"Tietojärjestelmistä on tullut uusi sotatanner. Hyökkääjä jää usein arvailun varaan, sillä virutaalijojoukot ampuvat salaa."

Tällainen otsikko ja ingressi ilmestyi lokakuun Tiede-lehdessä. Huomasitteko siinä mitään hassua? Minä en huomannut, ennen kuin tarkkasilmäinen lukija lähetti sähköpostia ja kysyi, mitä mahtavat olla virutaalijojoukot.

Tässä vaiheessa vapautan jutun kirjoittajan Mikko Puttosen vastuusta, samoin jutun editoineen toimitussihteerin. Olin nimittäin itse muokannut lehden otsikot ja ingressit ja niiden outoudet ovat todennäköisesti juuri minun käsistäni.

Oikein tarkkaan sanaa tavattuani tajusin ja lukijallekin tunnustin, että minä se olin, joka todellakin oli kirjoittanut virtuaalisista JOJO-ukoista. Heh heh. Kiitin tarkkuudesta ja toivotin hauskaa syksyä. Samalla toivoin sydämessäni, ettei moni muu olisi huomannut hassua virhettä.

Tällä viikolla sain samalta lukijalta uuden viestin. "Etkä edes kirjoittanut virtuaalisista jojo-ukoista vaan siinä luki VI-RU-TAA-LI-jojoukot. --- Kiitos näistä nauruista."

Kaivoin vielä kerran lehden esiin, ja niin siinä todellakin luki. Pakko oli nauraa itsekin.  Vaikka nolottaa.

Lehden tekijöiden pitäisi olla työnsä puolesta harjaantuneita löytämään kirjoitusvirheet, mutta aivot pahalaiset ovat liian tehokas oikolukija. Ne lukevat oikein senkin mikä on kirjoitettu väärin. Niin on tainnut lukea myös suuri osa Tieteen lukijoista, sillä virheestä huomautti vain tämä yksi. Yleensä saamme enemmän palautetta mokistamme.

Näin tuli jälleen ilmi se havaintopsykologinen tosiseikka, että havainnot eivät ole puhdasta aisti-informaatiota vaan niitä muokkaa aiempi kokemus. Näemme sitä, mitä odotamme näkevämme.

Saman ilmiön kääntöpuoli tuli vastaan, kun katsoin BBC:n videon siitä, kuinka jääsormi työntyy meren pinnan alle kohti pohjaa ja mitä sitten tapahtuu. En ymmärtänyt videon aloituskuvasta mitään, ennen kuin olin katsonut koko jutun. Video on huikea ja suosittelen sitä kaikille. Samalla voit testata myös itseäsi: Katso videon lähtökuvaa ennen kuin alat katsoa elävää kuvaa. Mitä näet? Kokeile uudestaan, kun video on katsottu.  Talven tappava sormi kurkottaa videolla tässä.

Kommentit (10)

Kirsi Heikkinen

Hah!

Ja minä olin jo sormet näppylöillä lähettämässä sinulle viestiä ekan rivin jälkeen...(virutaalijojoukot!)

Pentti S. Varis

Korjasin kerran väsyneenä kemian kokeita ja kun minun piti kirjoittaa "permanganaatti" nukahdin. Aamulla huomasin kirjoittaneeni "permangtovoimistelu".

Jossakin yliopistossa on tutkittu, että viesti ymmärretään, kun sanojen alku ja loppu täsmäävät, esim.:

Toiasspiävänä nuossut raujlima yälläätten rkkioi ikknuiota ja haojiotti likknitronin etten voniut
seruata pahraita ohejmlia tevleivisosta. Miuna raiovtsutti! Nyt se on kojrttau vihdionkin.

Alan Dorkin

Kyllä näitä kirotusvireitä tai panovirhepaholaisia sattuu itse kullekin. Harmitus on tietenkin sitä suurempi, mitä isompi rooli on kirjoittajalla ja/tai tekstillä asian yhteydessä; esim. käsite "virtsanpylväs" olisi suoranainen skandaali äidinkielen oppikirjassa, mutta vaikkapa tällä palstalla sama asia olisi vain huvittava yksityiskohta.
Vaan kuten Marjukka alustuksessaan mainitsi, aivot yleensä korjaavat nämä "lapsus calamit" ilman suurempia seuraamuksia. Eri asia olemme sitten me saivartelijat, jotka useinkin haluamme jäädä piehtaroimaan jonkin yksityiskohdan kanssa ... :-)

Opettaja

Mikähän tarve joillakin on nostaa hirveä meteli näistä painovirheistä? Luulisi nyt vähänkin älykkään ymmärtävän, mistä on kyse ja myös ymmärtävän, että muutkin ymmärtävät.

Anonyymi astrofyysikko

Yksittäiset painovirheet ovat asia erikseen, mutta jos teksti suorastaan kuhisee kirjoitusvirheitä ja omituisesti muotoiltuja lauseita, ei sisältökään yleensä ole lukemisen arvoinen.

Miksa

MK, pitkät sanat ovat helppoja myös tietokoneille, sen on huomannut kun on käyttänyt Android-kännykän Swype-kirjoitustapaa. Lyhyilla sanoilla se arvaa helposti väärän, mutta pitkien kanssa sormea voi viuhtoi ympäri ruutua suunnilleen oikeiden kirjainten suuntaan, ja aina se hämmästyttää kun ruudulle kaikesta huolimatta ilmestyy oikea sana.

Sophia

Suorastaan legendaarinen on vakuutusyhtiön kirje, joka oli osoitettu NN:n kuolinpesälle. Kirotusvihre kun oli pudottanut siitä ainokaisen o:n..

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto