Kirjoitukset avainsanalla teknologia

Vasemmalta oikealle: Metsämiehen työ -kirja, moottorisahoja Lustossa, monitoimikone metsätöissä. (Kitin kuva-arkisto)
Vasemmalta oikealle: Metsämiehen työ -kirja, moottorisahoja Lustossa, monitoimikone metsätöissä. (Kitin kuva-arkisto)

Halkojen hakkuu on monen ihmisen mielipuuhaa. Se on erinomaista kuntoilua niin kehon kuin mielen kannalta. Halkopino hivelee silmää. Kätten työt näkyvät konkreettisesti. Moni ihminen on covid-19 viruspandemian takia juuttunut näyttöruudun ääreen. Niskajumia, rasittuneita silmiä ja ylikierroksilla käyvää mieltä on hoidettu polttopuita tekemällä. Minulle, vasurille, jolla ei edes ole stereonäköä, ei kirvestä käteen kannata antaa. Olen tuulettanut ajatuksiani metsäkävelyillä.

Metsä on luonnon ympäristötaidetta, joka vuoden kierron mukaan jatkuvasti muuttaa muotoaan. Metsä on monen ihmisen työpaikka. Suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamisessa metsätyöllä on ollut tärkeä rooli. Metsää voi edelleen pitää monella tavalla Suomen selkärankana. Metsäteollisuus tarjoaa työtä ja metsä on luonnonvara, jonka antimista ihmiset nauttivat monin eri tavoin vapaa-ajallaan. 

Loppukesällä kiertelin Punkaharjun upeissa maisemissa. Matkalla kohti Savonlinnaa löytyi opaste, joka vei Suomen Metsämuseo Lustolle. Siellä vierähti päivä. Museon eri näyttelyt kertovat kiinnostavasti ja monipuolisesti metsän merkityksestä suomalaisten elämässä. Valokuvanäyttely ja kirja ”Miehen työ” avaavat ikkunan aikaan, jolloin kirves oli tärkein työkalu puiden kaatamisessa ja oksitut puut kuljetettiin metsästä pois hevosen ja reen avulla vesireittien varrelle. Tukkipuut uitettiin vesistöjä pitkin tehtaiden luo. Metsäkämpät, kämppäemännät ja metsämiesten perheet on muistettu valokuvissa, samoin kuin työn koneellistumisen alkutaival: Ensimmäiset moottorisahat, metsätraktorit, mopot, kuorma-autot ja asuntovaunut. 

”Terve sielu terveessä ruumiissa” ja ”Vahinko ei tule kello kaulassa” -luvuissa kuvataan rankkojen työolojen aiheuttamia terveysongelmia: sydän ja verenkiertoelimistö, tukiranka ja kuulo olivat raskaassa työssä lujilla. Kirjaa lukiessa muistelen, kuinka 1990-luvun alussa aloitin lääkärin urani Työterveyslaitoksen ammattitautipoliklinikalla. Vastaanotollani kävi viikoittain metsureita. Monet heistä olivat olleet jo 1960-70 luvuilla metsätöissä. Alkuaikojen moottorisahoissa oli kova tärinä, jolle metsurit altistuivat tuntitolkulla päivittäin. Merkittävä osa työstä tehtiin kylminä vuodenaikoina. Työolot, joissa puiden tykkylumia ei ehtinyt ihailla, rasittivat erityisesti käsiä. Moni metsuri sairastui tärinätautiin. Sen keskeinen oire on kohtauksellinen valkosormisuus, jonka laukaisee kylmä tai viileä, kostea sää. Tärinä vaurioitti ääreisverenkiertoa ja ääreishermostoa. Kun tauti oli oikein hankalaksi äitynyt, potilaalle kehittyi hansikasmainen tunnon alenema ranteista, joskus kyynärvarsista alaspäin. Sairaus todennettiin ns. kylmäaltistuskokeella, jossa seurattiin, kuinka pian käden laittamisesta kylmään veteen iho kalpeni. Joskus käsi valahti kylmäksi pitkälle kyynärvarren alueelle.

Teknologian kehityksen myötä metsurit saivat entistä parempia moottorisahoja tärinävaimentimineen. Metsurien tärinätauti väheni merkittävästi. 1990-luvun puolivälin jälkeen minulta pyydettiin osana ammattitautitutkimusta kannanottoa siihen, voiko sahan varressa oleva metsuri, jolla on hankalaoireinen tärinätauti, kouluttautua metsäkoneen kuljettajaksi, vai pitäisikö eläkkeelle päästä jopa alle 50-vuotiaana. Pidin kysymystä erikoisena. Lääkärinlausunnoissa totesin: Henkilöllä, joka on vuosia oppinut metsää lukemaan, on metsätyön kannalta arvokasta ammattikokemusta. Hän tietää, miten puita tulee kaataa ja omaa ymmärrystä myös siitä, että sopiva määrä kasvuvaiheessa olevia puita pitää jättää maastoon. Kyllä metsäkonetta oppii käyttämään. Sittemmin olenkin ilahtuneena kuullut metsäkoneen kuljettajilta, kuinka moottorisahan varressa on aloitettu ja edelleen sitäkin pitää metsätöissä osata käyttää. Ja puun oikean kaatosuunnan arvioinnissa aiemmin hankittu kokemus sahan varressa on tärkeässä roolissa.

Syksyisellä metsäkävelyllä osuin metsätyömaalle. ”Siirrypä vähän kauemmaksi”, kehotti monitoimikoneen kuljettaja. ”Tämän koneen koura yltää aika pitkälle puita ja oksia katkomaan. Ettet vaan jää puun alle.” Käytännön esimerkki siitä, miten ymmärtämätön olin metsätyömaan tapahtumista. Turvarajan ulkopuolella seurasin, kuinka koura todella ylsi pitkälle. Metsäammattilaisen ohjauksessa koura katkaisi puun, nosti sen ylös, napsi puun paljaaksi oksista, siirsi sen puupinon luo ja katkoi määrämittaisiksi tukeiksi. Sitten kuski ohjasi kouran seuraavan puun luo.

Luston metsämuseossa on kavalkadi eri sukupolvien moottorisahoja ja myös metsäkoneiden teknologinen kehitys nykypäivän monitoimiajokeiksi esitellään. Kun Lustossa katsoo metsämiesten työvaatteita 50 vuotta sitten ja tänä päivänä, tulee helposti ajatelleeksi, että onpa huima harppaus. Nykyään on käytössä suojakypärät, kuulosuojaimet, turvajalkineet, suojakäsineet ja lämpöä pitävät, pimeässä heijastavat työvaatteet. Suojavarusteiden kehitys on pitkäjänteisen työn tulos, jossa on tarvittu ihmisen fysiologian ja aistien toiminnan ymmärtämistä, materiaalitutkimusta, työolojen ja työn tuntemusta sekä monien eri teknologioiden taitajia. 

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore metsäalojen työhyvinvointitutkimus kertoo siitä, miten ammatit muuttuvat. Nyt puhutaan puunhuoltoketjun ammattilaisista, joita ovat metsurit ja metsätyöntekijät, työkoneiden kuljettajat, kaukokuljettajat ja toimihenkilöt. Tuore 1282 ammattilaisen kyselytutkimus paljastaa, että puunhuoltoketjussa tehdään pitkää työpäivää. Työolosuhteisiin ollaan tyytyväisiä, mutta liki puolet vastaajista arvioi työn henkisesti rasittavaksi. Eniten kuormitusta kokivat toimihenkilöt ja naiset. Fyysistä rasitustakin esiintyy edelleen. Yli puolet vastaajista arvioi työssään esiintyvän haitallisessa määrin pitkään istumista, tuki- ja liikuntaelimistöä kuormittavaa toistotyötä ja yksin työskentelyä. Monissa töissä työntekijä altistuu edelleen tärinälle, kylmälle ja vedolle. Jokainen ammattiryhmä painotti työn organisoinnin kehittämisen tärkeyttä.

Digiaika on saapunut metsätöihinkin. Blogissa Äly meni metsään – tulevaisuuden metsäkoneet tekevät datafuusioita Luken erikoistutkija Kari Väätäinen visioi tulevaisuutta. Tavoite on kehittää mm. maastoa säästäviä tapoja korjata koneellisesti puuta metsistä. Puutavara-autot keräävät tietoa teiden kunnosta myös muiden tienkäyttäjien tarpeisiin.
 

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIT museossa eläkepäiviään viettävä Kismet robotti, jota 1990-luvulla opetettiin tunnistamaan ja ilmentämään tunteita: korvat heiluivat ja kulmakarvat kohoilivat. (kuva Wikimedia commons)

Jos pitäisi valita sana, joka useimmiten vilahtaa ihmisten puheissa tai toimii klikkailun houkutuslintuna eri medioissa, äänestäisin sanaa äly. Mitä on älykkyys? Miten se ilmenee? Mistä tunnistaa älykkään ihmisen? Miten määritellä eri eläinlajien älykkyys? Mistä kaikesta älyssä ja älyämisessä on kyse? Keskustelu älystä kuumottaa monia erityisesti, kun puhutaan tekoälystä ja sen voimallisesta esiin marssista. Tekoäly jyrää alleen ihmisälyn ja meistä tulee tyhmiä käskyläisiä, varoitellaan. Ehkä olen ymmärtämätön, ällinsä jo kadottanut ihminen, kun jo itse sana tekoäly minua naurattaa. Sanahan on älytön. Sehän viittaa näennäiseen älyyn. Sana tarkoittaa mielestäni pikemminkin älyn puutetta. Älyn eri ulottuvuuksia ja sen mittaamista on tutkittu enemmän tai vähemmän tieteellisesti kestävällä tavalla ainakin 1800-luvulta asti. Vastaukset kysymyksiin älystä ovat silti edelleen vajavaisia ja siksi niin otollinen väittelyn kohde.

Tekoälyn siunauksellisuudesta tai kirouksesta kiisteltäessä vastakkain ovat useimmiten ihminen ja jokin ”älyä sisältävä juttu”. Eläimet olisi perusteltua ottaa mukaan älyjen vertailuun. Mm. kyyhkyset ovat osoittautuneet oppiviksi ja tarkoiksi löytämään kudosleikkeistä syöpäsoluja. Aiheen ympäriltä löytyy myös useita YouTube-videoita.

Kun kuuntelen keskusteluja älyn ympärillä, mietin useimmiten sitä, mistäköhän itse asiassa kulloinkin puhutaan. Mitä älykkyyden muotoa puolustaa henkilö, joka pelkää ihmisälyn rapistumista? Minkälaisen tekoälyn erinomaisuutta hehkuttaa sen mahdollisuuksiin hurahtanut? Ihmisten puheissa lahjakkuudet, oivalluskyky ja älyn eri ilmenemismuodot menevät helposti sekaisin.

Väitän, että äly – älli –, jota jokainen ihminen elämässään eniten tarvitsee, on sellaista, jonka avulla ongelmanratkaisu toimii siinä ympäristössä, missä ihminen kulloinkin erilaisia päätöksiä tekee. Koska nettiin ei aina pääse ja taskussa majaileva älylaite voi uupahtaa, on älykästä opetella vaikkapa sellaisia perustaitoja, joilla löytää takaisin ihmisten ilmoille luonnon helmasta tai hotellille lomakohteessa kaupunkikierrokselta. Perinteinen kartta kannattaa siis pitää varalta myös taskussa ja ilmansuunnatkin olisi hyvä osata. Jos eksynyt onnekkaasti kohtaa toisen ihmisen, tämän älyä kannattaa hyödyntää reittiohjeita kysyessä. Vieraita kieliäkin olisi hyvä osata jonkin verran tai pitää pieni perinteinen sanakirja mukana. Digilaitteeseen ladattu tulkki-”robotti” ei välttämättä riitä. Vaikka käytössä olisikin tulkki-äppi, voi ihminen vielä tarvita elekielen taitoja. Oma mummoni oli monipuolisen elekielen taitaja. Hän jutteli sen avulla sujuvasti 1960-luvulla kesäisin mökillämme viikonloppua viettäneitten fyysikkoisäni ulkomaalaisten tutkijaystävien kanssa. Elekieli toimi erinomaisena tulkkina karjalan murteella ryyditetyn suomen kielen ja eri tavoin murtaen englantia puhuvien ihmisten välillä.

Hakusana IQ - älykkyysosamäärä - tuottaa sivutolkulla otsikoita. Osassa esitetään, että ihmisten keskimääräinen älykkyys, joka pitkään oli noususuunnassa, on kääntynyt laskuun. Yhtenä esimerkkinä uutisoinnista: YLE:n nettisivuilla kerrottiin vuonna 2013 tutkimuksesta, jossa tutkijat raportoivat, että nykyajan ihmisten reaktionopeudet ovat hidastuneet 1800-luvun lopun tuloksiin verrattuna. Tulkinta, jonka mukaan tulos viittaa älykkyyden laskuun on älytöntä julkaisuklikkien metsästystä. Pohdiskeleva ihminen, joka mieluummin miettii ensin vähän pitempään ennen kuin reagoi, saa testissä huonomman tuloksen kuin hätähousu. Tiedekokki ihmettelee sitä, että tutkimus ylipäätään hyväksyttiin julkaistavaksi tieteellisessä lehdessä.

Ihmisten älyn rapautumisesta huolestuneet osoittavat syyttävän sormensa digiajan ”tyhmentävään teknologiaan”. Jos ihminen digihurmoksen keskellä jättää kaiken olemisensa älylaitteen tuottaman tiedon varaan, hänellä ei olekaan älliä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että ihmisen älylliset eli kognitiiviset kyvyt kokonaisuutena olisivat huonommissa kantimissa nykyään kuin ennen vaikkapa ns. internet aikaa. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että informaatiovirtojen keskellä ja erilaisten tietoteknisten laitteiden pyörityksessä ihmisen tarkkaavuus ja keskittymiskyky voivat kuormittua liikaa ja tiedonkäsittelyn siksi vaikeutuu. Tästä ei kuitenkaan voi vetää yksioikoista johtopäätöstä, että ihmisäly on pysyvästi rapistumassa. Terveen ihmisen kohdalla kyse on ohimenevästä ongelmasta, joka poistuu, kun ihminen antaa aivoilleen ja mielelleen aikaa palautua. Kun päänuppi ei toimi ja ajatus jumittaa, informaation suuri määrä on usein keskeinen syntipukki, ei teknologia, joka sitä välittää. Siispä ratkaisu, jolla tyhmyys poistuu ja ajatus kirkastuu, on loppujen lopuksi helppo. Erilaiset informaatiota solkenaan suoltavat laitteet voi laittaa kiinni. Tämä on sitä käytännön älyä.

Älykeskustelun tiimellyksessä moni tuskin tuntee IQ:n eli älykkyysosamäärän määrittämisen syntyhistoriaa. Jo 1800 luvulla mm. sellaiset tutkijat kuin Paul Broca ja Francis Galton miettivät älyn mittaamisen ongelmaa. Galton oli englantilainen tilastotieteilijä ja matemaatikko. Broca oli ranskalainen antropologi ja lääkäri, jonka mukaan neuroanatomiassa on nimetty otsalohkojen aivoalue, jonka katsotaan liittyvän kielen tuottamiseen. Herrat esittivät, että mitä isompi kallo, sitä älykkäämpi ihminen. Nyt tiedämme antropometriaan perustuvan älykkyyden mittauksen olevan huuhaata. Toki yleensä käy niin, että aikuisena älyä on enemmän kuin lapsena. Jotakin on matkan varrella opittu ja älytty.

Suureksi hitiksi osoittautuneen IQ-testin kehitti parivaljakko Alfred Binet ja Theodore Simon vuonna 1905. Testin tarkoituksena oli antaa numeerista tietoa sitä, onko lapsen älykkyys ikätovereitaan vastaava, vai kenties edellä tai jäljessä. Tarkoitus oli myös tunnistaa lapset, jotka ovat vain laiskoja, älyssä ei sinänsä ole heillä mitään vikaa. Sittemmin älykkyystestien laatiminen on ryöstäytynyt käsistä. Netistä löytyy kaikenlaisia testitekeleitään mainostavia sivustoja, jotka lupaavat nerojen ja muiden ominaisuuksien tunnistamista testiensä avulla. Nykytutkimuksen valossa älykkyys on niin moniulotteinen asia, että sen luotettava mittaaminen on vaikeaa. Aiheesta toteaa Phillip Ackerman vuonna 2017 ilmestyneessä, aikuisten älykkyyttä käsittelevässä katsausartikkelissa, että laboratorioissa tehdyt testit eivät anna luotettavaa tietoa siitä, miten ihmisen äly toimii käytännön tilanteissa erilaisissa ympäristöissä, joissa älyyn kohdistuvat vaatimukset vaihtelevat. Laboratoriotestien avulla ei myöskään voi ennustaa ihmisen älyn kehittymistä pitkässä juoksussa.

On siis älytöntä väittää, että tiedämme älyn eri ulottuvuuksista riittävästi voidaksemme ottaa kantaa siihen, mikä/kuka on älykkyydellään niskan päällä: ihminen, tietty eläinlaji, kone, robotti tai dataa käsittelevä laskentaohjelma.

 

Kommentit (6)

Tapsa Nelikettu
1/6 | 

Parviäly on ehdoton inhokkini. Eräässä Facebook-ryhmässä akateemisesti koulutettu ryhmänjohtaja yrittää patistaa ryhmän jäsenet ratkomaan ongelmia "parviälyn" avulla. Useimmiten ratkaisua ei löydy, ja kun löytyy, se löytyy muutaman jäsenen yhteistyön avulla. Kukaan ei ryhmässä ole huomannut että näissä ratkaisuyrityksissä parviäly kuitenkin toimii. Se on nimittäin saanut aikaan klikkiytymistä ja jopa kiusaamista, mitä tahansa kunhan parvi saavuttaa tasapainotilan. Kuin kanalauma.

Luuttu
Liittynyt2.4.2016
Viestejä250
2/6 | 

Kysymys pähkinä. Osaatko kuvailla yksisivuisen nopan yhdellä sanalla?  Aikaa yksi minuutti,  jos et osaa vastata minuutissa olen sinua vähintään 70 ÄO  pistettä älykkäämpi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
3/6 | 

Mieleen tulee yksi mahdollinen älykkyyden muoto, oivaltava älykkyys. Se lieneekin monen niin arkisen kuin tieteellisen älytyypin taustalla ollen siis jonkinlainen perusäly. Siinä mielen vallitsevat tilat, mielenelementit, toimivat oivalluksen reunaehtoina, joiden yhteisvaikutuksena oivallus muotoutuu uutena, alkuperäisten reunaehtojen (mielenelementtien) kanssa sopusointuisena mielenelementtinä.

Oivaltavan älykkyyden mekanismia voi verrata Benardin konvektioon (BC). https://www.google.com/search?q=benard+convection+pictures&tbm=isch&hl=f...

Uutta, oivaltuvaa mielenelementtiä vastaa BC:ssä konvektiomateriaalin yläpintaan muodostunut kuvio, joka on reunaehtojen jonkinlaisen sopusointuisen yhteensulautumisen tuloksena muodostunut uusi hahmo. BC:n reunaehtoja ovat mm. astian koko, muoto ja sileys (pienikin naarmu tai kuuma piste astian reunassa on uusi reunaehto), konvektionesteen tiheys, lämmönjohtavuus ym., pohjan kuumuus ja lämpövirran keskimääräinen lämpötila, astiaan lisätty tietyn kokoinen ja tietyssä lämpötilassa oleva esine jne.

Kaikki vallitsevat reunaehdot antavat oman lisänsä ”oivalluksen” hahmoon. Jonkun reunaehdon vaihdellessa myös ”oivallus” vaihtelee, samoin reunaehtojen vähetessä tai lisääntyessä. Vastaavasti tapahtuu oivaltuvan mielenelementin kohdalla ihmisessä (tai myös eläimessä). Reunaehtojen vaihdellessa mielivaltaisesti tai unohtuessa ei oivallustila ehkä pääse lainkaan syntymään. Reunaehtokokoelma voi olla myös riittämätön kyetäkseen synnyttämään merkittävää oivallusta.  Kyseessä ovat tällöin keskittymisen puute ja heikot tiedot oivalluksen ehdoista.

Ongelmallisella mielenelementin käsitteellä voisi tarkoittaa aivotilan ja vastaavan tietoisuuden tilan kombinaatiota tai toisinaan pelkkää aivotilaa.

Vasemmalla röntgenkuva rouva Röntgenin kädestä (v. 1895), keskellä ilmakallokuva (Walter E. Dandy 1916), oikealla aivojen magneetti- eli MRI-kuva (Christian Linder, 2000). Kuvat: commons.wikimedia.org

Onko teknologinen kehitys uhka vai mahdollisuus?

Vuosien varrella olen istunut lukuisissa paneeleissa, joissa on yritetty kirkastaa sumuista kristallipalloa antamaan vihjeitä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pallosta kurkkivat maailmanmenon peruuttamattomasti mullistava teknologia, robotit ja data. Tulevaisuutta ruotivissa tilaisuuksissa keskustelu ajautuu usein digiajan uhkakuvien ja mahdollisuuksien väliseksi väittelyksi.

Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan yli 20 miljardia internetiin yhdistettyä laitetta, joissa on ohjelmoitua ”älyä”. Määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä yli 75 miljardiin. Laitteet ”keskustelevat keskenään” ja tekevät ihmisen pyytämättä asioita. Monille pelottava ajatus.

Historioitsija Yuval Noah Harari ennustaa kirjassaan Homo Deus, Huomisen Lyhyt Historia (suomennos 2017, Bazar) datauskonnon vahvaa esiinmarssia. Ihmiset kumartavat datalle ja uhraavat samalla yksityisyytensä.

Sillä, joka hallitsee dataa, on valta: Olet valvovan silmän alla. Jokainen liikkeesi ja kohta ajatuksesikin tiedetään. Erilaisissa tulevaisuusfoorumeissa voi aistia tunteiden kirjon. Osa ihmisistä inspiroituu. Monia sumuinen tulevaisuus ahdistaa: Laitteisiin ja ympäristöön upotetut sensorit eli tunnistimet keräävät tietoa yötä päivää ihmisistä. Mitä kaikkea tietoa meistä ihmisistä aina vaan älykkäämmät, dataa möyhivät ja uuteen uskoon muokkaavat, algoritmit löytävätkään bittivirroista, datameristä tai -pilvistä? Käytetäänkö tietoa hyvään vai pahaan? Olemmeko antaneet pirulle sormen ja kohta se haukkaa koko käden?

Kännykkä on kasvanut kiinni käteen. Ihmiset istuvat baarissa, tökkivät ja tuijottavat näyttöjä ja puhuvatkin niille. Tämä ei voi päättyä hyvin, murehtii moni ihminen. Elämme paitsi digi- myös huomiotalouden aikaa. Vuonna 2007 Youtubelle naurettiin. Enää ei. Ihmisten huomion kaappaaminen vaatii raflaavia otsikoita. ”Isoveli valvoo, tietosi vuotavat manipulaattoreiden käsiin, jokainen tekosi ja olinpaikkasi on järjestelmän tiedossa”. Dystopia on hurjempi kuin Orwellin kirjassa 1984. Eri mediat käyvät olemassa olon kamppailuaan. Sana valeuutinen on rantautunut arkikieleen. Pelko myy parhaiten.

Uhkakuvien maalailun jalkoihin jäävät helposti konkreettiset esimerkit teknologisen kehityksen tuottamasta hyvästä. Lääketiede on täynnä näitä esimerkkejä. Otetaanpa tarkasteluun lääketieteellinen kuvantaminen. Fysiikan ensimmäinen Nobelin palkinto myönnettiin vuonna 1901 röntgenin keksijälle, saksalaiselle Wilhelm Röntgenille. Hän kehitti ideansa pohjalta teknisen ratkaisun, jonka avulla hän otti ensimmäisen röntgenkuvan vaimonsa kädestä marraskuussa 1895. Röntgen julkaisi menetelmää koskevan tieteellisen artikkelinsa noin kuukautta myöhemmin. Menetelmä, jolla ”nähtiin ihmisen sisälle” ilman ihmisen avaamista leikkauspöydällä, nimettiin röntgeniksi keksijänsä mukaan. Röntgenin historiaa käsittelevässä artikkelissaan ”100 vuotta X-säteitä” (Duodecim 1995) Hannu Suoranta kirjoittaa siitä, kuinka ”kaiken näkyväksi tekevä” keksintö herätti aikoinaan ihmisissä suurta huolta. New Jerseyssä yritettiin saada läpi laki, joka kieltäisi röntgensäteitä käyttävät oopperalasit. Englannista sai ostaa alusvaatteita, joitten väitettiin suojaavan ”ihmisen läpi näkeviltä säteiltä.”

Röntgenin keksintö käynnisti lääketieteellisen kuvantamisen kehityksen. Alkuaikoina menetelmän kehitystä hidastivat havainnot liialliseen röntgensäteilyn terveyshaitoista (säteilysairaudet). Niiden tunnistaminen omalta osaltaan antoi sysäyksen tuottaa aina vain uudempia ja parempia teknologioita, joilla säteilyrasitus jatkuvasti pieneni, vaikka laiteilla saatiin ihmiskehon sisältä aina vain tarkempia kuvia.

Röntgenin laajempi kliininen käyttö toi päivänvaloon tavallisen röntgenkuvan rajoitteita, joitten ratkominen omalta osaltaan siivitti kehitystä eteenpäin. Välillä jouduttiin turvautumaan menetelmiin, jotka eivät olleet riskittömiä. Kallokuva näyttää pään luut, mutta ei aivoja. Niinpä amerikkalainen neurokirurgi Walter Dandy julkaisi vuoden 1919 lopulla ilmakallokuvauksen; menetelmän, jolla voitiin epäsuorasti saada joskus näkyviin aivokasvain. Menetelmässä niskapistolla poistetaan aivonestettä ja tilalle laitetaan joko ilmaa, happea tai heliumia. Nuorena kandina 1980-luvun alussa ehdin vielä nähdä pari kertaa käytännössä, miten vaikeita päätökset altistaa potilas usein kivuliaalle ja vakavia terveysriskejä (mm. infektiot, aivoveritulppa) sisältävälle ilmakallokuvaukselle olivat kokeneille lääkäreille. Tutkimusta ei tehty kevyin perustein. Tarvittiin vahva epäily aivokasvaimesta.

Lääketieteellisen kuvantamisen yli 120-vuotinen historia on konkreettinen esimerkki siitä, mitä saadaan aikaiseksi, kun eri alojen kuten fysiikan, kemian, biologian, tekniikan ja tietojenkäsittelyn tutkimusmenetelmien kehittäjät ja tutkijat sekä kliinikkolääkärit yhdessä kehittävät teknologioita lääketieteen tarpeisiin. Menetelmäkehitys on tarjonnut uudet välineet sekä perus- että kliiniselle tutkimukselle. Sairauksien diagnostiikka on parantunut ja kuvantamisen avulla voidaan seurata myös hoidon tehoa esimerkiksi syöpäsairauksissa.

Aloittaessani erikoistumisen neurologiaan 1980-luvun alussa, jotkut kurssitoverini naureskelivat valinnalleni tokaisten: ”Siinäpä ala: Potilaan oireiden ja kliinisen neurologisen tutkimuksen perusteella voit taitavana kliinikkona paikallistaa kohtalaisen luotettavasti hermoston alueen, missä vaiva on. Mutta siinä se sitten on. Täyttä varmuutta et saa ja oikean hoidon löytyminen voi olla kiven takana”. Eipä silloin osattu aavistaa, miten teknologia mullistaa lääketieteen – myös neurologian. Työurani aikana olen nähnyt harppauksen ilmakallokuvauksesta tämän päivän kolmiulotteisiin aivojen fuusiokuviin.

Kommentit (21)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
2/21 | 

Röntgensäteily on mm. lääketieteessä, tekniikassa ja astronomiassa paljon käytetty sähkömagneettisen säteilyn laji, mutta monilla smg. säteilylajeilla voi olla vielä keksimistään odottavia käyttötapoja. Led-tekniikan kehittyessä jopa näkyvän valon alueelta voi löytyä merkittävät ominaisuudet omavia taajuuksia:

https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/yritykset/led-taipuu-moneen-valkoinen-valo-piristaa-sininen-tappaa-6686732

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
3/21 | 

Röntgensäteiden vaikutusta lienee etupäässä tutkittu proteiineja koodaaviin geeneihin, joita genomin DNA:sta on n. 2 %. Loput 98 % genomin DNA:sta on yleensä tulkittu F.H.C.Crickin mukaisesti  funktiottomiksi roskageeneiksi.  Viime vuosina on kuitenkin tehty löydöksiä, joiden perusteella niiden funktiottomuus on kyseenalaistettava. Princetonin yliopiston tutkijat ovat tehneet useat näistä löydöksistä, viimeisenä jopa filmanneet roskageenien, itse asiassa säätelijöiden toimintaa.

 https://medicalxpress.com/news/2018-07-imaging-cells-reveals-junk-dna.html

Luultavasti röntgensäteilyn vaikutukset koskevat yhtä lailla säätelygeenejä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
4/21 | 

Seuraavassa kerrotaan lyhyesti eri smg-säteilytyyppien syntyprosesseista ja joistakin vaikutuksista:

https://peda.net/yl%C3%B6j%C3%A4rvi/peruskoulut/yy/7-9-luokat/fysiikka/s...

Vaikutuksista tietämättöminä katselimme ennen auringonpimennyksiä noetun lasin läpi tietämättä, että nokikerros ei ollut mikään este silmää vaurioittavalle auringon infrapunasäteilylle. Kerran katselin auringonpimennyksen heijastuskuvaa ikkunalasista, minkä jälkeen silmät olivat kauan hieman arat. Kerran taas katselin suoraan aurinkoa kunnes sen kuva oli kuin vihreä peltivati. Valon jälkikuva jäi silmiini moneksi vuodeksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
5/21 | 

Atomeista koostuvan kaasun emissiospektri  syntyy atomien elektronien noustessa absorboimansa energiakvantin johdosta jollekin korkeammalle energiatasolle (virittyminen) ja tämän jälkeen heti pudotessa takaisin (purkautuminen).  Tässä prosessissa syntyy tietyn taajuinen ja värinen fotoni, valohiukkanen. Eri energiatasojen väliset viritys-purkaus -prosessit aiheuttavat eri aallonpituuden (värin) omaavia säteitä (fotoneja), jotka erkanevat toisistaan kulkiessaan kukin eri tavoin suuntaa muuttaessaan hilan (tai prisman) läpi. Saadaan kyseiselle kaasulle (esim. vedylle) tunnusomainen viivaspektri

http://www.astro.utu.fi/zubi/radiat/hydrogen.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
6/21 | 

Albert Einstein esitti laserin periaatteen jo 1917, mutta ensimmäinen toimiva laser valmistui 1960. Pian keksittiin eri virittyviin aineisiin perustuvia, eri aallonpituuden omaavia, eri tehoisia ja eri käyttötarkoituksiin soveltuvia lasereita.

80-luvulla laserien käyttö lääketieteessä kasvoi räjähdyksenomaisesti. Tästä kerrotaan mm. seuraavassa:

http://www.laserin.fi/userData/laser-in-tr88/pdf-esitteet/Hoitava_laser.pdf

Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) on erikoistunut mm. optoelektroniikkaan. Siellä on vasta keksitty keltaista valoa säteilevä laser, jolla on todennäköisesti paljon käyttökohteita lääketieteessä

http://www.tut.fi/rajapinta/artikkelit/2014/2/keltainen-laser-mullistaa-...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
7/21 | 

Aivojen magneettikuvauksessa kohdistetaan päähän 1-3 teslan magneettikenttä (aika suuri), jota voidaan myös muutella. Aivoihin kohdistetaan samalla radiotaajuinen kenttä, jota muunnellaan kunnes aivojen vety-ytimet värähtelevät resonanssissa sen kanssa. Resonanssitaajuus todetaan radiovastaanottimella ja rekisteröidään kuvaan.  Aivojen eri kerrokset saavutetaan suuntaamalla magneettia ja muuntelemalla sen suuruutta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Magneettikuvaus

Esimerkiksi aivojen valkeaa ainetta ja sen tilaa pystytään entistä tarkemmin tutkia uudella suomalaisella kuvausmenetelmällä, joka perustuu valkean aineen lomassa olevien kiihdytettyjen vesimolekyylien liikkeen analyysiin

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/luonnontieteet/uusi-tarkka-tyokalu-ai...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
8/21 | 

Kolme vuotta sitten suomalainen ja englantilainen tutkijaryhmä löysivät aivojen lymfajärjestelmän. Sitä ennen oli uskottu, että kehon lymfajärjestelmä ei ulotu aivoihin.  Tiede-1:ssä esiteltiin tänään, mitä lymfaattisesta järjestelmästä nykyisin tiedetään ja arvellaan. Lisää tietoa on kertynyt erityisesti aivojen puhdistumisen mekanismeista. Ihmisten dementian hoitoon ultraäänellä saadaan varmaan pian lupa.

https://www.tiede.fi/keskustelu/67578/aivojen_lymfa_kiertoon_ja_alzheime...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
9/21 | 

Oulun yliopisto on uuden, ultranopean Laplace NMR -menetelmän  johtavia kehittäjiä.

http://www.oulu.fi/yliopisto/node/49661

Ydinmagneettinen resonanssispektroskopia eli NMR-spektroskopia on eräs monipuolisimmista kemiallisista analyysimenetelmistä. Perinteinen NMR-spektroskopia perustuu spektrien sisältämään rikkaaseen kemialliseen tietoon.

Diffuusio- ja relaksaatiomittauksista koostuva Laplace NMR puolestaan paljastaa yksityiskohtaista tietoa molekyylien liikkeestä, ja sen avulla voidaan havaita molekyylien erilaiset fysikaaliset tai kemialliset ympäristöt, vaikkeivat ne olisikaan havaittavissa spektreissä.

Ultranopea Laplace NMR tekee ilmeisesti mahdolliseksi esimerkiksi aivojen lymfaattisen järjestelmän tilan reaaliaikaisen seuraamisen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
10/21 | 

Aivojen rakenteessa ja toiminnassa (kuten ajattelussa) on varmaan vielä paljon tuntematonta. Matematiikka on mahdollisesti yksi tie uusiin löydöksiin.

 Veikkaan kyseessä olevan matematiikassakin täsmällisenä heijastuvien struktuurien ilmememinen aivoissa ja niiden kehittymisessä..Taustalla voi olla koko universumin kansoittava
informaatiostruktuurien meri.

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/06/170612094100.htm
Algebrallinen topologia –niminen matematiikan haara on aivoihin sovellettuna paljastanut aivojen hienorakenteen koostuvan moniulotteisista geometrisista hermoyhdelmistä, joita ei ennen tiedetty lainkaan olevan olemassa.

Nämä rakenteet syntyvät, kun ryhmä hermosoluja kytkeytyy keskenään tietyllä tavalla ja muodostaa täysin täsmällisen geometrisen rakennelman, klikin. Näin muodostuneen geometrisen klikin ulottuvuusluku on sitä suurempi mitä enemmän hermosoluja klikki sisältää.

”We found a world that we had never imagined,” sanoo Sveitsissä professorina toimiva tutkimuksen johtaja Henry Markram. ”there are tens of millions of these objects even in a small speck of the brain, up through seven dimensions. In some networks, we even found structures with up to eleven dimensions.”

Tämän löydöksen jälkeen ei tunnu mitenkään ihmeeltä, että emme ole tahtoneet oikein ymmärtää aivojen toimintaa, toteaa Markram. Mikään aivojen toiminnan tutkimisessa aiemmin käytetty matematiikka ei voi paljastaa korkeaulotteisia hermoklikkejä eikä niitä ympäröivää avaruutta siellä esiintyvine onkaloineen, jotka nyt ilmenevät meille selvästi.

Tutkimus osoittaa, että kehittyvät aivot jatkuvasti luovat uusia verkkoja, jotka ovat täynnä geometrisia, mahdollisimman moniulotteisia (max.dim.11?) klikkejä ja onkaloita.

Lopuksi Markram pohtii, johtuuko kykymme ajatella hyvinkin monimutkaisia asioita juuri tästä aivoissamme olevasta suunnattomasta määrästä eriulotteisia klikkejä. Myös mieleen painetut muistot voisivat kätkeytyä klikkeihin ja niiden kanssa vuorovaikuttaviin moniulotteisiin onkaloihin.

Väistämättä tulee mieleen mahdollisuus, että kaikkien aivosolujen genomien keskinäisellä erilaisuudella on jotain tekemistä klikkien ja onkaloiden tehokkaan toiminnan kannalta.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/09/160912122600.htm

Kannattaa katsoa myös alkuperäisjulkaisu ”Frontiers in Computational Neuroscience”, jossa on klikkien luonnoksia ja muita kuvia:

https://blog.frontiersin.org/2017/06/12/blue-brain-team-discovers-a-mult...

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fncom.2017.00048/full

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
11/21 | 

Petri Ala-Laurila palkittiin2014 tieteellisestä rohkeudesta. Hän näkee verkkokalvon aivojen osana, jonka tutkiminen voi lisätä tietoa aivojen toiminnasta

http://www.aalto.fi/fi/current/news/2018-04-20-003/

Silmä pystyy tunnistamaan jo muutaman valokvantin eli fotonin synnyttämät signaalit. Tämä hämmästyttävä suorituskyky perustuu verkkokalvon tehokkaisiin häiriöiden eli kohinan poistomekanismeihin. Näön herkkyyden rajalla tunnemme koko sen hermoradan, joka välittää heikon valosignaalin verkkokalvon läpi. Verkkokalvo on helposti lähestyttävä verrattuna muihin aivojen osiin ja valoa voidaan käyttää sen luonnollisena ärsykkeenä. Verkkokalvo on kuin ikkuna tai salaovi aivojen salaisuuksien selvittämiseen. Sen avulla voimme oppia muun muassa ymmärtämään niitä mekanismeja, joilla paitsi aivot, myös ihmisen kehittämät järjestelmät voivat saavuttaa äärirajat heikkojen signaalien tunnistamisessa

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
12/21 | 

Positroniemissiotomografia on verraten tuore, yhä kehittyvä menetelmä, jonka avulla seurataan sopivaa radioaktiiviseksi tehtyä atomia kantavien molekyylien sijaintia esim. aivoissa. Kiinnostavaa on, että puhtaaksi energiaksi (gammasäteiksi) hiukkasiin törmätessään annihiloituvien antihiukkasten olemassaolon johti matemaattisesti huippufyysikko P.A.M.Dirac jo 1920-luvulla. Tätä ilmiötä käyttää nyt PET lääketieteessä.

Hiukkaskiihdyttimellä tuotetut radionuklidit hajoavat positroniemission kautta. Positronit ovat elektronien antihiukkasia, antimateriaa, jotka eivät pysty elämään meidän maailmassamme. Kun positroni on syntynyt, se ryhtyy heti etsimään elektronia, jonka kanssa yhtyä. Silloin massa muuttuu puhtaaksi energiaksi, kahdeksi gammasäteeksi, joka emittoituvat vastakkaisiin suuntiin.  Gammasäteen synty ja suunta havaitaan gammakameralla. Tämän perusteella voidaan selvittää ja kuvata kyseisen gammakvantin lähtöpiste  aivoissa tai muualla kehossa. Jos esimerkiksi glukoosimolekyyliin on  liitetty radioaktiiviseksi tehty F-18, voidaan glukoosin kertymistä runsaasti glukoosia käyttävään syöpäsolukkoon seurata  F-18:n hajotessa mm. positroneiksi, jotka annihiloituvat elektroniin törmätessään  gammasäteilyksi.

https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/turun-pet-keskus-ma...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
13/21 | 

Biofotonien esiintyminen aivoissa on tiedetty jo lähes sata vuotta, mutta niiden merkityksestä on vain arveluja.

https://www.technologyreview.com/s/422069/the-puzzling-role-of-biophoton...

https://www.technologyreview.com/s/608797/are-there-optical-communication-channels-in-our-brains/

On ajateltu, että biofotonien funktioita olisivat mm. aivojen koherenssin säilyttäminen ja informaation kuljetus. Ihmisaivojen sekunnissa emittoimat 10exp11 biofotonia voisivat myös tukea tai aiheuttaa aivoissa esiintyviä kvanttikietoutumia (lomittumisia)  esimerkiksi aivojen atomien ydinten spinien välillä. Biofotonien määrän on myös havaittu vaihtelevan eri syistä, mm. stressissä tai melanooman esiintyessä. Periaatteessa biofotonien vähäistä säteilyä ulospäin esim. silmistä on vaikea havaita näkemällä, vaikka sillä voi ehkä olla alitajuinen vaikutus. [ Itse olen kerran nähnyt erään tuttavani silmien säteilevän kuin fosfori pimeässä säteilyn ollessa sisäistä (luminesenssia?), eikä fluoresenssia kuten kissoilla].

Lymfaneste virtaa verisuonessa kiinni olevia vaikeasti havaittavia lymfasuonia pitkin, kun taas biofotonit kulkevat periaatteessa samaan tapaan, mutta molemminsuuntaisesti aivosolujen myeliinituppea myöten.

Biofotonien funktioita voisi myös etsiä edellä kuvattujen algebrallisen topologian paljastamien klikkien ja onkaloiden yhteydestä.  Säätelygeenien (entisten roskageenien) monimutkaisen järjestelmän samoin kuin epigenetiikan voisi olettaa olevan informatiivisessa yhteydessä biofotoneihin. Geeneihin voitaisiin näin ollen kohdistaa lääketieteellistä hoitoa biofotonien informaation avulla.

Seuraava katsaus tarkastelee aluksi valon, fysiikan ja lääketieteen yhteyksiä. Loppukappaleet puhuvat biofotonien tutkitusta ja mahdollisesta osuudesta terveystapahtumiin 

  https://www.omicsonline.org/open-access/biophotons-ultraweak-light-impul...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
14/21 | 

Elävä solu on meluisa. Vaikka meluisuuden syytä ei vielä täysin tunnetakaan, uskotaan siinä olevan paljon informaatiota mm. solun kunnosta. Oma ongelmansa on solun tuottamien heikkojen äänien rekisteröinti.

https://www.popsci.com/scitech/article/2008-01/do-cells-make-noise

https://www.scientificamerican.com/article/cells-in-living-things-fight-...

Solun melu voi olla eräänlaista mikrokymatiikkaa

https://www.youtube.com/watch?v=GtiSCBXbHAg

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
15/21 | 

Samaan tapaan kuin antibioottien keksiminen sai länsimaat unohtamaan hyvin alkaneen bakteriofagien käytön, pitemmällä  aikajänteellä länsimaat ovat unohtaneet muinaisina aikoina käytetyn monien vaivojen äänien avulla hoitamisen.  Nyt on kuitenkin herätty huomaamaan, että ainakin sellaiset äänet kuin musiikki, sekä sen harrastaminen että kuuntelu, saavat aivoissa aikaan hyviä vaikutuksia

https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo98458

Solumusiikin löytäminen on yksi tieteen tuloksista, joka piakkoin voi paitsi toimia monien sairauksien diagnosoinnin perustana, myös tehdä mahdolliseksi musiikki- ja muun ääniterapian

http://www.unimedliving.com/music/the-science-of-music/singing-cells-sci...

Gariaev on Venäjällä tutkinut mm. äänen vaikutusta genomiin ja todennut monien ihmisäänien olevan hoitavia

https://trans4mind.com/counterpoint/index-spiritual/luckman3.shtml

"One revolutionary corollary (of many) of this research is that, to activate DNA and stimulate healing on the cellular level, one can simply use our species' supreme expression of creative consciousness: words. While Western researchers clumsily cut and splice genes, Gariaev's team created sophisticated devices capable of influencing cellular metabolism through sound and light waves keyed to human language frequencies. Using this method, Gariaev proved that chromosomes damaged by X-rays, for instance, can be repaired. Moreover, this was accomplished noninvasively by simply applying vibration and language, or sound combined with intention, or words, to DNA."

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
17/21 | 

100 desibelin infraääni on kauan jatkuessaan soluille vahingollista. Väittely tuulivoimaloiden tuottaman infraäänen terveyshaitoista jatkuu.  Useissa maissa, mm. Saksassa ja Kiinassa infraääntä on käytetty lääketieteellisessä tarkoituksessa. Infraääntä (alle 90 dB) on annettu rajoitettu aika muutamana peräkkäisenä päivänä ja saatu aikaan positiivisia vaikutuksia soluissa, mm.  jäykistyneiden sydänsolujen kimmoisuus on lisääntynyt.  Ultraäänen annosteluohjeiden kehittyessä siitä voidaan saada merkittävä hoitomuoto

http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239912-annosteltuna-infraaanta-...

Väärin käytettynä ultraääni voi olla erittäin tuhoisaa. Kokeilin kerran tehdä ultraääniä värisyttämällä suurta muovilevyä. Värisytin ehkä vähän liian kauan, koska pääni ja koko kehoni kipeytyi moneksi tunniksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
18/21 | 

Ei tietenkään ollut puhe ultraäänistä niin kuin yllä kirjoitin, vaan infraäänistä, taajuudeltaan alle 20 Hz. Ultraäänillä puolestaan on jo paljon lääketieteellisiä sovelluksia

https://wiki.metropolia.fi/pages/viewpage.action?pageId=109452118

Sikiön ultraäänitutkimuksessa käytettyä ääntä voimakkaampi ultraääni on aiheuttanut koe-eläimille vaurioita, mutta heikommatkin ultraäänet voivat olla joissakin tapauksissa haitallisia

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2001/10/16/sikion-ultraaanitutkimukset

Kerran ultraäänitutkimuksen jälkeen lapseni (n. 5 v vanha sikiö) ei tavallisesta poiketen rauhoittunut tuntikausiin, ennen kuin hänen äitinsä otti aspiriinitabletin. Eräs lääkäri, jolle kerroimme tästä, kirjoitti paperiinsa, että kävivät tyhmät vanhemmat. Toinen, kokeneemman tuntuinen lääkäri sanoi, että se voi aivan hyvin olla mahdollista.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
19/21 | 

Voikukanjuuriuute sisältää mahdollisesti tehokkaan, Taxolia haitattomamman syöpää vastaan vaikuttavan aineen, joka on löydettävissä  luonnosta, lääkekehityksen aarreaitasta.  Koska kyseessä on luonnontuote, osa lääketieteen edustajista pitää sitä vaikuttamattomana, ehkä vahingollisena

https://globalnews.ca/news/212574/can-dandelions-kill-cancer/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10408234

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30126855

Tämä on yksi monista luonnon tuotteista,  josta ainakin jotkut tutkimukset puhuvat hyvää - päin vastoin kuin luonnontuotteita systemaattisesti vastustavat  tutkijat .  Näitä kuunteleva maallikko ehkä hämmentyy ja hylkää parantavan avun, huolimatta siitä, että yli 40 % nykyajan virallisista lääkkeistä on alun perin löydetty ja/tai eristetty luonnosta:

http://sic.fimea.fi/arkisto/2016/3_2016/vain-verkossa/luonto-on-laakekeh...

http://sic.fimea.fi/arkisto/2016/3_2016/luonto-ja-laake/etnofarmakologia...

Miksi sitten toiset intoilevat luonnontuotteiden (luontaistuotteiden) perään ja toiset tuomitsevat niiden myynnin jyrkästi? Yksi, ehkä keskeisin ja harvoin tiedostettu syy on aivojemme suuri rakenteellinen erilaisuus, josta  väistämättä johtuvat suuret erot ajattelussamme ja toiminnassamme

https://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
20/21 | 

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/hus-aloitti-toukkahoidot/4da17a34-c9f...

Monet lääketieteen menetelmät perustuvat värähtelyyn. Herää kysymys, eivätkö toukkahoidot ja muut eläinavusteiset samoin kuin kasveihin tms. perustuvat hoidot myös ole syvimmältä olemukseltaan värähtelyhoitoja. Kaikki aine nimittäin värähtelee. Nollapistevärähtely on aineen koskaan loppumatonta värähtelyä, johon voidaan syöttää informaatiota,  jonka päälle kasautuvat muut värähtelevät osat ensin informaation, sitten myös aineen muodossa. Informaatio ja värähtely sanelevat, mikä elämänmuoto tuloksena on.

http://old.sci.aalto.fi/fi/current/current_archive/news/2012-08-08/

https://www.youtube.com/watch?v=vqM3TE5TDw8

Esimerkiksi toukat ovat siis värähtely-yksiköitä, jotka omalla paljolti vielä tuntemattomalla tavallaan yhtyvät värähtelevään ravintoonsa.

Korpit jutelevat Lapin tunturimaisemassa huhtikuussa 2018.

Korpit pitivät aikamoista elämää huhtikuun puolivälissä Lapin tunturimaisemassa, jossa aviomieheni oli piilokojussa kameroittensa kanssa odottelemassa maa- ja merikotkien saapumista levähdyspaikalleen. Korpit varastivat aviomieheni mukaan koko shown.

Korppijengiä ei todellakaan voi olla huomaamatta. Kun linnut lehahtavat paikalle ääntä ja liikettä piisaa. Niiden touhuja seuratessa usein mietin, mitä kaikkea niitten ns. sosiaalinen elämä lauman jäsenenä pitääkään sisällään. Korpit ovat – vaikkei sitä aina niitten ääntelystä uskoisikaan – laululintuja. Ne oppivat monenlaisia lurituksia ja ovat taitavia matkimaan muiden lintujen laulua, ihmisen puhetta ja erilaisia ympäristön muita ääniä. Saksalainen lintututkija Edward Gwinner kirjoitti jo vuonna 1964 korppien käyttävän myös joustavasti elekieltä. Korppia pidetään yhtenä älykkäimmistä linnuista. Vaikka korpin sekä serkkunsa variksen sosiaalisia taitoja on tutkittu varsin paljon, Gwinnerin elekieltä koskevat havainnot eivät juurikaan innostaneet muita lintututkijoita.

Nyt korppien eleseurustelua ovat vihdoin tarkkailleet Simon Pika ja Thomas Bugnyar, saksalainen ja itävaltalainen tutkija. He kuvaavat vuonna 2011 Nature Communications -tiedelehdessä ilmestyneessä artikkelissaan havaintotutkimuksensa tuloksia. Kohteena oli vapaana elävä korppijengi. Nämä korpit ottivat nokkaansa toistuvasti mm. sammalta, pieniä kiviä tai tikkuja. Päätään eri tavoin nyökytellen ne näyttivät esineitä, useimmiten korppikaverille, jonka kanssa jo muutenkin oltiin yhdessä touhuamassa. Nokassa olevia esineitä myös tarjottiin toiselle. Nokassa olevia esineitä korppi käytti hyväkseen myös silloin, kun halusi kiinnittää toisen korpin huomion.

Sormella osoittamista osana viestimistä pidetään ihmiselle uniikkina ominaisuutena. Peukalon ja etusormen pinsettiote taas toimii ihmisen nokkana esineitä poimiessa. Tutkimusten perusteella kädellisten eläinten eleiden käyttö on harvinaista. Simpanssit voivat tiettyä kohtaa kehoaan rapsuttamalla viestiä, mistä kohdasta haluavat itseään suittavan. Ihminen voi vain arvailla, mistä on kyse, kun korpit elehtivät nokkansa ja siihen nappaamiensa esineitten avulla. Onko kyse siitä, että utelias korppi, etenkin nuori, tutkii nokkansa avulla ympäristöään ja nokan avulla oppii tunnistamaan, mikä on ruokaa ja mikä ei? Korpit eivät koskaan tutkijoitten mukaan kuitenkaan tarjonneet toiselle korpille syötäväksi nokkaansa nappaamiaan tavaroita. Nokkamaiset eleet eivät liittyneet ruokailuun. Voiko olla niin, että tietyt pään liikkeet ovat elekieleen perustuvia ”sanoja” esineille? Yhdistämällä pään liiketieto nokassa olevaan esineeseen voisi silloin olla ihmiselle avain korppien elekielen ymmärtämiseen.

Korpit varastoivat ruokaa erilaisiin piiloihin, mutta elehtiminen nokan ja pään liikkeiden avulla ei tutkijoitten mukaan ollut yhteydessä esineiden piilottamiseen. Koska nokan avulla tapahtuva eleviestintä tapahtui yleensä naaraan ja koiraan välillä, tutkijat päättelivät, että korppien elekieli liittyisi parin etsintään ja seurusteluun mahdollisen, tulevan kumppaninen kanssa. Kun korppeja tarkkailee, huomaa niiden tekevän myös monenlaisia pään liikkeitä nokka vapaana kantamuksista. Ehkäpä silloin on kyse syvällisemmästä tutustumisesta: Voisiko tuon kanssa ajatella perheen perustamista? Korppilaumassa sosiaaliset taidot ovat yksilön selviämisen kannalta tärkeitä. Korppi tarvitsee hyvien kaverisuhteiden lisäksi luotettavan puolison, jonka kanssa yhteistyö varmasti sujuu. Siksi korppi ei tutkijoitten havaintojen perusteella ihan heti ole valmis pitkäaikaista parisuhdetta solmimaan. Ehkäpä elekieli on tapa tutkailla, löytyykö yhteinen sävel kumppaniehdokkaan kanssa.

Niiden kirjojen joukossa, jotka eivät kirjahyllystämme päädy kiertolaisiksi, on Pohjolan linnut värikuvin vuodelta 1967 (Otava). Kirjassa korppi kuvataan araksi ja varovaiseksi, ihmisasutusta karttavaksi linnuksi, joka määrätietoisesti partioi eräseutuja. Keväisin puolisot intoutuvat taitaviin lentonäytöksiin ja huitaisevat välillä siiveniskuin muut, temmeltämistä häiritsevät, linnut pois tieltä, kerrotaan kirjassa. Vuosikymmenten saatossa osa korpeista on kaupunkilaistunut. Nykyään korppijengejä on bongattu elämöimästä jopa Helsingin Kehä I:n tietyömaan vierestä.

Korppijengin juttelusta ihminen kuulee mm. krr krr krr, krooo, klong ja klun -äänteitä, luen Pohjolan Linnut -kirjasta. Samalla kerrotaan, että korppien kieli on tätä paljon monimuotoisempaa. Nyt, 50 vuotta myöhemmin, meillä on äänitys- ja analyysiteknologiaa, jonka avulla tuotetut äänen spektrianalyysit avaavat aivan uudet mahdollisuudet sekä tallentaa että tutkia eläinten ääntelyä. Vuonna 2015 kirjoitin Tiedekokki -blogissani ”Lennokasta Parviälyä” siitä, kuinka näillä uusilla tutkimusmenetelmillä on voitu todeta mm. naakan ja papukaijan nimeävän oman poikasensa tietyllä uniikilla äänneyhdistelmällä, johon poikanen leimautuu.

Voisiko ihminen oppia korppien kieltä äänispektrien ja elekielen analyysien yhdistämisen avulla? Korppi osaa matkia taitavasti ihmistä. Voisiko ihminen oppia puhumaan ymmärrettävää korppia treenaamalla oikeanlaista ääntämistä korpin puheen äänispektrin avulla? Opettelemmehan me vieraitten ihmiskielten oikeata ääntämistäkin ääninauhoja kuunnellen. Sitten vaan ihminen ja korppi yhdessä treenaamaan puhetaitojaan. Matkiiko korppi vain ihmistä tajuamatta, mitä sanoo? Ehkä tähänkin kysymykseen saataisiin vähitellen vastauksia. Saattaako tulevaisuus tarjota tulkkaus-sovelluksia, joilla korpin puhekieli muuttuu ihmiselle ymmärrettäväksi ja päinvastoin. Taipuuko älyteknologia tähän haasteeseen? Voisivatko Hugh Loftingin 1920 - 30-luvuilla kirjoittamat tarinat, joissa eläinlääkäri Dolittle (suomeksi Tattinen) oppii puhumaan yli 500 eläinlajin kieltä, muuttua todeksi?

Kommentit (2)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
1/2 | 

The valley of the ravens, Lataaja: Wildlife Conservation (Youtube) Korppien ratsastusta villisikojen selässä, korppiparin seurustelua pökkimällä jalalla, yhteisten lentokuvioiden tekemistä, nautiskelemista päätä käsiteltäessä nokalla ym.

Korppien toimista ja kyvyistä on monta YouTubea, joista ilmenee mm. se, että korpit voivat viestittää pään asennoilla ym. ääntelyn ohessa.  Uskomatonta älykkyyttä mittaa vesikoe

https://www.youtube.com/watch?v=ZerUbHmuY04

https://www.youtube.com/watch?v=cbSu2PXOTOc

Korpin kieltä pohtiessa herää kysymys, voisiko korpilla pään ja nokan liikkeiden lisäksi olla muita ilmeitä, kasvojen ilmeitä ym.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
2/2 | 

Ihmisten välisen keskustelun (puhumisen) ja korppien välisen keskustelun yhdestä tärkeimmistä syistä voidaan tehdä omituinen oletus.

 Puhuminen voitaisiin nähdä kumppanin aivojen psyykkisen tilan tunnusteluprosessina. Ihminen "ojentaa" kumppaninsa aivoihin annoksen puhetta ja saa vastaukseksi aistikokemuksen kumppanin psyykkisestä tilasta. Toinen tekee vastavuoroisesti saman toiselle, ja ihannetapauksessa tunnustelu jatkuu kokemuksen täsmentyessä ja jäsentyessä analogisesti kohteen sormilla tunnustelun tavoin. Myös kosketustunnustelu edellyttää käden aistisolujen pitämistä aktivoituneena. Yleistettyä keskustelun avulla tapahtuvaa mielen ominaisuuksien aistimista voisi ehkä kutsua "ihmissuhdeaistiksi".

Vastaavasti korppien seurustelulla voisi olla sama tavoite, seurustelukumppanin psyykkisen tilan tunnustelu..

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän tekee kognitio- ja neurotieteen tutkimusta kansainvälisessä Nokia Bell Labs tutkimuskeskuksessa. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Kategoriat