Tiede-lehden toimitus on paennut hellettä tänne Kilpisjärven biologiselle asemalle. Järvi on jäässä, hangen rippeet ikkunan alla ja lämmintä viisi astetta. Kesäretken kohokohta koittaa tänään iltapäivällä, kun kiipeämme Saanan huipulle.

Matkalla pohjoiseen keskustelimme kiivaasti vaalirahoituksesta. Suuret lahjoitukset vaikuttavat auttamatta poliitikkoihin jollain tavalla, sillä ihminen on vastavuoroinen eläin. Meillä on lähes voittamaton halu vastata hyvään hyvällä, lahjaan lahjalla ja palvelukseen vastapalveluksella. Matt Ridley valottaa tätä taipumusta kirjassa Jalouden alkuperä. Ridleyn mukaan se on ihmisen yhteistyökyvyn ja lajimme menestyksen peruspilareita.

Pitääkö ja voiko rahamiehiä siis mitenkään estää ostamasta päättäjien myötämieltä?

Matkatoverit esittivät kaksi hauskaa ehdotusta. Toinen oli, että lahjoitukset täytyisi tehdä vaalikassoihin täydellisen nimettömänä. Näin rahalla voisi edistää ehdokkaan valintaa, mutta ei houkutella häntä omien hankkeiden taakse.

Toisessa mallissa lahjoitusten täytyisi olla täysin julkisia jo ennen vaaleja, mieluiten seurattavissa netissä reaaliajassa. Näin äänestäjällä olisi mahdollisuus arvioida, kenen lauluja ehdokas valtaan päästessään laulaa.

Kommentit (2)

Peloton

Rahaihminen vaikuttaa aina toiseen rahaihmiseen tai sellaiseksi pyrkivään.
Nykyisin vallalla on ajatus, ettei voi olla viisautta ja valtaa ilman
riihikuivaa kainalossa.

Nimettömät lahjoitukset, heh..
Vaalien jälkeen alkaisi kuhina valittujen ympärillä kun nimettömät
esittelisi pankkikuittejaan ja suunnitelmiaan.
Toinen malli olisi ehkä parempi ja sen lisäksi kirjanpito velvollisuus
rahojen käytöstä.
Rahaihiminen voi olla myös hyväntekijä säätiönsä kautta.
Luin jostain, että ainakin USA:ssa säätiö saa verotuksessa menetyksensä takaisin, joten kenenkähän rahoja siinä
oikeastaan käytettiinkään.
Ahti Hirvonen sanoi aikoinaan telkkarissa, ettei Raamattu kiellä
omaisuuden haalimista.
Kuinkahan tuo "hyvään hyvällä" istuu todellisuuteen.
Tilaston mukaan Suomessa asustelee 600 000 ihmistä köyhyysrajalla. Mitä hyvää he voisivat tarjota ja kenelle ?

No eipä synkistellä. Ainakin täällä etelässä aurinko paistaa ihan
hellelukemissa, joten nautitaan siitä.

Pawer

Tuo on yksi suurimpia nykyajan demokration epäkohtia. Ikävää, mutta totta että rahalla pystyy aika helposti ostamaan ääniä. Ei tietysti suoraan, mutta mainonnalla ja "julkisuuden hallinnalla." Näin paras, miten tahansa se määritelläänkin ei tule valituksi, vaan se jolla on eniten rahaa. Tämä olisi helposti korjattavissa jos kaikki ehdokkaat saisivat saman mainosajan. Tämä lisäisi demokratian uskottavuutta paljon enemmän kuin mikään pelleily äänestysikärajan kanssa.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto