Oxbridgea eli Oxfordin ja Cambridgen yliopistoja on alkuun vaikea ymmärtää. Systeemi on toisenlainen kuin muissa maailman korkeakouluissa. Keskeinen rooli on collegeilla. Täällä Oxfordissa niitä on 38.

Osa niistä on paljon vanhempia ja huimasti rikkaampia kuin itse yliopisto. Ne omistavat vanhat palatsinsa ja kappelinsa, maan niiden alta ja muuta maata ympäri Etelä-Englantia. Ne valitsevat itse opiskelijansa, asuttavat, syöttävät ja juottavat heidän ja järjestävät suuren osan perustutkinoon tähtäävästä opetuksesta.

Yhdessä collegessa on yleensä usean eri alan opiskelijoita, samassa voi olla niin humanisteja kuin luonnontietelijöitä. Omassani on tulevia lääkäreitä ja täydennyskouluttautuvia journalisteja, liikkeenjohdon opiskelijoita ja sosiaalitieteilijöitä. Eri collegejen opetusalat menevät iloisesti ja moninkertaisesti päällekkäin. Lisäksi yliopistossa on myös tavanomaiset tiedekunnat, jotka järjestävät opetusta ja tutkimusta. Virtaviivaisuus, tehokkuus ja logiikka tuntuu olevan tästä kaikesta kaukana. Silti täällä ajatellaan, että juuri collegeissa on Oxbridgen laadun salaisuus.

200-500 opiskelijan ja opettajan yhteisössä kaikkien on mahdollista tietää toisensa. Opiskelun lisäksi tämä joukko asuu, syö, urheilee ja juhlii yhdessä. Siinä tutustuu, ja kun ei tutustu pelkästään samaa opiskeleviin, samoin ajatteleviin, samasta näkökulmasta maailmaa katsoviin ihmisiin, voi joukossa tiivistyä muutakin kuin tyhmyys. Toisesta näkökulmasta maailmaa katsovien kavereiden kanssa keskustellessa saattaa omaankin päähän pälkähtää tuoreita ajatuksia. Ja voi löytää ihmisiä, joiden kanssa niitä voi toteuttaa yhdistämällä erilaiset tiedot ja taidot.

Perheellisenä aikuisena en ole enää osallinen collegen sosiaalisesta imusta. Sen verran aion kuitenkin osallistua, että liityin tällä viikolla soutukerhoon. Harjoituksia pidetään Thames-joella aamuisin 6.45 ja 8.30 läpi talven. Joukkueeseen pääsemiseksi on vielä läpäistävä uintitesti. Sen saa onneksi suorittaa uimahallissa.

Kommentit (0)

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto