Ihon biorytmit

Peiliin ei tee mieli katsoa huonosti nukutun yön jälkeen. Sieltä katselee harmaan kalpea Kiti, jonka iho ryppyilee. Iho paljastaa monia muitakin asioita. Kasvojen iho antaa vihjeen tuoreesta romanssista. Ihminen ihan hehkuu onnea. Jos en muuten hoksaa jännittäväni, hikiset kämmenet siitä kertovat. Moni tuntee kielikuvan iho kananlihalla. Käsivarren ihokarvat sojottavat ylöspäin, kun ihminen aistii ympäristöstä vaaran merkkejä. Kyse voi olla kehollisesta kokemuksesta eikä ihminen välttämättä osaa kertoa, mikä asia pelottaa. On vain sellainen tunne, että kaikki ei ole kuten pitäisi. On viisainta ottaa jalat alle.

Tietoisella tasolla aistimme ihon kautta ympäristön lämpötilaa, kostetutta, vetoa. Ympärillämme pyörivät erilaiset pienhiukkaset voivat ärsyttää ihoa. Keväällä ja kesällä ilmassa on erilaisia siitepölyjä. Niille allergisen ihmisen iho kutiaa, punoittaa ja näppylöi. Ihon reaktiot viestivät myös sisäistä tunnetilaa kuten iloisuutta, ahdistusta, jännittämistä. Nuorempana jännitin esiintymistä. Ja eikös kaulani silloin lehahtanut punalaikukkaaksi. Onneksi olin huomannut, että en ole ainoa, jonka kaula paljastaa jännityksen. Päätin olla välittämättä oireesta. Ihoreaktio tulkoon ja menköön.

Ihossa tapahtuu vuorokauden mittaan monenlaista, silmälle näkymätöntä. Ihmisen sisäinen kello eli vuorokausirytmi on kokoelma lukuisia kehon eri elinten, elintoimintojen ja solujen biorytmejä. Niitä säätelee ja niiden toimintaa synkronoi aivojen keskiosiin paikannettu hermosolujen rykelmä, jota kutsutaan keskuskelloksi. Yleensä liitämme sen uni-valverytmiin ja nukkumiseen. Tieteellinen tutkimus on avannut ikkunan kehon biorytmisen orkesterin yksittäisten soittajien rytmien ymmärtämiselle. Ihosolujen orkesteri antaa oman panoksensa.

Vuonna 2016 julkaistussa katsauksessa tutkijat (Matsui ym. 2016) kokoavat yhteen tutkimustietoa ihon biorytmeistä. Ihossa näkyy vuorokausirytmin vaihtelu. Tämän lisäksi tutkimus on osoittanut, että ihon solujen toimintaa on säätelemässä muitakin rytmejä, jotka ehtivät toistua useita kertoja vuorokauden aikana. Ihon ominaisuuksien yksityiskohtainen tutkiminen on osoittanut, että päiväsaikaan ihon suojaava vaikutus on korkeimmillaan. Iho on silloin paksuimmillaan, talin eritys suurinta, pH korkein, kun taas solujen uudistuminen on alimmillaan. Yöaikaan taas ihon lämpötila on korkeimmillaan. Silloin ihon solut myös uudistuvat ja ihovaurioita korjataan. Yöllä iho menettää kosteutta, kun taas ihon verenkierto ja läpäisevyys erilaisille aineille on voimakkaimmillaan. Ihon kutinassakin näkyy vuorokausirytmi: se kutisee eniten yöllä. 

Monista lääkkeistä on nykyään tarjolla myös laastarivaihtoehto. Katsauksessa vuodelta 2019 Lyons ym. esittävätkin, että ihon biorytmistä käytettävissä olevaa tietoa pitäisi hyödyntää lääkevoiteitten ja laastarien käytössä. Tämä voisi tehostaa hoitojen vaikutusta. 

Arkeologisten kaivausten esinelöydöt kertovat ihon hoidon pitkästä historiasta. Edesmenneen mummoni kirjahyllystä nappasin itselleni kirjan Kauneuden kirja (Irma Andersin, Otava 1950). ”Nykyinen kauneudenhoito on ennen kaikkea terveydenhoitoa”, kirjoittaa Andersin alkajaisiksi. Uni on saanut oman kappaleen, joka alkaa otsikolla ”Tärkein kauneuslääkkeemme”. 

Kun ihoa aamulla kiristää ja tuntuu kuin se olisi kaksi numeroa liian pieni nahkavaate, onkin kyse biorytmiikasta. Takana ei välttämättä ole huonosti nukuttu yö tai kalvava stressi. 

Ihon helliminen voiteilla iltaisin voi parantaa unta. Aamulla olemus kummasti kirkastuu sen jälkeen, kun naamaan on sivellyt kosteusvoidetta. Kimmoisan ihon sisällä on parempi olla.