosiologi Alain Ehrenberg esitti, että yhteiskunnallisella kehityksellä, jossa ihmisellä on, ainakin teoriassa, liki rajoittamattomat vapaudet toteuttaa itseään, on hintansa: Ihminen kokee olevansa vastuussa epäonnistumisista elämän eri osa-alueella. Suorituspaineet ja sen vanavedessä ahdistus ja neuroosit lisääntyivät. Elämästä oli tullut monimutkainen projekti.

Jonathan Crary laittaa kovat piippuun vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan 24/7: Late Capitalism and the Ends of Sleep. Uudet teknologiat, etenkin internet, ovat rapauttaneet ihmisen normaalin elämänrytmin: päivän ja yön, työnteon ja levon. Craryn mielestä suurimpia pahiksia ovat loputonta kuluttamista ruokkivat uudet tuotteet ja internetiin siirtynyt non-stop kaupankäynti. Nämä vievät kulutuskoukkuun jääneiltä ihmisiltä terveyden. Uni on kapitalismin vihollinen, jyrähtää Crary. Nukkuva ihminen ei tuota eikä kuluta ja on siksi kapitalistiselle taloudelle hyödytön.

Yli 300 vuotta on maalailtu piruja seinälle ja ennustettu nykyajan ihmisen kestokyvyn olevan kohta äärirajoilla. Samalla historia on osoittanut, että suurin osa ihmisistä löytää itselle sopivan tavan elää oman aikakautensa modernin ihmisen elämää liikaa rasittumatta. Ihmiset ovat varsin hyviä löytämään vastavoimia ärsyketulvalle: Nykyään moni tarkkailee älylaitteittensa käyttöä, rajoittaa oma-aloitteisesti ruutuaikaansa ja kuuntelee välillä mieluummin pelkkää tuulen huminaa tai bongailee hauskoja pilvimuodostelmia taivaalta. Lisäksi digitaalisuus voi osaltaan antaa uusia virikkeitä, ohjeita ja opastusta erilaisiin harrastuksiin. Itse olen koukuttunut kutomiseen ja opetellut uusia tekniikoita nettivideoiden avulla. Mahdollisuudet yhdistää toisiinsa digitaalisuus ja ”perinteiseksi” mielletty tekeminen ovat lukuisat. Vain ihmisen mielikuvitus on rajana.

Kommentit (1)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

P.S.V.: Uuteen, paljon virikkeitä tarjoavaan elinympäristöön kytkeytyminen aiheuttaa useille informaatioväsymystä. Mitä piirteitä aivotoiminnassa informaatioväsymys edustaa? Miten syntyy mielen energiavajauksen tunne? Aivotoiminnan rajoittuessa tuttuihin, vakiintuneisiin akteihin hermoaktiivisuus ylläpitää itseään ja usein myös siirtyy aivoissa alueesta toiseen samalla kuluttaen vakioisen määrän energiaa aiheuttamatta merkittävää energiavajetta. Jos ympäristön ylimääräiset virikkeet aiheuttavat samoihin hermoalueisiin lisääntynyttä aktiivisuutta, vakioinen määrä energiaa ei ehkä riitä. Hermotoiminta kuluttaa nyt ehkä paljonkin äskeistä enemmän energiaa samalla muuttuen "nykiväksi" kuljettaessaan kahden virikkeen informaatiota. Tilanne muuttuu vielä sekavammaksi virikkeiden määrän kasvaessa.  Yksittäinen neuroni voi kuljettaa monen virikkeen hieman toisistaan eroavaa, totutusta poikkeavaa informaatiota, jolloin tarvittavan energian sijoittaminen siihen samoin kuin informaation kulku vaikeutuu ilmeten mm. energian puuttumisena. Vaikka tilanne ei ole täysin hyvältä tuntuva, älylaitteissa on aina sen verran kiinnostavaa, että henkilö menettää kyvyn kuunnella tuulen huminaa ja sen sijaan ehdollistuu niihin tai some-ympäristöön. Aivojen energian hermostollinen jakelujärjestelmä ja sen ylläpitämä mielen toiminta häiriintyvät aiheuttaen joskus suorastaan masennusta. Monesti tilaa on vaikea parantaa.

Uuden sukupolven kasvaessa älylaitteiden ja somen hallitsemassa ympäristössä eri tyyppisten virikkeiden informaatio  kehittää itselleen aivoissa vakioiset, toistensa häiritsemättömät hermoradat, eikä mitään informaatioväsymystä synny - kunnes taas keksitään jokin uusi vetävä artikkeli tai toimintoryhmä..

Ylläsanottu teksti on pelkkä kuvitelma blogissa esitetyn ongelman ratkaisemiseksi.

Yllä ei aivojen toimintaa kuvattaessa ole lainkaan huomioitu vasta todistettua aivotoiminnan osaa, biofotoneita, koska niiden funktio aivoissa on vielä tuntematon. Biofotoneilla on mahdollisesti olennainen osuus aivojen energian jakelujärjestelmässä

https://www.google.fi/search?source=hp&ei=m2VbWq_AIYTa6ATX3LvACQ&q=bioph...

Istun pimeässä salissa ja seuraan lavan tapahtumia. Vilkaisen käsivarttani. Ihoni on kananlihalla. Samassa havahdun siihen, että kokoussalissa vetää ja ilma on viileää. Olen jälleen unohtanut, että aurnkoisessa, läpi vuoden lämpimässä Kaliforniassa, ihminen palelee sisätiloissa.

Iho voi nousta kananlihalle myös silloin, kun ihminen muistelee koettua tilannetta, joka edelleen kylmää mieltä. Ihminen koki silloin olevansa kuin vereslihalla. Autonominen hermosto voi reagoida pitkänkin ajan jälkeen sellaisen tapahtuman muistelemiseen, jossa tunteet olivat pinnalla. Iho reagoi ja viestii. Ihoa voi myös kuumottaa ja punastuttaa vahvojen tunnemuistojen äärellä.

Dekkareissa ihminen tuntee nahoissaan, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Niskakarvat nousevat pystyyn, kun vaara vaanii. Jälleen iho viestii ja havahduttaa ihmisen valppauteen.

Englanninkielinen kysymys – “Are you comfortable in your skin? ” – “Viihdytkö ihossasi? ” – tarkoittaa “Oletko sinut itsesi kanssa?” Kielikuvat kertovat siitä, mihin emme välttämättä muuten tietoisesti kiinnitä huomiota. Iho viestii eri tavoin myös ihmisen sisäisestä maailmasta - tunne-elämästä ja tunnetiloista. Hyvä olo hellii ihoa, stressi ja valvotut yöt kiristävät sitä. Rakastunut ihminen hehkuu.

Posket punoittavat jännityksestä, innostuksesta, ihastuksesta, kylmästä ja liiasta auringosta. Iho on ihmisen laajin ja ehkäpä myös monipuolisin aisti. Kosketus-, kipu-, kylmä- ja lämpö- sekä värinä- ja asentotunto tarjoavat rikkaan ja monipuolisen aistipaletin. Ihon aistisolut ovat erilaistuneet reagoimaan erilaisille ärsykkeille.

Ihminen hioo koko ajan kykyään tunnistaa kehonsa ulkopuolella olevia asioita koskettelemalla ja käpistelemällä erilaisia pintoja sekä oleilemalla erilaisissa ilmastoissa ja ympäristöissä Jos ihminen on nähnyt esineen vain kuvassa, hänen tietonsa siitä on vajavainen. Käsi ja käden tuntemiskyky auttavat hahmottamaan mm. esineen muodon ja pinnan rakenteita. Ihon aistipaletti auttaa tunnistamaan kädessä olevan esineen vaikka silmät kiinni, jos sitä on joskus tullut käsin tutkittua.

Vaatteen ihokosketus voi jo kertoa, onko pusero silkkiä, pellavaa vai villaa. Iho kertoo myös, missä vaate kiristää ja hengittääkö materiaali. Eipä siis ihme, että nettikaupasta tilattuja vaatteita palautetaan usein. Ainakaan vielä nettiostoksilla ei synny aitoa vaatteen ihokosketusta.

Tuntoaistien välittämä tieto lenkkipolun pinnasta ja raajojen sekä kehon asennoista on tarpeen liikkumisen hienosäädölle. Moniko meistä miettii sitä, kuinka hyvin muotiin tulleet älyjalkineet edistävät jalkapohjien aistikykyjä.

Näpit palavat herkästi kuumassa, jos käsien tuntoaisti on heikentynyt. Kylmästä kohmeat kädet ovat kömpelöt.

Monet eläinlajit sukivat itseään ja toisiaan. Ihon sively rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Olisiko tässä myös yksi selitys ihovoitteitten suosiolle? Ihminen aistii herkästi toisen ihmisen kosketuksen sanattoman viestin. Erilaiset hoitajarobotit eivät pääse kosketustaidoissaan lähellekään ihmiskäden lempeyttä. Mietin tätä viimeeksi, kun pääsin nauttimaan ammattimeikkaajan höyhenen kevyestä kosketuksesta. En ihan heti suostu siihen, että kampaajarobotti pesee ja hieroo päänahkaani.   En myöskään usko, että robottisormien käsittely aktivoi kehoni luonnollisen mielihyvä-hormonin eli beeta-endofrinin tuotantoa samalla tavalla kuin ihmiskäsi ihollani.

Tänä päivänä ihmiset käyttävät herkkiä sormenpäitään erilaisten laitteiden näyttöjen tökkimiseen. Tökkiikö ihminen tulevaisuudessa käsivarteensa liimattua keinoiho-näyttöä etsiessään tietoa data-pilvistä?   Miten mahtaa keinoiho reagoida ihmisen erilaisiin tunnetiloihin?

Ihmiset koristelevat mielellään ihoaan. Kuvassa vuodelta 2010 taiteillaan iholle hennalla kuviota maaliskuisilla kevätjuhlilla Lontoossa (wikimedia commons, Mary Carson).

Kommentit (9)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

psv: Tiedekokin blogi antaa varmaan itse kullekin ajateltavaa. Eiköhän vain iho lienekin paitsi suurin, myös monipuolisin aistielimemme. Uskomattoman herkkäkin iho on esimerkiksi erottamaan epätasaisuuksia, kuten seuraava tiedeuutinen kertoo.

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/09/130916110853.htm

Ruotsalainen fyysikoiden ja psykologien yhteistyönä tekemä kosketusaistin herkkyystutkimus on tuottanut ennalta arvaamattoman tuloksen. Kosketusaisti pystyy muuten sileästä pinnasta erottamaan jopa suuren molekyylin. Kosketusaistin erotuskyvyn raja osoittautui nimittäin 13 nanometriksi eli kolmeksitoista millimetrin miljoonasosaksi..Jos kuviteltaisiin sormi maapallon kokoiseksi, erotuskyky riittäisi tuntemaan eron auton ja talon välillä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

psv: Ainakin joitakin hajureseptorityyppejä on löydetty mm. pienistä verisuonista, joissa niillä on tärkeä tehtävä. Vastaavasti myös näköaistisolujen varsinkin UV-valolle herkkiä molekyylejä on löydetty sijaitsemasta pitkin ihoa. Iholla on siis ilmeisesti liialta auringolta suojaava näköaistiominaisuus

https://www.newscientist.com/article/dn21127-skin-sees-the-light-to-prot...

Voiko iho aistia näkyvää valoa ko. aistimuksen tullessa vieläpä tietoiseksi? 60-luvulla  tutkin hieman tätä mahdollisuutta. Yritin vieläpä tunnistaa käsien näköaistin avulla kuvia, joskin tulokset jäivät epävarmoiksi. Etevän psykologin A.N.Leontjevin kokeelliset tutkimukset kuitenkin osoittivat, että kun koehenkilön kykyä heikkojen ärsykkeiden havaitsemiseen tehokkaasti koulutettiin, hän oppi  tiedostamaan, milloin hänen kätensä ihoa valaistiin

http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=528988

Myös tietyllä menetelmällä muunnetut rotat oppivat reagoimaan (tietenkin silmät sidottuina) sinisiin led-valon väläyksiin

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0032699

Joidenkin mustekalatyyppien iholla on joka tapauksessa ilmeinen kyky aistia valoa ja valotilan muutoksia

http://www.iflscience.com/plants-and-animals/seeing-without-eyes-two-spo...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

psv, aggris aggris: Siitä lienee yli viisikymmentä vuotta kun viimeksi kävelin soratietä paljain jaloin, mutta tuon viimeisen tapahtuma muistelu aiheuttaa edelleen kivuliaita väristyksiä, joiden keskuksena ovat jalkapohjat. Ainakin osa tuntemuksista tuntuu liittyvän ihoon, vaikka myös jalkojen syvemmät kerrokset ovat mukana kärsimyksen muistamisessa.

Jalkapohjien ihon ajattelu tuo mieleen paitsi kivuliaan, myös yhden ylivertaisen nautinnollisen tuntemuksen aivan samoilta ajoilta, kun minun ja tutun feminiinin pöydälle nostettujen jalkojen pohjat sattuivat yhteen istuessamme vastakkain pöydän eri puolilla. Vaikka olimmekin ystäviä, mistään lemmenleikistä ei ollut kuitenkaan kysymys. Tuntemus oli joka tapauksessa ylivertaisen nautinnollinen.

Useissa muissakin tilanteissa ovat jalkapohjani kokeneet ja vieläpä säilöneet eläväisinä muistiin millään muulla ihon osalla saavuttamattomia tuntemuksia.

Ihan tavallisessa kättelyssä olen havainnut toisten ihon olevan ikään kuin miellyttävä tuttava, toisten taas vieraampi eikä yhtä mukava. Jos jättää välittömät ihoon vaikuttavat tekijät (kuten esim. viilentävän ja kosteuttavan jännitystilan ennen esitystä) huomiotta, voisi ehkä päätellä, että keskenään samanlaiset iholaadut tuntuvat toisistaan miellyttävämmiltä.  

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

psv: Joillakin Afrikan heimoilla on aikoinaan ollut tapana suojata naisiaan ryösteleviltä naapuriheimoilta rumentamalla ja muutenkin vaurioittamalla heitä  pidentämällä luonnottomasti heidän kaulaansa renkaiden avulla. Heidän näkemisensä voinee todella alentaa ryöstäjien seksuaalista kiinnostusta. Sama tavoite tuntuisi useilla nykynaisilla olevan heidän ajaessaan kainalonsa sileiksi ja ehkä myös estäessään hien hajua erilaisilla dödöillä. Monet naiset tuntuvat suorastaan uskovan olevansa halutumpia ilman kainalokarvoja kuin niiden kanssa. Luulo perustuu kuitenkin huonoon miehisen psyyken tuntemukseen. Nykynormien mukainen karvojen ajelu voi myös olla iholle haitallista, kuten seuraava kansantajuinen artikkeli kertoo:

 http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/terveys/unohda_sheivaus_ihokarvat...

Vierailija

https://www.yumpu.com/fi/document/view/22563053/iho-ja-psyyke/2

Ylläolevasta psykiatrian professori Jyrki Korkeilan suomenkielisestä, pääkohtiin keskittyvästä esityksestä käy ilmi kiinnostavia yhteyksiä psyyken tilan ja useiden ihosairauksien välillä. Yhteys on varmaan varsin kiinteä jo siitäkin syystä, että iho ja aivot eriytyvät sikiöllä samasta perussoluryhmästä. 

Ihon ja aivojen yhteydet panevat spekuloimaan niinkin yksinkertaisen asian kuin kasvojen finnisyyden tai aknen olevan ainakin jonkin verran yhteydessä tästä asiasta monilla heräävän voimakkaan stressitilan kanssa. Oli miten oli, ehkä aknen aiheuttajakompleksia etsittäessä psyykkiset tekijät olisi syytä kartoittaa.

Omakohtainen esimerkki miten välittömästi iho voi reagoida psyykeen annettiin minulle ollessani ensimmäistä vuotta va MAFYKE-lehtorina. Ilman auskultointia ja loppututkintoa olevana (ja muutenkin) en kyennyt opettamaan juuri mitään kunnolla. Kerrankin yritin neuvoa erästä varsin hyvää ysiluokan oppilasta, joka ei kuitenkaan opetukseni puutteellisuuden vuoksi heti äkännyt asiaa, jolloin tokaisin hänelle, tyhmä kun olin, että "voihan nenä". Kun seuraavana aamuna heräsin, nenääni oli ilmestynyt suuri ja kivulias paise!  

Yhteensopivat ihot?

Ihokosketus parisuhteessa on tietenkin tärkeää. Aloin eilen pohtimaan onko ihokosketusta koskaan tutkittu siitä näkökulmasta miten kaksi ihoa reagoi keskenään. Onko toiset ihot yhteensopivimpia kuin toiset?. Tuntuuko tietyn ihmisen ihon koskettaminen paremmalta kun toisen ainoastaan sen vuoksi mitä toista kohtaan tuntee vai onko mahdollista että ihon kemioissa on jotain sellaista mikä saa kosketuksen tietyn ihmisne kanssa tuntuman paremmalta kuin toisen. Ja voiko se jopa olla yksi syy miksi tunteet herää / pysyy toista kohtaan. Tiedän, että kosketuksella on merkitys tunteisiin j atoisin päin, mutta kyselisinkin nyt täällä viisammilta (kun en googlaamalla löytänyt tai osannut hakea), että onko kahden ihon keskinäistä reaktiota tieteellisesti tutkittu ja jos on niin onko tutkimuksissa löytynyt viittauksia siihen että tietyt ihot ovat yhteensopivimpia kuin taoiset tai jopa niin että yhteensopivat ihot aiheuttaisivat kemiallisen reaktion, jolla olisi vaikutusta ihastumisen/rakastumisen tunteeseen?

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

psv: Minäkään en ainakaan vielä löytänyt mitään virallista, mutta sitten tuli mieleen, että yksi yhteensopivuuden tekijä voisi olla ihon mikrobiomin samankaltaisuus ja yleisesti terveys. Ihon virukset, bakteerit, sienet ja levät ylittävät usein satakertaisesti tuntoaistin herkkyyden, joka ihanneoloissa on alle 20 millimetrin miljoonasosaa. Voisi ehkä puhua yleisesti mikrobiotan kentistä,  joiden yhtyminen esim. käteltäessä voi olla enemmän tai vähemmän harmoninen - tai täydellisesti yhteensopiva.. Paljon vaikuttavat tietysti myös otteen voima, käden viileys tai kosteus ja ihon eri syistä johtuva karkeus.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=Article_WAR_DL6...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bakteerit

Toisaalta myös positiivisesta suhteesta johtuva ennakko-odotus voi vaikuttaa, koska eräs psykologian professori virkaanastujaisesitelmässään totesi koskettamiseen valmistautuvan henkilön aivojen ennalta aktivoivan käden tuntoreseptoreita.

Myös kättelevän käden mikroskooppiset liikkeet voisivat toimia osatekijänä muun muassa aktivoidessaan silitykselle herkkiä reseptoreja. Näitä on äskettäin tutkittu tekemällä ne aktivoituneena fluoresoiviksi. Kun tällaista koe-eläintä on sitten silitetty, sen iho on alkanut paikoin loistamaan..

Olisi tosi mukavaa saada joltain asiantuntijalta vastaus, koska spekulaatioksi se näyttää menevän..

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

psv: Kun ajattelee vaikka kilpikonnan kilpeä, matelijoiden nahkaa ja ihmisen ihoa, ei aina aavista, että näistä kolmesta vastaa genomissa suurin piirtein sama proteiineja tuottava  geeniryhmä, joka on periytynyt likimäärin muuttumattomana 310 miljoonaa vuotta sitten eläneeltä esi-isältä. Kilpikonnan kohdalla kyseisessä ryhmässä on vain tapahtunut pieni mutaatio, minkä seurauksena ovat hivenen muuntuneet proteiinit tehneet kilpikonnan ihosta kovemman ihon funktion kuitenkin pysyessä samana

 http://www.sciencedaily.com/releases/2015/11/151125104911.htm

Pieniä eroja toki eri ihoilla on. Niinpä esimerkiksi krokotiili on äärimmäisen herkkä aistimaan ihonsa avulla mahdollisen ohi uivasta saaliseläimestä lähtevät kemialliset molekyylit, kyky, jota ihmisen iholla ei liene todettu olevan.

Tällä laitteella arvioidaan suutelun ihmisessä synnyttämiä väristyksiä. Se löytyy San Fransicson Musée Méchaniquesta. (Lähde Wikimedia Commons)
Tällä laitteella arvioidaan suutelun ihmisessä synnyttämiä väristyksiä. Se löytyy San Fransicson Musée Méchaniquesta. (Lähde Wikimedia Commons)

Kolmastoista päivä elokuuta vietetään kansainvälistä vasuri eli lefty –päivää. Ihmisen lisäksi monista eläinmaailman eri lajeista löytyy varsin paljon yksilöitä, joilla vasen etutassu dominoi. Miksi osa ihmisistä peräti syntyy enemmistön mielestä vääräkätisiksi? Teorioita riittää ja uusia kehitellään.

Olen yli kuusikymmentä vuotta ehtinyt vasurina sopeutua elämään vähemmistönä oikeakätisten maailmassa. Edelleen eteen tulee käytännön yllätyksiä.

Vuosia olen taivastellut kesämökin kahvinkeitintä. Miten hölmö vempain. Kahvikannussa tai missään muuallakaan laitteessa ei ole mitta-asteikkoa, josta selviäisi kuinka monta kupillista kahvia voi kerralla keittää, ja mikä on oikea määrä vettä. Tänä kesänä kaadoin laitteeseen jälleen vettä kahvikuppi kerralla. Tytär tuli paikalle ja ihmetteli touhujani. “Etkö mittaa kannulla”, hän kysyi.  Kannu vasemmassa kädessä heiluen selitin: “Eihän tässä ole asteikkoa!” “Onpas, sä vaan pidät kannua väärin”, vastasi oikeakätinen tytär. Tosiaan, kun vaihdoin kannun oikaan käteeni, asia selvisi. Vasurille kannun mitta-asteikko oli kaikki vuodet ollut piilossa kahvan takana.

Viime talvena hoksasin ainakin kymmennen vuotta vanhassa toppatakissani olevan vasemmalla sisävuoressa vetoketjullisen povitaskun. Mutta eipä ole oikealla. Ja kyllä leivästä mieheni mielestä edelleen huomaa, milloin vasuri vaimo on ollut asialla. Ei ole minun käteen sopivaa molempikätisten veistä vielä tullut vastaan.

Kansainvälistä Tapaturmapäivääkin vietetään vuosittain jonain kuukauden 13.  päivänä. Vasureille sattuu oikeakätisten maailmassa enemmän tapaturmia. Etenkin kiireessä. Vuoden 2015 Tapaturmapäivän teema onkin kiire. Monelle 13 on epäonnen luku. Siksi vasuri-päivän valinta koettelee huumorintajuani: Ihan kuin vasuriksi syntyminen olisi vähemmän onnekas juttu. Miten niin? Meillä on oma vuosipäiväkin. Eipä ole oikeakätisillä. Onneksi Ruotsin prinssi Carl Philip sentään pitää 13 onnen lukunaan. Näin selittivät Carl Philipin ja rakastettunsa hääjuhlien selostajat kesäkuussa, kun hääjuhlapäiväksi oli valittu tuo maaginen luku 13. Yritin netistä nyt selvittää, onkohan prinssi vasuri-kaimani. Ihan varmuuteen en päässyt. Vasuriksi prinssiä kuitenkin aatelisista kiinnostuneet vasurit nettisivuillaan väittävät.

Tulevan vasenkätisten vuosipäivän kunniaksi tutkailin tutkimustietokantoja. Vasenkätisyyden syistä ja merkityksestä ihmisen evoluutiossa on tuhansia tutkimuksia ja monia teorioita, joita todistellaan edelleen ja uusia keksitään. Itse asiassa kätisyys on vain yksi ilmentymä laajemmasta oikea-vasen asiasta eli lateralisaatiosta: Kumman puolen kehoaan, aistejaan ja jäseniään ihminen käyttää luontaisesi enemmän? Monet ihmiset ovat tietämättään molempipuolisia jollain yhdistelmällä. Nettisurffailun tuloksena bongasin PubMed- tietokannasta pari artikkelia kätisyydestä, jalkaisuudesta ja pussailusta

Kesä on häiden, juhannustaikojen ja romantiikan aikaa Tänä kesänä luonnon kukkaloisto on ollut runsas ja näyttävä. Niin oikea- kuin vasenkätiset ovat voineet niin myötä- kuin vastapäivään kiertäen nyppiä päivänkakkaroiden terälehtiä ja etsiä näin vastausta kysymykseen “rakastaa, ei-rakasta”. Minkä vastauksen viimeisin terälehti antaakaan?

Rakkautta on siis ilmassa, mikä innoitti vasenkätisen tiedekokin saostamaan jutun juurta tutkimuksesta otsikolla “Kissin right?”

Jo otsikko, joka suomeksi kääntyy “Suuteletko oikein” sai tietysti vasurissa aikaiseksi nyrinä hyrinää. Artikkelissa, jota esitellään myös mm. Improbable Research nettilehdessä, hollantilaiset tutkijat van der Kamp ja Cãnal-Bruland kertovat halunneensa selvittää, mihin suuntaan ihminen kääntää päätään suudellessaan toista ihmistä. Löytääkseen vastauksen mieltään askarruttavaan kysymykseen he tutkivat, mihin suuntaan 40 naista ja 17 miestä, iältään 18 – 33 vuotiaita, käänsivät päätään suudellessaan ihmisen pään kokoista muovista nuken päätä, jolla oli aiempi ura kampaajakoulun mallina. Tutkijat selvittivät myös pussailijoitten kätisyyden, jalkaisuuden, silmäisyyden. 

Koeasetelmasta tutkijat kertovat, että nuken pään korkeus säädettiin niin, että sen nenä oli samalla korkeudella kuin nukkea kohta pussaavan ihmisen. Mallinuken päätä käännettiin koeasetelmassa seitsemään eri asentoon oikealle ja vasemmalle päin. Artikkelissa on kuva nuken päästä, joka minun silmiini on parraton, lyhythiuksinen mies. Suuteluympäristö oli vähemmän romanttinen laboratoriotila valkoisine seinineen. Tutkimuksessa henkilöitä ohjeistettiin suutelemaan nuken huulia kuin kyse olisi oikeasta ihmisestä. Tutkijat tutkivat vain ensimmäisiä pusuja. Silti nukkea piti pussata yhteensä 35 kertaa, jotta kaikki nuken pään seitsemän eri asentoa oikealle ja vasemmalle saatiin jokaisen osalta testattua.

Tutkimuksen loppupäätelmä oli, että ihmiset, jotka luontaisesti kääntävät päätään oikealle, tekevät näin myös suudellessaan, kun taas pään kääntämistä vasemmalle suosivat olivat asiassa joustavampia. Kätisyyden, jalkaisuuden ja silmäisyyden vaikutus pussailutyyliin jäi arvoitukseksi. Tätä kysymystä on artikkelin mukaan ennenkin tutkittu ristiriitaisin tuloksin. Tutkijat peräävät lisää tutkimusta ennen lopullista tuomiota (verdict) tässä asiassa. Heidän mielestään tutkiva katse tulisi nyt kääntää myös silmä-käsi kytköksiin. Vasurit kun ovat monesti varsin molempikätisiä. Ehkä tässä piilee selitys joustavuuteen pussailussa, he arvelevat.

Tiedekokkia jäi vaivaamaan tutkimuksessa useampi asia: Voiko muovisen nukenpään pussailu olla mitenkään samanlaista kuin ihmisen? Eivätkö miehet ja naiset suhtautuneet eri tavoin miespään huulien suutelemiseen? Ainakaan mistään peruukeista, joilla esimerkiksi voisi yrittää vaihtaa nuken sukupuolta, ei artikkelissa ole mainintaa. Eikö 35 peräkkäistä pusua pysyvästi liikkumattomille muovihuulille ilmeettömissä kasvoissa puuduttanut ihmisen suuta ja mieltä? Eikö nukkepään totisena pysyvä kuminaamainen ilme ja silmien tyhjä katse ennen ja jälkeen pusun vähentänyt innokkuutta jatkaa testiä? Tutkijat olivat nimittäin etukäteen varmistaneet, että pussaajien näöntarkkuus oli kunnossa, joten silmät kiinni ei taidettu pussailla. Mielestäni tutkimuksessa olisi ehdottomasti pitänyt käyttää oheisen kuvan arviointilaitetta, joka löytyy San Fransicson Musée Méchaniquesta.

Olisi myös ollut kiva tietää, montako tutkittavista käytti ylipäätään mieluummin oikean tai vasemman puolen raajojaan, ja kummalla silmällä he spontaanisti avaimenreiästä kurkkivat.

Liki 72% tutkittavista pussaili pää oikealle kallellaan ja 28 % vasemmalle. Artikkelin loppuhuipennuksena tutkijat toteavat, että ehkä tutkimuksen tulosten selitys onkin yksinkertainen: vasemmalle päätään kääntävien vähemmistö joustaa (rakkauden nimissä), koska suurempi osa suudeltavista kääntelee päätään oikealle. Nettisurffailuni tuotti myös seuraavan tiedonmurusen:  Walt Disneyn Pieni Merenneito –elokuvan loppuhuipennuksessa prinssi ja merenneito suutelevat päät vasemmalle kääntyneinä. Kuva löytyy linkistä http://disney.wikia.com/wiki/File:ArielMarriage.jpg  

Elokuun iltojen pimetessä, lyhtyjen ja kynttilöiden valossa, voi meistä itse kukin miettiä, oliko tämä Kissing right? -tutkimus huuhaata vaiko ei. Kätisyyden ja -puolisuuden palapeli odottaa joka tapauksessa edelleen uusia tutkimustiedon palasia. Aika näyttää, mikä tieto tarkentaa käsitystä kätisyydestä.

Kommentit (0)

Tiedekokki nuuhkii. (kuva kotiarkisto, Michael Müller)
Tiedekokki nuuhkii. (kuva kotiarkisto, Michael Müller)

Elämme tuoksujen ja hajujen keskellä ilman, että aina sitä edes huomaamme. Hajuja aistivat solut sijaitsevat nenäontelon katossa ns. hajuepiteelissä.

Kuljen kesäisessä metsässä. Sateen jälkeen mullan ja suopursujen tuoksu on vahva. Kielokimppu tuoksuu metsäkävelyn jälkeen maljakossa. Viime viikolla ostamani irtotee hautuu isossa teemuksissa ja sen aromi leijailee nenääni. Pihalla sireenit kukkivat. Tuulen vire tuo niiden tuoksun ikkunasta sisälle vieden minut hetkeksi keskelle lapsuuden kesää. Samalla muistan, kuinka huumaavan voimakkaana tuomen kukat tuoksuivat maalla Kuusistossa.

Amerikkalaiset Richard Axel ja Linda B. Buck saivat vuonna 2004 lääketieteen ja fysiologian Nobelin palkinnon hajureseptoreja ja hajuaistijärjestelmää koskevista tutkimuksistaan. He osoittivat vuonna 1991 ilmestyneessä julkaisussaan, että noin 1000 geeniä säätelee rotilla yhtä monen erilaisen hajuaistinsolun kehitystä. Kukin niistä reagoi vain muutamalle hajulle. Ihmisen genomi eli perimäprojektin  mukaan noin 400 geeniä sääteleee ihmisen hajuaistin kehittymistä ja toimintaa. Ihminen pystyy tunnistamaan ja muistamaan noin 10 000 hajua.

Eri hajusolutyypit erilaistuvat kukin tunnistamaan vain muutamia tiettyjä hajuja. Hajusolujen nappaama aistitieto kulkee hajuhermoissa isoaivojen alapinnalla olevalle, hajukäämiksi kutsutulle, alueelle edeten sieltä muille aivoalueille, joissa tapahtuu hajujen varsinainen tunnistus.

Hyvään hajuaistiin liittyy sekä tuoksujen ja hajujen hienovaraisten vivahteiden erotuskyky että hyvä hajumuisti eli kyky nimetä niiden alkuperä. Hajuaistiaan voi kehittää nuuhkimalla. Erilaisille tuoksuille herkkä nenä ei kuitenkaan riitä, vaan hajut on kyettävä tunnistamaan ja liittämään asiayhteyteen. Kyse on kognitiivisesta hajujen ja tuoksujen tulkinnasta, johon tarvitaan myös muiden aistien välittämää tietoa. Lisäksi aivojen muistirakenteissa pitää olla kokemuksen tuottamaa tietoa hajuaistimuksen alkuperästä. Ihminen ei osaa yhdistää ruusun tuoksua ruusuun, jollei ole joskus nähnyt ruusua, pistänyt nenäänsä lähelle kukkaa ja nuuhkinut ruusun tuoksua. Lisäksi on pitänyt hankkia tieto siitä, että kysessä on kukka, jota kutsutaan ruusuksi. Kosketusaistin avulla ihminen saa tiedon siitä, miltä kukan terälehti tuntuu ja oppii tietämään, että teityn tuoksuisen kukan varressa voi olla teräviä piikkejä, jotka pistävät varomattoman sormea. Omalla kohdallani pystyn palauttamaan mieleen lapsuuden kokemuksen, jossa sormen päähän ilmestyi punainen veripisara, kun tökkäsin käteni ruusupuskaan. Silloin ymmärsin myös, miksi isomummilla valokuvassa oli käsineet kädessä ruusupuskan luona. 

Useissa ammateissa hajuaisti ja hajumuisti hioutuvat työn myötä: viinitiloilla, kahvipaahtimoissa, hajusteita kehittävissä laboratorioissa, keittiöissä, puutarhoissa, siivoustöissä. Paperimiehet seuraavat nykyään paperin valmistusta ja paperikoneen toimintavarmuutta toimistomaisten valvomoiden lukuisilta näyttöruuduilta. Näyttöjen numerojonot, pylväät, piirakkakuvat ja trendikäyrät eivät ole informaatiolähteinä yhtä hyviä kuin ihmisnenä, väittävät operaattorit. Niinpä he piipahtavat säännöllisesti hajuttomasta valvomosta tehtaan puolelle ilmaa nuuhkimaan. Tietynlainen käry paljastaa kokeneille ammattilaisille näyttöjä nopeammin, että kaikki ei ole tuotantoprosessissa kunnossa. Treenattu nenä ja hajumuisti kykenee tunnistamaan erilaisia käryjä ja liittämään ne erilaisiin vikoihin.

Hajuaisti myös turtuu. Voisiko tässä olla eräs syy siihen, että joitakin ihmisiä ympäröi oikea hajustepilvi? Moni ihminen huomaa palatessaan pitemmältä matkalta kotiin asumuksensa tutun ominaishajun, johon ei kohta enää kiinnitä huomiota.

Erilaiset hajut aktivoivat mielen sopukoista erilaisia muistoja. Metsämansikan tuoksun myötä aikamatkaan lapsuuteni kesään, isotätini kesäpaikalle, jonka rinteet olivat punaisina tuota makeaa marjaa. Tuoreen pullan tuoksu tuo mieleen mummoni nauravat kasvot. Näen hänet sieluni silmillä mustikkapiirakan taikinaa vaivaamassa.

Hajuhermo kulkee aivojen pohjassa. Kallonpohjan murtuma silmien takana voi joskus johtaa hajuaistin pysyvään menetykseen hermon vaurioitumisen takia. Silloin on ammattihaistajalla edessä ammatin vaihto. Haju ja makuaisti tukevat toisiaan. Kokin ammatissa on vaikeata toimia, jos hajuaisti puuttuu.

Hajuaisti voi ohimenevästi herkistyä esimerkiksi migreenikohtauksen yhteydessä. Monissa neurologisissa sairauksissa, kuten Parkinsonin ja Alzheimerin taudeissa, hajuaisti tai hajumuisti heikkenee. Hajuaistin häiriöitä todetaan myös useissa psykiatrisissa sairauksissa. Lääkkeet voivat sivuvaikutuksena aiheuttaa omituisia hajuelämyksiä. Minulla parasetamoli –särkylääke tekee hajuista kitkeriä.

Vaikka ihminen ei lähtökohtaisesti kulje nenä liki kiinni maassa hajujälkiä ja esineitä haistellen, hajuaisti vaikuttaa monin tavoin käyttäytymiseemme. Ilmassa leijuvat  tuoksut ohjaavat ruokapatojen äärelle. Aromikas tuoksujen yhdistelmä voi jo paljastaa, mitä onkaan tarjolla. Vesi herahtaa kielelle lempiruoan odotuksesta. Teeostoksilla teen valintani nuuhkimalla eri teelaatuja. Näin tekee moni asiakas, tietävät myyjät. Sienestäessä nuuhkiminen on tärkeässä roolissa sieniä tunnistettaessa. Sodassa venäläisten vahvan mahorkka-tupakan haju paljasti monta kertaa suomalaisille sotilaille ajoissa lähistöllä lymävän vihollisen. Mädän haju on ihmiselle lähtökohtaisesti vastenmielinen. Mädäntynyttä ruokaa ei syödä ja haisevaa raatoa ei suin päin rynnätä käsin tutkimaan.

Erilaiset kielikuvat - “Minulla ei ole hajuakaan, mistä on kyse”, “Haistan tässä hommassa nyt palaneen käryä”, “Kävin nuuhkimassa tunnelmia”, "Haistelepa ilmapiiriä” – paljastavat myös hajujen merkityksen ihmiselle. “Raha haisee, mutta miten kovasti se haisee” –otsikoi YLE reilu viikko sitten kertoessaan, kuinka  havusellutehtaan hajuhaitat minimoidaan uuden teknologian avulla: ihmisnenä ei enää haista sellun tekoa. Tekonenän (eNose ) kehittelijät eri puolilla maailmaa tutkivat mm. voidaanko sen avulla haistaa ihmisen tunnetilojen tuottamia tuoksuja, jotka pysyvät ihmisnenälle piilossa. Olisiko sinusta, lukijani, kiva saada käyttöösi nuuhkiva tunnetutka?

Kommentit (18)

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

Kiva ja mielenkiintoinen blogikirjoitus.

"Tekonenän (eNose ) kehittelijät eri puolilla maailmaa tutkivat mm. voidaanko sen avulla haistaa ihmisen tunnetilojen tuottamia tuoksuja, jotka pysyvät ihmisnenälle piilossa. Olisiko sinusta, lukijani, kiva saada käyttöösi nuuhkiva tunnetutka?"

Minkähänlaisia sovelluksia tuollaiselle tunnetutka-tekonenälle olisi kotitaloudelle ja yksityisihmisille, entä viranomaisille? Voisiko esimerkiksi olla hyödyllistä (ja haitallistakin), jos tietäisi, pelkääkö toinen ihminen, onko stressaantunut, kiihottunut, ihastunut, apaattinen, masentunut? Aika mahtava tietolähde sellainen olisi, ja lisäisi ehkä sosiaalisen kanssakäymisen tarkkuutta, mutta toisaalta mahdollistaisi manipuolointia. Sairaanhoidossa esimerkiksi masentuneiden ja työuupuneiden tunnistaminen ajoissa voisi olla hyödyllistä.

Tekonenälle olisi muutenkin käyttöä, mm. dementoituneiden vanhusten avuksi. Teknonenän ansiosta he voisivat mm. tunnistaa pilantuneet ruoat. Jääkaappin voisi esim. tehdä automaatthälytyksen silloin kun siellä on jokin ruoka-aine menossa vanhaksi, ja itse kullekin semmoisesta voisi olla hyötyä. Diabeetikot voisivat tekonenän ansiosta "haistaa" tulehtuneet haavat (ja välttää raajojen amputaation), ja varmaan verensokerinkin nousun. Syöpätaudit voisi "haistaa" (koiriahan on käytetty sellaiseen aiemminkin).

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä4266

Itse olen työssä käyttänyt hajuaistiani lähinnä pissan haisteluun. Virtsatieinfektioon hajudiagnosointini kehittyi nopeasti luotettavaksi. Käytännössä siis vaipanvaihdon yhteydessä osasin aloittaa antibiootit heti, sitten puhelinvahvistus lääkäriltä, stixillä varmistus ja katetrilla näytteet purkkeihin ja labraan (PLV ja uricult muistaakseni). Edelleen huomaan monet hajut kusessa (aargh, minusta on tulossa kusimies kakkonen).   :)

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

Raatokärpäsen hajuaistin herkkyys on vertaansa vailla. Joitakin aineita se haistaa, vaikka niitä olisi vain 80 molekyyliä litrassa ilmaa. Jos suureen järveen pudotettaisiin tippa mustetta ja myöhemmin siitä otettaisiin litra vettä, siinä olisi tämän verran em. hajuainemolekyylejä.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/hyonteinen_haistaa_herkasti

Muistaakseni Oulun yliopiston biofysiikan professori yritti taannoin ottaa kärpästen herkän hajuaistin hyötykäyttöön ilmeisesti lähinnä lääketieteellisissä diagnooseissa (muistikuvani kymmenien vuosien takaa on hämärä..). Kärpänen tuskin pystyy kertomaan mitä haistaa, mutta joissakin tapauksissa sen liikehdintä voisi ehkä muuttua herkin anturein mitattavissa olevin määrin.

 

 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

Nenällä ja hajuaistilla on kaikista aistielimistä eniten yhteyksiä aivoihin. Hajuaisti onkin varsin tärkeä esimerkiksi sukupuolielämässä. Sigmun Freudin ystävä Wilhelm Fliess, jonka lääkärintaitoja Freud (aluksi) ihaili, oli kehittänyt teorian, jonka mukaan kaikki seksuaaliset ja muutkin neuroosit ovat hoidettavissa leikkaamalla "potilaan" nenää.

Fliessin pääteos olikin "Nenän ja sukupuolielinten toiminnallinen yhteys".

Fliess leikkasikin Freudin asiakkaan Emman nenää sillä tuloksella, että muun muassa unohti leikkaushaavaan suuren tupon sideharsoa ja sai aikaan vaarallisen verenvuodon. Ainoastaan apuun hälytetty huippukirurgi sai Emman pysymään elossa. 

Freud ei enää myöhemmin niin kovin ihaillut Fliessin taitoja, mutta Fliess sai yhdessä muitten psykiatrien kanssa kuitenkin painostetuksi Freudin hylkäämään tärkeän ja perustellun teorian ja kehittämään tilalle vahingollisen fantasiateorian, jonka psykiatrit hyväksyivät.

Ylläsanottu on luettavissa Freud-arkiston entisen hoitajan Jeffrey M. Massonin teoksesta "Freud ja totuus".

Mikä merkillisintä, aivan muutama päivä sitten luin jostain uudesta tiedejulkaisusta, että nenästä sukuelimiin kulkee suora hermoyhteys..

Minijehova
Liittynyt10.10.2011
Viestejä4266
aggris aggris

Nenällä ja hajuaistilla on kaikista aistielimistä eniten yhteyksiä aivoihin. Hajuaisti onkin varsin tärkeä esimerkiksi sukupuolielämässä. Sigmun Freudin ystävä Wilhelm Fliess, jonka lääkärintaitoja Freud (aluksi) ihaili, oli kehittänyt teorian, jonka mukaan kaikki seksuaaliset ja muutkin neuroosit ovat hoidettavissa leikkaamalla "potilaan" nenää.

Fliessin pääteos olikin "Nenän ja sukupuolielinten toiminnallinen yhteys".

Fliess leikkasikin Freudin asiakkaan Emman nenää sillä tuloksella, että muun muassa unohti leikkaushaavaan suuren tupon sideharsoa ja sai aikaan vaarallisen verenvuodon. Ainoastaan apuun hälytetty huippukirurgi sai Emman pysymään elossa. 

Freud ei enää myöhemmin niin kovin ihaillut Fliessin taitoja, mutta Fliess sai yhdessä muitten psykiatrien kanssa kuitenkin painostetuksi Freudin hylkäämään tärkeän ja perustellun teorian ja kehittämään tilalle vahingollisen fantasiateorian, jonka psykiatrit hyväksyivät.

Ylläsanottu on luettavissa Freud-arkiston entisen hoitajan Jeffrey M. Massonin teoksesta "Freud ja totuus".

Mikä merkillisintä, aivan muutama päivä sitten luin jostain uudesta tiedejulkaisusta, että nenästä sukuelimiin kulkee suora hermoyhteys..

 

Tämäpä mielenkiintoista. Olen ikäni pohtinut syitä alfa-statukseeni naisten keskuudessa (jossa se on vahvempi kuin miesporukassa) ja olen päättänyt peiliä katsomalla, että syy menestykseeni on luontainen lemuni. Nämä huomiosi eivät ainakaan tyrmää teoriaani  ;)

Ah, this is obviously some strange usage of the word 'safe' that I wasn't previously aware of.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28030
aggris aggris

Nenällä ja hajuaistilla on kaikista aistielimistä eniten yhteyksiä aivoihin. Hajuaisti onkin varsin tärkeä esimerkiksi sukupuolielämässä. Sigmun Freudin ystävä Wilhelm Fliess, jonka lääkärintaitoja Freud (aluksi) ihaili, oli kehittänyt teorian, jonka mukaan kaikki seksuaaliset ja muutkin neuroosit ovat hoidettavissa leikkaamalla "potilaan" nenää.

Fliessin pääteos olikin "Nenän ja sukupuolielinten toiminnallinen yhteys".

Fliess leikkasikin Freudin asiakkaan Emman nenää sillä tuloksella, että muun muassa unohti leikkaushaavaan suuren tupon sideharsoa ja sai aikaan vaarallisen verenvuodon. Ainoastaan apuun hälytetty huippukirurgi sai Emman pysymään elossa. 

Freud ei enää myöhemmin niin kovin ihaillut Fliessin taitoja, mutta Fliess sai yhdessä muitten psykiatrien kanssa kuitenkin painostetuksi Freudin hylkäämään tärkeän ja perustellun teorian ja kehittämään tilalle vahingollisen fantasiateorian, jonka psykiatrit hyväksyivät.

Ylläsanottu on luettavissa Freud-arkiston entisen hoitajan Jeffrey M. Massonin teoksesta "Freud ja totuus".

Mikä merkillisintä, aivan muutama päivä sitten luin jostain uudesta tiedejulkaisusta, että nenästä sukuelimiin kulkee suora hermoyhteys..

Miten tämä nyt on. Olen ymmärtänyt yhteyksien määrän olevan sama kaikilla aisteilla mutta muiden aistien sensoriset ärsykkeet kulkevat mantelitumakkeen läpi ennen kuin haarautuvat ympäri aivoja kun taas hajuaistin sensoriset ärsykkeet eivät kulje mantelitumakkeen läpi vaan linkittyvät suoraan eripuolille aivoja. Se, että hajuaistin viestit eivät kulje mantelitumakkeen läpi tarkoittaa esimerkiksi sitä (ymmärtääkseni), että emme refleksinomaisesti säikähdä yllättäviä hajuja päinvastoin kuin voimme säikähtää muiden aistien kautta saamaamme yllättävää informaatiota ennen kuin tietoisesti ymmäräämme, mitä säikähdimme.

Mikäli meni nyt poskelleen lukisin mieleläni missä kohtaa meni poskelleen.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960

^ Tuo saattaa Lauri olla kyllä päinvastoin. Hajuaistilla ehkä on kaikkein vahvin yhteys emootioihin, ja siten limbiseen systeemin, mukaanlukien mantelitumake (amygdala):

The Journal of Neuroscience: When the Sense of Smell Meets Emotion: Anxiety-State-Dependent Olfactory Processing and Neural Circuitry Adaptation

The olfactory sense has a unique intimacy with emotion. Unlike other senses, olfactory neuroanatomy is intertwined, via extensive reciprocal axonal connections, with primary emotion areas including the amygdala, hippocampus, and orbitofrontal cortex (OFC) (Carmichael et al., 1994Haberly, 2001Gottfried, 2010). Olfactory stimulation can directly activate amygdala neurons, bypassing the primary olfactory cortex, before arriving at the secondary (association) olfactory cortex situated in the middle of the OFC. Unsurprisingly then, olfactory perception is known to be dominated by emotion. Potent affective experiences (e.g., “it smells good;” “that stinks”), as opposed to object percepts (e.g., smell of fresh linen; smell of sweaty socks), arise spontaneously in the presence of odors (Schiffman, 1974). In fact, humans are notoriously poor at odor object identification, even if they are to name smells of household objects (Lawless and Engen, 1977Cain, 1979de Wijk et al., 1995). Along this line, recent evidence further promotes the idea that affective valence represents the dominant dimension in olfactory perception, and affective experience is the primary behavioral correlate of odorant chemical properties (Khan et al., 2007Yeshurun and Sobel, 2010). However, despite this affective primacy in olfaction, it remains unclear how emotion and olfaction interact and converge in everyday life.

Phylogenetically the most ancient sense, olfaction has long been associated with primitive needs concerning reward, threat, and homeostasis.

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28030

^Kiitos korjauksesta, olet mitä ilmeisimmin oikeassa ja minä olin tuon mantelitukmakkeen suhteen väärässä. Muistan kuitenkin, että se oli joku aivorakenne, jonka kautta muut aistit kulkevat ennen kuin haarautuvat muualle aivoihin kun taas hajuaisiti ohittaa tuon paikan ja muistaakseni juuri sen vuoksi hajuaistiin ei liittyisi tietynlaisia autonomisia refleksejä. Oiskohan tuo aivorakenne ollut sittenkin talamus: https://en.wikibooks.org/wiki/Sensory_Systems/Olfactory_System#Sensory_Organ_Components

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

http://www2.uef.fi/fi/uef/-/5-12-varien-maaran-laskeminen-ja-niiden-erotuskyvyn-parantaminen-valaistusta-muuttamalla

Näköaistin avulla ihminen voi ylläolevan väitöskirjan arvion mukaan erottaa noin kaksi miljoonaa väriä.Koska ihmisellä on vain neljä erityyppistä näköreseptoria (neljäs, äsken löydetty vain valoisuutta varten) kun taas sirkkaäyriäisellä on kuusitoista, sen "näkemien värien" määrä voi olla moninkertainen.

http://phys.org/news/2013-09-mantis-shrimp-world-eyesbut.html

Kosketusaistista voisi harjoittelemalla saada karkean arvioni mukaan myös miljardeja kosketustuntemuksia erottelevan systeemin. Kosketusaistin kohdalla kaikkiin aisteihin liittyvä aktiivinen tunnustelutoiminto on ilmeisin. Pieni ero tunnustelun tavassa aiheuttaa erilaisen aistimuksen.

Hajuaisti on kuitenkin näköaistia ja muita aisteja "herkempi" uusien tutkimustulosten näyttäessä jopa triljoonan eri hajun erottamiskykyä

http://www.sciencemag.org/content/343/6177/1370

Hänen pyhyytensä
Liittynyt13.5.2005
Viestejä28030

^ok, eli olin epäilemättä väärässä myös noiden kytkentöjän määrän suhteen.

Jos argumentista ei voi johtaa yleistä sääntöä, sillä ei ole sisältöä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

Koska ihmisten noin 400 geneettisesti määräytyneestä hajureseptorista osa on aina erilaisia, ihmiset voidaan yksinkertaisin testihajun haistelukokein luokitella tyyppeihin, joilla on paitsi samanlainen testihajun kokemus, myös samanlainen immuunisuusjärjestelmä.

http://www.pnas.org/content/early/2015/06/17/1424826112.abstract?sid=2ad7d254-b65f-4e98-9d3b-4da9ca722815

Niinpä, jos esimerkiksi elinsiirtoa suunniteltaessa mahdollisella luovuttajalla ja vastaanottajalla on samanlainen testihajun kokemus, elinsiirtoon ei liity hylkimisreaktiota. 

Elinsiirron edellyttämä HLA-arvon mittaaminen voidaan joka kolmannessa tapauksessa korvata nopeammalla hajutestillä

http://www.veripalvelu.fi/www/2864

Testihajujen hajuelämysspektri toimii geneettisenä hajusormenjälkenä, joka voitaisiin muutamaa testihajua käyttäen helposti määrittää vaikka kaikilta maailman ihmisiltä. 

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
aggris aggris

Koska ihmisten noin 400 geneettisesti määräytyneestä hajureseptorista osa on aina erilaisia, ihmiset voidaan yksinkertaisin testihajun haistelukokein luokitella tyyppeihin, joilla on paitsi samanlainen testihajun kokemus, myös samanlainen immuunisuusjärjestelmä.

Eikä kun: ihmisellä eläinlajina on 400 erilaista hajureseptorityyppiä (kaikki 400 ovat erilaisia). Kullakin ihmisyksilöllä on näistä hajureseptoreista lähes yksilöllinen kombinaatio. (Ehkä tarkoititkin tätä?)

Sinänsä kiinnostava tuo hajutestin ja HLA:n yhteys. Mikähän sen selittäisi? Olisikohan hajureseptorien haistamisfunktiossa jotain, mikä nojaa vasta-aineisiin (jotka olisivat ehkä samat kuin leukosyyttien vasta-aineet?)? Miten haistaminen itse asiassa tapahtuu? Hajumolekyylejä kulkeutuu hajureseptorien luo, ja mitä sitten? Mitä tapahtuu ennen kuin hajukäämin neuronien aksoni laukoo tunnistamisviestiä aivoihin päin? Kootaanko "viesti" lopuksi vasta aivoissa, varmaankin eri hajukäämin neuronien aktivaation yhteisvaikutuksena?

aggris aggris

Elinsiirron edellyttämä HLA-arvon mittaaminen voidaan joka kolmannessa tapauksessa korvata nopeammalla hajutestillä 

Jos en väärin muista, niin noita HLA-arvoja on ainakin neljä, ei vain yksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716
BCK
aggris aggris

Koska ihmisten noin 400 geneettisesti määräytyneestä hajureseptorista osa on aina erilaisia, ihmiset voidaan yksinkertaisin testihajun haistelukokein luokitella tyyppeihin, joilla on paitsi samanlainen testihajun kokemus, myös samanlainen immuunisuusjärjestelmä.

Eikä kun: ihmisellä eläinlajina on 400 erilaista hajureseptorityyppiä (kaikki 400 ovat erilaisia). Kullakin ihmisyksilöllä on näistä hajureseptoreista lähes yksilöllinen kombinaatio. (Ehkä tarkoititkin tätä?)

Sinänsä kiinnostava tuo hajutestin ja HLA:n yhteys. Mikähän sen selittäisi? Olisikohan hajureseptorien haistamisfunktiossa jotain, mikä nojaa vasta-aineisiin (jotka olisivat ehkä samat kuin leukosyyttien vasta-aineet?)? Miten haistaminen itse asiassa tapahtuu? Hajumolekyylejä kulkeutuu hajureseptorien luo, ja mitä sitten? Mitä tapahtuu ennen kuin hajukäämin neuronien aksoni laukoo tunnistamisviestiä aivoihin päin? Kootaanko "viesti" lopuksi vasta aivoissa, varmaankin eri hajukäämin neuronien aktivaation yhteisvaikutuksena?

aggris aggris

Elinsiirron edellyttämä HLA-arvon mittaaminen voidaan joka kolmannessa tapauksessa korvata nopeammalla hajutestillä 

Jos en väärin muista, niin noita HLA-arvoja on ainakin neljä, ei vain yksi.

Olet oikeassa. Enpä todellakaan ollut perin pohjin ajatellut koko hajureseptorikysymystä enkä juurikaan miettinyt, mitä tuli kirjoitettua..

Nyt tuli mieleen, että joitakin reseptorityyppejä lienee eri ihmisillä eri määrät, ja tietyn hajuaineen erilainen hajuelämys johtuu osaksi siitäkin?

Mutta miten jokin aistimien vastaanottama vaikutus alkeiskäsitellään ennen varsinaista aivoihin vientiä on jo suunnattoman mutkikas, vasta lähinnä näköaistin alalla tutkittu ilmiö, vaikka sen pitäisi toimia muillakin aisteilla

http://www.scientificamerican.com/article/the-movies-in-our-eyes/

Ja miten saamme tästä tietoisen aistikokemuksen, on käsittääkseni paitsi yksi avainkysymyksistä, myös täysin ratkaisua tai edes ratkaisuehdotusta vailla oleva ongelma.

Ja mihin perustuvat eri aisteista saatujen aistikokemusten laadut (kvaliat?)? Niin kuin vaikka triljoona erilaista hajuelämystä!  Ei mitään tietoa minulla.

.......

PS. Tietoisuuden tutkijoiden maailmankonferenssi oli äskettäin Suomessa. Siitä on selostus tässä:

Kohti tietoisuuden tiedettä: TSC 2015 – konferenssi Helsingissä

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

http://www.hopkinsmedicine.org/news/media/releases/blood_vessels_sniff_gut_microbes_to_regulate_blood_pressure

Aistikykyjen sijainnista kehon eri osissa on joskus kiistelty. Esimerkiksi ihon avulla tapahtuva valon näkeminen on kiistanalaista (vaikka esim. maailman psykologiliiton entinen presidentti A.N.Leontjev tutki ilmiötä kokeellisesti positiivisin tuloksin). Sitä vastoin tuntoaistin avulla tapahtuva musiikin kuuntelu on esimerkiksi kuulovammaiselle jokapäiväistä.

Nenäkään ei ole kehon ainoa haisteleva elin. Samoja hajureseptoreita kuin nenässä esiintyy muun muassa pienissä munuaisten, sydämen ja ihon verisuonissa, joissa niillä on tärkeä tehtävä. Ne haistelevat suoliston mikrobiotan synnyttämiä molekyylejä. Haistelun tuloksen perusteella keho sitten tarvittaessa suurentaa verenpainetta.

Erityisesti on tutkittu verisuonista löytynyttä hajureseptoria Olfr78 ja todettu, että se reagoi ainoastaan etikkahappoon tai sen suoloihin (asetaatteihin) sekä näitä läheisesti muistuttaviin lyhytketjuisiin rasvahappoihin (SCFA), joita suoliston ziljoonat bakteerit valmistavat syödystä ravinnosta.

SCFA:ta haistellessaan Olfr78 aiheuttaa kehoon verenpaineen nousua.

“We don’t have the full story yet,” says Pluznick. “There are many players involved in the maintenance of stable levels of blood pressure, and these are just a few of them", toteaa tutkija lopuksi. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

Voidaan ajatella (vaikka se ei olekan varmaa), että kaikki elämyksellisesti koetut (fenomenologiset) ilmiöt alkaen aistisimuksista ovat tietoisuuden sisältöjä. Tietoisuutta puolestaan voidaan verrata kirkkaaseen väliaineeseen, jonka sisäinen rakenne voi muuttua ja muuttuukin "käyristäen" fenomenologisia sisältöjään (siis sitä, millaisina ne tunnetaan). Pelko, jännitys, ilo, kipu jne "käyristävät" tietoisuutta ja saavat objektiivisesti saman havaintoärsykkeen tuntumaan hyvin erilaiselta.

Hajuaistilla ja tuskaisuudella (anxiety) on monipuolinen yhteys.

http://www.calmclinic.com/anxiety/signs/smell

Hajukokemus muuttuu suuresti tuskaisuudesta  johtuen. Hajukokemus voi myös sekä pahentaa että parantaa tuskaisuutta.

Sivumennen sanottuna tuskaisuus, masennus ja monet muut vastaavat tilat johtuvat usein kohtuuttoman alhaisesta D-vitamiinitasosta. Sadan mikrogramman nappi päivässä auttaisi varmaan useimpia. Arkkiatri Ylppö piti tärkeänä tämän määrän D-vitamiinia saamista päivittäin.

Vahva Etyyli-EPA ja -DHA myös helpottavat monen masennustilaa. Ne siis saavat siis myös hajuaistin toimimaan uudella tavalla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

http://www.apa.org/monitor/2011/02/scents.aspx

Ylläoleva linkki sisältää paljon kiinnostavaa tietoa hajuaistista, Esimerkiksi seuraavanlainen psykologinen koe on tehty. Osalle astmaattisista osallistujista kerrottiin, että heille haisteltavaksi annettu haju oli vahingollista, kun taas osalle kerrottiin saman hajun olevan terveellistä, Haistelun tuloksena viimeksimainitut koehenkilöt tunsivat voivansa hyvin, mutta ensinmainitut huonosti. Monelle tuli kaiken lisäksi keuhkotulehdus. Todellisuudessa haisteltu haju oli täysin vaikutukseton.

Toisessa kokeessa  osalle koehenkilöistä annettiin haisteltavaksi jonkun ihmisen käyttämä paita. Toiselle osalle annettiin haisteltavaksi paita, jossa oli hyvin samankaltaista, mutta keinotekoista hajua. Aitoa ihmisen hajua saaneet koehenkilöt prosessoivat sitä aivan eri aivoalueissa kuin keinotekoista saaneet. Todettiin, että kehon hajuilla on oma erikoinen prosessointialueensa aivoissa.

Kun koehenkilö katsoi toisella silmällään tussikynän kuvaa ja toisella ruusun kuvaa, hän näki vuorotellen tussikynän ja ruusun suunnilleen yhtä pitkän ajan. Kun hänen annettiin samalla haistella tussikynää, hän näki sen paljon pitempään kuin ruusun. Haistellessaan ruusuöljyä hän näki vastaavasti ruusun kuvan paljon kauemmin. Tällainen on yksi monista kokeista, joilla osoitetaan eri aistien kietoutuneisuus toisiinsa ja erityisesti hajuaistiin.

Sivumennen sanottuna tutkin aikoinaan Rubinin vaasia nähden vuorotellen vaasin ja kasvot. Ajatellessani jatkuvasti sanaa "vaasi" näin vaasin paljon kauemmin kuin kasvot. Tapahtui siis jonkinlainen aistien kietoutuneisuus-ilmiö.

BCK
Liittynyt9.7.2010
Viestejä6960
aggris aggris

Sivumennen sanottuna tuskaisuus, masennus ja monet muut vastaavat tilat johtuvat usein kohtuuttoman alhaisesta D-vitamiinitasosta. Sadan mikrogramman nappi päivässä auttaisi varmaan useimpia. Arkkiatri Ylppö piti tärkeänä tämän määrän D-vitamiinia saamista päivittäin.

Vahva Etyyli-EPA ja -DHA myös helpottavat monen masennustilaa. Ne siis saavat siis myös hajuaistin toimimaan uudella tavalla.

Lapsille tuo 100 mikrogrammaa on liikaa. Se on sitäpaitsi maksimannos, mitä ei kannata ylittää. Useimmille ihmisille optimiannos lienee alhaisempi, ja sen saa selville vain verikokein.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

Nenän hajusolujen miljoonat reseptorit ovat järjestyneet pieniksi ryhmiksi, jotka auttavat aivoja esimerkiksi erottamaan hyvät hajut pahoista, selvittää tuore tutkimus.

http://natgeo.fi/tiede/ihminen/hajuaisti-nenan-eri-osat-erottavat-hyvat-hajut-pahoista

Mahdollisesti nenä toimii haistellessaan vain osalla hajureseptoreita kerrallaan. Hajun luonne, esimerkiksi hyvä tai paha, saattaa olla aivojen tasolla helpommin tunnistettavissa, jos se on jo nenässä esikäsitelty kohdistamalla siihen vain pienehkö, valittu reseptorijoukko.

Tästä tulee mieleen, että myös muilla aisteilla voi esiintyä samantapaisia ilmiöitä. Esimerkiksi silmän reseptorit voivat jakautua suureenkin joukkoon osittain sisäkkäisiä reseptorityyppejä, jotka ovat erikoistuneet havaitsemaan ja "katselemaan" erityyppisiä visuaalisia sisältöjä..

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat