Akateeminen maailma ja yhteiskunta ovat napit vastakkain – edelleen. Kautta historian suhde oppineiden ja vallanpitäjien välillä on ollut ristiriitainen. Tutkijoita on tuomittu paljon rankemmallakin kädellä kuin syyttämällä heitä suorassa TV-lähetyksessä ”kaiken maailman dosenteiksi”. Renesanssi –ajan italialainen matemaatikko, fyysikko ja tähtitieteilijä, Galileo Galilei (1564 – 1642), vietti elämänä viimeiset vuodet kotiarestissa ja hänen tieteellisiä tuotoksiaan tuhottiin. Inkvisiittorit olivat tuominneet Galilein kerettiläiseksi. Galileo oli päätynyt tutkimuksissaan mm. siihen, että maa ei olekaan maailmankaikkeuden napa ja tämän julki lausunut. Toiminta oli katoliselle kirkolle, joka saarnasi maakeskistä maailmankuvaa, liikaa. Galileo ei taipunut auktoriteettien sokeaan tottelemiseen. Tieteen ytimessä on riippumattomuus ja sen tehtävänä on kyseenalaistaa. Niinpä Galileita pidetään, mielestäni perustellusti, myös modernin tieteen isänä.

Julkisesti ja kirjoituksillaan vallanpitäjät suututtanut Galilei on myös esimerkki tutkijasta, joka kehitti tutkimustensa tarpeisiin erilaisia mittalaitteita, kuten harpin ja lämpömittarin. Hän valmisti oman kaukoputken, jolla teki maailmankuvaamme muuttaneita perustavanlaatuisia havaintoja. Galilei oli keksivä perustutkija, yhteiskunnallinen vaikuttaja ja soveltaja – moderni tutkija. Hän patentoi vuonna 1594 vesipumppukeksintönsä. Kotiarestissa Galileo kirjoitti kirjan ”Two New Sciences” kinematiikkaa ja materiaalien lujuutta koskevista tutkimuksistaan. Galileo veti pitemmän korren ja jätti meille, jälkipolville, vielä yhden arvokkaan tiedelahjan.

Suomessa yhteiskunnallisten päättäjien ja akateemisen maailman mittelöissä tunteet käyvät nytkin kuumana. Tutkijoita syytetään joko muumioitumisesta pölyttyneissä kammioissaan tai julkisesta viisastelusta teorioittensa lumoissa. Tekisivät jotain hyödyllistä – vaikka niitä innovaatioita! Perustutkimus tutkii vääriä asioita. Missä ovat sen käytännön sovellukset? Tieteen kriitikot tarvitsevat mielestäni tieteen historian ymmärrystä tajutakseen sen, miten homma perustutkimuksesta käytännön sovellukseen menee. Kyse on monipolvisesta, usein vuosikymmenien, kehitysketjusta.

Magneetti eli MRI – röntgenkuvaukset ovat nykyään arkipäivää lääketieteessä. Suomessa otettiin ensimmäinen laite käyttöön 1980-luvun lopulla Turussa. Laitteitten tarkkuus kuvata ihmisen anatomiaa ja nykyään myös eri elinten aineenvaihduntaa ja fysiologiaa, on jatkuvasti kehittynyt. Menetelmien kehityksen käynnistävä voima oli fysiikan perustutkimus, joka osoitti voimakkaan magneettikentän muuttavan eri alkuaineiden atomiytimien käyttäytymisen. Tästä käytetään nimitystä ydinmagneettinen resonanssi. Felix Bloch ja Edward Purcell saivat Nobelin fysiikan palkinnon vuonna 1952 kyseisen ilmiön perusteiden selvittämisestä (vuonna 1946). Havaintojen käytännön sovelluksista ei silloin rummutettu. Tarvittiin liki 40 vuoden mittainen, eri alojen tutkijoiden tutkimus- ja kehitystyö ennen kuin ensimmäiset ilmiöön pohjautuvat kuvantamislaitteet tulivat lääketieteen avuksi. Työ jatkuu ja pohjautuu edelleen vahvasti monitieteiseen perus- ja soveltavaan tutkimukseen. Tietojenkäsittelytieteet, datan visualisointi ja tietokoneiden laskentatehojen huima kasvu on antanut kehitykselle lisäpotkua.

Käsitykset hyvästä tutkijasta vaihtuvat vuosien saatossa: keskity, älä rönsyile, uudistu, siirry rohkeasti uusiin avauksiin. Ristiriitaisia vaatimuksia. Toimitin valmiiksi kirjaksi isäni Olli V. Lounasmaan muistelmat (Täällä ei näperrellä, Kylmäfyysikon kuumat paikat, Suomen Tiedeseura 2008), joitten 1000-liuskaisen käsikirjoituksen hän ehti saada valmiiksi juuri ennen kuolemaansa. Käsikirjoituksen äärellä sain yhden näkökulman Suomen tiedepolitiikkaan, jossa kuohuja 1960 – 1990-luvuilla riitti. Isäni joutui koko tutkijauransa ajan ja erityisesti silloisen Teknillisen korkeakoulun, nykyisen Aalto yliopiston, Kylmälaboratorion johtajana jatkuvasti puolustamaan tutkimusta, milloin mitäkin uhkia vastaan. Lapsuudesta muistan 1960-luvun taistelut korkeakoulujen silloisesta hallinnon uudistuksesta. Silloinkin oli kyse monella tavoin samoista asioista, joista nytkin sanan säilä lentää: Akateemisesta vapaudesta, tieteen merkityksestä yhteiskunnalle, perustutkimuksen järkevyydestä, rahoituksesta ja sen jakamisesta ja jatkamisesta. Erityisesti otsikkoihin pääsi kuvio, jossa ”professorit nousivat barrikadeille”, kun lehdistö paljasti professori-ringin kirjoittavan tiedepoliittisia puheenvuoroja poliitikoille Metsätalolla, joiden avulla kaataa valmisteilla oleva lakiesitys. Siinä onnistuttiinkin. Tällaista professoreiden poliittista aktivismia paheksuttiin ja ihailtiin.

Isäni kertoo muistelmissaan, miten hän 50 –vuotiaana kylmäfyysikkona kiinnostui neuromagnetismista, hermoverkkojen sähköisestä toiminnasta. Hän päätti toteuttaa unelmansa ja ohjasi 1980 –luvun alussa osan laboratorion tutkimusrahoituksesta uudelle alueelle. Nuori neurofysiologi (nykyisin akateemikko) Riitta Hari, ilmestyi labraan ja alkoi fyysikoiden, lääkärien, psykologien ja insinöörien tutkimusmatka. Aivojen sähkömagneettisten ilmiöiden tutkimukseen tarvittiin laite. Niinpä tietoinen riskinotto – hyppy tuntemattomaan – tuotti myös magnetoenkefalografia eli MEG laitteen, jolla mitataan hermoverkkojen sähkömagneettista toimintaa. Yksikanavaisesta perustutkimuslaitteesta kehitettiin askel kerrallaan 360-kanavainen aivokartoitin. Tämän, pitkälle suomalaiseen tutkimukseen perustuvan innovaation kehitystyö kliinisesti käyttökelpoiseksi laitteeksi kesti kaksikymmentä vuotta. MEG menetelmä on nykyään käytössä mm. epilepsia-kirurgiassa ja tutkittaessa aivoinfarktien aiheuttamia muutoksia aivojen hermoverkkojen toiminnassa.

Mietin usein, miten isälleni olisi nykypäivänä käynyt? Voisiko myönnettyä tutkimusrahoitusta noin vain käyttää uusiin avauksiin? Todennäköisesti ei. Seuraava palaute rahoitushakemukselle on tämän päivän Suomessa tutkijalle arkipäivää: ”Tutkija on kiistatta kokenut ja ansioitunut omalla alallaan. Nyt hän kuitenkin hakee rahoitusta aivan uuteen tutkimusavaukseen. Hänellä on aiheeseen liittyvää tieteellistä näyttöä vasta parin aihetta sivuavan julkaisun verran. Vaikka tutkimushakemus on ansiokas, riskit ovat liian suuret.” Eipä innovaatioita tällä tyylillä synny. Riskit katsokaas ovat rahoittajien mielestä aivan liian suuret. Suuruudenhullut tutkijat! Eihän tutkija voi itse tietää, mihin hänen kykynsä yltävät, vai voiko? Rahat voivat mennä kankkulan kaivoon. Ja melkein samaan hengenvetoon tutkijoilta vaaditaan start-up yrittäjämäistä otetta tieteeseen. Kasvuyritys ei lennä ilman asiaan uskovia riskirahoittajia. Riskitön tiedepolitiikka leikkaa siivet tieteen yllätyksiltä, joista innovaatioissa kaiketi on kyse.  

Kommentit (14)

t-torppa

Galileo oli kuolemaansa asti katolilainen kristitty. Galileo ja hänen tutkijakollegansa olivat kristittyjä tieteentekijöitä, joiden usko järjen ja havaintojen luotettavuuteen perustui siihen, että he uskoivat ihmisen olevan luotu Jumalan kuvaksi. 

Galileo Galilein mukaan (1564-1642) "Pyhä Raamattu ja luonnon imiöt ovat yhtä lailla peräisin jumalallisesta Sanasta, ensin mainittu Pyhän Hengen sanelemana ja viimemainittu Jumalan käskyjen tarkkaavaisena toteuttajana."

Galileo ei asettanut tiedettä ja uskoa vastakkain vaan hänen tieteellinen työnsä perustui hänen Raamatullisten lähtökohtaoletusten varaan. Hänen mukaansa luonnon ilmiöt toteuttivat tarkkaavaisesti Jumalan sanan käskyjä. Galileo ei asettanut Raamatun ilmoitusta vastakkain sen suhteen mitä hän havaitsi vaan päinvastoin hän tulkitsi havaintonsa Raamatun kautta. Galileon Raamatun selitysoppi oli vastakkain tiettyjen katolilaisten teologien kanssa joka johti hänen kotiarestiin.

Tärkeää on ymmärtää se ero että Galileo ei vastustanut Raamatun ilmoitusta vaan piti sitä lähtökohtanaan myös tieteelliselle työlleensä. Sen sijaan Galileo oli eri mieltä tietynlaisen katolilaisen teologian kanssa. Galileo jota voidaan perustellusti pitää yhtenä modernin tieteen isänä johti tieteellisen ajattelunsa Jumalan sanan ilmoituksen pohjalta. Täten on perusteltua sanoa että koko medornin tieteen pohja on Jumalan sanan ilmoituksessa. Raamatun ilmoitus todellisuuden luonteesta loi pohjan tieteelliselle ajattelulle - tämä on modernin luonnontieteen synnyn takana.

Aiheesta enemmän: Läntinen sekularismi elää kristillisen perintönsä pääomalla - Kreationismi modernin luonnontieteen perustana - Tiede on todiste Luoja Jumalasta

-HHH-

Tottakai Galileo oli katolilainen, koska siihen aikaan ei ollut muita vaihtoehtoja. Kirkkoon tai pää pölkylle.
Kun Galileo kirjoitti kirjaansa kahdesta maailmankuvasta (nyt ei muista ulkoa kirjan nimeä, mutta tarkistettavissa), lopputulos piti miellyttää katolista kirkkoa. Muuten Paavi ei olisi antanut lupaa tälle kirjoittamiselle. Galileo kirjoitti silti oman päänsä mukaan ja joutui inkvisition eteen vastaamaan teoistaan. Siitä napsahti sitten tuota arestia.
Jos Galileo eläisi nykypäivänä, niin meillä olisi yksi erittäin vakuuttava tiedemies muiden seurassa ja siellä ei uskonnolla ole mitään tekemistä.

Ps. Tuo aiheesta enemmän... Laitoit sitten omia (näin oletan) uskonnollisia kirjoituksiasi lisäinfoksi tiedepalstalle tukemaan omaa mielipidettäsi. Hienosti toimittu...

taistoolavi
Liittynyt22.12.2013
Viestejä4

Kvanttikenttäteoria ja suhteellisuusteoriat luovat pohjaa luonnontieteelliselle ajattelulle ja ehkä joskus kauan etsitty "kaiken teoria". Uskonnollisille julistuksille voi varmaan löytää niille sopivampia paikkoja. En pidä ollenkaan tyylistä, jossa markkinoidaan lopuksi omia julkaisuja. Niissä olevia seikkoja ei kuitenkaan voi kritisoida tai tutkia tieteellisin menetelmin, joten niidenkin paikka on ihan muualla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

Stuart Clarkin kirja "Taivaan labyrintti" on tarkasti dokumentoituihin tositapahtumiin perustuva tiedetrilogian ensimmäinen osa. Olen hieman yliherkistynyt ja kun kirja myös on erittäin hieno ja jännittävä, pääsin harvoin sivuakaan eteenpäin itkemättä; ovathan kirjan päähenkilöt Kepler ja Galilei ammattinikin puolesta ikään kuin vanhoja kavereitani.

http://www.moreenikustannus.fi/Products.asp?document_id=808

Jotenkin lohdullista oli, kun Galilein lähtiessä arkkipiispa Piccolominin luo  kärsimään loppuelämäkseen kotiarestia kieltäydyttyään hyväksymästä maakeskeistä järjestelmää, häntä odotti yllätys...

Kirjan suuresta henkilöluettelosta ainoastaan yksi henkilö on keksitty, muut ovat todellisia.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

https://www.google.fi/#q=alzheimer+ultrasound

P.S.V. (Pentti S. Varis, aggris aggris):  Värähtelyistä saarnasivat jo muinaiset kreikkalaiset nerot. Myöhemmin Nikolai Tesla kiteytti: Jos tahdot ymmärtää luontoa, ymmärrä värähtely! Tästä huolimatta meni muutama vuosi ennen kuin värähtelyä käytettiin Alzheimerin taudin hoitoon. AD:n omaavista koe-eläimistä 75 % sai muistinsa ja oppimiskykynsä takaisin, kun niiden aivoihin kohdistettiin terapeuttista ultraääntä (yli 20 000 Hz äänivärähtelyä). Hoitotavasta ei myöskään ollut mitään häiriöitä (tosin kokemukseni mukaan kerran kun lastani kuvattiin, hänen käyttäytymisensä muuttui särkyä ilmentäväksi, eikä hän rauhoittunut ennen kuin hänen äitinsä otti asperiinia. Kokenut lääkäri, jolle kerroin tästä, sanoi sen olevan mahdollista).

Vaikka tehokas AD-potilaiden hoitotapa nyt tunnetaan, saavat potilaat todennäköisesti odotella tyypilliset viisi vuotta, ennen kuin hoitotapa hyväksytään "käyväksi hoidoksi", vaikka vastaavanlaista värähtelyä on jo pitkään suunnattu estoitta sikiön päähänkin.

Itsekin kuuluin jo Otaniemessä aivoihinsa värähtelyä saavien ryhmään (Silja Rädyn tutkimus), mutta näköpuutokseni osoittautui mahdollisten syittensä osalta liian monimutkaiseksi (voitiin epäillä myös mm. glaukoomaa), ja osallistumiseni peruttiin. Olin kyllä varma. että hoito olisi vaikuttanut paljon.

Potilaat saavat siis eläinkokeilujen alkuhetkestä vielä viitisen vuotta odotella, vaikka hoito olisi kuinka tehokas ja vaaraton. Niinpä esimerkiksi Uumajan yliopiston tutkijan Shen havainto, että diabeetikon parantumattomat jalkahaavat paranevat plasminogeenihoidolla, saa varmaan vielä kauan odottaa ja viipyessään aiheuttaa kymmeniä tuhansia amputaatioita.

https://www.google.fi/#q=ume%C3%A5+university+diabetes+wound+healing

Duodecimin palstalta näin kuitenkin reilu vuosi sitten, että siellä ehdottamani hoito oli otettu jo käsiteltäväksi. (Nämä jutut nyt eivät ole varsinaisesti tiedettä, mutta tulivatpahan mainituksi).

Yksi tutkimusaihe, jonka tutkimukseen kylmäfysiikka aivokuvantamisineen osaltaan sopisi, on kymaattisten ilmiöiden mahdollinen esiintyminen solujen ja aivojen toimintaperiaatteena (soluistahan on jo nauhoitettukin muutamia ääniä).  Vaikka kymatiikka on olemukseltaan fysiikkaa (aivan Teslan hengessä), en ole juurikaan fysiikan yhteydessä havainnut sitä mainittavan, pikemminkin psykologian, kuten delfiinien kielen. Veikkaukseni mukaan muidenkin eläinten ja ihmisenkin kommunikaatioon kuuluu vielä havaitsematon kymaattinen alue

https://www.google.fi/#q=cymatics

Vierailija

Seuraavakaan ei ole varsinaisesti tiedettä, mutta sitä voisi ehkä tutkia kylmäfysiikan mahdollistamin MEG-menetelmin (ehkä on jo tutkittukin). Kuultuani monien valittavan niska- ja ristiselkävaivojaan saamatta tehokasta apua hieronnasta tai suositellusta liikunnastakaan ja huomattuani pelkkien etunostojen auttavan (tietenkin, jos varsinaiset selkäsairaudet jätetään huomiotta), sain tarpeen pohtia ilmiön selitystä.

http://www.hs.fi/mielipide/a1428285434212

Sattumalta joskus 80-luvun puolivälissä selatessani fysiologian laitoksen kirjahyllyä eteeni osui kiinnostava psykofysiologian symposiumkirja

http://www.ebay.com/p/Symposium-Material-Soviet-Finnish-Symposium-on-Psy...

Huomasin siitä neuvostoliittolaisten tutkineen monia aivoissa olevia tumakkeita, kun itse olin kuullut vain mantelitumakkeesta. Kun luin vielä, että tumakkeen syke saattaa kestää viikkojakin ärsytyksen jälkeen, ajattelin, että monessa työssä tyypillinen selän ja niskan rasittaminen voisi aktivoida "selkätumakkeen". Sen sykkiminen viikkojakin rasituksen jälkeen aiheuttaisi selkään epätasapainotilan, jonka tuloksena muun muassa välilevyihin kohdistuisi yksipuolinen rasitus.  Tuloksena oleva kivulias tila voitaisiin kompensoida aktivoimalla "vatsatumake" vatsapuolen lihaksia yksipuolisesti rasittamalla. Lisäksi spekuloin, että selkäkipuista selkää hierottaessa havaittavat kovettumat olisivat epätasapainoisen jännitystilan korjausyritys aiheuttamalla selkään "paradoksinen vastajännitys".

Olen monesti testannut hypoteesiani. Kerran kannoin parituhatta kiloa kattotiiliä katolle. Kotiin tultuani tein toista sataa etunostoa, eikä ristiselkäni kipeytynyt lainkaan. Äskettäin selkäni rasittui kipeäksi asti sulattaessani pakastinta. Rasitus hävisi heti tehtyäni viitisen kymmentä etunostoa nostaen yläruumista vain pari senttiä kerrallaan. Kollega on joskus parantanut särkevän niskansa menetelmälläni.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

Pentti S. Varis, (P.S.V.,aggris aggris): Olipa kohottavaa huomata suomalaisten olleen taas eturivissä suuren lymfakierto-innovaation syntyessä. Yhtä mukavaa oli myös kuulla Petri Ala-Laurilan palkitusta näköaistin tutkimuksesta, josta saattaa tarjoutua merkittäviä yhteyksiä lymfakiertotutkimukseen

https://www.google.fi/#q=wihuri+tutkimuslaitos+lymfakierto+aivoissa

https://www.youtube.com/watch?v=ZniIYFSIcT8

Veikkaukseni mukaan aivojen lymfakiertoa voidaan jo nyt hyödyntää. Esimerkiksi haukottelu saattaa olla lymfapumppu pumputen lymfanestettä suoraan aivoihin.. Koska Science-lehden 80 luvulla julkaiseman tutkimuksen mukaan iloisen ilmeen ottaneiden näyttelijöiden veren vastustuskyky oli parempi kuin happaman ilmeen ottaneiden, mieleen tulee heti ylöspäin kaartuvien huulten edistävän ja alaspäin kaartuvien heikentävän pinnallisempaa lymfakiertoa.

Kauan sitten aivonsa jo vahingoittanut Muhammad Ali kertoi Mustien muslimien rukoushetken päätyttyä olevansa selkeämmässä mielentilassa. Samankaltainen kokemus voi olla monillakin muslimeilla ja esim. kristityillä rukoushetkien jälkeen. Ilmiön yksi syy voi jälleen olla aivoihin tulevan ja sieltä lähtevän lymfanesteen kierron tilapäisessä aktivoitumisessa.

Ratkaisemattoman ongelman muodostaa lumelääkkeiden teho. Yksi mahdollisuus voisi olla etsiä ratkaisua juuri aivoissa aktivoituvasta lymfakierrosta, jota voidaan kiihdyttää myös psyykkisin keinoin. Vaivat helpottaisivat aivojen siirtyessä uuteen moodiin.

Heti aivoissa olevan lymfajärjestelmän löydyttyä monille tutkijoille tuli mieleen, että näkemys AD:n, autismin yms. mekanismeista voisi nyt uudistua ja esimerkiksi lymfanesteen puhdistavien vaikutusten johdosta tuottaa uusia, tehokkaampia hoitoja.

Varmaan kaikessa ihmisen kehoa ja psyykeä koskevassa, myös ajattelussa ja epigenetiikassa täytyy nyt huomioida aivojen lymfakierto!

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

alkoi fyysikoiden, lääkärien, psykologien ja insinöörien tutkimusmatka. Aivojen sähkömagneettisten ilmiöiden tutkimukseen

P.S.V.: Aivoilla ja kylmäfysiikalla on ainakin kaksi risteyskohtaa. Tärkein on varmaan matalien lämpötilojen mahdollistama aivojen magneettikenttien tutkimus ja siihen perustuvat lääketieteelliset toimenpiteet

https://www.google.fi/search?q=meg+pictures+brain&biw=1067&bih=461&tbm=i...

Toinen risteys on supratilaisten ilmiöiden ja aivojen oletettu ja joissakin tapauksissa havaittukin samankaltaisuus. Suomessakin 60-luvulla luennoimassa käynyt fyysikko Hiroomi Umezawa työtovereineen teki 1970-luvulla ratkaisevan aivojen toiminnan hahmotelman, jossa monet aivotilat syntyivät samalla periaatteella kuin esimerkiksi suprajuoksevan heliumin (He-4 ja He-3) konfiguraatiot, esimerkiksi erilaiset pyörrevirtaukset, vorteksit

https://www.google.fi/search?q=superfluid+vortex+pictures&biw=1067&bih=4...

Umezawan skenaariota ovat kehittäneet ja olennaisesti täydentäneet mm. neurobiologi Walter J Freeman ja fyysikko Giuseppe Vitiello

http://cosmology.com/Consciousness112.html

Umezawan alkuperäisessä visiossa jokin aivojen makroskooppinen osa menetti vapausasteitaan spontaanissa symmetriarikossa (SBS). Menetetyt vapausasteet "kätkeytyivät"  SBS:ään aina liittyvään Nambun-Goldstonen kenttään (Yoishiro Nambu, fysiikan Nobel 2008) ilmetäkseen kuitenkin "jalostuneessa" muodossa makroskooppisen hahmon topologisina defekteinä, joihin liittyi muun muassa NG-kentän ylläpitämä etäisvaikutus

https://www.google.fi/search?q=topological+defects&biw=1067&bih=461&tbm=...

Vastaavasti esimerkiksi suprajuoksevan heliumin pyörre on vaihevapauden menettämisen yhteydessä syntynyt em.  vapausasteen "jalostunut" muoto, makroskooppinen kvanttitila, vorteksin muotoinen defekti (Umezawa ei tosin kutsu defektiä "jalostuneeksi").

Miten aivojen dynamiikka sitten syntyy? Arvelisin, että suunnattomassa määrässä topologisia defektejä syntyy jatkuvasti defektiyhdelmiä, jotka voivat ilmetä Freemanin ja Vitiellon pohtimina itseorganisaatiohahmoina tai fraktaaleina

https://www.google.fi/search?q=self+organization+and+fractal+pictures&bi...

Aivoja  miettiessä herää luonnollisesti myös kysymys elämyksellisen tietoisuuden olemuksesta. Vaikka monet aivotutkijat ja fyysikot haluavat kysymyksen vastauksen löytyvän aivojen materiasta tai kentistä, joudutaan ainakin toistaiseksi tunnustamaan, että mitään tietoisuuden luonteista ei aineellisten prosessien puitteista ole löytynyt. Veikkaan, että avainsanat elämyksellisyyden ongelman ratkeamiseksi ovat informaatio ja fysikaalinen vakuumi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

Asia, jonka kaikki koemme joka päivä, mutta josta kukaan ei todellisuudessa tiedä, mitä se on, on elämyksellinen tietoisuus. Tietämättömyyden syvyyttä kuvaavat muun muassa 2015 Helsingissä pidetyn kansainvälisen tietoisuuden tutkijoiden kokouksen tulokset (ja niitä koskevat kommenttini)

http://www.areiopagi.fi/2015/07/kohti-tietoisuuden-tiedetta-tsc-2015-kon...

Oman ongelmallisuutensa kysymykseen tuovat mm. savant-ilmiö moninaisine syntyhistorioineen, eläinten tietoisuus ja hyvin pienen aivosolujoukon omaavat, kuitenkin ilmeisesti älyllisesti pystyvät ihmiset. Pätevän ratkaisun on joka tapauksessa selitettävä myös nämä ja muut erikoistapaukset. Selitettävä olisi myös tietoisuuden eri moodit unesta, hallusinaatioista, emootioista ja kvalioista loogiseen ajatteluun asti. Toisaalta erityistapauksista voisi saada myös ratkaisuvihjeitä.

Neurofysiologian, tunnetun fysiikan tai matematiikan puitteissa ei myöskään ole onnistuttu kehittämään luotettavia teoriayrityksiä. Merkittävin niistä lienee  ydinfyysikko Beckin ja aivotutkija Ecclesin (nobelisti) tietoisuuden teoria.

Valon kajoa tunnelin päässä on nyt kuitenkin näkyvissä, kun fysikaalinen vakuumi mahdollisine ominaisuuksineen on osoittautunut monen (joskin vielä vähemmistöön kuuluvan) fyysikon tärkeäksi tutkimuksen ja spekuloinnin kohteeksi, josta monet odottavat suorastaan uutta fysiikan paradigmaa, kts. esim.

http://home.thep.lu.se/~anders/ATP_slides/111116-vacuum.pdf

Toinen mahdollisesti merkittävä näkökohta on informaation käsittäminen jonkinlaiseksi tosiolevaksi, luultavimmin vakuumiperäiseksi "ainekseksi" eikä yksinomaan matemaattiseksi, tietoisuudensisäiseksi abstraktioksi. Tämä ilmenee monien fyysikkojen artikkeleissa. Ehkä selväsanaisimmin informaation "aineellisuudesta" spekuloi Ervin Lazlo:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ervin_Laszlo

Vuonna 2004 julkaistussa kirjassaan, Science and the Akashic Field: An Integral Theory of Everything László esittää informaatiokentän olevan kosmoksen todellisuuspohja. Käyttäen Sanskritin kielen termiä "avaruus", Akasha, hän kutsuu tätä informaatiokenttää "Akaasikentäksi" tai "A-kentäksi". Hän esittää, että "kvanttityhjiö" (katso Tyhjiötila) on perusenergiaa ja informaatiota kantava kenttä, mikä ei ainoastaan informoi meidän nykyistä universumia, mutta myös kaikkia edellisiä ja nykyisiä universumeja (kollektiivisesti "metaversumeja").

László kuvailee kuinka tällainen informaatiokenttä voi selittää miksi universumimme näyttää olevan fine-tuned, jossa voi muodustua galakseja ja tietoisia elämänmuotoja, ja miksi evoluutio on informoitu- eikä satunnaisprosessi. Hän uskoo, että tämä hypoteesi ratkaisee monet ongelmat, jotka nousevat kvanttifysiikasta, erityisesti epälokaalisuuden ja lomittumisen.

https://books.google.fi/books?id=oHmyFAhaTMgC&pg=PA62&lpg=PA62&dq=physical+vacuum+information&source=bl&ots=cJRGF7sM5K&sig=AUgTFAtZLupRBWAqgCmFfCNLOLY&hl=fi&sa=X&sqi=2&ved=0ahUKEwi4x6iBjdTKAhXLkSwKHbnhC0cQ6AEIYTAJ#v=onepage&q=physical%20vacuum%20information&f=false

Mitä yhteyttä vakuumilla ja informaatiolla sitten olisi tietoisuuden kanssa? Jos informaatio todella on "stuff", vieläpä perus-sellainen, siihen voidaan mahdollisesti kosmisen itsesimilaarisuuden (self similarity) vuoksi soveltaa mm. fysiikasta tuttujen ilmiöiden perikuvia. Yksi tällainen tietoisuudesta puhuttaessa mieleen tuleva tapahtuma on kondensoituminen (esim. vesihöyryn kondensoituminen nesteeksi). Jos informaatio todella voi kondensoitua näkymättömästä "kaasufaasista" nestemäiseksi informaatiopisaraksi, siihen voidaan soveltaa Leidenfrostin pisarasta tuttuja värähtelyilmiöitä, pisaran kykyä eri reunaehdoissa ottaa erilaisia moodeja

https://www.google.fi/#q=Leidenfrost+phenomenon+pictures

Jos informaatiopisara (jonka muotoa ei spesifioida) ottaa suunnattoman monet L-pisaran kanssa analogiset tähtimäiset ja sisupastillin muotoiset värähtelynsä ja muut moodinsa aivojen tilan antamissa reunaehdoissa, on mahdollista samastaa nämä moodit tietoisuuden koettujen tilojen ja moodien kanssa. Monia kiusanneet energiaongelmat väistyvät, kun L-pisaran ja kuuman hellanlevyn vuorovaikutus ja informaatiokondensaatin ja aivojen vuorovaikutus nähdään keskenään analogisiksi ilmiöiksi.

Tilanne "helpottuu" vielä, jos Morsellan teoria, jonka mukaan tietoisuus pikemminkin tulkitsee kuin säätelee aivotapahtumia. Voisi ehkä ajatella, että pisaran tila, joka itse on täsmällinen, säätelisi diffuusisti aivojen ottamia yleislinjoja ja mielentiloja, mutta harvemmin antaisi niille tarkkoja toimintakäskyjä

http://medicalxpress.com/tags/conscious+mind/

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

Ilman maailmanluokan kylmäfysiikan laitosta Suomen tiede-elämä olisi paljon niukempaa. Laitokselle kehitetyistä ultrakylmyyden tuottavista kryostaateista ynnä muista laitteista on viime  aikoina hyötynyt muun muassa prof. Mikko Möttönen tutkijaryhmineen  mailman ensimmäisen monopolin löytämisellä, kvanttisolmuilla ja nyt suurimpaan kansainväliseen kuuluisuuteen johtaneella 10 000 kertaisella nopeudella lämpöä siirtävällä laitteella, joka edistää suuresti esim. kvanttitietokoneiden suunnittelua

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1195016456569/artikkeli/suomalaiset+teki...

http://physics.aalto.fi/en/groups/qcd/

Superfluidi He-3, jota Volovikin, Salomaan ja muiden johdolla on tutkittu Espoossa kylmäfysiikan laitoksessa, ja tutkitaan yhä,  näyttää sisältävän analogiset ilmiöt monille hiukkasfysiikan ja kosmologian ilmiöille tai kaavailluille teorioille.  He-3:sta voidaan löytää muun muassa fysikaalista vakuumia, mittakenttiä ja fermioneita vastaavat analogiset ilmiöt. Monenlaiset topologiset defektit ovat myös selkeästi edustettuina (defektit ovat tavallaan materian ydintaso, yksinkertaisimpia defektejä ovat kidevirheet). Voidaan myös osoittaa spontaania symmetriarikkoa ja universumin mikroaaltotaustaa vastaavat ilmiöt. Nambun-Goldstonen bosoni ja sen yhteys Higgsin kenttään ja paljon muutakin ilmenee, muun muassa ydinräjähdyksen analogia. 

http://www.nature.com/ncomms/2016/160108/ncomms10294/full/ncomms10294.html

http://link.springer.com/article/10.1007%2FBF02548109#page-1

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

Olisi kiinnostava tietää, onko kenellekään tyypilliselle multippelipersoonallisuudelle tehty MEG-tutkimuksia. Koehenkilöitä voi olla vaikea löytää, ja jos persoonallisuuksia on vain pari, ilmiö voi jäädä, ei huomaamatta, vaan tunnistamatta. Voidaan vain todeta, että "hänellä vain on nyt se pää päällä.."

Ainakin kaksi dokumentaarista romaania kymmeniin persoonallisuuksiin osittuneista henkilöistä on suomennettu. Kiinnostava ja tietoisuus-ilmiön ymmärtämisen kannalta oleellinen on Truddi Chasen tapaus

http://siivola.org/markku/krit/yhdeksankymmentakolme_raiskattua_miesta_j...

Jos tosiaan oletetaan, että tietoisuus, tietoinen tila, on Leidenfrostin pisaran kanssa analoginen kondensoitunut informaatio, täytyy kaikki ajatukset tietoisesta subjektista hylätä ja pitäytyä Ernst Machin ym. kehittämään (mutta keskeneräiseksi jääneeseen) neutraaliin monismiin, jota kannattivat myös William James, ajoittain Bertrand Russell ja aina Ludwig Wittgenstein

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/38848

http://plato.stanford.edu/entries/neutral-monism/

Leidenfrostin pisaran värähtelymoodit vaihtuvat kvanttisesti reunaehtojen kuten hellanlevyn koveran syvennyksen koveruuden ja lämpötilan tai pisaran koon ja pitoisuuden vaihtuessa. Samaan tapaan tietoisuus ja myös informaatiopisaran moodit vaihtuvat kvanttisesti mm. syöte reunaehtoinaan, eikä uudella moodilla ole mitään havaittavaa yhteyttä edelliseen moodiin tai sen sisältöön. Myös multippelipersoonallisuuden tapauksessa eri persoonat ovat tietoisia joistakin muista persoonista muistin välityksellä, mutta ei välittömästi.

Mikä on sitten erilaisten persoonien syntymekanismi? Voidaan olettaa, että subjektitonta tietoisuutta, siis "värähtelytilaansa", kantava  informaatiopisara on toisaalta upotettu kondensoitumattomaan informaatio-"ainekseen". Voidaan myös olettaa, että luovuus riippuu osaltaan tämän pisaraa ympäröivän tietoisuutta vailla olevan aineksen määrästä. Tiivistyneen informaatiopisaran saadessa lisää informaatio-ainetta voi pisara siirtyä uuteen moodiin ja luova oivallus tapahtua. Multippelipersoonallisuuksien ollessa Truddi Chasen tavoin yleensä poikkeuksellisen älykkäitä (ja nimenomaan uusia persoonallisuuksia  kehittäessään luovia) ja turvautuessaan ilmiöön alun perin erittäin stressaavissa olosuhteissa voi heidän "tietoisuuspisaransa" olla kehittänyt ympäröivän informaation sisäänottomekanismeja tai "höyrystysmekanismeja" kasvattaakseen tai ehkä vähentääkseen pisaraansa voidakseen saavuttaa uuden moodin ja varmistaakseen nopean selviytymisen tilanteesta.

Esimerkiksi erään multippelipersoonallisuuden vanhemmat olivat äärimmäisen kaksinaisia esittäen ulkomaailmalle ryhdikkyyttä ja hyviä tapoja mutta kotona ajautuen ongelmiin kuten insestiin ja skitsofreeniseen käytökseen.

Pisaran moodin näin vaihtuessa ei aivoissa välttämättä heti tapahdu merkittävää toiminnallista muutosta. Morsellaan vedoten tietoisuus ei nimittäin ole täysin vastavuoroisessa suhteessa aivojen tilaan. Se voi kuitenkin pikkuhiljaa moduloida aivojen tilaa, mikä voisi olla havaittavissa herkällä MEG-laitteistolla.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

Tietoisuuden ongelmaa voi yrittää ratkaista monta eri tietä. Panteismille etäistä sukua voisi olla oletus, että olevainen (joka on vielä spesifioimatta) sisältäisi kaikki aistisisällöt, ajatukset, emootiot jne. Miten sitten yksilö saisi jonakin hetkenä jotkut näistä tietoisuutensa sisällöiksi? Yksilön fyysen, viime kädessä hänen aivotilansa funktiona. Aivotila taas valiutuisi fysikaalisperäisesti kulloistenkin sisäisten ja ulkoisten reunaehtojen toimesta. Tietoisuuden sisällöillä ei Morsellan teorian mukaan ole olennaista vaikutusta aivoihin, ja pitihän jo Nikolai Tesla tärkeänä ymmärtää, että aivot ovat vastaanotin. Aivojen "reagoidessa" vallitsevaan reunaehtotilaan ja tämän tilan taas "siepatessa" olevaisesta vastaavan tietoisuuden riippuu lähinnä aivojen fysiikasta, onko seuraava aivotila tietoisuuksineen vaikeammin vai helpommin saavutettavissa.

Haulla "benard convection pictures" nähdään kuvia reunaehdoista itse teossa. Astiassa olevan, reunaehtosidonnaisia struktuureja ottavan nesteen reunaehtoja ovat nesteen tiheys ja muut ominaisuudet, astian muoto, koko ja mahdollinen liikuttelu, nesteen läpi kulkevan lämpövirran ominaisuudet jne. Samoin kuin BC:n, myös aivojen reunaehtosidonnaiset tilat ovat oletettavasti kvanttisia, mikä jää helposti huomaamatta niiden monimutkaisuuden vuoksi. (Muistaakseni Yrjö Reenpää oppilaittensa, mm. Matti Bergströmin kanssa todentaessaan aivojen toiminnassa ilmeneviä fysiikan peruslakeja käsitteli myös tätä kirjassaan Wahrnehmen, Beobachten, Konstituieren). 

Olevainen, jossa tietoisuuden mahdolliset sisällöt vain odottavat Teslan "receiverin" virittymistä, on fysikaalisen vakuumin eli tyhjön monesta osastosta yksi. Vakuumin monista muista osastoista mainittakoon "hiukkasosasto". Hiukkasosaston Teslan receiverinä toimivat hiukkaskiihdyttimet. Reunaehtojen ollessa vaikkapa suurella nopeudella törmäävä protonipari,  ilmenee aina täsmälleen määrätty, vaikkakin hyvin reunaehtoherkkä  hiukkasosaston hiukkaspilvi. Muun muassa törmäyskohdan sijainti protonien pinnalla toimii hiukkaspilven reunaehtona. Törmäyskohdan protonien pinnalla tai niiden törmäysnopeuden vaihtuessa myös hiukkaspilvi muuttuu.  Kuten oletettavasti tietoisuuden tilat, niin hiukkaspilven hiukkasetkin muodostavat diskreetin joukon. Hiukkasjoukko on täynnä erilaisia, erimassaisia, eri sähkövarauksellisia, eri elinikäisiä jne. hiukkasia, joista yksikään ei kuitenkaan koskaan ole "epämuodostunut" epähiukkanen. Vastaavasti myös kaikki siepatut tietoisuuden tilat ovat todellisia.

Sivumennen sanottakoon, että toistaiseksi selittämättömänä nähty Roskan-Werblinin ilmiö (kts. google) selittyy periaatteellisella tasolla Teslan receiverin reunaehtoperäisyyden termein. Samalla tavalla selittyvät muistihäiriöisillä vanhuksilla mutta myös kenellä tahansa toisinaan esiintyvät hyvin "todenkaltaiset" hallusinaatiot ja kenellä tahansa eri aistialoilla esiintyvät  "biologiset" illuusiot kuten köydenpätkän näkeminen käärmeenä.

Missä sitten sijaitsee monesti mainittu olevainen? Monien vakuumin eri osastojen sisällön käytyä läpi suuren määrän reunaehtoja ja reagoitua niihin mm. spontaaneilla symmetriarikoilla, niistä on lopulta koostunut avaruus, johon vakuumin sisällöt ovat tuntemattomalla tavalla sijoittuneet. Osa tästä avaruudesta on aistien ja mittausten kautta tuntemamme fysikaalisperäinen maailma, mutta paljon muutakin on. Osa tästä kätketystä avaruudesta voisi olla aistinvaraisesti, osa mielenvaraisesti tiedostettavissa, jos tarvittavat reunaehdot toteutuisivat. Monet omituiset ilmiöt voivat toteutua hetkellisesti tuohon avaruuteen aukenevien ikkunoiden kautta. Esimerkiksi kova pamaus, joka selittämättömästi kuului Jungin kirjahyllystä hänen keskustellessaan vieraanaan olevan Freudin kanssa, voisi olla sellainen. Sellainen voisi olla myös kyseessä ilmiössä, jossa erään tutkimuslaitoksen kaikki kokeet epäonnistuivat ja koelaitteetkaan eivät tahtoneet toimia. Epänormaali tilanne ihmetytti siihen asti, kunnes kuultiin Wolfgang Paulin pysähtyneen junamatkallaan kyseisen kaupungin asemalle. Alavuden yhteiskoulun hieno rehtorini Veli Lumiala kertoi kerran koko koululle, että istuessaan Helsingissä kahvilassa hän näki vanhan tuttavansa, jota ei ollut tavannut vuosiin, tulevan. Kyseinen henkilö osoittautui kuitenkin joksikin ihan toiseksi. Mutta ei aikaakaan, kun vanha tuttava yllättäen todella tuli. Mieleen tulevat myös esimerkiksi samanismin yhteydessä ja muutenkin esiintyvät etiäiset. Ikkunoita saattaa harjaantunut voida myös tietoisesti raottaa, kuten ehkä William Tillerin joissakin pH-kokeissa.

Vakuumin ja nykyhetken yhteyttä voisi ehkä selventää kukkaruukkuvertaus. Kun vakuumi on kukkaruukku ja sen mullassa oleva siemen, niin nykyhetki on kukkaruukun mullan ja siemenen informaatiosta kehittynyt puu.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1761

On asioita, jotka ovat itsestään selviä, kun ne ensin huomaa. Eräänä kevättalven aurinkoisena päivänä pysähdyin katselemaan luokan ikkunassa olevia jääkukkia. Kauan katseltuani näin äkkiä harmaiden jääkukkien keskellä pienen punaisen pisteen. Jatkoin tuijotusta ja kohta näin jo erivärisen, sitten taas erivärisen pisteen. Lopuksi jääkukkaikkuna aivan hohti väripisteissä. Tiesin kyllä, että värit syntyivät valon taittuessa pienissä prismoissa, jotka jää ja pieni vesikerros muodostivat. Tämän jälkeen olen nähnyt väripisteet välittömästi, ilman viivettä, olivatpa ne sitten ikkunassa tai esimerkiksi ikkunalaudan lumessa, johon aurinko lämmittävästi paistoi.

Tämä kokemus opetti, että kaikki verkkokalvolle piirtyvät objektit eivät alkuun näy tietoisella tasolla, joidenkin näkemiseen saattaa kulua kauan, joidenkin vielä pitempään. Niinpä esimerkiksi pikaisessa kasvojen katselussa saatetaan menettää paljon kiinnostavaa informaatiota, joka ilmenisi pitemmässä tarkkailussa.

Viiveellisyyden yksi syy saattaa olla Roskan ja Werblinin ensimmäisenä tutkimassa retinan suorittamassa omalaatuisessa ja luultavasti myös aikaa ottavassa informaation esikäsittelyssä (Roska, Werblin, Sci.Am.).

Samanlainen viiveellisyys ja Roskan-Werblinin ilmiö esiintyvät varmaan myös muilla aistialoilla. Esimerkiksi mindfulness-meditaatioon kuuluu harjoitus, jossa annetaan tuntoaistimusten tai vaikkapa öisen talon äänien kirjon vähitellen täydentyä. Tässä yhteydessä herää kysymys, voisivatko ajatukset ja tunteet olla avaruuden muotoja, jotka "sisäinen aistielin" voi vangita. Edellisen kommentin mukaan asia onkin näin. Viiveellisyys tämän avaruuden tarkkailemisessa voi johtaa yhä syvempiin kognitiivisen alan ulottuvuuksiin. Esimerkiksi Ramanujan pääsi ilman merkittäviä virikkeitä varsin syvälle matemaattiseen havaintoavaruuteen, mutta keskimääräisempi matemaatikko tarvitsee tiivistä ponnistelua  oppiakseen ja lopulta oivaltaakseen tutkittavana olevan relaation tai todistuksen. Sen jälkeen hän saa asian nostetuksi pienellä ponnistuksella milloin vain tietoisuuteensa - samaan tapaan kuin värit voi kokenut nopeasti nähdä ikkunan jääkukissa. Oivallustila onkin  jotenkin mystinen..

Joskus oivallus voi muuttaa elämän. Tällaisen kokemuksen koin tehdessäni teor. filosofian proseminaariesitelmää. Eräät asiayhteydet eivät sointuneet yksiin, mikä pakotti ajattelemaan voimakkaammin. Aikaa kului, ja lopulta oivallus tuli kuin salaman isku. Järisyttävintä oli, kun luulin olevani ainoa ihminen, joka koskaan on oivaltanut kyseisen asian. Siitä lähtien joka ilta monen vuoden ajan preparoin tietoisuuteni hetkeksi tähän oivalluksen tilaan. Seminaarissa tosin Heikki Kannisto sanoi, että on sitä ollut joitakin filosofeja, jotka ovat ajatelleet samoin. Joka tapauksessa tuosta oivalluksesta tuli osa kokonaan uutta identiteettiäni, tähän päivään asti.

Oivallus filosofian avaruudessa on analoginen, ellei identtinen värien kirjon kanssa jääkukkaikkunassa.

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat

Hae blogista