Kirjoitukset avainsanalla tunteet

Hopea-akaasian oksa (kuva) on monissa maissa naisten päivän tunnus. Päivää vietettiin 8.3. Sen kunniaksi pidin Nokian kampuksella Espoossa luennon X-Factor in Mind. Luentoani varten tein tutkimusmatkan tieteellisiin tietokantoihin mielessäni kysymys: Onko tutkimusnäyttöä lauseelle, joka väittää naisten ja miesten aivoitusten olevan kuin eri planeetoilta?

John Gray julkaisi vuonna 1992 kirjan ”Naiset ovat Venuksesta ja Miehet Marsista”. Kirjailijan nimen perässä komeilevat kirjaimet PhD, filosofian tohtori. Grayn PhD on ns. kirjekurssilla hankittu eikä täytä tältä akateemiselta arvolta vaadittavia vaatimuksia. Kirja luokitellaan psykologiaa yleistajuistavaksi tietokirjaksi. Kirjan kirjoittajan psykologian opinnot kattavat yhden psykologian kirjekurssin. Wikipedia kertoo ”tietokirjaa” myydyn yli 50 miljoonaa kappaletta ja se keikkui 121 viikkoa bestseller listalla. Kirjan nimi alkoi levitä kulovalkean tavoin ”totuutena”, joka on ruokkinut yli kaksikymmentä vuotta monenlaista liiketoimintaa. Sadat parisuhdekirjat antavat vinkkejä siitä, miten nämä kaksi etäällä toisistaan olevaa ihmisplaneettaa voisivat kohdata. On seminaareja, kirjekursseja, nettisivuja, ruokaneuvontaa kera miehen ja naisen salaattireseptit. ”Totuudesta” on tehty lauluja, elokuvia ja parisuhteiden koukeroita ruotivia TV-sarjoja.

Gray kiteytti sen, minkä me kaikki tiedämme: ihmisten välisessä viestinnässä syntyy väärinymmärryksiä. Se, mitä minä yritän sanoa, ei mene kuulijalle/kuuntelijoille perille. Tai minä en tajua, mitä toinen on sanomassa. Ymmärrystä ei välillä synny, vaikka rautalangasta vääntäisi tai enkelten kielellä yrittäisi puhua. Ns. X-faktori – naisilla on XX ja miehillä XY kromosomit – on biologiassa toki tärkeä rooli. Gray väittää X-faktorin peräti heittävän miehet Marsiin ja naiset Venukselle. Yritäpä siinä sitten huhuilla ja kommunikoida. Missä määrin vuorovaikutuksen ongelmien syynä on se, että miesten ja naisten aivot ja mielet kerta kaikkiaan vain ovat niin erilaiset. Löytyykö tieteellistä näyttöä lauseelle, joka on jo 25 vuotta kiertänyt maailmaa? Vai onko se peräti perätön, urbaani legenda, jonka pisti alulle kirjekurssit käynyt mies, jolla on pokkaa niiden pohjalta itseään tohtoriksi ja psykologian asiantuntijaksi nimittää?

Tässä tiederetkeni antia:

Vuonna 2014 ilmestyi professori Janet Hyden laaja tieteellinen katsaus siihen mennessä tehdyistä tutkimuksista miesten ja naisten kognitiivisista eroista. Naiset ovat hieman parempia kielellisissä taidoissa ja miehet taas kolmiulotteisessa hahmottamisessa. Kyvyssä ilmaista itseään puheella ei sen sijaan ollut merkittävää eroa. Ovatko naiset enemmän tunneihmisiä kuin miehet? Eipä tässäkään ominaisuudessa ole tutkimuksissa havaittu selkeitä eroja. Tärkein ero näytti olevan siinä, että miehiä kiinnostavat enemmän asiat; naisia taas ihmiset. Voiko tämän tulkita siten, että miehet puhuvat mieluummin asioista ja naiset ihmisistä? Mutta, että naiset ja miehet ovat ajatuksiensa ja kiinnostuksen kohteittensa suhteen kuin eri planeetoilta? Siitä ei kyllä ole tutkimusnäyttöä.

X-faktorista ei saa syntipukkia parisuhdeongelmille, vaikka kuinka yrittäisi. Elämänkokemukset vaikuttavat ihmisen tapaan tulkita asioita, niin miehillä kuin naisilla. Joillekin ihmisille puhekumppanin sukupuoli on isompi juttu kuin toisille. Kommunikaatio-ongelmat eivät kuitenkaan johdu siitä, että naisilla olisi ”tippaleipä” ja miehillä ”putkiaivot”. Se, että miehillä on todettu vilkkaammat yhteydet saman isoaivopuoliskon havaintoja tekevien ja liikkeitä koordinoivien aivoalueiden välillä ei ole todiste ”putkiaivoisuudesta. Löydöstä voi pikemminkin tulkita niin, että nämä hermoverkkoyhteydet yhdistävät toisiinsa havaitsemisen ja sen pohjalta tapahtuvan reagoimisen. Naisilla taas näyttäisi olevan enemmän hermoratayhteyksiä oikean ja vasemman isoaivopuoliskon välillä. Tämän ajatellaan viittaavaan intuition ja loogisen ajattelun väliseen yhteyteen. Rohkean puoleinen tulkinta voisi olla, että naiset miettivät enemmän, mitä jokin havainto merkitsee ja miehet ovat herkemmin toiminnan moodissa.

Etsiessäni netistä tutkimuksia naisten ja miesten aivoitusten eroista, näyttöruudulle putkahti tiedeartikkeli: ”Pay attention to me!”. Sen voisi kääntää keskity minuun, kiinnitä minuun huomiosi. Älä anna ajatusteni harhailla muualle. Kyse on vuonna 2016 julkaistusta aivojen herätevastetutkimuksesta. Siinä 42 opiskelijaa – iältään 18-24 vuotta, heistä puolet naisia – katseli vuoron perään kolmenlaisia kuvia. Yksi kuva oli henkilöstä, jonka kanssa katselijalla oli romanttinen parisuhde, toinen julkkiksesta ja kolmas tuntemattomasta ihmisestä. Tutkimuksen mukaan sekä naisten että miesten aivovasteet olivat vahvimmat omaan partneriin. Kuitenkin miesten aivovasteiden voimakkuus erosi naisia vähemmän vasteista, joita kahden muun kuvan katselu aiheutti. Tutkijat vetivät tuloksesta rohkeita johtopäätöksiä väittäessään, että löydös kertoo miesten rennommasta asenteesta parisuhdeasioihin. Lisäksi he väittävät, että parisuhteen laatu voisi vaikuttaa tuloksiin. Siitä, miten parisuhteen laatu kunkin ihmisen kohdalla määritellään, ei tutkimuksessa puhuttu mitään. Tutkittu joukko on pieni ja ikäkin huomioiden heille on kokemuksia seurustelusta ja parisuhteista tuskin kertynyt vielä kovin paljon. En toivo aivomittausten rantautumista parisuhdevastaanotoille tai treffi-sivustoille. Olisi onnetonta, jos parinvalinnassa aivovasteet alkaisivat jyllätä ja sydämen ääni jää jalkoihin. 

Ihmisten elämänhistoria: Kokemukset – mitä on tullut opiskeltua ja työssä tehtyä, arjessa harrastettua, vuosien varrella koettua – vaikuttavat siihen, mitä tietoa ympäristöstä nappaamme ja mihin alamme selityksinä uskoa. Jos jatkuvasti kuulee, että naisen tai miehen aivoilla varustettuna ei voi jotain asiaa ymmärtää, siihen alkaa moni uskoa. Jos jatkuvasti kuulee, että naisen puhetulva mykistää miehen kuin miehen lopulta tai että mies ei saa sanaa suustaan, etenkin kun pitäisi tunteista puhua, tästä muodostuu vähitellen hyvä syy, olla yrittämättäkään ymmärtää – ainakaan toista sukupuolta. Eiköhän keskitytä ymmärtämään toisiamme ihan tällä omalla planeetalla. Annetaan kirjekurssin käyneen miehen lentävän lauseen lentää unholaan. Matkatkoon Marsiin tai Venukseen.

Kommentit (8)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38120

Perinteisesti tytöt ovat muodostaneet fysiikkaryhmien ”takapajulan” niin yläkoulussa kuin lukiossa. Esimerkiksi TIMMS99-tutkimuksen mukaan 7. luokalla 4 % tytöistä omasi myönteisen suhteen fysiikkaan kiinnostuneiden prosentin laskiessa yhä 8. luokalle siirryttäessä. Kiinnostuneiden poikien prosentti oli paljon suurempi (ollen kuitenkin ikävän pieni sekin). Herääkin kysymys, ovatko tyttöjen aivot poikien aivoja heikommin sopeutuvia fysiikan opiskeluun. Pitäisikö heille opettaa erilaista fysiikkaa? Vai pitäisikö fysiikan opetuksen olla kokonaan erilaista?

Monet ympäristötekijät eikä varmaan vähiten joidenkin opettajien asenne tyttöjen oppimiskykyä ja jopa fysiikkaa itseään kohtaan varmaan vaikuttavat enemmän poikia kuin tyttöjä kannustavasti. Mainittakoon vaikka kirjoissa esiteltyjen fyysikkojen kuvat. Niissä fyysikot ovat kymmeniä vuosia vanhempia kuin merkittävimpiä löytöjä tehdessään. Tämä tietysti vähentää myös poikien motivaatiota. Lisäksi merkittäviä naisfyysikoita on todella vähän; lieneekö kahta enempää modernin fysiikan aikakaudelta.

Työhönsä leipääntynyt opettaja saattaa myös unohtaa, että fysiikka on loogis-empiirinen tutkimusala, jonka lakien ymmärtämistä vaativa opettaja istuttaa oppilaisiinsa syvällisen harhan fysiikkaa kohtaan. Fysiikanopetuksen harhaisuus kompensoituu enemmän pojilla kenties heillä luonnostaan olevan paremman fysikaalisen kokeellisuuden ja mittaamisen tuntemuksen vuoksi.

Yläkouluaan aloittelevien tyttöjen vähemmän tiedostettu kompastuskivi onkin juuri fysikaalisen konkretian ja varsinkin mittaamisen heikko tuntemus. Mittaamiseen ja laskemiseen ensimmäisestä oppitunnista alkaen keskittyvä opetus tekee tytöillekin mahdolliseksi motivoitua fysiikan opiskelusta. Olen nimittänyt menetelmän ”matemaattiseksi luonnonlakinäkökulmaksi” (Dimensio 2/2005). Toisin kuin nykyinen opetustrendi, laskemisen kieltävä ja varsin vähän mittaava ”hahmottava lähestymistapa”, matemaattinen luonnonlakinäkökulma aktivoi tyttöjen ja poikien aivot tasavertaisesti. Niinpä tytöt ja pojat tekivät jo 7. luokalla noin 15 vaativaa, vähintään tunnin kestänyttä fysiikan koetta laskelmineen esittämättä yhtään kielteistä kommenttia. Töistä, joita 7. luokan tytöt tekivät ansiokkaasti mainittakoon luonnonlain Ft^2/ms=2 todistamisen kokeellisesti kaltevalla tasolla, heijastushilan rakojen välin kokeellisen määrityksen ja Galilein putoamislain kokeellisen todentamisen.

Näin ollen fysiikan tarjoaminen sopivassa muodossa aktivoi luontevasti myös tytöt, eikä mitään kykyeroa ilmene eikä siis pohjimmiltaan ole.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/03/170327083236.htm

Monet miesten ja naisten käyttäytymisen erot johtuvat varmaan genomin tiettyjen geenien erilaisista ilmentymistä eri sukupuolilla. (Tässä viitattu kotimainen tutkimus on tehty myyrillä, joten se ei ilmeisestikään huomioi ”standardi-seksuaalisuudesta” poikkeavia ihmisiä).

Vasopressiinireseptorin (vas-r) ja ositosiinireseptorin (oks-r) geneettisten ilmentymien erot saavat aikaan eroja sosiaalisessa ja seksuaalisessa käyttäytymisessä; esimerkiksi vasr:n geenin ilmentymien erot tuottavat usein avio-ongelmia. Koska näin on, saattaa ihmetyttää, että sen paremmin myyrät kuin ihmisetkään eivät ole pitkienkään aikojen kuluessa konvergoineet geneettisesti kummankin sukupuolen kannalta ihanteelliseen ratkaisuun, vaan juuttuneet ”geneettiseen taisteluun”, ristiriitaan sukupuolten välillä.

Ongelman avain on vas-r:n ja oks-r:n ihanteellisten ilmentymien riippuvuus sukupuolesta: alleelit, jotka suovat optimaalisen hedelmällisyyden naiselle ovat tuhoisia miehen hedelmällisyydelle ja kääntäen. Tästä seuraavaa ristiriitaa säätelevät lisäksi sosiaaliset tekijät kuten vallitseva yksilötiheys. Alati vaihtelevana tämäkin osaltaan estää konfliktitekijöiden tasoittumista.

Vierailija

Miesten ja naisten elämänkokemukset ovat "keskimäärin" erilaisia, koska odotukset ja stereotypiat ovat erilaisia. Miehillä on esimerkiksi enemän kokemuksia heihin kohdistetusta pelosta ja epäluottamuksesta sekä vastakkaisen sukupuolen torjunnasta (koska miehet tekevät valtaosan aloitteista ja naiset ovat tutkitusti nirsoja). Naiset taas kokevat  enemmän esimerkiksi pelkoa ja - ehkä - vähättälyä. Molemmilla sukupuolilla on toksi myös myönteisiä kokemuksia, jotka eroavat toisistaan. Näillä kokemuksilla on osin biologinen perusta eli ne heijastelevat synnynnäisä ominaisuukia vaikka ilmenevätkin vain sosiaalisissa suhteissa . Usein ene vielä vahvistuvat erilaisten peliteoreettisten kiemuroiden vaikutuksesta. Siksi on mahdollista, että vaikka "aivojen erot "olisivat pienet, silti biologisesti määräytyvät ominaisuudet tekevät miehistä marsialisia ja naisista venuslaisia.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhdevakiv...

Miehen ja naisen suhteeseen liittyy usein kohtuuttomia jännitteitä. Negatiivisimpia niistä on parisuhdeväkivalta. Mies on usein (vaikka ei aina) parisuhdeväkivallan yksinomainen tekijä.  Toisinaan mies pystyy luettelemaan (karjumaan tms.) syitä väkivallalleen, mutta ei läheskään aina.  Nainen puolestaan saattaa lamaantua niin, että ei edes vuosikausia kestäneen väkivaltaisen suhteen aikana pysty  harkitsemaan suhteen lopettamista.

Parisuhdeväkivallan syväpsykologisten ja/tai geneettisten syiden hyvä tunteminen auttaisi ehkä jo ennakolta tai jo varhaiskasvatuksessa estämään väkivaltaan johtavat psyyken elementit.  Ihanne olisi varmaan, että potentiaalinen väkivallan harjoittaja pystyisi itse havaitsemaan,  analysoimaan  ja eliminoimaan uhkaavat käyttäytymisaihiot.

Veikkaan, että ihmisen tarkasteleminen reunaehtosidonnaisena järjestelmänä voi tuoda valoa muun muassa juuri parisuhdeväkivallan ongelmaan.  Mitä sitten tarkoittaa se, että ihminen olisi reunaehtosidonnainen järjestelmä? Seuraava lainaus antaa ehkä viitteen. Reunaehtosidonnaisuuteen parisuhteessa tahtoisin palata hieman mietittyäni..

https://www.areiopagi.fi/2016/08/edes-vaivautua-miettimaan-onko-tahto-va...

"Reunaehtosidonnaisen tahto-ilmiön toteutumistie reunaehdoista tahtovektoreiksi ja tahtovektoreista niiden resultantiksi, lopulliseksi tahtotilaksi, on kiinnostava psykologiatieteellinen ongelma - varsinkin, jos koko psykologinen ihmisyytemme määritellään näiden toteutumisteiden kokoelmaksi. Mahdollisen vastauksen antaa jälleen benardin konvektio (benard convection pictures). Joitakin konvektiomoodin reunaehtoja kuten lämpövirtaa, nesteen jäykkyyttä, astian muotoa, kokoa ja astian liikuttelutapaa voidaan ihmisen reunaehtojen tavoin muutella, jolloin aina uusi moodi ilmestyy lainalaisesti. Moodi ilmestyy kyseisten reunaehtojen puitteissa lunnon korkeimman lain, Pienimmän Vaikutuksen Periaatteen, mukaisesti,  jonka sen alkuperäinen keksijä Maupertuis on kehittänyt karkeasti sanottuna seuraavan idean mukaisesti:

"Luonto pyrkii alati kohti parhainta mahdollista
olotilaa."

Maupertuis kuvasi keksintöään myös sanomalla, että ”luonto
saa ilmiönsä aikaan käyttäen yksinkertaisimpia

keinoja”."

kts. Osmo Pekonen, Maupertuis ja pienimmän vaikutuksen periaate

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Reunaehtoja käsittelin alussa vain loputtomissa tahdonvapaus-väittelyissä, kunnes käsitin, että sama mekanismi toimii kaikilla elämän alueilla

https://www.google.fi/#q=vapaa+tahto+areiopagi&spf=381

Reunaehtoparadigma näkee koko ihmisen olevan reunaehtojen funktio. Reunaehdot eivät kuitenkaan yleensä vaikuta erillisinä, vaan ne ovat monimutkaisesti toisiinsa kietoutuneita ja toisiaan modifioivia tavoitteena tietty optimaalisuus. Parisuhdeväkivalta ei aina ole jatkuvaa, vaan ”leimahtaa” aika-ajoin, mutta myös jatkuvan parisuhdeväkivallan syy on sama. Seuraavassa kaikki, mitä tuli mieleen nyt käsillä olevasta asiasta.

Parisuhdeväkivallan syy sisältyy oletettavasti reunaehtoihin seuraavalla tavalla. Useiden reunaehtojen kietoutumat saattavat sisältää komponenttinaan kukin yksittäisen reunaehdon, joka ei vielä yksinään aiheuttaisi parisuhdeväkivaltaa, mutta joiden vaikutukset kombinoituvat väkivallaksi miehessä, jonka psykologinen itse on reunaehtojensa modifioitu summa.

Väkivallaksi kombinoituvat reunaehdot saattavat sisältää esimerkiksi omista lapsuuden kokemuksista peräisin olevaa aversiivista ainesta, josta henkilö ei ole edes tietoinen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Seksuaalisuus yleisesti ja monine muunnelmineen lienee tieteelle vielä paljolti haasteen tasolla. Sukupuoliseen lisääntymiseen liittyy ehkä moniakin geneettisiä, immunologisia, psykologisia ja muita etuja; joistakuista on jo saatu vihiäkin. Tutkimusta edistää havainto, jonka mukaan esimerkiksi banaanikärpästen sukupuolielämä muistuttaa ihmisten vastaavaa, ja sitä voidaan erinäisin operaatioin jopa muuttaa.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160217091406.htm

Yamamoto admits he was "terribly surprised" by the results, because he had previously never doubted that male-to-male courtship in fru mutant males was "solely genetically programmed". It appears that social interaction activates neurons that make mutant males hypersensitive to visual stimuli.

While Yamamoto is cautious about drawing conclusions on human sexual orientation from studies of fruit flies, he believes some aspects of sexual orientation in humans could have a similar mechanistic basis to that of flies. "Our study offers a conceptual basis to explain how nature and nurture interact in shaping human sexual orientation," he says.

en sukupuolielämä muistuttaa suuresti ihmisen vastaavaa vieläpä joinekin muunnelmineen.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/02/160217091406.htm

Yamamoto admits he was "terribly surprised" by the results, because he had previously never doubted that male-to-male courtship in fru mutant males was "solely genetically programmed". It appears that social interaction activates neurons that make mutant males hypersensitive to visual stimuli.

While Yamamoto is cautious about drawing conclusions on human sexual orientation from studies of fruit flies, he believes some aspects of sexual orientation in humans could have a similar mechanistic basis to that of flies. "Our study offers a conceptual basis to explain how nature and nurture interact in shaping human sexual orientation," he says.

orientation,"

.

Kuva: Wikimedia Commons
Kuva: Wikimedia Commons

Miksi toisinaan tuntuu, että järki on jäässä, kysyy Tiedelehden lukija.

Ihmiset voivat tällä toteamuksella tarkoittaa eri ilmiöitä. Kokemukseni mukaan se yleensä liittyy jollakin tavalla ajatteluun. Ajatus jumittaa, takkuaa. Jokin asia tuntuu kovin monimutkaiselta eikä sen ymmärtäminen, älyäminen, ota onnistuakseen. Järjen juoksu on myös mielenkiintoinen kielikuva.

Ajattelun varassa me ihmiset elämäämme elämme. Kun teemme rutiiniomaisia arkiaskareita, ajattelemme usein ihan jotain muuta. Emme sido ajatusenergiaa päivittäin toistuvaan tekemiseen. Hampaita pestessä voi miettiä muita asioita. Vapautamme ajatusenergiaa monimutkaisempien asioiden miettimiseen. Lamppu syttyy päässä, kun ihminen oivaltaa.

Kiinnitämme tietoisesti huomiota ajatteluun, kun pitää tehdä ratkaisu ja pohdimme eri vaihtoehtoja. Joskus kyse on siinä määrin monimutkaisesta asiasta, että päätös antaa odottaa itseään. Silloin ihminen voi joskus turhautua ja harmitella järjen jäätyneen ihan väärään aikaan. Päätöksen kannalta aikalisä ja jäähy voi kuitenkin olla hyvä asia. Jotta järjen sulatteluun ei mene liian pitkää aikaa, ihmisen kannattaa tällaisessa tilanteessa tehdä ihan jotain muuta kuin jatkaa pulmallisen asian pakonomaista miettimistä. Huomion siirtäminen muuhun on hyvä keino sulattaa järki ja rauhoittaa mieli. Ahdistunut mieli voi nimittäin kohmettaa järkeä lisää. Kun ajatus tökkii, on hyvä muistaa, että tökkii se muillakin ihmisillä aina silloin tällöin. Jäitä siis tunnehattuun – ei syytä paniikkiin.

Tuossa ajatuksessa ei ole päätä eikä häntää. Toisen ihmisen touhu voi vaikuttaa järjettömältä. Siispä tällä ihmisellä voi järki olla jäässä. Tai sitten ei. Kyse voi myös olla siitä, että ihmiset eivät ymmärrä toistensa ajattelua. Joskus toiselle ei osaa sanoin selittää, mitä oikeastaan on ajatellut tekevänsä ja miksi.

Joskus jokin asia, tekeminen, jännittää siinä määrin, että päätä ihan kylmää. Ihminen voi myös olla niin innostunut – liekeissä – että toiset rauhoittelevat: jäitä hattuun. Silloin pelätään tunteiden ottavan siinä määrin ylivallan ihmisestä, että mopo karkaa käsistä. Voimakkaan tunnemyrskyn keskellä ihmisen suhteellisuudentaju ei aina pidä. On siinä määrin kuumat paikat, että järki sumenee.

Järjen veit, minkä teit, lemmenpauloissa oleva laulaa ihastustaan miettiessään.Tunnetilat vaikuttavat aina ajatteluun. Järki on tunteiden vietävissä. Äly pelaa paremmin säyseämmillä tunnetuulilla. Toisaalta järjenkin pitää tunteita kuunnella. Sopivalla sekoituksella järkeä ja tunnetta elämä on aika järjellistä.

Jotta järjen valo loistaisi, ihmisen on hyvä välillä vetää henkeä, laiskotellakin. Järki vapautuu jäistä ja ajatus jälleen soljuu.

Kommentit (20)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

"Kyse voi myös olla siitä, että ihmiset eivät ymmärrä toistensa ajattelua." G.W.Leibniz (IQ n.190) sanoi pitävänsä kaikkia mielipiteitä oikeina, koska ihmiset ajattelivat niin monella tavalla.

Itseni kaltainen tavallinen tallaaja piti kauan ilmiselvänä, että kun ajattelun reunaehdot vain ovat samat myös mielipiteistä tulee yhteneviä. Esimerkiksi keskusteluissa tai keskustelupalstoilla saatettiin jaamata tavoitteena saada tuo toinen ajattelemaan oikein.  Sitten ilmenikin, että aivojen fysiologinen rakenne on eri ihmisillä niin erilainen, että toisen on ehkä mahdoton kokea jotakin kognitiivista asiaa samalla tavalla kuin toinen sen kokee

http://www.cell.com/neuron/retrieve/pii/S0896627313000044

"Aamu on iltaa viisaampi" sanotaan, ja usein se varmasti pitä paikkansa. Aivot tosiaan löytävät unessa jopa uusia ajatuspolkuja. Yleensäkin tauon pitäminen ajatustyössä on usein eduksi. Myös jonkun nimen tai termin muistelussa voi olla edullista vaikkapa nousta kävelemään tai heittäytyä pitkäkseen ilman mitään muistelupaineita. Äkkiä  muistettavan yllä ollut peite hälvenee ja sana muistuu kirkkaana.

Itselläni on bravuuriesimerkki, jonka aina muistan, kun tulee puhe aivojen tiedostamattomista toiminnoista. Sain kerran tehtäväkseni matematiikan harjoitustyön, josta en ymmärtänyt oikein mitään; tehtävä tuntui mahdottomalta, ja paninkin paperin syrjään ja unohdin sen. Kului ehkä kolme päivää ja yhtäkkiä ratkaisu oli melko täydellisenä pääsäni ilman että olisin kertaakaan ajatellut asiaa tietoisesti.

Mihin tällainen alitajuinen tai unessa tapahtuva toiminta perustuu? Ongelma tuntuu hyvin vaikealta mutta myös äärimäisen kiinnostavalta pohtia. Ja mitä alitajunta oikeasti on? Esimerkiksi aivoaaltojen kannalta aivojen/mielen erilaisia tiloja on tutkittu, mutta mitä aivoaallotkin ovat, mistä ja miksi ne syntyvät? Ja mikä on niiden merkitys tajunnan suhteen?

Joskus olen pystynyt havainnoimaan unityöskentelyä monta tuntia olemalla osittain valveilla, osittain unessa, ikään kuin. Tällaista on sattunut esimerkiksi seuraavana päivänä tehtävää vaarallista kemian oppilastyötä jännittyneenä valmistellessa. (Ihan tavallinen kemian oppilastyö voi olla vaarallinen, liittyyhän siihen usein tulivaara, sirpalevaara, roiskevaara jne). Mieli on puolittaisessa unessa käsitellyt mm. erilaisia vaaroja ja reagoimista niihin

Kevennykseksi voisi todeta, että "yön yli" nukkumista ei ole viisasta lausua ääneen, niin hyödyllistä kuin se usein onkin. Uniriepu voi viedä presidentin paikan.. 

Ronron
Liittynyt10.12.2006
Viestejä9265

Minua kiinnostaa myös selkounet mahdollisena työkaluna. Jotkut väittävät, että selkounessa on vapaampi pääsy oman muistin syövereihin, koska aivot on toisenlaisessa tilassa. Selkounia pitäisi ehkä tutkia enemmän? Harmi että se on kai jokseenkin hankalaa, koska selkouniin pääsy ei ole läpihuutojuttu, muuta kuin ehkä harvoille hyvin treenanneille. Itse olen ollut useasti selkounessa, jossa täydellisesti ymmärrän näkeväni unta. Mutta en ole koskaan tullut toteuttaneeksi mitään muistinkaluamis testejä. En joko vielä silloin ollut miettinyt vielä asiaa tai sitten en vain ehtinyt. Selkounet romahtavat helposti.

Yksi testi voisi olla, että menee selkounessa vaikka tutkimaan jotain kaappia, lokeroa tai esinettä, jonka todellisen sisällön tai muun ominaisuuden on kyllä monta kertaa nähnyt, mutta ei painanut erityisemmin mieleen eikä hereillä ollessa muistaisi. Tai katsoo ennen nukkumaanmenoa lyhyen ajan jotain monimutkaista kuvaa jossa on paljon yksityiskohtia, yrittää olla painamatta mitään siinä mieleen. Sitten selkounessa katsoo uudestaan kuvaa ja bongaa sieltä jonkun yksityiskohdan, tai useita, ja tarkistaa herättyään pitikö paikkaansa, löytyykö ne sieltä oikeasti. Jotain tuollaisia olen miettinyt.

Jännää on myös se, että kaikki eivät edes usko selkouniin. Se tuntuu hölmöltä siksi, koska itselle ne ovat totista totta koska monta kertaa kokenut. Yleensä keskityn niissä ympäristön tarkkailuun, yksityiskohtien havainnointiin ja muuhun aistitoimintaan. Se fiilis on niin uskomattoman kiehtova siinä kun kokee asioita, ja samalla miettii täysin tietoisena että mikään tästä ei ole todellista, tämä tapahtuu minun päässäni. Sitä on hyvin vaikea joskus edes uskoa, vaikka on tehnyt todellisuustestejä ja todistanut itselleen että unta se on.

Sori meni vähän offtopiciksi, innostuin niin. En ole miettinyt selkounia pitkään aikaan, ne on jotenkin jäänyt. Se on hieno harrastus kyllä, tuo jotain mystiikkaa ja ikään kuin puuttuvaa yliluonnollisen kaltaista väriä tähän kurjaan harmaaseen maailmaan. Unissa on teoriassa vapaa kokemaan ja tekemään ihan mitä vain! Toki täydellisen yksin.

くそっ!

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

Selkouni, kiinnostava ilmiö, johon en ennen ole kiinnittnyt mitään huomiota, koska omia kokemuksia ei ole; muutaman kerran olen pysynyt kauan ilmassa ja ollut jo varma kolmiloikan kultamitalista seuraavissa olympialaisissa.

Kerran heräsin yöllä täysin valveille ja huomasin ahdituksekseni, että normaalikeho makasi vasemmalla kyljellä mutta "hienoainekeho" oikealla kyljellä. Siinä valvoessani, osaamatta tehdä mitään, "hienoainekeho" alkoi hitaasti kiertyä yhtyen lopulta normaalikehoon.

Merkillisin uneen liittyvä kokemukseni on, kun kerran olin näkemässä hyvin kiinnostavaa unta ja heräsin kesken kaiken täysin valveille. Olikin jo aamu ja aika herätä. Vaikka olin täysin herellä uni jatkui kuitenkin muutaman sekunnin, minkä jälkeen seurasi jotain merkillistä, joka on  askarruttanut siitä lähtien. Valveilla ollessa uni oli jatkunut projisioituna jollekin silmissä olevalle levylle. Unen päättyessä silmien sisällä näkyivät tosiaan ikään kuin tärkkelyslevyt, jotka alkoivat pyöriä liueten samalla vähin erin johonkin nesteeseen. - Tutkimuksista olen löytänyt tiedon, että silmän nesteeseen voi muodostua levyjä, mutta kaikki muu on hämärän peitossa.  Voiko aivojen "visuaalinen" tila projisioitua silmään; eräänlaista käänteistä näkemistä?

Uni-ilmiö voi olla yksi tajunnan (elämyksellisyyden) ongelman tärkeitä avaimia. Mikä on Revonsuon paljon käyttämän termin "unentuottamismekanismi" todellinen vastine, ja mikä on substanssi, jossa unisisällöt sitten koetaan? Ja mikä on unien katselija ja "katselumekanismi"? Se on varmaan sama kuin valve-elämyksissä, mutta koska valve-elämykset ovat enemmän konkreettisiin aistiärsytyksiin sidoksissa eivätkä tunnu niin salaperäisiltä, uni ja sen näkeminen voisivat olla tajuttavissa aidommin mysteerioksi. Osa valve-elämyksistä kuten kuvitelmat ja usein myös puhe ovat toki lähtöisin "sisältä" myös..

Ilmeisesti myös hyvin monet eläimet näkevät unia. Revonsuo saattaa olla oikeilla jäljillä unennäön uhkasimulaatioteoriasssaan, mutta ainakin nykyisin unilla on paljon muitakin funktioita kuin uhkien simulointi.  

.http://www.ts.fi/teemat/extra/1074212622/Unet+valmentavat+kohtaamaan+tosielaman+kolhuja

http://sus.demosaitti.com/wp-content/uploads/Uhkasimulaatioteoria.pdf

Abiturienttivuonna näin runsaasti unia ja onnistuin tulkitsemaan niitä luontevasti freudilaissävyisen psykiatrin Ernst Aeppelin kirjan "Unet ja niiden selitys" avulla. Mutta sitten, ammatinvalinnan pohtimisen aikana "unisymbolini" muuttuivat äkisti täysin epäfreudilaisiksi ja tulivat ponnisteluista huolimatta mahdottomiksi selittää. Tuli sellainen tunne, että unet haluavat kyllä tulla nähdyiksi, mutta ei selitetyksi. Sittemmin olen oppinut tulkitsemaan kaikenlaisia uniani. Suuri apu siinä on ollut tutustuminen nk. kognitiivisen unien selittämiseen, josta oli juttua kauan sitten Sci.Am.:issa. Siinä unisymbolit ja -tapahtumat ensin käännetään sanallisiksi ilmaisuiksi, minkä jälkeen sanoja hivenen muuttamalla löytyy unen tarkoitus. Esimerkiksi jos näkee palavan lentokoneen laskeutuvan, uni voi varoittaa laskimotulehduksesta. Myös sanaleikit tulevat joskus kysymykseen. Esimerkiksi jos unessa etsisi turhaan muslimien pyhää kaupunkia, se voitaisiin sanallistaa lauseeksi "Mekka puuttuu", jonka tarkoitus voisi olla omaa ystäväpiiriä koskeva tärkeä viesti "Pekka muuttuu". Jos toinen ihminen on tien toisella puolen, se tarkoittaa, että "välillämme on tieto".

Unitajuntaa refleksiivisesti tarkastellessa mieleni valtaa varma tune, etä kyseessä ei voi olla pelkkä aivojen fysikaalinen ilmiö, vaan niin unien kuin valvetajunnan "substanssi" on jotain aivan muuta. Nähdessäni ensi kertaa Leidenfrostin pisaran minut valtasi varmuus että se oli elämyksellisen tietoisuuden analogiamalli. Pisaran moninaiset erilliset ja yhtä aikaakin esiintyvät moodit edustivat elämyksellisiä tiloja.

 https://www.google.fi/search?q=leidenfrost+effect+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=v3cgU5D4G-vV4wTK9YCACg&ved=0CC4QsAQ&biw=1600&bih=719#imgdii=_

"Tunnemyrskyä" voisi edustaa esimerkiksi vinhasti pyörivä ja /tai rajusti lepattava tai mateleva moodi.

Pisarahypoteesin valossa voisi selittyä myös salaperäinen "alitajunnallisesti" tapahtuva ongelmanratkaisuilmiö. Esimerkiksi tieteellisen ongelman pisaramallin verkkomainen rakenne voisi vähän muttuessaan sisältää  analogisen vastineen ratkaisun avaimelle. Tietynlaiset muutokset tulisivat kyseeseen juuri valveärsykkeistä irti olevissa tiloissa.

Ylipäänsä on vaikea keksiä muita ehdotuksia tietoisuuden analogeiksi kuin jonkinlaiset värähtelijät. Ollakseen hyviä analogisen "objektin" moodien on lisäksi oltava diskreettejä ja kvanttisia, kykeneviä kaikenlaisiin yhdistelmämoodeihin,  reunaehtojen muuttuessa muutuvia jne. Joidenkin moodien täytyy olla toisia vaikeammin saavutettavia. Myös erilaisten mielellisten ongelmien ja esim. multippelipersoonallisuuden mahdollisten vastineiden pitäisi näkyä. Tilojen paljouden täytyisi olla sidoksissa mallin kokoon (esim. eläinten vähäisempien tajunnansisältömäärien tähden), mutta koolla voisi myös olla yläraja, kuten L-pisaralla onkin. Lisäksi pisaran koostumuksen pitäisi olla samaa perustaa kuin aivojen tärkeän komponentti. Kun L-pisara on sitä kannattelevan vesihöyryn kondensaatti, voisi informaatiopisaran ajatella olevan aivoissa operoivan informaation kondensaatti.

 

 

 

 

 

 

 

Ronron
Liittynyt10.12.2006
Viestejä9265

Selkounista pitäisi puhua enemmän esim mediassa. Onhan se keino ihmiselle kokea niitä asioita, mitä ei voi todellisuudessa kokea. Siis virtuaaliympäristö, jossa rajoitteina on vain ja ainoastaan oma mielikuvitus ja oma kontrolli unesta. Miksiköhän asiasta ollaan niinkin hiljaa, että suuri osa ihmisistä ei edes tiedä mitä se on? Jos näiden näkemistä opetettaisiin systemaattisesti vaikka koulussa, ihmisillä olisi toinen ulottuvuus elämässä. Ihmiset puhuisivat yleisesti ja julkisesti siitä, mitä tekivät viime unessa.

Ja ei, en ole vielä onnistunut harrastamaan seksiä siellä. Se ei vaan koskaan onnistu. Uni haluaa hajota aina silloin kun oltaisiin pääsemässä asiaan.

くそっ!

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

http://fi.wikipedia.org/wiki/Selkouni

Voidaan ajatella, että uni ja valve "koostuvat" samasta "substanssista", jonka moodeja ne kumpikin ovat ("dualistina" en voi uskoa sen paremmin valve- kuin unitajunnan olevan pelkkiä hermoimpulssikokoelmia, jos näiden ajatellaan olevan fysiikan tutkimaa materiaa ja sen prosesseja).

Edellisessä puheenvuorossani viittasin ehdotukseen pitää L-pisaraa tietoisuuden analogiamallina. L-pisara toimisi myös unitajunnan mallina ja pisaran tyypillinen hievahtamaton helmimäinen moodi voisi edustaa tilaa, jossa unta ei nähdä.

Mutta riippumatta siitä, mitä tietoisuussubstanssi on, sen moodit, joihin selkounikin kuuluu, ovat melko varmasti reunaehtosidonnaisia.

Benardin konvektion moninaiset moodit ovat reunaehtosidonnaisia reunaehtojen ollessa mm. astian muoto ja ulottuvuudet, ala- ja ylälämpötilan ero, mahdolliset astian liikkeet, esim. pyöriminen, nesteen koostumus, esim. tiheys, tahmeus jne.

https://www.google.fi/search?q=benard+convection+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=cDIiU7zBH-jV4ASnnoC4BA&ved=0CC4QsAQ&biw=1280&bih=585

Vastaavasti myös tietoisuussubstanssin moodit ovat sidoksissa paitsi aivojen tilaan, myös substanssin määrään ja laatuun (määrä esim. hyttysellä on varsin vähäinen ja bakteeri tarvinnee tietoisuuspisaran saadakseen ja tietoiseksi tullakseen kollektiivin)

http://www.fastcodesign.com/1673240/the-social-behavior-of-bacteria-trippily-explored-in-art

Selkounessa "ilmeisesti" tietoisuussubstanssi on osittain unen, osittain valveen puolella. Tämä voisi toteutua, jos substanssi olisi tilapäisesti tavallaan kaksiosainen. Toinen osa voisi manipuloida aivojen tilaa reunaehtoja muuttaen ja toinen keskittyisi uusien moodien ottamiseen. Koska ei voida olettaa, että tietoisuussubstanssi kuuluu kokonaan reaalimaailmaamme, voidaan ainakin ehdottaa sillä olevan muitakin kuin "höyrymäinen" ja nestemäinen tila (jotka on L-pisaralla).

Mihin sitten tietoisuussubstanssi moodeineen kuuluu, ellei reaalimaailmaan? Tämän selvittäminen on kriittistä. Ensinnä täytyy tehdä oletuksia aivojen toiminnasta. Yleisesti uskotaan, kuitenkin ilman perusteita, että elämykset ovat hermoimpulssikollektiivien ominaisuuksia, materian moodeja. Yhä tarkentuva mielen ja aivojen tilojen korrelaatio tekee perusteettoman uskomuksen helposti omaksuttavaksi - siihen asti, kun itsereflektiossa tarkkailee elämystensä olemusta ja toteaa, että niillä ei ole mitään yhteistä fysiikan tutkiman materian tai sen moodien kanssa.

Miksi sitten hermoverkot differentioituvat, syntyy uusia yhteyksiä, synapseita vahvistuu jne.? Oma veikkaukseni on, että hermoverkkojen keskeinen funktio aivoissa on aktivoida määrättyjä genomikollektiiveja, joihin asioiden hahmot ovat varastoituna.

Mutta tietoisuus ei vieläkään selity, koska myös genomikollektiot ovat "tämänpuoleista" materiaa. On tultu vasta genomiseen tietoisuuteen (jota Ernesto Rossi työryhmineen lähestyy). Nyt tarvitaan avuksi vähän fysiikkaa.

Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden kaikkine tiloineen.

Genomit kuten hiukkasetkin ominaisuuksineen sijaitsevat vakuumin reunalla (joka hiukkasten tapauksessa on 3-ulotteinen). Kuten seuraavista vakuumi-artikkeleista keskimmäisestä ilmenee, kaikki on viime kädessä vakuumiperäistä: aine, ajatukset, teoriat, tietoisuus. (linkit eivät suinkaan ole tarkoitettu luettavaksi..)

http://users.physik.fu-berlin.de/~kleinert/kleinert/?p=worldcrystal

http://en.wikipedia.org/wiki/Superfluid_vacuum_theory

http://www.znaturforsch.com/aa/v58a/s58a0231.pdf

Aivojen funktio on siis ulko- ja sisäsyntyisten ärsykkeiden perusteella aktivoida kyseisiä ärsykkeitä vastaavat, juurensa vakuumissa omaavat genomikollektiivit vastaavine tietoisuuksineen, elämyksellisine ominaisuuksineen, joiden ehtymätön varasto vakuumi on.

Vakuumiperäisen tietoisuussubstanssin moodit vaikuttavat osaltaan myös aivojen toimintaan.

Mahdollinen vakuumiperäinen aines voisi olla informaatio, mutta käsitteen hämäryyden vuoksi tätä ei voi kiinnittää varmuudella.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5699

psv: Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden 

Kun joskus epäilit, että tietoisuudella tuskin on fysikaalista alkuperää, niin kehotit tutkimaan hiukkasfyssikan viimeisintä totuutta. Tuolloin esitin sen, mitä minä pidän tuona viimeisimpänä ”totuutena”.

Ylläolevasta käy ilmi, ettet kyllä ole hiukkasfysiikan/tyhjön suhteen kyllä oikeilla linjoilla. Ensinnäkin tyhjöstä ”syntyvät” hiukkaset ovat ns. virtuaalihiukkasia. Mitkä eivät ole hiukkasia ollenkaan. Kun oikeat hiukkaset ovat oman kenttänsä hyvin käyttäytyviä, pitkiä matkoja/aikoja viipeltäviä kentän pienimmän mahdollisen intensiteetin omaavia häiriöitä (esim. elektroni), niin ns. virtuaaliset hiukkaset ovat samaisen kentän epämääräisiä, esim massaltaan/energialtaan mitä vain häiriöitä. Matemaattisesti asia on ilmaistu näin: The “virtual particle” i.e. Green function i.e. propagator satisfies an inhomogeneous linear differential equation, while the real particle satisfies the homogeneous version of the same equation.” Virtuaaliset “hiukkaset” ovat vain osa perturbatiivista matematiikkaa (vaikka virtuaali-ilmiöillä on konkreettisia vaikutuksia, esim Lambin siirtymä jne). Virtuaaliset ”hiukkaset” ovat kukkaiskieltä (”niinkuin”-selityksiä).

Sinulla tuntuu olevan käsitys, että hiukkaset ovat (alkutöhnä)hiukkasia, joilla sitten on sellaisia ja tällaisia kvanttiominaisuuksia. ”Hiukkanen” on kvanttiominaisuuksiensa summa. Ei se ole mitään töhnää. On vain kenttiä. Elektroni on elektronikentässä oleva häiriö (perturbance). Tunnistamme kentän (siis hiukkasen) vain sen kentän häiriöiden perusteella.

Nykyajan kvanttikenttäteoriat ovat karistaneet Einsteinin haamut harteiltaan jo 1920-1930  -luvuilla kvanttimekaniikan tulon myötä ja sitten 1960-luvulla kvanttikenttäteorioiden valmistumisen myötä. Ainoastaan on kysymys nykyfysiikassa siitä, miten saataisiin yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka naimisiin, eli gvanttigravitaatio (suppea suhtis ja kvanttimekaniikka seurustelevat hyvin).

 Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin?”  Itse vastasit: ne ovat peräisin ns säilymislaeista.

Ohman
Liittynyt17.10.2010
Viestejä1637
Lentotaidoton

psv: Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden 

 

Kun joskus epäilit, että tietoisuudella tuskin on fysikaalista alkuperää, niin kehotit tutkimaan hiukkasfyssikan viimeisintä totuutta. Tuolloin esitin sen, mitä minä pidän tuona viimeisimpänä ”totuutena”.

Ylläolevasta käy ilmi, ettet kyllä ole hiukkasfysiikan/tyhjön suhteen kyllä oikeilla linjoilla. Ensinnäkin tyhjöstä ”syntyvät” hiukkaset ovat ns. virtuaalihiukkasia. Mitkä eivät ole hiukkasia ollenkaan. Kun oikeat hiukkaset ovat oman kenttänsä hyvin käyttäytyviä, pitkiä matkoja/aikoja viipeltäviä kentän pienimmän mahdollisen intensiteetin omaavia häiriöitä (esim. elektroni), niin ns. virtuaaliset hiukkaset ovat samaisen kentän epämääräisiä, esim massaltaan/energialtaan mitä vain häiriöitä. Matemaattisesti asia on ilmaistu näin: The “virtual particle” i.e. Green function i.e. propagator satisfies an inhomogeneous linear differential equation, while the real particle satisfies the homogeneous version of the same equation.” Virtuaaliset “hiukkaset” ovat vain osa perturbatiivista matematiikkaa (vaikka virtuaali-ilmiöillä on konkreettisia vaikutuksia, esim Lambin siirtymä jne). Virtuaaliset ”hiukkaset” ovat kukkaiskieltä (”niinkuin”-selityksiä).

Sinulla tuntuu olevan käsitys, että hiukkaset ovat (alkutöhnä)hiukkasia, joilla sitten on sellaisia ja tällaisia kvanttiominaisuuksia. ”Hiukkanen” on kvanttiominaisuuksiensa summa. Ei se ole mitään töhnää. On vain kenttiä. Elektroni on elektronikentässä oleva häiriö (perturbance). Tunnistamme kentän (siis hiukkasen) vain sen kentän häiriöiden perusteella.

Nykyajan kvanttikenttäteoriat ovat karistaneet Einsteinin haamut harteiltaan jo 1920-1930  -luvuilla kvanttimekaniikan tulon myötä ja sitten 1960-luvulla kvanttikenttäteorioiden valmistumisen myötä. Ainoastaan on kysymys nykyfysiikassa siitä, miten saataisiin yleinen suhteellisuusteoria ja kvanttifysiikka naimisiin, eli gvanttigravitaatio (suppea suhtis ja kvanttimekaniikka seurustelevat hyvin).

 

 Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin?”  Itse vastasit: ne ovat peräisin ns säilymislaeista.

Mitä mahdat tarkoittaa noilla "Einsteinin haamuilla",jotka nyt on "karistettu"?

Ohman

Ohman
Liittynyt17.10.2010
Viestejä1637
Lentotaidoton

Ohman:

Katso psv

Kommenttisi on minulle käsittämätön.

Einsteinin erikoinen ja yleinen suhteellisuusteoria porskuttavat hyvin, niitä ei ole mihinkään karistettu.

Tarkoittanet siis jotain muuta. Mutta en tiedä, mihin toimenpiteisiin tuo "Katso psv" viittaa.

Voisiko kointähtönen valaista köyhää kerjääjää?

Ohman

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5699

psv: Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Ehkä sanoin vähän epäselvästi, sorry. Tietysti Einsteinin molemmat suhtikset porskuttavat erinomaisesti (sovellutusalueillaan). Tämän olen todennut varmaan miljoona kertaa täällä. Ei niitä tietenkään ole mihinkään karistettu. Vain nuo psv:n mainitsemat ”harhakäsitykset” (jotka sitten muka sadaksi vuodeksi jäivät rajoittamaan fysiikan kehitystä) on karistettu. Harhakäsitykset ovat psv:n omat.

 

Einsteinin avaruusaika –kontinuumi ei ole sama asia kuin tyhjö (vacuum, zero-point field). Einsteinin kosmologinen vakio oli vain sopiva luku (senaikaisiin tarpeisiin). Tyhjö on kvanttifysiikan dynaaminen ”olio”, joka fluktuoi. Jos luit tarkkaan, niin sanoin että tämä avaruusaika (yleinen suhteellisuusteoria) ja tyhjö (kvanttikenttäteoriat) on tämä suuri edessä oleva urakka. Eli kvanttigravitaatio.

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15567
Lentotaidoton

psv: Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Ehkä sanoin vähän epäselvästi, sorry. Tietysti Einsteinin molemmat suhtikset porskuttavat erinomaisesti (sovellutusalueillaan). Tämän olen todennut varmaan miljoona kertaa täällä. Ei niitä tietenkään ole mihinkään karistettu. Vain nuo psv:n mainitsemat ”harhakäsitykset” (jotka sitten muka sadaksi vuodeksi jäivät rajoittamaan fysiikan kehitystä) on karistettu. Harhakäsitykset ovat psv:n omat.

Einsteinin avaruusaika –kontinuumi ei ole sama asia kuin tyhjö (vacuum, zero-point field). Einsteinin kosmologinen vakio oli vain sopiva luku (senaikaisiin tarpeisiin). Tyhjö on kvanttifysiikan dynaaminen ”olio”, joka fluktuoi. Jos luit tarkkaan, niin sanoin että tämä avaruusaika (yleinen suhteellisuusteoria) ja tyhjö (kvanttikenttäteoriat) on tämä suuri edessä oleva urakka. Eli kvanttigravitaatio.

Onko sinulle auennut perustelu miksi ihmeessa gravitaatio voisi olla kvantittunut jotenkin? Aiheeseen viitaten kysyisinkin: alyatko mika logiikka ja hyoty loytyy, jos gravitaatiolle saataisiin toimiva kvanttiteoria?

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

"Miksi toisinaan tuntuu, että järki on jäässä, kysyy Tiedelehden lukija.

Ihmiset voivat tällä toteamuksella tarkoittaa eri ilmiöitä. Kokemukseni mukaan se yleensä liittyy jollakin tavalla ajatteluun. Ajatus jumittaa, takkuaa. Jokin asia tuntuu kovin monimutkaiselta eikä sen ymmärtäminen, älyäminen, ota onnistuakseen. Järjen juoksu on myös mielenkiintoinen kielikuva."

Tavallisimmin varmaan järki jäätyy ja takkuaa mitä luonnolisimmasta syystä: mielekkään ajattelutuloksen syntyminen ei onnistu jonkin asiaankuuluvista reunaehdoista puuttuessa.

Belousovn-Zhabotinskyn rektion reunehtoja ovat astian muoto, koko ja liikeet, reaktioseoksen komponenttien konsentraatiot, mahdollinen sekoitus jne. 

https://www.google.fi/search?q=belousov-zhabotinsky+reaction+pictures&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=A2wjU5_BDaSM5ATpvYCwDw&ved=0CCkQsAQ&biw=1600&bih=719

Ajattelutuloksen reunaehtoja ovat tietenkin tiedot ja tunteet sekä motivaatio. Matematiikassa useinkin joku tieto puuttuu. Oppilas voi luulla olevansa tyhmä kun ei käsitä, vaikka yhtä reunaehtoa korjaamalla asia olisi täysin selvä.

Opettaja, jolla ei ole koskaan ollut vaikeuksia perusmatematiikassa, voi jättää tärkeitä, omassa selkäytimessä olevia välttämättömiä ajatusvaiheita sanomatta tai korostamatta. Tai niiden esittelytahti ei sovellu joillekin oppilaille.

Halutessaan voisi todeta, että joillakin luennoilla istuminen on oppimisen kannalta täysin turhaa vieläpä asiassa, jonka vaivatta ja nopeasti oppisi itseopiskelumateriaalista kuten Schaum Spiegel.

https://www.google.fi/#q=schaum+spiegel

Itseopiskelumateriaali muodostaa tällöin tärkeän reunaehdon, joka luennolta puuttuu.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5699

Eusa: Onko sinulle auennut perustelu miksi ihmeessa gravitaatio voisi olla kvantittunut jotenkin? Aiheeseen viitaten kysyisinkin: alyatko mika logiikka ja hyoty loytyy, jos gravitaatiolle saataisiin toimiva kvanttiteoria?

Tiedät hyvin miten kvanttifysiikka on kehittynyt ja mihin tarpeisiin. Ensimmäisenä kehitettiin QED, jota yleisesti tituleerataan maailmankaikkeuden tarkimmaksi teoriaksi. Seuraavana tuli heikon vuorovaikutuksen kvanttikenttäteoria ja viimeisenä QCD. Jatkona kehitykselle saatiin hieno sähköheikon vuorovaikutuksen yhtenäisteoria (Higgsin mekanismeineen). Värivoiman yhdistäminen sähköheikkovoimaan on tuottanut suurta tuskaa, mutta toki paljon ehdotuksia. Kaikki nämä selittävät mikrokosmoksen ennennäkemättömällä tarkkuudella ja ristiriidattomuudella.

Taka-ajatuksena on tietenkin se, että energiaa lisäämällä kaikki vuorovaikutukset ilmenisivät vain yhtenä perus”voimana”. Jopa tämä kynnysenergia tiedetään. Se vain valitettavasti on tänä päivänä kaukana kokeellisen todentamisen ulottumattomissa. Kun samassa hengessä soppaan vielä lisättäisiin nyt Standarditeorian ulkopuolinen gravitaatio (siis vuorovaikutuksena, ”voimana”, jota se ei Standarditeoriassa nyt ole) on tehtävä giganttisen vaikea. Tämän kontinuumin etsintä on kuitenkin loogisesti perusteltua. Eli mikrokosmoksen ja makrokosmoksen naittaminen. Eli sen asiaintilan todentaminen, joka vallitsi kohta BB:n jälkeen. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että nimenomaan gravitaatio pitäisi kvantittaa, eikä kvanttiteoriaa ”gravitaistaa”.

Puhutaan yleisesti TOE:sta. Säieteorioissa asia on ratkaistu toisin kuin Standarditeorian logiikassa. Säieteorioissa energian valtava lisääminen ei Planckin skaalassa enää lisäisikään resoluutiota, vaan pienentäisi sitä. Selvää on, että sekä Standarditeorian että säieteorioiden jatkopeleissä supersymmetria on osa ratkaisua. Ratkaistava olisi myös sekä pimeän aineen että pimeän energian ongelmat. Homma on kokeelisesti haastava, sillä toistaiseksi esim. LHC:ssä ei näy mitään Standarditeorian tuonpuoleista.

 

Hyötyjä on vaikea ennustaa, niinkuin yleensä on laita (perus)fysiikassa. Toiveita on paljon, esim. kaikkien nyt teorioissa esiintyvien parametrien luonnollinen johtuminen teoriasta, ikäänkuin looginen pakko. Nythän ne ympätään laskuihin kokeiden antamina arvoina. Siis on sekä tieteenhistorian että logiikan mukanaan tuomia ”hyötytoiveita”. Varmasti tuloksena olisi paljon sellaista, mitä emme nyt osaa edes toivoa.

Ohman
Liittynyt17.10.2010
Viestejä1637
Lentotaidoton

psv: Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Ehkä sanoin vähän epäselvästi, sorry. Tietysti Einsteinin molemmat suhtikset porskuttavat erinomaisesti (sovellutusalueillaan). Tämän olen todennut varmaan miljoona kertaa täällä. Ei niitä tietenkään ole mihinkään karistettu. Vain nuo psv:n mainitsemat ”harhakäsitykset” (jotka sitten muka sadaksi vuodeksi jäivät rajoittamaan fysiikan kehitystä) on karistettu. Harhakäsitykset ovat psv:n omat.

 

Einsteinin avaruusaika –kontinuumi ei ole sama asia kuin tyhjö (vacuum, zero-point field). Einsteinin kosmologinen vakio oli vain sopiva luku (senaikaisiin tarpeisiin). Tyhjö on kvanttifysiikan dynaaminen ”olio”, joka fluktuoi. Jos luit tarkkaan, niin sanoin että tämä avaruusaika (yleinen suhteellisuusteoria) ja tyhjö (kvanttikenttäteoriat) on tämä suuri edessä oleva urakka. Eli kvanttigravitaatio.

En ollut lukenut koko ketjua niin tarkkaan, että olisin huomannut tuon "psv"-nimimerkin. No nyt asia selvisi.

Ohman

Eusa
Liittynyt16.2.2011
Viestejä15567

Ei voi gravitaatiota kvantittaa. Tila on valiaineen luonteinen siina, etta se virtaa gravitaatioimun ohjaamana, tosin tilan palikat ovat taysin jaykkia ja tuskin tasakokoisia. . .

Siis jos jotain voiman tapaista etsitaan, on etsittava gravitoivan massakentan ja tilan valista vuorovaikutusta, ei gravitoivien massapisteiden keskinaisia. Luulen sellaisen mekanismin loytaneeni, mutta tarvitsen lisaa mittaustietoa antiaineen kayttaytymisesta.

Hienorakennevakio suoraan vapausasteista: 1 / (1^0+2^1+3^2+5^3+1^0/2^1*3^2/5^3) = 1 / 137,036

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä308

Kun hiukkaset CERN:issä törmäävät suurella energialla syntyy paljon uusia hiukkasia, jotka kaikki kuitenkin ovat määrättyjä hiukkasia omaten kukin täysin määrätyt ominaisuudet kuten massan, koon, varauksen, spinnin, isospinnin, eliniän jne. Mistä nämä kaikki kunkin hiukkasen pysyvät ominaisuudet ovat peräisin? Erittäin todennäköisesti vakuumista. Voisi ajatella, että vakuumissa on erilaisten ominaisuuksien varasto, josta kukin hiukkanen syntyessään ottaa omat ominaisuutensa.

Vakuumia on kuitenkin tutkittu verraten vähän, liian vähän sen suureen maailmankuvalliseen merkitykseen nähden. Tämä johtunee suurimmaksi osaksi Einsteinin suppeamman suhteellisuusteorian tulkintojen yhteydessä saadusta harhakäsityksestä, että vakuumia ei ole. Einstein itse sanoutui jyrkästi irti tästä harhakäsityksestä, joka kuitenkin jäi liki sadaksi vuodeksi vaikuttamaan rajoittaen olennaisesti fysiikan kehitystä.

Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden kaikkine tiloineen.

Tästä palsta hävitti ainakin yhden kappaleen..sellaista sattuu aina silloin tällöin..

Niin, tähän olin kirjoittanut jotain sellaista, että jospa avaisin vaikka fysiikkapalstalla ketjun vakuumista yms. Tällä palstalla tarkoitukseni oli vain alustavasti heittää ilmoille ajatus materian ja tietoisuuden "mahdollisesta" yhteisestä alkukodista, vakuumista.

Materia ja mieli, nehän ovat aina yhdessä. Missä miellämme materiaa, siinä on myös mieli läsnä, ja missä taas mieli on, siinä on myös materia. Mielen tilojen ja hermoverkon tilojen korrelaation tulkitseminen samuudeksi on uskonvarainen, perustelematon, tosin helppoa tietä etsivälle houkuttava otaksuma.

Kun tietoisuuden olemus ja alkuperä eivät ole tähän mennessäkään selvinneet, kuten esim. Turun yliopiston psykologian professori ja maailmankuulu aivotutkija Antti Revonsuo myös toteaa, on kaiketi järkevää etsiä myös uusia näkökulmia mielen olemukseen unohtamatta William Tillerin tai Peter Gariaevin kokeita. Myös August Stern kannattaisi huomioida

https://www.google.fi/#q=august+stern+philpapers

Toisenlaisen näkemyksen vakuumiin antaa Hagen Kleinertin (400 tiet.julk.) World Crystal:

https://www.google.fi/#q=hagen+kleinert+world+crystal

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5699
Haile Selassie jr

Miksi teille ei kelpaa suhteellisuusteorian ja kvanttimekaniikan naittaja, Wheeler-DeWitt -yhtälö?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Wheeler%E2%80%93DeWitt-yht%C3%A4l%C3%B6

Wheeler-DeWitt-yhtälö on käsittääkseni kovin kiistelty, koska yhtälön oikea puoli ei sisällä ollenkaan aikaderivaattaa (aika-avaruuden kvantittaminen). Yleinen ongelma kvanttikenttäteorioissa ovat lisäksi äärettömyydet, etenkin  kenttien vapausasteiden ääretön määrä ja nollasta poikkeava energia. Kvanttikenttäteorioissa tämä ongelma pysyy hallinnassa ns. renormalisaation avulla. Gravitaation ongelmana on se ettei se ilmeisesti ole renormalisoitavissa, eli metriikan (gravitaatiokentän) kvantittaminen ei onnistu (paitsi ehkä säieteorioissa).

 

Tunnetuimpia yritelmiä kvanttigravitaation luomiseksi ovat säieteoriat ja kiistelty silmukkakvanttigravitaatio.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5699

psv: Hiukkasten synty vakuumista voi olla vain yksi vakuumin funktioista. Myös elämyksellisen tietoisuuden tilat voisivat olla vakuumiperäisiä. Samoin kuin hiukkaset syntyessään "absorboivat" invariantit ominaisuutensa vakuumista, samoin myös genomit ja genomikollektiivit muodostuessaan absorboivat vakuumista tietoisuuden kaikkine tiloineen.

No tämä lisäyksesi ei kovasti auta asian fysikaalista ymmärtämistä. Kuten sanoin tyhjö ei tuota oikeita hiukkasia vaan ”virtuaalihiukkasia” (katso määritelmät). Se näkyy jo siinä, ettei virtuaalihiukkasilla ole invariantteja ominaisuuksia (vaan ne voivat olla lähes mitä vain). Oikeiden hiukkasten synnyttäminehän tietäisi lisäksi kosmoksen energiataseen lisääntymistä, mikä olisi absurdi juttu. Täytyy muistaa, että vakuumi, eli tyhjö on aina systeemin ALIN mahdollinen energiatila (siis myös Higgsin kenttä on löytänyt miniminsä, vaikka sen arvo jokaisessa maailmankaikkeuden pisteessä on tuo 246 GeV).

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5699
Eusa

Ei voi gravitaatiota kvantittaa. Tila on valiaineen luonteinen siina, etta se virtaa gravitaatioimun ohjaamana, tosin tilan palikat ovat taysin jaykkia ja tuskin tasakokoisia. . .

Siis jos jotain voiman tapaista etsitaan, on etsittava gravitoivan massakentan ja tilan valista vuorovaikutusta, ei gravitoivien massapisteiden keskinaisia. Luulen sellaisen mekanismin loytaneeni, mutta tarvitsen lisaa mittaustietoa antiaineen kayttaytymisesta.

 

JOS gravitaatiota pystytään tulevaisuudessa mallintamaan gravitonien avulla, on selvää, että gravitonit silloin ovat kentän (pienimmän intensiteetin) eksitaaioita aivan samalla tapaa kuin mitkä muut tahansa partikkelit ovat kenttiensä eksitaatioita. Hiukkanen=(kenttänsä) kvantti.

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat