Päädyimme kavereiden kanssa baarissa pohtimaan avioeroja ja sitä, mikä on erossa lasten kannalta paras asumisjärjestely. Nykyään suuri osa erolapsista ramppaa jatkuvasti isän ja äidin kodin väliä. Se on lapsille melkoinen stressi, vaikka tietenkin on hyvä, että kiinteä suhde molempiin vanhempiin säilyy.

Jotkut ratkaisevatkin asian toisin päin. Lapset pysyvät samassa kodissa, ja isä ja äiti toimittavat siellä vanhemman virkaa vuoroviikoin. Tällaisia järjestelyjä tiesimme tuttavapiireistämme parikin. Yhdessä tapauksessa eronnut pari oli  hankkinut yhteiseksi jopa sen "väistöasunnon", jossa kumpikin vuorollaan majailee silloin kun ei asu lasten luona.

Minusta kuvio vaikutti tukalalta, mutta se sai keskustelussa myös kiihkää kannatusta, jota vastaan oli vaikea väittää. Miksi juuri lapsen täytyisi joutua kärsimään myös erosta aiheutuvat käytännön riesat, vaikka hän ei ole syyllinen vanhempiensa sotkuihin? Eikö ole pelkästään reilua, että aikuiset koettavat kantaa valintojensa seuraukset  itse eivätkä lisää niitä lapsen taakkaan?´

Keskustelu päättyi yhteisymmärrykseen ihanteellisesta järjestelystä. Sellainen löytyi läheltä, omasta talostamme Helsingin Käpylässä. Ennen meitä nykyisiä asukkaita talossa asui eronnut pariskunta, kumpikin uuden puolisonsa kanssa, sekä ex-parin yhteiset lapset. Uusiopariskunnilla oli vierekkäiset huoneistot, ja taloa remontoitaessa lasten makuuhuoneet oli sijoitettu kahden asunnon väliin. Makuuhuonekäytävän kummassakin päässä oli ovi,  ja niistä lapset saattoivat kulkea vapaasti isän tai äidin puolelle. Vanhemmilta reitti toiseen asuntoon oli suljettu.

Aika hyvää sopua rinnakkain eläminen on vaatinut. Jos oma mies lähtisi lätkimään, tulisi varmaankin mieleen toivottaa se saman tien niin kauas kuin mahdollista ja mieluiten ikuisiksi ajoiksi. Tosiasiassa olisi ehkä silti parempi, että jäisi seinän taakse pitämään kanssani huolta lapsista.

Jos meidän talossa on siinä kerran onnistuttu, niin luultavasti moni muukin Suomen tuhansista ja taas tuhansista eropareista siihen pystyisi.  Mutta kuten baarissa huomautettiin, sopivan talon ja asunnon löytäminen vaatii älyttömästi onnea tai hirveästi rahaa.

Siispä vinkki rakennusfirmoille ja etenkin yleishyödyllisille rakennuttajille: Tehkää kokeeksi sellaisia taloja kuin meillä on, siis toisiinsa kytkettyjä asuntoja joissa on pari makuuhuonetta välissä. Niille voisi olla markkinoita.

Kommentit (6)

lektu

Olisi tärkeää että pariskunta asuisi lähellä naisen sukulaisia, koska mies kuitenkin reissaa työn perässä milloin missäkin, ja nainen yksinhuoltajana (eron jälkeen tai kotiäitinä) tarvii kodin- ja lastenhoitoapua.

Sitten olisi tärkeää myös se, että ihmiset menisi baariin pohtimaan (=aiheuttamaan) avioeroja, vaan pohtisivat niitä jonkun oikean harrastuksen parissa.

sirpa kärkkkäine

Lapsirakas avioero !!!
Hienoa, että aihe on tullut edes kapakassa esille. Itse olen mielessäni pohtinut samaa aihetta, ihan yksikseni. Samaa olen mietttinyt, että samalla kun lapsilta katoaa koti, vanhemmat, turvallinen ? ympäristö, heistä tulee (pitää tulla) sukkuloita, joiden pitää sopeutua aivan uuteen, sekä isän, että äidin tilanteeseen ja elämään.
Olen sitä mieltä, että vahemmat todellakin voisivat muuttaa pois ja lapset jäävät paikoilleen, omaan kotiin. Olen myöskin ajatellut, että se sukkula -asunto voisi olla vanhemmilla, se osoittaisi vastuuta lapsista.
Olen itse avioerolapsi (keksikää parempi sana). Minun kohdallani moinen ei tullut kysymykseen. Isä väkivaltainen alkkari.
Nyt on uusi sukupolvi myös tässä ero asiassa = " sovussa erottiin " etc.
Tuntuu, että on aika luonnollista liiton päättäminen 4, 5, 6 vuoden jälkeen.
Ja siinä on jo lapsia... per...le.
VASTUUTA VANHEMMILLE !!
ps. käytännön propleema: lapset puolet ja puolet vanhemmillaan heidän asunnoissaan. Missä he ovat kirjoilla? Laki sallii vain yhden osoitteen!?

Mr. Pressure

Kiinassa voitaisiin rakentaa esim. neljän eri perheen koteja joissa pienillä lapsilla olisi yhteinen makuuhuone. Näin yhden lapsen perheiden lapsilla olisi kolme "sisarta" kavereina.

Nythän kiinalaisella lapsella ei ole edes yhtä serkkua!

Tuollainen asumismuoto toisi lapsille "sisaruksien" lisäksi paljon "serkkuja".

Lapsilla olisi ikäänkuin neljä äitiä ja neljä isää.

Lapsille olisi sijaisäitejä ja sijaisisejä hoitajiksi, jolloin pariskunnat pääsisivät helpommin irtaantumaan arjen elämästä ja voisivat näin ylläpitää hyvää suhdettaan jne.

.

kokemusta on...

Joo, eihän toi sinänsä hassumpi ajatus ole. Toisaalta paritaloja on jo nyt, ja siinä sama toteutuu ihan hyvin ja jälleenmyyntikin on hieman ehkä helpompaa... Kaikenkaikkiaan ei niinkään tässä ole kyse siitä, että eronneiden lasten vanhempien pitäisi olla seinän takana, vaan pikemminkin järkevän auto- / pyörä- / kävelymatkan päässä. Aika paljon riippuu myös lasten iästä...

Sinänsä aina mielenkiintoista kuulla kokemuksia ja mielikuvia näiltä erolapsilta, jotka ovat syystä tai toisesta katkeroituneet. Heiltä on turha hakea ymmärrystä yhteisesti sovitulle erolle (eikä kyllä ole tarvekaan), vaikka monasti ero on parempi vaihtoehto kaikkien osapuolten kannalta.

Pii

No joo, toi on ideaali ratkaisu tietenkin, jos vain tuollaisia asuntoja olisi. Mutta reaalimaailma ei todellakaan ole aina noin ruusuinen.

Meillä on asiat järjestetty niin, että välimatkaa isän ja äidin asunnolla on noin 200 metriä. Lapsilla pysyy näin ollen sama ympäristö (koulu ja kaverit) riippumatta siitä, onko isä- vai äitipäivä. Kun enää ei ole niin pieniä lapsia, etteivätkö voisi itsenäisesti tuota matkaa seilata. Oleskelu kummankin asunnossa kulkee pitkälti lasten omien halujen mukaan, kun ovat jo sen verran isoja. Sitäpaitsi on tästä eri asunnot-systeemistä lapsillekin hyötyä, ainakin meidän tapauksessa. Kun murkut jostain syystä joutuu napit vastakkain toisen vanhemman kanssa, voi toisen vanhemman luo aina mennä evakkoon. Tämä on tietysti vain minun mielipide ja meidän järjestely. Monet voivat olla asiasta eri mieltä.

Vaikka artikkelin esimerkki onkin ideaali, en itse mitenkään voisi kuvitella asuvani exän seinän takana. Sen verran itsekäs ehkä olen; en todellakaan haluaisi törmätä exään päivittäin, kun kerran erottu on. Melkoinen sopuero yhteisymmärryksessä täytyy olla, että pystyy artikkelin mukaiseen järjestelyyn, vaikka se lasten etu olisikin.

Antti louniala

Tuollainen "yhdistelmäasunto" olisi kyllä joustava ja käytännöllinen muillekin kuin a.e.-perheille, monissa hotelleissa on huoneiden välillä ovet, jotka ovat lukittavissa molemmilta puolilta, olen myös nähnyt kylppäri/vessan jossa on kaksi ovea, taisi kyllä olla sairaalassa, mutta enivei.. asunnot voitaisiin kyllä rakentaa joustavammiksi varsinkin kerros-, rivi- ja paritaloissa.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto