On taas aika käydä käsiksi toimittajan työn tukalimpaan osuuteen, kirjoittamiseen. Tällä kertaa jaan urakan kollegani Kirsi Heikkisen kanssa, ja apua olemme saaneet teiltä, Tiede.fi:n lukijat.

Aiemmin keväällä olette kertoneet tässä blogissa ja Huuhkaja.fi:ssä kokemuksianne ja käsityksiänne tyttöjen ja poikien kasvatuksesta. Alle on tiivistetty keskustelusta keskeisiä, osin toisensa kanssa vastakkaisia väittämiä. Niihin haemme Kirsin kanssa tieteen viimeistä sanaa ja historiallista perspektiiviä. Mitä näyttöä on tyttöjen ja poikien synnynnäisistä eroista, kyvyistä ja kiinnostuksista sekä kasvatuksen merkityksestä?

Onko mielessäsi lisää vahvoja väittämiä tai oletuksia, jotka haluaisit panna puntariin? Jos on, ehdit vielä jatkaa listaa.

1. Tytöt suuntautuvat luonnostaan enemmän ihmisiin, pojat tekniikkaan.

2. Selkeä sukupuoli-identiteetti on pienestä asti kehitykselle tärkeä. Vaatteet, värit ja tyyli tukevat sitä.

3. Suomalainen kasvatus on jo tasa-arvoista.

4. Vanhemmat, opettajat ja toverit kasvattavat tytöt ja pojat eri muotteihin.

5. Tyttöjä syrjitään matematiikassa.

6. Arkoja poikia piinataan.

7. Tyttöjen ja poikien opetuksen eriyttäminen hyödyttäisi molempia.

8. Yksilöiden vapaus ja tasa-arvo lisääntyy, kun lapset kasvatetaan sukupuolineutraalisti.

Kommentit (31)

Mikko Puttonen

Mites nämä?

Nykykoulu suosii tyttöjä.

Pojat ja tytöt kehittyvät kognitiivisesti eri aikaan.

Koululla on suurmempi merkitys tyttöjen menetykselle kuin poikien. Pojat pärjäävät elämässä vähän huonommallakin todistuksella. (Väitteen olen kuullut eräältä kasvatustietelijältä.)

Poikien ei ole sosiaalisesti yhtä sallittua menestyä koulussa kuin tyttöjen. Nörttisyytös iskee kovemmin poikiin.

Hanna T

Kympin tytöt ovat vain ahkeria tiedon toistajia, eivätkä ymmärrä oppimaansa

Pojilta vaaditaan samoihin arvosanoihin vähemmän kuin tytöiltä

JOhanna

Vastasin muuten ensimmäiseen blogisi kirjoituksessa tyttö/poika -rooleista ja niihin ohjaamisesta.

Yksi tärkeä pointti (en tiedä, onko se väittämä, mutta haluaisin rummuttaa sitä ;):
Ok, on olemassa sukupuoleen liittyviä geneettisiä eroja, niin henkisissä kuin fyysisissä ominaisuuksissa. Mutta koska hajonta yksilöiden välillä on paljon suurempaa kuin nuo erot, on idioottimaista (ja muutenkin turhaa) tehdä oletuksia henkilön kyvyistä SUKUPUOLEN perusteella.

Näyttöä noista eroista on paljon, siis sekä aivojen rakenteen että tiedon prosessoinnin osalta. Tosin nämä ovat vain eroja, eivät välttämättä mene akselille parempi - huonompi tai edes vaikuta siihen, saako jompikumpi sukupuoli (keskimäärin!) ratkaistua jonkin ongelman tehokkaammin tai paremmin.

Yksi väittämä
Sukupuoliroolien säilyttäminen on tärkeää yhteiskunnan toimivuudelle

ja klassikko:
Hyvin koulussa (matematiikassa, ja miksei muutenkin) menestyvä tyttö on ahkera ja tunnollinen, vastaava poika on lahjakas. Huonosti matematiikassa pärjäävä poika taas on laiska, tytön taas ei niin tarvitse matikkaa osatakaan, kunhan osaa prosenttilaskua shoppailua varten (eikä silläkään niin väliä, jos nai rikkaan miehen ;).

Katja

Omasta kokemuksesta:
Ajattelin tarjota esikoisellemme, mahdollismman sukupuolineutraalin varhaislapsuuden. Ostimme pojalle melko neutraaleja vaatteita, joskus päällä oli "tyttöjenkin" värejä. Leluja hankimme monipuolisesti tarjolle.
Kutenkin jo kotihoidon aikana poikamme valitsi useimmiten leluikseen autoja, kirjoikseen autokirjoa, rakasti paini- ja nujuleikkejä. Päiväkoti vahvisti toki tätä ja myös vaatemieltymyksiin tuli enemmän poikamaisuutta.

Sama kävi myös nuorimmaisen kohdalla. Siihen toki vaikuttaa selkeästi esikoisen esimerkki. Kavereilta olen kuullut vastaavaa. Syitä en lähde arvailemaan...

Metusalah

Kysymyksen perusasettelu on vaikea sen vuoksi, että vastaaja "pakotetaan" stereotypian tyyppisiin kannanottoihin, vaikka kysymyksiin ei kukaan pysty objektiivisesti vastaamaan "kyllä tai ei". Jokainen aksiooma vaatisi laajemman, erillisen pohdiskelunsa.

Senpä vuoksi vastaan tällä kertaa vain kahteen viimeiseen väittämään:

7: Tyttö- ja poikalyseoiden lakkauttaminen tapahtui jo muutama vuosikymmen takaperin. Mikäli paluu entiseen tässä suhteessa toistuisi, eikö samalla kertaa pitäisi pukea burkhat päälle ja turbaanit hatuiksi?

8: Tässä väittämässä olisin samaa mieltä; antaa kehittyvien lasten ja/tai oppilaiden itse päättää, tuleeko heistä nuken hoitajia, hitsareita, bussinkuljettajia, jääkiekkoilijoita tai lääkäreitä. Suurinta vahinkoa kasvavan nuoren kehitykselle aiheuttavat kunnianhimoiset vanhemmat, jotka "määräävät" lastensa harrastukset tai oppisuunnat, lapsensa omaa tahtoa huomioimatta.

max

1) Eikös tätä siis ole tutkittu? Osa varmaan selittynee sillä että tytölle annetaan nukkeja, pojille autoja lahjaksi - kuinka suuri osa? Mahdoton sanoa ilman oikeata tutkimusta.

2) Tärkeä missä mielessä? Onnellisuuden kannalta? Luulisi merkityksen olevan pieni - lapset ovat paljon ennakkoluulottomampia kuin aikuiset - yllätys yllätys.

3) Vähän scopea - tasa-arvoista missä mielessä? Tuloerojen suhteen? Sukupuolien välillä? Tuloerojen suhteen ollaan menossa kauemmas tasa-arvosta. Sukupuolien suhteen oletettavasti on, mutta varmaan fluktuaatio on yleistä :)

4) Jos ne päättävät tehdä niin

5) Toivottavasti ei. Kuka syrjii? Opettajat? Kanssa-oppilaat? Jos opettaja niin kyseessä on huono opettaja ja kanssaoppilaiden syrjinnästä kärsii varmaan pojat ihan samalla tavalla - matikka ei ole vielä ainakaan yhtään coolia.

6) Ei tietoa - ennen kyllä jonkin verran, ja tuskinpa on maailma paljoa muuttunut, ainakaan parempaan päin. Syy vanhempien, joiden syy niiden vanhemmat, joiden syy niiden vanhemmat...

7) Epäilen - parempi idea olisi laittaa lahjakkaat omaan luokkaan - se 1-5% tuskastuu luokassa jossa ei ole vertaisia ja madellaan tunnilla. Tämä tehdään jo hitaimmalle 5%:lle, miksei nopeimmalle? Parantaisi merkittävästi Suomen kilpailukykyä 20:n vuoden jälkeen.

8) Sukupuolineutraalisuudesta ei sinänsä ole hyötyä - eroon pitää päästä syrjinnästä ja tehdä positiivisen kautta asiat, eli kehitetään vahvuuksia. Mielestäni on aivan turhaa väkisin yrittää tehdä pikajuoksijasta oopperalaulajaa, jollei sattumoisin molemmat taidot löydy synnynnäisesti.

Tee, älä ruikuta

Tässä muutama legenda ja oma kokemuspohjainen mielipiteeni asioista. Nämä eivät liity suoraan opetukseen, mutta kylläkin sen hedelmiin:

9. Väite: Kieroimmat kiusaajat löytyvät tyttöjen piiristä. Pojillakin on jo tarpeeksi munaa vastata päin naamaa ja vastata myös seurauksista.
Omakohtainen kokemus: Olen joutunut sosiopaattisen teinipojan ja hänen poika(tyttö)tukirinkinsä järjestelmällisen kiusaamisen kohteeksi, joten käsitykseni on, että V-mäisimmät (=naisen ulkoiset sukuelimet omaava) ja akkamaisimmat kiusaajat löytyvät teinipoikien (ja joskus aikuisten miestenkin) joukosta.
Kokemusperäinen johtopäätös: Kieroimmat kiusaajat (ja vedätettävin, hölmöin tukirengas) löytyy pojista, koska nykyaikainen 'välittömästi kaikki tieto kaikille'-tyyppinen sosiaalinen media, identtiteettiväärennyksen helppous ja nimettömien, perättömien 'ilmiantojen' tekomahdollisuus mahdollistaa kasvottoman (aiemmin kutsuttu akkamaiseksi selkään puukotukseksi) kiusaamisen myös pojille. Ja pojathan ovat innoissaan, koska esikuvia ei ole ja he saavat näin avata poikamaiseen uuskulttuuriinsa uusia uria. Lisäksi sosiaalisen median käyttö edellyttää edes jonkilaista softa- ja laiteteknologista tietämystä, ja väitteen 1. mukaan pojat ovat teknofriikkejä ja vakoiluohjelmistojen suurkuluttajia.

10. Väite: Pojat aloittavat tupakoinnin, jotta pääsevät kovien kavereiden jengiin. Tytöt polttavat 'kovien' poikien toivossa.
Arvioni asiasta: Pojat ja tytöt polttavat, koska ovat nautintoaineriippuvaisia, eikä niinkään seuran takia. Tytöt saavat tupakkiringistä vain lerppuja, ja sehän on nykyaikana varsin 80-lukulaista, kun kaikilla pitäisi jo olla käytössä vähintään USB-tikku.

11. Väite: Pojat haluavat urheilijoiksi (eli myös koulussa enemmän liikuntaa), tytöt joksikin muuksi.
Arvioni: Osa haluaa, osa ei, aivan kuten ennenkin. Tosin urheilun kaupallistuminen, hehkutus ja mahdollisuus valita urheilu pääasialliseksi ammatiksi (miten outoa), on saattanut jopa lisätä tyttöjen kiinnostusta liikuntaan (kaunoluisteluun, ym).

Listan 5. väitteen mukaan korjaisin muotoon: "Tyttöjä syrjitään matemaattisissa aineissa." Tämä piti kuulemani mukaan paikkansa ainakin 1980-luvulla, jolloin miesopettajat eivät voineet jakaa kympin tytöille kymppejä, koska kyseessä oli poikien aine.

PekkaP

Esitän maallikon näkemyksiä väitteisiin.

1. Tytöt suuntautuvat luonnostaan enemmän ihmisiin, pojat tekniikkaan.

Mitä tarkoittaa "luonnostaan"? Onko geeneistä löydetty "humanistigeenejä" ja "tekniikan geenejä" ?
En usko. En tosin tunne alaa riittävästi.
Pidän perimän ja evolutiivisen kehityksen vaikutusta hyvinkin mahdollisena ja jopa luultavana, mutta maallikkona uskoisin kasvatuksen olevan suuremmassa roolissa.

2. Selkeä sukupuoli-identiteetti on pienestä asti kehitykselle tärkeä. Vaatteet, värit ja tyyli tukevat sitä.

Kyllä lapsen pitää tietää, onko poika vai tyttö, mutta vanhempien taholta tuleva roolin korostaminen lienee turhaa tai jopa väärin lasta kohtaan.

3. Suomalainen kasvatus on jo tasa-arvoista.

Hyvin pitkälle näin on. Kasvatus on kuitenkin laajahko käsite. Vanhemmat, lähipiiri, lastentarha, koulu...
Kaikilla lapsilla ei varmasti ole mahdollisuutta tasapuoliseen kasvatukseen ainakaan kaikilla tasoilla. Silloin ammoin kun itse kävin peruskoulua, ei vanhemmuutta ja lasten kasvatusta opetettu koulussa mitenkään. Miten lienee nyt? Pitkän uran kuokkineena ammattilaisen pidän vieläkin lasteni kasvatusta ehkä vaativimpana ja vastuullisimpana asiana elämässäni. Tähän yhteiskuntamme ei juurikaan taida meitä isiä ja äitejä kouluttaa. Miten me siis osaisimme kouluttaa ja kasvattaa lapsiamme oikein? Toiset osaa, toiset ehkä ei niin hyvin.

4. Vanhemmat, opettajat ja toverit kasvattavat tytöt ja pojat eri muotteihin.

Valitettavasti näin kai on vieläkin. Tosin se "valitettavuus" tulee osata laittaa oikeaan viitekehykseen. Tasa-arvo ei ole samanlaisuutta.

5. Tyttöjä syrjitään matematiikassa.

En usko.

6. Arkoja poikia piinataan.

Kaveriporukassa ehkä. Näin on kai aina ollut ja tulee varmasti myös pitkään jatkumaan tekevät kasvattajat mitä tahansa.
Havaittuihin "piinaamisiin" tulee kyllä puuttua. Lainausmerkit siksi, että termi olisi voitu valita paremmin.

7. Tyttöjen ja poikien opetuksen eriyttäminen hyödyttäisi molempia.

En usko.
Yksilöiden opetuksen fokusointi olisi hyvää ja tarpeellista henkilökohtaiset ominaisuudet huomioiden jo peruskoulun yläasteella kokonaan sukupuolesta riippumatta. Yksilöiden erot lahjakkuuden ilmenemisessä lienevät kuitenkin suuremmat kuin sukupuolierot.
Tällaiseen eriyttämiseen eivät kai yhteiskunnalliset resurssit riittäisi, jos vaadetta tarkastellaan realistisesti?

8. Yksilöiden vapaus ja tasa-arvo lisääntyy, kun lapset kasvatetaan sukupuolineutraalisti.

Tämä on mielestäni silkkaa roskaa.

Lisäys listaan (kai sitä, jota oikeasti haettiin)
Miten olisi humaani kasvatus, jossa myös aidot sukupuolierot ja myös muut luontaiset erilaisuudet hyväksyttäisiin ja tuotaisiin julki?
Samalla pyrittäisiin ruokkimaan yksilön vahvuuksia sukupuolesta riippumatta. Mielestäni ihminen voi päteä millä alalla tahansa olematta neutri. Miehen ja naisen suhde ja seksuaalisuus on eri asia kuin koulutus ja ammatillinen suuntautuminen.

hege

Lisäksi tyttöjä ohjataan vahvasti miesvaltaisille aloille kuten luonnontiedein ja tekniikan aloille. Pojat eivät saa mitään ohjausta naisvaltaisille aloille.

hanna

Hegelle: Kyllä syrjäytyneitä tyttöjäkin on, he vain oireilevat eri tavalla kuin pojat (tosin tyttöjenkin muihin kohdistuva väkivalta on yleisempää kuin vaikkapa 20 vuotta sitten). Ehkä siitä syystä heitä ei mediassa - ja yhteiskunnallisessa keskustelussa - niin nosteta esille. Toivottavasti tämä ei tarkoita myös sitä, ettei heistä välitetä. Että välitettäsiin vain niistä, jotka lähtevät ammuskelemaan toisia ihmisiä.

Se, mitä tulee tyttöjen ja poikien ohjauksesta sukupuolelleen epätyypillisille aloille, on ohjelmia sekä tytöille että pojille. En sitten tiedä, kuinka tosissaan pojat kuuntelevat ehdotuksia lähteä vaikka hoiva-alalle? Riippuu varmasti myös paikkakunnasta/kyseessä olevasta opinahjosta/koulutusalasta, millä puolella suurempi 'ongelma' on, eli kumpaa sukupuolta ei oikein hakijoiden joukossa ole ja täten kenelle, tytöille vai pojille agressiivisempi mainonta missäkin suunnataan.

En tiedä, onko täysin sukupuolineutraali kasvatus mahdollista, jos se tarkoittaisi sitä, ettei lapsi tietäisi itsekään, mitä sukupuolta hän on. Tai olisiko sellainen tarkoituksenmukaistakaan. Sukupuolia kun on, -enemmänkin kuin kaksi. Toinen kysymys on se, onko kasvatus tasa-arvoista edelleenkään. Vieläkin on vanhempia, jotka esim. rahallisesti tukevat enemmän poikiaan kuin tyttöjään. (Tästä on tehty myös tutkimuksia: poikien viikkorahat ovat suurempia, heidän harrastuksensa on kalliimpia, ja yleensäkin heille ostetaan kalliimpia asioita kuin tytöille.) Onhan vielä olemassa peräkammaripoikia -miksi peräkammarityttöjä ei ole koskaan ollutkaan? -Elämässä vanhempiensa kustannuksella vielä aikuisenakin? Myös se, mitä tytöiltä tai pojilta odotetaan voi vielä vaihdella paljonkin. Uskotaanko, että tytöstä olisi mekaanikoksi, tai olisiko pojasta kampaajaksi? Oma käsitykseni on, että näissäkin asioissa olisi vielä paljon tehtävää, vaikka varmasti parempaan suuntaan ollaan menossa.

Metusalah

"Tytöt ovat hankalampia teini-iässä ja kokeilevat enemmän rajojaan."
Nämä väittämät ovat juuri sellaisia stereotypioita, joihin ei voi vastata kyllä tai ei; jokainen on oma, uniikki persoonansa.

Teini-ikä alkaa muuten siitä, kun vanhemmat heittäytyvät hankaliksi ;-)

Edu

“Tytöt ovat hankalampia teini-iässä ja kokeilevat enemmän rajojaan.”

Tytöt ovat hankalampia ikäkaudessa 0-120.

LK

Oma empiirinen elamankokemus: tytot ovat kovempia kuin pojat. Vaikka perinteisesti puhutaan "heikosta astiasta" on mielestani tyttojen tunne-elama vahemman hairioaltis kuin poikien. Pojat ovat kovia paalta ja sisalta pehmeita herkkiksia. Mita kovempaa roolia vetaa, sita herkempi sisalta. Kun poika tarpeeksi kasvattaa kuorta, ei enaa itsekaan tunnista omaa herkkyyttaan.

Marko

Käsittääkseni yksilötasolla taidoissa ei ole juurikaan biologisia eroja mutta kuten tässä keskusteluketjussa näkyy, niin hyvin paljon sukupuolirooleihin liittyy stereotypioita, joita toistellaan enemmän tai vähemmän tosina. Tytöt sitä ja pojat tätä... Me olemme ensi hetkestä kasvatettuja vanhempien ja ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan toimesta näihin rooleihin. Varmasti vähemmän, kuin ennen mutta silti niin paljon, että toiset alat mielletään vielä miehisiksi ja toiset naisten aloiksi. Esim. Tekniikka vs. hoitoala.

Biologisia eroja on mutta taitojen osalta sukupuolierot ovat pääasiassa kulttuurisidonnaisia (tästä on tehty isoja tutkimuksia). On vaikea sanoa kummalle sukupuolelle teini-ikä on pahempaa aikaa hyväksytyksi tulemisen kaipuun kannalta. Nörttileima on tytöille vaikea, koska se on usein hyvin rankassa ristiriidassa sen naisroolin kanssa johon tytöt oppivat itsestään etsimään. Eikä koulu tytöille sen parempi/pahempi paikka ole, heidän tapansa kapinoida voi vaikuttaa kiltiltä toiminnalta, kun sällit menee pitkin seiniä ja vie huomion. Ehkä se käyttäytymisnormin rikkominen vaikuttaa poikien arvosteluun herkemmin, koska se häiritsee todella opettamista ja toisten oppimista. Hiljainen kapina on opettajan helpompi ohittaa ja silloin asiat helposti lasketaan osaamattomuuden piikkiin, vaikka kyse olisi ihan samasta koulupahoinvoinnista.

Aika oudolta tuntuu väite siitä, että kympin tyttöjen oppiminen olisi pinnallista. Siellä näyttää olevan 60% lääkäreistä naisia eikä käsittääkseni lääkistä vedetä läpi millään pintaoppimisella. Koulussa on paljon sellaista mitä pitää tutkia ja kehittää. Pienten lasten kanssa muistetaan korostaa yksilöllistä kehitystä mutta ekaluokasta eteenpäin nämä yksilöt sitten laitetaan oppiin vuosiluokittain vaikka jollekin vielä vuosi esikoulua olisi auttanut. Voi olla että asia on täysin merkityksetön mutta toisaalta se voi olla suurempi syy, kuin biologinen sukupuoli?

Lähtee rönsyymään, joten paras lopettaa:)

JOhanna

"Aika oudolta tuntuu väite siitä, että kympin tyttöjen oppiminen olisi pinnallista. Siellä näyttää olevan 60% lääkäreistä naisia eikä käsittääkseni lääkistä vedetä läpi millään pintaoppimisella"

Minusta taas (lääkiksen kursseja käyneenä ja lääkisläisten opiskelua seuranneena) lääkis on nimenomaan faktojen ulkoa opettelemisen koulu. Plus sitten se käsityötaito, jota tarvitaan käytännön työssä. Ja tämä on ihan oleellista lääkärin ammatissa, rivilääkärin tietopohjan pitää olla laaja eikä ole tarpeen tietää syvällisemmin, vaikka hienoahan sekin olisi. Erikoslääkärit ja varsinkin tutkimusta tekevät lääkärit sitten syventyvät tarkemmin syihin ja mekanismeihin.

Tyttöjen pintaoppimisesta olen kyllä samaa mieltä (siis siitä, että tyttöjen menestyksen kuittaaminen ahkeruudeksi ja pinnalliseksi ulkoluvuksi on epäreilua ja väärin). Toisaalta uskon, että _keskimäärin_ tytöissä on enemmän tunnollisia pänttääjiä kuin pojissa. Siis samalla kapasiteetilla varustetuista lapsista tytöissä on enemmän hyvin pärjääjiä kuin pojissa, ja tämähän näkyykin tyttöjen keskimäärin paremmassa suoriutumisessa. Mutta tämä ei mitenkään sulje pois sitä, että on älykkäitä tyttöjä, jotka pärjäävät helposti ja suuremmin ponnistelematta. Ja ymmärtävät syvällisemmin oppimansa. Jakauma on varmaan aika sama kuin pojissakin.

Metusalah

"Minusta taas (lääkiksen kursseja käyneenä ja lääkisläisten opiskelua seuranneena) lääkis on nimenomaan faktojen ulkoa opettelemisen koulu."

Mihin tahansa ammattiin kouluttautuminen on lähtökohdiltaan "faktojen ulkoa opettelemista". Se seikka, tuleeko koulutettavasta lopulta hyvä, keskinkertainen tai huono ammattikuntansa edustaja, riippuu sitten ko. henkilön luovuudesta, lahjakkuudesta, motivaatiosta ym. seikoista. Koulutus on aina ammattiin *valmistava* asia; kokonaan muut seikat määräävät sen, mikä on työntekijän lopullinen onnistuminen ja arvo tulevassa substanssissaan.

PekkaP

"Minusta taas (lääkiksen kursseja käyneenä ja lääkisläisten opiskelua seuranneena) lääkis on nimenomaan faktojen ulkoa opettelemisen koulu."

Faktojen pänttääminen on lähtökohta. Seuraava taso on omaksuttujen tietojen luova soveltaminen, joka tiiviissä koulutusputkessa jää usein saavuttamatta ja joka saavutetaan monien kohdalla vasta työelämässä. Kaikki eivät ehkä saavuta sitä milloinkaan.
Tästä olen Metusalahin kanssa kai suunnilleen samaa mieltä.
Opiskelin itse aikanani tekniikkaa ja toimin sen jälkeen teknisissä tehtävissä työelämässä melkoisen ajan. Viimeisinä vuosina ennen eläköitymistä siirryin opettamaan alaa, jolla olin työskennellyt. Vaikka teoriaopinnoista oli kulunut kauan, pienen kertaamisen jälkeen palaset lokashtivat kohdilleen ja aivan eri tavalla kuin opiskeluaikana tai edes töissä. Työelämässä teorian ymmärtämisen korvaavat monella alalla rutiinit ja tiukasti määritelyt toimintatavat. Ymmärtämistä ja soveltamista tarvitaan vasta kun on ongelmia, joita ohjeistus ei ole kyennyt huomioimaan.
En usko, että ammattilaisten kohdalla luovien ratkaisujen löytäminen olisi sukupuolikysymys. Ihmisen tieto-taito ja persoonallisuus painavat kokemukseni mukaan paljon enemmin kuin se, pissaako pystyssä vai kyykyssä.

Neutroni

“Tytöt ovat hankalampia teini-iässä ja kokeilevat enemmän rajojaan.”

En usko. Suhtautuminen tuohon rajojen kokeilemiseen on vain erilainen. Kun näette teinipoikaporukan ryyppäämässä puistossa, niin mitä tulee mieleen? Eipä juuri mitään, niin pojat ovat ennenkin tehneet eikä siitä seuraa useimmille mitään ongelmia. Ennemmin sitä muistelee, miten ylenpalttinen holhoaminen harmitti omassa teini-iässä. Entä miten suhtaudutta vastaavaan tyttöporukkaan? Mieleen tulee mitä moninaisin kirjo uhkia, raiskauksia, väkivaltaa, teiniraskauksia ym. ja mieli tekisi suojella tyttöjä pahalta maailmalta. Minun nähdäkseni tuo ero on hyvin yleinen ja noin ajattelevat sekä miehet että naiset.

Mutta mitä tilastot kertovatkaan siitä, kenelle se maailma on oikeasti paha. Niiden puistossa ryyppäävien poikien (tai kaikkien) todennäköisyys ajautua rikollisuuden uhreiksi, rikollisiksi, päihdeongelmaisiksi, taloudellisesti syrjäytyneiksi, tai joutua vakavaan onnettomuuteen on valtavasti suurempi, suorastaan moninkertainen tyttöihin verrattuna.

Anonyymi

Hanna T kirjoitti
"Kympin tytöt ovat vain ahkeria tiedon toistajia, eivätkä ymmärrä oppimaansa

Pojilta vaaditaan samoihin arvosanoihin vähemmän kuin tytöiltä"

En nyt voi omalta kohdaltani ainakaan allekirjoittaa. Itse peruskoulussa joskus kahdeksannella luokalla hoidin oppilaskunnan jäsenenä elektroniikan teknisten tunnin aiheeksi ja vedin sen läpi, kun ei opettajista löytynyt osaajaa. Annettiin budjetti, jolla sitten hommasin kaikille pintapuolista ymmärrystä komponenteista.

Lisäksi olin koulun nopeimpia opiskelijoita, mutta se ei näkynyt, kun nukuin paljolti tunneilla ja luin kirjoja. Vieressä istuva tyttö sai lähinnä hyviä ja kiitettäviä viikkoarvioita (se oli koulun tapa) kun minä sain lähes poikkeuksetta seiskaa. Matematiikassa sain antipatioiden takia numeroa pienemmän arvosanan, kuin minulle olisi kuulunut. Tiesin sen siitä, että numeroa huonompia arvosanoja kokeista saanut oppilas sai päättötodistukseen saman arvosanan. Samoin kun olin suorittanut 1.5 vuodessa kemian ja fysiikan, piti minun suorittaa ne uudestaan, johon en suostunut, ja molemmat arvosanat tipahtivat numerolla.

Marko Hamilo

Mistä tämä myytti näistä kympin tytöistä on oikein peräisin?

Voi olla että jotakin tosiasiapohjaa on siinä, että luokan- tai aineenopettajina näillä kympin tytöillä a) menee lahjakkuutta hukkaan, koska OKL:n läpäisisi hyvin vähemmälläkin ja b) luokan kapinallisten rauhoittamiseen kympin tytöillä ei ehkä yhtä usein kuin vaikka kasin kundilla ole tarvittavaa luontaista auktoriteettia.

Sen sijaan esimerkiksi lääkärinä nämä kympin tytöt pärjäävät oikein hyvin. Ei tk-lääkärille riitä että on oppinut ulkoa kaiken lääkiksessä opetetun, kyllä sitä tietoa pitää osata myös soveltaa. Mutta ei ole mitään syytä, miksi kympin tytöt eivät osaisi, päinvastoin.

Metusalah

Ylioppilaaksi tuloni jälkeen kävin intin alta pois. Sen jälkeen suoritin yo-merkonomin tutkinnon, kun en muuta heti keksinyt. Opiskelu kesti vain vuoden tuohon aikaan. Kurssini kaksi priimusta olivat tyttöjä - kuinkas muuten - mutta vaikka merkonomin tutkinto on liike-elämään valmistava koulutus, nämä priimukset eivät olisi pystyneet myymään edes yhtä viinapulloa alkoholistille!
Paras kaverini tuohon aikaan, joka selvitti tutkinnon laillani nippa nappa, päätti perustaa siivousfirman ja pyysi minua yhtiökumppaniksi. En lähtenyt kimppaan, koska hän päätti aloittaa Kemistä, joka oli minun kannaltani aivan liian pohjoisessa. Myöhemmin kadutti, koska kaverini firma kasvoi muutamassa vuodessa yhdeksi alansa suurimmista. Että silviisii niistä kympin tytöistä.

Cascade

Väestöliitto julkaisi muistaakseni 1980-joitakin tutkimuksia isän merkityksestä lasten ja varsinkin poikien kasvatuksessa. Tämä siis tapahtui ennen nykyistä avioliittolakia. Kun erot ovat lisääntyneet on isän osuus liian monen lapsen arkielämässä ohentunut huolestuttavasti. Isän läheisyys arjessa kun näkyi jopa poikien älyllisissä toiminnoissa. Jos ajatellaan merkitysten muotoutumista ja esikuvia, olisi isä pojalle ykköskohde jos siihen olisi tilaisuutta. Liian monessa eroperheessä tämä osa on hoidettu kovin huonosti. Tietysti myös muissa kuin uusioperheissä.

Sophia

Offtopicia, mutta Aristoteleen kantapäästä kuulin, että crowdsourcing on nykysuomeksi talkoistamista. Mainio suomennos, kerrassaan!

Reijo K

Paljon täällä puhutaan poikien ja tyttöjen keskinäisistä suhteista ja niiden vaikutuksesta. Tulisi myöntää suoraan, että sosiaalinen kaveripiiri vaikuttaa eniten nuoren tulevaisuuteen ja elämisen tasoon. Kasvatus on näennäinen ja pinnallinen ilmiö, joka vaikuttaa vain vähän, jos sillä tarkoitetaan koulun käyntiä ja vanhempien vaikutusta varhaislapsuuden jälkeen. Jos tarkoitetaan koulutusta niin siinäkin opettajien sosiaalinen lahjakkuus on tärkeintä. Jos haluamme todella "kasvattaa" ja opettaa lapsia, tulisi vaikka tieteen avulla määritellä asiat oikein ja kehittää keinot vaikuttaa lasten sosiaaliseen ympäristöön.
Insinööri Reijo K.

Cato

Miksi meidän ylipäänsä pitäisi olla samalla tavalla kasvatettuja? Onko neutraalius jotakin erityisen arvokasta- asia joka kohottaa ihmisen jollekin uudelle tasolle? Lisäksi käytännössä on mahdotonta kasvattaa- tai olla neutraali, joten huoleni lie turha. :)

Neutroni

"Sen sijaan esimerkiksi lääkärinä nämä kympin tytöt pärjäävät oikein hyvin. Ei tk-lääkärille riitä että on oppinut ulkoa kaiken lääkiksessä opetetun, kyllä sitä tietoa pitää osata myös soveltaa. Mutta ei ole mitään syytä, miksi kympin tytöt eivät osaisi, päinvastoin."

Enpä tiedä siitä oikein hyvin pärjäämisestä. Kyllä ne kympin tytöt, jotka lääkiksestä tunsin, olivat uransa alkuvaiheessa äärettömän stressaantuneita. Jotkut jopa vaihtoivat alaa tai alkoivat tutkijoiksi (mikä heille merkitsi tienestien romahdusta ylemmästä keskiluokasta satunnaisille apurahoille, jos eivät päivystäneet). Heidän ongelmansa ei todellakaan ollut tiedollisen tai taidollisen osaamisen puute, vaan ongelma oli 80 %:sesti riittämättömät sosiaaliset kyvyt potilaiden kanssa toimimiseen ja 20 %:sesti se, että he eivät itse luottaneet taitoihinsa tai sosiaalisiin kykyihinsä. Kyllä he sitten muutamassa vuodessa oppivat sietämään tilannetta, mutta kyllä nuo esimerkiksi tehtailevat lapsia aikamoisia määriä verrattuna vastaavan koulutustason naisiin yleensä, 3-5 on yleisempi määrä kuin 0-2.

Ja kyllä saman voi huomata kun käy lääkärissä, jos siellä on hiljattain valmistunut tyyppi (ihan sukupuolesta riippumatta). En usko, että olisi yhtään nykyistä huonompi asia, jos lääkärien hikipinkoudesta tingittäsiin hieman ja vaadittaisiin alusta alkaen asiakastyössä tarvittavia sosiaalisia taitoja.

tr

Kaikki esitetyt väittämät vahvistavat sitä, että lapsiin suhtaudutaan niputtaen heidät joko lapsiksi tai tytöiksi ja pojiksi - mutta ei yksilöllisesti, jokaisen omia persoonallisuuden piirteitä vaalien, ja sopivasti tukien. Se on harmi, koska standardilapsista tulee aika värittömiä suorittajia, sen sijaan lapsista, jotka ovat saaneet tuntumaa omaan itseensä, kasvaa vahvoja ja luovia aikuisia....

Arempaa voi tukea toisten yhteyteen, rajumpaa voi tukea toisten huomioimiseen, ja jokaiselle tekee hyvää, jos saa mahdollisuuden tutustua omiin kiinnostuksensa kohteisiin ja kehittää taitojaan. Lapsen ja nuoren on myös hyvä saada pohtia sitä, millaisen tulevaisuuden itselleen toivoisi, ja miten siihen voi itse vaikuttaa. Standardilapsen taas odotetaan vain käyttäytyvän aikuisten odotusten mukaisesti, jos niin käy, se on hyvä, jos ei käy, lasta pidetään viallisena ja käynnistetään kirjaamiskoneisto. Standardilapsi on hyväksytty vain siksi, että teot ovat sopivia - ei välttämättä omana itsenään. Siksi niin moni nuori harhailee eksyksissä - ei ole yhteyttä omiin toiveisiin ja omaan tahtoon, eikä sen takia ole hyvä olla missään.

Pekka

tr kirjoitti:
"Kaikki esitetyt väittämät vahvistavat sitä, että lapsiin suhtaudutaan niputtaen heidät joko lapsiksi tai tytöiksi ja pojiksi - mutta ei yksilöllisesti, jokaisen omia persoonallisuuden piirteitä vaalien, ja sopivasti tukien. Se on harmi, koska standardilapsista tulee aika värittömiä suorittajia, sen sijaan lapsista, jotka ovat saaneet tuntumaa omaan itseensä, kasvaa vahvoja ja luovia aikuisia…."
Anteeksi vaan, mutta nyt kyllä itse alat niputtamaan lapsia, tyttöjä ja poikia, tai sitten sinulla on lukihäiriö.
Eivätkö kaikki ihmiset ole joko lapsia, tyttöjä tai poikia? Mitä ihmeen niputtamista tässä jaossa muka on sitten tapahtunut? Sitten sanot että ei ole yksilöity... persoonaa vaalien... sopivasti tukien... Anna mun kaikki kestää! Jos lapsi saa kuulla olevansa rakastettu tyttö tai poika, niin eikös siinä ole jo voimaa elämää varten aika pitkälle? Sama pätee myös aikuisiin, tietenkin.

Jon

Olen tullut siihen tulokseen, että sukupuolistereotyyppinen käytös alkaa olla todella haitallisia vasta siinä vaiheessa, kun siitä tehdään terveysnormi. Miehet voivat olla äijiä ihan hyvin ilman, että siitä on suurempaa haittaa, mutta todellisia ongelmia syntyy siinä vaiheessa, kun paikalle pelmahtaa ammattiauttajia normittamaan sukupuolista käyttäytymistä terveeksi tai sairaaksi. Sukupuolesta tulee mentaalihygieeninen projekti, jota työstetään äijäryhmissä psykoterapeuttien valvomana. Suomalaisessa "psykokulttuurissa" on tavallista tehdä sukupuoli-identiteetistä suuri numero. Psykologit selittävät aikuisille miehille niin kuin lapsille, miten olla mies oikein. Mies sitä ja nainen tätä... Jotenkin tuntuu, että vain dekadentissa kulttuurissa on aikaa ja mielenkiintoa vatvoa tämän tyyppisiä asioita niin hartaasti kuin Suomessa on tapana.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto