Mitä tehdä, jos haluaa laihtua pysyvästi? Pitää lopettaa laihduttaminen!
Näin neuvoo vuodenvaihteen laidutusjuttujen tunkiosta löytynyt helmi Hyvä Terveys -lehdessä. Tärkeintä on syödä tasaisen usein itsensä kylläiseksi. Ne jotka pitävät itseään nälässä, syövät sen takia loppupeleissä enemmän. Ja lihovat.
"Myös suuri osa hallitsemattomasta makeanhimosta on oikeasti nälkää. Jos on syönyt päivällä liian vähän, pelkkä reilu ilta-ateria ei riitä. Koska vatsa on periaatteessa täysi ja olo kylläinen, keho ei viestitä tavallista nälän tunnetta. Silti koko aineenvaihdunta huutaa lisää ravintoa ja se tuntuu makeanhimona", sanoo lehdessä Patrik Borg, lempiravitsemustietelijäni jo vuosien ajalta.
Ihmiset tykkäävät usein lehtijutuista, jotka vastaavat heidän omia kokemuksiaan. Sen takia minäkin allekirjoitan tämän jutun.
Jouduin painoluokkaurheilijana kymmenet kerrat pudottamaan painoa kilpailuja varten. Aluksi pudotukset olivat pieniä ja onnistuivat enimmäkseen nesteestä, mutta kova harjoittelu alkoi tuoda lisää lihasmassaa ja painoa. Kasvavien pudotusten jälkeen syömisen tarve oli hurja. Kroppa huusi hädissään takaisin kaikkia menetyksiään - ja varmuuden vuoksi vielä ylimääräistä päälle. Paino nousi, ja seuraaviin kisoihin pudotettavaa oli entistä enemmän. No, onneksi painoluokkaa voi vaihtaa.
Kun kilpaura oli ohi, päätin etten ikinä enää laihduta. Enkä ole sen takia ainakaan lihonut.

Kommentit (7)

bristol2

Kylläiseksi syöminen, ei kiitos, sillä me kerta kaikkiaan syömme usein liikaa. On syytä jättää itsensä aina hieman nälkäiseksi, jolloin huomaa, että kylläiseksi tulee syömisen jälkeen. Aivot rekisteriöivät pienemmän aterian hetken perästä. Timminä pysyttely on aina itsekuri- ja kontrollikysymys. Ravintoaine myös ja ateriakerrat vaikuttavat; valkuaista saa syödä melko reilusti illan tullen.

kiekujakaiku

totta turiset. tuntemani laihimmat ihmiset ovat kovimpia syömään, tosin he liikkuvat aivan valtavan paljon, mutta syövätkin arviolta tuplasti normaalin tai nk. ylipainoisen kalorimäärän. siis ravintoarvojen ja kulutuksen suhteesta on lie kumminkin kyse.

Susanna Ulrika

Laihduin parissa kuukaudessa 8 kiloa. Mikä oli metodini.
Myönsin itselleni, että syön koko ajan.
Myönsin, että syön liian suuria ruoka-annoksia.
Myönsin, että syömisestä oli tullut jonkinlaista mielihyvähakuista suulla masturbointia.
Aloin syödä säännöllisesti neljä kertaa päivässä, josta yksi varsinainen ateria. Aamulla esim. puuroa, maitoa, leseita, appelsiini, keskipäivällä viili, pari leipää, omena, kolmen maissa pari leipää, kurkkua, porkkanaa, hapankaalia, maitoa, ennen kuutta varsinainen ateria, vain yksi peruna, vihanneksia, leipä, maitoa jotain suurustamatonta kastiketta tai keittoa. Loppuilta kuluukin sitten vain kahvia tai teetä juomalla.Kahvilassa jaoin pullan puoliksi mieheni kahvin kanssa. En kokenut laihduttavani lainkaan. Söin vain vähemmän ja järkevämmin.
Laihtuminen ei koskaan onnistu jos ei myönnä itselleen olevansa suhteessa syömiseen vähän "vinksahtanut".

TUNNUSTAN SYÖVÄNI LIIKAA, KOSKA SE TUOTTAA MINULLE MIELIHYVÄÄ. Tällainen tunnustus saattaa olla erittäin vaikeaa, koska mielihyvän tunteesta on vaikea luopua.

Dieettilimut tappaa

Laihduin 7 kiloa vuonna 2003 jattamalla kaikki diettilimut (esim. pepsi-max ja diet-coke). Vaihdoin ne vihreaan teehen. Paattelin etta aspartaami ja keinotekeiset makeutusaineet on myrkkya ja hidastuttaa aineenvaihduntaa. Lisaksi lisasin dietissani hyvien rasvojen maaraa ja rupesin popsimaan lohta ja avokadoja 3 kertaa viikossa ja vahensin vaalean leivan maaraa. Syon kalorimaaralta enemman nykyaan kuin ennen, mutta saan enemman omega-3:a, antioksidantteja ja tarpeellisia ravintoaineita. Nautin myos viinia ja tummaa suklaata ja paino on pysynyt 7 kg alhaisemmalla tasolla jo 5 vuotta. Olen aina liikkunut, joten liikunnan maaraa en muuttanut, joten muutos on ruokavalion muuttamisen syyta. Myoskin ihoni, kynteni, aivoni ja hiukseni voivat paremmin eika masennuksesta tietoakaan:)

Tatu Ollila

Ei se miten paljon syö vaan mitä syö. Ihmisten elämäntavat ovat myöskin ihmisten lihavuuden pääasiallisin syy, valitettavasti. Kun syödään ½valmisravintoa, tai muuta epäravintoa saadaan turhaan kaloreita turhista aineista, joita elimistö ei tarvitse. Elämäntapaterveyden punaisen langan nyt vain tarvitsee kulkea terveellistä tietä. Herkkujakin voi syödä, mutta jatkuvuuden täytyy painottua terveelliselle polulle, ei sille epäterveelliselle.

Keijo

Osuin vahingossa sivulle. Se nyt vaan on tosiasia, että jos syö enemmän kuin kuluttaa niin silloin lihoo. Itsellä on nyt paino hallussa. Noin kilo viikossa putoaa, vähän vajaa. Löysin netistä Weight Wise -ohjelman ja siinä ei tarvitse muistella syömisiään. Yksinkertainen systeemi. Ei tule syötyä liikaa eikä liian vähän. Ruoan panttaaminen voi kostautua hitaampana aineenvaihduntana.

TottaTuristaan!

Minulla kävi juuri noin. Koko elämäni ajan olen painanut rapiat viisikymmentä kiloa ja ollut kohtalaisen hoikka, mitä nyt pieni makkara mahan ympärille kertynyt. No, tammikuussa päätin laihduttaa senkin pois.

Arvatkaa, kuinka kävi? Olen viettänyt neljä viimeisintä kuukautta valtavasti treenamalla ja puputtamalla kasviksia sekä retkahtamalla aina viikonloppuisin. Painoa on kertynyt nyt viisi kiloa lisää - joka jo näin lyhyessä varressa näkyykin -, eli olen laihduttaessani lihonut viisi kiloa. Joku vika? Hmm, kyllä. Lisäksi valtavat syyllisyydentunteet ja masennusjaksot retkahtamisien takana ovat tehneet viimeisimmistä kuukausista täyttä kidutusta. Eikä pidä unohtaa myöskään sitä, että laihtuminen lähti lähinnä lihaksista, joiden tilalle tuli läskiä. Totaalinen häviäminen.

Sen vain sanon, että jos hyvä ihminen olet normaalipainoinen - muutama kilo sinne tai tänne - niin älä rupea laihduttamaan. Et saa mitään muuta kuin pahan mielen ja lisää kiloja, jos omaat samanlaisen itsekurin repsahtelun kuin minulla (ehkä vain yritin liikaa, minimaalisilla annoksillani ja hirveällä treenauksella). Ja valitettavan moni omaakin, uskoisin.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto