Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä tämä talvi on ollut paras ikinä - eli säiltään nautittavin pääkaupunkiseudulla niiden 26 vuoden aikana, jotka olen täällä asunut. Parahultaisesti lunta, aurinkoa ja pakkasta. Vain lumen laadun olisin muuttanut vähemmän pöllyäväksi, jotta junat olisivat kulkeneet aikataulussa.

Lapsuuteni Pohjois-Karjalassa tällainen oli aivan normitalvi, eikä tämä tavattoman kylmä tai luminen ole Etelä-Suomenkaan asteikolla. Jos siltä tuntuu, syy on lyhyessä muistissa.

Lunta oli maan eteläosassa keskimääräistä enemmän, mutta ei ennätyksellisesti.  Se oli kevyttä höttöä, joka pakkasen ansiosta pysyi kuohkeana pitkään. Siksi hanget olivat korkeat, vaikka lumikuorma ei ole hirmuinen ollutkaan. Lumimäärien vertailusta voitte lukea lisää uusimman Tiede-lehden Arjen ilmiö -jutusta, joten tässä voin keskittyä vähättelemään kuluneen talven pakkasia.

Omaan naismuistiini mahtuu talvia, joihin verrattuna tämän talven pakkaset eivät olleet yhtään mitään. 1980-luvun puolivälissä sadattelin Helsingin kammottavaa kalseutta verrattuna tuttuihin sisämaan pakkasiin, ja tammikuussa 1987 kokemus kärjistyi  alle -30 asteen mittarilukuihin, joihin yhdistyi tuima merituuli.

Silloin pääkaupungissa paleli myös sisällä opiskelija-asunnoissa, ja ulkona liikkumisesta tuli melkein sietämätöntä. Mieleeni on syöpynyt, kuinka olin menossa elokuviin Kaisaniemeen. Mittari katon harjalla näytti lukemaa -36, ja samasta suunnasta viilsi viima kasvoja. Tuulen takia matka bussiasemalta teatteriin pakko kävellä melkein kokonaan selkä edellä.

Kuolettavaa pakkasta tuntui kestävän viikkoja. Seuraava kesäkin oli kolea, ja helteet jäivät tulematta kokonaan. Syksyllä ihmiset olivat kireitä ja kiukkuisia jäädyttyään ensin talvella koppuraan ja jäätyään sitten vaille kipeästi kaivattua kesän lämpöä.

Tarkistin muistini pitävyyttä ilmatieteen laitoksen tilastoista ja ne vahvistivat, että tammikuu oli 1987 kaikkein kylmin sataakymmeneen vuoteen niin Helsingissä, Turussa kuin Jyväskylässä. Lämpötila oli Helsinki-Vantaalla alle -30 asteen peräti kahdeksana tammikuun päivänä, ja -20 asteen pahemmalla puolella oltiin yhtäjaksoisesti 12 päivää. Seuraavana kesänä kesäisiä päiviä (päivän ylin lämpötila yli 20 astetta, auringonpaistetta yli 6 tuntia ja sadetta alle 1mm) oli Helsingissä ja Jyväskylässä vähemmän kuin yhtenäkään muuna kesänä 40 viime vuoteen.

Toivottavasti tänä vuonna hienoa hiihtotalvea seuraa loistava uintikesä.

http://www.fmi.fi/saa/tilastot_51.html

http://www.fmi.fi/saa/tilastot_106.html#10

Kommentit (2)

Boris Winterhalter

Olen samaa mieltä, etä kuluva talvi on sellainen kuin sen tuleekin olla pohjoinen sijaintimme huomioiden. Olet aivan oikein huomannut, ettei talvi ole poikkeuksellinen. Itse 70 vuotta eläneenä muistan lukuisia hienoja kunnollisia talvia sekä kouluajoilta, että myöhemmin. Samoin kesät ovat vaihdelleet.

Ennen tätä talvea seurasin huolestuneena keskustelua ilmastosta ja miten sen ennustetaan muuttuvan epävakaaksi ja lämpimämmäksi ihmistoiminnan seurauksena. Usko kasvihuonekaasupäästöjen vaikutuksesta ilmastoon on pannut päättäjien päät sekaisin.

IPCC:n, ympäristöjärjestöjen ja median yhteistoiminnan seurauksena poliitikot ovat tekemässä hätiköityjä päätöksiä, koska "tutkijat" kertovat lämpötilojen nousevan, sateiden lisääntyvän, meren pinnan nousevan y.m. Nämä kaikki uhkakuvat perustuvat vain vajavaisista ilmastomallisimulaatioista vedettyihin skenaarioihin - ne eivät ole tiedettä.

Näiden "kauhuskenaarioiden" esittäjät ovat kokonaan unohtaneet historian kirjoista löytyvät kertomukset maapallon ilmaston ainaisesta vaihtelusta, eikä se muutu miksikään tulevaisuudessa. Saamme edelleen nauttia ja kauhistella hyvistä kesistä ja talvista ja myös päinvastaisista.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto