Kirjoitukset avainsanalla teknologia

Vasemmalla röntgenkuva rouva Röntgenin kädestä (v. 1895), keskellä ilmakallokuva (Walter E. Dandy 1916), oikealla aivojen magneetti- eli MRI-kuva (Christian Linder, 2000). Kuvat: commons.wikimedia.org

Onko teknologinen kehitys uhka vai mahdollisuus?

Vuosien varrella olen istunut lukuisissa paneeleissa, joissa on yritetty kirkastaa sumuista kristallipalloa antamaan vihjeitä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pallosta kurkkivat maailmanmenon peruuttamattomasti mullistava teknologia, robotit ja data. Tulevaisuutta ruotivissa tilaisuuksissa keskustelu ajautuu usein digiajan uhkakuvien ja mahdollisuuksien väliseksi väittelyksi.

Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan yli 20 miljardia internetiin yhdistettyä laitetta, joissa on ohjelmoitua ”älyä”. Määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä yli 75 miljardiin. Laitteet ”keskustelevat keskenään” ja tekevät ihmisen pyytämättä asioita. Monille pelottava ajatus.

Historioitsija Yuval Noah Harari ennustaa kirjassaan Homo Deus, Huomisen Lyhyt Historia (suomennos 2017, Bazar) datauskonnon vahvaa esiinmarssia. Ihmiset kumartavat datalle ja uhraavat samalla yksityisyytensä.

Sillä, joka hallitsee dataa, on valta: Olet valvovan silmän alla. Jokainen liikkeesi ja kohta ajatuksesikin tiedetään. Erilaisissa tulevaisuusfoorumeissa voi aistia tunteiden kirjon. Osa ihmisistä inspiroituu. Monia sumuinen tulevaisuus ahdistaa: Laitteisiin ja ympäristöön upotetut sensorit eli tunnistimet keräävät tietoa yötä päivää ihmisistä. Mitä kaikkea tietoa meistä ihmisistä aina vaan älykkäämmät, dataa möyhivät ja uuteen uskoon muokkaavat, algoritmit löytävätkään bittivirroista, datameristä tai -pilvistä? Käytetäänkö tietoa hyvään vai pahaan? Olemmeko antaneet pirulle sormen ja kohta se haukkaa koko käden?

Kännykkä on kasvanut kiinni käteen. Ihmiset istuvat baarissa, tökkivät ja tuijottavat näyttöjä ja puhuvatkin niille. Tämä ei voi päättyä hyvin, murehtii moni ihminen. Elämme paitsi digi- myös huomiotalouden aikaa. Vuonna 2007 Youtubelle naurettiin. Enää ei. Ihmisten huomion kaappaaminen vaatii raflaavia otsikoita. ”Isoveli valvoo, tietosi vuotavat manipulaattoreiden käsiin, jokainen tekosi ja olinpaikkasi on järjestelmän tiedossa”. Dystopia on hurjempi kuin Orwellin kirjassa 1984. Eri mediat käyvät olemassa olon kamppailuaan. Sana valeuutinen on rantautunut arkikieleen. Pelko myy parhaiten.

Uhkakuvien maalailun jalkoihin jäävät helposti konkreettiset esimerkit teknologisen kehityksen tuottamasta hyvästä. Lääketiede on täynnä näitä esimerkkejä. Otetaanpa tarkasteluun lääketieteellinen kuvantaminen. Fysiikan ensimmäinen Nobelin palkinto myönnettiin vuonna 1901 röntgenin keksijälle, saksalaiselle Wilhelm Röntgenille. Hän kehitti ideansa pohjalta teknisen ratkaisun, jonka avulla hän otti ensimmäisen röntgenkuvan vaimonsa kädestä marraskuussa 1895. Röntgen julkaisi menetelmää koskevan tieteellisen artikkelinsa noin kuukautta myöhemmin. Menetelmä, jolla ”nähtiin ihmisen sisälle” ilman ihmisen avaamista leikkauspöydällä, nimettiin röntgeniksi keksijänsä mukaan. Röntgenin historiaa käsittelevässä artikkelissaan ”100 vuotta X-säteitä” (Duodecim 1995) Hannu Suoranta kirjoittaa siitä, kuinka ”kaiken näkyväksi tekevä” keksintö herätti aikoinaan ihmisissä suurta huolta. New Jerseyssä yritettiin saada läpi laki, joka kieltäisi röntgensäteitä käyttävät oopperalasit. Englannista sai ostaa alusvaatteita, joitten väitettiin suojaavan ”ihmisen läpi näkeviltä säteiltä.”

Röntgenin keksintö käynnisti lääketieteellisen kuvantamisen kehityksen. Alkuaikoina menetelmän kehitystä hidastivat havainnot liialliseen röntgensäteilyn terveyshaitoista (säteilysairaudet). Niiden tunnistaminen omalta osaltaan antoi sysäyksen tuottaa aina vain uudempia ja parempia teknologioita, joilla säteilyrasitus jatkuvasti pieneni, vaikka laiteilla saatiin ihmiskehon sisältä aina vain tarkempia kuvia.

Röntgenin laajempi kliininen käyttö toi päivänvaloon tavallisen röntgenkuvan rajoitteita, joitten ratkominen omalta osaltaan siivitti kehitystä eteenpäin. Välillä jouduttiin turvautumaan menetelmiin, jotka eivät olleet riskittömiä. Kallokuva näyttää pään luut, mutta ei aivoja. Niinpä amerikkalainen neurokirurgi Walter Dandy julkaisi vuoden 1919 lopulla ilmakallokuvauksen; menetelmän, jolla voitiin epäsuorasti saada joskus näkyviin aivokasvain. Menetelmässä niskapistolla poistetaan aivonestettä ja tilalle laitetaan joko ilmaa, happea tai heliumia. Nuorena kandina 1980-luvun alussa ehdin vielä nähdä pari kertaa käytännössä, miten vaikeita päätökset altistaa potilas usein kivuliaalle ja vakavia terveysriskejä (mm. infektiot, aivoveritulppa) sisältävälle ilmakallokuvaukselle olivat kokeneille lääkäreille. Tutkimusta ei tehty kevyin perustein. Tarvittiin vahva epäily aivokasvaimesta.

Lääketieteellisen kuvantamisen yli 120-vuotinen historia on konkreettinen esimerkki siitä, mitä saadaan aikaiseksi, kun eri alojen kuten fysiikan, kemian, biologian, tekniikan ja tietojenkäsittelyn tutkimusmenetelmien kehittäjät ja tutkijat sekä kliinikkolääkärit yhdessä kehittävät teknologioita lääketieteen tarpeisiin. Menetelmäkehitys on tarjonnut uudet välineet sekä perus- että kliiniselle tutkimukselle. Sairauksien diagnostiikka on parantunut ja kuvantamisen avulla voidaan seurata myös hoidon tehoa esimerkiksi syöpäsairauksissa.

Aloittaessani erikoistumisen neurologiaan 1980-luvun alussa, jotkut kurssitoverini naureskelivat valinnalleni tokaisten: ”Siinäpä ala: Potilaan oireiden ja kliinisen neurologisen tutkimuksen perusteella voit taitavana kliinikkona paikallistaa kohtalaisen luotettavasti hermoston alueen, missä vaiva on. Mutta siinä se sitten on. Täyttä varmuutta et saa ja oikean hoidon löytyminen voi olla kiven takana”. Eipä silloin osattu aavistaa, miten teknologia mullistaa lääketieteen – myös neurologian. Työurani aikana olen nähnyt harppauksen ilmakallokuvauksesta tämän päivän kolmiulotteisiin aivojen fuusiokuviin.

Kommentit (19)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Röntgensäteily on mm. lääketieteessä, tekniikassa ja astronomiassa paljon käytetty sähkömagneettisen säteilyn laji, mutta monilla smg. säteilylajeilla voi olla vielä keksimistään odottavia käyttötapoja. Led-tekniikan kehittyessä jopa näkyvän valon alueelta voi löytyä merkittävät ominaisuudet omavia taajuuksia:

https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/yritykset/led-taipuu-moneen-valkoinen-valo-piristaa-sininen-tappaa-6686732

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Röntgensäteiden vaikutusta lienee etupäässä tutkittu proteiineja koodaaviin geeneihin, joita genomin DNA:sta on n. 2 %. Loput 98 % genomin DNA:sta on yleensä tulkittu F.H.C.Crickin mukaisesti  funktiottomiksi roskageeneiksi.  Viime vuosina on kuitenkin tehty löydöksiä, joiden perusteella niiden funktiottomuus on kyseenalaistettava. Princetonin yliopiston tutkijat ovat tehneet useat näistä löydöksistä, viimeisenä jopa filmanneet roskageenien, itse asiassa säätelijöiden toimintaa.

 https://medicalxpress.com/news/2018-07-imaging-cells-reveals-junk-dna.html

Luultavasti röntgensäteilyn vaikutukset koskevat yhtä lailla säätelygeenejä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Seuraavassa kerrotaan lyhyesti eri smg-säteilytyyppien syntyprosesseista ja joistakin vaikutuksista:

https://peda.net/yl%C3%B6j%C3%A4rvi/peruskoulut/yy/7-9-luokat/fysiikka/s...

Vaikutuksista tietämättöminä katselimme ennen auringonpimennyksiä noetun lasin läpi tietämättä, että nokikerros ei ollut mikään este silmää vaurioittavalle auringon infrapunasäteilylle. Kerran katselin auringonpimennyksen heijastuskuvaa ikkunalasista, minkä jälkeen silmät olivat kauan hieman arat. Kerran taas katselin suoraan aurinkoa kunnes sen kuva oli kuin vihreä peltivati. Valon jälkikuva jäi silmiini moneksi vuodeksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Atomeista koostuvan kaasun emissiospektri  syntyy atomien elektronien noustessa absorboimansa energiakvantin johdosta jollekin korkeammalle energiatasolle (virittyminen) ja tämän jälkeen heti pudotessa takaisin (purkautuminen).  Tässä prosessissa syntyy tietyn taajuinen ja värinen fotoni, valohiukkanen. Eri energiatasojen väliset viritys-purkaus -prosessit aiheuttavat eri aallonpituuden (värin) omaavia säteitä (fotoneja), jotka erkanevat toisistaan kulkiessaan kukin eri tavoin suuntaa muuttaessaan hilan (tai prisman) läpi. Saadaan kyseiselle kaasulle (esim. vedylle) tunnusomainen viivaspektri

http://www.astro.utu.fi/zubi/radiat/hydrogen.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Albert Einstein esitti laserin periaatteen jo 1917, mutta ensimmäinen toimiva laser valmistui 1960. Pian keksittiin eri virittyviin aineisiin perustuvia, eri aallonpituuden omaavia, eri tehoisia ja eri käyttötarkoituksiin soveltuvia lasereita.

80-luvulla laserien käyttö lääketieteessä kasvoi räjähdyksenomaisesti. Tästä kerrotaan mm. seuraavassa:

http://www.laserin.fi/userData/laser-in-tr88/pdf-esitteet/Hoitava_laser.pdf

Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) on erikoistunut mm. optoelektroniikkaan. Siellä on vasta keksitty keltaista valoa säteilevä laser, jolla on todennäköisesti paljon käyttökohteita lääketieteessä

http://www.tut.fi/rajapinta/artikkelit/2014/2/keltainen-laser-mullistaa-...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Aivojen magneettikuvauksessa kohdistetaan päähän 1-3 teslan magneettikenttä (aika suuri), jota voidaan myös muutella. Aivoihin kohdistetaan samalla radiotaajuinen kenttä, jota muunnellaan kunnes aivojen vety-ytimet värähtelevät resonanssissa sen kanssa. Resonanssitaajuus todetaan radiovastaanottimella ja rekisteröidään kuvaan.  Aivojen eri kerrokset saavutetaan suuntaamalla magneettia ja muuntelemalla sen suuruutta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Magneettikuvaus

Esimerkiksi aivojen valkeaa ainetta ja sen tilaa pystytään entistä tarkemmin tutkia uudella suomalaisella kuvausmenetelmällä, joka perustuu valkean aineen lomassa olevien kiihdytettyjen vesimolekyylien liikkeen analyysiin

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/luonnontieteet/uusi-tarkka-tyokalu-ai...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Kolme vuotta sitten suomalainen ja englantilainen tutkijaryhmä löysivät aivojen lymfajärjestelmän. Sitä ennen oli uskottu, että kehon lymfajärjestelmä ei ulotu aivoihin.  Tiede-1:ssä esiteltiin tänään, mitä lymfaattisesta järjestelmästä nykyisin tiedetään ja arvellaan. Lisää tietoa on kertynyt erityisesti aivojen puhdistumisen mekanismeista. Ihmisten dementian hoitoon ultraäänellä saadaan varmaan pian lupa.

https://www.tiede.fi/keskustelu/67578/aivojen_lymfa_kiertoon_ja_alzheime...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Oulun yliopisto on uuden, ultranopean Laplace NMR -menetelmän  johtavia kehittäjiä.

http://www.oulu.fi/yliopisto/node/49661

Ydinmagneettinen resonanssispektroskopia eli NMR-spektroskopia on eräs monipuolisimmista kemiallisista analyysimenetelmistä. Perinteinen NMR-spektroskopia perustuu spektrien sisältämään rikkaaseen kemialliseen tietoon.

Diffuusio- ja relaksaatiomittauksista koostuva Laplace NMR puolestaan paljastaa yksityiskohtaista tietoa molekyylien liikkeestä, ja sen avulla voidaan havaita molekyylien erilaiset fysikaaliset tai kemialliset ympäristöt, vaikkeivat ne olisikaan havaittavissa spektreissä.

Ultranopea Laplace NMR tekee ilmeisesti mahdolliseksi esimerkiksi aivojen lymfaattisen järjestelmän tilan reaaliaikaisen seuraamisen.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Aivojen rakenteessa ja toiminnassa (kuten ajattelussa) on varmaan vielä paljon tuntematonta. Matematiikka on mahdollisesti yksi tie uusiin löydöksiin.

 Veikkaan kyseessä olevan matematiikassakin täsmällisenä heijastuvien struktuurien ilmememinen aivoissa ja niiden kehittymisessä..Taustalla voi olla koko universumin kansoittava
informaatiostruktuurien meri.

https://www.sciencedaily.com/releases/2017/06/170612094100.htm
Algebrallinen topologia –niminen matematiikan haara on aivoihin sovellettuna paljastanut aivojen hienorakenteen koostuvan moniulotteisista geometrisista hermoyhdelmistä, joita ei ennen tiedetty lainkaan olevan olemassa.

Nämä rakenteet syntyvät, kun ryhmä hermosoluja kytkeytyy keskenään tietyllä tavalla ja muodostaa täysin täsmällisen geometrisen rakennelman, klikin. Näin muodostuneen geometrisen klikin ulottuvuusluku on sitä suurempi mitä enemmän hermosoluja klikki sisältää.

”We found a world that we had never imagined,” sanoo Sveitsissä professorina toimiva tutkimuksen johtaja Henry Markram. ”there are tens of millions of these objects even in a small speck of the brain, up through seven dimensions. In some networks, we even found structures with up to eleven dimensions.”

Tämän löydöksen jälkeen ei tunnu mitenkään ihmeeltä, että emme ole tahtoneet oikein ymmärtää aivojen toimintaa, toteaa Markram. Mikään aivojen toiminnan tutkimisessa aiemmin käytetty matematiikka ei voi paljastaa korkeaulotteisia hermoklikkejä eikä niitä ympäröivää avaruutta siellä esiintyvine onkaloineen, jotka nyt ilmenevät meille selvästi.

Tutkimus osoittaa, että kehittyvät aivot jatkuvasti luovat uusia verkkoja, jotka ovat täynnä geometrisia, mahdollisimman moniulotteisia (max.dim.11?) klikkejä ja onkaloita.

Lopuksi Markram pohtii, johtuuko kykymme ajatella hyvinkin monimutkaisia asioita juuri tästä aivoissamme olevasta suunnattomasta määrästä eriulotteisia klikkejä. Myös mieleen painetut muistot voisivat kätkeytyä klikkeihin ja niiden kanssa vuorovaikuttaviin moniulotteisiin onkaloihin.

Väistämättä tulee mieleen mahdollisuus, että kaikkien aivosolujen genomien keskinäisellä erilaisuudella on jotain tekemistä klikkien ja onkaloiden tehokkaan toiminnan kannalta.

https://www.sciencedaily.com/releases/2016/09/160912122600.htm

Kannattaa katsoa myös alkuperäisjulkaisu ”Frontiers in Computational Neuroscience”, jossa on klikkien luonnoksia ja muita kuvia:

https://blog.frontiersin.org/2017/06/12/blue-brain-team-discovers-a-mult...

https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/fncom.2017.00048/full

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Petri Ala-Laurila palkittiin2014 tieteellisestä rohkeudesta. Hän näkee verkkokalvon aivojen osana, jonka tutkiminen voi lisätä tietoa aivojen toiminnasta

http://www.aalto.fi/fi/current/news/2018-04-20-003/

Silmä pystyy tunnistamaan jo muutaman valokvantin eli fotonin synnyttämät signaalit. Tämä hämmästyttävä suorituskyky perustuu verkkokalvon tehokkaisiin häiriöiden eli kohinan poistomekanismeihin. Näön herkkyyden rajalla tunnemme koko sen hermoradan, joka välittää heikon valosignaalin verkkokalvon läpi. Verkkokalvo on helposti lähestyttävä verrattuna muihin aivojen osiin ja valoa voidaan käyttää sen luonnollisena ärsykkeenä. Verkkokalvo on kuin ikkuna tai salaovi aivojen salaisuuksien selvittämiseen. Sen avulla voimme oppia muun muassa ymmärtämään niitä mekanismeja, joilla paitsi aivot, myös ihmisen kehittämät järjestelmät voivat saavuttaa äärirajat heikkojen signaalien tunnistamisessa

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Positroniemissiotomografia on verraten tuore, yhä kehittyvä menetelmä, jonka avulla seurataan sopivaa radioaktiiviseksi tehtyä atomia kantavien molekyylien sijaintia esim. aivoissa. Kiinnostavaa on, että puhtaaksi energiaksi (gammasäteiksi) hiukkasiin törmätessään annihiloituvien antihiukkasten olemassaolon johti matemaattisesti huippufyysikko P.A.M.Dirac jo 1920-luvulla. Tätä ilmiötä käyttää nyt PET lääketieteessä.

Hiukkaskiihdyttimellä tuotetut radionuklidit hajoavat positroniemission kautta. Positronit ovat elektronien antihiukkasia, antimateriaa, jotka eivät pysty elämään meidän maailmassamme. Kun positroni on syntynyt, se ryhtyy heti etsimään elektronia, jonka kanssa yhtyä. Silloin massa muuttuu puhtaaksi energiaksi, kahdeksi gammasäteeksi, joka emittoituvat vastakkaisiin suuntiin.  Gammasäteen synty ja suunta havaitaan gammakameralla. Tämän perusteella voidaan selvittää ja kuvata kyseisen gammakvantin lähtöpiste  aivoissa tai muualla kehossa. Jos esimerkiksi glukoosimolekyyliin on  liitetty radioaktiiviseksi tehty F-18, voidaan glukoosin kertymistä runsaasti glukoosia käyttävään syöpäsolukkoon seurata  F-18:n hajotessa mm. positroneiksi, jotka annihiloituvat elektroniin törmätessään  gammasäteilyksi.

https://www.utu.fi/fi/Ajankohtaista/Artikkelit/Sivut/turun-pet-keskus-ma...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Biofotonien esiintyminen aivoissa on tiedetty jo lähes sata vuotta, mutta niiden merkityksestä on vain arveluja.

https://www.technologyreview.com/s/422069/the-puzzling-role-of-biophoton...

https://www.technologyreview.com/s/608797/are-there-optical-communication-channels-in-our-brains/

On ajateltu, että biofotonien funktioita olisivat mm. aivojen koherenssin säilyttäminen ja informaation kuljetus. Ihmisaivojen sekunnissa emittoimat 10exp11 biofotonia voisivat myös tukea tai aiheuttaa aivoissa esiintyviä kvanttikietoutumia (lomittumisia)  esimerkiksi aivojen atomien ydinten spinien välillä. Biofotonien määrän on myös havaittu vaihtelevan eri syistä, mm. stressissä tai melanooman esiintyessä. Periaatteessa biofotonien vähäistä säteilyä ulospäin esim. silmistä on vaikea havaita näkemällä, vaikka sillä voi ehkä olla alitajuinen vaikutus. [ Itse olen kerran nähnyt erään tuttavani silmien säteilevän kuin fosfori pimeässä säteilyn ollessa sisäistä (luminesenssia?), eikä fluoresenssia kuten kissoilla].

Lymfaneste virtaa verisuonessa kiinni olevia vaikeasti havaittavia lymfasuonia pitkin, kun taas biofotonit kulkevat periaatteessa samaan tapaan, mutta molemminsuuntaisesti aivosolujen myeliinituppea myöten.

Biofotonien funktioita voisi myös etsiä edellä kuvattujen algebrallisen topologian paljastamien klikkien ja onkaloiden yhteydestä.  Säätelygeenien (entisten roskageenien) monimutkaisen järjestelmän samoin kuin epigenetiikan voisi olettaa olevan informatiivisessa yhteydessä biofotoneihin. Geeneihin voitaisiin näin ollen kohdistaa lääketieteellistä hoitoa biofotonien informaation avulla.

Seuraava katsaus tarkastelee aluksi valon, fysiikan ja lääketieteen yhteyksiä. Loppukappaleet puhuvat biofotonien tutkitusta ja mahdollisesta osuudesta terveystapahtumiin 

  https://www.omicsonline.org/open-access/biophotons-ultraweak-light-impul...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Elävä solu on meluisa. Vaikka meluisuuden syytä ei vielä täysin tunnetakaan, uskotaan siinä olevan paljon informaatiota mm. solun kunnosta. Oma ongelmansa on solun tuottamien heikkojen äänien rekisteröinti.

https://www.popsci.com/scitech/article/2008-01/do-cells-make-noise

https://www.scientificamerican.com/article/cells-in-living-things-fight-...

Solun melu voi olla eräänlaista mikrokymatiikkaa

https://www.youtube.com/watch?v=GtiSCBXbHAg

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Samaan tapaan kuin antibioottien keksiminen sai länsimaat unohtamaan hyvin alkaneen bakteriofagien käytön, pitemmällä  aikajänteellä länsimaat ovat unohtaneet muinaisina aikoina käytetyn monien vaivojen äänien avulla hoitamisen.  Nyt on kuitenkin herätty huomaamaan, että ainakin sellaiset äänet kuin musiikki, sekä sen harrastaminen että kuuntelu, saavat aivoissa aikaan hyviä vaikutuksia

https://www.duodecimlehti.fi/api/pdf/duo98458

Solumusiikin löytäminen on yksi tieteen tuloksista, joka piakkoin voi paitsi toimia monien sairauksien diagnosoinnin perustana, myös tehdä mahdolliseksi musiikki- ja muun ääniterapian

http://www.unimedliving.com/music/the-science-of-music/singing-cells-sci...

Gariaev on Venäjällä tutkinut mm. äänen vaikutusta genomiin ja todennut monien ihmisäänien olevan hoitavia

https://trans4mind.com/counterpoint/index-spiritual/luckman3.shtml

"One revolutionary corollary (of many) of this research is that, to activate DNA and stimulate healing on the cellular level, one can simply use our species' supreme expression of creative consciousness: words. While Western researchers clumsily cut and splice genes, Gariaev's team created sophisticated devices capable of influencing cellular metabolism through sound and light waves keyed to human language frequencies. Using this method, Gariaev proved that chromosomes damaged by X-rays, for instance, can be repaired. Moreover, this was accomplished noninvasively by simply applying vibration and language, or sound combined with intention, or words, to DNA."

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

100 desibelin infraääni on kauan jatkuessaan soluille vahingollista. Väittely tuulivoimaloiden tuottaman infraäänen terveyshaitoista jatkuu.  Useissa maissa, mm. Saksassa ja Kiinassa infraääntä on käytetty lääketieteellisessä tarkoituksessa. Infraääntä (alle 90 dB) on annettu rajoitettu aika muutamana peräkkäisenä päivänä ja saatu aikaan positiivisia vaikutuksia soluissa, mm.  jäykistyneiden sydänsolujen kimmoisuus on lisääntynyt.  Ultraäänen annosteluohjeiden kehittyessä siitä voidaan saada merkittävä hoitomuoto

http://arojouni.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239912-annosteltuna-infraaanta-...

Väärin käytettynä ultraääni voi olla erittäin tuhoisaa. Kokeilin kerran tehdä ultraääniä värisyttämällä suurta muovilevyä. Värisytin ehkä vähän liian kauan, koska pääni ja koko kehoni kipeytyi moneksi tunniksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Ei tietenkään ollut puhe ultraäänistä niin kuin yllä kirjoitin, vaan infraäänistä, taajuudeltaan alle 20 Hz. Ultraäänillä puolestaan on jo paljon lääketieteellisiä sovelluksia

https://wiki.metropolia.fi/pages/viewpage.action?pageId=109452118

Sikiön ultraäänitutkimuksessa käytettyä ääntä voimakkaampi ultraääni on aiheuttanut koe-eläimille vaurioita, mutta heikommatkin ultraäänet voivat olla joissakin tapauksissa haitallisia

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2001/10/16/sikion-ultraaanitutkimukset

Kerran ultraäänitutkimuksen jälkeen lapseni (n. 5 v vanha sikiö) ei tavallisesta poiketen rauhoittunut tuntikausiin, ennen kuin hänen äitinsä otti aspiriinitabletin. Eräs lääkäri, jolle kerroimme tästä, kirjoitti paperiinsa, että kävivät tyhmät vanhemmat. Toinen, kokeneemman tuntuinen lääkäri sanoi, että se voi aivan hyvin olla mahdollista.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Voikukanjuuriuute sisältää mahdollisesti tehokkaan, Taxolia haitattomamman syöpää vastaan vaikuttavan aineen, joka on löydettävissä  luonnosta, lääkekehityksen aarreaitasta.  Koska kyseessä on luonnontuote, osa lääketieteen edustajista pitää sitä vaikuttamattomana, ehkä vahingollisena

https://globalnews.ca/news/212574/can-dandelions-kill-cancer/

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10408234

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/30126855

Tämä on yksi monista luonnon tuotteista,  josta ainakin jotkut tutkimukset puhuvat hyvää - päin vastoin kuin luonnontuotteita systemaattisesti vastustavat  tutkijat .  Näitä kuunteleva maallikko ehkä hämmentyy ja hylkää parantavan avun, huolimatta siitä, että yli 40 % nykyajan virallisista lääkkeistä on alun perin löydetty ja/tai eristetty luonnosta:

http://sic.fimea.fi/arkisto/2016/3_2016/vain-verkossa/luonto-on-laakekeh...

http://sic.fimea.fi/arkisto/2016/3_2016/luonto-ja-laake/etnofarmakologia...

Miksi sitten toiset intoilevat luonnontuotteiden (luontaistuotteiden) perään ja toiset tuomitsevat niiden myynnin jyrkästi? Yksi, ehkä keskeisin ja harvoin tiedostettu syy on aivojemme suuri rakenteellinen erilaisuus, josta  väistämättä johtuvat suuret erot ajattelussamme ja toiminnassamme

https://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

https://www.mediuutiset.fi/uutiset/hus-aloitti-toukkahoidot/4da17a34-c9f...

Monet lääketieteen menetelmät perustuvat värähtelyyn. Herää kysymys, eivätkö toukkahoidot ja muut eläinavusteiset samoin kuin kasveihin tms. perustuvat hoidot myös ole syvimmältä olemukseltaan värähtelyhoitoja. Kaikki aine nimittäin värähtelee. Nollapistevärähtely on aineen koskaan loppumatonta värähtelyä, johon voidaan syöttää informaatiota,  jonka päälle kasautuvat muut värähtelevät osat ensin informaation, sitten myös aineen muodossa. Informaatio ja värähtely sanelevat, mikä elämänmuoto tuloksena on.

http://old.sci.aalto.fi/fi/current/current_archive/news/2012-08-08/

https://www.youtube.com/watch?v=vqM3TE5TDw8

Esimerkiksi toukat ovat siis värähtely-yksiköitä, jotka omalla paljolti vielä tuntemattomalla tavallaan yhtyvät värähtelevään ravintoonsa.

Korpit jutelevat Lapin tunturimaisemassa huhtikuussa 2018.

Korpit pitivät aikamoista elämää huhtikuun puolivälissä Lapin tunturimaisemassa, jossa aviomieheni oli piilokojussa kameroittensa kanssa odottelemassa maa- ja merikotkien saapumista levähdyspaikalleen. Korpit varastivat aviomieheni mukaan koko shown.

Korppijengiä ei todellakaan voi olla huomaamatta. Kun linnut lehahtavat paikalle ääntä ja liikettä piisaa. Niiden touhuja seuratessa usein mietin, mitä kaikkea niitten ns. sosiaalinen elämä lauman jäsenenä pitääkään sisällään. Korpit ovat – vaikkei sitä aina niitten ääntelystä uskoisikaan – laululintuja. Ne oppivat monenlaisia lurituksia ja ovat taitavia matkimaan muiden lintujen laulua, ihmisen puhetta ja erilaisia ympäristön muita ääniä. Saksalainen lintututkija Edward Gwinner kirjoitti jo vuonna 1964 korppien käyttävän myös joustavasti elekieltä. Korppia pidetään yhtenä älykkäimmistä linnuista. Vaikka korpin sekä serkkunsa variksen sosiaalisia taitoja on tutkittu varsin paljon, Gwinnerin elekieltä koskevat havainnot eivät juurikaan innostaneet muita lintututkijoita.

Nyt korppien eleseurustelua ovat vihdoin tarkkailleet Simon Pika ja Thomas Bugnyar, saksalainen ja itävaltalainen tutkija. He kuvaavat vuonna 2011 Nature Communications -tiedelehdessä ilmestyneessä artikkelissaan havaintotutkimuksensa tuloksia. Kohteena oli vapaana elävä korppijengi. Nämä korpit ottivat nokkaansa toistuvasti mm. sammalta, pieniä kiviä tai tikkuja. Päätään eri tavoin nyökytellen ne näyttivät esineitä, useimmiten korppikaverille, jonka kanssa jo muutenkin oltiin yhdessä touhuamassa. Nokassa olevia esineitä myös tarjottiin toiselle. Nokassa olevia esineitä korppi käytti hyväkseen myös silloin, kun halusi kiinnittää toisen korpin huomion.

Sormella osoittamista osana viestimistä pidetään ihmiselle uniikkina ominaisuutena. Peukalon ja etusormen pinsettiote taas toimii ihmisen nokkana esineitä poimiessa. Tutkimusten perusteella kädellisten eläinten eleiden käyttö on harvinaista. Simpanssit voivat tiettyä kohtaa kehoaan rapsuttamalla viestiä, mistä kohdasta haluavat itseään suittavan. Ihminen voi vain arvailla, mistä on kyse, kun korpit elehtivät nokkansa ja siihen nappaamiensa esineitten avulla. Onko kyse siitä, että utelias korppi, etenkin nuori, tutkii nokkansa avulla ympäristöään ja nokan avulla oppii tunnistamaan, mikä on ruokaa ja mikä ei? Korpit eivät koskaan tutkijoitten mukaan kuitenkaan tarjonneet toiselle korpille syötäväksi nokkaansa nappaamiaan tavaroita. Nokkamaiset eleet eivät liittyneet ruokailuun. Voiko olla niin, että tietyt pään liikkeet ovat elekieleen perustuvia ”sanoja” esineille? Yhdistämällä pään liiketieto nokassa olevaan esineeseen voisi silloin olla ihmiselle avain korppien elekielen ymmärtämiseen.

Korpit varastoivat ruokaa erilaisiin piiloihin, mutta elehtiminen nokan ja pään liikkeiden avulla ei tutkijoitten mukaan ollut yhteydessä esineiden piilottamiseen. Koska nokan avulla tapahtuva eleviestintä tapahtui yleensä naaraan ja koiraan välillä, tutkijat päättelivät, että korppien elekieli liittyisi parin etsintään ja seurusteluun mahdollisen, tulevan kumppaninen kanssa. Kun korppeja tarkkailee, huomaa niiden tekevän myös monenlaisia pään liikkeitä nokka vapaana kantamuksista. Ehkäpä silloin on kyse syvällisemmästä tutustumisesta: Voisiko tuon kanssa ajatella perheen perustamista? Korppilaumassa sosiaaliset taidot ovat yksilön selviämisen kannalta tärkeitä. Korppi tarvitsee hyvien kaverisuhteiden lisäksi luotettavan puolison, jonka kanssa yhteistyö varmasti sujuu. Siksi korppi ei tutkijoitten havaintojen perusteella ihan heti ole valmis pitkäaikaista parisuhdetta solmimaan. Ehkäpä elekieli on tapa tutkailla, löytyykö yhteinen sävel kumppaniehdokkaan kanssa.

Niiden kirjojen joukossa, jotka eivät kirjahyllystämme päädy kiertolaisiksi, on Pohjolan linnut värikuvin vuodelta 1967 (Otava). Kirjassa korppi kuvataan araksi ja varovaiseksi, ihmisasutusta karttavaksi linnuksi, joka määrätietoisesti partioi eräseutuja. Keväisin puolisot intoutuvat taitaviin lentonäytöksiin ja huitaisevat välillä siiveniskuin muut, temmeltämistä häiritsevät, linnut pois tieltä, kerrotaan kirjassa. Vuosikymmenten saatossa osa korpeista on kaupunkilaistunut. Nykyään korppijengejä on bongattu elämöimästä jopa Helsingin Kehä I:n tietyömaan vierestä.

Korppijengin juttelusta ihminen kuulee mm. krr krr krr, krooo, klong ja klun -äänteitä, luen Pohjolan Linnut -kirjasta. Samalla kerrotaan, että korppien kieli on tätä paljon monimuotoisempaa. Nyt, 50 vuotta myöhemmin, meillä on äänitys- ja analyysiteknologiaa, jonka avulla tuotetut äänen spektrianalyysit avaavat aivan uudet mahdollisuudet sekä tallentaa että tutkia eläinten ääntelyä. Vuonna 2015 kirjoitin Tiedekokki -blogissani ”Lennokasta Parviälyä” siitä, kuinka näillä uusilla tutkimusmenetelmillä on voitu todeta mm. naakan ja papukaijan nimeävän oman poikasensa tietyllä uniikilla äänneyhdistelmällä, johon poikanen leimautuu.

Voisiko ihminen oppia korppien kieltä äänispektrien ja elekielen analyysien yhdistämisen avulla? Korppi osaa matkia taitavasti ihmistä. Voisiko ihminen oppia puhumaan ymmärrettävää korppia treenaamalla oikeanlaista ääntämistä korpin puheen äänispektrin avulla? Opettelemmehan me vieraitten ihmiskielten oikeata ääntämistäkin ääninauhoja kuunnellen. Sitten vaan ihminen ja korppi yhdessä treenaamaan puhetaitojaan. Matkiiko korppi vain ihmistä tajuamatta, mitä sanoo? Ehkä tähänkin kysymykseen saataisiin vähitellen vastauksia. Saattaako tulevaisuus tarjota tulkkaus-sovelluksia, joilla korpin puhekieli muuttuu ihmiselle ymmärrettäväksi ja päinvastoin. Taipuuko älyteknologia tähän haasteeseen? Voisivatko Hugh Loftingin 1920 - 30-luvuilla kirjoittamat tarinat, joissa eläinlääkäri Dolittle (suomeksi Tattinen) oppii puhumaan yli 500 eläinlajin kieltä, muuttua todeksi?

Kommentit (2)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

The valley of the ravens, Lataaja: Wildlife Conservation (Youtube) Korppien ratsastusta villisikojen selässä, korppiparin seurustelua pökkimällä jalalla, yhteisten lentokuvioiden tekemistä, nautiskelemista päätä käsiteltäessä nokalla ym.

Korppien toimista ja kyvyistä on monta YouTubea, joista ilmenee mm. se, että korpit voivat viestittää pään asennoilla ym. ääntelyn ohessa.  Uskomatonta älykkyyttä mittaa vesikoe

https://www.youtube.com/watch?v=ZerUbHmuY04

https://www.youtube.com/watch?v=cbSu2PXOTOc

Korpin kieltä pohtiessa herää kysymys, voisiko korpilla pään ja nokan liikkeiden lisäksi olla muita ilmeitä, kasvojen ilmeitä ym.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Ihmisten välisen keskustelun (puhumisen) ja korppien välisen keskustelun yhdestä tärkeimmistä syistä voidaan tehdä omituinen oletus.

 Puhuminen voitaisiin nähdä kumppanin aivojen psyykkisen tilan tunnusteluprosessina. Ihminen "ojentaa" kumppaninsa aivoihin annoksen puhetta ja saa vastaukseksi aistikokemuksen kumppanin psyykkisestä tilasta. Toinen tekee vastavuoroisesti saman toiselle, ja ihannetapauksessa tunnustelu jatkuu kokemuksen täsmentyessä ja jäsentyessä analogisesti kohteen sormilla tunnustelun tavoin. Myös kosketustunnustelu edellyttää käden aistisolujen pitämistä aktivoituneena. Yleistettyä keskustelun avulla tapahtuvaa mielen ominaisuuksien aistimista voisi ehkä kutsua "ihmissuhdeaistiksi".

Vastaavasti korppien seurustelulla voisi olla sama tavoite, seurustelukumppanin psyykkisen tilan tunnustelu..

Aprillipila vuodelta 2012: New Yorkin kansainvälisillä automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. (kuva: Wikimedia Commons)
Aprillipila vuodelta 2012: New Yorkin kansainvälisillä automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. (kuva: Wikimedia Commons)

Aprillipiloilla on yli 500 vuoden perinteet. Leikkisä ihminen haastaa itseään ja muita älyämään, oivaltamaan, mielikuvittelemaan. Huumorintajuakin koetellaan. Sepitettyjen ja tositarinoiden äärellä ihminen ei aina tiedä, mitä mieltä asioista pitäisi olla. Aprillipilat ovat hyvää materiaalia lähdekriittisyyden opettelulle.

Huhtikuun 1. päivänä minulle tarjoillaan usein kuravettä. Luulisi, että tähän ikään mennessä olisi juoma jo vaihtunut. Lähipiirin mielikuvitus on edelleen usein vienyt voiton. Vuosi sitten sain töissä kesken projektikokouksen tekstiviestin tyttäreltä. “Soita heti, kriisi!” Kokoustauolla huomasin uuden viestin: “Mikset soita! Onko kesyrotille katumuspilleriä?” Voi ei, ajattelin. Tyttärellä hoidossa olleet poikarotat olivat sittenkin onnistuneet riiustelemaan toisessa huoneessa olleitten tyttörottien kanssa. Taivastelin töissä kesyrottien nokkeluutta ja mietimme yhdessä katumuspilleriasiaa. Kenellekään meistä ei tullut mieleen, että kyse olisi aprillipilasta. Mietin jälkikäteen, että jos joukossamme olisi ollut muitakin kuin lääketieteen parissa toimivia, jekku olisi ehkä paljastunut nopeammin. Lääkärille ajatus kesyrottien katumuspilleristä ei ollut tarpeeksi omituinen. Aprillauksen onnistumiseen vaikutti myös nappi ajoitus. Pilavalppauteni oli herpaantunut, koska aviomiehen aamuinen pila ei sillä kertaa naruttanut. Hoksottimeni eivät sen jälkeen enää olleet “epäile vähän erikoisia juttuja” moodiin viritettynä. Kesyrottien katumuspilleristä riitti hauskaa muisteltavaa työyhteisössä pitkään.

 

Aprillipäivää vietetään maailmanlaajuisesti. Aprillaus, pilailu, naruttaminen, jekuttaminen, höplästä vetäminen, on mielestäni osoitus ihmisen leikkisyydestä ja sosiaalisuudesta. Jo yli 500 vuotta ihmiset ovat koetelleet toistensa älyä ja huumorintajua kertomalla tekaistuja juttuja, jotka voisivat olla tottakin. Media hehkuttaa huhtikuun 1. päivän tuloa nykyään hyvissä ajoin. Niinpä hyvän aprillipilan ideointi ja toteutus on itsessään älyllinen haaste, kun ihmiset (minua lukuunottamatta) ovat jo lähtökohtaisesti usein varpaillaan.

 

Tieteestä ja teknologiasta löytyy hyviä aineksia aprillikeittoon, johon on ripoteltu mausteiksi kokoelma erilaisia faktoja ja fiktiota. Sopasta ei välttämättä heti selviä, onko kyse huuhaasta, joka nautitaan kuravellin ja sillin kera. Tietyiltä osin tiedeuutinen voisi olla totta, mutta tarinan sisältä löytyy juonen käänteitä ja sanontoja, jotka lopulta paljastavat sen fiktioksi.

 

Aprillipäivänä voi testata muistiaan, yleistietouttaan ja valpauttaan: Huomaanko epäloogisuudet ja humoristisesti yhteenkudotut asiat, joilla ei ole oikeastaan mitään yhteyttä toisiinsa?

 

Aprillipiloja bongaili netin uutisvirrasta viime viikolla iso verkosto ihmisiä, joka jakoi niitä omille mm. omille some yhteisöilleen. Osasta juttuja en heti osannut päätellä, olivatko ne totta vai tarua. Netissä käytiinkin varsin vilkasta keskustelua siitä, onko tietty uutinen pila vaiko ei. Osassa taas ilmoitettiin heti, että aprillista on kyse. Silloinkin voi miettiä, onko ilmoitus pilasta lopulta jutun juuri. Internetin aikakaudella Aprillipäivä on siis oiva oppitunti siitä, miten tärkeätä on tarkistaa netin uutisvirrassa esitettyjä totuuksia useista eri tietolähteistä.

 

Tänä vuonna minua viehättivät erityisesti seuraavat uutisankat: Suomen poliisi uutisoi kokeilusta, jossa 250 polokkia eli poliisilokkia ryhtyy valvontatehtäviin. Vaativissa tilanteissa polokit käyttävät uutisen mukaan hajuaseenaan tarvittaessa vaikka hapansilakoita. Vielä tarua. Mutta voisiko ehkä olla totta tulevaisuudessa? Kirjekyyhkyt ovat kulkeneet viesti jalassa yli 3000 vuotta. 1970-luvulla kirjekyyhkyjä koulutettiin Englannissa kuljettamaan laboratorionäytteitä kahden sairaalan välillä. Lintujen muuttoa ja käyttäytymistä tutkitaan jo rutiinisti EEG kypärän ja GPS-navigointilaitteen avulla.

 

Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskuksen Cernin tutkijat taas ilmoittivat Aprillipäivänä kiihdyttimensä vahvistaneen voiman olemassa olon ja valo- kuvanneensa sen. “En usko ennen kuin näen omin silmin”, on moni meistä varmaan joskus todennut. Cernin jutussa näytetään, minkälaista “todistusaineistoa” kuvankäsittelyllä saadaan aikaiseksi. Kuva voi valehdella enemmän kuin tuhat sanaa. Tulevaisuudessa virtuaalitodellisuus ja reaalimaailma voivat sekoittua yllättävillä tavoilla keskenään.

 

Playstation hehkutti Aprillipäivän videossaan vievänsä pelikokemuksen uusiin syvyyksiin uima-altaaseen. Elämyksen voi kokea myös kylpyammeessa. Tarvitaan vain erikoisvalmisteiset uimalasit sekä uudenlaiset, liikettä ohjaavat vedenkestävät hikinauhat käsiin ja jalkoihin. Onko tämä lähivuosina enää aprillipila-tavaraa? Laatikko, josta kuuluu ihmisen ääni ja näköradio ovat aikoinaan olleet pila-ainesta. Samoin sellainen kummajainen kuin kädessä tai taskussa kulkeva monitoimikapula.

 

Vuonna 2012 New Yorkin automessuilla esiteltiin merikelpoinen Mini Yachtsman -auto. Odottelen innolla neljän hevosen vetovoimalla kulkevaa autoa heille, jotka haluavat eläimellisen vaihtoehdon robottiautolle.

Kommentit (14)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Uskottaessa kaiken olevan vain fysiikkaa on ensimmäisenä tarjoutuva tietoisuuden selitys fysikalismi. Elämykset ymmärretään fysikalismissa aivojen fysikaalisiksi tiloiksi, esim. sähkömagneettisiksi tapahtumiksi. Tämän näkemyksen vastaanotto jakaa ihmiskunnan kahteen osaan. Suuri osa esim. aivotutkijoista uskoo, että elämykset ovat aivojen sähkömagneettisten kenttien tms. aspektien fysikaalisia konfiguraatioita. Toinen osa pysähtyy Leibnizin kuilulle eikä uskalla tai voi tehdä vastaavaa uskonhyppyä, jolla ei heidän mielestään ole kuin korrelaatioperusteet, jotka eivät täysin riitä.

Fysikaaliseksi käsitetyssä universumissa voi tehdä fysikalismin ohella useita muitakin elämyksellisen tietoisuuden selitysyrityksiä - varsinkin, jos ei pitäydy kaikkein ahtaampaan tai pelkkään enemmistön hyväksymään fysiikkakäsitykseen. "Oikeaoppiseen" fysiikkaan jäykästi pitäytyvät eivät tietenkään voi tällaisia tehdä. Mutta ennen fysikalismiin kääntymistä olisi hyvä muistaa, että oikeaoppisinkaan fysiikkatieteen osa ei lainkaan tunne sellaista käsitettä kuin elämyksellinen tietoisuus fysikaalisena suureena tai ilmiönä.

Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja.

Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

Huumoripitoinen struktuuri ei aina muotoudu toiselle, vaikka toinen haluaisi ; huumori täytyy ymmärtää. Tämä ilmenee mm. ylläolevasta "Vauva"-lehden keskustelusta ja myös Tiede-lehden 2006 kirjoituksesta. Aivoissa täytyy siis olla huumorin ymmärtämisen struktuuri aivan avainstruktuurina. Yksi voi ymmärtää tai olla ymmärtämättä toisen huumoria (esimerkiksi eräällä kylällä asui kaksi tunnettua huumorimiestä, jotka eivät kuitenkaan ymmärtäneet toistensa huumoria).

Aprillipila huumorin erityislaatuisena muotona on yksi niistä huumorin muodoista, joita ei voi esimerkiksi vitsien tavoin "ulkoistaa". Aprillipilaan kuuluu usein lievä nolostuminen, mihin aprillaus pyrkiikin; ihmissuhteen ohimenevään koettelemukseen. "Sinulla on kengännauhat jäänyt auki", ja kun uhri katsoo hämääntyneenä kenkiinsä, nolostumisen tunne lievennetään ja velhotaan pois litanialla "aprillii, syö sillii, juo kuumaa kuravettä päälle." - Ehkä tässä olisi vihje huumorin yleisemminkin merkitykseen ihmissuhteiden verkostossa.

MooM
Liittynyt29.6.2012
Viestejä7161
aggris aggris

Miten huumori ilmenee aivojen toiminnassa? Varmaan aivoista löytyvät omat vakioisesti erilaisten huumorityyppien yhteydessä aktivoituvat järjestelmät. Mutta miten huumori on niissä elämyksellisenä kokemuksena? Tätä ei liene selitetty lainkaan. Näin on tultu tietoisuuden ongelmaan ja fysikalismiin sen selitysyrityksenä. (Sori, etten pystynyt hillitsemään itseäni..)

Hakurimpsulla

https://scholar.google.fi/scholar?q=humor+amusement+imaging+&btnG=&hl=fi&as_sdt=0%2C5

löytyy kuvantamistuloksia huumoriin liittyvistä aivoprosesseista. Humori ei ole mikään yksiselitteinen tunne tai prosessi, vaan koostuu eri komponenteista. Yllättävyys, oivallus on monesti mukana ja näihin tietysti liittyy vastaavaa prosessointia. Mielihyväalueet aktivoivoituu, jos huumori koetaan hauskana. jne. Huumorin tyypi vaikuttaa: http://cercor.oxfordjournals.org/content/17/2/314.short 

Yksilöiden välillä on tietenkin eroja siinä, mikä huvittaa ja mikä ei. Sukupuolierojakin näkyy olevan

"...we investigated 29 healthy subjects (14 female, 15 male) during the processing of humorous cartoons. In women, the ventral system implicated ín detection and appraisal of emotion was activated, including amygdala, insula, and Anterior Cingulate Cortex (ACC). Men showed activation in both the ventral and dorsal processing systems. The results indicate that women process humor though limbic reactivity, involving appraisal of its emotional features, while men apply more evaluative, executive resources to humo processing"

http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0028393211000728 

Elämyksellisyys on vielä piirun verran epämääräisempi ja subjektiivisempi asia. Jo se määrittely on hankalaa. Kai siihen liittyy jotain arkikokemuksen ylittävää, yllättävää(?) ja yleensä positiivista, vaikka kyllä negatiivinenkin juttu voi olla "elämys", kuten vaikka heikkoihin jäihin humpsahtaminen.

Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

"MooM": Luultavasti entinen "Mummo", vahvimpien arvelujen mukaan entinen päätoimittaja, jota kolleega hesarista kuvasi "Kovan luokan feministi ja käheä äänikin". https://www.tiede.fi/keskustelu/4000675/ketju/hyvastit_ja_arvioita_nimim...

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5695

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

lokki
Liittynyt3.1.2010
Viestejä4937

Nauru on aina naurua kuolemalle; vähintäänkin edellisen mielikuvaketjun, tarinan, kuolemalle ja uuden syntymälle. Uudelle näkökulmalle, jota ei voi olla, ellei vanha kuole.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715
Lentotaidoton

MooM: Tietoisuuslänkytykseen en lähde, siitä on omat ketjunsa ja niitä joskus seuranneena osaan arvata, miten pian kiinnostava aihe muuttuu verbaaliseksi kilpamasturboinniksi. (pahoittelen banaalia sanavalintaa, mutta siltä se vaikuttaa)

aggris aggris: Kuvitellaan nyt kuitenkin, että elämys olisi aivojen fysikaaliseen systeemiin kuuluva ilmiö. Fysikaalisena sillä täytyy olla jokin muoto, eri muotoinen struktuuri eri elämyksillä. Oma ongelmansa on nyt se, missä tuota struktuuria vastaava koettu elämys sijaitsee, koska sehän ei voi fysikaalisessa universumissa olla muualla kuin tarkastellussa fysikaalisessa järjestelmässä oleva fysikaalinen "komponentti", vähäinen tai laaja. Ratkaisevin virhe olisi nyt väittää, että elämys on havaitsijan tulkinta ko. konfiguraatiosta. Fysikalismissa ja muissakin kehittyneissä tietoisuuskäsityksissä elämyksen olemassaolo sisältää samalla elämyksen kokemisen. Vallitsee siis kokemus ilman kokijaa, subjektiton tietoisuus.

 

En minäkään tässä ryhdy kilpaitsesaastutukseen. Sellaiseen mielestäni joudutaan juuri sen tähden, että ei hyväksytä fysiikan olevan fysikaalista ja selittyvän fysiikalla. Esim tuo agrris aggiksen käsitys elämyksestä. Kukaan ei koskaan ole väittänyt sen olevan yksi konfiguraatio aivoissa. Koska elämyksiä (vaikkapa punaisen näkeminen tai se huumori) on miljoonia/miljardeja eri vivahteita, niin on selvää, että vaikuttavia konfiguraatioita ja niiden yhteispeliä on saman verran. Ja tosiaan; kokeminen/tietoisuus = kvanttifysikaalinen konfiguraatioiden prosessi. Erillistä, fysiikan ulkopuolista ”kokijaa” fysikaalisen prosessin ”tulkitsijaksi” ei tarvita.

Edistystä on se, että subjektittoman tietoisuuden idea näyttää viimeinkin menneen perille. Naurettavaa sen sijaan on täysin ilman perustelun yritystäkään väittää tietoisuutta fysiikaksi (olipa se sitten sitä tai ei).

Jos haluat löytää lähes päteviä perusteluja, voisit etsiä niitä Japetuksen yrityksistä todistaa minulle, että Leibnizin kuilua ei ole olemassa.

Hyvin herkkäuskoinen kuulija voi ehkä uskoa mielikuvitusselitystäsi, kun sanot tavalliseen tapaasi, että kvanttikenttien jotkut tapahtumat ovat elämyksellisiä (olen kirjoittanut niin yleisluontoisesti kuin osaan, ettet taas tapasi mukaan pakenisi epäoleellisiin käytettyjen termien arvosteluihin kuten käyttämäni termin "konfiguraatio" vääristelyyn. Et kai luule minun luulleen, että kaikille punaisen vivahteille riittäisi yksi konfiguraatio? Vai eikö elämykset sinulle enää olekaan kvanttikenttien funktioita/konfiguraatioita/tiloja/ylipäänsä mitä vain, eikö vieläkään sananvalinta osunut?)

Vastauksen voisi kirjoittaa vaikka fysiikkapalstalle aloittamalla uuden "Tietoisuuden ongelmat" -ketjun, niin tämä palsta rauhoittuisi oman otsikkonsa alle, kuten varmaan monet MooMin tavoin toivovat.

Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. Uskomuksen vaikka kuinka tehokas toisteleminen ei nyt kelpaa perusteluksi. Pätevä tieteellinen perustelu saisi minutkin harkitsemaan asiaa, uskonvakuuttelut ja mielikuvitusselitykset (kuten kvanttikenttien tapahtumien väittäminen elämyksiksi) eivät sitä tee.

No, toivotaan, että onnistut perusteluissasi. Minä tulen miettimään niitä enkä heti potkaise väheksyvästi pellolle, niin kuin itselleni on taholtasi aina tapahtunut, kun olen jotain omintakeista yrittänyt esittää.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5695

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

 

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715
Lentotaidoton

aggris aggris: Jään odottamaan tieteellistä perusteluasi sille uskomukselle, että elämyksen kokeminen on fysiikkaa, fysiikan ilmiö. 

Perustelu on aihetodisteellinen ja hyvin yksinkertainen. Perusnäkemys siinä on, että kosmoksessamme ei ole eikä löydy fysiikan ulkopuolista toimijaa. Tämä on tietysti a priori oletus ja voit sitä yrittää kumota mielesi mukaan. Joko tieteellisesti tai ei-tieteellisesti.

Ennemminkin tulisi sinun (tieteellisesti) perustella tällaisen toimijan olemassaolo (esim jumalien olemassaolo, joidenka (ainakin yhden) olemassaoloon muistan sinun uskovan).

Ihan hyvä jos joku tyytyy aihetodistukseen, joka itsekin on oletus, oikeastaan ehkä uskomus. Saattaa olla, että Leibnizin kuilu ei vain ole kaikkien (kuten minun) ylitettävissä, kun taas toiset eivät sitä edes havaitse. Paljon mahdollista, että näkemyserot perustuvatkin usein korostamaani erimielisyysperiaatteeseen. Pelkään kuitenkin, että sisäinen tietämisen pakko estää tunnustamasta edes itselleen, että ei tiedä..

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5695

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715
Lentotaidoton

aggri aggris: Miten jälkimmäinen kappale kuuluu asiaan, en pysty kovalla yrittämiselläkään ymmärtämään. Vai onko tapanani ollut "selittää" asioita GDI:llä? Vastaa rehellisesti.

 

Olet yrittänyt ”selittää” määrättyjä asioita (rehellisyyden nimissä et kaikkea) ohi fysiikan (kun et kerta tunnusta kaiken olevan fysiikkaa). GDI on oma johtopäätökseni silloin, kun jää vain yksi muu vaihtoehto, eli fysiikan ulkopuolinen toimija.Kun julkisesti olet ilmoittanut uskovasi jumalaan, niin on loogista olettaa, että tämä fysiikan ulkopuolinen toimija olisi nimenomaan GDI. Vai olenko väärässä? Onko muitakin vaihtoehtoja, eli muitakin fysiikan ulkopuolisia toimijoita?

Olet väärässä, mutta ei se mitään. Kuten ennenkin olen korostanut, toisille (kuten minulle) Leibnizin kuilu tuntuu mahdottomalta ylittää, ja toiset eivät edes tuota kuilua tunne. Kokemuksellinen ero saattaa perustua suorastaan erimielisyysperiaatteeseen

http://www.cell.com/neuron/abstract/S0896-6273(13)00004-4?_returnURL=http%3A%2F%2Flinkinghub.elsevier.com%2Fretrieve%2Fpii%2FS0896627313000044%3Fshowall%3Dtrue

Erimielisyysperiaate ehkä yhdessä kasvatuskokemusten ja muiden kokemusten kanssa saa toisen uskomaan tietävänsä jonkin asian, kun toinen mieltää näkemyksensä olennaisesti spekulaationa.

Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei. Kun itse olen esitellyt joitakin naturalistisia (esimerkiksi vakuumiperäisiä tai informaatiokondensaattiperäisiä) näkemyksiä tietoisuudesta, en ole saanut vastaani vähäisintäkään positiivista vastakaikua tai myötäpohdiskelua.

Silti en pidä täysin mahdottomana, että Leibnizin kuilu voisi umpeutua minullekin, mutta pelkkänä uskomuksena tämä on mahdoton. Sillä, joka ei jostain syystä Leibnizin kuilua kokemuksellisesti tunne eikä koe mitään vaikeutta sanoa elämyksellisyyttä aineeksi, ei vastaavaa ongelmaa ole.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5695

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715
Lentotaidoton

”Leibniz-kuilua” googlettaessani kovin tulee mieleen tuntemukset GDI:stä:

http://www.areiopagi.fi/2014/12/argumentti-tietoisuudesta-ja-intentionaalisuudesta-jumalaan-osa-2/

Esim: aggris aggris:

Tuli vain mieleen, että eikö naturalistisen tieteennäkemyksen mahdollinen ateistisuus perustunekin ateistin sisäiseen tilaan, josta käsin hänen naturalisminsa sitten "värittyy" ateistiseksi, vaikka se voisi olla antiateistinenkin? Jotkut teistiset tieteilijät saattavat ajatellakin tämän suuntaisesti.
Antiateistisen naturalismin puitteissa huoli Jumalan toimintatavoista korvautuisi naturalismiin pitäytyvällä tieteellisellä toimeliaisuudella, jota se itse asiassa käytännössä onkin, ja Jumalan ilmoituksen ja uskon alkuperäinen merkitys saisi ehkä enemmän sijaa mielessämme.
Älykkään suunnittelun sijaan voitaisiin mielestäni kaavailla luonnon lakien älykästä järjestelmää, joka tosin olisi Luojan tekemä tai Luojaan kuuluva ominaisuus, mutta ilmenisi meille puhtaan naturalistisesti - kuitenkin siis ilman ateistista väritystä.
Ateistien ja ehkä monien muidenkin yleinen harhaluulo, että Jumala-käsite olisi syntynyt tai ollut tarpeellinen tiettyjen ilmiöiden (kuten ukkosen jyrinän) selittämiseksi ja saisi nyt väistyä kaiken tullessa tieteellisesti paremmin selitetyksi, menettäisi naturalistisen tieteen olemuksellisen hyväksymisen jälkeen voimansa ja uskon olennainen merkitys, joka olisi saattanut peittyä Jumala-käsitettä koskevien harhakuvien alle, saisi mahdollisuuden kirkastua.. 
Tulipa kirjoitetuksi ilman yhtään harkintaa, mutta tuntui, että pakko se oli tehdä.”

Taikka täällä:

https://disqus.com/by/pentti_s_varis/

yllä aggris aggris: Olisin tosi tyytyväinen, jos joku fysikalisti selittäisi uskottavan tuntuisesti miten elämyksellinen tietoisuus aivoissa tai vastaavassa ilmenee, eikä vain julistaisi uskoaan tietoisuuden sijaintiin aivoissa, mutta ei.

Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa. Sinulle on miljoona kertaa yritetty selittää, että reduktion miten-kysymys on vielä miljoonien tiede/tutkimus  -koukeroiden takana (ja voi olla että kvanttiluonteensa mukaisesti sitä ei koskaan tyhjentävän fyysisesti pystytä selittämään). Sinä vaadit tänään Nobel-tasoista miten-selitystä Tiede-lehden keskustelupalstalta.

 

Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa. Valitettavasti. Käyttäytyminen on vastenmielistä. Uskovaa saa nimitellä uskovaiseksi (en ole kohdannut uskovaa joka pitäisi tällaista nimittelyä vastenmielisenä). Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää. Jos jotain asiaa ei tänään pystytä täydentävästi fyysisesti selittämään ei tarkoita sitä, että fyysistä selitystä ei olisi.

0. GDI merkitsee, että asia jätetään tieteellisesti selittämättä ja todetaan sen asemesta GDI. Näin olen ainakin sen käsittänyt. Nytpä voisit osoittaa minun kirjoituksistani, missä olen turvautunut GDI:hin. Mutta entä jos uskomus että käytän GDI-"argumenttia"  onkin vain omassa päässäsi? Minun päässäni sellaista ei ole koskaan ollut.

1. "Sitten kirjoitat tällaista käsitepotaskaa ja tahallisen hyökkävää vähättelypropagandaa" Olisi ehkä hyvä vähän yksilöidä, mikä esittämäni näkemys/ehdotelma on käsitepotaskaa ja mikä tahallista vähättelyä. Kumpaakaan kun en itse tiedä kirjoittaaneni. Mutta jos voit osoittaa tuollaisia kohtia, voisin ottaa tarvittaessa opikseni.

2. "Uskovaisten yleisin hyökkäys tiedettä vastaan on nimittely (tiede)uskovaiseksi.Niin tässäkin ylläolevassa aggris aggriksen lainauksessa" Sama koskee tätä "syytöstä". Kirjoittaessa olen tarkoittanut aivan muuta, enkä arvannut, että ne voi noinkin tulkita. Niin mitkä? En tiedä, mutta että toisetkin ymmärtäisivät, olisi varmaan hieman eksplikoitava niitä kohtia, jotka näin tulkitset..

Ehkä samalla miettisit hieman tarkemmin, mitä olen kirjoittanut. Tosin et varmaan viitsi/uskalla?

Muutama tunti sitten keskustelin juuri pitkään kollegan kanssa. Keskustelun kuluessa hän mainitsi muun muassa, että Wolfgang Paulin mielestä mind-brain -ongelma on kaikkein tärkein ratkaistava. Toiveeni on, että muutkin tosissaan yrittäisivät ratkaista ongelman. Mutta sinun mukaasi sitä ei luultavasti voi ratkaista elinaikanamme. Voit tietenkin olla oikeassa tässä uskomuksessasi. Mitä uutta tietoa materiasta sen ratkaiseminen sitten mielestäsi vaatisi?

Totuus on se, että yksikään tämänhetkinen teoriarakennelma ei ole varmuudella lopullinen, eikö niin? Monesta asiasta on olemassa "virallisen" lisäksi joukko erilaisia hahmotelmia. Esimerkiksi YST:stä on monta varteenotettavaa kehitelmää. Mainitsen tässä vain O.K.Davtyanin ja Hagen Kleinertin hahmotelmat. Tämän näkökulman voisi laajentaa kehoitukseksi olla pitäytymättä juuri tällä hetkellä vallitsevaan yleisimpään näkemykseen. Esimerkiksi eetterin teoriaa ei tavallasi tarvitsisi väheksyen jättää huomiotta, vaikka monet fyysikotkin niin tekevät. Eetterin (fysikaalisen vakuumin) teoria ei liene vielä loppuun asti rakennettu. Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

 According to the philosophical point of view of Einstein, Dirac, Bell, Polyakov, ’t Hooft, Laughlin, de Broglie, Maxwell, Newton and other theorists, there might be a medium with physical properties filling 'empty' space, an Aether, enabling the observed physical processes.

Aivoja voi myös pitää hyvin tiheänä verkostona, johon Barabasin mukaan voi kehittyä Bosen-Einsteinin kondensaatti. Elämyksellinen tietoisuus voisi liittyä tuollaiseen kondensaattiin. Aivojen tilan muuttuessa sekä kondensaatin sijainti että sen mahdolliset moodit muuttuisivat ollen toisaalta elämyksellisiä tietoisuuden tiloja.

3. "Kun argumenttipaukut loppuvat, alkavat jotkut nimitellä tiedemiehiä tiede-uskovaisiksi. Ei niin mieltäylentävää." Miten se, mitä "jotkut" alkavat tekemään, liittyy keskusteluumme? Siksikö, että mahdollinen lukija ajattelisi minunkin tekevän niin?

Muistan kyllä hyvin, kun kerroit yhtyväsi :-) Lauriin sävyllä, että minun toivottaisiin häipyvän näiltä palstoilta. Ja silloin ei ollut kysymys sen kummemmasta kuin hieman poikkeavasta kvanttifysiikan tulkinnasta tai sen pohtimisesta, voisiko kvanttifysiikkaa soveltaa. Sen jälkeen olen pidättynyt häiritsemästä mielenrauhaanne ja välttänyt kvanttifysiikan mainitsemista aina kun mahdollista. Voisit tehdä luettelon, mistä asioista kanssasi ei sovi olla eri mieltä. Jos voisin, välttäisin sitten niitä..

Eetteri ja kondensaatti, niistä en mielelläni luopuisi edes tuomitsijoiden edessä.

Lentotaidoton
Liittynyt26.3.2005
Viestejä5695

Kun keskustelumme menee suuntaan: enhän minä noin – sinähän noin, niin siitä ei paljoa kostu. Voin hyvin kuvitella Syksy Räsäsen tuntemukset. Ei ole kyse siitä, etteikö hän tiennyt tai osaanut. Sinulla ei taida hoksottimet juuri tässä kohdin (asenteesi vuoksi) oikein toimia. Oletko pohtinut mahdollisuutta, että hän vain on kyllästynyt tällaisiin (monet tiedemiehet valittelevat näitä tieteen enemmän/vähemmän harhaisia sivupolkuja imuroivia innokkaita mullavälähti-tieteilijöitä)? Räsänen vain sanoi asian kohteliaammin: en ymmärrä kysymystä (tätä hän on harrastanut esim. Eusan kysymysten itsetehdyn fysiikan kohdalla).

 

aggris aggris: Kysellessäni viime viikolla Syksy Räsäsen blogin yhteydessä vakuumista meidänkin usein väittelemistämme asioista, Syksy ei edes tiennyt tai osannut vastata tiettyihin kysymyksiin, joihin sinulla on aina ollut varma, minun näkemykseni väheksyvästi tyrmäävä tieto. Ja joita voisi mielestäni pitää lähtökohtina naturalistista tietoisuuden teoriaa hahmotellessa.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1715
aggris aggris

Pentti S. Varis (entinen P.S.V. ja psv): Nauru pidentää ikää, sanotaan, ja naurussa on muun muassa se etu, että suu on silloin nauravassa asennossa, eikä happaman ilmeen tavoin estä lymfakiertoa päähän.

Mutta veikkaan, että huumorilla on toinen, vielä oleellisempi merkitys ihmiselle. Ja ei yksin huumorilla, vaan kaikella etenkin vuorovaikutuksessa tapahtuvalla kommunikaatiolla. Mikä se voisi olla?

Kaikkeen aistimiseen kuuluu välttämättömänä pääosana tunnustelutoiminto. Esimerkiksi kosketusaisti alkaa varsinaisesti toimia vasta, kun "tuntokeräset" aivoperäisesti aktivoidaan ja sormea liikutellaan monilla eri tavoilla pitkin tunnusteltavaa pintaa (sanoi psykologian professori, jonka nimeä en muista, virkaanastujaisesitelmässään) . Kosketusaistin näin aktivoiduttua voidaan kokea jopa salaperäinen hyperacuity-ilmiö, ylitarkka aistimus.

https://www.google.fi/#q=hyperacuity

Klikkaamalla "Petri Ala-Laurila" voidaan tutustua silmän vastaaviin aktivoitumisprosessin tekijöihin, joista seuraava lyhyt esitelmäkin kertoo

 https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Muiden aistien tavoin myös korva suorittaa samanlaisia tunnustelutoimintoja, minkä huomaa esim. herkistäessään korvansa kuuntelemaan hiljaisuutta. Osa hiljaisuuden huminasta voi olla merkki hyperacuitystä.

Suunnattoman komplekseiksi osoittautuneiden aistitoimintojen joukkoon lisäisin nyt yhden: ihmissuhdeaistin. Keskusteluvuorovaikutus on ihmissuhdeaistin pääkohtainen aktivoitumistapa. Lähettämällä erilaisia sanallisia viestejä vastapuolelle tunnustelija vastaukset kokiessaan saa tietoa kyseisen ihmissuhteen ominaisuuksista ja laadusta.

Ihmissuhteen tunnustelutoiminnon monenlaisiin aktiivisiin osiin kuuluvat erilaiset keskustelut puheenaiheineen. Huumori ja aprillaus ovat yksi näistä.

Huumorin eri lajien "esittely" keskustelussa on omiaan paljastamaan tunnusteltavasta ihmissuhteesta puolia, joiden tietäminen voi jossain tapauksessa olla tosi tärkeä.

Koko elämänprosessin tietoisuudessa ilmenevä alue on pohjimmiltaan aistimista. Aistimme ulkoisten asioiden lisäksi mm. oman päämme sisäisiä tiloja, joihin tietoiset tilatkin voidaan alustavasti lukea. Aistitoimintojen tutkimus on aistielinten toiminnan yllättävässä monimutkaisuudessa ja monesti myös niiden aivotasojen yhteenkietoutuneisuudessa ollut olennaisilta osin vasta  pintaraaputusta.

Moniaistielimenä toimivan ihmisen tärkeimmät aistitoimintojen lohkot liittyvät aivoihin. Toinen niistä on omien aivotilojen aistiminen. Tämän ilmiön syventävä tutkiminen voisi olla ajankohtaista. Toinen on taas toisten, erityisesti kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnusteleva aistiminen.

Aivoissa tosin tapahtuu paljon tiedostamattomia asioita, joita ei niiden tapahtumishetkellä aistita. Esimerkiksi matemaattisen ongelmanratkaisun jotkin vaiheet voivat olla sellaisia.

Kanssakeskustelijoiden aivotilojen tunnustelevan aistimisen monimutkaisuus ylittää kielellisten (tai vastaavien) tunnustelumoodien monimutkaisuuden, mutta pelkät kielelliset moodit ovat jo erittäin monimutkainen ja monitasoinen "tunnusteluverkko". Kukin moodi testaa keskustelukumppanin aivotilaa joltain osalta. Huumorin eri muodot ovat tällaisia moodeja. Niitä "käyttämällä" saadaan selville tiettyjen tietoisuuden osioiden virittymisherkkyys.

Omaa laatuaan olevana ihmissuhdeaistin moodina toimivat  myös uskontoon liittyvät puheenaiheet. Niiden yhteydessä paljastuu usein varsin radikaalia tietoa aistikohteesta, varsinkin, jos tunnustelu on muodoltaan adekvaattia. 

Aivan kuin silmän funktio ei ole pelkkä näkeminen, ihmissuhdeaistillakin on paljon funktioita. Tarkemmin ajatellen nämä funktiot kuitenkin osoittuvat ihmissuhdeaistin säikeiksi, joista muodostuu ihmissuhteittemme verkko. Osa säikeistä johtaa verkon kehityskelvottomiin osiin, osa taas kehityskelpoisiin tai jo pitkälle kehittyneisiin.

Arvioinnissa on elämyksellisellä tietoisuudella keskeinen rooli. Elämyksellisen tietoisuuden synty, olopaikka ja rakenne ovat kuitenkin toistaiseksi täysin avoimia ongelmia. 

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat