Tiede edistyy, mutta edistyvätkö opetussuunnitelmat ja oppikirjat? Miten pahasti ne laahaavat parhaasta tiedosta jäljessä? Teen aiheesta jutun Tiede-lehteen ja pyydän sitä varten apua teiltä, Tiede.fi:n lukijat, sekä kaikilta muiltakin, joilla on asioista perusteltuja näkemyksiä. Oletteko löytäneet luonnontieteen opetuksesta ja oppikirjoista hullutuksia? Puuttuuko niistä aivan olennaisia asioita?

Käy jakamassa löytösi ja lukemassa lisää juttuhankkeesta osoitteessa Huuhkaja.fi

Kerroin ennakkoon Huuhkajasta tämän blogin toissa edellisessä postauksessa. Huuhkaja-sivustolla kokeillaan joukkoistamista journalismin työvälineenä eli lehtijuttujen tekemistä yleisön avulla. Ideana on saada myös yleisön tieto kulkemaan tiedotusvälineisiin eikä vain toisin päin. Kokeilulle on paljon iloa, jos kerrot sivustosta niille, joilla tiedät olevan asaintuntemusta ja sanottavaa käsillä olevista aiheista.

Hanketta voi seurata myös Facebookissa, facebook.com/huuhkajamedia

Kommentit (5)

Neutroni

En näe suurtakaan tarvetta muuttaa koulujen ja lukioiden oppikirjoja tieteellisen kehityksen myötä. Nykyään perustat alkavat olla kaikilla tieteenaloilla niin vahvoja, etteivät ne enää muutu. Ja siinä vaiheessa opitaan juuri sitä perustaa. Varsinainen tieteen kehitys tapahtuu hyvin kapeilla ja edistyneillä alueilla, joiden mielekäs ymmärtäminen kouluvaiheessa ja pitkälle sen jälkeenkin on mahdotonta. Lähinnä vasta korkeakoulujen perus- ja syventävien kurssien jälkeen alkaa olla edellytykset ymmärtää tieteen uusimpia kehitysaskeleita.

Tieteen uusimpien (ja usein hypoteettisten) ajatusten liiallinen korostaminen kouluvaiheessa vain vie pohjaa sen tiedollisen perustan oppimiselta, joka vuosien jälkeen antaa mahdollisuuden ymmärtää ne asiat oikeasti. Sen näkee erinomaisesti tiedepalsojen kotitarveteoreetikoista, jotka kuvittelevat kykenevänsä tieteellisiin mullistuksiin luettuaan jonkin raflaavasti kirjoitetun populaariteoksen jostain tieteellisestä aiheesta. Kouluun en missään tapauksessa moista lähestymistapaa soisi. Sitä vanhaa työlästä ja tylsää opiskelua ei mikään voita, jos tuloksia tarkastellaan.

Annikka Mutanen

Neturoni, luulen että tuon kaltaiseen ajatteluun osin perustuu se, että lukion pakollisesta fysiikan kurssista puolet näyttää olevan Newtonin mekaniikkaa. Mutta onkohan se silti aivan oikea painotus? Olet tervetullut esittämään pointtisi myös Huuhkaja.fi -sivustolle, koetamme koota jutulle suuntaa antavat puheenvuorot sinne yhteen kasaan.

Xyzzy

Kyllä newtonilainen mekaniikka on oikea painotus. Newtonilaisella mekaniikalla voidaan lennättä rakettii kuuhun. Tehdä kaikki ennusteet joita tarvitaan lentokoneen simuloinneissa.

Kvantti ja suhteellisuusteoria muuttuvat tärkeiksi vasta vaikkapa mikropiirien suunnittelussa ja liikuttaessa nopeuksilla jotka ovat paljon isompia kuin 0.1c.

Newtonilainen mekaniikka on se approksimaatio maailmasta, joka pätee ihmisen arkikokemuksessa. Se ei tieteen edistyessä muutu mihinkään. Edistyneempi fysiikka on lähinnä mielenkiintoista.

Mutta esimerkiksi psykologian kirjoissa esitellään Freudin teorioita yhä. Vaikka niiden paikka lienee lähinnä tieteen historian harhapolkujen osiossa

Sosiaalisesti naamaton

Huuhkajanne ei ole pöllömpi, mutta se tuntuu vaativan tiliä kaupallisessa facebook-palvelussa. Kaikki eivät kuulu, eivätkä edes halua kuulua, outoihin 'sosiaalisiin' yhteisöihin. Vai luuletteko, että WikiLeaks olisi ollut suuri menestys, jos se vaatisi tiedonlähteitään (tai asiakkaitaan) kirjautumaan palveluun omalla nimellään?

Suurimmat paljastukset ja uutisotsikot tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta, eivät faKebookista.

Ja noihin oppikirjoihin... Miksi suomalaisessa matematiikan kouluopetuksessa käytetään kansainvälisistä 'standardeista' poikkeavia ilmaisutapoja? Yliopistoissa opiskelijat joutuvat sitten omaksumaan uudet merkintätavat pilkkujen ja avoimien tai suljettujen lukuvälien esittämiseen. Ei välttämättä siis mitään mullistavaa muutosta, vaan pientä hienosäätöä ja pilkunviilaamista.

Annikka Mutanen

Hei Naamaton, Huuhkajassa voi valita, kommentoiko fb-tunnuksilla vai wp-rekisteröityneenä. Rekisteröityminen on helppoa, mutta tosi monet sekin lisävaiva saa luopumaan kommentoinnista. Siksi halusimme tarjota molemmat tavat: yhden ultrahelpon ja toisen, jossa ei tarvitse kuulua fb:hen eikä näyttää julkisesti nimeään ja naamaansa.

Mitä arvelet, mitkä asiat olisivat sellaisia, että niitä kertoakseen haluaa pitää täyden anonymiteetin ja mikä on niiden arvo Huuhkajalle?

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto