Aina silloin tällöin haaveilen aikakoneesta, jolla voisi tehdä matkoja menneisyyteen, vaikka 1800-luvun talon tyttäreksi tai ylimysnaiseksi Rooman suurvaltaan. Ei siksi, että haluaisin pukeutua pitkiin hameisiin vaan koska haluaisin sukeltaa noiden aikojen mielenmaisemiin, kokea omassa päässäni miltä maailma noiden ihmisten silmissä näytti ja miten he kaiken käsittivät.

Koneessa saisi olla myös toimintavarma pakonappula, jolla pääsisi pikavauhtia pois ruton keskeltä, noitaroviosta tai keskitysleiristä kaivamasta hautaa omille lapsillensa.

Yksi turvallinen aikamatkailun keino onneksi on jo olemassa. Entisten ihmisten pään sisään voi kurkistaa lukemalla heidän kirjoituksiaan. Vaikka Minna Canthin romaaneja naisen elämästä tai Adam Smithin hämmästyttävän tarkkoja havaintoja moraalista ja markkinoiden toiminnasta.

Tulevaisuuteen ei jostain syystä tee mieli yhtään.

Mihin historian kohtaan te haluaisitte matkustaa?

Kommentit (6)

meitsi

Hassu juttu, itse kylä haluaisin ehdottomasti tulevaisuuteen. Menneisyyteen meillä on aina ollut ikkuna historiankirjoituksen muodossa, olkoon tämä ikkuna kuinka subjektiivinen hyvänsä. Muutenkin, eihän siellä ole kuin niitä ihmisiä kenen harteilla me seisomme :)

Tulevaisuudessa taas odottaa vastaus moneen kiinnostavaan kysymykseen: tuleeko kolmatta maailmansotaa? Jos tulee, miten se alkoi? Voisiko sille tehdä jotain? Mitkä olivat lottonumerot kierroksella 34/2008? Mikä oli lopullinen totuus ilmastonmuutoksesta? Miltä näyttää maailmanpolitiikka vuonna 2500 vai onko sitä enää edes olemassa? Löytyykö sieltä avaruudesta ikinä ketään tai edes bakteereja vierailta planeetoilta? Keksitäänkö kaiken teoriaa ikinä? Jäivätkö ihmisoikeudet ja tasa-arvo yhdeksi kuriositeetiksi vai tuliko niistä pohja uudelle uljaammalle maailmalle? Mitä tulevaisuudessa eri aikoina meistä ajatellaan osana historiaa? Viimeinen antaisi muuten myös mielenkiintoista perspektiiviä historiantutkimukseen: miten "yleinen" tieto muuttuu eri aikoina ja miten eri tapahtumat mielletään tulevien aikakausien ihmisten silmin.

H.G. Wells

Aikakoneella menneisyyteen meno on tavattoman vaarallista. Jos siellä muuttaa vaikka ruohonkorren asentoa tai vain hieman vallitsevaa ilmavirtaa on palaaminen omaan aikaan mahdotonta. Kaikki olisi muuttunut täysin arvaamattoman kaltaiseksi. Pienenkin vaikutuksen kasaantuminen vuosien mittaan muuttaisi koko historiaa. Tietenkin olisi mukava saada tietää mitä todella tapahtui monista kiistellyistä asioista kuten ottaa videolle vaikkapa Jeesuksen elämätarina niin loppuisi kiistely ja arvailuasian tiimoilta. Tuskinpa Vatikaani kuitenkaan sulkisi kirkon ovia ja sanoisi: Hoh, hoijaa se olikin vain erehdystä. Tulevaisuuteen olisi taas turvallista mennä, koska se ei muuttaisi historiaa. Olisi kiva mennä vaikka vuoden eteenpäin ja ottaa mukaan kaikki lotto ja veikkaustilastot ja palata sitten omaan aikaansa ja lotota ja veikata joka viikko täysosumat. Niillä rahoilla voisi tehdä paljon hyvää kaikille joilla oikeasti olisi puutetta ja tarvetta. Voisi ruveta joulupukiksi ihan oikeasti. Harkitse nyt vielä mihin suuntaan haluat matkustaa. Jos sinulla on piirustukset aikakoneesta niin lähetä minullekin!

tick tack - time over

Njaah, en noista aikamatkailuista niin tiedä... Menneisyydessä on jo käyty, ja tapahtumista voi lukea kirjoista, jos voi. Tulevaisuuteen taas matkataan koko ajan, eivätkä asiat näytä siellä yhtään valoisimmilta. Mielestäni maailma kulkee jo ennestään liikaa kellon mukaan. Ihmiskunnan yksi turhimmista ja yliarvostetuimmista keksinnöistä on aika. Se aiheuttaa vain stressiä.

Voisin kylläkin käväistä jossakin rinnakkaistodellisuudessa, kuten jonkun mielenkiintoisen persoonan päässä. John Malkovichin päässähän väkeä lappasi viime vuosituhannella elokuvateatterillisittain, mutta käynti oli varsin lyhyt. Toisaalta voisin käväistä myös miumauplaneetalla Orionin tähtikuviosta 5 miljardia valovuotta lounaaseen serkkuja tapaamassa. Osaavat keittää siellä kunnollista kahvia ja tietävät myös ensi viikon lottonumerot.

die megastars des jahrtausends

Näin historianopiskelijana on tullut opinnäytteiden kautta perehdyttyä joidenkin menneisyyden henkilöiden elämään hieman tarkemmin. Itse asiassa, joskus tuntuu, että tavallaan tuntee nämä ihmiset, vaikka heitä ei olekaan koskaan tavannut. He ovat kuolleet jo satoja vuosia sitten. Olisikin tosi mielenkiintoista käydä tapaamassa heitä aikakoneella! :) Kertoisin heille olevani 2000-luvulla elävä nainen, joka tekee heistä tutkimusta. Kertoisin mitä olen heistä päätellyt ym. ja sitten he nauraisivat minulle, kun olen käsittänyt heidät niin totaalisen väärin... :/ Tottakai sieppaisin tyypit mukaan myös kierrokselle nykyaikaan ja näyttäisin heille tulevaisuuden ihmeitä. Nälkäajoilla eläneet henkilöt näkisivät supermarketit ja kaiken tämän elintason mitä on saavutettu... Mietin usein tämmöisiä ajatuskokeita, että mitä he sanoisivat, miten heidän naamansa venähtäisi hämmästyksestä.

Tulevaisuuteenkin olisi hyvin mielenkiintoista matkustaa, kun näkisi kaiken mitä tulee tapahtumaan. Toisaalta... se on vähän niin kuin kurkkaisi ensin kirjan lopusta loppuratkaisun ja vasta sitten lukisi kirjan alusta loppuun. Eli.. olisihan se kiinnostavaa nähdä tuleva, mutta sitten takaisin tultua olisi varmaan aika tylsää, kun tietäisi miten asiat tulevat kehittymään. Tai en sitten tiedä voisiko tapahtumia muuttaa, vai kulkevatko ne tiettyä rataa johon ihmisellä ei ole sanomista. No, tämä menee taas sitten kysymykseksi, onko olemassa kohtaloa vai ei.

Vierailija

Korjaisin menneisyyden tapahtumia paremmiksi. Yrittäisin ehkä saada Hitlerin ryhtymään taiteilijaksi ja Stalinin papiksi, kuten he aikoivatkin. Tai menisin Rooman keisarin luo puhumaan Heron Aleksandrialaisen puolesta tai käskisin Zheng Hen jatkaa tutkimusmatkoja.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto