MIT museossa eläkepäiviään viettävä Kismet robotti, jota 1990-luvulla opetettiin tunnistamaan ja ilmentämään tunteita: korvat heiluivat ja kulmakarvat kohoilivat. (kuva Wikimedia commons)

Jos pitäisi valita sana, joka useimmiten vilahtaa ihmisten puheissa tai toimii klikkailun houkutuslintuna eri medioissa, äänestäisin sanaa äly. Mitä on älykkyys? Miten se ilmenee? Mistä tunnistaa älykkään ihmisen? Miten määritellä eri eläinlajien älykkyys? Mistä kaikesta älyssä ja älyämisessä on kyse? Keskustelu älystä kuumottaa monia erityisesti, kun puhutaan tekoälystä ja sen voimallisesta esiin marssista. Tekoäly jyrää alleen ihmisälyn ja meistä tulee tyhmiä käskyläisiä, varoitellaan. Ehkä olen ymmärtämätön, ällinsä jo kadottanut ihminen, kun jo itse sana tekoäly minua naurattaa. Sanahan on älytön. Sehän viittaa näennäiseen älyyn. Sana tarkoittaa mielestäni pikemminkin älyn puutetta. Älyn eri ulottuvuuksia ja sen mittaamista on tutkittu enemmän tai vähemmän tieteellisesti kestävällä tavalla ainakin 1800-luvulta asti. Vastaukset kysymyksiin älystä ovat silti edelleen vajavaisia ja siksi niin otollinen väittelyn kohde.

Tekoälyn siunauksellisuudesta tai kirouksesta kiisteltäessä vastakkain ovat useimmiten ihminen ja jokin ”älyä sisältävä juttu”. Eläimet olisi perusteltua ottaa mukaan älyjen vertailuun. Mm. kyyhkyset ovat osoittautuneet oppiviksi ja tarkoiksi löytämään kudosleikkeistä syöpäsoluja. Aiheen ympäriltä löytyy myös useita YouTube-videoita.

Kun kuuntelen keskusteluja älyn ympärillä, mietin useimmiten sitä, mistäköhän itse asiassa kulloinkin puhutaan. Mitä älykkyyden muotoa puolustaa henkilö, joka pelkää ihmisälyn rapistumista? Minkälaisen tekoälyn erinomaisuutta hehkuttaa sen mahdollisuuksiin hurahtanut? Ihmisten puheissa lahjakkuudet, oivalluskyky ja älyn eri ilmenemismuodot menevät helposti sekaisin.

Väitän, että äly – älli –, jota jokainen ihminen elämässään eniten tarvitsee, on sellaista, jonka avulla ongelmanratkaisu toimii siinä ympäristössä, missä ihminen kulloinkin erilaisia päätöksiä tekee. Koska nettiin ei aina pääse ja taskussa majaileva älylaite voi uupahtaa, on älykästä opetella vaikkapa sellaisia perustaitoja, joilla löytää takaisin ihmisten ilmoille luonnon helmasta tai hotellille lomakohteessa kaupunkikierrokselta. Perinteinen kartta kannattaa siis pitää varalta myös taskussa ja ilmansuunnatkin olisi hyvä osata. Jos eksynyt onnekkaasti kohtaa toisen ihmisen, tämän älyä kannattaa hyödyntää reittiohjeita kysyessä. Vieraita kieliäkin olisi hyvä osata jonkin verran tai pitää pieni perinteinen sanakirja mukana. Digilaitteeseen ladattu tulkki-”robotti” ei välttämättä riitä. Vaikka käytössä olisikin tulkki-äppi, voi ihminen vielä tarvita elekielen taitoja. Oma mummoni oli monipuolisen elekielen taitaja. Hän jutteli sen avulla sujuvasti 1960-luvulla kesäisin mökillämme viikonloppua viettäneitten fyysikkoisäni ulkomaalaisten tutkijaystävien kanssa. Elekieli toimi erinomaisena tulkkina karjalan murteella ryyditetyn suomen kielen ja eri tavoin murtaen englantia puhuvien ihmisten välillä.

Hakusana IQ - älykkyysosamäärä - tuottaa sivutolkulla otsikoita. Osassa esitetään, että ihmisten keskimääräinen älykkyys, joka pitkään oli noususuunnassa, on kääntynyt laskuun. Yhtenä esimerkkinä uutisoinnista: YLE:n nettisivuilla kerrottiin vuonna 2013 tutkimuksesta, jossa tutkijat raportoivat, että nykyajan ihmisten reaktionopeudet ovat hidastuneet 1800-luvun lopun tuloksiin verrattuna. Tulkinta, jonka mukaan tulos viittaa älykkyyden laskuun on älytöntä julkaisuklikkien metsästystä. Pohdiskeleva ihminen, joka mieluummin miettii ensin vähän pitempään ennen kuin reagoi, saa testissä huonomman tuloksen kuin hätähousu. Tiedekokki ihmettelee sitä, että tutkimus ylipäätään hyväksyttiin julkaistavaksi tieteellisessä lehdessä.

Ihmisten älyn rapautumisesta huolestuneet osoittavat syyttävän sormensa digiajan ”tyhmentävään teknologiaan”. Jos ihminen digihurmoksen keskellä jättää kaiken olemisensa älylaitteen tuottaman tiedon varaan, hänellä ei olekaan älliä. Tämä on kuitenkin eri asia kuin se, että ihmisen älylliset eli kognitiiviset kyvyt kokonaisuutena olisivat huonommissa kantimissa nykyään kuin ennen vaikkapa ns. internet aikaa. Lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että informaatiovirtojen keskellä ja erilaisten tietoteknisten laitteiden pyörityksessä ihmisen tarkkaavuus ja keskittymiskyky voivat kuormittua liikaa ja tiedonkäsittelyn siksi vaikeutuu. Tästä ei kuitenkaan voi vetää yksioikoista johtopäätöstä, että ihmisäly on pysyvästi rapistumassa. Terveen ihmisen kohdalla kyse on ohimenevästä ongelmasta, joka poistuu, kun ihminen antaa aivoilleen ja mielelleen aikaa palautua. Kun päänuppi ei toimi ja ajatus jumittaa, informaation suuri määrä on usein keskeinen syntipukki, ei teknologia, joka sitä välittää. Siispä ratkaisu, jolla tyhmyys poistuu ja ajatus kirkastuu, on loppujen lopuksi helppo. Erilaiset informaatiota solkenaan suoltavat laitteet voi laittaa kiinni. Tämä on sitä käytännön älyä.

Älykeskustelun tiimellyksessä moni tuskin tuntee IQ:n eli älykkyysosamäärän määrittämisen syntyhistoriaa. Jo 1800 luvulla mm. sellaiset tutkijat kuin Paul Broca ja Francis Galton miettivät älyn mittaamisen ongelmaa. Galton oli englantilainen tilastotieteilijä ja matemaatikko. Broca oli ranskalainen antropologi ja lääkäri, jonka mukaan neuroanatomiassa on nimetty otsalohkojen aivoalue, jonka katsotaan liittyvän kielen tuottamiseen. Herrat esittivät, että mitä isompi kallo, sitä älykkäämpi ihminen. Nyt tiedämme antropometriaan perustuvan älykkyyden mittauksen olevan huuhaata. Toki yleensä käy niin, että aikuisena älyä on enemmän kuin lapsena. Jotakin on matkan varrella opittu ja älytty.

Suureksi hitiksi osoittautuneen IQ-testin kehitti parivaljakko Alfred Binet ja Theodore Simon vuonna 1905. Testin tarkoituksena oli antaa numeerista tietoa sitä, onko lapsen älykkyys ikätovereitaan vastaava, vai kenties edellä tai jäljessä. Tarkoitus oli myös tunnistaa lapset, jotka ovat vain laiskoja, älyssä ei sinänsä ole heillä mitään vikaa. Sittemmin älykkyystestien laatiminen on ryöstäytynyt käsistä. Netistä löytyy kaikenlaisia testitekeleitään mainostavia sivustoja, jotka lupaavat nerojen ja muiden ominaisuuksien tunnistamista testiensä avulla. Nykytutkimuksen valossa älykkyys on niin moniulotteinen asia, että sen luotettava mittaaminen on vaikeaa. Aiheesta toteaa Phillip Ackerman vuonna 2017 ilmestyneessä, aikuisten älykkyyttä käsittelevässä katsausartikkelissa, että laboratorioissa tehdyt testit eivät anna luotettavaa tietoa siitä, miten ihmisen äly toimii käytännön tilanteissa erilaisissa ympäristöissä, joissa älyyn kohdistuvat vaatimukset vaihtelevat. Laboratoriotestien avulla ei myöskään voi ennustaa ihmisen älyn kehittymistä pitkässä juoksussa.

On siis älytöntä väittää, että tiedämme älyn eri ulottuvuuksista riittävästi voidaksemme ottaa kantaa siihen, mikä/kuka on älykkyydellään niskan päällä: ihminen, tietty eläinlaji, kone, robotti tai dataa käsittelevä laskentaohjelma.

 

Kommentit (4)

Tapsa Nelikettu
1/4 | 

Parviäly on ehdoton inhokkini. Eräässä Facebook-ryhmässä akateemisesti koulutettu ryhmänjohtaja yrittää patistaa ryhmän jäsenet ratkomaan ongelmia "parviälyn" avulla. Useimmiten ratkaisua ei löydy, ja kun löytyy, se löytyy muutaman jäsenen yhteistyön avulla. Kukaan ei ryhmässä ole huomannut että näissä ratkaisuyrityksissä parviäly kuitenkin toimii. Se on nimittäin saanut aikaan klikkiytymistä ja jopa kiusaamista, mitä tahansa kunhan parvi saavuttaa tasapainotilan. Kuin kanalauma.

Luuttu
Liittynyt2.4.2016
Viestejä153
2/4 | 

Kysymys pähkinä. Osaatko kuvailla yksisivuisen nopan yhdellä sanalla?  Aikaa yksi minuutti,  jos et osaa vastata minuutissa olen sinua vähintään 70 ÄO  pistettä älykkäämpi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
3/4 | 

Mieleen tulee yksi mahdollinen älykkyyden muoto, oivaltava älykkyys. Se lieneekin monen niin arkisen kuin tieteellisen älytyypin taustalla ollen siis jonkinlainen perusäly. Siinä mielen vallitsevat tilat, mielenelementit, toimivat oivalluksen reunaehtoina, joiden yhteisvaikutuksena oivallus muotoutuu uutena, alkuperäisten reunaehtojen (mielenelementtien) kanssa sopusointuisena mielenelementtinä.

Oivaltavan älykkyyden mekanismia voi verrata Benardin konvektioon (BC). https://www.google.com/search?q=benard+convection+pictures&tbm=isch&hl=f...

Uutta, oivaltuvaa mielenelementtiä vastaa BC:ssä konvektiomateriaalin yläpintaan muodostunut kuvio, joka on reunaehtojen jonkinlaisen sopusointuisen yhteensulautumisen tuloksena muodostunut uusi hahmo. BC:n reunaehtoja ovat mm. astian koko, muoto ja sileys (pienikin naarmu tai kuuma piste astian reunassa on uusi reunaehto), konvektionesteen tiheys, lämmönjohtavuus ym., pohjan kuumuus ja lämpövirran keskimääräinen lämpötila, astiaan lisätty tietyn kokoinen ja tietyssä lämpötilassa oleva esine jne.

Kaikki vallitsevat reunaehdot antavat oman lisänsä ”oivalluksen” hahmoon. Jonkun reunaehdon vaihdellessa myös ”oivallus” vaihtelee, samoin reunaehtojen vähetessä tai lisääntyessä. Vastaavasti tapahtuu oivaltuvan mielenelementin kohdalla ihmisessä (tai myös eläimessä). Reunaehtojen vaihdellessa mielivaltaisesti tai unohtuessa ei oivallustila ehkä pääse lainkaan syntymään. Reunaehtokokoelma voi olla myös riittämätön kyetäkseen synnyttämään merkittävää oivallusta.  Kyseessä ovat tällöin keskittymisen puute ja heikot tiedot oivalluksen ehdoista.

Ongelmallisella mielenelementin käsitteellä voisi tarkoittaa aivotilan ja vastaavan tietoisuuden tilan kombinaatiota tai toisinaan pelkkää aivotilaa.

binary today 5
4/4 | 

Best Binary Options Signals is a binary options notification of the right market situation depending on the market. People know that before starting the trade, any trader has to do a proper investigation of the asset as well as the market. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki v. 2014 uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän tekee kognitio- ja neurotieteen tutkimusta kansainvälisessä Nokia Bell Labs tutkimuskeskuksessa. Tiedekokki pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaa-rikkaruohoja.

Teemat

Hae blogista

Kategoriat