Vieressäni odottaa lukemista uunituore kirja, josta on tänään puhuttu paljon. Teoksen nimi on  Wahlroo$ - epävirallinen elämäkerta. Kansilehdellä on omistuskirjoitus Tiede-lehden kesätoimittajalta Johanna Junttilalta. Hän on yksi niistä 25:stä Tampereen yliopiston journalistiopiskelijasta, jotka käyttivät leijonanosan viime lukuvuodesta kirjan tekemiseen.

Kesällä Johanna kertoi työpaikkalounaalla, että hän näki yöllä painajaisia. Björn Wahlroos yritti soittaa hänen kännykkäänsä. Unessa Johanna pelkäsi vastata, koska hän ei tiennyt, mitä Wahlroos aikoi sanoa tai tehdä. Hän yritti päästä turvaan Sanomataloon ja kysyä neuvoa toimittaja Tuomo Pietiläiseltä, joka johti vierailevana professorina opiskelijoiden kirjaprojektia.

Ei ihme, jos toimittaja-opiskelijoita välillä heikotti. Wahlroosia pyydettiin osallistumaan kirjan tekoon, mutta kieltäytyi kohteliaasti edesauttamasta sitä millään tavalla. Suuri joukko hänen lähipiiristään torjui kaikki haastattelupyynnöt, ja jotkut moittivat koko hanketta sopimattomanksi. Sitä epäiltiin iltapäivälehtien ja Seiskan tyyliseksi tirkistelyksi.

Jotkut vaikuttajat yrittivät kampittaa hankkeen - ja koko tutkivan journalismin työpajan. Kirjan julkistamistilaisuudessa Tampereen yliopiston professori Olli-Pekka Ruuskanen kertoi, että häneltäkin oli tiedusteltu, voisiko hän estää toimittaja Tuomo Pietiläisen vierailuprofessuurin. Kun kirjahanke alkoi, jokin taho oli Pietiläisen mukaan vaatinut, että hänen palkanmaksunsa Tampereen yliopistolta keskeytetään.

Miten elämäkerran tekemisen onnistuu, kun sen päähenkilö ei elämästään kerro? Historiatieteen menetelmin: penkomalla arkistoja, seuraamalla asiakirjojen johtolankoja, haastattelemalla aikalaistodistajia, kaikkia niitä päähenkilön elämään osallistuneita, jotka ovat elossa ja suostuvat puhumaan. Tarkastelemalla näitä todisteita vastakkain, punnitsemalla lähteiden syntyhistoriaa ja alkuperäistä tarkoitusta, haastateltavien motiiveja, muistin luotettavuutta ja kaiken tämän vaikutusta tiedon totuusarvoon ja tulkintaan.

Ensiluokkaiseen journalismiin ja kunnolliseen historiantutkimukseen tarvitaan muutenkin samankaltaista lähestymistapaa. Jotta tutkimukseen tulisi mitään järkeä, sen täytyy hakea vastausta selkeään kysymykseen. Miten Nallesta tuli se mikä hän nyt on: upporikas pankkiiri, jonka tupaantuliaisiin osallistuvat Ruotsin kuningasperhe, Suomen suurten pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenet, poliittiset vaikuttajat ja aateliset.

Jotta tähän voi saada luotettavan vastauksen, parhaat mahdolliset lähteet on kartoitettava ja koluttava. Kaikki niiden tarjoama todistusaineisto on vilpittömästi punnittava. Omaa työhypoteesia ja ennakkokäsitystä on muutettava, jos todistusaineisto puhuu sitä vastaan. Tutkimusraportissa tai lehtijuttussa on annettava vastaus pääkysymykseen ja näytettävä, mihin vastaus perustuu.

Tartun kirjaan iloisin ja jännittynein mielin. Tekijöillä pahin jännitys on jo lauennut, ja tänään he näyttivät pelkästään iloisilta. Kirja on herättänyt valtavasti kiinnostusta, se on täynnä väriä ja tarkasti tutkittuja yksityiskohtia, eikä siitä ole osoitettu virheitä tai perättömyyksiä.

Viikko sitten työryhmä kävi lahjoittamassa kirjan päähenkilölle itselleen. Wahlroos otti kirjan vastaan ja tarjosi elämäkertureilleen kokista ja minihampurilaisia.

Kaksi erilaista arvioita Wahlroosin elämäkerrasta:

Esko Seppänen, Uusi Suomi: Björn Wahlroos, epävirallinen kirja-arvostelu

Matti Wiberg, Turun Sanomat: Valeproffan vale-Wahlroos

 Lisätty 18.9. kolmas arvio aamun lehdestä:

Anu Kantola, Helsingin Sanomat: Kotoinen kapinallinen

Kommentit (2)

Raspu
Liittynyt12.7.2010
Viestejä13878

Pelko, palkkio ja rangaistus.

Mitähän ne on miettineet kirjottaessaan ja paljonko kompromisseja on tehty?

Ryhmätyönä paree, pelko helpompi kantaa ja syylliset vaikeempi identifioida.

Tai ehkä palkkion toivossa...

 

Taivaassa vasta ne perseet tervataan. Meiltä kaikilta.

 

 

You have to die few times before you really can live.
- Charles Bukowski

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto