Jos ihmiset joskus tuhannen, kymmenen tuhannen tai viidenkymmenen tuhannen vuoden päästä löytävät ammoin tukitun arvoituksellisen luolaston, joka johtaa syvälle maan uumeniin, mitä he tekevät?

Entä jos paikka on tehty uhkaavaksi piikkisin kivin ja ympäristöön on jätetty symbolisia viestejä, jotka kertovat hengenvaarasta ja käskevät pysymään poissa. Tottelevatko tulevaisuuden ihmiset niitä?

Ellei ihmisluonto ole perin pohjin muuttunut, vastaus on ilmiselvä. Rohkeimmat ja uteliaimmat tunkeutuvat niin pitkälle kuin suinkin pääsevät ja tuovat ulos sen minkä löytävät.

Olisiko siis parasta yrittää vaivuttaa ydinjätteen loppusijoituspaikat unohduksiin ja yrittää piilottaa ne niin, ettei niiden olemassa olosta tietäisi kukaan ja etteivät ne löytyisi edes vahingossa.

Tällaisia päätyy kysymään tanskalainen Michael Madsen elokuvasssa, joka esitetään DockPoint-festivaaleilla lauantaina. Elokuva kertoo Eurajoella sijaitsevasta Onkalosta, peruskallioon räjäytetystä luolastosta, josta on tarkoitus tehdä suomalaisen ydinjätteen loppusijoituspaikka.

Madsen koettaa nähdä, mitä tällainen varasto merkitsee ihmisille tulevaisuuden hämärässä. Ydinjäte säilyy vaarallisena kaikelle elävälle sata tuhatta vuotta. Ainakin niin pitkäksi aikaa se pitäisi eristää niin, ettei se pääse kosketuksiin elävän luonnon kanssa.

Madsenin kysymyksiin vastaavat asiantuntijat Suomesta ja Ruotsista. He ovat perehtyneet asiaan kenties paremmin kuin kukaan muu ja he saavat vastata harkiten ja rauhassa. Silti he vaikuttavat liikuttavan haavoittuvilta sen haasteen edessä, jota he ovat ratkaisemassa - eikä vain siksi, että he joutuvat ilmaisemaan itseään englanniksi, vieraalla kielellä.

Miten he voisivatkaan antaa varman vaikutelman. Sata tuhatta vuotta ylittää moninkertaisesti inhimillisen ennakoimisen mahdollisuudet - ainakin mitä tulee ihmiskunnan tulevaisuuteen ja sivilisaatioiden katkoksiin.

Lounaissuomalaisen peruskallion tulevaisuutta pystytään ennustamaan sen verran, että Onkalon louhija Posiva uskaltaa luvata sen kestävän jääkauden ja muutkin seuraavan sadan tuhannen vuoden mullistukset. Se on vakainta, mitä Maapallolla oikeastaan on. Ja jonnekin se ydinjäte on yksinkertaisesti pantava

Elokuvan haastattelut ovat perinjuurin asiallisia, mutta ohjaajan omat, tulevaisuuden ihmisille osoitetut välispiikit runollisia. Kohtauksia Onkalossa ja sen yllä talvisessa metsässä täydentää musiikki ja äänimaailma, josta huokuu dramatiikka ja uhka. Paikalla tuntuu olevan näkymätön vaara. Niin kuin onkin.

Arvaan, että tästä emotionaalisten keinojen käytöstä eivät kaikki pidä. Ydinvoiman vaaroilla ei saisi pelotella. Miksi ei?

Tätä jäin miettimään ja samalla ajattelin ydinjätteen suomalaista loppusijoitussuunnitelmaa käsittelevää juttupakettia, jonka Tiede-lehti julkaisi elokuussa 2007. Siinä ei ollut uhkan häivää. Puolukat punersivat Onkalon katolla, Posivan laskelmat pitivät, kaikki kapselit kestivät, eikä kenellekään juolahtanut mieleen kaivautua niitä tutkimaan. Oliko se oikeampi käsittelytapa?

Into Eternity. Dokumentaarinen trilleri ydinjätteestä ja tulevaisuudesta. Näytös DocPointissa lauantaina 30.1. klo 15. Elokuvateatteri Bristol, Mikonkatu 8, Helsinki.

Kommentit (30)

MrrKAT

Tiolien eli merkaptaaniyhdisteiden säiliöitä siihen linnakkeeksi, esimuuriksi. Aukaiseminen pyörryttää hirvittävän mätänevän lihan-ulosteen-viemärin hajun sekoituksella joka haisee kilometrien päähän. Tai jotain vastaavaa hajua kiteisiin sitoutettuna. Tyhmemmänkin sivilisaation pitäisi tajuta viesti, että "paha paha henki - älä koske". Miljoonien vuosien evoluutio on opettanut ja säilyttää tämän viestinlukutaidon seuraavat miljoona vuotta.

Tiedemies

Itse en oikeastaan ymmärrä yhtään, mikä into meillä (ihmiskunnalla) on jemmata ydinjäte jonnekin tosi syvälle. On erittäin todennäköistä, että nykyiselle ydinjätteelle löytyy vaikka mitä hyötykäyttöä. Energiaakin siitä on saatavissa vielä vaikka kuinka.

Melkein tosissaan näin joskus esitetyn, että oikeasti hyvä paikka jätteelle olisi laittaa ne näkyville paikoille keskelle sademetsiä, koska se hillitsisi laittomia hakkuita.

Xyzzy

Taas tuota on vaarallista 100 000 vuotta sk...aa. Oletko vaivautunut selvittämään kuinka vaaralista. Millä tavoin vaarallista? Toki uraani on vaarallista niin kauan kuin se on uraania, jos sitä syö. Se on myrkyllistä, mutta tuskin se uteliaan ihmisen ensinmmäinen reaktio olisi syödä löytämäänsä?

Vaikka tuolta hieman suhteelisuuden tajua http://www.stuk.fi/sateilytietoa/ukk/ydinturvallisuus/fi_FI/ydin17/

Valto Ensio

Mille kellonlyömälle, päivälle, kuukaudelle tai vuodelle ydinjätteiden säilömispäivämäärät laitetaan? Eikö tätä saatanallista töhkää tulisi muka lisää koko tämän oletetun sadantuhannenkin vuoden ajan? Mihinkä itse voimalat katoaisivat jos ihmislaji keksii elämisenedellytyksiä myös itselleen koko tälle ajalle?

Entä jos voimalaitosten henkilökunta kuukahtaa muiden lajinsa edustajien kanssa samaa tuhonmäkeä kadotukseen, niin kuinka kauan ydinvoimaa tuottavat reaktorit sytkyttelevät itsekseen ja kuka niiden loppumyrkyt kapseloi säilöntäkuntoon?

Kaj Luukko

Neljännen sukupolven reaktorit saavat ydinjätteestä irti vielä niin paljon energiaa, että se riittäisi ihmiskunnan ainoaksi energianlähteeksi sadoiksi vuosiksi. Samalla jäteongelma poistuu, koska pitkäikäiset isotoopit katoavat. Lopulliselle jätteelle riittää varastointiajaksi muutama sata vuotta, joka ei ole enää ongelma.

Tästä aiheesta ei enää saa niin pelottavia elokuvia. Mutta en usko, että nykyisiä jätteitä tullaan koskaan hautaamaan kallioon kovin suurissa määrin. Se on yksinkertaisesti liian arvokasta.

pulu

Minkähänlaista skenaariota tässä ollaan ihmiskunnalle kehittämässä. Minä ainakin aion omille lapsilleni kertoa, että "tuossa luolassa on ydinjätettä, sinne ei saa siksi mennä." Tarkoittaa siis sitä, että eiköhän tulevaisuuden sivilisaatio ole kuullut aiemmilta polvilta, että mitä kys. onkalossa on. Toinen asia on luonnollisesti se, että miten kehittymättömäksi ihmisen kuvittelemme 50 000 vuoden päästä. Eivätkö he enää tunnista radioaktiivista säteilyä laitteillaan? Mielestäni tällainen "paluu kivikaudelle" skenaario on niin epätodennäköinen, että siitä kovin suuren huolen kantaminen ei ole perusteltua. Ja toisekseen, mikäli näin tapahtuu, niin viestintä ei ole kovin suurta, ja sinne kallion sisään jäänyt onkalo on vaarallinen vain hyvin paikallisesti. Tämä ei tosin tietenkään lohduta paikalla asuvia luolamiehiä, mutta kuitenkin.

Marko Hamilo

Minusta tuo skenaario, jossa ihmiskunta on taantunut tasolle, jossa tietämys ydinfysiikasta on kadonnut, on jo aika uskomaton. Mutta jos niin käy, olisiko sen ihmiskunnan (joka lienee kokenut kolmannen ydinsodan tai karkuun päässeen ilmastonmuutoksen) huolista kuitenkin Olkiluodon Onkalo yksi pienimmistä.

Siis olettaen, että mikään siellä edes vuotaisi. Pitäisikö meidän kuitenkin jättää myös varoitusmerkkejä Itä-Uudellemaalle ja Pispalanharjulle, että täällä kaivoissa on radon-ongelma?

Kun ottaa huomioon että ihmiskunnasta nyt elää kurjuudessa kymmeniä prosentteja ja että ilmastonmuutos uhkaa melko suurella todennäköisyydellä seuraavien noin viiden sukupolven hyvinvointia, tuo huolestuminen 50 000 vuoden päästä ehkä mahdollisesti Olkiluodon ydinjätteestä kärsivästä ihmiskunnasta tuntuu niin suhteellisuudentajuttomalta, ettei sille löydä oikein kelvollista kielikuvaakaan.

Mutta ollaanpa rakentavia. Miten jättäisimme sellaisen viestin sivilisaation tuhoutumista seuraavalle ihmiskunnalle, että kaikki koostuu atomeista, bakteerit aiheuttavat sairauksia, elämän perusta on kaksoiskierteinen itseään kopioiva pikkuruinen rakenne ja että jemma-nimisessä paikassa on hyötykasvien siemeniä? Jos todella olemme huolissamme tästä post-apokalyptisestä ihmiskunnasta, tekisimme kaikkemme tuon informaation välittämiseksi mahdollisimman yleisymmärrettävässä muodossa jälkipolville.

Annikka Mutanen

Pikemminkin on uskomatonta, jos sivilisaatioiden väliin ei tule sadassa tai jo kymmenessä tuhannessa vuodessa pahoja, ellei täydellisiäkin informaatiokatkoksia. Sata tuhatta vuotta sitten lajimme vasta syntyi Afrikassa. Eikä kyse ole yhdestä Onkalosta, sinnehän tulee vain pienen Suomen pienet jätteet. Säilöjä on tehtävä joka puolelle maailmaa.

Xyzzy sanoi juttua skeidaksi ja kysyi, olenko vaivautunut selvittämään, kuinka vaarallista jäte on. Olen vaivautunut silloin, kun postauksessa mainittua Tiede-lehden ydinjätepakettia tehtiin. Kymmenen tuhannen vuoden kuluttua yhdestä polttoainesauvanipusta saa tunnissa lähietäisyydeltä 2 millisievertiä. Jos tuon kymmenen tuhannen vuoden kuluttua ihmiset kantavat asumustensa lähelle ydinjätettä ja alkavat rikkoa kapseleita saadakseen niistä käyttöön arvokkaan kuparin, niin jo parista sauvanipusta he saavat alle vuodessa kymmenen sievertiä, joka on kerta-annoksena tappava ja varmasti vuodenkin aikana kerättynä erittäin haitallinen. Ja tuskin kukaan ydinjätettä ehdoin tahdoin syö, mutta juomaveteen karanneet säteilevät isotoopit menevät helposti kurkusta alas.

Markolle taas sanoisin, että vaikka ydinvoimassa on hyötynsä, eivät sen haittapuolet siitä mihinkään häviä. Ne täytyy ottaa huomioon eikä unohtaa. Miksei niistä saisi jopa tehdä tehdä elokuvaa?

Marko Hamilo

Montako informaatiokatkosta tähän mennessä on tullut? Onko jokin olennainen taito unohtunut? Olisihan se kiva ajatella että esimerkiksi taito tehdä ydinaseita voitaisiin peruuttaa, mutta niin naiivin optimistinen en ole.

"Miksei niistä saisi tehdä elokuvaa?"

Jos tekee elokuvan, miksei sitä saisi kritisoida?

Annikka Mutanen

Kirjoitustaito keksittiin vasta 5000 vuotta sitten, eikä kaikkia löydettyjä tekstejä nytkään pystytä lukemaan. Kun Rooman valtakunta aikoinaan romahti, niin teknologian taso romahti myös vuosisadoiksi.

Kyllä varmaan säteilystä voidaan päästä jyvälle uudestaan vaikka tieto välillä hukataan, mutta on se todella kumma, jos tieto näiden luolien sisällöstä ja sen vaikutuksista säilyy katkotta sata tuhatta vuotta kaikilla kansoilla.

Kritisoida saa, mutta miten niin suhteellisuudentaju puuttui leffasta? On ihmiselle luontaista, että hän vähemmän välittää sellaisten toisten kohtalosta, jotka ovat kaukana maantieteellisesti ja sama näyttää pätevän ajallisesti. Senhän tämä elokuva teki, että se toi nämä kaukaiset ihmiset vähän lähemmäksi.

juha

En tiedä onko yleinen mielipide, vai omani naivi, mutta omasta mielestä on turha surra ydinjätteen pitkää ikää. Viimeistään 500v päästä tuo ydinjäteongelma on naurettavan pieni este sen hetkiselle tekniikalle.

Turha minusta on "edelläkävijöiden" Suomi/Ruotsi tyyliin haudata maahan. Odoteiltaisiin aikamme ja siivottaisiin hallit puhtaaksi nanotekniikalla.

Maailmassa on tällähetkellä suuria ongelmia jotka eivät ole heti poistumassa, ydinjäte on noussut suhteettoman suureksi pelkokompastuskiveksi.

JL

Olen Hamilon kanssa samaa mieltä siitä, että ydinjätteet ovat varsin olematon ongelma sellaiselle ihmisyhteisölle, joka on taantunut esiteolliselle asteelle. Mahdollisesti löytyvät ydinjätteet tuskin vaikuttaisivat havaittavasti tällaisen huonon hygienian, kulkutautien ja aliravitsemuksen riivaaman yhteisön muutenkin valtavaan kuolleisuuteen.

Simo Tuppurainen

Olen vähän skeptinen sen suhteen, että esiteollisen asteen yhteisön tarvitsee aina kärsiä kulkutaudeista ja aliravitsemuksesta. Onko kuitenkaan tällainen ´yksi rikka rokassa´ -ajattelu syy sälyttää ydinjätevaaraa joillekin hypoteettisille tuleville ihmisyhteisöille?

Ydinjätteessä askarruttaa muun muassa juuri tämän pitkäkestoisen varastoinnin ongelma. On ihan oikeasti hyvä kysymys, pysyvätkö tulevat yhteiskunnat siinä määrin vakaina, että tieto ydinjätteiden olemassa olosta ja pyrkimys niiden turvalliseen säilyttämiseen säilyvät vuosituhansien ajan. Olettaa tosin ainakin sopii, että jos on olemassa teknologia kaivaa jätteet usean sadan metrin kivikasan alta, on säteilyn mittaamisen ja sen vaarallisuuden tuntemus olemassa. Jätteet säteilevät ainakin sen 100 000 vuotta, Olkiluoto-vierailulla opitun perusteella 200 000 vuotta. Suurempi ongelma saattaa olla se, kuinka jäte pysyy turvassa maan alla, eikä ala tihkumaan ja vuotamaan ydinjätehautaan tunkeutuvan veden mukana ympäristöönsä vuosituhansien aikana.

Ydinjätettä on jo lisäksi tällä hetkellä niin paljon, ja lisää tulee, että pitäisi olla hemmetin varma joko sen turvallisesti säilyttämisestä tai rauhanomaisesta uusiokäytöstä.

Strålande framtid

Suomessa on tuo yksi onkalo ja se voidaan vaikka tukkia, harva kaivaa kilometrin verran kivillä täytettyä käytävää auki. Ainakaan käsipelillä. Vaan mihinkäs ovat kadonneet ne muutaman vuoden takaiset ilouutiset Venäjältä, lähes avoimen taivaan alla vuotavista ydinjätesäiliöistä? Muista ydinjätteistä emme saa sieltä mitään tietoa eikä säteilyturvakeskus koskaan näe sikäläisisssä voimaloissa tai missään mitään puutteita. Mitä nyt pikkusen jysähtelevät silloin tällöin. Enkä hirveästi luottaisi ylipäätään siihen, että maailman kaikki ydinjäte on turvallisesti kiven sisällä tälläkään hetkellä. Tai edes pysyy siellä. Mutta osalle meistä (insinööreille) kaikki tällainen on panettelua, koska kohtsillään me ollaan niin edistyneitä, että ydinjäte hyödynnetään siinä ihmereaktorissa (tulossa ihan kohta) niin hyvin, että loput jätteet voi levittää vaikka lasten voileivän päälle.

Tiedemies

Ydinjätteessä, vaikka se ei juuri edes säteilisi, on raskasmetalleja. Raskasmetallien joutuminen ympäristöön on tietenkin aina huono idea, joten siinä mielessä ongelma ei poistu sillä, että hyödetään tms. kunnes materiaali on säteilyn osalta suht. vaaratonta.

Tämä on muuten yksi sellainen asia, joka jää huomiotta. Esimerkiksi köyhdytetystä uraanista tehdyt ammukset herättävät kauhua "uraani" sanan takia, ja ihmiset ajattelevat ensimmäisenä säteilyä. Mutta uraani on myrkyllistä ihan siksi, että se on raskasmetalli. Mutta säteily on jotenkin paljon seksikkäämpi: säteilyä voi olla missä vaan, koska sitä ei näe!!!

J P Roos

Kiva että teillä Tiede-lehdessä on tällaista toimituksen sisäistä debattia! Minäkin olen ihmetellyt tätä Marko Hamilon kummallista suhtautumista äärimmäisen vaarallisiin aineisiin joiden kuvitellaan olevan turvallisessa paikassa vielä 50 000 vuoden jälkeen. Siis siihen moraaliseen kysymykseen että meillä on oikeus tuottaa tällaisia jätteitä ja jättää ne tulevien ihmisten tai evoluution tuottamien vielä älykkäämpien eliöiden ongemaksi... Ja Markon mielestä tämä ei edes ole mikään ongelma!

JL

"Olen vähän skeptinen sen suhteen, että esiteollisen asteen yhteisön tarvitsee aina kärsiä kulkutaudeista ja aliravitsemuksesta."

Se, että tulevaisuuden (mahdolliset) esiteolliset yhteiskunnat todennäköisesti kärsivät aliravitsemuksesta ja kulkutaudeista, on pääteltävissä siitä, että kaikki menneisyyden esiteolliset yhteiskunnat kärsivät niistä. Jonkinlaisen poikkeuksen tästä muodostavat vain jotkin metsästäjä-keräilijä-yhteisöt, joissa syntyvyyttä kontrolloitiin tarkasti (=ylimääräiset lapset tapettiin) ja jotka siksi eivät olleet malthusilaisen paineen alla jatkuvasti.

MrrKAT

TIEDE2000 1/1987 s.39 "Ydinjäte" löytyy käyrä ja tietoja josta voi laskea että Becquerelleina 1 kuutiokilometri Uudenmaan säteilevää luonnonkalliota säteilee yli 10^9 MBq eli enemmän kuin 1 tonni 100-vuotiasta ydinjätettä.

100 000 vuodessa luonnonkallioista tihkuva radon (300kuolemaa/v) on tappanut 30 miljoona suomalaista ja tupakka (2000kuolemaa/v) jopa 200 miljoonaa suomalaista keuhkosyöpään, jos savuton valtioprojekti jää epäonnistuneeksi unelmaksi ja syöpätieteeltä loppuu valtioraha..

Eli tuskin ydinjätemurehdintaan kannattaisi kamalasti satsata näihin verraten..?

Xyzzy

"Jätteet säteilevät ainakin sen 100 000 vuotta, Olkiluoto-vierailulla opitun perusteella 200 000 vuotta."

Nuo ajat ovat tavallaan oikein. Mutt niin hirveän väärin. 1000 vuotta varastoinin alusta ydinjäötesäiliön vieressä ei ole vaarassa sairastua säteilysairauteen, vaikka kupari kuori olisi poistettu. Vain jos sitä syö tai hengittää on vaarassa (jokin luonnonprosessi suihkuittaisi sen ilmoille). Tiedä mistä käyrästä tuo 10 000 otettu Annikall mutta kovaa liioittelua se on. 10 000 kuluttu metrin päässä säiliöstä säteily on normaalin tausta säteilyn tasolla. Ja kahden metrin päässä se on josen 1/4 osan tasolla. 10 000 vuoden kohdalla on kyse jo harmittomasta aineesta.

Lisäksi pienenen säteilyn haittoja on kauheasti liioiteltu, käytetty NoTreshold malli on täysin tieteellisesti kestämätön. Iranissa on alue jossa normaali vuotuinen säteilyannon on 10 mSv. EIkä syöpiä esiinny sen enempää.

Lisäksi suomi on erikoistapaus siinä mielessä että 100 000 vuoden kohdall tästä on tainnut pyyhkäistä yli jääkausi. Ei täällä välttämättä ketään asu. Ja jään paine on murtanut käytävät joten ei sinne ihannoin vain mennä

Simo Tuppurainen

Ydinjäte on pysyvä ongelma, tupakka ei välttämättä ole. Maaperän luonnolliseen säteilyyn tuskin voi vaikuttaa, mutta sen sijaan siihen voi, tuotetaanko vai ei lisää ydinjätettä.

Marko Hamilo

Suhteellisuudentajulla en tarkoittanut niinkään sitä että mietimme liikaa tulevien sukupolvien ongelmia nykyisten kustannuksella (mitä sitäkin kyllä ehkä tässä keskustelussa teemme), vaan sitä, että pohdimme 100 000 vuoden päästä äärimmäisen pientä ongelmaa siihen nähden, mitä todellisia ongelmia silloin voisi olla, joita voisimme nyt etukäteen yrittää ottaa huomioon.

Kirjoitustaito ei ole unohtunut tai se on keksitty pian uudestaan. Kuten tulenteko, maanviljely... edelleen ihmettelen mikä taito meiltä on arkeologisen yms. datan mukaan unohtunut. "Kaikki koostuu atoimeista" (kyky rakentaa säteilymittari yms) ei unohdu ellei tapahdu jotakin katastrofaalista.

Annikka Mutanen

Xyzzyn kannattaisi lukea itse antamansa Säteilyturvakeskuksen linkki. http://www.stuk.fi/sateilytietoa/ukk/ydinturvallisuus/fi_FI/ydin17/. Esimerkkini luvut ovat samat kuin siinä.

Samalta Stukin sivula käy myös ilmi, että toisin kuin Xyzzy väittää, säteily ei laske 10 000 vuodessa metrin päässä nipusta taustasäteilyn tasolle, vaan säteilyannos on TUNNISSA sama kuin mitä ihminen saa taustasäteilystä vuodessa. Vasta 250 000 vuoden päästä ydinjäteen säteily on samalla tasolla kuin luonnonuraanin, mutta ei siis kokonaan kadonnut silloinkaan.

lektu-elli

Posivan luolaan ei tulla koskaan laittamaan mitään arvokasta.

OL3 voi käyttää mox-polttoainetta, eli ydinjätteemme määrä voisi olla vähenemään päin jo parin vuoden kuluttua, jos niin halutaan.

lektu-elli

Kuka osaisi tänä päivänä ohjelmoida Vic-20 pelin? Tai rakentaa betamax-videonauhurin? Tai rakentaa kortonkia ilman latexia? Tai tehdä mekaanisen kassakoneen ?

tiedemies

Kuka osaisi tänä päivänä ohjelmoida Vic-20 pelin?

Minulla on toki aikaa siitä, kun olen 6502-konekieltä lukenut tai kirjoittanut, eikä minulla ole paljoa kokemusta varsinaisesta pelien ohjelmoinnista, mutta kyllä minä(kin) jotain saisin aikaan ja opiskelukavereiden joukosta löytyisi varmaan tiimi tekemään pelin, jos vähän maksettaisiin.

Mitä merkitystä tällä on? Teknologian kehitys tekee osan vanhoista tekniikoista tarpeettomiksi ja siksi jotkut taidot unohtuvat. Kyllä noita teknisiä speksejä löytyy kirjoista ympäri maailman, joten ne voisi opetella uudestaan, jos tarve tulisi. Ihmiset ovat opetelleet jälkikäteen jopa lukemaan kirjoitusta, jota ei enää kukaan tuntenut, joten siitä, että kirjoitustaito hukkuisi, ei myöskään kannata kantaa paljoa huolta.

Jyrki J.J. Kasvi

Ihmisen luomat kulttuurit nousevat, kukoistavat ja taantuvat aikansa. Ei tämä meidän kulttuurimme ole yhtään sen kummempi kuin mikään aiempi tai tulevakaan. Ja paljon katoaa tietoa matkan varrelle. Kysykääpä esimerkiksi keskiajan elävöittäjiltä, miten esimerkiksi vaatteet keskiajalla valmistettiin, niin saatte kuulla, miten paljon tietoa on hukkunut jo muutamassa vuosisadassa.

Neuvostoliiton romahdus tarjoaa hyvän esimerkin siitä, miten pienikin yhteiskuntajärjestyksen notkahdus voi johtaa dramaattiseen ydinturvallisuuden heikkenemiseen. Onko meillä esimerkiksi edellytykset huolehtia Olkiluoto 3:n turvallisesta purkamisesta 100 vuoden kuluttua. Ydinvoimala tarvitsee toimivan yhteiskunnan koko elinkaarensa ajaksi, aina käyttöönotosta purkamiseen asti, ja maailmanhistoriassa sellaiset 100 vuoden jaksot, joissa ei ole ollut sotia, vallankumouksia, pulakausia tai luonnonmullistuksia ovat harvinaisuuksia.

Joakim3

"Ydinvoimala tarvitsee toimivan yhteiskunnan koko elinkaarensa ajaksi, aina käyttöönotosta purkamiseen asti, ja maailmanhistoriassa sellaiset 100 vuoden jaksot, joissa ei ole ollut sotia, vallankumouksia, pulakausia tai luonnonmullistuksia ovat harvinaisuuksia."

Toisin sanoen myös tuuli ja vesivoima ovat poissa laskuista? Kuka osaa enää sadanvuoden jälkeen myrkyllisiä kuparimuuntajia purkaa?

Petrus Pennanen

Kuten Hamilo sanoi täysin suhteellisuudentajuttomia väitteitä, ja samoin käsitykset ydinjätteen vaarallisuudesta ovat täysin vailla realismia - siis jätteiden kauhistelijoilla. Tuoreen ydinjätekapselin säteilyä ei erota taustasäteilystä vaikka se olisi vain parin metrin syvyydessä, puhumattakaan sadoista metreistä. Suomen kallioperä sen sijaan säteilee jatkuvasti joka puolella ja todennäköisesti tappaa esim. satoja ihmisiä syöpään joka vuosi.

Jos vihreille ja muille ydinvoimahuuhailijoille säteily on niin kauhean pelottavaa että pitää väen väkisin keksiä "jos-jos-jos-jos" skenaarioita siitä miten muuten alkuihmisen tasolle taantuneet, mutta tehokkaita kallionporauskoneita käyttävät ihmiset 10000 vuoden kuluttua kaivavat esille kapseleita järjettömällä vaivalla satojen metrien syvyydestä, rikkovat ne, kaivavat esiin polttoainesauvat ja pureskelevat niitä päiväkausia että saisivat sisäänsä vähän uraania että siitä voisi olla haittaa, niin miksi he eivät kiinnitä yhtään mitään huomiota jokapäiväiseen, tappavaan radonongelmaan ???

Jyrki Kasvi, J P Roos ja Annikki Mutanen, häpeäisitte järjettömiä kannaottojanne.

Terveisin,

Petrus Pennanen
Ydinfysiikan FT

Petrus Pennanen

Lievennetään tuo muotoon järjettömiä po. suhteellisuudentajuttomia.. On vaikeaa miten oletettavasti fiksut ihmiset pitävät säteilyä jonain maagisena pahana vaikka se on täysin luonnollinen asia. Mutta vain ihmisen tuottamaa säteily on pahaa, ei luonnollista - vaikkei niitä voisi erottaa toisistaan.

Ghanassa on luonnollinen ydinreaktorin jätehauta, eikä jätteitä ole kukaan millään lailla yrittänyt peitellä tai paketoida. Mitähän katastrofeja tästä onkaan aiheutunut, tilannehan on paljon pahempi kuin Onkalon kapseleissa? Eipä taida olla tiedossa yhtään mitään ongelmia.

Mane

"Jos tuon kymmenen tuhannen vuoden kuluttua ihmiset kantavat asumustensa lähelle ydinjätettä ja alkavat rikkoa kapseleita saadakseen niistä käyttöön arvokkaan kuparin..."

Epäilen vahvasti, että jos ihmiskunnalta tai sen osalta jostain syystä olisi tulevaisuudessa kadonnut tieto ydinjätteen vaaroista, siltä on myös kadonnut tieto että sen ympärillä suojana oleva kuparikapseli olisi erityisemmin arvokasta materiaalia. Tietysti toki vain siihen asti, kunnes nämä onnekkaat mutta onnettoman tietämättömät "löytöretkeilijät" keksisivät uudestaan kuparin käyttötarkoituksineen.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto