Olen lukenut joululomalla Kari Enqvistin uusinta kirjaa Monimutkaisuus. Se tarjoaa sykähdyttävää mielihyvää, kunhan ensin on tullut tarttuneeksi kirjaan sen nimestä huolimatta. Monimutkaisuus! Eikö kustantaja WSOY enää pahempaa karkotetta kirjan kanteen keksinyt?
Nykyfysiikka ei ole tietenkään ihan yksikertaista, mutta Enqvist pyrkii ja pääsee hämmästyttävään selkeyteen selittäessään, miten kaikki maailmankaikkeudessa liittyy kaikkeen. Se onnistuu, koska hän lakaisee samalla reippaasti syrjään vanhaa ryönää, niitä fysiikan historian käsitekerrostumia, jotka nykyään vain hämärtävät näkökenttää ja joita koululaitos uskollisesti laahaa mukanaan.
Te jotka myös olette lukeneet kirjan, ehdottakaa sille osuvampi ja myyvämpi nimi!

Kommentit (8)

Avain

Hyvä nimi kirjalle joka kertoo miten maailmankaikkeus oikeasti toimii on:

Yksi yksinkertainen periaate

:);):)

Lentotaidoton

Sain myös kyseisen kirjan joululahjaksi. Erinomainen kirja kaiken fysiikan ympärille syntyneen "hömpän" eliminoimiseksi. Suosittelen vallankin itse-Einsteineille.

Nimi tuntui todella oudolta (erittäin ei-kaupalliselta) mutta itse nimen ladonta oli surkea pohjanoteeraus. Yritettiin muka olla "monimutkaisia" myös kirjainten ulkoasussa. Ei toiminut. Sääli, sillä opus olisi toisella nimellä kilpaillut kovasti taas Finlandiassa.

Astronomy

Enqvist on tehnyt tosi hyvää jälkeä kaikissa kirjoissaan, ja ei kai nyt yksi nimi kirjaa pahenna, saatikka estä tieto-Finlandiaa kotiin kopsahtamasta, jos siihen aihetta löytyy? Enqvist vanhana skeptikkona ja kyynikkona lienee itse osallistunut nimen valintaan, toivon ainakin. Myyvempi nimi olisi ehkä ollut "Mitä jokaisen nuoren tytön tulee tietää?" Ja osuvampi voisi olla vaikka "Monimutkaisuuttako?".

kosminen bittimössö

En ole vielä lukenut, mutta olisiko 'Pyhä yksinkertaisuus' tai 'Popularisoitu luonnontiede' parempi nimi, jos kaikki kerran selkeni. Oletko muuten varma, että kaikki siinä kirjoitettu on totta, jos kerran vaikeat todistelut ja yksityiskohtaiset tutkimustulokset on jätetty syrjään? Totta tänään, valetta huomenna, ja usko on kova juttu.

Itse olen sitä mieltä, että myös historiaa on hyvä kantaa mukana. Miten muuten uudet tieteentekijät osaisivat kehittää kriittisesti uusia ajatuksia, jos aiempien sukupolvien klassiset ja osittain hauskatkin kömmähdykset on sensuroitu. Luovuus saattaa joskus tarvita tuekseen hylättyjä, romukoppaan joutuneita keksintöjä. Ei poisteta aiempien ideoiden portaita, jotka johtivat nykyisin hyväksyttyyn tieteelliseen näkemykseen: talolla pitää olla kunnon perusta.

värityskirja

Kerran kirjan kansia vilkaistuani ymmärrän ongelman. Kirjan värikkäiden aakkosten tarkoitus lienee muuttaa fysiikka (yleisön mielestä) harmaasta, tylsästä tieteestä värikkääksi, kiinnostavaksi aiheeksi. Ensivaikutelmani sekavärisistä kirjaimista valkoisella pohjalla: kovakantista akuankkaa aikuisille. Tieteentekijät saattavat monesti olla huonoja markkinoijia, mutta luulisi kustantamolla olevan päteviä graafikoita ja mainosammattilaisia. Kivat kannet ja kuvat takaavat paremman myynnin, koska näköaisti on monelle ihmiselle varsin tärkeä ja koska paperiin painettua kirjaa lähinnä katsotaan eikä kuunnella.

Mielestäni samalla kirjalla voisi hyvinkin olla erilaisia kansia eri kohderyhmille. Kirjan nimi kannattaa kuitenkin pitää samana, jotta ei tule ongelmia kirjan luetteloinnissa, viittauksissa kirjaan tai jotta asiakkaat eivät vahingossa osta samaa kirjaa useamman kerran. Kirjaa nimetessä kannattaisi miettiä, keille kirjaa yritetään markkinoida ja millä tavoin asiakkaiden tarpeisiin tai kunnianhimoon voidaan alitajuisesti vaikuttaa. Koska luonnontieteistä ainoastaan biotieteet voinevat ilman provokaatiota suoraan viitata seksiin, niin päädyin seuraaviin vaihtoehtoisiin, laimennettuihin nimiin: 'Alaston maailma - maailmankaikkeuden paljastuskirja', 'Fyysikoksi kahdessa päivässä - eksaktista yleiseen'.

J.B. Raade

Minuakaan ei häirinnyt kirjan nimi, vaan se kansi. On se kumma miten ammattigraafikon tuotos voikin olla kuin koululaisen ensimmäinen idea, jotka ei ole edes kehitelty eteenpäin!

Alex

Minä ostin kirjan itselleni heti joulun jälkeen. Nimi ei todellakaan houkuttanut enkä sen takia kirjaa ostanut, omistan vain kaikki Enqvistin kijrat ja pitihän tämäkin saada kirjahyllyyn.
Tuossa on tosiaan kustantaja töpännyt pahemman kerran, taas kerran ajatuksia herättävä ja mielenkiintoinen teos.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto