Mikä erottaa huippututkijan tavallisesta tohtorin tekeleestä? Tiedetoimittajan näkökulmasta ero on valtava. Toinen osaa selittää, mitä tutkii, miten ja mitä on saanut selville.
Olen monet kerrat lähtenyt alansa kärkeä edustavien tieteen tekijöiden luota rinta ilosta paisuen, kun olen saanut tietää ja tajuta uusia asioita maailmasta.
Sitten on toisaalta se väki, jonka akateemisesta mongerruksesta ei saa irti mitään mielekästä. Monesti herää epäilys, ettei heidän hommissaan juuri järkeä olekaan. Eivät nämä tyypit yleensä nauti maailman mainetta tieteen sisälläkään.
Evoluutiosta bestsellereitä kirjoittavalla Richard Dawkinsilla on aivan erityinen taito kertoa monimutkaisista kehityskuluista ymmärrettävästi mutta silti liikaa yksinkertaistamatta. Haastattelin Dawkinsia kolme vuotta sitten, ja silloin hän neuvoi kaikkia tutkijoita kirjoittamaan aika ajoin työstään niin kuin kirjoittaisivat omalle isoäidilleen. Siinä on pakko selvittää monia asioita, jotka ovat jääneet itsellekin hämäriksi.
Joka ei osaa selittää asiaansa ymmärrettävästi muille, ei ole ymmärtänyt sitä kunnolla itse.

Kommentit (6)

Ahaa...

Selitä niin, että lapsikin ymmärtää. Varsinkin (yliopisto-)opetuksessa on tärkeää, että viesti menee selkeästi perille eikä opiskelijan tarvitse tuntea itseään tyhmäksi ja kärsiä alemmuuskompleksista. Toisaalta työelämässä olen huomannut, että tieto on valtaa. Jotkin työntekijät - varmasti myös tiedemaailmassa - saavat tyydytettyä pätemisen tarvettaan pitämällä muut pimennossa ja loistamalla sopivassa kohtaa. Tieto ei siis tarkoituksellisesti kulje avoimesti vaan paloittain, jotta tiedonhaltija saisi kiristettyä itselleen etuja ja kunniaa. Pidetään kuulija nälässä, ja hän haluaa kuulla myöhemmin lisää.

Tiedon vastaanottajankin pitäisi tarvittaessa osata vaatia selkeämpää ja sopivan yksityiskohtaista tietoa. Hänellä pitäisi tarvittaessa olla tarpeeksi rohkeutta todeta lakonisestikin: "En tajunnut". Tiedonvälityksen ongelmana on monesti palautteen puute ja se, että tiedon vastaanottaja tuntee häpeää todetessaan itsensä uuden asian edessä 'tyhmäksi', eikä näin ollen uskalla kysyä asioiden perusteita ja 'itsestään selvyyksiä'. Pätevyyden nimissä estetään ymmärrys.

Kaikkea ei välttämättä edes pysty kielen tai muutaman kuvan avulla selittämään selkeästi, vaikka halua olisikin. Miten taidehistoroitsija selittää ytimekkäästi ja kattavasti impressionistisen taidesuuntauksen? Riittääkö todeta, että taulut on maalattu niin kuin maalaaja olisi pahasti likinäköinen tai että hänellä olisi samentumaa silmissä ja lopultakin kyse on vain taitelijan vaikutelmasta? Osa tyylisuuntauksen edustajista rajattaisiin karkeasti pois, ja kaikki kuulijat eivät ymmärtäisi vertausta, koska he eivät ole koskaan olleet likinäköisiä tai kaihipotilaita tai koska he eivät ole koskaan edes nähneet. Miten selittää värejä - ne pitää nähdä ja kokea. Veikkaan, että samanlaisia ongelmia on myös fysiikassa, esimerkiksi säieteoriassa tai moniulotteisia avaruuksia käsittelevissä malleissa. Yhteinen kokemusmaailma puuttuu.

Täysin ummikoille ei voi kaikkea selittää, jos kieli on hukassa. Miten selittää lyhyesti modernin matematiikan hienouksia kuulijoille, jotka osaavat vain peruslaskutoimitukset, tai miten selittää helposti vieraan kielen vivahteita ja omaperäisiä sanontoja täysin kielitaidottomalle? Yhteinen kielioppi puuttuu, tai konteksti on väärä.

Tiedon perille meno riippuu myös esitystavasta, koska osa tiedonvälittäjistä on parempia puhujia, kun taas toiset luottavat kirjoittamiseen. Toisille tieto menee paremmin päähän korvien kautta ja toiset tarvitsevat silmiä. Suosittelen, että jos asia pitää esittää selkeästi, niin hyvät puhujat myös kirjoittaisivat tekstinsä ja lukisivat, että puhe etenee riittävän johdonmukaisesti. Toisaalta hyvien kirjoittajien kannattaisi lukea tekeleensä ääneen, ja kuulostella, että tyyli on oikea. Eduskuntahan on täynnä loistavia höpöttäjiä ja paasaajia, mutta heidän luomistaan lakipykälistä ei saa kirjoitettuna selvää tai sitten ne ovat täynnä porsaanmentäviä reikiä. Sama ongelma on varmaan muillakin itsensä markkinoijilla ja kaupparatsuilla olivatpa he yliopistojen professoreita tai pölynimurikauppaita. Ihmiset havainnoivat maailmaa eri tavoin.

Itse esimerkiksi haluaisin, että Suomen pankin ja valtiovarainministeriön virkamiehet ja tutkijat selittävät ja perustelevat tajuttavasti, mitä he tarkoittivat sillä, että kunnollisia palkankorotuksia ei voitu antaa korkeansuhdanteen, eikä taantumankaan, aikaan. Ei uponnut minun tajuntaani, vaikka ymmärränkin rahan päälle.

Miten muuten kirjoittaa ymmärrettävästi isoäidilleen, jos molemmat mummut ja mammat makaavat mullassa? Compris?

Markku A

Minulle on jäänyt muistikuva jostakin fyysikko Richard Feynmanin kirjoituksesta, suunnilleen näin: Jos et pysty tiivistämään tutkimusalasi tai oman työsi kuvausta yhdelle arkille niin, että vanha isoäitisikin sen tajuaa, et vielä ymmärrä asiaa tarpeeksi hyvin.

Kuka lieneekin ajatuksen ensimmäinen muotoilija, motto elää ja voi hyvin.

Pikku myy

Turun yliopistossahan alkaa 'Lasten yliopisto' -luentosarja. Ehkä yliopistojen luennoitsijoiden kannattaisi alkaa pitää enemmän julkisia yleisöluentoja lapsille ja aikuisille. Niissä varmasti kehittyisi kyky luennoida vaikeistakin asioista ymmärrettävästi 'kansankielellä' ainakin, jos yleisö innostuisi esittämään kysymyksiä. Varsinkin lapsilta voisi tulla aivan tieteenalan perusteisiin porautuvia kysymyksiä, koska heillä vielä mielikuvitus lentää ja kynnys 'tyhmiin kysymyksiin' on matalampi.

Harjoittelija

Yleistajuistaminen todella kehittää omaa ymmärrystä tutkimusalasta, mutta sitäkin voi harjoitella! Joten meillä rivitutkijoillakin lienee vielä toivoa...

Duski

Luin aikoinaan jostain kasvatustieteen oppaasta (jos oikein muistan) vähän tätäkin käsittelevää asiaa. Kun ihminen on itse sisäistänyt asian hyvin, sen pystyy esittämään muille selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa.

Mummujen puolesta

Ei se vielä riitä, että mummu ymmärtää, kyllä vaarinkin pitäisi edes vähän päästä asiasta jyvälle.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto