Kirjoitukset avainsanalla mielenterveys

Punatulkut pyrähtivät kutimestani olohuoneeseen. Talvipukuinen pulmunen liittyy kohta seuraan. (kotiarkisto)

Tokion olympialaisten uimahypyn kultamitalisti Tom Dayley on bangattu altaan ääreltä villapaitoja kutomasta. Neulominen on Dayleyn ”salainen ase” referoi YLE kesällä 2020 BBC:n uutista. ”Kutominen on osa henkistä valmistautumistani”, kertoo Dayley. Käsityöt ovat erinomaista aivojumppaa ja mielen huoltoa. Tervehdin ilolla neuloosi-epidemiaa, josta Aamulehti/HS uutisoi 10.1.2021. Heli Nikulan kohta vuoden ikäisellä Villahullu -Instagram-tilillä on jo yli 28000 seuraajaa, kerrotaan jutussa. 

Minäkin poden neuloosia. Neulepuikot, virkkuukoukku ja lankakerä(t) ovat lähes aina mukanani matkassa. Heli Nikula korostaa neulomisen meditatiivisuutta. Tuoreen Happy hookers - onnelliset virkkaajat - tutkimuksen (Burns ja Van Der Meer 2020) mukaan käsityöt lisäävät yleistä hyvinvoinnin tunnetta, auttavat surevaa ja monet potilaat, joilla on krooninen sairaus tai kipuongelma, ovat huomanneet käsitöiden parantavan jaksamista. 

Syksyllä bongasin kirjakaupan hyllystä Arne ja Carlos, Neulotut linnut -kirjan. Talvipäivänseisauksen tienoilla kutimistani kuoriutui lintuparvi ja asettui taloksi. Punatulkkujen joukkoon oli liittynyt yksi karnevaalityyliin hurahtanut tipu. 

Vaikka neulemallien lukutaito oli minulla kohtuullisen hyvässä kuosissa, tiesin kokemuksesta, että tarvitsen puikot ja langan sekä kutovat käteni, jotta ymmärrän käytännössä neulemallin silmukoiden lisäyksen ja kaventamisen logiikan. Vasta työn lomassa pystyn visuaalisesti hahmottamaan, miltä kaksiulotteinen malli linnusta näyttää 3D:nä. Vähitellen linnun kutominen painui muistiin siinä määrin hyvin, että noin kymmenennen tipun kohdalla pystyin kutomaan ilman, että välissä vilkuilin ohjetta.

Käsityöt kehittävät ajattelua, treenaavat muistia sekä monia taitoja ja kykyjä, mietin neulomisen lomassa. 

Opettelin uutta asiaa, joten alussa vilkuilin neuleohjetta tiheään pohtien, olenko ymmärtänyt oikein. Työmuistini ei kyennyt pitämään aktiivikäytössä koko ohjetta, jossa oli lukuisia eri vaiheita. Niinpä palastelin neulomisen ohjeen sopivan kokoisiksi osiksi, jotka vastasivat tiettyjä linnun osia. 

Lintuprojekti vaati hyvää silmien ja käsien yhteistyötä, tarkkuutta, keskittymistä sekä numeromuistia. Värien vaihtoon liittyi ongelmanratkaisua. Kehittelin mielestäni hyvän tavan kietoa eriväriset langat värinvaihdon kohdalla toisiinsa niin, että silmukoitten väliin ei jäänyt reikiä, joista Arne ja Carlos kirjan sivuilla varoittivat.

Käden vakautta tuli testattua, kun kiinnitin linnuille helmisilmät. Seivästin ompeluneulalla pienireikäisiä helmiä laatikosta, pujottelin ohutta lankaa neulansilmään, tein solmuja ja ompelin mahdollisimman huomaamattomilla pistoilla silmät paikoilleen. Tipujen jalkojen vääntely metallilangasta vaati toisenlaisia käden taitoja. Pääsin testaamaan erivahvuisia metallilankoja ja käyttämään sivuleikkuria metallilangan katkaisemiseksi.

"Mieleni silmin"

Lintujen kutominen on tallentunut aivojeni muistirakenteisiin. Kun muistelen projektia, näen sen mielessäni kuin elokuvana: Ennen projektin aloitusta, katselen neuletöiden jäljiltä kertynyttä jämälankojen kasaa ja mietin, mitä niistä voisi tehdä. Näen itseni kirjakaupassa bongaamassa Arnen ja Carloksen kirjan. Muistan ahaa-elämyksen ja kuinka ajatus lintujen neulomisesta alkoi kutkuttaa mieltä. 

Sitten näen itseni kotona tutkailemassa neuleohjetta puikot ja lanka käsissä. Koen uudelleen oivaltamisen tuottaman mielihyvän tunteen, kun minulle valkenee kutomisen lomassa, miten ohjeen 2D malli muuttuu kutomisen myötä 3D linnuksi. Näen itseni katselemassa valmiiksi neulottua lintua, päättelen lankoja. Otan käteeni vanulevyn, josta revin pieniä paloja, joilla täytän lintua. Muovailen sitä oikean malliseksi käsieni välissä.

Seivästän ohuella käsityöneulalla pieniä helmiä ja ompelen niistä lintujen silmät. Tartun virkkuukoukkuun ja koukkuan nokat. Lopuksi vääntelen metallilangasta linnuille jalat, kolme varvasta eteen ja yhden taakse. Otan linnun käteen ja muokkaan vatsan alueelle sijoittuvaa metallilankakaarta, joka liittää yhteen linnun jalat. Testaan, pysyykö lintu metallilankajalkoineen pystyssä ja teen hienosäätöjä, kun lintu meinaa nokalleen kellahtaa.  

”Mieleni silmin” näen käteni ja sormeni puikoilla ja pystyn ilmakutomaan eli tuottamaan ne käden, ranteen ja sormien liikkeet, jotka tarvitaan silmukoitten luomiseen, neulomiseen, silmukoitten lisäämiseen ja niiden vähentämiseen. Sama pätee metallilangan taivutteluun. Mielikuvaharjoittelussa motorinen muistini on vahvasti mukana.

Kun joku kysyy, miten neuloit nuo linnut, otan aktiivikäyttöön mieleen painettua tietoa niin motorisesta, tunne- kuin taitoihin liittyvästä pitkäkestoisesta sekä tapahtumamuistista. Koostan niistä vastaukseni. Lisäksi kerron, että tarkkana piti olla. Jos en malttanut keskittyä, huomasin pian, että jotkut kavennukset olivat jääneet väliin. Samalla vihjaan, että tällainen kutomisprojekti ei oikein onnistu sivusilmällä tehden. Homma vaatii erityisesti visuaalista tarkkaavuutta. Sen sijaan musiikkia tai vaikka äänikirjaa voi samaan aikaan kuunnella. 

Alussa oli puikot ja lankakerä. Pitkin matkaa tallentui aivoihini monenlaista tietoa siitä, miten lintu lopulta syntyi. Ajattelu on muistin palasten yhteen kutomista. Jatkossa voin tarinan avulla neuloa lintuja. Kun keskeiset käytännön taidot ovat hallussa, luovuudella on tilaa kukkia. Tällä hetkellä puikoista tupsahtelee esille valkoisia lintuja, talvipukuisia pulmusia. Joku niistä on taatusti viehtynyt värikkäisiin koristeisiin.
 

Kommentit (20)

Käyttäjä28444
Liittynyt5.2.2022
Viestejä9
2/20 | 

I'm usually into blogging and I actually appreciate your content. The article has genuinely peaks my interest. I'm going to bookmark your web page and maintain  checking for new details. I am looking for some good blog sites for studying

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Moni ihminen ilmoittaa nykyään naamakirjan viestiseinällä aloittavansa SOME-paaston. Ihmiset osallistuvat retriitteihin vapautuakseen tietotekniikan ikeestä. Digiväsymys iskee; mieli ja keho kaipaavat lepoa.  Informaatiovirtojen pyörteissä moni tarvitsee välillä kunnon irtiottoa ärsyketulvasta.

Lääketieteen termi ekshaustio viittaa uupumustilaan, jonka vallassa oleva ihminen kokee voimakasta voipuneisuutta, joka voi olla niin fyysistä kuin henkistä: Eväänikään en jaksa liikauttaa. Mieli on sumussa ja ajatukset solmussa. Puhti on täysin poissa. Olen kuin tyhjiin puristettu säkki.

Runsasärsykkeistä, ristiriitaisella informaatiolla kyllästettyä elinympäristöä pidetään tänä päivänä yhtenä tärkeänä uupumustilan syynä. Syyllinen on tunnistettu. Internet ja kaikkialle inhimilliseen elämään rantautuneet erilaiset älylaitteet ovat kaiken pahan alku ja juuri. Ihmiset kärsivät informaatioväsymyksestä. Kyse on digiajan tuottamasta sairaudesta, todetaan usein aihetta sivuavissa keskusteluissa.

Ajatus elinympäristön uuvuttavasta vaikutuksesta ei kuitenkaan ole uusi. Historioitsija Anna Shaffner on tutkinut lääketieteen tekstejä ja julkaissut uupumustiloihin liittyvät löytönsä sekä tieteellisenä katsauksena että kirjassa Exhaustion: A History (2016).

Emme useinkaan pysähdy miettimään sitä, että aikakausi, joka meille näyttäytyy historiana, on sen aikana eläneille ihmisille ollut modernia nykyaikaa. Jokaisessa aikakaudessa on myös nähty kehityskulkuja, jotka uhkaavat ihmisen henkistä ja fyysistä terveyttä. Tänäkin päivänä, vaikka sairauksien hoito ja ihmisten yleinen terveydentila ovat parantuneet, kehitys tuo mukanaan monenlaisia hyvinvointia uhkaavia vaaroja. Valppautta kehityksen nurjille puolille on peräänkuulutettu ennenkin.

Jo 1700 –luvulta alkaen on erityisenä ongelmana pidetty ympäristön kasvavaa ärsykkeiden ja virikkeiden määrää. Ensimmäisiä aiheesta kirjoittaneita oli George Cheyne. Hän totesi, että kaupunkien kehityksen myötä yhä useamman ihmisen elinympäristö muuttui rauhattomammaksi. Tämä aiheutti kaikenlaisia oireita kuten alakuloisuutta, taipumusta mököttää, voimakasta sielun, mielen ja kehon voimattomuutta, tunnekuohua ja erilaisia sisäelinvaivoja. (Tuolloin naisten korseteilla saattoi olla osuutensa sille, että happi näytti monilta naisilta loppuvan.) Tämä skottilainen lääkäri piti jatkuvasti vilkastuvaa kauppamerenkulkua ja sen tuomaa vaurautta yhtenä lisääntyvän hermostollisen heikkouden syynä. Luksuselämä, laiskuus ja liiallinen nautiskelu sairastutti ihmisiä. Elintasosairauksista erityisesti liikalihavuus uhkasi. Cheyne oli innokas kasvisruoan puolesta puhuja.

Amerikassa hermostuneisuuden todettiin lisääntyneen 1880-luvulla. Neurologi George Beardin mukaan isoin harppauksin kehittyvä teknologia ja urbaanit elinympäristöt olivat liikaa modernille miehelle ja naiselle. Silloisen nykyajan merkkejä olivat höyryvoima, lennätin, tieteen kehitys ja naisten (!) lisääntynyt älyllinen aktiviteetti. Ihmiset olivat jatkuvasti aisteja kuormittavan ärsykehyökkäyksen sekä liiallisen informaation kohteena. Tämä imi ihmisistä kaiken voiman, Beard totesi. Voimattomuuden lisäksi ihmisillä oli ärtyneisyyttä, unettomuutta, ruuansulatusvaivoja ja erilaisia pelkotiloja. Sana neurastenia näki päivänvalon. Oireita potivat enemmän toimistojen aivotyöläiset. Maaseudulla näitä vaivoja oli vähemmän. Päänupin varassa tehtävä työ uhkasi ihmisen terveyttä.

Samoihin aikoihin Saksassa psykiatri von Kraff-Ebing kirjoitti siitä, kuinka valistus, koulutus ja kulttuurielämän monet virikkeet eivät olekaan aina tie onneen ja tyytyväisyyteen. 1880-luvun modernissa yhteiskunnassa yleinen hermostuneisuus lisääntyi. Erääksi syyksi hän mainitsi naisten emansipaation ja katsoi sen johtavan vielä läntisen maailman alamäkeen. Myös Sigmund Freud pohti 1900-luvun alun nykyajan ihmistä. Kulttuuriympäristön lisääntynyt monimutkaisuus vaati yhä enemmän ihmisiltä ja kulutti rajallisia voimavaroja, kirjoitti Freud.

1950-luvulla depressio ilmestyi selittämään voimakasta, lähes päivittäistä uupumustilaa, energian puutetta ja aloitekyvyttömyyttä. 1990-luvun lopussa ranskalainen sosiologi Alain Ehrenberg esitti, että yhteiskunnallisella kehityksellä, jossa ihmisellä on, ainakin teoriassa, liki rajoittamattomat vapaudet toteuttaa itseään, on hintansa: Ihminen kokee olevansa vastuussa epäonnistumisista elämän eri osa-alueella. Suorituspaineet ja sen vanavedessä ahdistus ja neuroosit lisääntyivät. Elämästä oli tullut monimutkainen projekti.

Jonathan Crary laittaa kovat piippuun vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan 24/7: Late Capitalism and the Ends of Sleep. Uudet teknologiat, etenkin internet, ovat rapauttaneet ihmisen normaalin elämänrytmin: päivän ja yön, työnteon ja levon. Craryn mielestä suurimpia pahiksia ovat loputonta kuluttamista ruokkivat uudet tuotteet ja internetiin siirtynyt non-stop kaupankäynti. Nämä vievät kulutuskoukkuun jääneiltä ihmisiltä terveyden. Uni on kapitalismin vihollinen, jyrähtää Crary. Nukkuva ihminen ei tuota eikä kuluta ja on siksi kapitalistiselle taloudelle hyödytön.

Yli 300 vuotta on maalailtu piruja seinälle ja ennustettu nykyajan ihmisen kestokyvyn olevan kohta äärirajoilla. Samalla historia on osoittanut, että suurin osa ihmisistä löytää itselle sopivan tavan elää oman aikakautensa modernin ihmisen elämää liikaa rasittumatta. Ihmiset ovat varsin hyviä löytämään vastavoimia ärsyketulvalle: Nykyään moni tarkkailee älylaitteittensa käyttöä, rajoittaa oma-aloitteisesti ruutuaikaansa ja kuuntelee välillä mieluummin pelkkää tuulen huminaa tai bongailee hauskoja pilvimuodostelmia taivaalta. Lisäksi digitaalisuus voi osaltaan antaa uusia virikkeitä, ohjeita ja opastusta erilaisiin harrastuksiin. Itse olen koukuttunut kutomiseen ja opetellut uusia tekniikoita nettivideoiden avulla. Mahdollisuudet yhdistää toisiinsa digitaalisuus ja ”perinteiseksi” mielletty tekeminen ovat lukuisat. Vain ihmisen mielikuvitus on rajana.

Kommentit (1)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
1/1 | 

P.S.V.: Uuteen, paljon virikkeitä tarjoavaan elinympäristöön kytkeytyminen aiheuttaa useille informaatioväsymystä. Mitä piirteitä aivotoiminnassa informaatioväsymys edustaa? Miten syntyy mielen energiavajauksen tunne? Aivotoiminnan rajoittuessa tuttuihin, vakiintuneisiin akteihin hermoaktiivisuus ylläpitää itseään ja usein myös siirtyy aivoissa alueesta toiseen samalla kuluttaen vakioisen määrän energiaa aiheuttamatta merkittävää energiavajetta. Jos ympäristön ylimääräiset virikkeet aiheuttavat samoihin hermoalueisiin lisääntynyttä aktiivisuutta, vakioinen määrä energiaa ei ehkä riitä. Hermotoiminta kuluttaa nyt ehkä paljonkin äskeistä enemmän energiaa samalla muuttuen "nykiväksi" kuljettaessaan kahden virikkeen informaatiota. Tilanne muuttuu vielä sekavammaksi virikkeiden määrän kasvaessa.  Yksittäinen neuroni voi kuljettaa monen virikkeen hieman toisistaan eroavaa, totutusta poikkeavaa informaatiota, jolloin tarvittavan energian sijoittaminen siihen samoin kuin informaation kulku vaikeutuu ilmeten mm. energian puuttumisena. Vaikka tilanne ei ole täysin hyvältä tuntuva, älylaitteissa on aina sen verran kiinnostavaa, että henkilö menettää kyvyn kuunnella tuulen huminaa ja sen sijaan ehdollistuu niihin tai some-ympäristöön. Aivojen energian hermostollinen jakelujärjestelmä ja sen ylläpitämä mielen toiminta häiriintyvät aiheuttaen joskus suorastaan masennusta. Monesti tilaa on vaikea parantaa.

Uuden sukupolven kasvaessa älylaitteiden ja somen hallitsemassa ympäristössä eri tyyppisten virikkeiden informaatio  kehittää itselleen aivoissa vakioiset, toistensa häiritsemättömät hermoradat, eikä mitään informaatioväsymystä synny - kunnes taas keksitään jokin uusi vetävä artikkeli tai toimintoryhmä..

Ylläsanottu teksti on pelkkä kuvitelma blogissa esitetyn ongelman ratkaisemiseksi.

Yllä ei aivojen toimintaa kuvattaessa ole lainkaan huomioitu vasta todistettua aivotoiminnan osaa, biofotoneita, koska niiden funktio aivoissa on vielä tuntematon. Biofotoneilla on mahdollisesti olennainen osuus aivojen energian jakelujärjestelmässä

https://www.google.fi/search?source=hp&ei=m2VbWq_AIYTa6ATX3LvACQ&q=bioph...

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori lähti tutkijaksi Nokian tutkimusyksiköihin. Nokialla vierähti viisi ja puoli vuotta. Kesän 2020 korvilla Kiti totesi, että on jälleen muutoksen aika. Hän palasi akateemisille juurilleen, Helsingin ja Aalto yliopistojen dosentiksi, jatkamaan soveltavan neurotieteen ja digiajan lääketieteen tutkimusta. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat