Tokion olympialaisten uimahypyn kultamitalisti Tom Dayley on bangattu altaan ääreltä villapaitoja kutomasta. Neulominen on Dayleyn ”salainen ase” referoi YLE kesällä 2020 BBC:n uutista. ”Kutominen on osa henkistä valmistautumistani”, kertoo Dayley. Käsityöt ovat erinomaista aivojumppaa ja mielen huoltoa. Tervehdin ilolla neuloosi-epidemiaa, josta Aamulehti/HS uutisoi 10.1.2021. Heli Nikulan kohta vuoden ikäisellä Villahullu -Instagram-tilillä on jo yli 28000 seuraajaa, kerrotaan jutussa. 

Minäkin poden neuloosia. Neulepuikot, virkkuukoukku ja lankakerä(t) ovat lähes aina mukanani matkassa. Heli Nikula korostaa neulomisen meditatiivisuutta. Tuoreen Happy hookers - onnelliset virkkaajat - tutkimuksen (Burns ja Van Der Meer 2020) mukaan käsityöt lisäävät yleistä hyvinvoinnin tunnetta, auttavat surevaa ja monet potilaat, joilla on krooninen sairaus tai kipuongelma, ovat huomanneet käsitöiden parantavan jaksamista. 

Syksyllä bongasin kirjakaupan hyllystä Arne ja Carlos, Neulotut linnut -kirjan. Talvipäivänseisauksen tienoilla kutimistani kuoriutui lintuparvi ja asettui taloksi. Punatulkkujen joukkoon oli liittynyt yksi karnevaalityyliin hurahtanut tipu. 

Vaikka neulemallien lukutaito oli minulla kohtuullisen hyvässä kuosissa, tiesin kokemuksesta, että tarvitsen puikot ja langan sekä kutovat käteni, jotta ymmärrän käytännössä neulemallin silmukoiden lisäyksen ja kaventamisen logiikan. Vasta työn lomassa pystyn visuaalisesti hahmottamaan, miltä kaksiulotteinen malli linnusta näyttää 3D:nä. Vähitellen linnun kutominen painui muistiin siinä määrin hyvin, että noin kymmenennen tipun kohdalla pystyin kutomaan ilman, että välissä vilkuilin ohjetta.

Käsityöt kehittävät ajattelua, treenaavat muistia sekä monia taitoja ja kykyjä, mietin neulomisen lomassa. 

Opettelin uutta asiaa, joten alussa vilkuilin neuleohjetta tiheään pohtien, olenko ymmärtänyt oikein. Työmuistini ei kyennyt pitämään aktiivikäytössä koko ohjetta, jossa oli lukuisia eri vaiheita. Niinpä palastelin neulomisen ohjeen sopivan kokoisiksi osiksi, jotka vastasivat tiettyjä linnun osia. 

Lintuprojekti vaati hyvää silmien ja käsien yhteistyötä, tarkkuutta, keskittymistä sekä numeromuistia. Värien vaihtoon liittyi ongelmanratkaisua. Kehittelin mielestäni hyvän tavan kietoa eriväriset langat värinvaihdon kohdalla toisiinsa niin, että silmukoitten väliin ei jäänyt reikiä, joista Arne ja Carlos kirjan sivuilla varoittivat.

Käden vakautta tuli testattua, kun kiinnitin linnuille helmisilmät. Seivästin ompeluneulalla pienireikäisiä helmiä laatikosta, pujottelin ohutta lankaa neulansilmään, tein solmuja ja ompelin mahdollisimman huomaamattomilla pistoilla silmät paikoilleen. Tipujen jalkojen vääntely metallilangasta vaati toisenlaisia käden taitoja. Pääsin testaamaan erivahvuisia metallilankoja ja käyttämään sivuleikkuria metallilangan katkaisemiseksi.

"Mieleni silmin"

Lintujen kutominen on tallentunut aivojeni muistirakenteisiin. Kun muistelen projektia, näen sen mielessäni kuin elokuvana: Ennen projektin aloitusta, katselen neuletöiden jäljiltä kertynyttä jämälankojen kasaa ja mietin, mitä niistä voisi tehdä. Näen itseni kirjakaupassa bongaamassa Arnen ja Carloksen kirjan. Muistan ahaa-elämyksen ja kuinka ajatus lintujen neulomisesta alkoi kutkuttaa mieltä. 

Sitten näen itseni kotona tutkailemassa neuleohjetta puikot ja lanka käsissä. Koen uudelleen oivaltamisen tuottaman mielihyvän tunteen, kun minulle valkenee kutomisen lomassa, miten ohjeen 2D malli muuttuu kutomisen myötä 3D linnuksi. Näen itseni katselemassa valmiiksi neulottua lintua, päättelen lankoja. Otan käteeni vanulevyn, josta revin pieniä paloja, joilla täytän lintua. Muovailen sitä oikean malliseksi käsieni välissä.

Seivästän ohuella käsityöneulalla pieniä helmiä ja ompelen niistä lintujen silmät. Tartun virkkuukoukkuun ja koukkuan nokat. Lopuksi vääntelen metallilangasta linnuille jalat, kolme varvasta eteen ja yhden taakse. Otan linnun käteen ja muokkaan vatsan alueelle sijoittuvaa metallilankakaarta, joka liittää yhteen linnun jalat. Testaan, pysyykö lintu metallilankajalkoineen pystyssä ja teen hienosäätöjä, kun lintu meinaa nokalleen kellahtaa.  

”Mieleni silmin” näen käteni ja sormeni puikoilla ja pystyn ilmakutomaan eli tuottamaan ne käden, ranteen ja sormien liikkeet, jotka tarvitaan silmukoitten luomiseen, neulomiseen, silmukoitten lisäämiseen ja niiden vähentämiseen. Sama pätee metallilangan taivutteluun. Mielikuvaharjoittelussa motorinen muistini on vahvasti mukana.

Kun joku kysyy, miten neuloit nuo linnut, otan aktiivikäyttöön mieleen painettua tietoa niin motorisesta, tunne- kuin taitoihin liittyvästä pitkäkestoisesta sekä tapahtumamuistista. Koostan niistä vastaukseni. Lisäksi kerron, että tarkkana piti olla. Jos en malttanut keskittyä, huomasin pian, että jotkut kavennukset olivat jääneet väliin. Samalla vihjaan, että tällainen kutomisprojekti ei oikein onnistu sivusilmällä tehden. Homma vaatii erityisesti visuaalista tarkkaavuutta. Sen sijaan musiikkia tai vaikka äänikirjaa voi samaan aikaan kuunnella. 

Alussa oli puikot ja lankakerä. Pitkin matkaa tallentui aivoihini monenlaista tietoa siitä, miten lintu lopulta syntyi. Ajattelu on muistin palasten yhteen kutomista. Jatkossa voin tarinan avulla neuloa lintuja. Kun keskeiset käytännön taidot ovat hallussa, luovuudella on tilaa kukkia. Tällä hetkellä puikoista tupsahtelee esille valkoisia lintuja, talvipukuisia pulmusia. Joku niistä on taatusti viehtynyt värikkäisiin koristeisiin.