Kirjoitukset avainsanalla muisti

Luen Science -lehden (huhtikuun 26, 2019) pääkirjoitusta ”Terveyttä kaikille”, joka käsittelee rokotuksia. Monet, terveydelle vaaralliset, väestössä nopeasti leviävät virusepidemiat on liki nujerrettu.  

Jokaisen ihmisen mielessä on ”elokuva-arkisto” merkityksellisistä hetkistä elämän varrelta. Niinpä artikkelin äärellä ajatukseni hyppäävät menneeseen: Seison muiden lasten kanssa jonossa. Saan kohta sokeripalarokotteen. Henkilökohtainen kokemukseni 1950-luvun lopun väestön joukkorokottamiseen liittyen palaa elävästi mieleeni aina kun luen uutisia rokotuksista – puolesta ja vastaan. Suomessa oli 1950-luvulla kaksi polioepidemiaa ja joukkorokotukset käynnistyivät. Polio on vakava, hengenvaarallinen, virustauti, joka voi pahimmillaan aiheuttaa eriasteisia hermotulehduksia, jopa kuoleman. Suomesta tauti saatiin hävitettyä 1960-luvun puoliväliin mennessä tehokkaan rokotuskampanjan ansiosta. Kaikki suomalaiset saavat rokotteen edelleen maksuttomana. Toinen, eletyn elämän filmipätkä pompahtaa mieleeni 1980-luvun alusta: Olin apulaislääkärinä Auroran sairaalassa, jossa tapasin polion vuoksi pysyväsi halvaantuneita, hengityskoneen varassa eläviä potilaita. Blogiin liittyvässä kuvassa on 1950-luvulla käytetty ”rautakeuhkot” -laite, jolla hoidettiin polion aiheuttamaa akuuttia hengityshalvausta, kun infektio riehui potilaan kehossa hermotulehduksia aiheuttaen. 

Tuhkarokkorokotusten äänekäs vastustus tuo myös mieleeni henkilökohtaisia muistoja. Niistä ensimmäinen liittyy omaan sairastamiseeni, joka ajoittuu myös 1950-luvulle. Isäni työ oli vienyt meidät Yhdysvaltoihin ja siellä oli vallalla tapa, että lapset vietiin leikkimään perheeseen, jossa oli tuhkarokkopotilas. Taudin toivottiin tarttuvan omaan lapseen. Vallalla oli käsitys, että pikkulapsella tuhkarokko on oireiltaan lievin. En tiedä, tiesikö kukaan silloin, että tuhkarokko oli suurimpia lasten tappajia kehitysmaissa. Minuunkin tauti tartutettiin leikkikaverin avulla. Ja kuinka ollakaan, sain rajuoireisen taudin. Muistan huolestuneet vanhempien ilmeet, kun kuume heilui 40 asteen lähellä useita päiviä. Olin tulikuuma, houraileva pikku potilas. Näin hurjia painajaisia: jättiläisen kokoiset noita-akat käkättivät kyöpelin vuorella. Jälkitautina sain korvatulehduksen. Sen hoitoon liittyy makumuistoni ällöttävän makeasta vaaleanpunaisesta antibioottiliuoksesta ruokalusikassa. Korvatulehdus saattaa olla syy siihen, että vasemman korvani kuulo on oikeata huonompi. Tämän takia, vaikka olen ns. vasenkorvainen ihminen, pidän puhelinta oikean korvan edessä.

Seuraava muistikuva vie 1980-luvulle – aikaan, jolloin erikoistuin yliopistosairaalassa neurologiaan. Osastolla oli hoidossa kaksi nuorta aikuista samasta perheestä, jotka sairastivat subakuuttia sklerosoivaa panenkefaliittia (SSPE). Tämä on krooninen, etenevä aivojen yleistulehdus, harvinainen, mutta vaarallinen tuhkarokon jälkitauti. Potilaat menettivät vähitellen liikuntakyvyn, kouristelivat, kontakti ympäristöön alkoi hiipua. Ennen kattavaa rokotusohjelmaa todettiin vuosittain vähintään yksi uusi SSPE-tapaus vuodessa. Lääkärinä kannan huolta siitä, milloin tänä päivänä nuorehkon potilaan laaja-alaisten, aivorappeuma-sairauteen viittaavien oireitten diagnoosi on SSPE. Nostaako vaarallinen, inhimillisen tragedian aiheuttava sairaus jälleen päätään, kun rokotekattavuus on vaarallisesti laskussa.

Huhtikuun Science lehden pääkirjoitus ”Terveyttä kaikille” on katsaus rokotusten merkittävästä roolista kehitysmaiden väestön terveyden parantumiselle. Kyse on vuosikymmenien sitkeän työn hedelmistä. Artikkelin eräs tärkeä viesti liittyy siihen, että rokotuksista on muutakin terveyshyötyä kuin tietyn sairauden onnistunut ehkäisy. Rokotusohjelmien toteuttamiseksi pitää kehittää lääkehuollon logistiikkaa, kylmäsäilytystä, kouluttaa paikallisia terveydenhuollon ammattilaisia, kehittää sairauksien seurantaa ja potilasrekistereitä. Koska rokotettavan lapsen mukana rokotuskeskukseen tulevat usein vanhemmat ja sisaruksen, oheen sopii luontevasti neuvolatoiminta, joka tarjoaa tietoa terveydestä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Alan ammattilaiset taas oppivat tärkeitä paikalliseen kulttuuriin liittyviä tekijöitä, jotka on rokotuskampanjoissa huomioitava. Joissakin yhteisöissä esimerkiksi sillä on merkitystä, onko rokottaja mies vai nainen.

Pääkirjoitus tarjoaa myös esimerkin digitalisaation myönteisistä vaikutuksista. Tansaniassa on toteutettu digitaalinen ratkaisu, jolla eri puolilla maata liikkuvat terveydenhoidon ammattilaiset voivat ladata lähes reaaliaikaista tietoa annetuista rokotuksista. Ratkaisun avulla rokotetiedot myös jatkuvasti päivittyvät. Digitaalisen ”pilvi”-tietokannan avulla voidaan löytää niitä lapsia, jotka vielä ovat rokottamatta.

Rokotusten menestystarinat jäävät tänä päivänä helposti varjoon, kun eri medioissa painotus on vahvasti siirtynyt käsittelemään niitä, kuitenkin rokotettujen ihmisten määriin nähden harvinaisiin inhimillisiin tragedioihin, joissa kyse on rokotuksen haittavaikutuksesta. Tasapainoinen tiedonjakaminen tarkoittaa sitä, että väestölle kerrotaan myös rokotusten hyödyistä. Tänä päivänä päätöksiä lastensa rokottamisesta tekevät vanhemmat, jotka kattavan rokotusohjelman ansiosta tuskin koskaan ovat itse nähneet niitä inhimillisiä tragedioita, joita virusepidemioitten riehuessa syntyi, ei niin kauan sitten Suomessakin. On itsekästä olla rokottamaton hyötyjä, jonka riski (vielä) tällä hetkellä saada esimerkiksi tuhkarokko on aika pieni sen ansiosta, että ympärillä olevat ihmiset ovat ottaneet rokotuksen. On suurta välinpitämättömyyttä kulkea ympäriinsä ilman rokotussuojaa. Vaikka ihminen itse ei saisikaan esimerkiksi tuhkarokkovirustartunnasta vakavia oireita, on hän voinut tartuttaa viruksen esimerkiksi syöpäpotilaaseen tai henkilöön, jonka immuunijärjestelmä on muun kroonisen sairauden takia heikentynyt. Tällaisen ihmisen kohdalla virusinfektio voi olla kohtalokas. Ja mitä mahtaa miettiä vanhempi siinä vaiheessa, kun oma rokottamaton lapsi onkin henkihieverissä saatuaan infektion, joka rokotuksella olisi ollut vältettävissä?

Työ virusepidemioitten torjumiseksi jatkuu. Eri puolilla maailmaa matkustavat ihmiset tuovat tuliaisinaan myös uusia virusinfektioita. Hyttysten levittämä Länsi-Niilin kuume on saapunut Eurooppaan. Punkkien levittämien virusten monimuotoisuus on aiempaa oletettua suurempi. Tutkimus uusien rokotteiden kehittämiseksi jatkuu. Tästäkin syystä on tärkeätä, että ihmiset ymmärtävät oman vastuunsa ja huolehtivat rokotuksistaan, jotta jo nujerrettujen virusten osalta ei synny uusia epidemioita. Ne odottavat nurkan takana aikoja, jolloin rokotekattavuus ei enää suojaa rokottamattomia ihmisiä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tuhkarokko

https://en.wikipedia.org/wiki/Iron_lung#/media/File:Museum-gt-eiserne-lunge.jpg

https://fi.wikipedia.org/wiki/Polio

 

Kommentit (2)

Tapsa Nelikettu
2/2 | 

Tuhkarokon tartuttamista käytettiin Suomessakin vielä 70-luvulla. Itse sain tuhkarokon juuri noin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Twitter viserteli kännykkäni näytölle tiedon Nature-lehden tuoreesta artikkelista, jonka otsikossa tutkijat toteavat, että maailmassa vallitsee fyysisen aktiviteetin epätasa-arvo. Stanfordin tutkijat hyödynsivät älykännyköiden keräämää tietoa 111 maasta, joissa jokaisessa oli ainakin 100 kännykän käyttäjää. Tämän tiedon pohjalta muodostettu maailman kartta ihmisten päivittäisistä askeleista väittää, että japanilaiset ja espanjalaiset ovat kovia kävelijöitä. Suomi on keskikastia, mutta häviää ainakin 1000 keskimääräisen päivittäisen askeleen verran ruotsalaisille. Ilmastoltaan kuumissa maissa kävellään vähemmän. Tämä tulos ei ainakaan minua yllätä.

Tuore tutkimus kertoo digiajan vempaimien tarjoamista mahdollisuuksista yrittää tehdä päätelmiä laitteitten käytön pohjalta. Tulokset ovat mielestäni lähinnä suuntaa antava. Onko kaikilla kännykkä aina ja kaikkialla mukana? Jos suurimman osan päivästä aurinko porottaa kuumana, on kävelyvauhti ja –määrä varmasti erilainen kuin ilmanalassa, jossa kävely on oiva keino pitää itsensä lämpimänä.

Vähäinen liikkuminen on yhdistetty elämäntapasairauksiin sekä myöhemmän iän muistisairauksiin ja muihin kremppoihin. Tätä tietoa tulee joka tuutista. Tellervo Seppälän toukokuussa (2017) Turun yliopistossa tarkastetun väitöskirjan mukaan elämäntapasairauksista kärsivät kokevat usein lääkäreiden syyllistävän terveysneuvoillaan. Hyvät lukijani, minäpä kirjoitankin nyt vähän muusta: jaloista.

Sain idean tähän blogiini metsän siimeksessä. Kävelin polkua pitkin ja katselin paljon jalkoihini. Polku oli paljosta kävelemisestä kulunut ja eri suuntiin kulkevat, erikorkuiset ja –paksuiset puiden juuret sekä niiden lomassa olevat käpyrykelmät vaativat huomion keskittämistä jalkoihin. Kun idea blogiin putkahti mieleeni ja samalla aktivoitui muistikuva Nature -lehden visertelystä, olikin vähän vaikeampaa keskittyä siihen kävelemiseen. Ajatukseni meinasivat väkisin laukata blogitekstin sisällön suunnitteluun. Pääsin kuitenkin kotiin kompuroimatta.

Jalkojen varassa taaperramme elämänpolkuamme. Käsi on aina mukana kulkeva työväline, jonka monimutkaisuutta robotiikka kiivaasti mallintaa. Ihmisen jalka on aina mukana oleva kulkuväline ja kyllä sitä erilaisten hommienkin tekemiseen tarvitaan. Ihmisen kävely on paljon monisyisempää ja sulavampaa kuin monien robottien, jotka lähinnä liukuvat pitkin lattiaa tai kävelevät kankein koivin.

Jalkaterässä on laskettu olevan 26 luuta, 55 niveltä, 107 nivelsidettä ja 31 lihasta. Jalkaterä ja nilkka tekevät monenlaisia liikkeitä, joitten myötä kävelemme välillä varpailla tai kantapäillä, hypimme yhdellä jalalla, kävelemme taaksepäin ja sivuttain, pyörähdämme jalan tai jalkojen varassa ympäri, hyppäämme ojan yli, polskuttelemme vedessä, pyörähtelemme ja nytkymme musiikin tahdissa tai tuotamme rytmiä jalkoja eri tavoin tömistellen.

Jalkapohjat ovat ainoa ruumiinosa, joka on tuntokontaktissa ympärillä olevaan fyysiseen maailmaan ihmisen ollessa pystyasennossa. Paljain jaloin liikuttaessa jalkapohjan ihotunto sekä nilkan asento- ja liiketunto välittävät koko ajan tietoja alustoista, niiden muodoista ja alaraajan asennoista. . Kun tuntoaistit ovat kunnossa ihminen tunnistaa katsomattakin, onko jalkapohjien alla hiekkaa, nurmikkoa, asfalttia tai tuliko astuttua kävyn päälle.

Ääreishermoston tuntohermojen vaurioissa jalkapohjien tuntoaistit heikkenevät. Jalkapohjan iho kärähtää liian kuumalla alustalla. Aivot eivät saa kuumavaroitusta ja väistämisliikkeeseen osallistuvat aivojen hermoverkot ja raajaan kulkevat liikehermoradat eivät aktivoidu. Jos jalkapohjan tunto on huono, ihminen kompuroi herkemmin pimeässä, koska näköaistin antama lisätieto ei ole auttamassa, kun jalkapohjat ja varpaat eivät tunnista maton reunaa tai alustan kaltevuutta.

Jalkojen käyttö vaatii aivojen eri toiminnoille erilaistuneiden hermoverkkojen yhteispeliä. Jo kävely aktivoi näitä hermoverkkoja monipuolisesti: Päälakialueen tuntoaivokuorelle kulkeutuu tuntohermoratoja pitkin jalkojen tuntoaistimien keräämää tietoa. Tuntoaivokuoren vieressä on liikeaivokuori, jonka hermosoluista saavat alkunsa vartalon ja raajojen lihaksia eri tavoin liikuttavat liikehermot. Tuntotietoon erikoistuneet hermoverkot ovat yhteydessä liikeaivokuoren hermoverkkoihin. Ympäristöstä kerätty tuntotieto vaikuttaa ihmisen liikkeisiin. Tunto- ja liikehermoradat risteävät aivorungon ydinjatkeeksi nimetyllä alueella. Oikea aivopuolisko ohjaa vasenta jalkaa ja päinvastoin.

Kävely ei suju pelkällä tunto- ja liikehermojen yhteispelillä. Pikkuaivot ja aivorunko-alue osallistuvat tasapainon hallintaan sekä raajojen väliseen koordinaatioon. Ihminen tarkkailee aistinvaraisesti ympäristöään ja mm. takaraivoalueelle kulkeutuva näkötieto sekä ohimolohkoalueella jatkokäsiteltävä kuulotieto on huomioitava, kun kävelyä sopeutetaan kulloiseenkin tilanteeseen sopivaksi. Eri puolilta ihmiskehoa aivoihin kulkeutuvan aistitiedon pohjalta ihminen hahmottaa myös sitä, missä asennossa jalat ja itse asiassa koko ihminen on ympäristöönsä nähden. Aistitiedon huomioiminen ja sen pohjalta tapahtuva kävelyn tilannekohtainen säätely vaatii toimivia otsalohkoja, jotka koordinoivat kävelyyn osallistuvien, eri hermoverkkojen välistä yhteispeliä. Jaloitellessaan ihminen aivojumppaa. Kävelemisen kyky, kuten muutkin taidot, ruostuu, jos sitä ei jatkuvasti tee.

Jaloistaan kannattaa pitää huolta. Omin jaloin kulkeminen voi joskus olla ainoa keino päästä perille. Jalkojen toimintaa voi pitää yllä ja kehittää monilla iloa tuottavilla tavoilla: tanssien, pallopeleissä, vaihtelevissa maastoissa samoillen, vedessä polskutellen, hiihtäen, luistellen, kiipeillen, paljain jaloin askeltaen. Arkisten askareiden lomassa voi välillä ottaa pari hyppyaskelta, keinutella itseään edes takaisin kantapäiltä varpaille. Bussipysäkillä voi harjoitella yhdellä jalalla seisomista. Jokaiselle löytyy keino treenata jalkateriään. Jalkajumppa on myös tasapainotreeniä, kehon hallintaa, todella monipuolista hermoverkkojen kutittelua – aivotreeniä.

Kouluajoiltani muistan jumppatunneilta hernepussit. Niitä piti nostella varpaitten avulla. Lapsuuskesinä seurasin kuinka mummuni pyöritteli vauhdikkaasti kaulinta leipoessaan karjalanpiirakoita tai mustikkapiirakkaa vehnätaikinasta. Iltaisin mummu laittoi putsatun kaulimen maahan ja hieroi sillä päivän askareissa väsyneitten paljaitten jalkojensa pohjia. Välillä mummun jalat saivat ilma- ja vesikylpyjä sekä rasvahierontaa. Mummuni sanoi: Nyt on aika jalkojen lepuutella. Muista, Kiti, välillä nostaa jalat kohti kattoa ja pyöritellä nilkkoja. Viisas neuvo. (Blogin kuvassa heiluttelen jalkojani kevättä rinnassa – kesää odotellen.)

Kommentit (2)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
1/2 | 

http://www.tiede.fi/keskustelu/59715/ketju/ihmeaine_parantaisi_haavat_jo...

Diabeetikon jalat ovat vaaravyöhykkeessä, koska niiden haavaumat pyrkivät vain pahenemaan perinteisistä hoidoista huolimatta. Uumajan yliopiston tutkija Y. Shen on todennut, että verenohennuksessa ym. käytetty lääketieteelle tuttu aine saa aikaan hyvin vaikeiden jalkahaavojen nopean parantumisen. Ylläolevassa ketjussa esitellään hieman Y.Shenin tutkimuksia. Samalla varoitellaa apteekissakin myytävien pihkavoiteiden mahdollisesta huonosta sopivuudesta kaikkien jalkojen hoitoon.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
2/2 | 

https://www.google.fi/search?site=&source=hp&q=knee+anatomy&oq=knee+anat...

https://www.google.fi/search?q=foot+anatomy&oq=foot+anatomy&gs_l=psy-ab....

Kun ylläolevista linkeistä vielä ottaa kuvahaun, ilmenee ihmisen polven ja jalan hämmästyttävä rakenteellinen monimutkaisuus. Ja jokaisella rakenneosalla ja sen sijainnilla on myös oma tärkeä tehtävänsä.

Tuntuu erikoiselta, että vaikka jalkapohjassa on varsin herkkä tuntoaistikokoelma, on se kuitenkin kokemukseni mukaan erikoisherkkä toisen jalkaa vasten.  Jalassa voi ehkä olla myös kemiallinen aisti (kuten esim. krokotiilin nahkalla), jolla se tunnistaa esim. happaman suoveden happamaksi (arvio perustuu vain muistikuviin)

Aprillipila vuodelta 2012: New Yorkin kansainvälisillä automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. (kuva: Wikimedia Commons)
Aprillipila vuodelta 2012: New Yorkin kansainvälisillä automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. (kuva: Wikimedia Commons)

Aprillipiloilla on yli 500 vuoden perinteet. Leikkisä ihminen haastaa itseään ja muita älyämään, oivaltamaan, mielikuvittelemaan. Huumorintajuakin koetellaan. Sepitettyjen ja tositarinoiden äärellä ihminen ei aina tiedä, mitä mieltä asioista pitäisi olla. Aprillipilat ovat hyvää materiaalia lähdekriittisyyden opettelulle.

Huhtikuun 1. päivänä minulle tarjoillaan usein kuravettä. Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi juoma jo vaihtunut. Lähipiirin mielikuvitus on edelleen usein vienyt voiton. Vuosi sitten sain töissä kesken projektikokouksen tekstiviestin tyttäreltä. “Soita heti, kriisi!” Kokoustauolla huomasin uuden viestin: “Mikset soita! Onko kesyrotille katumuspilleriä?” Voi ei, ajattelin. Tyttärellä hoidossa olleet poikarotat olivat sittenkin onnistuneet riiustelemaan toisessa huoneessa olleitten tyttörottien kanssa. Taivastelin töissä kesyrottien nokkeluutta ja mietimme yhdessä katumuspilleriasiaa. Kenellekään meistä ei tullut mieleen, että kyse olisi aprillipilasta. Mietin jälkikäteen, että jos joukossamme olisi ollut muitakin kuin lääketieteen parissa toimivia, jekku olisi ehkä paljastunut nopeammin. Lääkärille ajatus kesyrottien katumuspilleristä ei ollut tarpeeksi omituinen. Aprillauksen onnistumiseen vaikutti myös nappi ajoitus. Pilavalppauteni oli herpaantunut, koska aviomiehen aamuinen pila ei sillä kertaa naruttanut. Hoksottimeni eivät sen jälkeen enää olleet “epäile vähän erikoisia juttuja” moodiin viritettynä. Kesyrottien katumuspilleristä riitti hauskaa muisteltavaa työyhteisössä pitkään.

 

Aprillipäivää vietetään maailmanlaajuisesti. Aprillaus, pilailu, naruttaminen, jekuttaminen, höplästä vetäminen, on mielestäni osoitus ihmisen leikkisyydestä ja sosiaalisuudesta. Jo yli 500 vuotta ihmiset ovat koetelleet toistensa älyä ja huumorintajua kertomalla tekaistuja juttuja, jotka voisivat olla tottakin. Media hehkuttaa huhtikuun 1. päivän tuloa nykyään hyvissä ajoin. Niinpä hyvän aprillipilan ideointi ja toteutus on itsessään älyllinen haaste, kun ihmiset (minua lukuunottamatta) ovat jo lähtökohtaisesti usein varpaillaan.

 

Tieteestä ja teknologiasta löytyy hyviä aineksia aprillikeittoon, johon on ripoteltu mausteiksi kokoelma erilaisia faktoja ja fiktiota. Sopasta ei välttämättä heti selviä, onko kyse huuhaasta, joka nautitaan kuravellin ja sillin kera. Tietyiltä osin tiedeuutinen voisi olla totta, mutta tarinan sisältä löytyy juonen käänteitä ja sanontoja, jotka lopulta paljastavat sen fiktioksi.

 

Aprillipäivänä voi testata muistiaan, yleistietouttaan ja valpauttaan: Huomaanko epäloogisuudet ja humoristisesti yhteenkudotut asiat, joilla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä toisiinsa?

 

Aprillipiloja bongaili netin uutisvirrasta viime viikolla iso verkosto ihmisiä, joka jakoi niitä omille mm. omille some yhteisöilleen. Osasta juttuja en heti osannut päätellä, olivatko ne totta vai tarua. Netissä käytiinkin varsin vilkasta keskustelua siitä, onko tietty uutinen pila vaiko ei. Osassa taas ilmoitettiin heti, että aprillista on kyse. Silloinkin voi miettiä, onko ilmoitus pilasta lopulta jutun juuri. Internetin aikakaudella Aprillipäivä on siis oiva oppitunti siitä, miten tärkeätä on tarkistaa netin uutisvirrassa esitettyjä totuuksia useista eri tietolähteistä.

 

Tänä vuonna minua viehättivät erityisesti seuraavat uutisankat: Suomen poliisi uutisoi kokeilusta, jossa 250 polokkia eli poliisilokkia ryhtyy valvontatehtäviin. Vaativissa tilanteissa polokit käyttävät uutisen mukaan hajuaseenaan tarvittaessa vaikka hapansilakoita. Vielä tarua. Mutta voisiko ehkä olla totta tulevaisuudessa? Kirjekyyhkyt ovat kulkeneet viesti jalassa yli 3000 vuotta. 1970-luvulla kirjekyyhkyjä koulutettiin Englannissa kuljettamaan laboratorionäytteitä kahden sairaalan välillä. Lintujen muuttoa ja käyttäytymistä tutkitaan jo rutiinisti EEG kypärän ja GPS-navigointilaitteen avulla.

 

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen Cernin tutkijat taas ilmoittivat Aprillipäivänä kiihdyttimensä vahvistaneen voiman olemassa olon ja valo- kuvanneensa sen. “En usko ennen kuin näen omin silmin”, on moni meistä varmaan joskus todennut. Cernin jutussa näytetään, minkälaista “todistusaineistoa” kuvankäsittelyllä saadaan aikaiseksi. Kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Tulevaisuudessa virtuaalitodellisuus ja reaalimaailma voivat sekoittua yllättävillä tavoilla keskenään.

 

Playstation hehkutti Aprillipäivän videossaan vievänsä pelikokemuksen uusiin syvyyksiin uima-altaaseen. Elämyksen voi kokea myös kylpyammeessa. Tarvitaan vain erikoisvalmisteiset uimalasit sekä uudenlaiset, liikettä ohjaavat vedenkestävät hikinauhat käsiin ja jalkoihin. Onko tämä lähivuosina enää aprillipila-tavaraa? Laatikko, josta kuuluu ihmisen ääni ja näköradio ovat aikoinaan olleet pila-ainesta. Samoin sellainen kummajainen kuin kädessä tai taskussa kulkeva monitoimikapula.

 

Vuonna 2012 New Yorkin automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. Odottelen innolla neljän hevosen vetovoimalla kulkevaa autoa heille, jotka haluavat eläimellisen vaihtoehdon robottiautolle.

Kommentit (14)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
1/14 | 

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Uskottaessa kaiken olevan vain fysiikkaa on ensimmäisenä tarjoutuva tietoisuuden selitys fysikalismi. Elämykset ymmärretään fysikalismissa aivojen fysikaalisiksi tiloiksi, esim. sähkömagneettisiksi tapahtumiksi. Tämän näkemyksen vastaanotto jakaa ihmiskunnan kahteen osaan. Suuri osa esim. aivotutkijoista uskoo, että elämykset ovat aivojen sähkömagneettisten kenttien tms. aspektien fysikaalisia konfiguraatioita. Toinen osa pysähtyy Leibnizin kuilulle eikä uskalla tai voi tehdä vastaavaa uskonhyppyä, jolla ei heidän mielestään ole kuin korrelaatioperusteet, jotka eivät täysin riitä.

Fysikaaliseksi käsitetyssä universumissa voi tehdä fysikalismin ohella useita muitakin elämyksellisen tietoisuuden selitysyrityksiä - varsinkin, jos ei pitäydy kaikkein ahtaampaan tai pelkkään enemmistön hyväksymään fysiikkakäsitykseen. "Oikeaoppiseen" fysiikkaan jäykästi pitäytyvät eivät tietenkään voi tällaisia tehdä. Mutta ennen fysikalismiin kääntymistä olisi hyvä muistaa, että oikeaoppisinkaan fysiikkatieteen osa ei lainkaan tunne sellaista käsitettä kuin elämyksellinen tietoisuus fysikaalisena suureena tai ilmiönä.

Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja.

Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

Huumoripitoinen struktuuri ei aina muotoudu toiselle, vaikka toinen haluaisi ; huumori täytyy ymmärtää. Tämä ilmenee mm. ylläolevasta "Vauva"-lehden keskustelusta ja myös Tiede-lehden 2006 kirjoituksesta. Aivoissa täytyy siis olla huumorin ymmärtämisen struktuuri aivan avainstruktuurina. Yksi voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä toisen huumoria (esimerkiksi eräällä kylällä asui kaksi tunnettua huumorimiestä, jotka eivät kuitenkaan ymmärtäneet toistensa huumoria).

Aprillipila huumorin erityislaatuisena muotona on yksi niistä huumorin muodoista, joita ei voi esimerkiksi vitsien tavoin "ulkoistaa". Aprillipilaan kuuluu usein lievä nolostuminen, mihin aprillaus pyrkiikin; ihmissuhteen ohimenevään koettelemukseen. "Sinulla on kengännauhat jäänyt auki", ja kun uhri katsoo hämääntyneenä kenkiinsä, nolostumisen tunne lievennetään ja velhotaan pois litanialla "aprillii, syö sillii, juo kuumaa kuravettä päälle." - Ehkä tässä olisi vihje huumorin yleisemminkin merkitykseen ihmissuhteiden verkostossa.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä10432
2/14 | 
aggris aggris

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Hakurimpsulla

https://scholar.google.fi/scholar?q=humor+amusement+imaging+&btnG=&hl=fi&as_sdt=0%2C5

löytyy kuvantamistuloksia huumoriin liittyvistä aivoprosesseista. Humori ei ole mikään yksiselitteinen tunne tai prosessi, vaan koostuu eri komponenteista. Yllättävyys, oivallus on monesti mukana ja näihin tietysti liittyy vastaavaa prosessointia. Mielihyväalueet aktivoivoituu, jos huumori koetaan hauskana. jne. Huumorin tyypi vaikuttaa: http://cercor.oxfordjournals.org/content/17/2/314.short 

Yksilöiden välillä on tietenkin eroja siinä, mikä huvittaa ja mikä ei. Sukupuolierojakin näkyy olevan

"...we investigated 29 healthy subjects (14 female, 15 male) during the processing of humorous cartoons. In women, the ventral system implicated ín detection and appraisal of emotion was activated, including amygdala, insula, and Anterior Cingulate Cortex (ACC). Men showed activation in both the ventral and dorsal processing systems. The results indicate that women process humor though limbic reactivity, involving appraisal of its emotional features, while men apply more evaluative, executive resources to humo processing"

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0028393211000728 

Elämyksellisyys on vielä piirun verran epämääräisempi ja subjektiivisempi asia. Jo se määrittely on hankalaa. Kai siihen liittyy jotain arkikokemuksen ylittävää, yllättävää(?) ja yleensä positiivista, vaikka kyllä negatiivinenkin juttu voi olla "elämys", kuten vaikka heikkoihin jäihin humpsahtaminen.

Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
3/14 | 

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

lokki
Liittynyt3.1.2010
Viestejä5937
4/14 | 

Nauru on aina naurua kuolemalle; vähintäänkin edellisen mielikuvaketjun, tarinan, kuolemalle ja uuden syntymälle. Uudelle näkökulmalle, jota ei voi olla, ellei vanha kuole.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
5/14 | 
Lentotaidoton

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

Edistystä on se, että subjektittoman tietoisuuden idea näyttää viimeinkin menneen perille. Naurettavaa sen sijaan on täysin ilman perustelun yritystäkään väittää tietoisuutta fysiikaksi (olipa se sitten sitä tai ei).

Jos haluat löytää lähes päteviä perusteluja, voisit etsiä niitä Japetuksen yrityksistä todistaa minulle, että Leibnizin kuilua ei ole olemassa.

Hyvin herkkäuskoinen kuulija voi ehkä uskoa mielikuvitusselitystäsi, kun sanot tavalliseen tapaasi, että kvanttikenttien jotkut tapahtumat ovat elämyksellisiä (olen kirjoittanut niin yleisluontoisesti kuin osaan, ettet taas tapasi mukaan pakenisi epäoleellisiin käytettyjen termien arvosteluihin kuten käyttämäni termin "konfiguraatio" vääristelyyn. Et kai luule minun luulleen, että kaikille punaisen vivahteille riittäisi yksi konfiguraatio? Vai eikö elämykset sinulle enää olekaan kvanttikenttien funktioita/konfiguraatioita/tiloja/ylipäänsä mitä vain, eikö vieläkään sananvalinta osunut?)

Vastauksen voisi kirjoittaa vaikka fysiikkapalstalle aloittamalla uuden "Tietoisuuden ongelmat" -ketjun, niin tämä palsta rauhoittuisi oman otsikkonsa alle, kuten varmaan monet MooMin tavoin toivovat.

Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. Uskomuksen vaikka kuinka tehokas toisteleminen ei nyt kelpaa perusteluksi. Pätevä tieteellinen perustelu saisi minutkin harkitsemaan asiaa, uskonvakuuttelut ja mielikuvitusselitykset (kuten kvanttikenttien tapahtumien väittäminen elämyksiksi) eivät sitä tee.

No, toivotaan, että onnistut perusteluissasi. Minä tulen miettimään niitä enkä heti potkaise väheksyvästi pellolle, niin kuin itselleni on taholtasi aina tapahtunut, kun olen jotain omintakeista yrittänyt esittää.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
6/14 | 

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
7/14 | 

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

 

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
8/14 | 
Lentotaidoton

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

Ihan hyvä jos joku tyytyy aihetodistukseen, joka itsekin on oletus, oikeastaan ehkä uskomus. Saattaa olla, että Leibnizin kuilu ei vain ole kaikkien (kuten minun) ylitettävissä, kun taas toiset eivät sitä edes havaitse. Paljon mahdollista, että näkemyserot perustuvatkin usein korostamaani erimielisyysperiaatteeseen. Pelkään kuitenkin, että sisäinen tietämisen pakko estää tunnustamasta edes itselleen, että ei tiedä..

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
9/14 | 

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
10/14 | 
Lentotaidoton

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

Olet väärässä, mutta ei se mitään. Kuten ennenkin olen korostanut, toisille (kuten minulle) Leibnizin kuilu tuntuu mahdottomalta ylittää, ja toiset eivät edes tuota kuilua tunne. Kokemuksellinen ero saattaa perustua suorastaan erimielisyysperiaatteeseen

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

Erimielisyysperiaate ehkä yhdessä kasvatuskokemusten ja muiden kokemusten kanssa saa toisen uskomaan tietävänsä jonkin asian, kun toinen mieltää näkemyksensä olennaisesti spekulaationa.

Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei. Kun itse olen esitellyt joitakin naturalistisia (esimerkiksi vakuumiperäisiä tai informaatiokondensaattiperäisiä) näkemyksiä tietoisuudesta, en ole saanut vastaani vähäisintäkään positiivista vastakaikua tai myötäpohdiskelua.

Silti en pidä täysin mahdottomana, että Leibnizin kuilu voisi umpeutua minullekin, mutta pelkkänä uskomuksena tämä on mahdoton. Sillä, joka ei jostain syystä Leibnizin kuilua kokemuksellisesti tunne eikä koe mitään vaikeutta sanoa elämyksellisyyttä aineeksi, ei vastaavaa ongelmaa ole.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
11/14 | 

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
12/14 | 
Lentotaidoton

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

0. GDI merkitsee, että asia jätetään tieteellisesti selittämättä ja todetaan sen asemesta GDI. Näin olen ainakin sen käsittänyt. Nytpä voisit osoittaa minun kirjoituksistani, missä olen turvautunut GDI:hin. Mutta entä jos uskomus että käytän GDI-"argumenttia"  onkin vain omassa päässäsi? Minun päässäni sellaista ei ole koskaan ollut.

1. "Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa" Olisi ehkä hyvä vähän yksilöidä, mikä esittämäni näkemys/ehdotelma on käsitepotaskaa ja mikä tahallista vähättelyä. Kumpaakaan kun en itse tiedä kirjoittaaneni. Mutta jos voit osoittaa tuollaisia kohtia, voisin ottaa tarvittaessa opikseni.

2. "Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa" Sama koskee tätä "syytöstä". Kirjoittaessa olen tarkoittanut aivan muuta, enkä arvannut, että ne voi noinkin tulkita. Niin mitkä? En tiedä, mutta että toisetkin ymmärtäisivät, olisi varmaan hieman eksplikoitava niitä kohtia, jotka näin tulkitset..

Ehkä samalla miettisit hieman tarkemmin, mitä olen kirjoittanut. Tosin et varmaan viitsi/uskalla?

Muutama tunti sitten keskustelin juuri pitkään kollegan kanssa. Keskustelun kuluessa hän mainitsi muun muassa, että Wolfgang Paulin mielestä mind-brain -ongelma on kaikkein tärkein ratkaistava. Toiveeni on, että muutkin tosissaan yrittäisivät ratkaista ongelman. Mutta sinun mukaasi sitä ei luultavasti voi ratkaista elinaikanamme. Voit tietenkin olla oikeassa tässä uskomuksessasi. Mitä uutta tietoa materiasta sen ratkaiseminen sitten mielestäsi vaatisi?

Totuus on se, että yksikään tämänhetkinen teoriarakennelma ei ole varmuudella lopullinen, eikö niin? Monesta asiasta on olemassa "virallisen" lisäksi joukko erilaisia hahmotelmia. Esimerkiksi YST:stä on monta varteenotettavaa kehitelmää. Mainitsen tässä vain O.K.Davtyanin ja Hagen Kleinertin hahmotelmat. Tämän näkökulman voisi laajentaa kehoitukseksi olla pitäytymättä juuri tällä hetkellä vallitsevaan yleisimpään näkemykseen. Esimerkiksi eetterin teoriaa ei tavallasi tarvitsisi väheksyen jättää huomiotta, vaikka monet fyysikotkin niin tekevät. Eetterin (fysikaalisen vakuumin) teoria ei liene vielä loppuun asti rakennettu. Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

 According to the philosophical point of view of Einstein, Dirac, Bell, Polyakov, ’t Hooft, Laughlin, de Broglie, Maxwell, Newton and other theorists, there might be a medium with physical properties filling 'empty' space, an Aether, enabling the observed physical processes.

Aivoja voi myös pitää hyvin tiheänä verkostona, johon Barabasin mukaan voi kehittyä Bosen-Einsteinin kondensaatti. Elämyksellinen tietoisuus voisi liittyä tuollaiseen kondensaattiin. Aivojen tilan muuttuessa sekä kondensaatin sijainti että sen mahdolliset moodit muuttuisivat ollen toisaalta elämyksellisiä tietoisuuden tiloja.

3. "Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää." Miten se, mitä "jotkut" alkavat tekemään, liittyy keskusteluumme? Siksikö, että mahdollinen lukija ajattelisi minunkin tekevän niin?

Muistan kyllä hyvin, kun kerroit yhtyväsi :-) Lauriin sävyllä, että minun toivottaisiin häipyvän näiltä palstoilta. Ja silloin ei ollut kysymys sen kummemmasta kuin hieman poikkeavasta kvanttifysiikan tulkinnasta tai sen pohtimisesta, voisiko kvanttifysiikkaa soveltaa. Sen jälkeen olen pidättynyt häiritsemästä mielenrauhaanne ja välttänyt kvanttifysiikan mainitsemista aina kun mahdollista. Voisit tehdä luettelon, mistä asioista kanssasi ei sovi olla eri mieltä. Jos voisin, välttäisin sitten niitä..

Eetteri ja kondensaatti, niistä en mielelläni luopuisi edes tuomitsijoiden edessä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
13/14 | 

Kun keskustelumme menee suuntaan: enhän minä noin – sinähän noin, niin siitä ei paljoa kostu. Voin hyvin kuvitella Syksy Räsäsen tuntemukset. Ei ole kyse siitä, etteikö hän tiennyt tai osaanut. Sinulla ei taida hoksottimet juuri tässä kohdin (asenteesi vuoksi) oikein toimia. Oletko pohtinut mahdollisuutta, että hän vain on kyllästynyt tällaisiin (monet tiedemiehet valittelevat näitä tieteen enemmän/vähemmän harhaisia sivupolkuja imuroivia innokkaita mullavälähti-tieteilijöitä)? Räsänen vain sanoi asian kohteliaammin: en ymmärrä kysymystä (tätä hän on harrastanut esim. Eusan kysymysten itsetehdyn fysiikan kohdalla).

 

aggris aggris: Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
14/14 | 
aggris aggris

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Koko elämänprosessin tietoisuudessa ilmenevä alue on pohjimmiltaan aistimista. Aistimme ulkoisten asioiden lisäksi mm. oman päämme sisäisiä tiloja, joihin tietoiset tilatkin voidaan alustavasti lukea. Aistitoimintojen tutkimus on aistielinten toiminnan yllättävässä monimutkaisuudessa ja monesti myös niiden aivotasojen yhteenkietoutuneisuudessa ollut olennaisilta osin vasta  pintaraaputusta.

Moniaistielimenä toimivan ihmisen tärkeimmät aistitoimintojen lohkot liittyvät aivoihin. Toinen niistä on omien aivotilojen aistiminen. Tämän ilmiön syventävä tutkiminen voisi olla ajankohtaista. Toinen on taas toisten, erityisesti kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnusteleva aistiminen.

Aivoissa tosin tapahtuu paljon tiedostamattomia asioita, joita ei niiden tapahtumishetkellä aistita. Esimerkiksi matemaattisen ongelmanratkaisun jotkin vaiheet voivat olla sellaisia.

Kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnustelevan aistimisen monimutkaisuus ylittää kielellisten (tai vastaavien) tunnustelumoodien monimutkaisuuden, mutta pelkät kielelliset moodit ovat jo erittäin monimutkainen ja monitasoinen "tunnusteluverkko". Kukin moodi testaa keskustelukumppanin aivotilaa joltain osalta. Huumorin eri muodot ovat tällaisia moodeja. Niitä "käyttämällä" saadaan selville tiettyjen tietoisuuden osioiden virittymisherkkyys.

Omaa laatuaan olevana ihmissuhdeaistin moodina toimivat  myös uskontoon liittyvät puheenaiheet. Niiden yhteydessä paljastuu usein varsin radikaalia tietoa aistikohteesta, varsinkin, jos tunnustelu on muodoltaan adekvaattia. 

Aivan kuin silmän funktio ei ole pelkkä näkeminen, ihmissuhdeaistillakin on paljon funktioita. Tarkemmin ajatellen nämä funktiot kuitenkin osoittuvat ihmissuhdeaistin säikeiksi, joista muodostuu ihmissuhteittemme verkko. Osa säikeistä johtaa verkon kehityskelvottomiin osiin, osa taas kehityskelpoisiin tai jo pitkälle kehittyneisiin.

Arvioinnissa on elämyksellisellä tietoisuudella keskeinen rooli. Elämyksellisen tietoisuuden synty, olopaikka ja rakenne ovat kuitenkin toistaiseksi täysin avoimia ongelmia. 

Kuva: <span class="photographer">Wikimedia Commons</span>
Kuva: Wikimedia Commons

Miksi toisinaan tuntuu, että järki on jäässä, kysyy Tiedelehden lukija.

Ihmiset voivat tällä toteamuksella tarkoittaa eri ilmiöitä. Kokemukseni mukaan se yleensä liittyy jollakin tavalla ajatteluun. Ajatus jumittaa, takkuaa. Jokin asia tuntuu kovin monimutkaiselta eikä sen ymmärtäminen, älyäminen, ota onnistuakseen. Järjen juoksu on myös mielenkiintoinen kielikuva.

Ajattelun varassa me ihmiset elämäämme elämme. Kun teemme rutiiniomaisia arkiaskareita, ajattelemme usein ihan jotain muuta. Emme sido ajatusenergiaa päivittäin toistuvaan tekemiseen. Hampaita pestessä voi miettiä muita asioita. Vapautamme ajatusenergiaa monimutkaisempien asioiden miettimiseen. Lamppu syttyy päässä, kun ihminen oivaltaa.

Kiinnitämme tietoisesti huomiota ajatteluun, kun pitää tehdä ratkaisu ja pohdimme eri vaihtoehtoja. Joskus kyse on siinä määrin monimutkaisesta asiasta, että päätös antaa odottaa itseään. Silloin ihminen voi joskus turhautua ja harmitella järjen jäätyneen ihan väärään aikaan. Päätöksen kannalta aikalisä ja jäähy voi kuitenkin olla hyvä asia. Jotta järjen sulatteluun ei mene liian pitkää aikaa, ihmisen kannattaa tällaisessa tilanteessa tehdä ihan jotain muuta kuin jatkaa pulmallisen asian pakonomaista miettimistä. Huomion siirtäminen muuhun on hyvä keino sulattaa järki ja rauhoittaa mieli. Ahdistunut mieli voi nimittäin kohmettaa järkeä lisää. Kun ajatus tökkii, on hyvä muistaa, että tökkii se muillakin ihmisillä aina silloin tällöin. Jäitä siis tunnehattuun – ei syytä paniikkiin.

Tuossa ajatuksessa ei ole päätä eikä häntää. Toisen ihmisen touhu voi vaikuttaa järjettömältä. Siispä tällä ihmisellä voi järki olla jäässä. Tai sitten ei. Kyse voi myös olla siitä, että ihmiset eivät ymmärrä toistensa ajattelua. Joskus toiselle ei osaa sanoin selittää, mitä oikeastaan on ajatellut tekevänsä ja miksi.

Joskus jokin asia, tekeminen, jännittää siinä määrin, että päätä ihan kylmää. Ihminen voi myös olla niin innostunut – liekeissä – että toiset rauhoittelevat: jäitä hattuun. Silloin pelätään tunteiden ottavan siinä määrin ylivallan ihmisestä, että mopo karkaa käsistä. Voimakkaan tunnemyrskyn keskellä ihmisen suhteellisuudentaju ei aina pidä. On siinä määrin kuumat paikat, että järki sumenee.

Järjen veit, minkä teit, lemmenpauloissa oleva laulaa ihastustaan miettiessään.Tunnetilat vaikuttavat aina ajatteluun. Järki on tunteiden vietävissä. Äly pelaa paremmin säyseämmillä tunnetuulilla. Toisaalta järjenkin pitää tunteita kuunnella. Sopivalla sekoituksella järkeä ja tunnetta elämä on aika järjellistä.

Jotta järjen valo loistaisi, ihmisen on hyvä välillä vetää henkeä, laiskotellakin. Järki vapautuu jäistä ja ajatus jälleen soljuu.

Kommentit (20)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
1/20 | 

"Kyse voi myös olla siitä, että ihmiset eivät ymmärrä toistensa ajattelua." G.W.Leibniz (IQ n.190) sanoi pitävänsä kaikkia mielipiteitä oikeina, koska ihmiset ajattelivat niin monella tavalla.

Itseni kaltainen tavallinen tallaaja piti kauan ilmiselvänä, että kun ajattelun reunaehdot vain ovat samat myös mielipiteistä tulee yhteneviä. Esimerkiksi keskusteluissa tai keskustelupalstoilla saatettiin jaamata tavoitteena saada tuo toinen ajattelemaan oikein.  Sitten ilmenikin, että aivojen fysiologinen rakenne on eri ihmisillä niin erilainen, että toisen on ehkä mahdoton kokea jotakin kognitiivista asiaa samalla tavalla kuin toinen sen kokee

http://www.cell.com/neuron/retrieve/pii/S0896627313000044

"Aamu on iltaa viisaampi" sanotaan, ja usein se varmasti pitä paikkansa. Aivot tosiaan löytävät unessa jopa uusia ajatuspolkuja. Yleensäkin tauon pitäminen ajatustyössä on usein eduksi. Myös jonkun nimen tai termin muistelussa voi olla edullista vaikkapa nousta kävelemään tai heittäytyä pitkäkseen ilman mitään muistelupaineita. Äkkiä  muistettavan yllä ollut peite hälvenee ja sana muistuu kirkkaana.

Itselläni on bravuuriesimerkki, jonka aina muistan, kun tulee puhe aivojen tiedostamattomista toiminnoista. Sain kerran tehtäväkseni matematiikan harjoitustyön, josta en ymmärtänyt oikein mitään; tehtävä tuntui mahdottomalta, ja paninkin paperin syrjään ja unohdin sen. Kului ehkä kolme päivää ja yhtäkkiä ratkaisu oli melko täydellisenä pääsäni ilman että olisin kertaakaan ajatellut asiaa tietoisesti.

Mihin tällainen alitajuinen tai unessa tapahtuva toiminta perustuu? Ongelma tuntuu hyvin vaikealta mutta myös äärimäisen kiinnostavalta pohtia. Ja mitä alitajunta oikeasti on? Esimerkiksi aivoaaltojen kannalta aivojen/mielen erilaisia tiloja on tutkittu, mutta mitä aivoaallotkin ovat, mistä ja miksi ne syntyvät? Ja mikä on niiden merkitys tajunnan suhteen?

Joskus olen pystynyt havainnoimaan unityöskentelyä monta tuntia olemalla osittain valveilla, osittain unessa, ikään kuin. Tällaista on sattunut esimerkiksi seuraavana päivänä tehtävää vaarallista kemian oppilastyötä jännittyneenä valmistellessa. (Ihan tavallinen kemian oppilastyö voi olla vaarallinen, liittyyhän siihen usein tulivaara, sirpalevaara, roiskevaara jne). Mieli on puolittaisessa unessa käsitellyt mm. erilaisia vaaroja ja reagoimista niihin

Kevennykseksi voisi todeta, että "yön yli" nukkumista ei ole viisasta lausua ääneen, niin hyödyllistä kuin se usein onkin. Uniriepu voi viedä presidentin paikan.. 

Ronron
Liittynyt10.12.2006
Viestejä9265
2/20 | 

Minua kiinnostaa myös selkounet mahdollisena työkaluna. Jotkut väittävät, että selkounessa on vapaampi pääsy oman muistin syövereihin, koska aivot on toisenlaisessa tilassa. Selkounia pitäisi ehkä tutkia enemmän? Harmi että se on kai jokseenkin hankalaa, koska selkouniin pääsy ei ole läpihuutojuttu, muuta kuin ehkä harvoille hyvin treenanneille. Itse olen ollut useasti selkounessa, jossa täydellisesti ymmärrän näkeväni unta. Mutta en ole koskaan tullut toteuttaneeksi mitään muistinkaluamis testejä. En joko vielä silloin ollut miettinyt vielä asiaa tai sitten en vain ehtinyt. Selkounet romahtavat helposti.

Yksi testi voisi olla, että menee selkounessa vaikka tutkimaan jotain kaappia, lokeroa tai esinettä, jonka todellisen sisällön tai muun ominaisuuden on kyllä monta kertaa nähnyt, mutta ei painanut erityisemmin mieleen eikä hereillä ollessa muistaisi. Tai katsoo ennen nukkumaanmenoa lyhyen ajan jotain monimutkaista kuvaa jossa on paljon yksityiskohtia, yrittää olla painamatta mitään siinä mieleen. Sitten selkounessa katsoo uudestaan kuvaa ja bongaa sieltä jonkun yksityiskohdan, tai useita, ja tarkistaa herättyään pitikö paikkaansa, löytyykö ne sieltä oikeasti. Jotain tuollaisia olen miettinyt.

Jännää on myös se, että kaikki eivät edes usko selkouniin. Se tuntuu hölmöltä siksi, koska itselle ne ovat totista totta koska monta kertaa kokenut. Yleensä keskityn niissä ympäristön tarkkailuun, yksityiskohtien havainnointiin ja muuhun aistitoimintaan. Se fiilis on niin uskomattoman kiehtova siinä kun kokee asioita, ja samalla miettii täysin tietoisena että mikään tästä ei ole todellista, tämä tapahtuu minun päässäni. Sitä on hyvin vaikea joskus edes uskoa, vaikka on tehnyt todellisuustestejä ja todistanut itselleen että unta se on.

Sori meni vähän offtopiciksi, innostuin niin. En ole miettinyt selkounia pitkään aikaan, ne on jotenkin jäänyt. Se on hieno harrastus kyllä, tuo jotain mystiikkaa ja ikään kuin puuttuvaa yliluonnollisen kaltaista väriä tähän kurjaan harmaaseen maailmaan. Unissa on teoriassa vapaa kokemaan ja tekemään ihan mitä vain! Toki täydellisen yksin.

くそっ!

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
3/20 | 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

Selkouni, kiinnostava ilmiö, johon en ennen ole kiinnittnyt mitään huomiota, koska omia kokemuksia ei ole; muutaman kerran olen pysynyt kauan ilmassa ja ollut jo varma kolmiloikan kultamitalista seuraavissa olympialaisissa.

Kerran heräsin yöllä täysin valveille ja huomasin ahdituksekseni, että normaalikeho makasi vasemmalla kyljellä mutta "hienoainekeho" oikealla kyljellä. Siinä valvoessani, osaamatta tehdä mitään, "hienoainekeho" alkoi hitaasti kiertyä yhtyen lopulta normaalikehoon.

Merkillisin uneen liittyvä kokemukseni on, kun kerran olin näkemässä hyvin kiinnostavaa unta ja heräsin kesken kaiken täysin valveille. Olikin jo aamu ja aika herätä. Vaikka olin täysin herellä uni jatkui kuitenkin muutaman sekunnin, minkä jälkeen seurasi jotain merkillistä, joka on  askarruttanut siitä lähtien. Valveilla ollessa uni oli jatkunut projisioituna jollekin silmissä olevalle levylle. Unen päättyessä silmien sisällä näkyivät tosiaan ikään kuin tärkkelyslevyt, jotka alkoivat pyöriä liueten samalla vähin erin johonkin nesteeseen. - Tutkimuksista olen löytänyt tiedon, että silmän nesteeseen voi muodostua levyjä, mutta kaikki muu on hämärän peitossa.  Voiko aivojen "visuaalinen" tila projisioitua silmään; eräänlaista käänteistä näkemistä?

Uni-ilmiö voi olla yksi tajunnan (elämyksellisyyden) ongelman tärkeitä avaimia. Mikä on Revonsuon paljon käyttämän termin "unentuottamismekanismi" todellinen vastine, ja mikä on substanssi, jossa unisisällöt sitten koetaan? Ja mikä on unien katselija ja "katselumekanismi"? Se on varmaan sama kuin valve-elämyksissä, mutta koska valve-elämykset ovat enemmän konkreettisiin aistiärsytyksiin sidoksissa eivätkä tunnu niin salaperäisiltä, uni ja sen näkeminen voisivat olla tajuttavissa aidommin mysteerioksi. Osa valve-elämyksistä kuten kuvitelmat ja usein myös puhe ovat toki lähtöisin "sisältä" myös..

Ilmeisesti myös hyvin monet eläimet näkevät unia. Revonsuo saattaa olla oikeilla jäljillä unennäön uhkasimulaatioteoriasssaan, mutta ainakin nykyisin unilla on paljon muitakin funktioita kuin uhkien simulointi.  

.http://www.ts.fi/teemat/extra/1074212622/Unet+valmentavat+kohtaamaan+tosielaman+kolhuja

http://sus.demosaitti.com/wp-content/uploads/Uhkasimulaatioteoria.pdf

Abiturienttivuonna näin runsaasti unia ja onnistuin tulkitsemaan niitä luontevasti freudilaissävyisen psykiatrin Ernst Aeppelin kirjan "Unet ja niiden selitys" avulla. Mutta sitten, ammatinvalinnan pohtimisen aikana "unisymbolini" muuttuivat äkisti täysin epäfreudilaisiksi ja tulivat ponnisteluista huolimatta mahdottomiksi selittää. Tuli sellainen tunne, että unet haluavat kyllä tulla nähdyiksi, mutta ei selitetyksi. Sittemmin olen oppinut tulkitsemaan kaikenlaisia uniani. Suuri apu siinä on ollut tutustuminen nk. kognitiivisen unien selittämiseen, josta oli juttua kauan sitten Sci.Am.:issa. Siinä unisymbolit ja -tapahtumat ensin käännetään sanallisiksi ilmaisuiksi, minkä jälkeen sanoja hivenen muuttamalla löytyy unen tarkoitus. Esimerkiksi jos näkee palavan lentokoneen laskeutuvan, uni voi varoittaa laskimotulehduksesta. Myös sanaleikit tulevat joskus kysymykseen. Esimerkiksi jos unessa etsisi turhaan muslimien pyhää kaupunkia, se voitaisiin sanallistaa lauseeksi "Mekka puuttuu", jonka tarkoitus voisi olla omaa ystäväpiiriä koskeva tärkeä viesti "Pekka muuttuu". Jos toinen ihminen on tien toisella puolen, se tarkoittaa, että "välillämme on tieto".

Unitajuntaa refleksiivisesti tarkastellessa mieleni valtaa varma tune, etä kyseessä ei voi olla pelkkä aivojen fysikaalinen ilmiö, vaan niin unien kuin valvetajunnan "substanssi" on jotain aivan muuta. Nähdessäni ensi kertaa Leidenfrostin pisaran minut valtasi varmuus että se oli elämyksellisen tietoisuuden analogiamalli. Pisaran moninaiset erilliset ja yhtä aikaakin esiintyvät moodit edustivat elämyksellisiä tiloja.

 https://www.google.fi/search?q=leidenfrost+effect+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=v3cgU5D4G-vV4wTK9YCACg&ved=0CC4QsAQ&biw=1600&bih=719#imgdii=_

"Tunnemyrskyä" voisi edustaa esimerkiksi vinhasti pyörivä ja /tai rajusti lepattava tai mateleva moodi.

Pisarahypoteesin valossa voisi selittyä myös salaperäinen "alitajunnallisesti" tapahtuva ongelmanratkaisuilmiö. Esimerkiksi tieteellisen ongelman pisaramallin verkkomainen rakenne voisi vähän muttuessaan sisältää  analogisen vastineen ratkaisun avaimelle. Tietynlaiset muutokset tulisivat kyseeseen juuri valveärsykkeistä irti olevissa tiloissa.

Ylipäänsä on vaikea keksiä muita ehdotuksia tietoisuuden analogeiksi kuin jonkinlaiset värähtelijät. Ollakseen hyviä analogisen "objektin" moodien on lisäksi oltava diskreettejä ja kvanttisia, kykeneviä kaikenlaisiin yhdistelmämoodeihin,  reunaehtojen muuttuessa muutuvia jne. Joidenkin moodien täytyy olla toisia vaikeammin saavutettavia. Myös erilaisten mielellisten ongelmien ja esim. multippelipersoonallisuuden mahdollisten vastineiden pitäisi näkyä. Tilojen paljouden täytyisi olla sidoksissa mallin kokoon (esim. eläinten vähäisempien tajunnansisältömäärien tähden), mutta koolla voisi myös olla yläraja, kuten L-pisaralla onkin. Lisäksi pisaran koostumuksen pitäisi olla samaa perustaa kuin aivojen tärkeän komponentti. Kun L-pisara on sitä kannattelevan vesihöyryn kondensaatti, voisi informaatiopisaran ajatella olevan aivoissa operoivan informaation kondensaatti.

 

 

 

 

 

 

 

Ronron
Liittynyt10.12.2006
Viestejä9265
4/20 | 

Selkounista pitäisi puhua enemmän esim mediassa. Onhan se keino ihmiselle kokea niitä asioita, mitä ei voi todellisuudessa kokea. Siis virtuaaliympäristö, jossa rajoitteina on vain ja ainoastaan oma mielikuvitus ja oma kontrolli unesta. Miksiköhän asiasta ollaan niinkin hiljaa, että suuri osa ihmisistä ei edes tiedä mitä se on? Jos näiden näkemistä opetettaisiin systemaattisesti vaikka koulussa, ihmisillä olisi toinen ulottuvuus elämässä. Ihmiset puhuisivat yleisesti ja julkisesti siitä, mitä tekivät viime unessa.

Ja ei, en ole vielä onnistunut harrastamaan seksiä siellä. Se ei vaan koskaan onnistu. Uni haluaa hajota aina silloin kun oltaisiin pääsemässä asiaan.

くそっ!

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
5/20 | 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

Voidaan ajatella, että uni ja valve "koostuvat" samasta "substanssista", jonka moodeja ne kumpikin ovat ("dualistina" en voi uskoa sen paremmin valve- kuin unitajunnan olevan pelkkiä hermoimpulssikokoelmia, jos näiden ajatellaan olevan fysiikan tutkimaa materiaa ja sen prosesseja).

Edellisessä puheenvuorossani viittasin ehdotukseen pitää L-pisaraa tietoisuuden analogiamallina. L-pisara toimisi myös unitajunnan mallina ja pisaran tyypillinen hievahtamaton helmimäinen moodi voisi edustaa tilaa, jossa unta ei nähdä.

Mutta riippumatta siitä, mitä tietoisuussubstanssi on, sen moodit, joihin selkounikin kuuluu, ovat melko varmasti reunaehtosidonnaisia.

Benardin konvektion moninaiset moodit ovat reunaehtosidonnaisia reunaehtojen ollessa mm. astian muoto ja ulottuvuudet, ala- ja ylälämpötilan ero, mahdolliset astian liikkeet, esim. pyöriminen, nesteen koostumus, esim. tiheys, tahmeus jne.

https://www.google.fi/search?q=benard+convection+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=cDIiU7zBH-jV4ASnnoC4BA&ved=0CC4QsAQ&biw=1280&bih=585

Vastaavasti myös tietoisuussubstanssin moodit ovat sidoksissa paitsi aivojen tilaan, myös substanssin määrään ja laatuun (määrä esim. hyttysellä on varsin vähäinen ja bakteeri tarvinnee tietoisuuspisaran saadakseen ja tietoiseksi tullakseen kollektiivin)

http://www.fastcodesign.com/1673240/the-social-behavior-of-bacteria-trippily-explored-in-art

Selkounessa "ilmeisesti" tietoisuussubstanssi on osittain unen, osittain valveen puolella. Tämä voisi toteutua, jos substanssi olisi tilapäisesti tavallaan kaksiosainen. Toinen osa voisi manipuloida aivojen tilaa reunaehtoja muuttaen ja toinen keskittyisi uusien moodien ottamiseen. Koska ei voida olettaa, että tietoisuussubstanssi kuuluu kokonaan reaalimaailmaamme, voidaan ainakin ehdottaa sillä olevan muitakin kuin "höyrymäinen" ja nestemäinen tila (jotka on L-pisaralla).

Mihin sitten tietoisuussubstanssi moodeineen kuuluu, ellei reaalimaailmaan? Tämän selvittäminen on kriittistä. Ensinnä täytyy tehdä oletuksia aivojen toiminnasta. Yleisesti uskotaan, kuitenkin ilman perusteita, että elämykset ovat hermoimpulssikollektiivien ominaisuuksia, materian moodeja. Yhä tarkentuva mielen ja aivojen tilojen korrelaatio tekee perusteettoman uskomuksen helposti omaksuttavaksi - siihen asti, kun itsereflektiossa tarkkailee elämystensä olemusta ja toteaa, että niillä ei ole mitään yhteistä fysiikan tutkiman materian tai sen moodien kanssa.

Miksi sitten hermoverkot differentioituvat, syntyy uusia yhteyksiä, synapseita vahvistuu jne.? Oma veikkaukseni on, että hermoverkkojen keskeinen funktio aivoissa on aktivoida määrättyjä genomikollektiiveja, joihin asioiden hahmot ovat varastoituna.

Mutta tietoisuus ei vieläkään selity, koska myös genomikollektiot ovat "tämänpuoleista" materiaa. On tultu vasta genomiseen tietoisuuteen (jota Ernesto Rossi työryhmineen lähestyy). Nyt tarvitaan avuksi vähän fysiikkaa.

Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden kaikkine tiloineen.

Genomit kuten hiukkasetkin ominaisuuksineen sijaitsevat vakuumin reunalla (joka hiukkasten tapauksessa on 3-ulotteinen). Kuten seuraavista vakuumi-artikkeleista keskimmäisestä ilmenee, kaikki on viime kädessä vakuumiperäistä: aine, ajatukset, teoriat, tietoisuus. (linkit eivät suinkaan ole tarkoitettu luettavaksi..)

http://users.physik.fu-berlin.de/~kleinert/kleinert/?p=worldcrystal

http://en.wikipedia.org/wiki/Superfluid_vacuum_theory

http://www.znaturforsch.com/aa/v58a/s58a0231.pdf

Aivojen funktio on siis ulko- ja sisäsyntyisten ärsykkeiden perusteella aktivoida kyseisiä ärsykkeitä vastaavat, juurensa vakuumissa omaavat genomikollektiivit vastaavine tietoisuuksineen, elämyksellisine ominaisuuksineen, joiden ehtymätön varasto vakuumi on.

Vakuumiperäisen tietoisuussubstanssin moodit vaikuttavat osaltaan myös aivojen toimintaan.

Mahdollinen vakuumiperäinen aines voisi olla informaatio, mutta käsitteen hämäryyden vuoksi tätä ei voi kiinnittää varmuudella.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
6/20 | 

psv: Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden 

Kun joskus epäilit, että tietoisuudella tuskin on fysikaalista alkuperää, niin kehotit tutkimaan hiukkasfyssikan viimeisintä totuutta. Tuolloin esitin sen, mitä minä pidän tuona viimeisimpänä ”totuutena”.

Ylläolevasta käy ilmi, ettet kyllä ole hiukkasfysiikan/tyhjön suhteen kyllä oikeilla linjoilla. Ensinnäkin tyhjöstä ”syntyvät” hiukkaset ovat ns. virtuaalihiukkasia. Mitkä eivät ole hiukkasia ollenkaan. Kun oikeat hiukkaset ovat oman kenttänsä hyvin käyttäytyviä, pitkiä matkoja/aikoja viipeltäviä kentän pienimmän mahdollisen intensiteetin omaavia häiriöitä (esim. elektroni), niin ns. virtuaaliset hiukkaset ovat samaisen kentän epämääräisiä, esim massaltaan/energialtaan mitä vain häiriöitä. Matemaattisesti asia on ilmaistu näin: The “virtual particle” i.e. Green function i.e. propagator satisfies an inhomogeneous linear differential equation, while the real particle satisfies the homogeneous version of the same equation.” Virtuaaliset “hiukkaset” ovat vain osa perturbatiivista matematiikkaa (vaikka virtuaali-ilmiöillä on konkreettisia vaikutuksia, esim Lambin siirtymä jne). Virtuaaliset ”hiukkaset” ovat kukkaiskieltä (”niinkuin”-selityksiä).

Sinulla tuntuu olevan käsitys, että hiukkaset ovat (alkutöhnä)hiukkasia, joilla sitten on sellaisia ja tällaisia kvanttiominaisuuksia. ”Hiukkanen” on kvanttiominaisuuksiensa summa. Ei se ole mitään töhnää. On vain kenttiä. Elektroni on elektronikentässä oleva häiriö (perturbance). Tunnistamme kentän (siis hiukkasen) vain sen kentän häiriöiden perusteella.

Nykyajan kvanttikenttäteoriat ovat karistaneet Einsteinin haamut harteiltaan jo 1920-1930  -luvuilla kvanttimekaniikan tulon myötä ja sitten 1960-luvulla kvanttikenttäteorioiden valmistumisen myötä. Ainoastaan on kysymys nykyfysiikassa siitä, miten saataisiin yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka naimisiin, eli gvanttigravitaatio (suppea suhtis ja kvanttimekaniikka seurustelevat hyvin).

 Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin?”  Itse vastasit: ne ovat peräisin ns säilymislaeista.

Ohman
Liittynyt17.10.2010
Viestejä1637
7/20 | 
Lentotaidoton

psv: Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden 

 

Kun joskus epäilit, että tietoisuudella tuskin on fysikaalista alkuperää, niin kehotit tutkimaan hiukkasfyssikan viimeisintä totuutta. Tuolloin esitin sen, mitä minä pidän tuona viimeisimpänä ”totuutena”.

Ylläolevasta käy ilmi, ettet kyllä ole hiukkasfysiikan/tyhjön suhteen kyllä oikeilla linjoilla. Ensinnäkin tyhjöstä ”syntyvät” hiukkaset ovat ns. virtuaalihiukkasia. Mitkä eivät ole hiukkasia ollenkaan. Kun oikeat hiukkaset ovat oman kenttänsä hyvin käyttäytyviä, pitkiä matkoja/aikoja viipeltäviä kentän pienimmän mahdollisen intensiteetin omaavia häiriöitä (esim. elektroni), niin ns. virtuaaliset hiukkaset ovat samaisen kentän epämääräisiä, esim massaltaan/energialtaan mitä vain häiriöitä. Matemaattisesti asia on ilmaistu näin: The “virtual particle” i.e. Green function i.e. propagator satisfies an inhomogeneous linear differential equation, while the real particle satisfies the homogeneous version of the same equation.” Virtuaaliset “hiukkaset” ovat vain osa perturbatiivista matematiikkaa (vaikka virtuaali-ilmiöillä on konkreettisia vaikutuksia, esim Lambin siirtymä jne). Virtuaaliset ”hiukkaset” ovat kukkaiskieltä (”niinkuin”-selityksiä).

Sinulla tuntuu olevan käsitys, että hiukkaset ovat (alkutöhnä)hiukkasia, joilla sitten on sellaisia ja tällaisia kvanttiominaisuuksia. ”Hiukkanen” on kvanttiominaisuuksiensa summa. Ei se ole mitään töhnää. On vain kenttiä. Elektroni on elektronikentässä oleva häiriö (perturbance). Tunnistamme kentän (siis hiukkasen) vain sen kentän häiriöiden perusteella.

Nykyajan kvanttikenttäteoriat ovat karistaneet Einsteinin haamut harteiltaan jo 1920-1930  -luvuilla kvanttimekaniikan tulon myötä ja sitten 1960-luvulla kvanttikenttäteorioiden valmistumisen myötä. Ainoastaan on kysymys nykyfysiikassa siitä, miten saataisiin yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka naimisiin, eli gvanttigravitaatio (suppea suhtis ja kvanttimekaniikka seurustelevat hyvin).

 

 Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin?”  Itse vastasit: ne ovat peräisin ns säilymislaeista.

Mitä mahdat tarkoittaa noilla "Einsteinin haamuilla",jotka nyt on "karistettu"?

Ohman

Ohman
Liittynyt17.10.2010
Viestejä1637
9/20 | 
Lentotaidoton

Ohman:

Katso psv

Kommenttisi on minulle käsittämätön.

Einsteinin erikoinen ja yleinen suhteellisuusteoria porskuttavat hyvin, niitä ei ole mihinkään karistettu.

Tarkoittanet siis jotain muuta. Mutta en tiedä, mihin toimenpiteisiin tuo "Katso psv" viittaa.

Voisiko kointähtönen valaista köyhää kerjääjää?

Ohman

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
10/20 | 

psv: Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Ehkä sanoin vähän epäselvästi, sorry. Tietysti Einsteinin molemmat suhtikset porskuttavat erinomaisesti (sovellutusalueillaan). Tämän olen todennut varmaan miljoona kertaa täällä. Ei niitä tietenkään ole mihinkään karistettu. Vain nuo psv:n mainitsemat ”harhakäsitykset” (jotka sitten muka sadaksi vuodeksi jäivät rajoittamaan fysiikan kehitystä) on karistettu. Harhakäsitykset ovat psv:n omat.

 

Einsteinin avaruusaika –kontinuumi ei ole sama asia kuin tyhjö (vacuum, zero-point field). Einsteinin kosmologinen vakio oli vain sopiva luku (senaikaisiin tarpeisiin). Tyhjö on kvanttifysiikan dynaaminen ”olio”, joka fluktuoi. Jos luit tarkkaan, niin sanoin että tämä avaruusaika (yleinen suhteellisuusteoria) ja tyhjö (kvanttikenttäteoriat) on tämä suuri edessä oleva urakka. Eli kvanttigravitaatio.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä18296
11/20 | 
Lentotaidoton

psv: Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Ehkä sanoin vähän epäselvästi, sorry. Tietysti Einsteinin molemmat suhtikset porskuttavat erinomaisesti (sovellutusalueillaan). Tämän olen todennut varmaan miljoona kertaa täällä. Ei niitä tietenkään ole mihinkään karistettu. Vain nuo psv:n mainitsemat ”harhakäsitykset” (jotka sitten muka sadaksi vuodeksi jäivät rajoittamaan fysiikan kehitystä) on karistettu. Harhakäsitykset ovat psv:n omat.

Einsteinin avaruusaika –kontinuumi ei ole sama asia kuin tyhjö (vacuum, zero-point field). Einsteinin kosmologinen vakio oli vain sopiva luku (senaikaisiin tarpeisiin). Tyhjö on kvanttifysiikan dynaaminen ”olio”, joka fluktuoi. Jos luit tarkkaan, niin sanoin että tämä avaruusaika (yleinen suhteellisuusteoria) ja tyhjö (kvanttikenttäteoriat) on tämä suuri edessä oleva urakka. Eli kvanttigravitaatio.

Onko sinulle auennut perustelu miksi ihmeessa gravitaatio voisi olla kvantittunut jotenkin? Aiheeseen viitaten kysyisinkin: alyatko mika logiikka ja hyoty loytyy, jos gravitaatiolle saataisiin toimiva kvanttiteoria?

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
12/20 | 

"Miksi toisinaan tuntuu, että järki on jäässä, kysyy Tiedelehden lukija.

Ihmiset voivat tällä toteamuksella tarkoittaa eri ilmiöitä. Kokemukseni mukaan se yleensä liittyy jollakin tavalla ajatteluun. Ajatus jumittaa, takkuaa. Jokin asia tuntuu kovin monimutkaiselta eikä sen ymmärtäminen, älyäminen, ota onnistuakseen. Järjen juoksu on myös mielenkiintoinen kielikuva."

Tavallisimmin varmaan järki jäätyy ja takkuaa mitä luonnolisimmasta syystä: mielekkään ajattelutuloksen syntyminen ei onnistu jonkin asiaankuuluvista reunaehdoista puuttuessa.

Belousovn-Zhabotinskyn rektion reunehtoja ovat astian muoto, koko ja liikeet, reaktioseoksen komponenttien konsentraatiot, mahdollinen sekoitus jne. 

https://www.google.fi/search?q=belousov-zhabotinsky+reaction+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=A2wjU5_BDaSM5ATpvYCwDw&ved=0CCkQsAQ&biw=1600&bih=719

Ajattelutuloksen reunaehtoja ovat tietenkin tiedot ja tunteet sekä motivaatio. Matematiikassa useinkin joku tieto puuttuu. Oppilas voi luulla olevansa tyhmä kun ei käsitä, vaikka yhtä reunaehtoa korjaamalla asia olisi täysin selvä.

Opettaja, jolla ei ole koskaan ollut vaikeuksia perusmatematiikassa, voi jättää tärkeitä, omassa selkäytimessä olevia välttämättömiä ajatusvaiheita sanomatta tai korostamatta. Tai niiden esittelytahti ei sovellu joillekin oppilaille.

Halutessaan voisi todeta, että joillakin luennoilla istuminen on oppimisen kannalta täysin turhaa vieläpä asiassa, jonka vaivatta ja nopeasti oppisi itseopiskelumateriaalista kuten Schaum Spiegel.

https://www.google.fi/#q=schaum+spiegel

Itseopiskelumateriaali muodostaa tällöin tärkeän reunaehdon, joka luennolta puuttuu.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
13/20 | 

Eusa: Onko sinulle auennut perustelu miksi ihmeessa gravitaatio voisi olla kvantittunut jotenkin? Aiheeseen viitaten kysyisinkin: alyatko mika logiikka ja hyoty loytyy, jos gravitaatiolle saataisiin toimiva kvanttiteoria?

Tiedät hyvin miten kvanttifysiikka on kehittynyt ja mihin tarpeisiin. Ensimmäisenä kehitettiin QED, jota yleisesti tituleerataan maailmankaikkeuden tarkimmaksi teoriaksi. Seuraavana tuli heikon vuorovaikutuksen kvanttikenttäteoria ja viimeisenä QCD. Jatkona kehitykselle saatiin hieno sähköheikon vuorovaikutuksen yhtenäisteoria (Higgsin mekanismeineen). Värivoiman yhdistäminen sähköheikkovoimaan on tuottanut suurta tuskaa, mutta toki paljon ehdotuksia. Kaikki nämä selittävät mikrokosmoksen ennennäkemättömällä tarkkuudella ja ristiriidattomuudella.

Taka-ajatuksena on tietenkin se, että energiaa lisäämällä kaikki vuorovaikutukset ilmenisivät vain yhtenä perus”voimana”. Jopa tämä kynnysenergia tiedetään. Se vain valitettavasti on tänä päivänä kaukana kokeellisen todentamisen ulottumattomissa. Kun samassa hengessä soppaan vielä lisättäisiin nyt Standarditeorian ulkopuolinen gravitaatio (siis vuorovaikutuksena, ”voimana”, jota se ei Standarditeoriassa nyt ole) on tehtävä giganttisen vaikea. Tämän kontinuumin etsintä on kuitenkin loogisesti perusteltua. Eli mikrokosmoksen ja makrokosmoksen naittaminen. Eli sen asiaintilan todentaminen, joka vallitsi kohta BB:n jälkeen. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että nimenomaan gravitaatio pitäisi kvantittaa, eikä kvanttiteoriaa ”gravitaistaa”.

Puhutaan yleisesti TOE:sta. Säieteorioissa asia on ratkaistu toisin kuin Standarditeorian logiikassa. Säieteorioissa energian valtava lisääminen ei Planckin skaalassa enää lisäisikään resoluutiota, vaan pienentäisi sitä. Selvää on, että sekä Standarditeorian että säieteorioiden jatkopeleissä supersymmetria on osa ratkaisua. Ratkaistava olisi myös sekä pimeän aineen että pimeän energian ongelmat. Homma on kokeelisesti haastava, sillä toistaiseksi esim. LHC:ssä ei näy mitään Standarditeorian tuonpuoleista.

 

Hyötyjä on vaikea ennustaa, niinkuin yleensä on laita (perus)fysiikassa. Toiveita on paljon, esim. kaikkien nyt teorioissa esiintyvien parametrien luonnollinen johtuminen teoriasta, ikäänkuin looginen pakko. Nythän ne ympätään laskuihin kokeiden antamina arvoina. Siis on sekä tieteenhistorian että logiikan mukanaan tuomia ”hyötytoiveita”. Varmasti tuloksena olisi paljon sellaista, mitä emme nyt osaa edes toivoa.

Ohman
Liittynyt17.10.2010
Viestejä1637
14/20 | 
Lentotaidoton

psv: Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Ehkä sanoin vähän epäselvästi, sorry. Tietysti Einsteinin molemmat suhtikset porskuttavat erinomaisesti (sovellutusalueillaan). Tämän olen todennut varmaan miljoona kertaa täällä. Ei niitä tietenkään ole mihinkään karistettu. Vain nuo psv:n mainitsemat ”harhakäsitykset” (jotka sitten muka sadaksi vuodeksi jäivät rajoittamaan fysiikan kehitystä) on karistettu. Harhakäsitykset ovat psv:n omat.

 

Einsteinin avaruusaika –kontinuumi ei ole sama asia kuin tyhjö (vacuum, zero-point field). Einsteinin kosmologinen vakio oli vain sopiva luku (senaikaisiin tarpeisiin). Tyhjö on kvanttifysiikan dynaaminen ”olio”, joka fluktuoi. Jos luit tarkkaan, niin sanoin että tämä avaruusaika (yleinen suhteellisuusteoria) ja tyhjö (kvanttikenttäteoriat) on tämä suuri edessä oleva urakka. Eli kvanttigravitaatio.

En ollut lukenut koko ketjua niin tarkkaan, että olisin huomannut tuon "psv"-nimimerkin. No nyt asia selvisi.

Ohman

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä18296
15/20 | 

Ei voi gravitaatiota kvantittaa. Tila on valiaineen luonteinen siina, etta se virtaa gravitaatioimun ohjaamana, tosin tilan palikat ovat taysin jaykkia ja tuskin tasakokoisia. . .

Siis jos jotain voiman tapaista etsitaan, on etsittava gravitoivan massakentan ja tilan valista vuorovaikutusta, ei gravitoivien massapisteiden keskinaisia. Luulen sellaisen mekanismin loytaneeni, mutta tarvitsen lisaa mittaustietoa antiaineen kayttaytymisesta.

Hienorakennevakio vapausasteista: (1+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
17/20 | 

Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden kaikkine tiloineen.

Tästä palsta hävitti ainakin yhden kappaleen..sellaista sattuu aina silloin tällöin..

Niin, tähän olin kirjoittanut jotain sellaista, että jospa avaisin vaikka fysiikkapalstalla ketjun vakuumista yms. Tällä palstalla tarkoitukseni oli vain alustavasti heittää ilmoille ajatus materian ja tietoisuuden "mahdollisesta" yhteisestä alkukodista, vakuumista.

Materia ja mieli, nehän ovat aina yhdessä. Missä miellämme materiaa, siinä on myös mieli läsnä, ja missä taas mieli on, siinä on myös materia. Mielen tilojen ja hermoverkon tilojen korrelaation tulkitseminen samuudeksi on uskonvarainen, perustelematon, tosin helppoa tietä etsivälle houkuttava otaksuma.

Kun tietoisuuden olemus ja alkuperä eivät ole tähän mennessäkään selvinneet, kuten esim. Turun yliopiston psykologian professori ja maailmankuulu aivotutkija Antti Revonsuo myös toteaa, on kaiketi järkevää etsiä myös uusia näkökulmia mielen olemukseen unohtamatta William Tillerin tai Peter Gariaevin kokeita. Myös August Stern kannattaisi huomioida

https://www.google.fi/#q=august+stern+philpapers

Toisenlaisen näkemyksen vakuumiin antaa Hagen Kleinertin (400 tiet.julk.) World Crystal:

https://www.google.fi/#q=hagen+kleinert+world+crystal

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
18/20 | 
Haile Selassie jr

Miksi teille ei kelpaa suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan naittaja, Wheeler-DeWitt -yhtälö?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wheeler%E2%80%93DeWitt-yht%C3%A4l%C3%B6

Wheeler-DeWitt-yhtälö on käsittääkseni kovin kiistelty, koska yhtälön oikea puoli ei sisällä ollenkaan aikaderivaattaa (aika-avaruuden kvantittaminen). Yleinen ongelma kvanttikenttäteorioissa ovat lisäksi äärettömyydet, etenkin  kenttien vapausasteiden ääretön määrä ja nollasta poikkeava energia. Kvanttikenttäteorioissa tämä ongelma pysyy hallinnassa ns. renormalisaation avulla. Gravitaation ongelmana on se ettei se ilmeisesti ole renormalisoitavissa, eli metriikan (gravitaatiokentän) kvantittaminen ei onnistu (paitsi ehkä säieteorioissa).

 

Tunnetuimpia yritelmiä kvanttigravitaation luomiseksi ovat säieteoriat ja kiistelty silmukkakvanttigravitaatio.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
19/20 | 

psv: Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden kaikkine tiloineen.

No tämä lisäyksesi ei kovasti auta asian fysikaalista ymmärtämistä. Kuten sanoin tyhjö ei tuota oikeita hiukkasia vaan ”virtuaalihiukkasia” (katso määritelmät). Se näkyy jo siinä, ettei virtuaalihiukkasilla ole invariantteja ominaisuuksia (vaan ne voivat olla lähes mitä vain). Oikeiden hiukkasten synnyttäminehän tietäisi lisäksi kosmoksen energiataseen lisääntymistä, mikä olisi absurdi juttu. Täytyy muistaa, että vakuumi, eli tyhjö on aina systeemin ALIN mahdollinen energiatila (siis myös Higgsin kenttä on löytänyt miniminsä, vaikka sen arvo jokaisessa maailmankaikkeuden pisteessä on tuo 246 GeV).

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä6404
20/20 | 
Eusa

Ei voi gravitaatiota kvantittaa. Tila on valiaineen luonteinen siina, etta se virtaa gravitaatioimun ohjaamana, tosin tilan palikat ovat taysin jaykkia ja tuskin tasakokoisia. . .

Siis jos jotain voiman tapaista etsitaan, on etsittava gravitoivan massakentan ja tilan valista vuorovaikutusta, ei gravitoivien massapisteiden keskinaisia. Luulen sellaisen mekanismin loytaneeni, mutta tarvitsen lisaa mittaustietoa antiaineen kayttaytymisesta.

 

JOS gravitaatiota pystytään tulevaisuudessa mallintamaan gravitonien avulla, on selvää, että gravitonit silloin ovat kentän (pienimmän intensiteetin) eksitaaioita aivan samalla tapaa kuin mitkä muut tahansa partikkelit ovat kenttiensä eksitaatioita. Hiukkanen=(kenttänsä) kvantti.

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän tekee kognitio- ja neurotieteen tutkimusta kansainvälisessä Nokia Bell Labs tutkimuskeskuksessa. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Kategoriat