Kirjoitukset avainsanalla Aivot

Kaamoksen taittumisesta on jo aikaa kulunut. Kehossani tunnen lisääntyvän luonnonvalon piristävän voiman. Ajatukseni rientävät kevääseen. Näen mielessäni, kuinka valkovuokot valtaavat, kuin yhdessä yössä, lenkkipolkuni viereisen metsikön. Koivujen lehdet ovat silloin vasta hiirenkorvilla. Valoa riittää. Lapsena leikin valkovuokkojen tähtimeren keskellä. Iltaisin kukat taipuivat alaspäin ja sulkivat suppuun terälehtensä. Ihan kuin nukkuisivat, mietin viisivuotiaan logiikalla. Tiede on sittemmin osoittanut, että kukan voikin sanoa nukkuvan.

Sirkadiaanisen eli vuorokausirytmin vaikutuksia eri eliöihin on tutkittu pitkään. Sisäinen biologinen kello tikittää muillakin kuin ihmisillä. Puhutaan biorytmeistä, joita tahdittaa monin eri tavoin ympäristön luonnonvalon määrän vaihtelu. Reino Helismaan sanoittamassa laulussa Päivänsäde ja Menninkäinen peikko pohtii öisin metsän siimeksessä: ”Miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa?” ja muistelee ihastustaan; ihanaa päivänsädettä, jonka piti hämärän laskeutuessa ehtiä kohti valoa lentää, kun auringon viimeiset säteet vielä valoa antoivat.

Ihminen on päiväeläin. Kun illan hämärä saapuu, vireystila laskee ja unipaine kasvaa. Monet sinnittelevät hereillä ohi parhaimman nukahtamisaikansa. Helsingin Sanomat uutisoi 25.2.2017 Tiedesivuillaan, että FinTerveys 2017 tutkimuksen mukaan noin neljäsosa suomalaisista kärsii univajeesta.

Samalla kun yhä suurempi osa ihmisistä, syystä tai toisesta, nukkuu liian vähän, unen ja biorytmien tutkimus tuottaa jatkuvasti uutta tietoa. Vanha tuttuni, banaanikärpänen, on taas ollut avuksi. Tutustuin ötökkään 1970-luvun alussa. Osasin liki ulkoa Lukion Biologia -kirjan (Sorsa ym. 1970), joka oli silloin lääkiksen pääsykoekirja. Kuva banaanikärpäsen sylkirauhasen kromosomeista ja perinnöllisyystieteen historian merkkipaaluina pidetyt kokeet banaanikärpästen erilaisten siipi- ja silmämuotojen periytymisen periaatteista pompahtavat mieleeni, kun arjessani banaanikärpäset (jälleen kerran) lehahtavat ilmoille kompostiämpäristä.

Kärpästuttuni oli jälleen valokeilassa vuonna 2017, kun yhdysvaltalaiset tutkijat Jeffrey Hall, Michael Rosbash ja Michael Young saivat Nobelin palkinnon uraauurtavista tutkimuksistaan (vuosina 1984-1998), joilla selvitettiin vuorokausirytmin solunsisäinen mekanismi banaanikärpäsen avulla. Tieteen ajan hermolla oleva Tiedelehti julkaisi jo vuonna 2001 artikkelin solujen sisällä tikittävistä biologisista kelloista. Jutussa mainittiin banaanikärpäsetkin, joitten biologista kelloa selvittävä tutkimustyö on nyt arvioitu Nobelin palkinnon arvoiseksi.

Ihmisen kellogeenejä koskeva tutkimus jatkuu. Onhan kehossamme oikea solujen kellogeenien orkesteri. Ne eivät kuitenkaan kaikki tikitä ihan samassa tahdissa. Sisäelimien vuorokausirytmeissä on eroja. Kellogeenien orkesteri tarvitsee kapellimestarin, joka huolehtii tikitysten harmoniasta. Keskellä aivoja – hypotalamuksessa - sijaitsee hermosolujen rypäs (biologinen keskuskello), jolla on keskeinen rooli ihmisen uni-valve- eli vuorokausirytmin säätelyssä. Se toimii myös kellogeenien orkesterin kapellimestarina.

Ihmisen silmän verkkokalvolla on tunnistettu soluja, jotka kykenevät aistimaan hyvin pieniä ympäristön valoisuuden muutoksia. Näistä soluista tieto siitä, onko aamu, päivä, ilta vai yö, kulkeutuu aivojen keskuskellolle. Johtaja-kello pyrkii omalta osaltaan huolehtimaan siitä, että kehon kellogeelien orkesteri soi hyvin yhteen. Silloin ihminen tekee hommia, lepää, nukkuu ja palautuu hyvinvoinnin kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä takaa hyvän fyysisen fysiologisen, henkisen, älyllisen ja sosiaalisen toimintakyvyn. Riittävän levännyt ihminen myös venyy ja kykenee ylittämään itsensä.

Aivojen keskuskello ei pysty ihmeisiin. Jos ihmisen vuorokausirytmi on sekaisin, sisäisten rytmien riitasoinnut lisääntyvät. Jos rytmihäiriöt pitkittyvät, ihmisen hyvinvointi ja terveys kärsivät. Tuoreessa Helsingin Sanomien Tiedeartikkelissa univajeesta Jukka Ruukki kirjoittaa unen terveysvaikutuksista ja uniongelmiin liitettyjä sairauksia käsitellään kattavasti.

Vuonna 2014 julkaistussa artikkelissaan elämän rytmeistä ja ihmiskehon sisäisistä kellosta Russell Foster ja Leon Kreitzman avaavat oivallisella tavalla mm. aikaerorasituksen vaikutuksia ihmiskehoon. Maapalloa ristiin rastiin matkustava on pian tilanteessa, jossa kellogeenien orkesterin riitasoinnut ja kakofonia johtavat siihen, että ”vatsa on Pekingin, maksa Delhin ja sydän San Franciscon ajassa”.

Biorytmien häiriö ei uhkaa vain nopeita aikahyppyjä lentäen tekeviä. On paljon asioita, jotka voivat tehdä kellogeenien orkesterista epävireisen. Internetin myötä kutistuneella maapallolla asuvat voivat olla reaaliajassa 24/7 yhteydessä minne vain ja milloin vain. Työpaikoissa, joissa tiimien jäsenet on ripoteltu eri puolille maailmaa, videokokoukset osuvat monille iltamyöhään tai kukonlaulun aikaan. Rytmihäiriön syy voi olla myös jatkuva nettisurffailuun uppoutuminen yön pikkutunneilla. Kyse on sosiaalisesta aikaerorasituksesta, jota pidetään nykypäivän merkittävänä terveysriskinä. Ihmiskehon biorytmien häiriötilojen pitkittyessä aineenvaihdunta ja hormonitoiminta häiriintyvät, immuunijärjestelmän toiminta heikkenee, sydän ja verenkiertoelimistö kuormittuu, älyllinen toimintakyky laskee ja mielialaoireet lisääntyvät.

Kesäaikaan siirtyminen on taas ovella. Varaudun jälleen kerran henkisesti siihen, että kellojen vekslailu pistää päivärytmini viikoksi sekaisin. EU yrittää vapauttaa ihmiset kellojen siirtelystä. Viime vuonna toteutettiin kansalaiskysely, jossa ihmiset saivat äänestää, eletäänkö Suomessa jatkossa pysyvästi ns. talvi- vaiko kesäajassa. Some-keskustelu aiheesta osoitti, että aihe aiheuttaa kiivaitakin tunteenpurkauksia. Toivottavasti tätä asiaa ei vatvota loputtomiin ja päätöksenteko junnaa SOTE-moodissa.

Oletko aamun pirteä peipponen vai iltayön pöllö? Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jonka mukaan ihmisen sisäisen kellon vaihe voidaan määrittää yhdestä verinäytteestä. ”Ajattele kuinka hienoa olisi liittää netin parinhakusivustoille oma, verinäytteellä määritetty kronotyyppi? Yhteisen päivärytmin löytyminen helpottuisi, kun toinen ei nuku puoleenpäivään ja toinen simahda ennen iltakymmentä?” ”Tuo on ihan kauhea idea”, tokaisi työkaveri. ”Kyllä se tunti ihan omaa aikaa aamulla tai illalla on tosi tärkeä”.

Mikä sitten avuksi, jos unirytmi takkuaa ja silmät roikkuvat päivisin puolitangossa? Tuore sveitsiläinen tutkimus (Perrault ym. 2019) raportoi, että nukkuminen kevyesti keinuen parantaa unta vaikuttamalla aivojen unenaikaisiin sähköisiin rytmeihin. Vuonna 2011 sama tutkimusryhmä raportoi keinunnan nopeuttavan unen saantia nokosten aikana. Näen mielessäni poisnukkuneen isäni, joka kesäisin nokosteli riippumatossa, silmälaput silmillä, kahden komean männyn välissä. Itsekin olen pari kertaa saanut makoisimmat unet riippumatossa.

Kommentit (4)

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
1/4 | 

Junan keinuvassa makuuvaunussa san yleensä makeat unet. Kirkas valokin auttaa joskus. Kerran luin yön tenttiin ja totesin viideltä, että voisin  nukkua tunnin, mutta uni ei aikonutkaan tulla. Silloin suuntasin kirkkaan pöytälampun loistamaan silmiini  ja nukahdin muutamassa sekunnissa.

psv
Liittynyt27.11.2013
Viestejä362
2/4 | 

Lehdissä on usein sivunmittaisia ohjeita unen saamiseksi, mutta yhtä neuvoa, jonka kirjoitin Hesariinkin (mielipideosastoon), ei koskaan mainita. 1970 huomasin sattumalta, että kun sängyn takajalkoja nosti noin seitsemän senttiä, sai nopeasti tosi makeat unet.  Hesarissa toinen vastasi todistaen ilmiön oikeellisuudesta.

Mihin ilmiö perustunee? Itse olen maallikon aivoilla ajatellut siellä olevan jonkinlaisen unikeskuksen, joka saa

vuoteen takajalat ylös nostetussa asennossa enemmän verta.  -Pelkkienjalkojen nosto auttaa paljon vähemmän kuin koko vuoteen kaltevaksi saattaminen.

Vierailija
3/4 | 

Millähän mekanismilla keskuskello säätelee eri elinten kellogeenejä? Maallikon ehdotus paremman puutteessa:  Jos eri elinten geenit olisivat muutamien mutaatioiden verran erilaiset, niin keskuskellon emittoimat biofotonit voisivat absorboitua eri elimiin hieman eri tahdissa, 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Pyörätien varrella puut hehkuivat ruskan väriloistossa. Lehdet täplittivät maata. Tässä silmä ja mieli lepää, ajattelin. Katseen pyyhkiessä yli maiseman mietin, mitä kaikkea ehdin tästä katseellani napata ja mieleeni painaa. Vain murto-osan. Niinpä piti ottaa muutamia valokuvia, joista voi kaikessa rauhassa myöhemmin tutkia yksityiskohtia.

Vaikka ihmisen näkökenttä on varsin laaja, tarkan näkemisen alue on kapea. Niinpä ei auta kuin siirtää katsetta paikasta toiseen. Silmän ollessa liikkeessä ihminen ei vaan ehdi tajuta näkemäänsä ennen kuin katse taas pysähtyy uuteen kohteeseen.

Suurin osa silmän valolle herkistä, värejä aistivista aistinsoluista sijaitsee tiiviisti silmämunan takaosassa, verkkokalvon keskikuopassa, makulassa. Sen halkaisija on vain noin 5.5. mm. Tarkin näkökyky on sen sisimmässä osassa, halkaisijaltaan vain 1.5 mm:n foveassa. Jotta näkisi kunnolla, mitä kaikkea ympäristössä onkaan, on silmiä liikutettava niin, että kiinnostava kohde osuu katsoessa foveaan. Toisen ihmisen silmien liikettä tarkkailemalla voi myös hoksata, mikä häntä ympäristössä kiinnostaa.

Likinäköisenä muistan vieläkin, miten maailma kirkastui, kun sain ensimmäiset silmälasit nenälleni. Sumu silmien edestä hälveni ja näin ihan uusia asioita. Silmälasit ovat mielestäni edelleen yksi tärkeimmistä, ihmisen kykyihin vaikuttavista keksinnöistä. Ensimmäiset silmälasit valmistettiin noin vuonna 1290 Pohjois-Italiassa. Tarkka näkö ei kuitenkaan auta, jos tarkkailee vääriä asioita. Mielikuva maailmasta voi jäädä sumeaksi ilman, että rillit ovat huurussa. Tarkkanäköinen ihminen oivaltaa sellaista, mitä monet muut eivät näe.

Katseenpolkututkimukset kertovat, mihin ihminen ensin kasvokuvassa kohdistaa katseensa: silmiin ja suuhun. Ihminen on silmien pauloissa. Katsomme toista silmiin. Katse viestii. Mainoksista minua katsovat pitkäripsiset ihmiset. Vaikka olen liki viisikymmentä vuotta treenannut, ripsivärin laitossa on edelleen opittavaa. Bussimatkalla seurasin nuoren naisen aamumeikkailua ja opin miten ripsien taivuttajaa käytetään. Jos haluaa oikein hienot ripiset, on syytä käyttää kolmea eri ripsiväriä. Juju on kuulemma harjassa. Niillä irroitellaan ja loihditaan erilaisia tuuheuksia. Tai sitten istutetaan lisää silmäripsiä omien lomaan.

Silmät ja näkeminen ovat vahvasti läsnä kielessä. Etkö näe, mitä silmiesi edessä on? Katselepa maailmaa uusin silmin. Mielipiteet ovat näkemyksiä. Avarakatseinen ja putkinäköinen katselevat maailmaa eri tavoin.

Silmät kertovat, onko nauru aitoa. Suru kostuttaa silmät. Kyyneleet silmissä voi nauraa makeasti. Ihmisellä on taito erottaa toisistaan naurun ja surun kyyneleet. Se näkyy silmistä. Ihmiset pitävät keskenään silmäpeliä, iskevät silmää, hakevat katsekontaktia. Vilkkusilmä vilkuilee. Katseet kohtasivat ja rakastavaiset näkevät vain toisensa. Silmät leiskuvat, kun oikein mieltä nyppii. Onneksi katse ei tapa. Silmät voivat kiilua innostuksesta tai huumehörhöisestä kiihkosta.

Valvovan silmän alla voi olla turvallista tai uhkaavaa. Pelkkä katse riittää välittämään ajatuksen toisensa hyvin tuntevien välillä. Rakastavaiset uppoavat toistensa silmiin niin, että ympäristökin sen huomaa.

Älylasit rynnäköivät markkinoille. Niistä ei ole älyn apuvälineeksi, jos ihminen ei tajua ja ymmärrä näkemäänsä. Silmälasinäyttö päässään kulkeva ei välttämättä näe nenäänsä pitemmälle, vaan kulkee omassa informaatiokuplassaan, jonka älylasien näytölle tietoa syöttävä internet-palvelin on hänelle räätälöinyt. Älylasitkaan eivät auta, jos mielenlasit ovat ennakkoluuloiset.

Silmien varaan lasketaan paljon. Silminnäkijöiden kertomuksia tapahtumista jaetaan muistamatta, että paikalla olleen ihmisen näköhavainnot ja -muisto voivat olla hyvinkin erilaisia, jopa vastakkaisia. Heurekan kävijät pääsivät kesällä 2017 testaamaan omien havaintojensa luotettavuutta silminnäkijätestissä. Tulos ei monien kohdalla ollut mitenkään mairitteleva. Arpomalla olisi voinut saada saman tuloksen.

Silmien liikkeet kertovat etsimisestä, harhailusta, löytämisestä, väsymyksestä, ylirasituksesta, keskittymisestä. Ruusunpunaisilla mielen tunnelaseilla varustettu ihminen näkee eri asioita kuin synkeän harmailla katsova. Ihminen näkee usein, mitä haluaa ja voi kieltää nähneensä sen, mikä on muille selvää. Silmät voivat katsoa näkemättä.

Aivojen otsalohkoilla on tärkeä rooli sekä silmänliikkeiden ohjauksessa että tarkkaavuuden säätelyssä. Ihmisen vireystila vaikuttaa otsalohkojen toimintaan. Jokaisella lienee niin omakohtaisia kokemuksia väsymyksestä ja havaintoja muista nuokkujista. Väsyneen ihmisen silmäluomet alkavat roikkua ja painuvat hetkeksi kiinni samalla kun pää alkaa nuokkua. Silmät harittavat: ihminen nukkuu mikrounia. Kun ihminen havahtuu mikrounesta hereille, hän pyrkii usein voimakkaalla räpyttelyllä ja silmien availulla nostamaan vireystilaansa.

Liian pitkään hereillä olevan ihmisen unipaine kasvaa, mikä laskee vireyttä ja heikentää näönvaraista havainnointia. Ihminen ei välttämättä edes huomaa, että tarkkaavuus herpaantuu. Tärkeitäkin asioita voi huomamatta mennä ohi silmien. Tapaturma- ja onnettomuusriski kasvaa.

Tuoreessa Helsingin Sanomien artikkelissa ”Väsynyt kuljettaja voi olla yhtä vaarallinen kuin rattijuoppo”, poliisit tuovat esille huolensa väsyneenä ajamisen liikenneriskeistä. Juuri tarkastetussa väitöskirjassaan biofyysikko Kati Pettersson osoitti, että silmänliikkeistä on mahdollista arvioida, kuinka pitkään ihminen on ollut hereillä. Olisiko tästä tutkimustuloksesta apua luotettavan väsymysmittarin kehittämisessä?

Kommentit (22)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
1/22 | 

Silmästä käydyissä kiistoissa tai silmää koskevassa kouluopetuksessa silmä on usein mielletty ainoastaan näköelimeksi.  Ylläolevasta blogista kuitenkin ilmenee, että silmä on kykenevä välittämään valtavasti inhimillisesti tärkeää informaatiota. Silmä onkin paitsi näköelin, myös mitä tärkein kommunikaatioelin. 

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
2/22 | 

https://sites.oxy.edu/clint/physio/article/moviesinoureyes.pdf

Silmän verkkokalvo koostuu kymmenistä funktionaalisista, keskenään kommunikoivista solutyypeistä.  Nämä alkavat käsitellä verkkokalvoon tulevaa kuvaa. Monimutkaisissa vuorovaikutuksellisissa prosesseissa ne poistavat kuvasta paljon "turhaa" ainesta ja jakavat lopun kuva-aineksen kahteentoista eri puolia (kuten esim. reunoja) esittävään hämärältä näyttävään kuva-aihioon, jotka sitten syötetään syvemmälle aivoalueisiin, joissa aihiot tuntemattomalla tavalla uudelleen kootaan ja niistä muodostetaan selkeä näkökuva. Tämä alkoi selvitä Botond Roskalle hänen ollessaan Frank Werblinin ohjauksessa jatko-opinnoissa noin v. 2000  ja he ovat yhdessä tutkineet sitä vuosikausia.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
3/22 | 

https://www.touchophthalmology.com/articles/third-photoreceptor-system-eye-photosensitive-retinal-ganglion-cells

Sauvat ja tapit olivat kauan ainoat tunnetut verkkokalvon valoherkät solut.  Hiirien vuorokausirytmiä tutkittaessa alkoi tappien ja sauvojen vaikutus vuorokausirytmin pitämisessä tuntua riittämättömältä. Tarkempi tutkimus osoittikin, että hiiret kykenivät säilyttämään vuorokausirytmin ilman tappeja ja sauvoja, mutta vasta kun tämä oli sitovasti osoitettu, refereet lakkasivat ivaamasta. Tämän jälkeen oli selvää, että verkkokalvolla oli tappien ja sauvojen ohella kolmas valoherkkä solutyyppi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
5/22 | 

Silmiä sopivasti painamalla jotkut näkevät kaleidoskooppisia kuvia, jotkut fraktaaleja jne. Itse en ole koskaan nähnyt muuta kuin epämääräisiä valonväläyksiä, vaikka olen usein yrittänyt erään fysiikan tiedelehdessä olleen jutun perusteella.

https://www.dedoimedo.com/physics/eye-images.html

Aivoinfarktista johtuvan näönpuutoksen alueessa esiintyi minullakin pimeässä ainakin kaksi vuotta runsaasti erikokoisia ja -värisiä, hieman tummia suorakulmioita ja suoria. Mutta niitä varten tarvitsi vain sulkea silmät.

Tapahtuivatko näkyni vain aivoissa vai myös silmässä, sitä en tiedä. Migreenifosfeenien sanotaan tapahtuvan aivoissa, vaikka ne selvästi näyttävät tapahtuvan silmissä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
6/22 | 

Silmän rakennetta on myös arvosteltu varsin pinnallisin tiedoin.  Tässä väitteitä "nurinkurisesta retinasta":

Dennet (2005): Niin nerokas kuin silmän suunnittelu onkin, eräs ilmeinen virhe paljastaa sen alkuperän. Retina on nurinkurin. Hermosäikeet, jotka kuljettavat signaaleja silmän sauva- ja tappisoluista, lepäävät näiden solujen päällä. Päästäkseen aivoihin hermosäikeiden on tunkeuduttavata verkkokalvon läpi suuren aukon kautta, mikä synnyttää sokean pisteen. Kukaan älykäs suunnittelija ei laittaisi näin kömpelöä rakennetta videokameraan. Tämä on vain yksi sadoista onnettomista rakenteista evoluution historiassa, jotka osoittavan prosessin tarkoituksettomuuden.

Dawkins (2009): Verkkokalvo on nurinpäin. - - Valokennot aivoihin yhdistävät johtimet kulkevat verkkokalvon pinnalla, joten valonsäteet joutuvat kulkemaan ikään kuin johdinten maton lävitse ennen valokennoihin osumista. - - se ei ole vain rakenteeltaan huono vaan se on idiootin suunnittelema.

http://www.hs.fi/tiede/a1420433343186

http://www.sciencedaily.com/releases/2015/02/150227131018.htm

https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
7/22 | 

Me tavalliset tallaajat tosiaan harvoin tulemme ajatelleeksi, mitä kaikenlaisia rakenteita ja toimintoja esimerkiksi tuttu näkemisprosessi vaatii toteutuakseen.  Tieto niistä varmaan vaikuttaisi yleisestikin ajatteluumme tehden siitä lähtökohtaisesti tasokkaamman.

https://helda.helsinki.fi/dikk/bitstream/handle/2455/137857/lumoSilm%C3%...

https://docplayer.fi/14368232-Luentomoniste-aivohermojen-anatomiaa-heikk...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
8/22 | 

Täysin silmätön piilevä (diatom) ja yksisoluinen warnowiid voitaneen lukea näköaistin alkumuodon omaaviksi. Näköaisti on siis alun perin ollut puhtaasti geeneissä sijaitseva ulottuvuus:

http://www.slate.com/blogs/bad_astronom ... orite.html

Mutta itse piileviä on olemassa monta kymmentä lajia..

http://www.google.fi/search?q=diatom+pi ... 80&bih=643

Miten sitten piilevä aistii? Missä sijaitsevat sen aistielimet? Ymmärtämättä täysin asiaa veikkaan, että aistiminen ja siihen reagoiminen tapahtuvat piilevän genomin säätelyjärjestelmän (johon kuuluu ainakin puolet piilevän genomista!!) ja joidenkin spesifien proteiiniyhdelmien vuorovaikutusprosessissa. Piilevä aistii siis karkeasti sanottuna geeneillään.

Valoisuuden ja pimeän vaihtelu, runsas tai niukka ravinnetilanne jne aiheuttavan piilevän tuhansien geenien aktivoitumisen, Jotkut näistä geeneistä omaavat tunnetun funktion, osa taas uuden, tuntemattoman funktion. Eri aistiärsykkeiden aiheuttama geenispektri on tietenkin erilainen ja johtaa vastaavasti piilevän uuteen fysiologiseen moodiin.

Piilevällä on todella laaja genominen säätelyjärjestelmä, jonka eri jakautumat aktivoivat eri proteiinintuottogeenejä eri ärsyketilanteissa. Lisäksi geeneihin kuuluu muutamien eri värien (eri taajuuden omaavien smg aaltojen) näkemisen ja erottamisen mahdollistavia proteiineja ja erilaisia valoherkkiä proteiineja.

Piilevällä on siis genomissaan ja sen aktiivisessa ympäristössä laaja aistimisen, signaalien antamisen ja säätelyn mahdollistava systeemi, jolla se tunnistaa ympäristön tilan ja jonka perusteella sen fysiologiset tilat muuttuvat suuresti.

Piilevällä on geenistössään myös vuorokausirytmistä huolehtiva säätelyjärjestelmä, joka sekin reagoi ympäristön tilan, esim. valoisuuden muutoksiin.

 http://phys.org/news/2015-07-single-celled-predator-evolves-tiny-human-like.html

http://www.sci-news.com/biology/science-warnowiid-dinoflagellate-plankto...

Merkillisen voimakas halu nähdä on jopa yksisoluisella petomaisella warnowiid-panssarilevällä, joka on tehnyt itselleen silmän!

https://www.google.fi/search?q=warnowiid+pictures&biw=1280&bih=553&tbm=i...

Wanowiidin silmä näyttää kaikin puolin monisoluisten silmältä, ja tutkijat luulivatkin kauan, että warnowiidilta löydetty silmä oli peräisin sen syömältä monisoluiselta.

Yksisoluisen olion silmän olemassaolo on vahva viittaus siihen, että ärsykkeiden "lopputuotteet" kuten reaktiot ja jopa tietoisuus ovat yhteydessä genomiin eikä niinkään esimerkiksi hermoverkkoihin.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
10/22 | 

Chrysina gloriosa (loistokas pillerinpyörittäjä??) kätkeytyy vihollisiltaan tekemällä kuorestaan heijastuvan valon ympyräpolaroiduksi. (Ympyräpolaroitua valoa eivät useimmat muut eläimet näe.) Tutkimuksen mukaan se myös löytää lajikumppaninsa näkemällä ympyräpolaroidun valon.

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 102924.htm

http://www.biomimicrynews.com/research/ ... r_tech.asp

Eräs katkarapu, josta äskettäin kerrottiin, on toinen kahdesta tunnetusta ympyräpolaroitua valoa aistivasta eläimestä. Se saattaa käyttää ympyräpolaroitua valoa monipuoliseen kommunikaatioon.

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 210456.htm

evoluutio-ja-fossiilit-f8/aistinelimet-t27658-60.html

Miten ympyräpolaroidun valon näkeminen on mahdollista? Sitä ei tarkoin tiedetä, mutta luteiinimolekyylien järjestyminen kehän muotoon silmän verkkokalvolla saattaa olla yksi osatekijä. Kiinnostavaa on, että ihminen voi harjoituksella saada kyvyn nähdä ympyräpolaroitua valoa esim. katsoessaan siniselle taivaalle. Hän saa siten ikään kuin uuden aistin, jonka avulla ilmenee ympyräpolaroidun valon verkkomainen tai säiemäinen järjestyminen taivaalla.

http://www.polarization.com/haidinger/haidinger.html

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
12/22 | 

Näkökyky voi olla viiveellinen niin, että vaikka objekti on kauan edessä ja sitä vieläpä tarkataan, siitä ei heti nähdä kaikkea oleellista. Havaitsin tämän ensi kertaa tuijottaessani jääkukkien kevyesti kattamaa ikkunaa, jonka läpi auringon valo tihkui. Aluksi ruutu näytti värittömältä monta minuuttia, mutta sitten yhtäkkiä siihen ilmestyi pieni kirkkaanvärinen piste. Ja pian ikkunassa oli suuri joukko eri värisiä kirkkaita pisteitä. Auringon lämpö oli muuttanut jääkukkien rakennetta niin, että se oli täynnä pieniä valoa taittavia prismoja. Mutta aluksi en siis nähnyt niitä. Nykyisin näen valopisteet esimerkiksi kevätauringossa ikkunanlaudalla muutamassa sekunnissa.

Silmiin tulevien ärsytysten kohdalla on siis viive ennen niiden tietoista havaitsemista. Viive voisi olla aivoperäinen, mutta jo verkkokalvon toiminnan osoittauduttua paljon luultua komplisoidummaksi myös verkkokalvo voi olla vastuussa viiveestä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
13/22 | 

Tuli mieleen kaksi näköaistin alaan liittyvää mielestäni merkillistä, jopa tärkeää ilmiötä, joita olen tutkinut toistaiseksi keksimättä hyvää selitystä.

Ensimmäinen ilmiö (Kiilupisteilmiö) liittyy hämärässä hämärää taustaa vasten kulkevaan mustaan esineeseen (kokeissani n. 15 cm paksuun n. 2 m päässä katsojasta kävelyvauhdilla liikkuvaan pystysuoraan lieriöön, korkeus n. metri), jota katsotaan hieman sivusilmällä. Lieriön siirtyessä sen "takareunassa" "näkyy" runsaasti kiemurtelevia kirkkaita valopisteitä, joista jokaisen kesto on puolisen sekuntia. Ilmiö saattaa olla selvempi, jos katsoja itse on liikkeessä ja lieriö paikallaan.

Toinen ilmiö (Spiraali-ilmiö) havaitaan tuijotettaessa pää alaspäin taivutettuna (kasvot kohden maata) sopivaa struktuuria kuten vanhaa, kulunutta öljysorapäällysteistä pihaa, jossa kivet erottuvat, ja hyvin hitaasti kierrettäessä päätä, jolloin soran rakeiseen struktuuriin jäsentyy logaritmisia spiraaleja muistuttava spiraalikimppu. Kun pään kiertosuuntaa muutetaan, kimppu häviää ja korvautuu uudella, päinvastaiseen suuntaan kierteisellä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
14/22 | 

Näköaistin (ja tietysti muidenkin aistien) alalla on vielä paljon selittämätöntä. Joskus 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa ilmestyi Naturessa kahden italialaisen tutkijan kirjoittama artikkeli,  jossa kerrottiin, että  ohuilla viivoilla varustetun levyn ja paksuilla viivoilla varustetun levyn pyöriessä samalla vauhdilla rinnakkain, ohutviivainen levy näytti aina välillä hetkellisesti pysähtyvän, kun taas paksuviivainen näytti jatkavan pyörimistään (molemmat tosiasiassa pyörivät koko ajan). Artikkelin kirjoittajat totesivat, että he eivät ymmärtäneet, mistä ilmiö johtui.

Rakensin itsekin vastaavan laitteen ja totesin väitetyn ilmiön todella tapahtuvan. Ajaessani  aurinkoisella säällä puiden tasaisesti reunustamaa tietä tuntui puiden varjojen aiheuttama värähtely joskus aiheuttavan silmissäni harhan, että vastaan tuleva auto olisi hetkellisesti pysähtynyt.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
15/22 | 

Ihmisen näköaistiin liittyy eräs harvemmin mainittu ilmiö, johon olen törmännyt kahdesti. Tämä on valveilla nähty uni. Kuvailen nyt lyhyesti toista näkemääni valveunta.

Heräsin aamulla hyvin nukkuneena ja olin juuri nähnyt kiinnostavaa unta. Vaikka olin täysin valveilla, uni ei päättynytkään, vaan jatkui värikkäänä. Katselin sitä kiinnostuneena silmät kiinni. Vähän ajan kuluttua (3-4 s) uni kuitenkin loppui ja nyt alkoi merkillinen vaihe. Unen loputtua (lakattua näkymästä) havaitsin sen olleen projisioituneena ikään kuin tärkkelyslevylle, joka siis oli toiminut unen "valkokankaana". Ja tämä tärkkelyslevy näytti sijaitsevan silmissä, silmien etupuolella.

Sekunnin kuluttua tämä levy alkoi liueta silmän nesteeseen - siltä ainakin tuntui ja näytti. Se ensin ikään kuin oheni ja sitten murtui pienemmiksi paloiksi, jotka pian liukenivat näkymättömiin. Tämä vaihe kesti noin 3 sekuntia. Samalla näkyi nesteen pyörimistä (tärkkelyskappaleet pyörivät liuetessaan.)

Tämä silmissä nähty "valkokangas" ja "filminpätkä" oli aivan erilainen kuin tavanomaisesti näkemäni unet tai vaikkapa syvässä väsymystilassa näkyvät hallusinaatiot (esim. armeijan sotaharjoituksessa kartat).

Kokemuksen kiistattomuus herättää kysymyksen, voisiko nähty aines todella olla aivoperäistä, silmiin kohdistuvaa, ja vielä merkillisempää, silmiin muodostuneelle tärkkelyksen tapaiselle levylle aivoista
projisioituvaa.  Tämä olisi mahdollista, jos silmähermoon tuon tuostakin avautuisi hetkellisesti ikkuna, josta aivojen epäkypsä RW-aihio (Roska-Werblin -aihio) pujahtaisi verkkokalvolle uutta RW-käsittelyä varten tullakseen vasta sitten varsinaisesti näkyväksi (Tärkkelyslevy oli ennen yleisesti käytössä kauluksen ja hihojen kovetuksessa. Se liuotettiin silloin veteen.)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
16/22 | 

"Sinun kanssasi, tähtisilmä" laulaa tangolaulaja.  On totta, että 'rakastavaiset uppoavat toistensa silmiin'..  Myös eläimen, lähinnä koiran, katse voi olla syvää kiintymystä ilmaiseva.  Ei voi olla ajattelematta, että silmät toimivat tiettyinä hetkinä säteilyn lähteenä.  Ennen lasertyyppisesti syntyvien biofotonien (LB) tuntemista (vaikka biofotonit tiedettiin jo sata vuotta sitten) oli ehkä vaikea käsittää silmien kykyä  emittoida koherentteja fotoneita.  On oletettavissa, että meneillään olevan toiminnon laatu aktivoi tietyn solujoukon elämää ja biofotonien (LB) tuottoa tässä solujoukossa. Ja on hetkiä, joina silmien LB-emissio on suurimmillaan. Vaikka näihin silmiin katsoja ei tietoisesti näkisikään silmien säteilyä,  se saa kuitenkin aikaan selvästi tuntuvan vaikutuksen.

https://mielenihmeet.fi/elainten-silmat-puhuvat-ainutlaatuista-kielta/

https://onlinelibrary.wiley.com/doi/abs/10.1111/j.1755-3768.2015.0392

https://scienceline.org/2014/12/why-do-we-see-colors-with-our-eyes-closed/

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
17/22 | 

Kun miehet voivat nähdä miljoona eri väriä, jotkut naiset näkevät sata miljoonaa. Tämä perustuu siihen, että naisilla on (voi olla) neljä erityyppistä tappisolua verkkokalvossaan (tetrakromaattinen näköaisti). Vielä ei ole tutkittu, mitä kaikkea tämä voi merkitä näköaistimuksessa. Itse veikkaisin, että tällä on merkitystä esimerkiksi naisten kuvataiteessa, esimerkiksi Schjerfbeckin töissä

http://www.google.fi/search?q=helene+sc ... d=0CB0QsAQ

http://www.huffingtonpost.com/2012/06/2 ... 31480.html

http://www.google.fi/search?q=cone+cell ... 80&bih=668

Joillakin eläimillä, kuten hyppäävällä hämähäkillä (jumping spider) on myös tetrakromaattinen näköaisti. Sillä on oma väri UV-säteilylle.

http://en.wikipedia.org/wiki/Jumping_spider

http://www.google.fi/search?q=jumping+s ... 80&bih=668

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
20/22 | 

https://www.google.fi/search?source=hp&ei=yRbnW6frLKnSrgSpr4-ICg&q=olive...

Hallusinatoriset näkökuvat ovat elämyksellisesti näköaistimusten kaltaisia.  Herääkin kysymys, voisiko silmän verkkokalvon liki sadalla erilaisella neuronilla olla minkäänlainen osuus näköhallusinaatioon, vai suorittavatko aivot yksinään ilman silmästä tulevia virikkeitä kaiken hallusinatorisen näkemisen. 'Normaalissa' näkemisessä verkkokalvolle tulevan kuvan RW- prosessoinnilla lienee joka tapauksessa vaikutusta aivoissa ilmenevään aistittuun näkökuvaan. Asiaa on varmasti paljon tutkittu, mutta onko tällöin otettu huomioon kaikki mahdolliset vaikutuskykyiset tekijät, esimerkiksi biofotonit?

Paljon vaikeampi on kysymys, mitä elämyksellinen näköprosessi (tai mikä tahansa aistimusprosessi) pohjimmiltaan on.  Kyseessä on siis tietoisuuden ydinolemus, joka on toistaiseksi pysynyt selittämättömänä. Koska tarkkaan ottaen kaikki on tietoisuutta ja sen sisältöjä (Berkeleyn 'esse est percipi' voidaan lausua muodossa 'asian oleminen on sen olemista tietoisuudessa'),  herää epäilys, että tietoisuuden selittäminen on verrattavissa itsensä nostamiseen tukasta.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
22/22 | 

Silmää voi 'erehdyttää' optiikan avulla. Jos pistellään neulalla pahviin useita eri kokoisia reikiä halkaisijaltaan alkaen 0,1 mm:stä 1 mm:iin ja katsotaan kutakin reikää kirkasta taustaa vasten kaikki reiät näyttävät täsmälleen yhtä suurilta.   Pienen ja ison reiän näkökuvien ero on kuitenkin se, että pienen kuva on tummempi ja ison kirkkampi. Kokoero korvautuu siis valoisuuserolla.

Hyvin pienen tekstin voi suurentaa moninkertaiseksi katsomalla sitä tavalla tai toisella tehdyn pienen reiän läpi.

Vasemmalla röntgenkuva rouva Röntgenin kädestä (v. 1895), keskellä ilmakallokuva (Walter E. Dandy 1916), oikealla aivojen magneetti- eli MRI-kuva (Christian Linder, 2000). Kuvat: commons.wikimedia.org

Onko teknologinen kehitys uhka vai mahdollisuus?

Vuosien varrella olen istunut lukuisissa paneeleissa, joissa on yritetty kirkastaa sumuista kristallipalloa antamaan vihjeitä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pallosta kurkkivat maailmanmenon peruuttamattomasti mullistava teknologia, robotit ja data. Tulevaisuutta ruotivissa tilaisuuksissa keskustelu ajautuu usein digiajan uhkakuvien ja mahdollisuuksien väliseksi väittelyksi.

Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan yli 20 miljardia internetiin yhdistettyä laitetta, joissa on ohjelmoitua ”älyä”. Määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä yli 75 miljardiin. Laitteet ”keskustelevat keskenään” ja tekevät ihmisen pyytämättä asioita. Monille pelottava ajatus.

Historioitsija Yuval Noah Harari ennustaa kirjassaan Homo Deus, Huomisen Lyhyt Historia (suomennos 2017, Bazar) datauskonnon vahvaa esiinmarssia. Ihmiset kumartavat datalle ja uhraavat samalla yksityisyytensä.

Sillä, joka hallitsee dataa, on valta: Olet valvovan silmän alla. Jokainen liikkeesi ja kohta ajatuksesikin tiedetään. Erilaisissa tulevaisuusfoorumeissa voi aistia tunteiden kirjon. Osa ihmisistä inspiroituu. Monia sumuinen tulevaisuus ahdistaa: Laitteisiin ja ympäristöön upotetut sensorit eli tunnistimet keräävät tietoa yötä päivää ihmisistä. Mitä kaikkea tietoa meistä ihmisistä aina vaan älykkäämmät, dataa möyhivät ja uuteen uskoon muokkaavat, algoritmit löytävätkään bittivirroista, datameristä tai -pilvistä? Käytetäänkö tietoa hyvään vai pahaan? Olemmeko antaneet pirulle sormen ja kohta se haukkaa koko käden?

Kännykkä on kasvanut kiinni käteen. Ihmiset istuvat baarissa, tökkivät ja tuijottavat näyttöjä ja puhuvatkin niille. Tämä ei voi päättyä hyvin, murehtii moni ihminen. Elämme paitsi digi- myös huomiotalouden aikaa. Vuonna 2007 Youtubelle naurettiin. Enää ei. Ihmisten huomion kaappaaminen vaatii raflaavia otsikoita. ”Isoveli valvoo, tietosi vuotavat manipulaattoreiden käsiin, jokainen tekosi ja olinpaikkasi on järjestelmän tiedossa”. Dystopia on hurjempi kuin Orwellin kirjassa 1984. Eri mediat käyvät olemassa olon kamppailuaan. Sana valeuutinen on rantautunut arkikieleen. Pelko myy parhaiten.

Uhkakuvien maalailun jalkoihin jäävät helposti konkreettiset esimerkit teknologisen kehityksen tuottamasta hyvästä. Lääketiede on täynnä näitä esimerkkejä. Otetaanpa tarkasteluun lääketieteellinen kuvantaminen. Fysiikan ensimmäinen Nobelin palkinto myönnettiin vuonna 1901 röntgenin keksijälle, saksalaiselle Wilhelm Röntgenille. Hän kehitti ideansa pohjalta teknisen ratkaisun, jonka avulla hän otti ensimmäisen röntgenkuvan vaimonsa kädestä marraskuussa 1895. Röntgen julkaisi menetelmää koskevan tieteellisen artikkelinsa noin kuukautta myöhemmin. Menetelmä, jolla ”nähtiin ihmisen sisälle” ilman ihmisen avaamista leikkauspöydällä, nimettiin röntgeniksi keksijänsä mukaan. Röntgenin historiaa käsittelevässä artikkelissaan ”100 vuotta X-säteitä” (Duodecim 1995) Hannu Suoranta kirjoittaa siitä, kuinka ”kaiken näkyväksi tekevä” keksintö herätti aikoinaan ihmisissä suurta huolta. New Jerseyssä yritettiin saada läpi laki, joka kieltäisi röntgensäteitä käyttävät oopperalasit. Englannista sai ostaa alusvaatteita, joitten väitettiin suojaavan ”ihmisen läpi näkeviltä säteiltä.”

Röntgenin keksintö käynnisti lääketieteellisen kuvantamisen kehityksen. Alkuaikoina menetelmän kehitystä hidastivat havainnot liialliseen röntgensäteilyn terveyshaitoista (säteilysairaudet). Niiden tunnistaminen omalta osaltaan antoi sysäyksen tuottaa aina vain uudempia ja parempia teknologioita, joilla säteilyrasitus jatkuvasti pieneni, vaikka laiteilla saatiin ihmiskehon sisältä aina vain tarkempia kuvia.

Röntgenin laajempi kliininen käyttö toi päivänvaloon tavallisen röntgenkuvan rajoitteita, joitten ratkominen omalta osaltaan siivitti kehitystä eteenpäin. Välillä jouduttiin turvautumaan menetelmiin, jotka eivät olleet riskittömiä. Kallokuva näyttää pään luut, mutta ei aivoja. Niinpä amerikkalainen neurokirurgi Walter Dandy julkaisi vuoden 1919 lopulla ilmakallokuvauksen; menetelmän, jolla voitiin epäsuorasti saada joskus näkyviin aivokasvain. Menetelmässä niskapistolla poistetaan aivonestettä ja tilalle laitetaan joko ilmaa, happea tai heliumia. Nuorena kandina 1980-luvun alussa ehdin vielä nähdä pari kertaa käytännössä, miten vaikeita päätökset altistaa potilas usein kivuliaalle ja vakavia terveysriskejä (mm. infektiot, aivoveritulppa) sisältävälle ilmakallokuvaukselle olivat kokeneille lääkäreille. Tutkimusta ei tehty kevyin perustein. Tarvittiin vahva epäily aivokasvaimesta.

Lääketieteellisen kuvantamisen yli 120-vuotinen historia on konkreettinen esimerkki siitä, mitä saadaan aikaiseksi, kun eri alojen kuten fysiikan, kemian, biologian, tekniikan ja tietojenkäsittelyn tutkimusmenetelmien kehittäjät ja tutkijat sekä kliinikkolääkärit yhdessä kehittävät teknologioita lääketieteen tarpeisiin. Menetelmäkehitys on tarjonnut uudet välineet sekä perus- että kliiniselle tutkimukselle. Sairauksien diagnostiikka on parantunut ja kuvantamisen avulla voidaan seurata myös hoidon tehoa esimerkiksi syöpäsairauksissa.

Aloittaessani erikoistumisen neurologiaan 1980-luvun alussa, jotkut kurssitoverini naureskelivat valinnalleni tokaisten: ”Siinäpä ala: Potilaan oireiden ja kliinisen neurologisen tutkimuksen perusteella voit taitavana kliinikkona paikallistaa kohtalaisen luotettavasti hermoston alueen, missä vaiva on. Mutta siinä se sitten on. Täyttä varmuutta et saa ja oikean hoidon löytyminen voi olla kiven takana”. Eipä silloin osattu aavistaa, miten teknologia mullistaa lääketieteen – myös neurologian. Työurani aikana olen nähnyt harppauksen ilmakallokuvauksesta tämän päivän kolmiulotteisiin aivojen fuusiokuviin.

Kommentit (19)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
2/19 | 

Röntgensäteily on mm. lääketieteessä, tekniikassa ja astronomiassa paljon käytetty sähkömagneettisen säteilyn laji, mutta monilla smg. säteilylajeilla voi olla vielä keksimistään odottavia käyttötapoja. Led-tekniikan kehittyessä jopa näkyvän valon alueelta voi löytyä merkittävät ominaisuudet omavia taajuuksia:

https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/yritykset/led-taipuu-moneen-valkoinen-valo-piristaa-sininen-tappaa-6686732

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
3/19 | 

Röntgensäteiden vaikutusta lienee etupäässä tutkittu proteiineja koodaaviin geeneihin, joita genomin DNA:sta on n. 2 %. Loput 98 % genomin DNA:sta on yleensä tulkittu F.H.C.Crickin mukaisesti  funktiottomiksi roskageeneiksi.  Viime vuosina on kuitenkin tehty löydöksiä, joiden perusteella niiden funktiottomuus on kyseenalaistettava. Princetonin yliopiston tutkijat ovat tehneet useat näistä löydöksistä, viimeisenä jopa filmanneet roskageenien, itse asiassa säätelijöiden toimintaa.

 https://medicalxpress.com/news/2018-07-imaging-cells-reveals-junk-dna.html

Luultavasti röntgensäteilyn vaikutukset koskevat yhtä lailla säätelygeenejä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
4/19 | 

Seuraavassa kerrotaan lyhyesti eri smg-säteilytyyppien syntyprosesseista ja joistakin vaikutuksista:

https://peda.net/yl%C3%B6j%C3%A4rvi/peruskoulut/yy/7-9-luokat/fysiikka/s...

Vaikutuksista tietämättöminä katselimme ennen auringonpimennyksiä noetun lasin läpi tietämättä, että nokikerros ei ollut mikään este silmää vaurioittavalle auringon infrapunasäteilylle. Kerran katselin auringonpimennyksen heijastuskuvaa ikkunalasista, minkä jälkeen silmät olivat kauan hieman arat. Kerran taas katselin suoraan aurinkoa kunnes sen kuva oli kuin vihreä peltivati. Valon jälkikuva jäi silmiini moneksi vuodeksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
5/19 | 

Atomeista koostuvan kaasun emissiospektri  syntyy atomien elektronien noustessa absorboimansa energiakvantin johdosta jollekin korkeammalle energiatasolle (virittyminen) ja tämän jälkeen heti pudotessa takaisin (purkautuminen).  Tässä prosessissa syntyy tietyn taajuinen ja värinen fotoni, valohiukkanen. Eri energiatasojen väliset viritys-purkaus -prosessit aiheuttavat eri aallonpituuden (värin) omaavia säteitä (fotoneja), jotka erkanevat toisistaan kulkiessaan kukin eri tavoin suuntaa muuttaessaan hilan (tai prisman) läpi. Saadaan kyseiselle kaasulle (esim. vedylle) tunnusomainen viivaspektri

http://www.astro.utu.fi/zubi/radiat/hydrogen.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
6/19 | 

Albert Einstein esitti laserin periaatteen jo 1917, mutta ensimmäinen toimiva laser valmistui 1960. Pian keksittiin eri virittyviin aineisiin perustuvia, eri aallonpituuden omaavia, eri tehoisia ja eri käyttötarkoituksiin soveltuvia lasereita.

80-luvulla laserien käyttö lääketieteessä kasvoi räjähdyksenomaisesti. Tästä kerrotaan mm. seuraavassa:

http://www.laserin.fi/userData/laser-in-tr88/pdf-esitteet/Hoitava_laser.pdf

Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) on erikoistunut mm. optoelektroniikkaan. Siellä on vasta keksitty keltaista valoa säteilevä laser, jolla on todennäköisesti paljon käyttökohteita lääketieteessä

http://www.tut.fi/rajapinta/artikkelit/2014/2/keltainen-laser-mullistaa-...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
7/19 | 

Aivojen magneettikuvauksessa kohdistetaan päähän 1-3 teslan magneettikenttä (aika suuri), jota voidaan myös muutella. Aivoihin kohdistetaan samalla radiotaajuinen kenttä, jota muunnellaan kunnes aivojen vety-ytimet värähtelevät resonanssissa sen kanssa. Resonanssitaajuus todetaan radiovastaanottimella ja rekisteröidään kuvaan.  Aivojen eri kerrokset saavutetaan suuntaamalla magneettia ja muuntelemalla sen suuruutta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Magneettikuvaus

Esimerkiksi aivojen valkeaa ainetta ja sen tilaa pystytään entistä tarkemmin tutkia uudella suomalaisella kuvausmenetelmällä, joka perustuu valkean aineen lomassa olevien kiihdytettyjen vesimolekyylien liikkeen analyysiin

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/luonnontieteet/uusi-tarkka-tyokalu-ai...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
8/19 | 

Kolme vuotta sitten suomalainen ja englantilainen tutkijaryhmä löysivät aivojen lymfajärjestelmän. Sitä ennen oli uskottu, että kehon lymfajärjestelmä ei ulotu aivoihin.  Tiede-1:ssä esiteltiin tänään, mitä lymfaattisesta järjestelmästä nykyisin tiedetään ja arvellaan. Lisää tietoa on kertynyt erityisesti aivojen puhdistumisen mekanismeista. Ihmisten dementian hoitoon ultraäänellä saadaan varmaan pian lupa.

https://www.tiede.fi/keskustelu/67578/aivojen_lymfa_kiertoon_ja_alzheime...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
9/19 | 

Oulun yliopisto on uuden, ultranopean Laplace NMR -menetelmän  johtavia kehittäjiä.

http://www.oulu.fi/yliopisto/node/49661

Ydinmagneettinen resonanssispektroskopia eli NMR-spektroskopia on eräs monipuolisimmista kemiallisista analyysimenetelmistä. Perinteinen NMR-spektroskopia perustuu spektrien sisältämään rikkaaseen kemialliseen tietoon.

Diffuusio- ja relaksaatiomittauksista koostuva Laplace NMR puolestaan paljastaa yksityiskohtaista tietoa molekyylien liikkeestä, ja sen avulla voidaan havaita molekyylien erilaiset fysikaaliset tai kemialliset ympäristöt, vaikkeivat ne olisikaan havaittavissa spektreissä.

Ultranopea Laplace NMR tekee ilmeisesti mahdolliseksi esimerkiksi aivojen lymfaattisen järjestelmän tilan reaaliaikaisen seuraamisen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
10/19 | 

Aivojen rakenteessa ja toiminnassa (kuten ajattelussa) on varmaan vielä paljon tuntematonta. Matematiikka on mahdollisesti yksi tie uusiin löydöksiin.

 Veikkaan kyseessä olevan matematiikassakin täsmällisenä heijastuvien struktuurien ilmememinen aivoissa ja niiden kehittymisessä..Taustalla voi olla koko universumin kansoittava
informaatiostruktuurien meri.

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/06/170612094100.htm
Algebrallinen topologia –niminen matematiikan haara on aivoihin sovellettuna paljastanut aivojen hienorakenteen koostuvan moniulotteisista geometrisista hermoyhdelmistä, joita ei ennen tiedetty lainkaan olevan olemassa.

Nämä rakenteet syntyvät, kun ryhmä hermosoluja kytkeytyy keskenään tietyllä tavalla ja muodostaa täysin täsmällisen geometrisen rakennelman, klikin. Näin muodostuneen geometrisen klikin ulottuvuusluku on sitä suurempi mitä enemmän hermosoluja klikki sisältää.

”We found a world that we had never imagined,” sanoo Sveitsissä professorina toimiva tutkimuksen johtaja Henry Markram. ”there are tens of millions of these objects even in a small speck of the brain, up through seven dimensions. In some networks, we even found structures with up to eleven dimensions.”

Tämän löydöksen jälkeen ei tunnu mitenkään ihmeeltä, että emme ole tahtoneet oikein ymmärtää aivojen toimintaa, toteaa Markram. Mikään aivojen toiminnan tutkimisessa aiemmin käytetty matematiikka ei voi paljastaa korkeaulotteisia hermoklikkejä eikä niitä ympäröivää avaruutta siellä esiintyvine onkaloineen, jotka nyt ilmenevät meille selvästi.

Tutkimus osoittaa, että kehittyvät aivot jatkuvasti luovat uusia verkkoja, jotka ovat täynnä geometrisia, mahdollisimman moniulotteisia (max.dim.11?) klikkejä ja onkaloita.

Lopuksi Markram pohtii, johtuuko kykymme ajatella hyvinkin monimutkaisia asioita juuri tästä aivoissamme olevasta suunnattomasta määrästä eriulotteisia klikkejä. Myös mieleen painetut muistot voisivat kätkeytyä klikkeihin ja niiden kanssa vuorovaikuttaviin moniulotteisiin onkaloihin.

Väistämättä tulee mieleen mahdollisuus, että kaikkien aivosolujen genomien keskinäisellä erilaisuudella on jotain tekemistä klikkien ja onkaloiden tehokkaan toiminnan kannalta.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/09/160912122600.htm

Kannattaa katsoa myös alkuperäisjulkaisu ”Frontiers in Computational Neuroscience”, jossa on klikkien luonnoksia ja muita kuvia:

https://blog.frontiersin.org/2017/06/12/blue-brain-team-discovers-a-mult...

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fncom.2017.00048/full

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
11/19 | 

Petri Ala-Laurila palkittiin2014 tieteellisestä rohkeudesta. Hän näkee verkkokalvon aivojen osana, jonka tutkiminen voi lisätä tietoa aivojen toiminnasta

http://www.aalto.fi/fi/current/news/2018-04-20-003/

Silmä pystyy tunnistamaan jo muutaman valokvantin eli fotonin synnyttämät signaalit. Tämä hämmästyttävä suorituskyky perustuu verkkokalvon tehokkaisiin häiriöiden eli kohinan poistomekanismeihin. Näön herkkyyden rajalla tunnemme koko sen hermoradan, joka välittää heikon valosignaalin verkkokalvon läpi. Verkkokalvo on helposti lähestyttävä verrattuna muihin aivojen osiin ja valoa voidaan käyttää sen luonnollisena ärsykkeenä. Verkkokalvo on kuin ikkuna tai salaovi aivojen salaisuuksien selvittämiseen. Sen avulla voimme oppia muun muassa ymmärtämään niitä mekanismeja, joilla paitsi aivot, myös ihmisen kehittämät järjestelmät voivat saavuttaa äärirajat heikkojen signaalien tunnistamisessa

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
12/19 | 

Positroniemissiotomografia on verraten tuore, yhä kehittyvä menetelmä, jonka avulla seurataan sopivaa radioaktiiviseksi tehtyä atomia kantavien molekyylien sijaintia esim. aivoissa. Kiinnostavaa on, että puhtaaksi energiaksi (gammasäteiksi) hiukkasiin törmätessään annihiloituvien antihiukkasten olemassaolon johti matemaattisesti huippufyysikko P.A.M.Dirac jo 1920-luvulla. Tätä ilmiötä käyttää nyt PET lääketieteessä.

Hiukkaskiihdyttimellä tuotetut radionuklidit hajoavat positroniemission kautta. Positronit ovat elektronien antihiukkasia, antimateriaa, jotka eivät pysty elämään meidän maailmassamme. Kun positroni on syntynyt, se ryhtyy heti etsimään elektronia, jonka kanssa yhtyä. Silloin massa muuttuu puhtaaksi energiaksi, kahdeksi gammasäteeksi, joka emittoituvat vastakkaisiin suuntiin.  Gammasäteen synty ja suunta havaitaan gammakameralla. Tämän perusteella voidaan selvittää ja kuvata kyseisen gammakvantin lähtöpiste  aivoissa tai muualla kehossa. Jos esimerkiksi glukoosimolekyyliin on  liitetty radioaktiiviseksi tehty F-18, voidaan glukoosin kertymistä runsaasti glukoosia käyttävään syöpäsolukkoon seurata  F-18:n hajotessa mm. positroneiksi, jotka annihiloituvat elektroniin törmätessään  gammasäteilyksi.

https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/turun-pet-keskus-ma...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
13/19 | 

Biofotonien esiintyminen aivoissa on tiedetty jo lähes sata vuotta, mutta niiden merkityksestä on vain arveluja.

https://www.technologyreview.com/s/422069/the-puzzling-role-of-biophoton...

https://www.technologyreview.com/s/608797/are-there-optical-communication-channels-in-our-brains/

On ajateltu, että biofotonien funktioita olisivat mm. aivojen koherenssin säilyttäminen ja informaation kuljetus. Ihmisaivojen sekunnissa emittoimat 10exp11 biofotonia voisivat myös tukea tai aiheuttaa aivoissa esiintyviä kvanttikietoutumia (lomittumisia)  esimerkiksi aivojen atomien ydinten spinien välillä. Biofotonien määrän on myös havaittu vaihtelevan eri syistä, mm. stressissä tai melanooman esiintyessä. Periaatteessa biofotonien vähäistä säteilyä ulospäin esim. silmistä on vaikea havaita näkemällä, vaikka sillä voi ehkä olla alitajuinen vaikutus. [ Itse olen kerran nähnyt erään tuttavani silmien säteilevän kuin fosfori pimeässä säteilyn ollessa sisäistä (luminesenssia?), eikä fluoresenssia kuten kissoilla].

Lymfaneste virtaa verisuonessa kiinni olevia vaikeasti havaittavia lymfasuonia pitkin, kun taas biofotonit kulkevat periaatteessa samaan tapaan, mutta molemminsuuntaisesti aivosolujen myeliinituppea myöten.

Biofotonien funktioita voisi myös etsiä edellä kuvattujen algebrallisen topologian paljastamien klikkien ja onkaloiden yhteydestä.  Säätelygeenien (entisten roskageenien) monimutkaisen järjestelmän samoin kuin epigenetiikan voisi olettaa olevan informatiivisessa yhteydessä biofotoneihin. Geeneihin voitaisiin näin ollen kohdistaa lääketieteellistä hoitoa biofotonien informaation avulla.

Seuraava katsaus tarkastelee aluksi valon, fysiikan ja lääketieteen yhteyksiä. Loppukappaleet puhuvat biofotonien tutkitusta ja mahdollisesta osuudesta terveystapahtumiin 

  https://www.omicsonline.org/open-access/biophotons-ultraweak-light-impul...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
14/19 | 

Elävä solu on meluisa. Vaikka meluisuuden syytä ei vielä täysin tunnetakaan, uskotaan siinä olevan paljon informaatiota mm. solun kunnosta. Oma ongelmansa on solun tuottamien heikkojen äänien rekisteröinti.

https://www.popsci.com/scitech/article/2008-01/do-cells-make-noise

https://www.scientificamerican.com/article/cells-in-living-things-fight-...

Solun melu voi olla eräänlaista mikrokymatiikkaa

https://www.youtube.com/watch?v=GtiSCBXbHAg

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
15/19 | 

Samaan tapaan kuin antibioottien keksiminen sai länsimaat unohtamaan hyvin alkaneen bakteriofagien käytön, pitemmällä  aikajänteellä länsimaat ovat unohtaneet muinaisina aikoina käytetyn monien vaivojen äänien avulla hoitamisen.  Nyt on kuitenkin herätty huomaamaan, että ainakin sellaiset äänet kuin musiikki, sekä sen harrastaminen että kuuntelu, saavat aivoissa aikaan hyviä vaikutuksia

https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo98458

Solumusiikin löytäminen on yksi tieteen tuloksista, joka piakkoin voi paitsi toimia monien sairauksien diagnosoinnin perustana, myös tehdä mahdolliseksi musiikki- ja muun ääniterapian

http://www.unimedliving.com/music/the-science-of-music/singing-cells-sci...

Gariaev on Venäjällä tutkinut mm. äänen vaikutusta genomiin ja todennut monien ihmisäänien olevan hoitavia

https://trans4mind.com/counterpoint/index-spiritual/luckman3.shtml

"One revolutionary corollary (of many) of this research is that, to activate DNA and stimulate healing on the cellular level, one can simply use our species' supreme expression of creative consciousness: words. While Western researchers clumsily cut and splice genes, Gariaev's team created sophisticated devices capable of influencing cellular metabolism through sound and light waves keyed to human language frequencies. Using this method, Gariaev proved that chromosomes damaged by X-rays, for instance, can be repaired. Moreover, this was accomplished noninvasively by simply applying vibration and language, or sound combined with intention, or words, to DNA."

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
16/19 | 

100 desibelin infraääni on kauan jatkuessaan soluille vahingollista. Väittely tuulivoimaloiden tuottaman infraäänen terveyshaitoista jatkuu.  Useissa maissa, mm. Saksassa ja Kiinassa infraääntä on käytetty lääketieteellisessä tarkoituksessa. Infraääntä (alle 90 dB) on annettu rajoitettu aika muutamana peräkkäisenä päivänä ja saatu aikaan positiivisia vaikutuksia soluissa, mm.  jäykistyneiden sydänsolujen kimmoisuus on lisääntynyt.  Ultraäänen annosteluohjeiden kehittyessä siitä voidaan saada merkittävä hoitomuoto

http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239912-annosteltuna-infraaanta-...

Väärin käytettynä ultraääni voi olla erittäin tuhoisaa. Kokeilin kerran tehdä ultraääniä värisyttämällä suurta muovilevyä. Värisytin ehkä vähän liian kauan, koska pääni ja koko kehoni kipeytyi moneksi tunniksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
17/19 | 

Ei tietenkään ollut puhe ultraäänistä niin kuin yllä kirjoitin, vaan infraäänistä, taajuudeltaan alle 20 Hz. Ultraäänillä puolestaan on jo paljon lääketieteellisiä sovelluksia

https://wiki.metropolia.fi/pages/viewpage.action?pageId=109452118

Sikiön ultraäänitutkimuksessa käytettyä ääntä voimakkaampi ultraääni on aiheuttanut koe-eläimille vaurioita, mutta heikommatkin ultraäänet voivat olla joissakin tapauksissa haitallisia

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2001/10/16/sikion-ultraaanitutkimukset

Kerran ultraäänitutkimuksen jälkeen lapseni (n. 5 v vanha sikiö) ei tavallisesta poiketen rauhoittunut tuntikausiin, ennen kuin hänen äitinsä otti aspiriinitabletin. Eräs lääkäri, jolle kerroimme tästä, kirjoitti paperiinsa, että kävivät tyhmät vanhemmat. Toinen, kokeneemman tuntuinen lääkäri sanoi, että se voi aivan hyvin olla mahdollista.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
18/19 | 

Voikukanjuuriuute sisältää mahdollisesti tehokkaan, Taxolia haitattomamman syöpää vastaan vaikuttavan aineen, joka on löydettävissä  luonnosta, lääkekehityksen aarreaitasta.  Koska kyseessä on luonnontuote, osa lääketieteen edustajista pitää sitä vaikuttamattomana, ehkä vahingollisena

https://globalnews.ca/news/212574/can-dandelions-kill-cancer/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10408234

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30126855

Tämä on yksi monista luonnon tuotteista,  josta ainakin jotkut tutkimukset puhuvat hyvää - päin vastoin kuin luonnontuotteita systemaattisesti vastustavat  tutkijat .  Näitä kuunteleva maallikko ehkä hämmentyy ja hylkää parantavan avun, huolimatta siitä, että yli 40 % nykyajan virallisista lääkkeistä on alun perin löydetty ja/tai eristetty luonnosta:

http://sic.fimea.fi/arkisto/2016/3_2016/vain-verkossa/luonto-on-laakekeh...

http://sic.fimea.fi/arkisto/2016/3_2016/luonto-ja-laake/etnofarmakologia...

Miksi sitten toiset intoilevat luonnontuotteiden (luontaistuotteiden) perään ja toiset tuomitsevat niiden myynnin jyrkästi? Yksi, ehkä keskeisin ja harvoin tiedostettu syy on aivojemme suuri rakenteellinen erilaisuus, josta  väistämättä johtuvat suuret erot ajattelussamme ja toiminnassamme

https://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
19/19 | 

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/hus-aloitti-toukkahoidot/4da17a34-c9f...

Monet lääketieteen menetelmät perustuvat värähtelyyn. Herää kysymys, eivätkö toukkahoidot ja muut eläinavusteiset samoin kuin kasveihin tms. perustuvat hoidot myös ole syvimmältä olemukseltaan värähtelyhoitoja. Kaikki aine nimittäin värähtelee. Nollapistevärähtely on aineen koskaan loppumatonta värähtelyä, johon voidaan syöttää informaatiota,  jonka päälle kasautuvat muut värähtelevät osat ensin informaation, sitten myös aineen muodossa. Informaatio ja värähtely sanelevat, mikä elämänmuoto tuloksena on.

http://old.sci.aalto.fi/fi/current/current_archive/news/2012-08-08/

https://www.youtube.com/watch?v=vqM3TE5TDw8

Esimerkiksi toukat ovat siis värähtely-yksiköitä, jotka omalla paljolti vielä tuntemattomalla tavallaan yhtyvät värähtelevään ravintoonsa.

Moni ihminen ilmoittaa nykyään naamakirjan viestiseinällä aloittavansa SOME-paaston. Ihmiset osallistuvat retriitteihin vapautuakseen tietotekniikan ikeestä. Digiväsymys iskee; mieli ja keho kaipaavat lepoa.  Informaatiovirtojen pyörteissä moni tarvitsee välillä kunnon irtiottoa ärsyketulvasta.

Lääketieteen termi ekshaustio viittaa uupumustilaan, jonka vallassa oleva ihminen kokee voimakasta voipuneisuutta, joka voi olla niin fyysistä kuin henkistä: Eväänikään en jaksa liikauttaa. Mieli on sumussa ja ajatukset solmussa. Puhti on täysin poissa. Olen kuin tyhjiin puristettu säkki.

Runsasärsykkeistä, ristiriitaisella informaatiolla kyllästettyä elinympäristöä pidetään tänä päivänä yhtenä tärkeänä uupumustilan syynä. Syyllinen on tunnistettu. Internet ja kaikkialle inhimilliseen elämään rantautuneet erilaiset älylaitteet ovat kaiken pahan alku ja juuri. Ihmiset kärsivät informaatioväsymyksestä. Kyse on digiajan tuottamasta sairaudesta, todetaan usein aihetta sivuavissa keskusteluissa.

Ajatus elinympäristön uuvuttavasta vaikutuksesta ei kuitenkaan ole uusi. Historioitsija Anna Shaffner on tutkinut lääketieteen tekstejä ja julkaissut uupumustiloihin liittyvät löytönsä sekä tieteellisenä katsauksena että kirjassa Exhaustion: A History (2016).

Emme useinkaan pysähdy miettimään sitä, että aikakausi, joka meille näyttäytyy historiana, on sen aikana eläneille ihmisille ollut modernia nykyaikaa. Jokaisessa aikakaudessa on myös nähty kehityskulkuja, jotka uhkaavat ihmisen henkistä ja fyysistä terveyttä. Tänäkin päivänä, vaikka sairauksien hoito ja ihmisten yleinen terveydentila ovat parantuneet, kehitys tuo mukanaan monenlaisia hyvinvointia uhkaavia vaaroja. Valppautta kehityksen nurjille puolille on peräänkuulutettu ennenkin.

Jo 1700 –luvulta alkaen on erityisenä ongelmana pidetty ympäristön kasvavaa ärsykkeiden ja virikkeiden määrää. Ensimmäisiä aiheesta kirjoittaneita oli George Cheyne. Hän totesi, että kaupunkien kehityksen myötä yhä useamman ihmisen elinympäristö muuttui rauhattomammaksi. Tämä aiheutti kaikenlaisia oireita kuten alakuloisuutta, taipumusta mököttää, voimakasta sielun, mielen ja kehon voimattomuutta, tunnekuohua ja erilaisia sisäelinvaivoja. (Tuolloin naisten korseteilla saattoi olla osuutensa sille, että happi näytti monilta naisilta loppuvan.) Tämä skottilainen lääkäri piti jatkuvasti vilkastuvaa kauppamerenkulkua ja sen tuomaa vaurautta yhtenä lisääntyvän hermostollisen heikkouden syynä. Luksuselämä, laiskuus ja liiallinen nautiskelu sairastutti ihmisiä. Elintasosairauksista erityisesti liikalihavuus uhkasi. Cheyne oli innokas kasvisruoan puolesta puhuja.

Amerikassa hermostuneisuuden todettiin lisääntyneen 1880-luvulla. Neurologi George Beardin mukaan isoin harppauksin kehittyvä teknologia ja urbaanit elinympäristöt olivat liikaa modernille miehelle ja naiselle. Silloisen nykyajan merkkejä olivat höyryvoima, lennätin, tieteen kehitys ja naisten (!) lisääntynyt älyllinen aktiviteetti. Ihmiset olivat jatkuvasti aisteja kuormittavan ärsykehyökkäyksen sekä liiallisen informaation kohteena. Tämä imi ihmisistä kaiken voiman, Beard totesi. Voimattomuuden lisäksi ihmisillä oli ärtyneisyyttä, unettomuutta, ruuansulatusvaivoja ja erilaisia pelkotiloja. Sana neurastenia näki päivänvalon. Oireita potivat enemmän toimistojen aivotyöläiset. Maaseudulla näitä vaivoja oli vähemmän. Päänupin varassa tehtävä työ uhkasi ihmisen terveyttä.

Samoihin aikoihin Saksassa psykiatri von Kraff-Ebing kirjoitti siitä, kuinka valistus, koulutus ja kulttuurielämän monet virikkeet eivät olekaan aina tie onneen ja tyytyväisyyteen. 1880-luvun modernissa yhteiskunnassa yleinen hermostuneisuus lisääntyi. Erääksi syyksi hän mainitsi naisten emansipaation ja katsoi sen johtavan vielä läntisen maailman alamäkeen. Myös Sigmund Freud pohti 1900-luvun alun nykyajan ihmistä. Kulttuuriympäristön lisääntynyt monimutkaisuus vaati yhä enemmän ihmisiltä ja kulutti rajallisia voimavaroja, kirjoitti Freud.

1950-luvulla depressio ilmestyi selittämään voimakasta, lähes päivittäistä uupumustilaa, energian puutetta ja aloitekyvyttömyyttä. 1990-luvun lopussa ranskalainen sosiologi Alain Ehrenberg esitti, että yhteiskunnallisella kehityksellä, jossa ihmisellä on, ainakin teoriassa, liki rajoittamattomat vapaudet toteuttaa itseään, on hintansa: Ihminen kokee olevansa vastuussa epäonnistumisista elämän eri osa-alueella. Suorituspaineet ja sen vanavedessä ahdistus ja neuroosit lisääntyivät. Elämästä oli tullut monimutkainen projekti.

Jonathan Crary laittaa kovat piippuun vuonna 2013 ilmestyneessä kirjassaan 24/7: Late Capitalism and the Ends of Sleep. Uudet teknologiat, etenkin internet, ovat rapauttaneet ihmisen normaalin elämänrytmin: päivän ja yön, työnteon ja levon. Craryn mielestä suurimpia pahiksia ovat loputonta kuluttamista ruokkivat uudet tuotteet ja internetiin siirtynyt non-stop kaupankäynti. Nämä vievät kulutuskoukkuun jääneiltä ihmisiltä terveyden. Uni on kapitalismin vihollinen, jyrähtää Crary. Nukkuva ihminen ei tuota eikä kuluta ja on siksi kapitalistiselle taloudelle hyödytön.

Yli 300 vuotta on maalailtu piruja seinälle ja ennustettu nykyajan ihmisen kestokyvyn olevan kohta äärirajoilla. Samalla historia on osoittanut, että suurin osa ihmisistä löytää itselle sopivan tavan elää oman aikakautensa modernin ihmisen elämää liikaa rasittumatta. Ihmiset ovat varsin hyviä löytämään vastavoimia ärsyketulvalle: Nykyään moni tarkkailee älylaitteittensa käyttöä, rajoittaa oma-aloitteisesti ruutuaikaansa ja kuuntelee välillä mieluummin pelkkää tuulen huminaa tai bongailee hauskoja pilvimuodostelmia taivaalta. Lisäksi digitaalisuus voi osaltaan antaa uusia virikkeitä, ohjeita ja opastusta erilaisiin harrastuksiin. Itse olen koukuttunut kutomiseen ja opetellut uusia tekniikoita nettivideoiden avulla. Mahdollisuudet yhdistää toisiinsa digitaalisuus ja ”perinteiseksi” mielletty tekeminen ovat lukuisat. Vain ihmisen mielikuvitus on rajana.

Kommentit (1)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
1/1 | 

P.S.V.: Uuteen, paljon virikkeitä tarjoavaan elinympäristöön kytkeytyminen aiheuttaa useille informaatioväsymystä. Mitä piirteitä aivotoiminnassa informaatioväsymys edustaa? Miten syntyy mielen energiavajauksen tunne? Aivotoiminnan rajoittuessa tuttuihin, vakiintuneisiin akteihin hermoaktiivisuus ylläpitää itseään ja usein myös siirtyy aivoissa alueesta toiseen samalla kuluttaen vakioisen määrän energiaa aiheuttamatta merkittävää energiavajetta. Jos ympäristön ylimääräiset virikkeet aiheuttavat samoihin hermoalueisiin lisääntynyttä aktiivisuutta, vakioinen määrä energiaa ei ehkä riitä. Hermotoiminta kuluttaa nyt ehkä paljonkin äskeistä enemmän energiaa samalla muuttuen "nykiväksi" kuljettaessaan kahden virikkeen informaatiota. Tilanne muuttuu vielä sekavammaksi virikkeiden määrän kasvaessa.  Yksittäinen neuroni voi kuljettaa monen virikkeen hieman toisistaan eroavaa, totutusta poikkeavaa informaatiota, jolloin tarvittavan energian sijoittaminen siihen samoin kuin informaation kulku vaikeutuu ilmeten mm. energian puuttumisena. Vaikka tilanne ei ole täysin hyvältä tuntuva, älylaitteissa on aina sen verran kiinnostavaa, että henkilö menettää kyvyn kuunnella tuulen huminaa ja sen sijaan ehdollistuu niihin tai some-ympäristöön. Aivojen energian hermostollinen jakelujärjestelmä ja sen ylläpitämä mielen toiminta häiriintyvät aiheuttaen joskus suorastaan masennusta. Monesti tilaa on vaikea parantaa.

Uuden sukupolven kasvaessa älylaitteiden ja somen hallitsemassa ympäristössä eri tyyppisten virikkeiden informaatio  kehittää itselleen aivoissa vakioiset, toistensa häiritsemättömät hermoradat, eikä mitään informaatioväsymystä synny - kunnes taas keksitään jokin uusi vetävä artikkeli tai toimintoryhmä..

Ylläsanottu teksti on pelkkä kuvitelma blogissa esitetyn ongelman ratkaisemiseksi.

Yllä ei aivojen toimintaa kuvattaessa ole lainkaan huomioitu vasta todistettua aivotoiminnan osaa, biofotoneita, koska niiden funktio aivoissa on vielä tuntematon. Biofotoneilla on mahdollisesti olennainen osuus aivojen energian jakelujärjestelmässä

https://www.google.fi/search?source=hp&ei=m2VbWq_AIYTa6ATX3LvACQ&q=bioph...

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän tekee kognitio- ja neurotieteen tutkimusta kansainvälisessä Nokia Bell Labs tutkimuskeskuksessa. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Kategoriat