Pekka Himasen hallitukselle tuottamia tutkielmia on hymähdelty aiemminkin. Nyt ne ovat saattaneet noloon valoon koko tutkimuskoneiston ja vallanpitäjien suhteen.

Valon sytytti Long Play, joka julkaisee laatujournalismia juttu kerrallaan. Eilen ilmestyneen jutun tekijät Anu Silfverberg ja Johanna Vehkoo yrittivät tosissaan selvittää, mitkä ovat kolmen yliopiston professorina esiintyvän Himasen tieteelliset ansiot. Tulos: ei vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia. Himaselle palkkaa maksaneissa yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa kukaan ei tunnu kunnolla tietävän, mitä hän on työkseen tehnyt. Himasen kirjallista tuotantoa voi pitää joltain osin tietokirjoina, toisaalta konsulttiraportteina.

Hallitukselle hän on joka tapauksessa luottomies, kun tarvitaan vaikkapa laaja tutkimusprojekti tulevaisuusselonteon pohjaksi. Sellainen tilattiin Himasen yritykseltä 700 000 eurolla. Valtioneuvoston kanslia ei kuitenkaan maksanut projektia vaan määräsi maksajiksi Sitran, Tekesin ja Suomen Akatemian. Ne antoivat rahaa kun käskettiin, vaikka hankesuunnitelma oli outo ja puutteellinen: ei selkeitä tutkimuskysymyksiä, ei tutkijoiden ansioluetteloita, itsekehua ja hämäriä lauseita. Suunnitelma lupaa, että hanke "synnyttää kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyön akateemisen julkaisun kirjana".

Asetelma on erityisen kiusallinen Suomen Akatemialle, jonka tehtävänä on rahoittaa korkeatasoista tieteellistä tutkimusta ja vahvistaa tieteen asemaa. Akatemian tutkimusrahoitus on verisesti kilpailtua, ja sen säännöt ovat tiukat. Hankkeille tehdään seikkaperäinen ulkopuolinen arviointi, eikä 15 sekuntia virallisesta hakuajasta myöhästyneitä hakemuksia oteta edes käsittelyyn.

Akatemian hallituksen puheenjohtaja Arto Mustajoki kertoo Long Playlle, että hakemus ei tullut käsittelyyn tutkijalta vaan valtioneuvoston kansliasta ja niin viime hetkellä, ettei aikataulu sallinut arvioinia. "Kyllähän hallituksen jäsenet tajusivat, että tämä ei täytä normaalikilpailun kriteereitä. Siinä kisassa hakemuksella ei olisi pärjännyt." Akatemia teki vaisua vastarintaa antamalla projektiin 150 000  pyydetyn 300 000 euron sijasta.

Long Playn jutun  sisältö ei läheskään tyhjene valjuun kuvaukseeni. Siinä on yli 50 000 merkkiä, jotka kannattaa lukea kaikki - ja maksaa niistä pyydetty 3,90 euron hinta. Se on vähän näin hyvästä tutkivasta journalismista. Siitä huolimatta, että professori Mustajoki on jutussa ainoa päätöksentekijä, joka oikeasti vastaa toimittajien kysymyksiin. Muut väistelevät parhaansa mukaan, kuten Himanen itsekin.

Lukemisen jälkeen käteen jää muutamia painavia kysymyksiä. Voiko valtioneuvoston kanslia sivusta määrätä niukkaa ja tiukasti kilpailtua valtion tutkimusrahaa mihin tahansa? Onko Akatemian ja muiden laitosten yksinkertaisesti toteltava, vaikka hanke ei täyttäisi mitään niiden rahoituskriteereistä? Miksi hallitus haluaa ostaa veronmaksajien rahoilla... niin mitä? Itse sanoisin, että tyhjää. Jokainen voi arvioida itse tutustumalla Himasen teksteihin.

Entä kuka niitä todella haluaa? Tähän kysymykseen Long Play löytää vastauksen. Jäljet näyttävät johtavan pääministeri Jyrki Kataiseen. Hänkään ei suostunut vastaamaan Silfverbergin ja Vehkoon kysymyksiin. Nyt voimme jatkaa kysymistä yhdessä.

Long Playn juttu:

Anu Silfverberg ja Johanna Vehkoo: Himasen etiikka. 2013

Talouselämän juttu sopimuskuviosta:

Valtio tilasi Himaselta kalliit visiot - lähes miljoonan lasku ilman kilpailutusta 2012

Pekka Himasen tuotantoa:
Sininen kirja. Suomen kestävän kasvun malli. 2012
Välittävä, kannustava ja luova Suomi. Katsaus tietoyhteiskunnan haasteisiin. 2004

Kommentit (82)

AP

Viimeinkin joku muukin näkee, että keisarilla ei ole vaatteita. Nyt en tarkoita vain Himasta vaan isää ja isän lapsia. Helsingin Yliopiston filosofian laitoksella tehtiin kelvotonta työtä Esa Saarisen johdolla. Esimerkkejä on jo liikaakin. Esa lähes nam nam filosofi, ei ole julkaissut mitään merkittävää. Himanen ei ole julkaissut mitään merkittävää. Tämä yksi tyttö julkaisi runoja. Siinä suomen teoreettinen filosofia.

HuuHaata

Mutanen: "Itse sanoisin, että tyhjää."

Odotan kirjoittajalta itseltään merkittävää kontribuutiota asiassa, jota kritisoi tällä tavoin.

Yliopistojen julkisesta rahoituksesta kokonaisuutena voitaisiin myös mielestäni keskustella. Käydä läpi kaikki professorit, ja heidän todellinen kontribuutio aloilleen. Julkaisut, joita lukee kymmenen ihmistä, ja joilla ei mitään arvoa alalle pidemmässä juoksussa ole ovat turhaa roskaa.

Metusalah

(Tämä seuraava anekdootti on tositarina monien vuosien takaa. En suinkaan loukkaannu, jos sitä ei voi julkaista tässä yhteydessä.)

Aikoinaan suunniteltiin Tikkurilaan tiedekeskus Heurekaa, joka nyt onkin toiminut menestyksekkäästi jo vaikka kuinka pitkään.
Heurekan rakentamisen rahoitus oli aluksi hyvin epävarmaa – kuten uusien ja kalliiden hankkeiden laita yleensä aina on ollut. Niinpä projektiin tarkoitettujen varojen keräämiseen tarvittiin, paitsi valtion, kaupunkien ja eri yhteisöjen varoja ja lainojen takauksia, myös paljon hyväntekeväisyyttä ja talkoohenkistä rahojen keruuta. Erään suomalaisen suurfirman silloinen johtaja, vuorineuvos Mr. X kertoi myöhemmin muistelmissaan:

”Luokseni ilmestyi eräänä päivänä kaksi tiedemiestä pyytämään avustusta Heurekan rakentamiseksi. Toinen heistä oli kännissä kuin peikko, ja hän puhui koko ajan vaan vitusta. Toinen oli muuten vaan hullu. Pakkohan niille oli miljoona antaa!"

Jaska Kainunen

Pari kansalaiskantelua oikeuskanslerille tästä aiheesta olisi paikallaan jo ihan tieteen uskottavuuden vuoksi: voivatko valtioneuvoston kanslian virkamiehet muka ilman seurauksia (virkavirhe) puuttua tällä tavoin tieteen rahoitukseen? Vaikuttaa aivan päivänselvältä julkisen vallan väärinkäytöltä.

Ja pitäisikö tuossa Himasen lafkassa toimittaa erityistilintarkastus, jos hankesuunnitelmassa väitettyjä tutkijoita ei ole edes olemassa? Luulisi työvoimahallinnonkin kiinnostuvan tämmöisestä liiketoiminnasta.

Jorma Pyllynen

"… niin mitä? Itse sanoisin, että tyhjää. Jokainen voi arvioida itse tutustumalla Himasen teksteihin."

Aloita toki kertomalla mitkä Himasen tekstit olet itse lukenut ennen päätymistäsi siihen, että ne ovat tyhjää.

Jari S.

AP: Esa Saarinen ei ole ollut koskaan niin korkeassa asemassa HY:n teoreettisen filosofian laitoksella, että hän olisi määrännyt sen meiningistä muuten kuin lähinnä omien kurssiensa osalta. Kun hän halusi päästä professoriksi, tiet torpattiin (esim vedoten juuri akateemisten julkaisujen puutteeseen) ja Saarinen lähti muualle (vuonna 1999)

samooja

Huuhaata - Himanen on 'taideprofessori', ei tieteellisiä meriittejä lainkaan! - ei kannata niputtaa yliopistopuolen proffiin!

HuuHaata

Himanen:
"Himanen nousi julkisuuteen väitellessään Suomen nuorimpana henkilönä filosofian tohtoriksi 20-vuotiaana."

"Himanen toimii tätä nykyä Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:issä johtavana tutkijana... Hän on toiminut ILO:n korkean tason globalisaatiokomission neuvonantajana sekä Suomessa antanut ohjeita eduskunnalle, hallitukselle ja presidentille"

Instituuteissa työskentelevät ihmiset eivät läheskään aina tuota juurikaan tieteellisiä julkaisuja. Vie aikaa hyvin lahjakkailta ihmisiltä, aikaa jonka voi käyttää työssään toisinkin. Vaikkapa antamalla osaamispanostaan käyttöön päättäjille. Ihan tyhjäpää tuskin 20v:nä väittelee.

Se toki on mielestäni totta, että Suomen Akatemia on väärä taho rahoittamaan selvityksiä. Suuret yrityksetkin käyttävät konsultteja vähän väliä, valtio varmasti ihan liian vähän. Eli, se toki olisi järkevää että perustettaisiin valtion rahoilla vaikkapa 50 miljoonan € rahasto, jolla rahoitettaisiin puolueriipumattoman valtion asioihin keskittyvän ajatushautomon toiminta. Hautomosta sitten maksettaisiin vastaavat kulut.

Luin Kukoistuksen käsikirjoituksen:
http://www.wsoy.fi/documents/414256/697eb8d7-84b2-4328-bd6d-e1c1a6c522ea

mielestäni aivan loistava opus. Kaksi suurta kysymystä Suomessa: mielenterveyden ongelmat kansalla ja lahjakkaimpien halu luoda nimenomaan Suomeen uutta kukoistusta. Toki voi ilmoittaa olevan itsestäänselvyyksiä täynnä. Mistä opuksesta ei voisi? Onko suomalaisten mielenmaisema vaikkapa sellainen ettei täällä kateutta ja kaunaa esiinny, vaan kannustetaan toinen toisiamme menestykseen?

Eniten itseäni ihmetyttää lehdistö, joka kuin yhdestä suusta leimaa selvitykset tyhjäksi liirumlaarumiksi, esittäjän ahneeksi pelleksi ja minkäänlaisen muutoksen tämän hetken Suomessa turhaksi.

Kontribuutiolla lähinnä tarkoitan sitä, että missä Himanen menee täysin metsään? Ainakaan asioista joita hän nostaa esille ei ole keskusteltu valtakunnan tasolla. Eikö suuntalinjoja siitä mitä kohti yhteiskuntaa yritetään rakentaa pitäisi olla olemassa? Eikö muka pitäisi tehdä hahmotelmia yhteiskunnan suuntaviivoista tulevaan, jotka ovat myös avoimia kansalaiskeskusteluun?

Vatkain

Metusalah: "Erään suomalaisen suurfirman silloinen johtaja, vuorineuvos Mr. X kertoi myöhemmin muistelmissaan:"
Miksi ei voi sanoa kenestä vuorineuvoksesta on kyse jos hän on kerran muistelmatkin julkaissut? o.0

Suomalainen

Koira tottelee kun isäntä käskee. Myös akateeminen koira. Käsi ylös, kuka yllättyi?

Sapatti-Sepe

Minulle jäi koko artikkelista vähän huono maku suuhun. Ymmärrän kyllä että Himanen herättää kateutta tiedemaailmassa. Osaahan hän myydä ideansa, verkostoitua ja hankkia rahoitusta ajattelulleen.

Mutta nyt kyse on, herranjestas, siitä että hän on ajatellut väärällä tavalla. Ja vienyt samalla rahat joltain mullistavalta tutkimushankkeelta joka nyt sitten jää tekemättä. Hän on jopa kerettliäisenä luopunut muutaman kymmenen ihmisen tavoittavista tieteellisistä julkaisuista ja, gasp, alkanut vetää mutkia suoraksi kirjoittamalla kirjoja, pamfletteja ja muuta kevyttä "viihdettä".

Me rahoitetaan veronmaksajina huomattava määrä tieteellistä ajattelua, ja siitä suuri osa on ollut, on, ja tulee tulevaisuudessakin olemaan pelkkää roskaa. Kuitenkin on aika heppoista väittää että Himasen ajattelun taustalla ei olisi tieteellinen viitekehys.

Tiedemaailma on jämähtänyt Gutenbergin aikaan, ja koko akateemisen prosessin läpivienti vie tuhottoman paljon aikaa. Onko meillä aikaa odottaa vertaisarvinointia jokaiselle ajatukselle jos haluaa vaikuttaa päätöksentekoon yhteiskunnassa tässä ja nyt?

Väärin sammutettu, olisi joku sanonut.

xe

Eiköhän tässä laajemmalti ole kysymys yksinkertaisesti siitä, että toisaalta kaikelle poliittiselle päätöksenteolle yritetään nykyään luoda jonkinlainen rationalismin aura ja toisaalta eturivin poliitikkona pärjää nykyisen tositeeveen mediamaailmassa ainoastaan särmättömät ei-liian-fiksut jyrkikataiset, juttaurpilaiset ja villeniinistöt. Kun ÄO max 110 poliitikon ideologia törmää tosielämän realiteetteihin, niin tällöin realiteetit joutuvat joustamaan. Niinpä "kunnon" puoluejohtaja tai muu poliittinen nokka mies/nainen ei kelpuutakaan vastaukseksi normaalia tieteen epävarmuutta tuloksien suhteen - saati sitten sitä, ettei asiasta voisi vielä mitään sanoa vaan pitäisi tutkia lisää - kyllä tuloksen pitää ehdottomasti olla selkeä toimenpideohjelma, yksiselitteisiä totuuksia ja kiistämättömiä faktoja. Sillä samasa materiaalistahan puolueohjelmatkin on tehty.

(Tosin jotkut selvityksien tulokset ovat varsin yksiselitteisiä, kuten vaikka TEM:n Tupee-Pekkarisen aikana teettämä selvitys EU:n aluetukien vaikutuksista Suomessa - tai myöhemmin esim. vastavalmistunut selvitys Tekesin SHOKeista. Näissä tapauksissa vastaukset olivat tietysti aivan vääriä (eli ristiriita selvityksen tilaajan ideologian ja henk. koht. etujen suhteen) ja niinpä nämäkin selvitykset on haudattu ja selvitysmiehet haukuttu maan rakoon...)

Tässä mielessä Himasta ei tietyssä mielessä kannata niin kovasti syyllistää - onhan hän fiksuna tajunnut markkinaraon ja tarpeeksi lahjakkaana kynänkäyttäjänä osannut tuottaa riittävästi sopivan vakuuttavalta näyttävää täysin sisällötöntä liirumlaarumia. Rahat on taskussa ja asiakas tyytyväinen. Lisäksi tuo 0,0007 mrd. € on kyllä kuppausten pienimmästä päästä, jos vertaa vaikka johonkin mrd € Apottiin, jonka esiselvityksiin joku (ilmeisesti kaiken valvonnan ulkopuolella oleva) Sitra on jo kerinnyt polttamaan miljoonia ulkomaalaisomisteisten konsulttitoimistojen selvityksiin.

Lisäksi Himasen työstä on sen eduksi sanottava vielä se, että lopputulokset ovat kaikkien saatavilla - toisin kuin ihan oikeasti poliittiseen päätöksen tekoon vaikuttavien selvitysten kohdalla. Esim. VM:hän perustelee jos jonkinlaisia verojärjestelmän muutoksia jos jonkinlaisten laskelmien pohjalta - valitettavasti vain näiden kaikkien laskemien kohdata meille hallintoalamaisille vaivaudutaan ilmoittamaan ainoastaan lopputulos. Eihän tymät kansalaiset kuitenkaan mitään ymmärtäisi käytetyistä laskentamalleista, oletuksista jne...

xe

SS: "Tiedemaailma on jämähtänyt Gutenbergin aikaan, ja koko akateemisen prosessin läpivienti vie tuhottoman paljon aikaa. Onko meillä aikaa odottaa vertaisarvinointia jokaiselle ajatukselle jos haluaa vaikuttaa päätöksentekoon yhteiskunnassa tässä ja nyt?"

Joo, mitäs sitä turhaan odotteleen - valitaan vaan vakuuttavimmalta tuntuvaa proosaa suoltava pillipiipari taluttamaan meidät virheettömän vision johdattamana kohti huomispäivän paratiisia.

Annikka Mutanen

Jorma ja HuuHaata: Kysyitte miksi arvelen, että verorahoilla on nyt ostettu tyhjää. Luin vielä uudelleen postauksen loppuun linkkaamaani Sinistä kirjaa. Se sanoo sisältävänsä "johtopäätöksiä tulevaisuusselonteolle Kestävän kasvun malli -tutkimushankkeen pohjalta". 700 000 eurolla piti rahoittaa tuota tutkimushanketta. En löydä sinisestä kirjasta tietoa siitä, mitä hankkeessa on tutkittu ja millaisia tuloksia saatu. Sekalaisten vanhojen tutkimustulosten kirjaaminen yhteen paperiin ei ole tutkimusta. Long Play yritti kysyä Himaselta, mitä hän ylipäätään tutkii, miten ja missä. Himanen sanoi, että se on yksityisasia. Hankkeen muiksi tutkijoiksi nimetyt seitsemän ulkomaista tutkijaa kieltäytyivät kokonaan vastaamasta kysymyksiin. Sinisen kirjan lähdeluetteloon on merkitty pari Kestävän kasvun malli-raporttia lisäyksellä "tulossa". Aika näyttää, mitä ne sisältävät.

Himasen toimenpide-ehdotuksiksi nostamat mielenterveyden ja työhyvinvoinnin vaaliminen sekä arvokas elämä kaikille ovat tietenkin hyviä ja tavoiteltavia asioita. Jos selvitys on lehdissä leimattu liirumlaarumiksi, se saattaa johtua siitä, että Himanen päätyy näihin ehdotuksiin tällaisten ajatuskulkujen kautta:

"Vastaavasti eikurjuus ei ole vielä sama asia kuin hyvinvointi. Hyvinvointi ei tarkoita samaa kuin puutteen puute. Siksi hyvinvointiyhteiskunnan korkein tavoite ei voi myöskään olla puutteen puute! Hyvinvointiyhteiskunnan tavoite täytyy olla varsinainen hyvinvointi." (s.36)

Toimittajan ammattina on merkittävän uuden tiedon ja kiinnostavien, hyvin perusteltujen ajatusten etsiminen, yhteyksiin asettaminen ja eteenpäin välittäminen. Niitä on Sinisestä kirjasta todella vaikea löytää. Jos te siihen pysytte, luen mielihyvin tiivistyksenne.

Ville Hautakangas

Ihan omalla nimelläni kommentoin, toisin kuin te (sinä?) siinä yllä:

Longplayn artikkelista käy ilmi, että Himanen EI ole töissä HIITissä, sen enempää kuin Johan Bäckman on töissä Helsingin yliopistolla. Omassa yrityksessään työskentelee, ilmeisesti ainoana työntekijänä.

Myöskään Himasen touhuilla ei ole enää vuosiin ollut minkäänlaisen tieteen kanssa mitään tekemistä. Hän on samanlainen puhuva pää kuin Sarasvuo, tyhjiä iskulauseita lateleva konsultti, jolta tilataan ennalta määriteltyjä "tuloksia". Tässä tapauksessa tilattu tulos on hyvinvointivaltion totaalinen tuhoaminen, Kokoomuksen sanelemassa järjestyksessä.

Sapatti-Sepe

xe: "Joo, mitäs sitä turhaan odotteleen - valitaan vaan vakuuttavimmalta tuntuvaa proosaa suoltava pillipiipari taluttamaan meidät virheettömän vision johdattamana kohti huomispäivän paratiisia."

Niin, osaisikohan tiedemaailma siirtyä jo sähköiseen tiedonvälitykseen, ja näin nopeuttaa prosessin kulkua? Tällä hetkellä prosessin läpivienti kestää kafkamaisen kauan, ottaen huomioon että tietoa voi nykyään maagisesti levittää hyvinkin nopasti arvioitavaksi ympäri maailmaa.

Akateemisen prosessin aikakäsitys on ajalta jolloin artikkelit kulki hevovankkureilla. Tiedemaailma ampuu itseään jalkaan jäykillä rakenteillaan, hitaudella ja tuottamalla tietoa joka ei ratkaise ihmiskunnan konkreettisia ongelmia.Sitten itketään kun joku toinen pistää jo töpinäksi sillä aikaa kun istutaan valmistelupalaverin suunnitteluryhmässä.

Sapatti-Sepe

Annika Mutanen: "Himasen toimenpide-ehdotuksiksi nostamat mielenterveyden ja työhyvinvoinnin vaaliminen sekä arvokas elämä kaikille ovat tietenkin hyviä ja tavoiteltavia asioita. Jos selvitys on lehdissä leimattu liirumlaarumiksi, se saattaa johtua siitä, että Himanen päätyy näihin ehdotuksiin tällaisten ajatuskulkujen kautta:

“Vastaavasti eikurjuus ei ole vielä sama asia kuin hyvinvointi. Hyvinvointi ei tarkoita samaa kuin puutteen puute. Siksi hyvinvointiyhteiskunnan korkein tavoite ei voi myöskään olla puutteen puute! Hyvinvointiyhteiskunnan tavoite täytyy olla varsinainen hyvinvointi.” (s.36)"

Nämähän ovat nykytiedon valossa varsin päteviä argumentteja. Kyse on siitä mitä tavoittelemme. Ihmisten henkistä hyvinvointia vai pelkästään aineellista hyvinvointia.

Aineellisen hyvinvoinnin tavoitteleminen ja saavuttaminen ei nykytutkimuksen mukaan nosta ihmisen henkistä hyvinvointia. Päinvastoin jopa.

Henkistä hyvinvointia kannattaa tavoitella makrotasolla jo sen takia, että se useiden tutkimusten mukaan mm. vähentää yksilöiden sairauspoissaoloja, nostaa tuottavuutta ja vähentää ennenaikaisia eläköitymisiä. Tällä on sitä kautta varsin suuret kansantaloudelliset vaikutukset.

Loppujen lopuksi tässä tarjotaan visiota ja suuntaa mihin kannattaisi suunnata resursseja tuottavuusvajeen paikkaamiseen. Käytetäänkö keppiä vai porkkanaa? esim.nostetaanko eläkeikää vai suunnataanko resurssit henkisen hyvinvoinnin lisäämiseen ja parannetaan tuottavuutta sitä kautta. Porkkanan käytöllä näyttäisi olevan huomattavasti paremmat vaikutukset kansantaloudellisesti uusimman tutkimustiedon valossa.

kirsti-täti

Luen säännöllisesti Mielenterveyden keskusliiton lehteä Käsi kädessä, ja siinä lienee varsin samantasoista joskin kai konkreettisempaa analyysiä hyvinvoinnista, mielenterveyden tilanteesta, uhkista ja kohentamisesta. Lueskelemassa naistenlehtiä Katainen saisi lisää samanlaista - ja aika selvästi halvewmmalla, mutta tokihan veroeuroja kelpaa poltella.
Ja kyllä - on väärin, että ennätysväitöksellään julkkikseksi noussut poika saa helposti rahoitusta jopa Tiedeakatemialta, nuoret post doc -tutkijat eivät missään tapauksessa, semminkään jos heillä ei ole tukenaan isoa ryhmää.
Toki vanhana opena ajattelee, ettei ole ihmekään, jos moisessa väitöstahdissa jäi ihmisenä kasvu ja aikuistuminen väliin. Sittemmin on ilmeisesti pitänyt yrittää elää mm. väliin jäänyt nuoruus kalsarikänneineen.

Anonyymi astrofyysikko

Sapatti-Sepe: koskien tuota siteerattua tekstinpätkää - mitä muuta se on kuin vanhastaan tutun itsestäänselvyyden verhoamista mutkikkaasti soljuvaan sanailuun? Lähes sama ajatus sisältyy mm. vuosikymmeniä vanhaan fraasiin "sisältöä elämään" tai vaikkapa uskonnolliseen ilmaisuun "kukaan ei elä pelkästään leivästä". Sinällään olen hyvin pitkälle kanssasi samaa mieltä yhteiskunnan ja työelämän ongelmista, mutta ei niistä puhuttaessa tarvitse tällaista hölynpölykieltä käyttää.

Pikko Pokko

Ei ole Himasen vika jos tyhjästä maksetaan.

Vaikka Himasella ei olekaan mitään tutkimuksellisia ansioita (kts. es. philpapers) ovat jotkin hänen kirjansa olleet kyllä erittäin viihdyttävää lukemista. Erityisesti Hakkerietiikka oli mukavan tuore avaus. Ei Himaselta odotetakaan empiiristä tai muutoin vakavaa tutkimusta.

Jos nyt kritisoida halutaan niin voisi katsoa esim. Suomen Akatemiaa (ei-tieteellisen tutkimuksen rahoittamisesta ja normaalin prosessin sivuuttamisesta), hallitusta (epämääräisen paperin tilaamisesta "tieteen" nimissä) tai vaikka Tekesiä (mitä tekemistä tällä on tekesin toiminnan ja tarkoituksen kanssa).

Timo Suvanto

Kyllä tässä pätee vanha totuus. Ei se hullu ole joka pyytää vaan se joka maksaa. Arviossa on turha tuhlata ruutia Himasen tuotosten olemattomuuteen vaan rahahanassa kiinni olevien vastuuttomuuteen julkisten varojen käytössä. Selityksiä kyllä on aina riittänyt, kun omaa ala-arvoista toimintaa puolustellaan.

Jorma Pyllynen

"Toimittajan ammattina on merkittävän uuden tiedon ja kiinnostavien, hyvin perusteltujen ajatusten etsiminen, yhteyksiin asettaminen ja eteenpäin välittäminen. Niitä on Sinisestä kirjasta todella vaikea löytää. Jos te siihen pysytte, luen mielihyvin tiivistyksenne."

"Tyhjä" ei ole sama kuin "merkittävän uuden tiedon" puuttuminen. Jos alkuperäisessä tekstissäsi tyhjästä puhuessasi tarkoitit merkittävän uuden tiedon puutetta, olisit toki ääneen sanonut. Journalistille on hyve tarkoittaa mitä sanoo--ja sanoa mitä tarkoittaa.

Kuten mm. LP:n jutusta käy ilmi, tässä Himasen projektissa ei oikeastaan ole kyse _tieteellisestä tutkimushankkeesta_, vaan jonkinlaisesta selvityksestä. On oma kysymyksensä kumpaa poliittinen päätöksenteko nyt tarvitsee, vai tarvitseeko kumpaakaan. On joka tapauksessa journalistista epärehellisyyttä arvioida tällaista hanketta tieteellisenä tutkimushankkeena. On totta, kuten toteat, että juuri SA:lle tämä on erittäin kiusallista. Se on kiusallista juuri siksi, että SA:n tehtävä on tukea tieteellistä tutkimusta, ei selvityksiä. Mutta tämä on ennen kaikkea SA:n, valtioneuvoston ja sen sellaisten tahojen ongelma, ei Himasen.

Lisäksi, kuten itsekin näköjään huomasit kun nyt mitä ilmeisimmin ensimmäistä kertaa vaivaiduit lukemaan yhtä himasen tuotosta, on tosiaan ihan liian aikaista puhua tyhjästä tai edes merkittävän uuden tiedon puutteesta, koska projekti on kesken. Aika tosiaan näyttää, mitä projekti kokonaisuudessaan tuottaa.

Alkuperäisessä tekstissäsi kirjoitat muuten valheellisesti:

"Anu Silfverberg ja Johanna Vehkoo yrittivät tosissaan selvittää, mitkä ovat kolmen yliopiston professorina esiintyvän Himasen tieteelliset ansiot. Tulos: ei vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia."

LP:n jutussa ei väitetä, että Himasella ei ole vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia. Jutusta ei myöskään käy ilmi, että toimittajat olisivat kovin tosissaan yrittäneet selvittää Himasen tieteellisiä ansioita. Hyvä journalisti sitä paitsi tsekkaisi itse faktat eli ottaisi selville Himasen ajantasaisen julkaisuluettelon ja tarkasti selvittäisi mitkä hänen tuotoksistaan on vertaisarvioituja. Lisäksi hyvä journalisti lukisi tuotokset arvioidakseen ovatko ne hyviä! Ihan riippumatta siitä onko niitä tehty "tieteellisiksi" vertaisarvioimalla.

Kiiruna Pääsky

Olen myöskin sitä mieltä, että ei ole Himasen ongelma, jos hänelle on maksettu tolkuttomasti. Akateeminen maailma on jo ppitkään päästänyt sormiensa välistä taide ja naistutkimusta ja monia muita pseudotieteellisia väitöskirjoja, joissa jopa lähtökohtaisesti yritetään välttää akateemista kysymyksen asettelua. Kuten Kuvataideakatemian ja Aallon taiteen tohtoriohjelmissa. Jotkut pitävät myös naistieteitä "uhritieteinä". Namnam filosofia kuulunee tähän samaan joukkoon.

Nämä sitten hämärtävät akateemista toimintaa ja tuottavat alalle toimijoita jotka eivät välttämättä edes tiedä murentavansa sitä pohjaa jolla akateeminen tutkimus erotetaan vaikkapa tupakka teollisuutta tukevasta propagandasta, tai Himasen kohdalla kokoomuksen tilaamasta mittatilaustutkimuksesta.

Huolestuttavampaa on Himasen taustalla hääräävä Jyrki Katainen, joka käyttää Himasta sekoittaakseen tieteen ja politiikan rajoja. Tiedämme hyvin, että tiede on nykyään yksi "lobby" muiden vaikutusmahdollisuuksien joukossa ja Jyrki Katainen haluaisi selkeästi levittää poliittista ideologia tieteenkin nimissä. Tähän on sitten Himanen suostunut, hyvästä korvauksesta tosin.

Jorppeli

Himanen ei ole filosofi vaan sosiologi. Etsikää niitä papereita sosiologian alan teoksista, älkää filosofian.

maxp

"Akatemia teki vaisua vastarintaa antamalla projektiin 150 000 pyydetyn 300 000 euron sijasta."

Kyllähän tuo vähän vihaksi pistää kun ajattelee mistä tuo on pois.

Ihan hyvä meininki: Eka revitään rahotus pois ja sanotaan että etsikää omat rahanne ja tämän jälkeen tullaan vielä käymään pussilla.

Huhhuh. Uskomattoman niljakas teko.

Akateeminen maailma toimii yhteiskunnan ehdoilla - nyt näyttää siltä, että yhteiskunta on jättämässä akateemisen maailman oman onnensa nojaan, joten akateemisen maailman pitää mukautua tilanteeseen: Voisin suositella akateemisen maailman itsensä sisälle kaksijakoista systeemiä, missä puolet tekevät tulosta myyden palveluita ja ip:tä teollisuudelle ja tämä puolisko ruokkii perustutkimuspuolta, joka taasen tarvittaessa auttaa tulospuolta rahan teossa. Ei se muuten siitä. Toinen mahdollisuus on roimat lukukausimaksut.

Juhani Tanski

< > Tieteen ihmelapsi päästää puppugeraattoristaan tällaista tekstiä (Josta Katainen maksaa! ) :
”Toiseksi tulevaisuusselonteon prosesseissa nostetaan esiin lyhyttä tähtäintä pidemmällä aikavälillä merkittäviä kehityksiä. Näin saadaan avattua näkymä laajemmassa kuvassa olennaisiin kysymyksiin. Tämä on myös käsillä olevan teoksen lähestymistapa.” Ja näin: ”Vastaavasti ei-kurjuus ei ole vielä sama asia kuin hyvinvointi. Hyvinvointi ei tarkoita samaa kuin puutteen puute. Siksi hyvinvointiyhteiskunnan korkein tavoite ei voi olla myöskään puutteen puute!” (Pekka Himanen: Kukoistuksen käsikirja)
http://www.seiska.fi/viihdeuutiset/_a508503/filosofi+pekka+himanen+kuses...
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288514330711.html

Juhani Tanski

Annikka Mutanen

Pikko Pokko: "Ei ole Himasen vika jos tyhjästä maksetaan." Timo Suvanto: "Ei se hullu ole joka pyytää vaan se joka maksaa."

Tärkein kysymys tosiaankin on, miksi hankkeesta maksetaan satoja tuhansia ja kenen päätöksellä.

Pyllynen esittää totena reippaita oletuksia siitä, mitä minä ja muut toimittajat olemme tehneet ja mitä emme. Toivon, että kaikki asiasta kiinnostuneet lukevat LP:n jutun itse. Ja jos Pyllynen tiedät Himaselta niitä vertaisarvioituja tutkimuksia, niin jakaisitko viitteet meillekin.

Somen Sescio

Tämä skandaali täräyttää näytölle kerta heitolla koko Suomen akateemisessa maailmassa muhivan paskan. Ei tarvitse olla Einstein, jotta voi helposti etsiä laitosten nettisivuilta työntekijät, joilla on pysyvä rahoitus jossain tutkimushankkeessa, ja sen jälkeen etsiä julkaisutietokannoista heidän julkaisunsa. Tuloksissa on valtavia eroja: jotkut kilometrin pituisen julkaisuluettelon omaavat tutkijat ovat vailla rahoitusta tai työskentelevät pienellä apurahalla samalla, kun jollain toisella on vain muutama julkaisu, mutta silti vakituinen työpaikka kaikkine etuineen (työhuone, työterveyshuolto, eläke- sairaus- ja työttömyysvakuutukset kunnossa, kaksin tai kolmikertainen palkka apurahaan verrattuna). Erityisen räikeää tämä on aloilla, joilla on erittäin kova kilpailu rahoituksesta, kuten monet pienet perustutkimuksen ja humanistiset alat. Monet hyvät tutkijat jäävät ilman rahoitusta, koska sitä jaetaan pärstäkertoimen mukaan ja hyvävelisuhteiden avulla. Työpaikkojen vaatimukset räätälöidään tietylle henkilölle sopivaksi, jos joku sattuisi esittämään kiusallisia kysymyksiä. Apurahojen kohdalla useimmiten vain todetaan, etteivät valinnan perusteet ole julkisia, eikä niistä voi valittaa.

Epätavallista ei ole myöskään "liian" hyvän tai kriittisen kollegan ja kilpailijan pelaaminen ulos laitokselta rahoituskuvioiden avulla. Samalla laitoksille pääsee tutkijoita, jotka eivät kykene tuottamaan omia kunnollisia tutkimuksia, ja sen vuoksi käyttävät hyväkseen, siis suoraan sanottuna varastavat toisten ideoita (esimerkiksi nuorten tutkijoiden, koska nämä eivät pysty puolustautumaan systeemissä; tätä pahentaa uusi tieteen etiikan säännöstö, jossa "väärästä" ilmiannosta tullaan rankaisemaan).

Monen tutkijan on vaikea saada rahoitusta sen vuoksi, että tiedetään hänen olevan tutkimuksissaan kriittinen ja johtopäätöksissään lahjomaton. En nyt mainitse nimiä, mutta esimerkiksi historiantutkimuksessa erään viime aikojen juhlitun julkaisun johtopäätökset ovat itse asiassa siinä esitetyn aineiston vastaisia - syistä, joita ei ole maan poliittisessa ilmapiirissä ja rahakasan päällä istujien poliittisten kantojen valossa vaikea arvata. Samaten eräs uusi museojohtaja ei kykene selviytymään työstään kunnialla, koska hänellä ei ole mitään museologian tai projektinjohtamisen valmiuksia - eikä väitöskirjan lisäksi edes yhtään julkaisuja.

En näe, että käytännöt olisivat muuttumassa, vaan itse asiassa tilanne on pahenemassa kaikilla aloilla, koska raha on entistä tiukemmassa ja hallintoon ohjataan tutkimusrahoituksesta yhä suurempi osa. Vuoden vaihteessa moni kymmenienkin vuosien uran tehnyt tutkija oli jälleen ilman rahoitusta ja tällä kertaa osa heistä myös joutui lähtemään.

Annikka Mutanen

Sinisestä kirjasta vielä. Aiemmassa kommentissa kerroin havaintojani siitä niin hienovaraisesti kuin pystyin. Yhteenveto on kuitenkin sama kuin aiemminkin: kirja on täynnä tyhjää.

Teokseen voi nyt tutustua myös Twitterissä seuraamalla Esa Mäkisen juuri julkaisemaa bottia, joka lukee kirjasta lauseen kerrallaan. @Himanenbot

HuuHaata

Sinisellä kirjalla on seitsemän tekijää. Nimiluettelon kärkipäästä:

Manuel Castells
"Social Sciences Citation Index ranks him as the world’s fifth most-cited social science scholar, and the foremost-cited communication scholar."

AnnaLee Saxenian
"AnnaLee Saxenian is a professor and the current Dean of the UC Berkeley School of Information, known widely for her work on technology clusters and social networks in Silicon Valley."

Vielläkö jatkuu valitus, kuinka selvityksessä on liian vähän akateemista osaamista mukana?

Molemmat taitavat olla tutkijoina tasolla, joihin ei kovin moni suomalainen tutkija yllä. Samoin taitaapi olla niin, että alan kärkinimien kanssa yhteistyöhön pääseminen alalla, kuin alalla on todella vaikeaa. Kuinka monella suomalaisella tutkijalla ylipäätään on yhteistyötä alansa terävimmän kärjen kanssa? Eipä kovinkaan moni.

HuuHaata

Konkreettisesti mikä Sinisessä kirjassa on ongelmana? Henkilöitä vastaan voi aina hyökätä. Voi väittää, että Castells toimii moraalisesti epäilyttävästi, sitähän se on jos hän suostuu nimensä kirjaan laittamaan jonka viestiä ei voi allekirjoittaa.

Minun mielipiteeni on, että valtion pitäisi käyttää paljon enemmän ulkopuolista maailmanluokan konsulttiapua suurten ongelmien ratkomisessa. Niin ne suuryrityksetkin tekevät. Silloin voitaisiin välttää miljardeja maksavien potilastietojärjestelmien kaltaiset emämunaukset.

Tulevaisuutta ja miten Suomen tulisi vastata niihin haasteisiin on niin tärkeä asia, että siihen erityisesti pitäisi ja pitää panostaa paljon. Ei saa jäädä siitä kiinni, että ei olla vaivauduttu pohtimaan miten luodaan informaatioyhteiskunnassa menestyvä valtio.

Jorma Pyllynen

"Sinisestä kirjasta vielä. Aiemmassa kommentissa kerroin havaintojani siitä niin hienovaraisesti kuin pystyin. Yhteenveto on kuitenkin sama kuin aiemminkin: kirja on täynnä tyhjää."

Älähän vääristele. Et kertonut havaintojasi Sinisestä kirjasta. Sanot:

"Miksi hallitus haluaa ostaa veronmaksajien rahoilla… niin mitä? Itse sanoisin, että tyhjää."

Meillä ei vielä edes ole sitä, mitä hallitus on ostanut. Projekti on kesken. Hyvä journalisti ei mene asioiden edelle, ei etenkään kutsumalla "tyhjäksi" vielä loppuun saattamattoman projektin tuloksia (vai etkö ollut vaivautunut selvittämään onko projekti vielä kesken?). Vaikka Himanen sanoo Sinisen kirjan sisältävän johtopäätöksiä, ei ole kovin hyväntahtoista suhtautua ilmaisuun kirjaimellisesti ja päätellä, että mitään (muuta) johtopäätöksiksi kutsuttavaa ei voisi olla tulossa.

"Pyllynen esittää totena reippaita oletuksia siitä, mitä minä ja muut toimittajat olemme tehneet ja mitä emme. Toivon, että kaikki asiasta kiinnostuneet lukevat LP:n jutun itse. Ja jos Pyllynen tiedät Himaselta niitä vertaisarvioituja tutkimuksia, niin jakaisitko viitteet meillekin."

On totta, että oletin ettet ole paljonkaan Himaselta lukenut. Pahoittelut siitä. Itse voisit puolestasi kertoa, mitä häneltä olet lukenut, jotta lukijasi tietävät minkälaisin perustiedoin asiassa kirjoitat.

LP:n jutussa, jonka olen toki lukenut, todetaan, että Web of Science haku tuottaa tulokseksi yhden vertaisarvioidun journaaliartikkelin (vaikka virheellisesti väitit LP:n jutussa sanottavan, ettei hänellä sellaisia ole lainkaan). Lisäksi toimittaja kahvilahaastattelussa kysyy Himaselta hänen akateemisista ansioistaan. Himasen vastaus kieltämättä on kömpelö, mutta siitä ei voi tehdä johtopäätöstä, että mitään vertaisarvioitua ei olisi.

(Mitä pyyntöösi tulee, niin minä en ole asiassa kirjoittanut journalistina eikä minulla siten ole yleisöä kohtaan samanlaista velvollisuutta perehtyä aiheeseen. Äkkiä löytyi ainakin yksi tuore artikkeli OUP:n teoksessa http://ukcatalogue.oup.com/product/9780199658411.do#.USd_ro7mt-9 Jos haluat tietää onko se vertaisarvioitu, kysy kustantajalta--oma veikkaukseni on, että se on vertaisarvioitu).

LP:n jutun kirjoittajat eivät ainakaan jutun perusteella ole erityisen tosissaan yrittäneet selvittää Himasen ansioita. Kenties tiedät, että he taustatyönä ovat näin tehneet, mutta julkaistusta tekstistä ei sellainen käy ilmi. Siinä esimerkiksi ei kerrota, että he olisivat edes pyytäneet Himaselta ajantasaista julkaisuluetteloa.

Vaikka vertaisarviointi on erittäin tärkeä tieteen kokonaisuuden kannalta, ei ole ongelmatonta käyttää pelkkää metriikkaa yksittäisen tutkijan tuotosten arvioimisessa. Minulla ei ole asiassa lehmiä ojassa, enkä symppaa Himasen touhuja. Pointtini on, että hyvä journalisti kohtelee kohdettaan reilusti. Esimerkiksi Himasen h-indeksi on verrattain korkea, mikä ei toki takaa että hänen julkaisunsa ovat tieteellisiä (tietyssä tieteellisyyden mielessä), mutta se osoittaa, että hänen työllään on yhtä kaikki tieteellistä vaikuttavuutta. Hyvä journalisti toisi reilun kohtelun nimissä esimerkiksi tämän huomion jutussaan esiin. Vielä parempi journalisti lukisi kohteensa tuotokset ja kirjoittaisi niistä niitä sisällöllisesti arvioiden. Siihen on tuntuu olevan vielä matkaa.

Jälkihuomiona esimerkki lehdistön tilasta:

"Teokseen voi nyt tutustua myös Twitterissä seuraamalla Esa Mäkisen juuri julkaisemaa bottia, joka lukee kirjasta lauseen kerrallaan. @Himanenbot" -- tämä, ja sen edelleen mainostaminen, on silkkaa ajanhaaskuuta ja huomion viemistä pois mistään etäisestikään sisällöllisestä. Teoshan on saatavilla helposti luettavassa muodossa yhdellä klikkauksella; sitä voisi lukea ja siitä voisi keskustella. Mutta ei, toimittajat itse suoltavat mediavirtaan tällaista lause kerrallaan typeryyttä!

HuuHaata

Tuossa olisi muuten Tiede-lehdelle loistava jutun paikka. Mitä filosofi tekee konsulttina? Ajatusketjujen loogista tutkiskelua, ja merkityssisältöjen mietiskelemistä. Yleinen kansalaismielipide taitaa olla, että kaikki konsultointi on roskaa, mutta totuus taitaa olla kuitenkin jotain hieman muuta.

Sami

Voi voi, kai sitä pitää journalistinkin sitten tehdä virheitä että oppii. Mutta muistuupahan ens kerran mieleen kun ryhtyy taivastelemaan asiaa josta ei ole itsellä tai muilla sen suuremmin tietoa.

Annikka Mutanen

Jorma Pyllynen, olet nyt syyttänyt minua muun muassa valheellisista väitteistä, vääristelystä ja journalistisesta epärehellisyydestä.

Kirjoitit: “On joka tapauksessa journalistista epärehellisyyttä arvioida tällaista hanketta tieteellisenä tutkimushankkeena.”

Hanke on myyty ja ostettu tutkimushankkeena. Hankesuunnitelmassa lukee LP:n mukaan näin: “Ilman tällaista kansainvälisesti korkeimman tason tutkimuspohjaa ei voi uskottavasti rakentaa kestävää suomalaisen kasvun tulevaisuuden mallia.” Siinä luvataan, että hanke “synnyttää kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyön kirjana.” Valtioneuvoston kanslian eilen antamassa tiedotteessa projektia nimitetään systemaattisesti tutkimushankkeeksi. Minä sitä pitäisi arvioida ellei tutkimushankkeena? Tarkoitatko että sitä pitäisi käsitellä seitsemän huippuprofessorin epätieteellisenä tutkimushankkeena? Mitä tällainen epätieteellinen tutkimus on? Vai pitäisikö ymmärtää, ettei tarkoitus ole tehdä tutkimusta vaikka niin sanotaan?

Kirjoitit: “Alkuperäisessä tekstissäsi kirjoitat muuten valheellisesti: “Anu Silfverberg ja Johanna Vehkoo yrittivät tosissaan selvittää, mitkä ovat kolmen yliopiston professorina esiintyvän Himasen tieteelliset ansiot. Tulos: ei vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimuksia.” “
ja
“LP:n jutussa, jonka olen toki lukenut, todetaan, että Web of Science haku tuottaa tulokseksi yhden vertaisarvioidun journaaliartikkelin (vaikka virheellisesti väitit LP:n jutussa sanottavan, ettei hänellä sellaisia ole lainkaan).”

LP:n jutussa professori Heikki Patomän tekemä haku tuottaa yhden osuman. LP kirjoittaa: “Sekään ei ole varsinainen artikkeli, vaan Suomea koskeva tiivistelmä osana laajempaa kokonaisuutta World Policy Journal -lehdessä. Vertaisarvioituja artikkeleita ei siis ole, ei filosofiassa eikä yhteiskuntatieteissä.”
Tänään myös teoreettisen filosofian dosentti Panu Raatikainen kirjoittaa blogissaan Uudessa Suomessa asiasta: “Tohtoroitumisensa jälkeen, melkein 20 vuoden aikana, Himanen ei ole ennen eikä jälkeen tunnetun sosiologin Manuel Castellsin kanssa yhdessä julkaistun ja enimmäkseen Castellsin kirjottaman kirjan (The Information Society, 2002) lisäksi oikeastaan mitään vertaisarvioituja tutkimusjulkaisuja - ei artikkeleita eikä kirjoja, ei englanniksi eikä suomeksi - kaikki mitä löytyy on pari kevyttä ja populaaria filosofiaan liittyvää kirjaa suomeksi 1990-luvulta, vaikeasti luokiteltava Hakkerietiikka (2000), ja sitten 2000-luvulla näitä Kataisen tilaamia poliittisia raportteja ja keskustelupapereita.”

Kirjoitit: “Älähän vääristele. Et kertonut havaintojasi Sinisestä kirjasta.”

Joudun nyt toistamaan itseäni, sillä sinulta ilmeisesti jäi huomaamatta aiempi kommenttini, jossa olin kirjoittanut näin: Kysyitte miksi arvelen, että verorahoilla on nyt ostettu tyhjää. Luin vielä uudelleen postauksen loppuun linkkaamaani Sinistä kirjaa. Se sanoo sisältävänsä “johtopäätöksiä tulevaisuusselonteolle Kestävän kasvun malli -tutkimushankkeen pohjalta”. 700 000 eurolla piti rahoittaa tuota tutkimushanketta. En löydä sinisestä kirjasta tietoa siitä, mitä hankkeessa on tutkittu ja millaisia tuloksia saatu. Sekalaisten vanhojen tutkimustulosten kirjaaminen yhteen paperiin ei ole tutkimusta. Long Play yritti kysyä Himaselta, mitä hän ylipäätään tutkii, miten ja missä. Himanen sanoi, että se on yksityisasia. Hankkeen muiksi tutkijoiksi nimetyt seitsemän ulkomaista tutkijaa kieltäytyivät kokonaan vastaamasta kysymyksiin. Sinisen kirjan lähdeluetteloon on merkitty pari Kestävän kasvun malli-raporttia lisäyksellä “tulossa”. Aika näyttää, mitä ne sisältävät.
Himasen toimenpide-ehdotuksiksi nostamat mielenterveyden ja työhyvinvoinnin vaaliminen sekä arvokas elämä kaikille ovat tietenkin hyviä ja tavoiteltavia asioita. Jos selvitys on lehdissä leimattu liirumlaarumiksi, se saattaa johtua siitä, että Himanen päätyy näihin ehdotuksiin tällaisten ajatuskulkujen kautta:
“Vastaavasti eikurjuus ei ole vielä sama asia kuin hyvinvointi. Hyvinvointi ei tarkoita samaa kuin puutteen puute. Siksi hyvinvointiyhteiskunnan korkein tavoite ei voi myöskään olla puutteen puute! Hyvinvointiyhteiskunnan tavoite täytyy olla varsinainen hyvinvointi.” (s.36)

Kirjoitit: “Vaikka Himanen sanoo Sinisen kirjan sisältävän johtopäätöksiä, ei ole kovin hyväntahtoista suhtautua ilmaisuun kirjaimellisesti ja päätellä, että mitään (muuta) johtopäätöksiksi kutsuttavaa ei voisi olla tulossa.”

Johtopäätöksiä voi varmasti olla tulossa lisää, mutta mihin ne perustuvat? Sinisen kirjan alaotsake kuuluu: “Johtopäätöksiä Suomen tulevaisuusselonteolle Kestävän kasvun malli tutkimushankkeen pohjalta.” Lienee itsestään selvää eikä mitenkään pahantahtoista olettaa, että kirjassa kerrottaisiin jotakin johtopäätösten pohjaksi sanotun tutkimushankkeen tuloksista.

Kirjoitit: “Hyvä journalisti ei mene asioiden edelle, ei etenkään kutsumalla “tyhjäksi” vielä loppuun saattamattoman projektin tuloksia (vai etkö ollut vaivautunut selvittämään onko projekti vielä kesken?).

Keskeneräisiä hankkeita saa arvioida niin journalisti kuin kuka tahansa muukin. Jopa aloittamattomia hankkeita saa ja pitää arvioida, ennen kuin niihin laitetaan yhteistä rahaa. Sanoin blogissa, että arvio tämän hankkeen arvosta on omani. Siitä saa olla eri mieltä ja se voi myöhemmin osoittautua vääräksi.

Guardian-lehden päätoimittajan C.P. Scottin kuuluisa motto oli tämä: “Comment is free but facts are sacred.” Mielipide on vapaa, mutta tosiasiat pyhiä. Pyytäisin hiukan tarkkuutta omaan lukemiseesi ja kirjoittamiseesi etenkin silloin kun sanot muiden valehtelevan ja vääristelevän tosiasioita.

Timo Harju

Sapatti-Sepelle:
“Vastaavasti eikurjuus ei ole vielä sama asia kuin hyvinvointi. Hyvinvointi ei tarkoita samaa kuin puutteen puute. Siksi hyvinvointiyhteiskunnan korkein tavoite ei voi myöskään olla puutteen puute! Hyvinvointiyhteiskunnan tavoite täytyy olla varsinainen hyvinvointi.” (s.36)”

"Nämähän ovat nykytiedon valossa varsin päteviä argumentteja. Kyse on siitä mitä tavoittelemme. Ihmisten henkistä hyvinvointia vai pelkästään aineellista hyvinvointia."

Olisi mielenkiintoista kuulla, miten sinä ylinnä olevasta uskomattomasta tuubasta päädyt alla olevaan tulkintaan? Mitä on ei-kurjuus? (tässä muodossa se on Sinisessä kirjassa) Entä puutteen puute? Ja kun alkuun päästiin niin voisitko suomentaa seuraavankin Sinisen kirjan lauseen:
"Näissä tauluissa summataan arvokkaan elämän käsitteen ytimessä olevan arvokkuuden käsitteen suhteen kaikkiin muihin käsittelyssä käytettyihin avainkäsitteisiin". Siis että aivan omin sanoin selvittäisit, mitä tämä suomeksi tarkoittaa? Tämänkaltaisista ilmaisuista ei Sinisessä kirjassa ole puutetta. Lähetän niitä lisää sitä mukaa kun lukeminen edistyy.

Aivan vain keskustelun kiihdyttämiseksi pari linkkiä. Nämä kirjoitukset ovat ilmestyneet jo syksyllä ennen nykyistä kohua. Selvästikin LP:n perusteellinen artikkeli paljasti jotakin, joka on kytenyt tiedemaailmassa jo pitkään.

http://hankamaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/115025-himasen-ahneus-ja-r%C3%...

http://juhanikahelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/123981-pekka-himasen-sinin...

http://aikalainen.uta.fi/2010/02/03/ruben-oskar-auervaara-ja-pekka-himanen/

Reijo Ruokanen

Tervehdys,
Himasen projektin kieltämättä epätavallinen rahoitus ei enää voinut tulla kenellekään uutisena. Talouselämä kertois asiasta näkyvästi jo viime elokuussa. Samoin kerroimme sen, että hanketta ei kilpailutettu. Sekin tuli kerrotuksi, että Himasen valtiolle tekemiä projekteja yhdistää tilaajapuolella yksi nimi: Jyrki Katainen.
Julkaisimme Himasen tutkimussopimuksenkin.
(Jos joku arvelee, että olen tässä kissana häntää nostamassa, hän arvelee oikein. Olen juuri siinä puuhassa. Syystä).
Kannattaa käydä lukemassa: http://www.talouselama.fi/uutiset/valtio+tilasi+professori+himaselta+kal...

Reijo Ruokanen
Päätoimittaja
Talouselämä

HuuHaata

Jukka Harjulle: On valitettavaa, että teillä on lukihäiriö, mutta luetun ymmärtämistä kyllä pystyy myös harjoittelemaan.

Asiasta:

Sinisen kirjan alusta:

Pekka Himanen
Perustuen kansainvälisen tutkimusryhmän työhön...

Manuel Castells (tutkimushankkeen johtaja) [Himanen toinen johtajista]
AnnaLee Saxenian
You-tien Hsing
Fernando Calderon
Isidora Chacon Alvarez
Nico Cloete

Laskisin mainituista kaikki tieteen raskaaseen sarjaan (Himasen saatte tunkea minne haluatte ei muuta mitään). Castells lienee superraskaassa sarjassa saavutuksiltaan. Jokainen kirjassa mainittu ilmoittaa siihen nimen laittamalla kantavansa siitä myös vastuun, tieteen tapojen mukaisesti.

On aikamoista, mikäli ihmiset joilla ei ole väitöskirjaa tutkimuksen miltään osa-alueelta sitä arvostelevat tyhjäksi. Millä lihaksilla? Ei paukut riitä kritiikkiin, niin pitää ylisuuren egon voimantunnossa vääntää tortut virtuaaliselle paperille. Ei taida suomalaiset toimittajat (saati tavisbloggaajat) osata edes hävetä.

Timo Harju

HuuHaata:

Ensinnäkin, nimeni on Timo eikä Jukka Harju. Kun kerran minun luetun ymmärtämistäni rupeaa epäilemään, kannattaa yrittää itse esiintyä lukutaitoisena.

Toiseksi: nimimerkkisi taitaa kertoa kaiken. Ei ole perusteita jatkaa.

Reijo Ruokanen

Mistä Himaselle maksetaan - reality check:

En yhtään puolusta tai syytä Himasta, mutta faktoja puolustan. Kannattaa lukea se Himasen tekemä sopimus.
Sininen kirja ei ole osa sopimuksessa mainittua tutkimus- ja selvitystyötä.
Kirja on syntynyt hankkeen yhteydessä, mutta se olisi myös voinut olla syntymättä. Mitään sopimuksellista velvoitetta sen julkaisemiseen ei ollut eikä ole.
Sopimus löytyy täältä:
http://www.talouselama.fi/uutiset/valtio+tilasi+professori+himaselta+kal...

Yst terv

Reijo Ruokanen
Päätoimittaja
Talouselämä

Timo Harju

Reijo Ruokaselle:

Kissa voi rauhassa nostaa hännän tolpaksi. Talouselämä oli vireästi huomannut hankkeen omituisuudet hyvissä ajoin:)

Sininen kirja on sitten luettu. 124 pdf-sivua leipätekstiä à 5645 € sivu. Se ei ole kirja tästä todellisuudesta, eikä varmaan tulevastakaan: Himasen visioissa ei ole duunareita eikä tavallisia ihmisiä, vaan onnellisia ja hyvin palkattuja huippuosaajia, jotka elävät "uudenlaisessa johtamis- ja työkulttuurissa", jossa "hyvinvoivat osaajat voivat tehdä toisilleen tuote- ja palveluinnovaatioita".

Kaunista. Mutta kun unelhötön siivilöi pois jää jäljelle kokoomuksen puolueohjelmaa: tuloerojen kasvaminen on väistämätön luonnonlaki, arvonlisäverot ylös ja kohti tasaveroa jne. En yhtään ihmettele, että tämä on Kataisen mielestä fantastista.

Kielellisesti tämä hankesuunnitelman mukaan "kansainvälisesti korkeimman tason tutkimustyö" ei millään menisi ylioppilasaineena lävitse. Tämän voi aivan levollisesti todeta. Kun yleensä selkeästi sanottu on selkeästi ajateltu, niin Himanen kehittää epäselkokielen aivan tavattomalle tasolle.Pitkin kirjaa syntyy oikeasti vaikutelma, että hän sotkee kieltä tahallaan kun mitään oikeaa sanottavaa ei ole. ”Tulevaisuus-hankkeen toisena osana on syvennettävä tuottavaan hyvinvoinnin ohjelmaa ilmaisun jälkimmäisen sanan osalta” ?!? Nämä ovat 700 000 euron lauseita. Tämänkö älyllisen hölynpölyn varaan tulevaisuutemme rakennetaan???

Annikka Mutanen

Reijo Ruokanen, kiitos osallistumisesta ja linkeistä. Talouselämä on tosiaan kertonut sopimuksen keskeiset kuviot jo elokuussa. Linkitin Talouselämän jutun myös varsinaiseen blogipostauksen perään.

Sopimus hankesuunnitelmineen sanoo, että tutkimuksen osateemojen analyysit piti olla valmiina ja esitellä viime marraskuun huippufoorumissa. Tästä tilaisuudesta LP:n jutussa oli lyhyt kuvaus. Lokakuussa on luvassa huippufoorumi, jossa kerrotaan kokonaistulokset poliittisine johtopäätöksineen.

HuuHaata

Pidän kohtuullisen erikoisena kyllä tosiaan, että Tiede lehden nimiblogissa on bloggaajaa myöten selkeän tieteenvastainen ilmapiiri. Sinisessä kirjassa on yli sata viitettä. Muunmuassa suomalaisten ministeriöiden tuottamiin tutkimuksiin toiset Oxfordin yliopistokirjapainossa julkaisuihin teoksiin, ja kolmannet hyvin korkean impact factorin omaavien tiedejulkaisuiden tuotoksiin.

Onko vain sellainen tiede hyväksyttävää, joka kertoo "oikeat" tulokset?

JOhanna

HuuHaata kirjoitti: "Sinisessä kirjassa on yli sata viitettä."

Viitteitä voi laittaa vaikka Aku Ankkaan, ei se tee julkaisusta tiedettä. Ei tieteelisissä julkaisuissakaan johdanto-osa, jossa noita referenssejä tyypilisesti on eniten, ole "tiedettä". Vasta tutkimustulokset tai muu uusi tieto on (ja näiden kriittinen arvioiminen yms asiaan kuuluva pohdinta). Huolella laaditut review-artikkelit ovat erittäin hyödyllisiä ja vaativat kirjoittajaltaan paneutumista, mutta tiede ei niillä mene eteenpäin.

En ole ko. teosta lukenut, mutta jotenkin vaikuttaa, että kenelläkään ei ole kovin hyvin selvillä, mikä tuon teoksen käyttötarkoitus on. Selonteko, juu, mutta so what? Tehdäänkö sen pohjalta jotain toimenpiteitä, onko se ohjenuora johonkin? Vai onko käyttötarkoitus vain se, että voidaan sanoa, että on selvitetty?

HuuHaata

"Vasta tutkimustulokset tai muu uusi tieto on (ja näiden kriittinen arvioiminen yms asiaan kuuluva pohdinta). Huolella laaditut review-artikkelit ovat erittäin hyödyllisiä ja vaativat kirjoittajaltaan paneutumista, mutta tiede ei niillä mene eteenpäin."

Mutta toisaalta synteesin tai review artikkelin kritisointi (mikäli se oikein esittää viittauksensa) on niiden artikkeleiden kritisoimista. Tällöin pitäisi specifioida huolella ja tarkkaan mitä on tarkalleen kritisoimassa. Sininen kirja (mainettu niittänyt tutkimuksen välijulkaisu) on nimenomaan review artikkelin tyylinen synteesi.

Kritiikki filosofi tyypisestä kirjoittamisesta toki on pitkälti oikeutettua, mutta asiat ovat tärkeitä, ei niinkään niiden kirjallinen esitysmuoto (eli kritiikki pelkästään kirjoittajan kirjoittamistyyliä kohtaan pureutumatta asiasisältöön on tämäntyylisissä julkaisuissa aika kohtuutonta).

"Selonteko, juu, mutta so what? Tehdäänkö sen pohjalta jotain toimenpiteitä, onko se ohjenuora johonkin? Vai onko käyttötarkoitus vain se, että voidaan sanoa, että on selvitetty?"

Osa tulevaisuusselontekoa. Tarkoitus pureurutua nimenomaan Suomen ongelmiin. Pieni maa Euroopassa jolla on omat ongelmansa. Tekijöinä alojensa ihan kärkinimet. On valtavan suuri kysymys yrittää vastata mitä yhteiskunnassa on tapahtumassa seuraavan parinkymmenen vuoden aikana, ja miten Suomi voisi menestyä vinhasti muuttuvassa maailmassa parhaitten. Kehittää hyvinvointiyhteiskuntaa informaatioajan haasteisiin.

Tarkoitus: Mikäli asian oikein ymmärrän tarkoituksena on nimenomaan ymmärryksen kasvattaminen, siitä millaisia suuria haasteita yhteiskunta kohtaa tällä hetkellä (mm. mielenterveysongelmat, väestön ikääntyminen), ja miten näitä asioita olisi hyvä yrittää ratkaista tutkijoiden nykytietämyksen valossa yhteiskunnista. Toki voinee toimia keskustelunavaajana, ainakin teoriassa yhteiskunnan ongelmakohdista, joka kyllä tällä hetkellä vaikuttaa aika epätodennäköiseltä, valitettavasti.

Toki aina periaatteessa ainakin suorat toimet, tai ainakin suorat toimet osaltaan perustuen työhön lienevät mahdollisia. Silti, vaikka näin ei olisikaan on toki hyödyllistä, että vaikkapa johtavassa asemassa olevien virkamiesten näkemys Suomen tulevaisuudesta tulisi selkeämmäksi, joka voi ymmärryksen lisääntymisen kautta auttaa heitä parempaan työhön. [Vielä selvennyksenä en ole missään tekemisissä asian kanssa, enkä edes ole Himasta koskaan tavannut.]

Annikka Mutanen

HuuHaata, pahoittelen että ehdin vastata sinulle vasta nyt. Edellä toivomasi ymmärryksen kasvattaminen on tietenkin hyvä tavoite ja kansainvälistä näkemystäkin voitaisiin vaikeissa ratkaisuissa hakea useammin, kuten ehdotat.

Vika ei ole myöskään siinä, että Sinisen kirjan johtopäätökset olisivat minulle epämieluisia. Sinisen kirjan ongelma on siinä, että se sanoo sisältävänsä johtopäätöksiä tutkimushankkeen pohjalta, mutta jättää kertomatta, mitä tuloksia hankkeen tutkijat ovat palkkaa nostaessaan saaneet ja miten johtopäätökset niistä johtuvat. Lisäksi mikä tahansa teksti menettää arvonsa, jos se on noin hämärää.

Kuten Reijo Ruokanen huomautti, Sininen kirja ei ole hankkeen loppuraportti eikä tilaaja ole edellyttänyt sen tekemistä lainkaan. Silti se antaa huonon ennusteen - etenkin yhdistettynä siihen, mitä LP sai irti Himasesta ja hankkeen ulkomaisista tutkijoista.

Lainasin edellisessä kommentissani C.P Scotin mottoa. Siitä on keksitty myös uudempi muunnos, joka pätee yhtä hyvin journalismiin kuin tähän 700 000 euron hankkeeseen. "Comment is free but facts are expensive." Mielipiteet ovat ilmaisia mutta tosiasiat kalliita. Tosiasioiden selvittäminen omalla tutkimuksella on hidasta ja kallista. Vanhojen tulosten ja viisauksien kierrättäminen on paljon nopeampaa ja helpompaa. Pelkistä mielipiteistä ei kannata maksaa.

Minun blogipostauksenikin perustui paljolti muiden toimittajien hankkimaan tietoon. Pyrin ensi viikolla käyttämään kallista työaikaa selvittääkseni joitakin tosiasioita itse. Raportoin, jos saan selville mitään kiinnostavaa. Ja lupaan myös ilmoittaa, jos joudun vaihtamaan mielipiteeni.

Jorma Pyllynen

Tieteellisyydestä:

AM: "Tarkoitatko että sitä pitäisi käsitellä seitsemän huippuprofessorin epätieteellisenä tutkimushankkeena?"

Kutakuinkin. Ei ehkä määritelmällisesti _epä_tieteellisenä, jos sillä tarkoitetaan tieteen vastaista, mutta jonain ei välttämättä tieteellisenä. Esimerkiksi hankkeen lopputulema aiotaan kai julkaista ehdollistamatta sitä (tässäkin keskustelussa paljon puhutulle) vertaisarvioinille. Tässä tieteellisyyden mielessä hanke ei lähtökohtaisestikaan ole tieteellinen. Hankkeen tulokset on ymmärtääkseni nimenomaisesti tarkoitettu poliittisen päätöksenteon tarpeisiin. Tieteelle per se ei kuulu tällainen välinerooli. Myöskään tässä mielessä Himasen hankkeen ei voi edes lähtökohtaisesti katsoa olevan tieteellinen. Ei tästä seuraa, että voisimme jo nyt nähdä hankkeen olevan hyödytön--ei varsinkaan suhteessa tarkoitukseensa. (Odotukseni eivät tosin ole korkealla, mutta siitähän tässä ei ollut kysekään)

Toki hakijan voi laittaa tilille puheistaan "kansainvälisesti korkeimman tason" tutkimuksesta, mutta silloin on vähintään reilua huomauttaa, että tuo on ihan normaalia retoriikkaa missä tahansa tutkimusrahoitushakemuksessa.

Kenen, jos kenenkään, tällaista tutkimusta tulisi rahoittaa, on oma kysymyksensä.

Kuten jo sanoin SA:lle tilanne on kiusallinen. Jos hanketta pidetään selvityksenä, he rahoittavat jotain mitä heidän ei kuuluisi rahoittaa. Jos kyseessä on tieteellinen tutkimushanke, he rahoittavat arvioimatonta ja kilpailuttamatonta projektia.

Himasen julkaisuista:

Tämä menee hiusten halkomiseksi. LP toteaa, että Himanen on kontribuoinut vertaisarvioituun artikkelijulkaisuun. Vaikka LP väheksyy tätä siinä määrin, että päätyy kantaan, että Himasella _ei_ ole vertaisarvioitua artikkelijulkaisemista, niin en halunnut lähteä mukaan LP:n ilmeisen väärään päättelyyn. Joko vertaisarviointi tai –arvioimattomuus on faktinen kysymys, joka mm. Web of Knowledgesta selviää tai sitten katsotaan kaikki tuotokset sisällöllisesti läpi.

Raatikainenkin sanoo, ettei Himasella ole "oikeastaan mitään" vertaisarvioitua tutkimusta. En väittänyt tietäväni sitä olevan, mutta minusta yhä näyttää, ettei asiaa kukaan ole toden teolla selvittänyt, ja silti ‘ei vertaisarvioitua julkaisemista’ näyttää jo olevan hyväksytty tosiasiana. Jos sitä tavaraa Himasella on, niin ei sitä varmaan paljon ole koska sitä ei ole vastaan kävellyt, mutta olisi yhtä kaikki paikallaan oikeasti tarkastaa ne pyhät faktat. Kysyitkö jo OUP:sta onko esim. tuo yllä mainitsemani Himasen paperi arvioitu?

Huomautin myös edellä, että Himaseen—riippumatta vertaisarvioitujen tuotosten määrästä—ilmeisesti viitataan verrattain paljon tieteellisiksi luettavissa teksteissä. Siinä toteutuu sama funktio kuin vertaisarvioinnissa, vaikka viitattava teksti ei journaalin refereemenettelyä läpikäynyt olisikaan. Tämä puoli olisi kohtuullista ja reilua käydä huolella läpi.

Vääristelystä:

AM: "Joudun nyt toistamaan itseäni, sillä sinulta ilmeisesti jäi huomaamatta aiempi kommenttini"

Päinvastoin. Tarkoitin juuri alkuperäisen juttusi ja myöhemmän kommenttisi välistä epäsuhtaa. Alkuperäinen väitteesi tyhjyydestä koskee koko hanketta. Myöhemmin muutat tarinaasi sanomalla, että "[Sininen] kirja on täynnä tyhjää". Tätä kutsuin vääristelyksi ja näyttää, että siinä lausunnossa on perusteltua pysyä.

AM: "Sekalaisten vanhojen tutkimustulosten kirjaaminen yhteen paperiin ei ole tutkimusta."

Jos viitatut tulokset ovat tosiaan sekalaisia (minkä osoittaminen olisi kiinnostavaa lukea), niin paperin status tutkimuksena voidaan varmasti kyseenalaistaa. Mutta muuten olemassaolevan tutkimuksen yhteentuomista voidaan pitää myös tutkimuksena ihan järkevän ja hyväksyttävän tutkimuksen käsitteen mielessä.

"Johtopäätöksiä voi varmasti olla tulossa lisää, mutta mihin ne perustuvat? Sinisen kirjan alaotsake kuuluu: “Johtopäätöksiä Suomen tulevaisuusselonteolle Kestävän kasvun malli -tutkimushankkeen pohjalta.” Lienee itsestään selvää eikä mitenkään pahantahtoista olettaa, että kirjassa kerrottaisiin jotakin johtopäätösten pohjaksi sanotun tutkimushankkeen tuloksista."

Minusta se ei ole hyväntahtoista, koska tiedämme tutkimushankkeen olevan vielä kesken (ja syntyipä vaikutelma, että jos tämä olisi ollut sinulle ihan selvää alkuperäistä juttuasi kirjoittaessasi, et olisi noin tylyä arviota uskaltanut tässä vaiheessa antaa). Ehdotin, että olisi siksi hyväntahtoista olla lukematta Sinisen kirjan alaotsakkeessa käytettyä ilmaisua "johtopäätöksiä" kirjaimellisesti. Toki on kirjan tekijöiltä arveluttavaa puhua johtopäätöksistä, jos he eivät vielä ole tilanteessa, jossa sellaisia voisi aidosti tehdä. Mutta en itse lähtisi paljon tätä huomiota enempää asialla retostelemaan ennen kuin projekti on päätöksessään.

Hankkeiden kritikoimisesta ja hankkeiden tulosten kritikoimisesta:

"Kirjoitit: 'Hyvä journalisti ei mene asioiden edelle, ei etenkään kutsumalla “tyhjäksi” vielä loppuun saattamattoman projektin tuloksia (vai etkö ollut vaivautunut selvittämään onko projekti vielä kesken?).'

Keskeneräisiä hankkeita saa arvioida niin journalisti kuin kuka tahansa muukin. Jopa aloittamattomia hankkeita saa ja pitää arvioida, ennen kuin niihin laitetaan yhteistä rahaa."

Totta kai saa ja pitää. Ei ole kuitenkaan yhdentekevää mitä keskeneräisen hankkeen piirrettä arvioidaan. Minä sanoin vain, että hyvä journalisti ei kutsu tyhjäksi vielä loppuun saattamattoman projektin _tuloksia_.

Viimeisessä kommentissasi täsmennätkin, että nyt saatavilla oleva Sininen kirja antaa lähinnä ennusteen tuloksista. Mitään tällaista asennetta en alkuperäisestä jutustasi tunnista.

Koen toimineeni hyvässä c.p. scottilaisessa hengessä.

Jälleen jälkihuomio lehdistön tilasta:

LP:n juttu eroaa Taloussanomien jutusta vain Himasen henkilöön käyvän arvostelun osalta. Kuvion kiinnostavin piirre eli rahoituskuvioon liittyvät junailut oli kerrottu taloussanomissa jo puoli vuotta sitten. Silti saamme toistuvasti lukea, että juuri niiltä osin "valon sytytti Long Play", "LP paljasti", "tutkivaan journalismiin erikoistunut LP osoitti" (Sic! LP on historiansa aikana julkaissut 2 artikkelia!) jne.

Tämä ei kai mene ihan yksiin hyvän viittaustavan kanssa eikä mm. journalistin velvollisuuden kanssa pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

HuuHaata

Itse olen täysin vakuuttunut, että sen tason tutkijat, joita hankkeissa myös on toimittavat lupaamansa. Huippuyliopistoissa ei nousta korkeisiin virkoihin lupaamalla toimittaa jotain, johon paukut/oma kiinnostus ei riitä. Se on kylläkin luultavaa, että tuotos, aivan sama mitä se on, tullaan teilaamaan täysin pystyyn mediassa.

Kilpailutuksessa lehdistö on tässä asiassa myös mennyt metsään. Vähän sama, kuin yrittää kilpailuttaa Larry Pagesia ja Bill Gatesia uuden start-uppinsa hallituksen puheenjohtajaksi. Ei onnistu kumpikaan ei tule mistään hinnasta.

Mielestäni olisi todellakin tärkeää tehdä idealtaan Himasen projektin tyylistä tutkimusta paljon enemmän. Rahoittajana joku yksi selkeä taho. Vaikkapa kymmenen miljoonan vuosisatsaus on todella pieni, jos vastapalveluksena valtio saisi sillä monesta suuresta asiasta maailmanluokan tietämystä käyttöönsä.

Annikka Mutanen

Tällä välin lainaan vielä Long Playn kysymyksiä tuoreesta pääkirjoituksesta
http://longplay.fi/ei-ole-kyse-laista-vaan-moraalista/

"Tekevätkö kansainvälisen ryhmän jäsenet myös jotakin uutta työtä Suomen tulevaisuuteen liittyen?
Miksi ryhmän jäsenille on rahahakemuksessa merkitty yli 30 työkuukautta ilmaista työtä?
Miksi ryhmä ei osallistu julkiseen keskusteluun julkisin varoin rahoitetusta tutkimuksestaan?
Miksi hankkeen rahoituksesta ja toteutuksesta puuttuu kaikki läpinäkyvyys ja avoimuus?
Tuleeko loppuraportista akateeminen julkaisu ja sisältääkö se uutta, tätä hanketta varten tehtyä tutkimusta?"

xe

Hovifilosofin toimi näyttää ainakin olevan varsin tuottoisa:

"Pekka Himasen yksin omistama Sofos Oy maksoi viime tilikaudella palkkakuluja hieman yli 7 000 euroa. Edellisen kerran palkkaa yritys on maksanut vuonna 2002 päättyneellä tilikaudella.

Osinkoa Sofos Oy sen sijaan on maksanut hyvin. Viime vuoden maaliskuussa päättyneeltä tilikaudelta Himanen kuittasi 60 000 euron osingot, kun ne edellisellä tilikaudella olivat reilu 47 000 euroa.

Sofos Oy pyörittää 480 000 euron liikevaihtoa. Voittoa se teki yli puolet liikevaihdosta, eli 230 000 euroa."

http://www.kauppalehti.fi/etusivu/himasen+raportin+ymparilla+taas+outous...

Tässä sitä kyllä huomaa taas kerran opiskelleensa aivan väärää alaa - meillä kun tutkimusrahoitusta maksetaan vain toteutuneiden kulujen mukaisesti ja voiton tekeminen julkisen rahoituksen varassa on syvästi ei-ei.

HuuHaata

Himasen tieteellisten meriittien kyseenalaistaminen on oma asiansa, joka osoittaa suomalaisten toimittajien tavattoman heikon tason.

Otanpa esimerkin:
"Russell julkaisi Wittgensteinin kuuluisan Tractatuksen ja varmisti hänelle professuurin Cambridgen yliopistossa."

Eli, ei filosofi Wittgenstein julkaisi sata tieteellistä artikkelia, joka takasi hänelle professuurin. Jotkut asiat maailmassa toki muuttuu, mutta tämä ei. On naurettava väite, että vaikkapa Oxfordin yliopistokirjapainossa julkaistu kirja (paljon tiukempi seula, kuin useimpiin tieteellisiin julkaisuihin) ei olisi valtava meriitti tieteentekijälle. Vielä enemmän näin, jos on nuori tieteentekijä, joka julkaisee yhdessä alan johtavan tutkijan kanssa kirjan.

Himasen tieteellisten ansioiden kyseenalaistaminen on samalla suora kunnianloukkaus hänen nykyisiä ja entisiä työnantajiaan kohtaan. Eli, Oxfordin, Berkleyn ja Stanfordin yliopistoja kohtaan. Väitteen esittäjä kyseenalaistaa hänet tehtäviinsä hakijoiden joukosta palkanneiden professorien ammattitaidon ja/tai moraalin.

Seula vaikkapa Oxfordiin töihin pääsemiselle taitaa olla ihan hiukan korkeammalla, kuin missään suomalaisessa yliopistossa...

Vapaan kaupan ainoa arvo on raha

Teos on jo tilattu ja tehty, ehkä jopa maksettu. Se pitää hyväksyä. Ei tilannetta enää auta teoksen kirjoittajien pätevyyden arvostelu, jos harin aiheena on vain kustannus. (Ei ainakaan, jos tilaaja ei vaadi rahojaan oikeudessa takaisin, väärien myyntipuheiden takia, jolloin kirjoittajien pätevyyden mustamaalaaminen voi edistää oikeanlaisen oikeuden toteutumista.)

Mikä oli teoksen (tilaamisen) tarkoitus, ja mihin teoksen sisältöä nyt käytetään? Kuka valvoo, että tilaaja (pääministerimmekö?) todella käyttää kirjan antia koko Suomen eduksi. Pragmaattisesti ajatellen, nyt pitää valvoa, että tilaaja alkaa toteuttaa kirjan maailman- ja Suomen-parannussuunnitelmia, jos niitä oli kirjassa esitetty. Jos tilaaja (eli hallitus) ei toteuta onnistuneesti yhtäkään kirjan ehdottamaa toimenpidettä, pitää kirjan tilaamiseen osallistuneet ministerit velvoittaa palauttamaan omista kukkaroistaan kirjan tilaushinta korkoineen sen nykyisille maksajille.

Odotetaan siis tuloksia, ja jos muutaman vuoden päästä ei toimenpiteistä huolimatta ilmaannu kirjan lupaamaa positiivista kehitystä, voidaan teoksen kirjoittajat julistaa ammattitaidottomiksi näpertelijöiksi. Jos taas positiivista kehitystä ei ilmaannu sen takia, että tilaaja 'unohti' teoksen pöytälaatikkoonsa pölyttymään, lähetetään perintätoimiston nahkatakit hakemaan valtion rahoja takaisin tuhlaripojilta. Siis verottajan käyttämät toimenpiteet käyttöön myös valtakunnanpoliitikkojen kohdalla. Samat oikeudet ja velvollisuudet kaikille ja valtionkassan kavaltajat linnaan.

xe

Osataan sitä näemmä muillakin hallinnonaloilla polttaa rahaa "tutkimuksiin":

http://www.apu.fi/artikkeli/humun-raportti-kallis-kupla

"Huippu-urheilun muutostyöryhmän 40-sivuinen loppuraportti on täynnä tyhjää jopa raportin tilanneen opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten mielestä. Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallinin (r) vuonna 2010 käynnistämä hanke saatiin loppuun viime joulukuussa. Tavoite oli saada Suomi huippu-urheilun parhaaksi Pohjoismaaksi vuoteen 2020 mennessä.

....

– Mittavasti resursoitu ryhmä sai kasaan 40-sivuisen raportin, jonka sivuilla toistellaan latteita itsestäänselvyyksiä kuten urheilijan polku -teemaa. Se on lähdettä mainitsematta napattu kanadalaisen Jean Côtén vanhoista tutkimuksista. ...

Humu tuli valtiolle kalliiksi. Ryhmän jäsenillä oli autoetu, ja he nostivat lähes 10 000 euron kuukausipalkkaa. Raporttiin tehtiin kymmeniä haastatteluja, ja niitä tehneet haastattelijat tienasivat 1 000 euroa per haastattelu. Kaikkinensa työ maksoi kaksi ja puoli miljoonaa euroa. Tutkimuksen yhden sivun hinnaksi kertyy 100 000 euroa."

Himasen "tutkimusprojekti" alkaa tätä taustaa vastaan kuulostamaan hyvinkin edulliselta ja kerrassaan tulokselliselta.

Eikö tällaiselle juukelin koijaukselle pitäisi ihan oikeasti pistää vihdoinkin jotkut rajat!? Tutkimusrahoitusta kitistetään muuten jatkuvasti, moni tutkija elää epävarmojen apurahojen varassa selvästi alle palkkamediaanin tulotasolla ja joka ikistä matkaa, hankintaa yms. kytätään monipolvisella valvontakoneistolla ettei vaan tutkija pääsisi viemään paria kuulakärkikynää kotiinsa.

Sitten jotkut himaset vetävät 60000 € verottomia osinkoja roskatutkimusta tehtailevasta firmastaan ja jotkut *sensuroitu* *sensuroitu* *sensuroitu* urheiluselvityksen *sensuroitu* puuhastelleet *sensuroitu* urheilupellet *sensuroitu* vetävät *sensuroitu* ministeritason palkkaa *sensuroitu* ja *sensuroitu* ajelevat *sensuroitu* valtion *sensuroitu* piikkiin *sensuroitu* kalleilla *sensuroitu* liisareilla. Ja tuloksena on vielä uskomattomampaa *sensuroitu* kloaakkiaukon tuotosta kuin *sensuroitu* Himasella.

Kyllä nyt pitää ison saappaan alkaa potkia mädäntynyttä valtioruhoa, jotta saadaan kaikki p***a mahdollisimman pian pihalle. Muuten voi alkaa kohta tulla käyttöä katukiville täällä vähän pohjoisemmassakin...

Katri Pajusola

Kiitos Annikka tuosta kommentista! Jussi Pullinenhan jo kommentoi viikonloppuna Hesarissa jutussa "Ei se ole Himasen vika", että hölmö ei ole pyytäjä vaan maksaja. Mutta tuo tapaus on oikeasti aivan uskomaton. Panee ajattelemaan mitähän muuta pääministerimme on tehnyt samoilla kriteereillä? Kun näistä asioista jotain sattuu itse tietämään. Eli Katainen mokasi tässä raskaasti, ja omissa silmissäni Jyrkin pisteet laski, vaikka en mikään persujen kannattaja olekaan.

Pentti S. Varis

Jos edellisiin kommentteihin kulunut äly ja energia olisi käytetty sen pohtimiseen ja ilmaisemiseen, mitä pitäisi tehdä ihmisten olotilan kaikinpuoleiseksi kohentamiseksi, olisi varmaan havaittu tehtävän suunnaton vaativuus.

Peruskysymys olisi varmaan, miten ihmistä voitaisiin muuttaa siten, että hän suostuisi valitsemaan esimerkiksi kasvatuksessa, opiskelussa, palkkatyössä ja taloudessa tarvittavat muutokset.

Tämä voisi olla yllättävän vaikeaa sciencedailyssa äskettäin raportoidun ihmisten lähtökohtaisesti suuren erilaisuuden vuoksi, joka perustuu aivojen rakenteellisiin eroihin ihmisten kesken. Ihmisten käsitystavat ovat niin erilaisia, että esimerkiksi toisen porkkana olisi toisen keppi.

http://www.sciencedaily.com/releases/2013/02/130206131048.htm

Monia on myös kohtalo heitellyt ja uudet vaatimukset voivat aiheuttaa masennusta.

Ihannetapauksessa "ryhmäyttäminen" voisi olla ratkaisu, jossa monet eri tavoin asioita kokevat aivot voisivat järjestyä toisiaan vahvistaviksi ko-operatiivisiksi, oivalluksia tuottaviksi renkaiksi. Puolueet tai uskonnot ja niiden ydinjoukothan ovat jo jonkinlaisia yleensä verraten jähmeitä renkaita, mutta voisiko myös rajat ja arvoaseman rikkovia dynaamisia renkaita olla olemassa?

Eipä tule mieleen muita rajoja rikkovia renkaita kuin sotatilan tai penkkiurheilun aikaansaamat.Ja näiden vaikutus kansan hyvinvointiin on vähäinen, vaikka se onkin aikoinaan ollut suurempi.

Taitaa siis olla niin, että ensimmäinenkin askel jää ottamatta.

Toisaalta ihminen on ihmeen sopeutuva olento. Kansakunta voisi ehkä sopeutua vähittäisiin, asioiden reunoilta alkaviin muutoksiin. Samaan aikaan voitaisiin pienten ihmisjoukkojen usein suurille joukoille tekemiä sopimattomuuksia kuten väärää ulkoistusta, kilpailutusta ja hintojen nousua karsia.Työpaikkojen vieminen ja menestyvien yritysten myyminen ulkomaille tulisi ehdottomasti tuomita.

Ahdaskatseisuus tässä taas johtaisi tilaan, joka joidenkin mielestä olisi diktatuuria.

Miten taas työintoa voisi kasvattaa, ettei kävisi kuin taannoin, jolloin televisioiden valmistus piti lopettaa, kun puhtauden ylläpitäminen kävi mahdottomaksi?

Edellä on tarkasteltu muutamia ensin mieleen tulleita trivialiteetteja huomaten niistä selviytymisen mahdottomaksi. Tulee mieleen kysyä neuvoa Hesarin Tamaralta.

Ehkä tässä on totta toinen puoli. Jos on olemassa korkeampi sfääri, josta käsin asiat voi nähdä uudessa valossa, voisi sitä kohti pyrkiä esimerkiksi mietiskelyn, meditaation avulla. Tämä oli ainoa, mitä tuli.

HuuHaata

Nyt taitaa olla suora näkyvyys sylttytehtaalle:
http://yle.fi/uutiset/tutkimuspolitiikan_uudistus_lisaisi_epavarmuutta/6...

"Jos valmisteilla oleva uudistus menee menee läpi, valtioneuvoston kanslia voisi tulevaisuudessa tilata haluamansa raportit ja tutkimukset ilman turhaa kohua julkisuudessa."

En osaa ottaa kantaa onko asia hyvä, vai huono. Luultavimmin vähän sekä että riippuen mistä vinkkelistä asiaa katsoo. Asian esiintuonti kuitenkin lienee laskettu tarkkaan ja myös miten asia julkiseen keskusteluun tullaan tuomaan.

Tieteessä yhä tieteellisen työn meriitit päättää vain ainoastaan tiedeyhteisö. Ja nimenomaan se osa tiedeyhteisöstä, johon alaan työ kuuluu. Se joka ei suostu sitä myöntämään on tieteen perusperiaatteiden vastainen. Jos maallikkona lähtee kritisoimaan tieteen ehdottomassa eturintamassa olevien tutkimusta, niin olettaa itsestään aika paljon.

AateeToivonen

Ensimmäisenä tulee mieleen, että nämä ovat jonkinlaisia julkisuuteen päästettyjä huonoja vitsejä tai aivopieruja ja itse arvokas osa jää jonkin eliittisisäpiirin tietoon. Tätä sitten käytetään politiikanteon välineenä. Olkoon niin, mutta tulevaisuuteen luotailtaessa avoimuus on joka suhteessa isolla prioriteetilla. Voisi edes yrittää olla vähän uskottavampi, käytetään sentään veronmaksajjien rahoja. Tai sitten väsätä hyviä vitsejä koko rahan edestä.

Ns. hyvinvointiyhteiskuntamme johtavissa arvoissa on jotain korjattavaa. Esimerkkejä;

1) keskuudessamme on tyhjän panttina noin 50000 "nuorukaista", joista jokaisen hintalappu on vähintään miljoona euroa (on banaalia hinnoitella ihmistä, mutta teen sen tässä nyt konkretian vuoksi). Yhteissumma Suomen vuosibudjetin verran. Esim. Puolustusvoimien mukaan asia on Suomelle suurempi uhka kuin mikään ulkoinen uhka.

2) "terveydenhuollon" ansaintalogiikka perustuu ankaraan medikalisointiin (katsokaapa, minkä alan indeksi on Helsingin pörssissä ylimpänä). Sairaille pitää taata laadukas elämä ja ehkä heidän hoitamiseensa olisi enemmän resursseja, jos terveydenhoitojärjestelmä keskittyisi ennaltaehkäisevään toimintaan. Nyt kauppa-, pikaruoka- ja juottolaketjut tukiorganisaatioineen tekevät toiminnallaan (pitkällä tähtäimellä) mahdollisimman paljon terveydellistä vahinkoa. Perusliikunnan luontaista määrää on vähennetty ja korvaavasta liikunnasta on tehty ylellisyyttä. Hieno koulujärjestelmämme on sujuvasti ulkoistanut liikunnan perhepiiriin.

3) tietoteknisen osaamisemme taso ei ole niin korkealla kuin kuvitellaan. Käytössämme olevat järjestelmät on suunniteltu teknisistä lähtökohdista eikä todellisista tarpeista lähtien. Esimerkkinä terveyden (tai oikeastaan sairaiden)hoidon tietojärjestelmä, jossa viimeisimpänä kriteerinä näyttää olleen itse asiakas ja hänen mahdollinen tiedontarpeensa niin sanotussa palveluviidakossa.

4) lainsäädäntökoneistolla eli kansanedustuslaitoksella liikaa valtaa, koska ei ole kilpailevaa instituutiota. Kansalaisilla ei ole riittävästi vaikutusmahdollisuuksia eikä siihen etenkään kannusteta paitsi juhlapuheissa. Esim. identiteettivarkaus ei ole vieläkään rikos, vaikka se on yksilön kannalta aina vahingollinen. Myös tasa-arvoasioissa Suomi ei ole edukseen, esimerkiksi huoltajuusasioissa viranomaisilla on systemaattisesti kaikkea muuta kuin tasapuolinen suhtautuminen vanhempiin. Näissä tapauksissa ei kovin helpolla löydy vastuullista tahoa, jolta voisi edes kysyä neuvoja.

5) elämänmeno on aikalailla pankkien ja jättiyritysten ohjauksessa, pankki voi olla nykyään siinä jossain yläkerran Herran ja paikallisen seurakuntapastorin välissä

Kaikkiin edellämainittuihin liittyy olennaisena kaiken hinnoittelu tehokkuuden, tuottavuuden, jäljitettävyyden jne nimissä. Se on sinällään ihan ok, mutta valitettavasti hinnan vastineeksi saatavan palvelun tai hyödykkeen laatu on ulkoistettu usemman askeleen päähän mystisillä sopimuksilla. Tämä pätee elektroniikkahärpäkkeiden, lasagnen, umpisuolileikkauksen tai kodin ja työpaikan välisen työmatkan kohdalla.

Sanoisinko ja sanonkn, että tervettä järkeä. Suurin osa mitä silmillämme ja korvillamme imemme nykymaailmassa on informaatiota, josta meidän pitää poimia arvokas tieto ja jakaa se yhteiseksi hyväksi. Ja se meidän on tehtävä yhdessä, koska muuten osalle meistä tulee rapaa niskaan, kun samaan aikaan pieni joukko nauttii paikasta auringossa.

Metusalah

(Vain ohuesti blogin aiheeseen liittyen, päivän Hesaria siteeraten.)

HS/mielipide 1.3.2013:

Humun loppuraportti oli järjetöntä rahanhaaskausta

Huippu-urheilun muutostyöryhmän (Humu) loppuraportti maksoi 2,5 miljoonaa euroa veronmaksajien rahoja. Tällä euromäärällä saatiin 40-sivuinen raportti, joka sisältää noin 18 sivua tekstiä ja lopuilla sivuilla on kuvia ja taulukoita. Raportin sisältöä kuvataan latteiksi itsestäänselvyyksiksi ja osittain lainatuiksi ajatuksiksi ilman lähdeviittauksia. Hienoa, pyörää keksitään kalliisti uudestaan.
Toivon todella, ettei tällaista järjetöntä rahanhaaskausta ei enää tapahdu. Rahat olisi voitu laittaa vähäosaisten, sotaveteraanien, vanhusten, syrjäytyneiden tai moniongelmaisten auttamiseen – antaa heille, jotka rahaa oikeasti tarvitsevat.

Opiskelen tuotantotalouden diplomi-insinööriksi, ja kohta pitäisi aloittaa diplomityön tekeminen. Mikäli opetus- ja kulttuuriministeriöllä on tarvetta jonkinlaisen raportin tekoon, lupaan pyöräyttää satasivuisen raportin puoleen hintaan.

M. H.
Järvenpää

HuuHaata

Castellsin kirje HS:lle:
http://www.hs.fi/politiikka/Himasta+puolustavan+Castellsin+kirje+kokonai...

Täytyy sanoa, että olen menettänyt aikatavalla kunnioitukseni suomalaista tiedeyhteisöä kohtaan tämän jutun myötä.

Laitanpa pari huomiota:
(1) Julkista tukea tutkimukselle maksettiin 700 000€. Castells olisi nimellään saanut hyvin helposti järjestettyä kyseisen rahoituksen muualta. Holberg-palkinto mukaanlukien muut hänen ansionsa ei ole ihan vähäinen ansio tiedemaailmassa.
(2) Tutkimusta ei ole julkaistu. On ensinnäkin lähes ennenkuulumatonta hyökätä omaan alaansa kuulumattoman tutkijan kimppuun, ja vielä enemmän jos tutkimus tehdään seitsemän professorin tiimissä, joista useampi on aivan alojensa kärkinimiä.
(3) Kritiikki Himasta kohtaan, vaikka se olisi ollut alussa aiheellista, josta olen vahvasti eri mieltä, niin silti on jo aikapäivää sitten ylittänyt kaikki hyvän maun rajat.
(4) Kukaan suomalaisesta tiedekentästä ei ole noussut puolustamaan Himasta. Se, että hänellä on yhteistyötä aivan ehdottomien huippunimien kanssa kertoo jotain, jos ei yhtään mitään muuta niin olisi joku korkean profiilin suomalainen tutkija voinut edes sen tuoda positiivisena puolena Himasesta keskusteluun mukaan, jos siis todella on että tiedeyhteisö yhdessätuumin pitää Himasen tekemistä luokattomana.

edistää

Ajatusketjujen loogista tutkiskelua, ja merkityssisältöjen mietiskelemistä. Yleinen kansalaismielipide taitaa olla, että kaikki konsultointi on roskaa, mutta totuus taitaa olla kuitenkin jotain hieman muuta.

juhak

En nyt osaa Himasen tuotoksia arvioida niin hienosti, mutta ihmettelen hieman joidenkin argumentointia. Mitä se todistaa, jos on kaveri joidenkin menestyneiden ja arvostettujen tutkijoiden kanssa? Kuuluko se näiden mielipide-/tulkintatieteiden luonteeseen, että kun jotakin aletaan pitää pätevänä, hän on sitä, olipa sille perusteita tai ei?

xe

IS: "Tyly joukkotyrmäys Pekka Himaselle ulkomailta: "Perusopintotason filosofian opiskelijan essee""

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288544964771.html

Himasen, Castellsin ja kumppaneiden (sekä heidän puolustelijoidensa) asenteista paistaa läpi huolestuttava pyrkimys eristäytyä kaikelta mahdolliselta kritiikiltä - alan ulkopuolinen arvostelu torjutaan sillä, ettei "maalikko" voi ymmärtää asiaa, ja alan sisäinen taas sillä, että mustamaalataan vertaisarviointia ja julkaistaan omat tuotoksensa sen ulkopuolella. Tähän kun lisää jatkuvan omaan tai läheisen kolleegansa auktoriteettiin vetoamisen (palkintojen luettelu, viittaus väittelyikään, yliopistojen listaus jne.), niin huh, huh.

Kun kaiken lisäksi Himasen ja kumppaneiden teksti vilisee itse keksittyjä, mutta olemattomasti määriteltyjä termejä, käsittämättömiä kielikuvia ja lauserakenteita, niin eihän ihmisille jää muuta vaihtoehtoa kuin joko hyväksyä koko puppu suurena viisautena (jota vain ei tyhmänä ja filosofian opintojen puutteessa yksinkertaisesti pysty ymmärtämään) tai sitten ottaa riski "itsenä ylentäväksi" ääliöksi leimaantumisesta ja todeta pupun oleva puppua.

No, sinänsähän tässä ei ole mitään varsinaisesti uutta - onhan filosofia monilta osiltaan pitkään pohjautunut sekaviin kielipeleihin ja toistensa kritiikin jyrkästi torjuvien kuppikuntien verisiin oppisotiin huipentuen aina jonnekin postmodernistien houreiselta vaikuttavaan huuhaaseen.

Se, että Himasen kaltaiset diipadaapailijat pystyvät edelleen surfailemaan postmodernismin jälkimainingeissa aina ulkomaisia huippuyliopistoja myöten, osoittaa vain kuinka tauti jyllää edelleen vahvana filosofian, sosiologian ja muiden pehmo (tai paremminkin höttö) -tieteiden parissa.

Kannattaakin ehkä hetki pohtia mikä lopulta erottaa Himasen ja Castellisin kyhäelmät pseudotieteistä...

-:)lauri

Oxfordissa filosofiasta väitellyt Juhani Yli-Vakkuri käänsi englanniksi Sinisen Kirjan keskeisen filosofisen osan ja antoi sen kymmenelle ammattifilosofille arvosteltavaksi. (Yksikään heistä ei tiennyt kuka on Himanen tai mikä on Sininen kirja)

Ammattifilosofit veikkasivat, että kirjoittaja on perusopintotason filosofian opiskelija tai henkilö, jonka alaa filosofia ei ole ja arvosanoilla joko keskinkertainen, huono tai roskaa.

http://panuraatikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/134294-himanen-joutuu-ve...

Qtamo

HuuHaata: vetoat jatkuvasti kyseseisen tutkimuksen tekemien henkilöiden pätevyyteen. Mutta kerroppa huuhaa*** suuressa viisaudessasi, mikä tuon tutkimuksen (myös muiden H:n tutkimusten lisäksi) pointti ja anti on? Tuolla hinnalla pitäisi tulla jotain konkreettistakin. Himasen teksti on yhtä ******. Itsestään selvyyksiä, jotka voi todeta 700 000€ kevyemmälläkin lompakolla. Ei mitään uutta.

Ehdotan "huuhallll" että LUKISIT seuraavat linkit ajatuksella. Oma mielipiteeni on että tuo on täyttä p****a tuo tutkimus.

Kari Uusikylä:

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013022716725437_uu.shtml

lisäksi

http://www.hyvejohtajuus.fi/10420/himasen-sininen-kirja-on-yhta-guggenhe...
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/filosofi-pekka-himasen-teos-...

HuuHaata

xe: " IS: “Tyly joukkotyrmäys Pekka Himaselle ulkomailta: “Perusopintotason filosofian opiskelijan essee”" "

Kritisoijien nimet esiin. Jos tieteessä kritisoi toisten työtä se tehdään omalla nimellä. Aivan täysin perustason kamaa. Jos, joku lähtee nimettömänä huutetelemaan, niin se on vahvasti tutkijan ammattietiikan vastaista. Eli, Juhani Yli-Vakkuri on nyt velvollinen tuomaan kritiikin esittjien nimet ja kritiikit yleiseen tietoon. Oletko xe eri mieltä kanssani tästä?

Qtamo: "HuuHaata: vetoat jatkuvasti kyseseisen tutkimuksen tekemien henkilöiden pätevyyteen. Mutta kerroppa huuhaa*** suuressa viisaudessasi, mikä tuon tutkimuksen (myös muiden H:n tutkimusten lisäksi) pointti ja anti on? Tuolla hinnalla pitäisi tulla jotain konkreettistakin. Himasen teksti on yhtä ******. Itsestään selvyyksiä, jotka voi todeta 700 000€ kevyemmälläkin lompakolla. Ei mitään uutta."

Nuo ovat omia subjektiivisia näkemyksiäsi asiasta. Tiedeyhteisö ei toimi julkisen mielipiteen mukaan. Tiedeyhteisö toimii siihen kuuluvien toimijoiden yhteisönä, joka määrittää itse minkä työn se näkee arvokkaana, ja mitä taas ei.

Vaikkapa prof. Uusikylä (joka toki esiintyy omalla nimellään kritiikissä ja pisteet siitä niin tieteellisessä kritiikissä tehdään), ei ole koskaan työskennellyt samalla tieteen alalla, kuin mistä Himasen ja Castellsin johtama tutkimusryhmä on tekemässä tutkimustaan. Kritiikki on näin poikkeuksellista, mutta toki voi olla perusteltua, en lähde nostamaan itseäni prof. Uusikylän yläpuolelle väittämällä omaa subjektiivista mielipidettäni asiasta hänen mielipiteitään arvokkaimmiksi.

Anonyymi

Filosofia..

Itse en ole kyllä Himasen teksteistä saanut elitististä kuvaa, vaan juuri päinvastoin. Referoin muutamaa suomalaista johtajaa.

"Asiakkaista on helpompaa pitää huolta silloin kun he ovat vielä asiakkaita."

"Asiakaspaneelit vahvistivat sitä käsitystä, mihin olimme itsekin päätyneet. Uutta oli kuitenkin tunnemaailman korostuminen. Sen niin suurta merkitystä emme olleet oivaltaneet."

Suomeksi tässä siis sanotaan että kevyellä mielellä jaksaa tetsata. Kuitenkin kerta toisensa jälkeen ihmiset joutuvat oivaltamaan sen joka päivä uudestaan. Asiakastyytyväisyyttä ei saavuteta halvoilla hinnoilla tai edes hyvällä palvelullakaan, jos sitä ei koeta henkilökohtaisena. VIP-palvelusta halutaan maksaa.

Anonyymi

..Muutenkin koko kestävä kehitys on jo itsessään oksymotoni, asurdi, jota itse uskallan lähestyä vain eksistentialistisella otteella muutenkaan, vaikka se nyt sattuukin kuvaamaan aihetta erityisen hyvin analyyttisemmaltakin pohjalta.

Joten sinänsä väite siitä että "ei tiedetä mistä puhutaan" on ihan validi argumentti, mutta tarkoitettua laajemmassa merkityksessä.
Aihetta kun ei voida lähteä purkamaan loogiselta pohjalta oikeen mitenkään, joka tekee logiikasta etiikkaa ja etiikasta logiikkaa.

Anonyymi

Kai ihmiset olisivat sitten iloisempia jos teen kympillä selvityksen jossa todetaan lakonisesti että kestävä kehitys on ikuisuuskysymys, mutta siinä vaiheessa on taas yksi pooli koluttu ja lähdetään etsimään uusia visioita. Politiikassa asiat eivät vain mene niinpäin. Siellä jankataan asioista joista ihmiset ovat huolissaan, vaikka he ovat olleet niistä asioista huolissaan niin kauan kun ihmiset ovat ylipäätään olleet asioista huolissaan. Sitten joku tulee ja sanoo että asia on nyt hoidettu ja kaikki on tyytyväisiä. Kestävää kehitystä on kestävän kehityksen tutkimuksen kestävää kritiikkiä. Minusta ollaan siis varsin hyvällä tiellä kestävän kehityksen saralla. Itse puhuisinkin pikemminkin sen ylläpitokustannuksista. Itsemurha se on lähteä kepin nokkaan moppi kainalossa, vaikka se olisikin maailman paras moppi, eikä ratkaise siivousongelmaa, vaikka sellaista jossain merkityksessä kaikki tulevaisuudelta odottavatkin.

Niin tai näin niin aina maksetaan velkaa. Ilman kestävää kehitystä ei olisi velkaa.

Siljamaarit

Kyllä ihmetyttää, että valtion virastoissa on käynnissä jos jotakin säästöohjelmaa, ja samanaikaisesti valtiolla on varaa tilata sadoilla tuhansilla euroilla ulkopuolisilta konsulteilta selvityksiä. Näillä selvityksillä on yleensä vielä paha tapa jäädä paperille - ideat harvoin saavat mitään konkreettista tulosta aikaan.

Metusalah

Osmo A. Wiion viestintälait:

1. Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.
2. Jos sanoma voidaan tulkita eri tavoin, niin se tulkitaan tavalla, josta on eniten vahinkoa.
3. On olemassa aina joku, joka tietää sinua itseäsi paremmin, mitä olet sanomallasi tarkoittanut.
4. Mitä enemmän viestitään, sitä huonommin viestintä onnistuu.
5. Joukkoviestinnässä ei ole tärkeää se, miten asiat ovat, vaan se, miten ne näyttävän olevan.
6. Uutisen tärkeys on kääntäen verrannollinen etäisyyden neliöön.
7. Mitä tärkeämmästä tilanteesta on kysymys, sitä todennäköisemmin unohdat olennaisen asian, jonka muistit hetki sitten.

Lähde: http://osmo.wiio.net/wiion-lait/

PS: Suomen valtion emeritusvirkamiehenä muistan, miten minut valittiin kerran työryhmään, jonka tarkoituksena oli "seurata tilanteen kehitystä"! Se oli paras työryhmä, jossa olen koskaan ollut :-)

HuuHaata

Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto Ylen radion vieraana aiheesta: Mihin poliitikko tarvitsee tiedettä?

http://yle.fi/puhe/ohjelmat/leikola_ja_lahde/mihin_poliitikko_tarvitsee_...

"Vieraana oli filosofi ja Helsingin yliopiston kansleri Ilkka Niiniluoto. Hän toi mukanaan Sinisen kirjan ja hänkin on tehnyt työryhmän kanssa selvityksen valtiojohdolle. Vuosi oli 1993 ja pyytäjänä silloinen pääministeri Esko Aho."

Metusalah

Kuluvan viikon (12) Tiedefoorumin gallup-kysymys kuuluu: Mikä oli tarpeellisin kohu?

1. Himasen tutkimus
2. Hevosenliha
3. Kiekkoväkivalta

Kysymyksessä taitaa olla lehden historian epäonnistunein galluppi! Mitä järkeä on yrittää vertailla asioita, jotka eivät ole millään indikaattorilla yhteismitallisia, mutta silti jokainen niistä omalla alueellaan erittäin tärkeä?

Ihan sama kuin kysyttäisiin: Mikä seuraavista elimistä on ihmiselle tärkein?

1. Sydän
2. Keuhkot
3. Maksa/munuaiset

exe

"Pragmaattisesti ajatellen, nyt pitää valvoa, että tilaaja alkaa toteuttaa kirjan maailman- ja Suomen-parannussuunnitelmia, jos niitä oli kirjassa esitetty. Jos tilaaja (eli hallitus) ei toteuta onnistuneesti yhtäkään kirjan ehdottamaa toimenpidettä, pitää kirjan tilaamiseen osallistuneet ministerit velvoittaa palauttamaan omista kukkaroistaan kirjan tilaushinta korkoineen sen nykyisille maksajille."

---------

Jos tuo olisi mahdollista, olisi hanke myös ollut kilpailutettava. Hankintalaki 8& 6.kohta (vapaasti lainaten): ...tutkimushankkeen tultava yksinomaan sen tilanneen yksikön käyttöön ... (Lisäksi samassa kohdassa mainitaan, että yksikön on myös yksinään rahoitettava hankinta, jotta sitä koskisivat kilpailutussäännöt.) Nythän vedotaan varmasti siihen, että "tutkimuksen" tulokset ovat koko valtakunnassa kaikkien vapaasti käytettävissä.

HuuHaata

Nimenomaan valossa: Professoriliiton puheenjohtaja on Maarit Valo.

http://www.aamulehti.fi/Kotimaa/1194800445793/artikkeli/is+professorilii...

Eilisessä Himasen esiintymisessä tuli ilmi, että professoriliitto valehtelee. Asettaa Valon Akateemisen tekemisen aika erikoiseen valoon, jos hänen johtamansa järjestö valehtelee tarkoituksellisesti valtakunnallisessa mediassa. Erityisen outoon valoon Maarit Valo joutuu, kun ottaa huomioon, että hän on puheviestinnän professori, jolle tuskin ihan vahingossa tälläisiä lipsahduksia tapahtuu.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto