Kirjoitukset avainsanalla tunne

Istun pimeässä salissa ja seuraan lavan tapahtumia. Vilkaisen käsivarttani. Ihoni on kananlihalla. Samassa havahdun siihen, että kokoussalissa vetää ja ilma on viileää. Olen jälleen unohtanut, että aurnkoisessa, läpi vuoden lämpimässä Kaliforniassa, ihminen palelee sisätiloissa.

Iho voi nousta kananlihalle myös silloin, kun ihminen muistelee koettua tilannetta, joka edelleen kylmää mieltä. Ihminen koki silloin olevansa kuin vereslihalla. Autonominen hermosto voi reagoida pitkänkin ajan jälkeen sellaisen tapahtuman muistelemiseen, jossa tunteet olivat pinnalla. Iho reagoi ja viestii. Ihoa voi myös kuumottaa ja punastuttaa vahvojen tunnemuistojen äärellä.

Dekkareissa ihminen tuntee nahoissaan, että kaikki ei ole nyt kohdallaan. Niskakarvat nousevat pystyyn, kun vaara vaanii. Jälleen iho viestii ja havahduttaa ihmisen valppauteen.

Englanninkielinen kysymys – “Are you comfortable in your skin? ” – “Viihdytkö ihossasi? ” – tarkoittaa “Oletko sinut itsesi kanssa?” Kielikuvat kertovat siitä, mihin emme välttämättä muuten tietoisesti kiinnitä huomiota. Iho viestii eri tavoin myös ihmisen sisäisestä maailmasta - tunne-elämästä ja tunnetiloista. Hyvä olo hellii ihoa, stressi ja valvotut yöt kiristävät sitä. Rakastunut ihminen hehkuu.

Posket punoittavat jännityksestä, innostuksesta, ihastuksesta, kylmästä ja liiasta auringosta. Iho on ihmisen laajin ja ehkäpä myös monipuolisin aisti. Kosketus-, kipu-, kylmä- ja lämpö- sekä värinä- ja asentotunto tarjoavat rikkaan ja monipuolisen aistipaletin. Ihon aistisolut ovat erilaistuneet reagoimaan erilaisille ärsykkeille.

Ihminen hioo koko ajan kykyään tunnistaa kehonsa ulkopuolella olevia asioita koskettelemalla ja käpistelemällä erilaisia pintoja sekä oleilemalla erilaisissa ilmastoissa ja ympäristöissä Jos ihminen on nähnyt esineen vain kuvassa, hänen tietonsa siitä on vajavainen. Käsi ja käden tuntemiskyky auttavat hahmottamaan mm. esineen muodon ja pinnan rakenteita. Ihon aistipaletti auttaa tunnistamaan kädessä olevan esineen vaikka silmät kiinni, jos sitä on joskus tullut käsin tutkittua.

Vaatteen ihokosketus voi jo kertoa, onko pusero silkkiä, pellavaa vai villaa. Iho kertoo myös, missä vaate kiristää ja hengittääkö materiaali. Eipä siis ihme, että nettikaupasta tilattuja vaatteita palautetaan usein. Ainakaan vielä nettiostoksilla ei synny aitoa vaatteen ihokosketusta.

Tuntoaistien välittämä tieto lenkkipolun pinnasta ja raajojen sekä kehon asennoista on tarpeen liikkumisen hienosäädölle. Moniko meistä miettii sitä, kuinka hyvin muotiin tulleet älyjalkineet edistävät jalkapohjien aistikykyjä.

Näpit palavat herkästi kuumassa, jos käsien tuntoaisti on heikentynyt. Kylmästä kohmeat kädet ovat kömpelöt.

Monet eläinlajit sukivat itseään ja toisiaan. Ihon sively rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Olisiko tässä myös yksi selitys ihovoitteitten suosiolle? Ihminen aistii herkästi toisen ihmisen kosketuksen sanattoman viestin. Erilaiset hoitajarobotit eivät pääse kosketustaidoissaan lähellekään ihmiskäden lempeyttä. Mietin tätä viimeeksi, kun pääsin nauttimaan ammattimeikkaajan höyhenen kevyestä kosketuksesta. En ihan heti suostu siihen, että kampaajarobotti pesee ja hieroo päänahkaani.   En myöskään usko, että robottisormien käsittely aktivoi kehoni luonnollisen mielihyvä-hormonin eli beeta-endofrinin tuotantoa samalla tavalla kuin ihmiskäsi ihollani.

Tänä päivänä ihmiset käyttävät herkkiä sormenpäitään erilaisten laitteiden näyttöjen tökkimiseen. Tökkiikö ihminen tulevaisuudessa käsivarteensa liimattua keinoiho-näyttöä etsiessään tietoa data-pilvistä?   Miten mahtaa keinoiho reagoida ihmisen erilaisiin tunnetiloihin?

Ihmiset koristelevat mielellään ihoaan. Kuvassa vuodelta 2010 taiteillaan iholle hennalla kuviota maaliskuisilla kevätjuhlilla Lontoossa (wikimedia commons, Mary Carson).

Kommentit (9)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

psv: Tiedekokin blogi antaa varmaan itse kullekin ajateltavaa. Eiköhän vain iho lienekin paitsi suurin, myös monipuolisin aistielimemme. Uskomattoman herkkäkin iho on esimerkiksi erottamaan epätasaisuuksia, kuten seuraava tiedeuutinen kertoo.

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/09/130916110853.htm

Ruotsalainen fyysikoiden ja psykologien yhteistyönä tekemä kosketusaistin herkkyystutkimus on tuottanut ennalta arvaamattoman tuloksen. Kosketusaisti pystyy muuten sileästä pinnasta erottamaan jopa suuren molekyylin. Kosketusaistin erotuskyvyn raja osoittautui nimittäin 13 nanometriksi eli kolmeksitoista millimetrin miljoonasosaksi..Jos kuviteltaisiin sormi maapallon kokoiseksi, erotuskyky riittäisi tuntemaan eron auton ja talon välillä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

psv: Ainakin joitakin hajureseptorityyppejä on löydetty mm. pienistä verisuonista, joissa niillä on tärkeä tehtävä. Vastaavasti myös näköaistisolujen varsinkin UV-valolle herkkiä molekyylejä on löydetty sijaitsemasta pitkin ihoa. Iholla on siis ilmeisesti liialta auringolta suojaava näköaistiominaisuus

https://www.newscientist.com/article/dn21127-skin-sees-the-light-to-prot...

Voiko iho aistia näkyvää valoa ko. aistimuksen tullessa vieläpä tietoiseksi? 60-luvulla  tutkin hieman tätä mahdollisuutta. Yritin vieläpä tunnistaa käsien näköaistin avulla kuvia, joskin tulokset jäivät epävarmoiksi. Etevän psykologin A.N.Leontjevin kokeelliset tutkimukset kuitenkin osoittivat, että kun koehenkilön kykyä heikkojen ärsykkeiden havaitsemiseen tehokkaasti koulutettiin, hän oppi  tiedostamaan, milloin hänen kätensä ihoa valaistiin

http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=528988

Myös tietyllä menetelmällä muunnetut rotat oppivat reagoimaan (tietenkin silmät sidottuina) sinisiin led-valon väläyksiin

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0032699

Joidenkin mustekalatyyppien iholla on joka tapauksessa ilmeinen kyky aistia valoa ja valotilan muutoksia

http://www.iflscience.com/plants-and-animals/seeing-without-eyes-two-spo...

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

psv, aggris aggris: Siitä lienee yli viisikymmentä vuotta kun viimeksi kävelin soratietä paljain jaloin, mutta tuon viimeisen tapahtuma muistelu aiheuttaa edelleen kivuliaita väristyksiä, joiden keskuksena ovat jalkapohjat. Ainakin osa tuntemuksista tuntuu liittyvän ihoon, vaikka myös jalkojen syvemmät kerrokset ovat mukana kärsimyksen muistamisessa.

Jalkapohjien ihon ajattelu tuo mieleen paitsi kivuliaan, myös yhden ylivertaisen nautinnollisen tuntemuksen aivan samoilta ajoilta, kun minun ja tutun feminiinin pöydälle nostettujen jalkojen pohjat sattuivat yhteen istuessamme vastakkain pöydän eri puolilla. Vaikka olimmekin ystäviä, mistään lemmenleikistä ei ollut kuitenkaan kysymys. Tuntemus oli joka tapauksessa ylivertaisen nautinnollinen.

Useissa muissakin tilanteissa ovat jalkapohjani kokeneet ja vieläpä säilöneet eläväisinä muistiin millään muulla ihon osalla saavuttamattomia tuntemuksia.

Ihan tavallisessa kättelyssä olen havainnut toisten ihon olevan ikään kuin miellyttävä tuttava, toisten taas vieraampi eikä yhtä mukava. Jos jättää välittömät ihoon vaikuttavat tekijät (kuten esim. viilentävän ja kosteuttavan jännitystilan ennen esitystä) huomiotta, voisi ehkä päätellä, että keskenään samanlaiset iholaadut tuntuvat toisistaan miellyttävämmiltä.  

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

psv: Joillakin Afrikan heimoilla on aikoinaan ollut tapana suojata naisiaan ryösteleviltä naapuriheimoilta rumentamalla ja muutenkin vaurioittamalla heitä  pidentämällä luonnottomasti heidän kaulaansa renkaiden avulla. Heidän näkemisensä voinee todella alentaa ryöstäjien seksuaalista kiinnostusta. Sama tavoite tuntuisi useilla nykynaisilla olevan heidän ajaessaan kainalonsa sileiksi ja ehkä myös estäessään hien hajua erilaisilla dödöillä. Monet naiset tuntuvat suorastaan uskovan olevansa halutumpia ilman kainalokarvoja kuin niiden kanssa. Luulo perustuu kuitenkin huonoon miehisen psyyken tuntemukseen. Nykynormien mukainen karvojen ajelu voi myös olla iholle haitallista, kuten seuraava kansantajuinen artikkeli kertoo:

 http://www.menaiset.fi/artikkeli/sport/terveys/unohda_sheivaus_ihokarvat...

Vierailija

https://www.yumpu.com/fi/document/view/22563053/iho-ja-psyyke/2

Ylläolevasta psykiatrian professori Jyrki Korkeilan suomenkielisestä, pääkohtiin keskittyvästä esityksestä käy ilmi kiinnostavia yhteyksiä psyyken tilan ja useiden ihosairauksien välillä. Yhteys on varmaan varsin kiinteä jo siitäkin syystä, että iho ja aivot eriytyvät sikiöllä samasta perussoluryhmästä. 

Ihon ja aivojen yhteydet panevat spekuloimaan niinkin yksinkertaisen asian kuin kasvojen finnisyyden tai aknen olevan ainakin jonkin verran yhteydessä tästä asiasta monilla heräävän voimakkaan stressitilan kanssa. Oli miten oli, ehkä aknen aiheuttajakompleksia etsittäessä psyykkiset tekijät olisi syytä kartoittaa.

Omakohtainen esimerkki miten välittömästi iho voi reagoida psyykeen annettiin minulle ollessani ensimmäistä vuotta va MAFYKE-lehtorina. Ilman auskultointia ja loppututkintoa olevana (ja muutenkin) en kyennyt opettamaan juuri mitään kunnolla. Kerrankin yritin neuvoa erästä varsin hyvää ysiluokan oppilasta, joka ei kuitenkaan opetukseni puutteellisuuden vuoksi heti äkännyt asiaa, jolloin tokaisin hänelle, tyhmä kun olin, että "voihan nenä". Kun seuraavana aamuna heräsin, nenääni oli ilmestynyt suuri ja kivulias paise!  

Yhteensopivat ihot?

Ihokosketus parisuhteessa on tietenkin tärkeää. Aloin eilen pohtimaan onko ihokosketusta koskaan tutkittu siitä näkökulmasta miten kaksi ihoa reagoi keskenään. Onko toiset ihot yhteensopivimpia kuin toiset?. Tuntuuko tietyn ihmisen ihon koskettaminen paremmalta kun toisen ainoastaan sen vuoksi mitä toista kohtaan tuntee vai onko mahdollista että ihon kemioissa on jotain sellaista mikä saa kosketuksen tietyn ihmisne kanssa tuntuman paremmalta kuin toisen. Ja voiko se jopa olla yksi syy miksi tunteet herää / pysyy toista kohtaan. Tiedän, että kosketuksella on merkitys tunteisiin j atoisin päin, mutta kyselisinkin nyt täällä viisammilta (kun en googlaamalla löytänyt tai osannut hakea), että onko kahden ihon keskinäistä reaktiota tieteellisesti tutkittu ja jos on niin onko tutkimuksissa löytynyt viittauksia siihen että tietyt ihot ovat yhteensopivimpia kuin taoiset tai jopa niin että yhteensopivat ihot aiheuttaisivat kemiallisen reaktion, jolla olisi vaikutusta ihastumisen/rakastumisen tunteeseen?

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

psv: Minäkään en ainakaan vielä löytänyt mitään virallista, mutta sitten tuli mieleen, että yksi yhteensopivuuden tekijä voisi olla ihon mikrobiomin samankaltaisuus ja yleisesti terveys. Ihon virukset, bakteerit, sienet ja levät ylittävät usein satakertaisesti tuntoaistin herkkyyden, joka ihanneoloissa on alle 20 millimetrin miljoonasosaa. Voisi ehkä puhua yleisesti mikrobiotan kentistä,  joiden yhtyminen esim. käteltäessä voi olla enemmän tai vähemmän harmoninen - tai täydellisesti yhteensopiva.. Paljon vaikuttavat tietysti myös otteen voima, käden viileys tai kosteus ja ihon eri syistä johtuva karkeus.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/uusinnumero?p_p_id=Article_WAR_DL6...

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bakteerit

Toisaalta myös positiivisesta suhteesta johtuva ennakko-odotus voi vaikuttaa, koska eräs psykologian professori virkaanastujaisesitelmässään totesi koskettamiseen valmistautuvan henkilön aivojen ennalta aktivoivan käden tuntoreseptoreita.

Myös kättelevän käden mikroskooppiset liikkeet voisivat toimia osatekijänä muun muassa aktivoidessaan silitykselle herkkiä reseptoreja. Näitä on äskettäin tutkittu tekemällä ne aktivoituneena fluoresoiviksi. Kun tällaista koe-eläintä on sitten silitetty, sen iho on alkanut paikoin loistamaan..

Olisi tosi mukavaa saada joltain asiantuntijalta vastaus, koska spekulaatioksi se näyttää menevän..

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1717

psv: Kun ajattelee vaikka kilpikonnan kilpeä, matelijoiden nahkaa ja ihmisen ihoa, ei aina aavista, että näistä kolmesta vastaa genomissa suurin piirtein sama proteiineja tuottava  geeniryhmä, joka on periytynyt likimäärin muuttumattomana 310 miljoonaa vuotta sitten eläneeltä esi-isältä. Kilpikonnan kohdalla kyseisessä ryhmässä on vain tapahtunut pieni mutaatio, minkä seurauksena ovat hivenen muuntuneet proteiinit tehneet kilpikonnan ihosta kovemman ihon funktion kuitenkin pysyessä samana

 http://www.sciencedaily.com/releases/2015/11/151125104911.htm

Pieniä eroja toki eri ihoilla on. Niinpä esimerkiksi krokotiili on äärimmäisen herkkä aistimaan ihonsa avulla mahdollisen ohi uivasta saaliseläimestä lähtevät kemialliset molekyylit, kyky, jota ihmisen iholla ei liene todettu olevan.

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat