Kirjoitukset avainsanalla ajattelu

Lukuhetki Etätyön hyvinvointioppaan äärellä. Kuva kotiarkisto, Michael Müller

Videokokousten maratonissa maisemana ovat näyttöruudulla vaihtuvat kasvot tai esityskalvot. Kun päivän kokouskoitosten loppu häämöttää ovat silmä- ja niskalihakset ruutuun tuijottelusta jumissa. Keskittymiskyky on kadonnut. Ajatus ei kulje ja vireys on mennyt menojaan. Moni ajatustyöläinen rojahtaa videokokousrumban jälkeen sohvalle tuijottamaan toisenlaista ruutua lasittunein katsein. Joku lähtee viimeisillä voimillaan lenkille tai kuntosalille. Miten jaksan enää tarttua kotitöihin?

Koronapandemiaa yritettiin saada aisoihin etäännyttämällä ihmisiä fyysisesti toisistaan. Mikä onni olikaan, että digiaika oli jo täällä, moni tuumasi. Töitä saattoi jatkaa etämoodissa. Ja olihan joillakin työkavereilla siitä jo aikaisempaa kokemustakin. Harvalla kotikonttori oli ollut ainoa työympäristö – päivästä toiseen. Alkuinnostuksen jälkeen moni huomasi kohtaavansa uusia työn ja arjen yhteensovittamisen haasteita.

Olen jo vuosia pohtinut erilaisissa töissä olevien ihmisten kanssa sitä, onko työn pakkotahtisuus oikeasti lisääntynyt. Sellainen tunne minulla ja monilla muilla on. Kiireen tuntu ainakin on levinnyt työpaikoilla kuin virusepidemia konsanaan. Ja nyt se on uinut myös kotiympyröihin. Teemmekö työtä väärin? Pitäisikö asialle tehdä jotakin? ehdimme kysyä toisiltamme. Ja sitten otamme tahoillamme etäyhteyden seuraavaan videokokoukseen.

Vuosien varrella olen useita kertoja keskustellut työstä ja sen tekemisestä Työhyvinvointipalveluja tarjoavan Virkisteri-yrityksen perustajan Riikka Ilmivallan kanssa. Hän on kehittänyt Liikkuva Tauko -konseptin. Kun etätyö rantautui ryminällä monen ihmisen kotiin, innostin Riikkaa kirjoittamaan työhyvinvointi oppaan. Tarvitaan käytännönläheinen tietokirja. Miten tuunata työtä, jotta ihminen voi hyvin uusissa työkuvioissa? Ihmiset tarvitsevat ajatusruokaa ja mielen tuuletusta.  

Kati Boijer-Spoof Heikinhemo tuli Virkisteriin Riikkan aisapariksi vuonna 2021. Voimakaksikko pisti kirjallisesti tuulemaan. Molemmat ovat työssään eri yritysten työntekijöiden kanssa pohtineet monelta eri kantilta tämän päivän työelämää, kehittäneet ratkaisuja työn kipupisteiden hoitoon. He jakavat nyt kokemuksiaan kirjassaan Etätyön hyvinvointiopas (tammikuu 2022, Bazar Kustannus). Tartuin kirjaan ja ihastuin. Se imaisi mukaansa ensi sivuilta.

Tänä informaation sekametelisoppa-aikana tutkitun tiedon välittäminen ihmisille elämänmakuisten käytännön esimerkkien ryydittämänä on erittäin tärkeätä. Tässä tehtävässä opas onnistuu hienosti.

Virkeä työpäivä kuuluu kaikille, toteavat kirjoittajat. Aivoterveydestä, ajattelusta, unesta ja liikunnasta sekä ravinnosta ilmestyy vuosittain lukuisia tietokirjoja. Näistä aiheista on napakat yhteenvedot ja tietolaatikot tässäkin kirjassa. Etätyön hyvinvointiopas -kirjan näkökulma on kuitenkin uusi.

Läpi kirjan kulkevana punaisena lankana on rytmi – työnteon ja palautumisen nivominen yhteen taukojen avulla. Kirja antaa niistä runsaasti vinkkejä. Meistä jokainen löytää  itselle sopivat tavat huolehtia vireydestä ja palautumisesta jo työpäivän aikana. Se mikä sopii yhdelle, ei maistu toiselle. Työtehtävätkin ovat erilaisia. Sillä, miten ja millä tavoilla päivänsä rytmittää on vaikutusta myös yöunen laatuun. Maaperä unessa palautumiseen luodaan päivän aikana.

Kirjoittajat muistuttavat, että liikkuminen viikonloppuna ei riitä. Kirjassa on taukoliikunnan täsmävinkkejä moneen makuun. Mukana on myös esimerkkejä tavoista rauhoittaa mieltä ja autonomisen hermoston ylikierroksia hengitysharjoituksien tai eripituisten meditaatiohetkien avulla. Malttamattomana ihmisenä en ole kokenut mindfulness–mediaatiota omaksi jutuksi, mutta kirjan ”Villin ajattelun meditaatio” innosti kokeilemaan uudestaan. Aika näyttää säilyykö alkuinnostus. Kirjan lopussa kirjoittajat kannustavatkin kärsivällisyyteen. Uusien tapojen omaksumisessa tulee oma pitkäjänteisyys ja motivaatio testattua.

Laiskanpuoleisena, kuntosalia vieroksuvana liikkujana, löysin kirjasta lukuisia vaihtoehtoja, joilla paloitella päivän taukoliikunnat niin, että lopputuloksena on monipuolinen liikunta-ateria kehon toimintakyvylle ja sen kehittämiselle.

Kirjoittajien elämänkokemus välittyy kirjan sivuilta. Elävän elämän realiteetit on otettava huomioon. Aika on joskus kortilla. Jokainen liikkeeseen käytetty minuutti on arvokas, he toteavat. ”Kymmenen kyykkyä vie aikaa 20 sekuntia, kuminauhajumppa minuutin ja varjonyrkkeilyrupeama 3 minuuttia”.

Minulle taukojumpan liikkeiden omaksuminen kuvien ja tekstin avulla oli vaikeata. Onneksi kirjassa on linkki Virkisterin nettisivustolle. Kohdasta Pidä tauko kanssamme löytyy videoita, joitten avulla opetella eri liikkeitä sekä meditaatiota.

Pelkällä ajatuksen voimalla ei ihmiskeho jaksa aamusta iltaan, joten ateriarytmit ovat osa kokonaisuutta. Kirjan ruokataukoideat tuovat oman maukkaan lisänsä monipuoliseen tietopakettiin. Kirjoittajat heittävät lukijalle HEVI-haasteen: popsimaan hedelmiä ja vihanneksia.

Olen vuosien varrella kirjoitusteni äärellä usein miettinyt, miten kiteyttää asioita tiiviiksi ja selkeiksi lauseiksi. Kirjaa lukiessa olen ihastellut kirjoittajien taitoa sanoittaa asioita. ”Tietotyö on aivoille 10-ottelua, joka tapahtuu tanakassa istuma-asennossa.” Taukojumpassa annetaan ”lähtöpassit läppärikyttyrälle, heipat hartialysylle, liikettä laiskalle, uinuvalle pakaralle ja jousitusta jaloille. Kehoa hierovat hengitysharjoitukset auttavat hermostoa huilaamaan”.    

”Tauosta tapa!” kannustavat kirjoittajat.

Kirjan sivuilta löytyy vanha, iätön viisaus, jonka sanojaksi mainitaan roomalainen lakimies ja kirjailija Plinius nuorempi (n. 63–113 JAA): ”On suurenmoista, miten ruumiillinen liikunta terävöittää mielen”.

Kirjassa on hyvät tietolaatikot, jotka toimivat tärkeimpien asioiden muistilistoina. Tekstin lomassa on nettilinkkejä, joista ammentaa lisää tietoa. Lyhyet yhteenvedot keskusteluista työntekijöiden kanssa ovat ikkuna nykypäivän työelämään ja ihmisten ajatuksiin sorvin äärellä. Työtä tehdään usein muitten kanssa. Lukupiiri kirjan äärellä, olisi hyvä tapa miettiä yhdessä työkavereiden kanssa työpäivien uusia rytmejä. Tauot ovat tärkeitä myös läsnätyössä.

Kävelyillä Helsingin keskuspuistossa ja pyykkejä viikatessa mietin tämän blogin tekstiä. Munakello havahduttaa minut tauolle näyttöruudun tai kirjan lukemisen ääreltä. Opaskirjan sivuilta löytyi taukojumppa, joka on ehdoton suosikkini: ”Kirjoita silmillä ilmaan oma nimesi”. Suosittelen: erinomainen silmälihasten ja aivojen treeni. Sen jälkeen siirrän katseen kaukaisuuteen ja hengitän pari kertaa syvään.

Etätyön hyvinvointiopas on nyt näkyvällä paikalla pöydälläni. Sen vilkaisu auttaa muistamaan taukojen ja rytmin merkityksen. Hyvinvointi on viime kädessä omissa käsissä ja opas antaa runsaasti vinkkejä ja virikkeitä.

Kommentit (13)

Bobby
11/13 | 

Couvreur Amiens  

Couvreur Amiens We are roofers, Carpenters and zinc workers, Roofing Specialists, and have been present in Amiens for many years.
If you are building a house, contact us to have your zinc Roofing, your tile or Slate roof installed. Our covers are durable over time, at least 20 years, thanks to the quality materials used. We can also cut and lay the frame.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Punatulkut pyrähtivät kutimestani olohuoneeseen. Talvipukuinen pulmunen liittyy kohta seuraan. (kotiarkisto)

Tokion olympialaisten uimahypyn kultamitalisti Tom Dayley on bangattu altaan ääreltä villapaitoja kutomasta. Neulominen on Dayleyn ”salainen ase” referoi YLE kesällä 2020 BBC:n uutista. ”Kutominen on osa henkistä valmistautumistani”, kertoo Dayley. Käsityöt ovat erinomaista aivojumppaa ja mielen huoltoa. Tervehdin ilolla neuloosi-epidemiaa, josta Aamulehti/HS uutisoi 10.1.2021. Heli Nikulan kohta vuoden ikäisellä Villahullu -Instagram-tilillä on jo yli 28000 seuraajaa, kerrotaan jutussa. 

Minäkin poden neuloosia. Neulepuikot, virkkuukoukku ja lankakerä(t) ovat lähes aina mukanani matkassa. Heli Nikula korostaa neulomisen meditatiivisuutta. Tuoreen Happy hookers - onnelliset virkkaajat - tutkimuksen (Burns ja Van Der Meer 2020) mukaan käsityöt lisäävät yleistä hyvinvoinnin tunnetta, auttavat surevaa ja monet potilaat, joilla on krooninen sairaus tai kipuongelma, ovat huomanneet käsitöiden parantavan jaksamista. 

Syksyllä bongasin kirjakaupan hyllystä Arne ja Carlos, Neulotut linnut -kirjan. Talvipäivänseisauksen tienoilla kutimistani kuoriutui lintuparvi ja asettui taloksi. Punatulkkujen joukkoon oli liittynyt yksi karnevaalityyliin hurahtanut tipu. 

Vaikka neulemallien lukutaito oli minulla kohtuullisen hyvässä kuosissa, tiesin kokemuksesta, että tarvitsen puikot ja langan sekä kutovat käteni, jotta ymmärrän käytännössä neulemallin silmukoiden lisäyksen ja kaventamisen logiikan. Vasta työn lomassa pystyn visuaalisesti hahmottamaan, miltä kaksiulotteinen malli linnusta näyttää 3D:nä. Vähitellen linnun kutominen painui muistiin siinä määrin hyvin, että noin kymmenennen tipun kohdalla pystyin kutomaan ilman, että välissä vilkuilin ohjetta.

Käsityöt kehittävät ajattelua, treenaavat muistia sekä monia taitoja ja kykyjä, mietin neulomisen lomassa. 

Opettelin uutta asiaa, joten alussa vilkuilin neuleohjetta tiheään pohtien, olenko ymmärtänyt oikein. Työmuistini ei kyennyt pitämään aktiivikäytössä koko ohjetta, jossa oli lukuisia eri vaiheita. Niinpä palastelin neulomisen ohjeen sopivan kokoisiksi osiksi, jotka vastasivat tiettyjä linnun osia. 

Lintuprojekti vaati hyvää silmien ja käsien yhteistyötä, tarkkuutta, keskittymistä sekä numeromuistia. Värien vaihtoon liittyi ongelmanratkaisua. Kehittelin mielestäni hyvän tavan kietoa eriväriset langat värinvaihdon kohdalla toisiinsa niin, että silmukoitten väliin ei jäänyt reikiä, joista Arne ja Carlos kirjan sivuilla varoittivat.

Käden vakautta tuli testattua, kun kiinnitin linnuille helmisilmät. Seivästin ompeluneulalla pienireikäisiä helmiä laatikosta, pujottelin ohutta lankaa neulansilmään, tein solmuja ja ompelin mahdollisimman huomaamattomilla pistoilla silmät paikoilleen. Tipujen jalkojen vääntely metallilangasta vaati toisenlaisia käden taitoja. Pääsin testaamaan erivahvuisia metallilankoja ja käyttämään sivuleikkuria metallilangan katkaisemiseksi.

"Mieleni silmin"

Lintujen kutominen on tallentunut aivojeni muistirakenteisiin. Kun muistelen projektia, näen sen mielessäni kuin elokuvana: Ennen projektin aloitusta, katselen neuletöiden jäljiltä kertynyttä jämälankojen kasaa ja mietin, mitä niistä voisi tehdä. Näen itseni kirjakaupassa bongaamassa Arnen ja Carloksen kirjan. Muistan ahaa-elämyksen ja kuinka ajatus lintujen neulomisesta alkoi kutkuttaa mieltä. 

Sitten näen itseni kotona tutkailemassa neuleohjetta puikot ja lanka käsissä. Koen uudelleen oivaltamisen tuottaman mielihyvän tunteen, kun minulle valkenee kutomisen lomassa, miten ohjeen 2D malli muuttuu kutomisen myötä 3D linnuksi. Näen itseni katselemassa valmiiksi neulottua lintua, päättelen lankoja. Otan käteeni vanulevyn, josta revin pieniä paloja, joilla täytän lintua. Muovailen sitä oikean malliseksi käsieni välissä.

Seivästän ohuella käsityöneulalla pieniä helmiä ja ompelen niistä lintujen silmät. Tartun virkkuukoukkuun ja koukkuan nokat. Lopuksi vääntelen metallilangasta linnuille jalat, kolme varvasta eteen ja yhden taakse. Otan linnun käteen ja muokkaan vatsan alueelle sijoittuvaa metallilankakaarta, joka liittää yhteen linnun jalat. Testaan, pysyykö lintu metallilankajalkoineen pystyssä ja teen hienosäätöjä, kun lintu meinaa nokalleen kellahtaa.  

”Mieleni silmin” näen käteni ja sormeni puikoilla ja pystyn ilmakutomaan eli tuottamaan ne käden, ranteen ja sormien liikkeet, jotka tarvitaan silmukoitten luomiseen, neulomiseen, silmukoitten lisäämiseen ja niiden vähentämiseen. Sama pätee metallilangan taivutteluun. Mielikuvaharjoittelussa motorinen muistini on vahvasti mukana.

Kun joku kysyy, miten neuloit nuo linnut, otan aktiivikäyttöön mieleen painettua tietoa niin motorisesta, tunne- kuin taitoihin liittyvästä pitkäkestoisesta sekä tapahtumamuistista. Koostan niistä vastaukseni. Lisäksi kerron, että tarkkana piti olla. Jos en malttanut keskittyä, huomasin pian, että jotkut kavennukset olivat jääneet väliin. Samalla vihjaan, että tällainen kutomisprojekti ei oikein onnistu sivusilmällä tehden. Homma vaatii erityisesti visuaalista tarkkaavuutta. Sen sijaan musiikkia tai vaikka äänikirjaa voi samaan aikaan kuunnella. 

Alussa oli puikot ja lankakerä. Pitkin matkaa tallentui aivoihini monenlaista tietoa siitä, miten lintu lopulta syntyi. Ajattelu on muistin palasten yhteen kutomista. Jatkossa voin tarinan avulla neuloa lintuja. Kun keskeiset käytännön taidot ovat hallussa, luovuudella on tilaa kukkia. Tällä hetkellä puikoista tupsahtelee esille valkoisia lintuja, talvipukuisia pulmusia. Joku niistä on taatusti viehtynyt värikkäisiin koristeisiin.
 

Kommentit (20)

Käyttäjä28444
Liittynyt5.2.2022
Viestejä9
2/20 | 

I'm usually into blogging and I actually appreciate your content. The article has genuinely peaks my interest. I'm going to bookmark your web page and maintain  checking for new details. I am looking for some good blog sites for studying

Tiedekokki kokeilee, onko liikemuistissa tallella ja aktiivimuistiin kaivettavissa lapsuuden narusormileikin liikesarja. Kuva perhearkisto, Michael Müller
Tiedekokki kokeilee, onko liikemuistissa tallella ja aktiivimuistiin kaivettavissa lapsuuden narusormileikin liikesarja. Kuva perhearkisto, Michael Müller

Heinäkuun helteillä silmiini osui tiedeuutinen: Yhdysvalloissa MIT:ssä oli keksitty päivittää ihmiskäsi kytkemällä siihen kiinni kaksi ylimääräistä robottisormea. Onkohan tässä mitään mieltä? Muutenkin kesä kului käden ympärillä saatuani näppeihini mainion Käsikirjan (Teos 2013).

Pikkutyttönä minulle opetettiin, ettei pidä juosta ja hyppiä kädet taskussa. Jos kompastun, en ehdi ottaa käsillä vastaan. Seurauksena voi olla paitsi polvet ruvella, kuhmu otsassa, asfaltti-ihottumaa poskessa ja pahempiakin pään kolhuja. Pari vuotta sitten kävin Dortmundissa sijaitsevassa työn historiaan, nykypäivään ja tulevaisuuteen erikoistuneessa DASA  tiedekeskuksessa. Huikeat, mukaansatempaavat pedagogiset taidot omaava opas pysähtyi rappusten alatasanteella, vilkaisi meitä, työelämän asiantuntijoina itseämme pitäviä, ja tokaisi: ”No niin ja taaskaan kukaan teistä ei ymmärrä, että kaide on rappusissa sitä varten, että siitä pidetään kiinni!” Aivan, olisi moni työtapaturma vältetty, jos ihmiset ymmärtäisivät käden roolin tarttujana ja turvaajana.

Kesällä sain käsiini mainion Käsikirjan (Teos 2013). Kirjan sivuilla kolmikko - neurologi Martin Panelius, anatomi Risto Santti ja filosofi Jarkko Tuusvuori - kuljettavat lukijaa 730 sivun verran käsittämättömän monipolvisia polkuja käden ympärillä pyörien. Käsi tunnustelee, tutkii, hoivaa, lohduttaa, kannustaa uhkaa, etsii, löytää, viestii. Se tekee aikeista näkyviä, oivalluksista käsin kosketeltavan tosia. Taputamme kiitokseksi tai kun haluamme huomiota. Kättelemme tai heilautamme kättä tervehtien tai hyvästellen.

Jo lapsena leikitään sormileikkejä; keksitään ja kerrotaan niiden avulla tarinoita. Käden avulla hahmotamme maailmaa myös kouriintuntuvasti. Viherpeukalo pyörittelee sormiensa välissä multaa ja miettii, onko siementen kylvön aika. Käsi kertoo, onko pesuvesi sopivan lämmintä. Leipuri saa parhaan tuntuman pullataikinaan sitä itse käsin vaivaamalla. Moni koskettaa omaa tai lapsensa otsaa, kun miettii, onko syysflunssa ottanut kouriinsa ja kuumeen nostattanut.

Käden antama tieto on tärkeä, kun arvioidaan kankaan pehmeyttä tai puisen pinnan karkeutta. Pelkkä katsominen ei riitä. Käsi on otettava konkreettisesti avuksi myös, kun työvälineitä sen avuksi valitaan. Raapustelut testipaperille kaupan paperisosastolla kertovat siitä, että erilaisia kyniä on testattava ennen ostopäätöstä: Tuntuuko kynä kädessä mukavalta ja sopivan napakalta? Soljuuko se mukavalla tavalla paperilla? Käsi repii, rypistää, taittelee, silottelee edelleen paperia paperittomuuden aikakautta odoteltaessa.

Sormien rummutuksella pöydän pintaan voi viestiä malttamattomuudesta, hermostuneisuudesta, pitkästymisestä, energisyydestä. Tai kyse on rytmi-ihmisestä, joka nauttii erilaisten rytmien luomisesta ja naputtelusta. Soitin löytyy käden sormista ja vaikkapa reiden pinnasta. Se kulkee aina mukana. Tiedän muusikoita, jotka harjoittelevat kappaleita ”ilmapianolla tai – viululla”. Liikemuistiin tallentuvat sormien liikkeet ja tällaisten harjoitteiden myötä motorinen varmuus paranee. Tämän myös soittaja voi keskittyä loihtimaan instrumentistaan erilaisia tunnelmia soittaessaan.

Ihmiskäden kyky hienovaraisiin sormien liikkeiden säätelyyn on käsittämättömän monipuolinen ja tätä käden taitoa voi hioa erilaisissa kätten töissä loputtomasti. Juuri tämän ominaisuutensa takia ihmiskäsi hakkaa mennen tullen vaikkapa robottikäden.

Käsikirjassa kerrotaan saksalaisen filosofin Heideggerin valittaneen vuosina 1941- 1941 pitämillään luennoilla, että kirjeen kirjoittaminen käsin on nykyihmiselle ikävästi aikaa vievä. Tätä hän piti valitettavana. Käsi, sana ja järki kun muodostavat ihmistä määrittelevän kolmiyhteyden. Käsi auttaa ajattelussa ja ajatusten ilmaisussa. Heidegger piti kirjoituskonetta viheliäisenä kapistuksena, koska se ”erkaannuttaa kirjoittamisen käden voimapiiristä”. Mitähän filosofi tuumaisia tökittävistä mobiililaitteista ja visertelevistä viesteistä eli twiiteistä? Entä mitä tuumaisia yhdysvaltalaisen MIT:n (Massachusetts Institute of technology) tuoreesta uutisesta: Ihmiskäden toiminnan parantamiseksi on kehitetty kaksi siihen kiinnitettävää ylimääräistä robottisormea. Toisiko tämä oikeasti lisää toiminnallisuutta jo luonnostaankin erinomaisen kätevään ihmiskäteen?

Kommentit (5)

Petri Riikonen
Liittynyt16.3.2005
Viestejä245
1/5 | 

"Huikeat, mukaansatempaavat pedagogiset taidot omaava opas pysähtyi rappusten alatasanteella, vilkaisi meitä, työelämän asiantuntijoina itseämme pitäviä, ja tokaisi: ”No niin ja taaskaan kukaan teistä ei ymmärrä, että kaide on rappusissa sitä varten, että siitä pidetään kiinni!”"

Jos olisin ollut paikalla, niin mikrobiologina olisin tuohon kyllä huomauttanut, että myös kaiteen välttely voi olla harkittua terveyskäyttäytymistä. Esimerkiksi flunssavirukset leviävät tehokkaasti limakalvoilta limakalvoille käsien välityksellä kaiteista ja kahvoista.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
3/5 | 

Kiti: Heidegger piti kirjoituskonetta viheliäisenä kapistuksena, koska se ”erkaannuttaa kirjoittamisen käden voimapiiristä”.

(psv): 60-luvulla vielä itsekin olin sitä mieltä, että esimerkiksi runot ja asiallisemmat luonnokset piti kirjoittaa käsin. 80-luvulle tultaessa tapahtui kuitenkin kirjoitusmaailmassa sellainen (erittäin pahaksi kokemani) muutos, että sileällä päällystemassalla päällystettyä paperia olevia vihkoja ei enää ollut, eikä myöskään vain ko. sileään paperiin sopivia mustekyniä ollut mukava käyttää.

Herkkiin käsiin koski kuivamustekynällä karheaan nykypaperiin kirjoittaminen, ja muutenkin kirjoituskone oli välttämätön. Pian en enää osannut lainkaan kirjoittaa runoja käsin, vaan kirjoituskone sen täytyi olla. Kirjoituskone suorastaan inspiroi kirjoittamaan!

"Tieteelliset" harrastukseni ja ammatilliset tekstini luonnostelin vielä 90-luvun loppuun asti käsin. Nykyään ei juuri tulisi mieleen tehdä kaikkea tuota (paitsi kuvioita) muuta kuin tietokoneella, se inspiroi niin. Kädetkin toimivat niin nautinnollisen rytmisesti ja täysin aivojen hallinnassa..

Sääli tavallaan, sillä kaunokirjoitus oli keskikoulun alaluokalla ainoa, jossa minulla oli hyvä (s.o. ei huono) numero. Sileäksi päällystettyjen paperien aikaan kirjainten koukeroiden tekeminen oli minulle suuri nautinto.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
4/5 | 

Vaikkapa suomalaisen pitäessä esitelmää kuulovammaisten maailmankonferenssissa ei yleensä tulkki ole lainkaan välttämätön, koska liki kaikkien maiden viittomakielet ovat hyvin samanlaiset. Kädet siis mahdollistavat yhteisymmärryksen, jota suulla, tavanomaisella puhe-elimellä, ei voida saavuttaa

https://www.google.fi/search?q=viittomakieli+pictures&biw=1280&bih=553&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=cUQYVOurJ8j4yQPxnIHwAQ&ved=0CB0QsAQ

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan. Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori lähti tutkijaksi Nokian tutkimusyksiköihin. Nokialla vierähti viisi ja puoli vuotta. Kesän 2020 korvilla Kiti totesi, että on jälleen muutoksen aika. Hän palasi akateemisille juurilleen, Helsingin ja Aalto yliopistojen dosentiksi, jatkamaan soveltavan neurotieteen ja digiajan lääketieteen tutkimusta. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat