Oma äänestyspäätökseni on harvoin jäänyt niin viime tippaan kuin tänä vuonna. Onnellista kyllä valinnan vaikeus on siinä, että hyvistä ehdokkaista on ylitarjontaa.

Äänestämättä jättämistä en ole harkinnut koskaan, mutta tällä kertaa vaaleista on tehnyt erityisen kiinnostavat perussuomalaisten nousu. Se on saanut muutkin puolueet erottumaan toisistaan terävämmin kuin monissa aiemmissa vaaleissa. Tulevien päätösten kannalta on selvästi väliä sillä, kuka voittaa ja ketkä tulevat hallitukseen. Kisassa on jännitettä ja todellisen taistelun maku.

Sen takia ihmettelen, että vaalikeskusteluissa on taas kerran jätetty vähälle huomiolle se ryhmä, jolla on valtaa ratkaista nämä vaalit  ja itse asiassa seuraavatkin - hamaan tulevaisuuteen. Nimittäin nuoret.

Filosofi Tommi Uschanov huomauttaa mainiossa kirjassaan Suuri kaalihuijaus, että puolueet panevat edelleen panoksensa suuriin ikäluokkiin.  Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat kuitenkin kohta haudassa, ja eniten olisi voitettavissa vaikuttamalla nuorimpaan äänestäjäpolveen. Nuoret pystyvät ratkaisemaan jo näissä vaaleissa, ja niidenkin jälkeen he äänestävät vielä kymmeniä vuosia.

Jos äänestävät. Uschanovin esittelemien tutkimusten mukaan juuri äänioikeusikään tulleen ihmisen ensimmäiset vaalit ratkaisevat myös sen, äänestääkö hän tulevaisuudessa. Ne keski-ikäiset, jotka eivät äänestä nyt, eivät äänestäneet myöskään nuorina. Ensimmäisten vaaliensa yli nukkuneet jatkavat nukkumistaan läpi elämänsä. Äänestämättä jättäminen vakiintuu kerralla tavaksi.

Yhteyttä on esitelty Mark Franklinin 2004 ilmestyneessä teoksessa Voter Turnout and the Dynamics of Electoral Competition in Established Democracies Since 1945.  Hänen johtopäätöksensä on, että äänestämiseen on sosiaalistuttava ensimmäisissä mahdollisissa vaaleissa. Vaikeus on Franklinin mukaan siinä, että  juuri 18-21-vuotiaat ovat kaikista ikäluokista kyynisimpiä ja epäsosiaalisimpia ja vaikeasti voitettavissa kenekään äänestäjiksi.

Oman havaintoni mukaan tässä ei ole edes aina kyse yhteiskunnallisesta passiivisuudesta. Jotkut aktivistinuoret pitävät äänestämistä näennäisenä vaikutusmahdollisuutena ja protestoivat järjestelmää vastaan jättämällä äänestämättä. He haluavat vaikuttaa mieluummin muunlaisella, suoralla toiminnalla tärkeinä pitämiinsä asioihin.

Franklin tarjoaa kahta ratkaisua, joilla nuoret saataisiin äänestämään heti kun heillä on siihen oikeus: äänioikeusikärajaa pitää joko nostaa tai laskea. 24-25-vuotiaat ovat jo vähemmän vieraantuneita ja enemmän mukana yhteiskunnassa ja todennäköisemmin äänestävät heti kun saavat siihen mahdollisuuden. Toisaalta 16-18-vuotiaat ovat vielä koulussa, ja heidät voisi laittaa äänestämään osana koulutyötä.

Näihin vaaleihin nämä pohdiskelut tulevat myöhässä ja parasta olisikin, että nuoret ottaisivat asian aivan omiin käsiinsä. Tänään ehditte vielä äänestää. Tehkää se.  Valta on teillä.

Vaaliviikon kunniaksi tuore Tiede-lehti muuten kysyy, onko vaalisalaisuus aikansa elänyt. Tulisiko kansalaisista valveutuneempia ja aktiivisempia, jos normiksi tulisi kertoa avoimesti omasta valinnasta ja perustella sitä?

Kommentit (2)

Ensikertalainen

Hyvää tekstiä. Niin kuin kirjoitit "Uschanovin esittelemien tutkimusten mukaan juuri äänioikeusikään tulleen ihmisen ensimmäiset vaalit ratkaisevat myös sen, äänestääkö hän tulevaisuudessa."

Noh, nämä olivat ensimmäiset vaalit joihin minulla oli äänioikeus. Tulihan sitä äänestettyä mutta miten kävikään, persut ottivat murskavoiton. Olen aina ollut persuja vastaan ja oma ehdokkaani ei edes päässyt sisään. Kyllä se laittoi hieman mietityttämään tuleeko äänestettyä seuraavissa vaaleissa.

Pekka P

Ensikertalaiselle
Minunkaan oma ehdokkaani ei päässyt läpi. Hänen puolueensa kuitenkin kannattaa arvoja, jotka parhaiten vastaavat omiani poliittisten puolueiden kentässä. En katso ääneni menneen mitenkään hukkaan.
Jos olet vastaan jotain poliittista suuntausta, niin huonoin vaihtoehto on silloin jättää äänestämättä. Yhden henkilön kannanotto ei toki mitään ratkaise, mutta välinpitämättömän asenteen yleistyminen murentaa demokratiaa ja antaa jopa erilaisille protesti- ja "yhdenasianliikkeille" suuremmat toimintamahdollisuudet.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto