Vasemmalla röntgenkuva rouva Röntgenin kädestä (v. 1895), keskellä ilmakallokuva (Walter E. Dandy 1916), oikealla aivojen magneetti- eli MRI-kuva (Christian Linder, 2000). Kuvat: commons.wikimedia.org

Onko teknologinen kehitys uhka vai mahdollisuus?

Vuosien varrella olen istunut lukuisissa paneeleissa, joissa on yritetty kirkastaa sumuista kristallipalloa antamaan vihjeitä siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Pallosta kurkkivat maailmanmenon peruuttamattomasti mullistava teknologia, robotit ja data. Tulevaisuutta ruotivissa tilaisuuksissa keskustelu ajautuu usein digiajan uhkakuvien ja mahdollisuuksien väliseksi väittelyksi.

Maailmassa arvioidaan tällä hetkellä olevan yli 20 miljardia internetiin yhdistettyä laitetta, joissa on ohjelmoitua ”älyä”. Määrän ennustetaan kasvavan vuoteen 2025 mennessä yli 75 miljardiin. Laitteet ”keskustelevat keskenään” ja tekevät ihmisen pyytämättä asioita. Monille pelottava ajatus.

Historioitsija Yuval Noah Harari ennustaa kirjassaan Homo Deus, Huomisen Lyhyt Historia (suomennos 2017, Bazar) datauskonnon vahvaa esiinmarssia. Ihmiset kumartavat datalle ja uhraavat samalla yksityisyytensä.

Sillä, joka hallitsee dataa, on valta: Olet valvovan silmän alla. Jokainen liikkeesi ja kohta ajatuksesikin tiedetään. Erilaisissa tulevaisuusfoorumeissa voi aistia tunteiden kirjon. Osa ihmisistä inspiroituu. Monia sumuinen tulevaisuus ahdistaa: Laitteisiin ja ympäristöön upotetut sensorit eli tunnistimet keräävät tietoa yötä päivää ihmisistä. Mitä kaikkea tietoa meistä ihmisistä aina vaan älykkäämmät, dataa möyhivät ja uuteen uskoon muokkaavat, algoritmit löytävätkään bittivirroista, datameristä tai -pilvistä? Käytetäänkö tietoa hyvään vai pahaan? Olemmeko antaneet pirulle sormen ja kohta se haukkaa koko käden?

Kännykkä on kasvanut kiinni käteen. Ihmiset istuvat baarissa, tökkivät ja tuijottavat näyttöjä ja puhuvatkin niille. Tämä ei voi päättyä hyvin, murehtii moni ihminen. Elämme paitsi digi- myös huomiotalouden aikaa. Vuonna 2007 Youtubelle naurettiin. Enää ei. Ihmisten huomion kaappaaminen vaatii raflaavia otsikoita. ”Isoveli valvoo, tietosi vuotavat manipulaattoreiden käsiin, jokainen tekosi ja olinpaikkasi on järjestelmän tiedossa”. Dystopia on hurjempi kuin Orwellin kirjassa 1984. Eri mediat käyvät olemassa olon kamppailuaan. Sana valeuutinen on rantautunut arkikieleen. Pelko myy parhaiten.

Uhkakuvien maalailun jalkoihin jäävät helposti konkreettiset esimerkit teknologisen kehityksen tuottamasta hyvästä. Lääketiede on täynnä näitä esimerkkejä. Otetaanpa tarkasteluun lääketieteellinen kuvantaminen. Fysiikan ensimmäinen Nobelin palkinto myönnettiin vuonna 1901 röntgenin keksijälle, saksalaiselle Wilhelm Röntgenille. Hän kehitti ideansa pohjalta teknisen ratkaisun, jonka avulla hän otti ensimmäisen röntgenkuvan vaimonsa kädestä marraskuussa 1895. Röntgen julkaisi menetelmää koskevan tieteellisen artikkelinsa noin kuukautta myöhemmin. Menetelmä, jolla ”nähtiin ihmisen sisälle” ilman ihmisen avaamista leikkauspöydällä, nimettiin röntgeniksi keksijänsä mukaan. Röntgenin historiaa käsittelevässä artikkelissaan ”100 vuotta X-säteitä” (Duodecim 1995) Hannu Suoranta kirjoittaa siitä, kuinka ”kaiken näkyväksi tekevä” keksintö herätti aikoinaan ihmisissä suurta huolta. New Jerseyssä yritettiin saada läpi laki, joka kieltäisi röntgensäteitä käyttävät oopperalasit. Englannista sai ostaa alusvaatteita, joitten väitettiin suojaavan ”ihmisen läpi näkeviltä säteiltä.”

Röntgenin keksintö käynnisti lääketieteellisen kuvantamisen kehityksen. Alkuaikoina menetelmän kehitystä hidastivat havainnot liialliseen röntgensäteilyn terveyshaitoista (säteilysairaudet). Niiden tunnistaminen omalta osaltaan antoi sysäyksen tuottaa aina vain uudempia ja parempia teknologioita, joilla säteilyrasitus jatkuvasti pieneni, vaikka laiteilla saatiin ihmiskehon sisältä aina vain tarkempia kuvia.

Röntgenin laajempi kliininen käyttö toi päivänvaloon tavallisen röntgenkuvan rajoitteita, joitten ratkominen omalta osaltaan siivitti kehitystä eteenpäin. Välillä jouduttiin turvautumaan menetelmiin, jotka eivät olleet riskittömiä. Kallokuva näyttää pään luut, mutta ei aivoja. Niinpä amerikkalainen neurokirurgi Walter Dandy julkaisi vuoden 1919 lopulla ilmakallokuvauksen; menetelmän, jolla voitiin epäsuorasti saada joskus näkyviin aivokasvain. Menetelmässä niskapistolla poistetaan aivonestettä ja tilalle laitetaan joko ilmaa, happea tai heliumia. Nuorena kandina 1980-luvun alussa ehdin vielä nähdä pari kertaa käytännössä, miten vaikeita päätökset altistaa potilas usein kivuliaalle ja vakavia terveysriskejä (mm. infektiot, aivoveritulppa) sisältävälle ilmakallokuvaukselle olivat kokeneille lääkäreille. Tutkimusta ei tehty kevyin perustein. Tarvittiin vahva epäily aivokasvaimesta.

Lääketieteellisen kuvantamisen yli 120-vuotinen historia on konkreettinen esimerkki siitä, mitä saadaan aikaiseksi, kun eri alojen kuten fysiikan, kemian, biologian, tekniikan ja tietojenkäsittelyn tutkimusmenetelmien kehittäjät ja tutkijat sekä kliinikkolääkärit yhdessä kehittävät teknologioita lääketieteen tarpeisiin. Menetelmäkehitys on tarjonnut uudet välineet sekä perus- että kliiniselle tutkimukselle. Sairauksien diagnostiikka on parantunut ja kuvantamisen avulla voidaan seurata myös hoidon tehoa esimerkiksi syöpäsairauksissa.

Aloittaessani erikoistumisen neurologiaan 1980-luvun alussa, jotkut kurssitoverini naureskelivat valinnalleni tokaisten: ”Siinäpä ala: Potilaan oireiden ja kliinisen neurologisen tutkimuksen perusteella voit taitavana kliinikkona paikallistaa kohtalaisen luotettavasti hermoston alueen, missä vaiva on. Mutta siinä se sitten on. Täyttä varmuutta et saa ja oikean hoidon löytyminen voi olla kiven takana”. Eipä silloin osattu aavistaa, miten teknologia mullistaa lääketieteen – myös neurologian. Työurani aikana olen nähnyt harppauksen ilmakallokuvauksesta tämän päivän kolmiulotteisiin aivojen fuusiokuviin.

Kommentit (6)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1640

Röntgensäteily on mm. lääketieteessä, tekniikassa ja astronomiassa paljon käytetty sähkömagneettisen säteilyn laji, mutta monilla smg. säteilylajeilla voi olla vielä keksimistään odottavia käyttötapoja. Led-tekniikan kehittyessä jopa näkyvän valon alueelta voi löytyä merkittävät ominaisuudet omavia taajuuksia:

https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/yritykset/led-taipuu-moneen-valkoinen-valo-piristaa-sininen-tappaa-6686732

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1640

Röntgensäteiden vaikutusta lienee etupäässä tutkittu proteiineja koodaaviin geeneihin, joita genomin DNA:sta on n. 2 %. Loput 98 % genomin DNA:sta on yleensä tulkittu F.H.C.Crickin mukaisesti  funktiottomiksi roskageeneiksi.  Viime vuosina on kuitenkin tehty löydöksiä, joiden perusteella niiden funktiottomuus on kyseenalaistettava. Princetonin yliopiston tutkijat ovat tehneet useat näistä löydöksistä, viimeisenä jopa filmanneet roskageenien, itse asiassa säätelijöiden toimintaa.

 https://medicalxpress.com/news/2018-07-imaging-cells-reveals-junk-dna.html

Luultavasti röntgensäteilyn vaikutukset koskevat yhtä lailla säätelygeenejä.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1640

Seuraavassa kerrotaan lyhyesti eri smg-säteilytyyppien syntyprosesseista ja joistakin vaikutuksista:

https://peda.net/yl%C3%B6j%C3%A4rvi/peruskoulut/yy/7-9-luokat/fysiikka/s...

Vaikutuksista tietämättöminä katselimme ennen auringonpimennyksiä noetun lasin läpi tietämättä, että nokikerros ei ollut mikään este silmää vaurioittavalle auringon infrapunasäteilylle. Kerran katselin auringonpimennyksen heijastuskuvaa ikkunalasista, minkä jälkeen silmät olivat kauan hieman arat. Kerran taas katselin suoraan aurinkoa kunnes sen kuva oli kuin vihreä peltivati. Valon jälkikuva jäi silmiini moneksi vuodeksi.

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1640

Atomeista koostuvan kaasun emissiospektri  syntyy atomien elektronien noustessa absorboimansa energiakvantin johdosta jollekin korkeammalle energiatasolle (virittyminen) ja tämän jälkeen heti pudotessa takaisin (purkautuminen).  Tässä prosessissa syntyy tietyn taajuinen ja värinen fotoni, valohiukkanen. Eri energiatasojen väliset viritys-purkaus -prosessit aiheuttavat eri aallonpituuden (värin) omaavia säteitä (fotoneja), jotka erkanevat toisistaan kulkiessaan kukin eri tavoin suuntaa muuttaessaan hilan (tai prisman) läpi. Saadaan kyseiselle kaasulle (esim. vedylle) tunnusomainen viivaspektri

http://www.astro.utu.fi/zubi/radiat/hydrogen.htm

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1640

Albert Einstein esitti laserin periaatteen jo 1917, mutta ensimmäinen toimiva laser valmistui 1960. Pian keksittiin eri virittyviin aineisiin perustuvia, eri aallonpituuden omaavia, eri tehoisia ja eri käyttötarkoituksiin soveltuvia lasereita.

80-luvulla laserien käyttö lääketieteessä kasvoi räjähdyksenomaisesti. Tästä kerrotaan mm. seuraavassa:

http://www.laserin.fi/userData/laser-in-tr88/pdf-esitteet/Hoitava_laser.pdf

Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) on erikoistunut mm. optoelektroniikkaan. Siellä on vasta keksitty keltaista valoa säteilevä laser, jolla on todennäköisesti paljon käyttökohteita lääketieteessä

http://www.tut.fi/rajapinta/artikkelit/2014/2/keltainen-laser-mullistaa-...

Seuraa 

Tiedekokki

Kiti Müller on neurologi, joka 60 vuotta täytettyään teki uraloikan ja siirtyi Työterveyslaitoksesta Nokian lääketieteelliseksi asiantuntijaksi. Hän pitää tietoyrteillä maustetuista ajatusliemistä, mutta inhoaa huuhaarikkaruohoja.

Teemat