Sanomalehdestäni löytyi sunnuntaina erikoinen koko sivun mainos. Siinä oli pitkä teksti, jonka olisi voinut painaa melkein sellaisenaan lehden tiedesivulle.

Atria halusi kertoa suurilla kirjaimilla, että yhdestä pienestä puolukasta löytyy viisi e-koodia - siis niitä lisäaineita, joita nykyään on muotia vastustaa. Niiden ansiosta puolukka on hyvin säilyvä marja. Mainos kertoo myös, että suomalaiset saavat paljon enemmän nitraatteja hanavedestä ja tavallisista kasviksista kuin lihavalmisteista, joiden säilyvyyden parantamiseen nitraatteja käytetään. Kannattaako siis kaikkia  lisäaineita vastustaa?

Elintarvikeyritykset voivat tietenkin myydä meille vaikka kuinka lisäaineetonta ruokaa, mutta onko siinä järkeä ja meneekö se kaupaksi? Itse ainakin saan makkarasta mieluummin vähän lisää nitraattia kuin botulismin. Tämän hengenvaaraalisen ruokamyrkytyksen aiheuttaa bakteeri, jonka lisääntymistä nitraatti erityisesti estää.

Ne jotka haluavat suojella itseään ja lapsiaan turhilta lisäaineilta voivat aloittaa luopumalla karkeista ja kevytlimppareista, ennen kuin vaativat kaikkia e-koodeja pois yhteisestä kouluruuasta. Makeiset ja ilman sokeria makeutetut juomat ovat lisäainepommeja, joista ei ole mitään hyötyä kenellekään.

Jos aihe kiinnostaa, kannattaa lukea Kirsi Heikkisen erinomainen juttu, joka on julkaistu tänä vuonna Tieteen numerossa 7.

Kommentit (11)

MrrKAT

Atrian ja Annikan/Tieteen sana menee ehkä monelta foobikoilta ohi, koska kyse ei ehkä olekaan kemiallisesta erottelusta vaan kenties "saastumis-tartunta-vaistoon" perustuvasta erottelusta, ja tässä luokat ovat "luonnon/luonnosta" vs "keinotekoinen/tehtaalta". Osalle on yhtä turhaa todistella atomiopilla kuin olisi kirkossa kumota ehtoollisleivän transsubsituutio-oppia kemialla.. Sillä kyse on maagisomaisesta "hyvän luomistehtaan" ja "pahan häikäilemättömän rahanahneen tehtaan" kosketuksesta ja näiden kamppailusta. (Tämä on hypoteesi).

Voi se toki vähän panna aattelemaan.
Muistan kun pomoni puolusti "luonnollista sokeria" vs "keinotekoinen sorbitoli yäk". Mutta hän meni aika hiljaiseksi kun osoitin että sorbitoli tulee pihlajasta (alunperin, argumenttinani mm. alkoholimerkki"Sorbus";) ts. luonnollista on sekin, eikä linnut siitä kupsahda.

Mikko Puttonen

Reissumies on hyvää leipää, mutta nyt se julistaa kuten niin moni muukin elintarvike: ei sisällä e-aineita!
Minulta reissarinostohalut vähenivät ilmoituksen ilmestyttyä pakkauksiin. Joku voi vielä luulla, että ostan reissaria tuon ilmoituksen takia. Kauheaa!
Koska yletön e-aineiden pelko on perusteetonta ja koska reissarin ilmoitus lietsoo sitä entisestään, kaikkien valistuksen perillisten tulisi ryhtyä boikotoimaan kyseistä tuotetta. Valmistaja Fazer haluaa lisää reissarin syöjiä ilmoituksellaan, mutta valistuksen kannattajien tulisi tehdä sille selväksi, että vääriin tietoihin vetoava markkinointi vie siltä syöjiä.

tuna

Ennenkuin lähdetään dissaamaan peeloja, jotka eivät ymmärrä vaikeita sanoja ja pelkäävät E-koodeja, kannattaa myös hetken miettiä rationaalisesti, mistä on kysymys.

Onko säilyvyyden parantaminen itseisarvoisesti hyvä asia? Kumpi yleisesti ottaen maistuu paremmalle ja on ravintoarvoiltaan parempaa, tuoreista raaka-aineista valmistettu tuoreruoka vai viikkoja/kuukausia säilytetty? Pitää paikkansa, että elintarviketeollisuuden ei ole mieltä pyrkiä täydelliseen lisäaineettomuuteen. Se ei yksinkertaisesti kannata taloudellisesti. En usko, että juurikaan kukaan lapsilleen parempaa kouluruokaa vaativa olisi ehdottamassa, että ruoka tulisi valmiina Atrialta, mutta ilman lisäaineita. Aloitteet ovat käsittääkseni koskeneet nimenomaan lähiruoan ja pienvalmistuksen lisäämistä.

Atrian mainos oli kieltämättä hyvä - niin hyvä, että moni esimerkiksi Tiede-lehden lukijaprofiiliin kuuluva nielaisee koukun, kohon ja vielä siimaakin hyvän matkaa...

erkkila

Vähän sama juttu kuin vitamiinien kanssa. Purkista ostettujen lisäravinteiden on tutkimuksissa todettu lyhentävän elinikää, mutta onko näin esim. kasvisten kanssa, joista saadaan kaiken maailman vitamiinia ja fytokemikaalia. Paljon kasviksia sisältävä ruokavalio, esim. Välimeren ruokavalio on käsittääkseni vieläkin yksi todistetuimmista ruokavalioista vähentää sairastuvuutta moniin sairauksiin, ja saattaisi sen noudattaminen jopa pidentää monien elinikää. Kyse on siis ruokateollisuuden puuttellisesta tiedosta valmistaa kemikaalikeitoksia, joiden vaikutuksia ei tiedetä ja viitsitä tässä rahanahneessa maailmassa tutkia tarpeeksi. Haluan mieluummin lasteni saavan koulussa jauhelihasta tehtyjä lihapullia, kuin lisäaineilla höystettyjä kanannahkapullia, vaikka kuinka niissäkin olisi proteiinia, rasvoja ym. ravintoaineita. Samoin haluan syödä mieluummin luonnon raaka-aineista tehtyjä ruokia, joita ihmiskunta on syönyt vuosituhansia ja todennut hyviksi. Teollisuuden voittoja kartuttavat säilöntäaineet, väriaineet ja aromivahventeet on tehty rahastuksen maksimoinnin takia, ei kuluttajan hyväksi. E-aineänkyrät voivat puolustaa lisäaineita kuten ilmastoänkyrät vastustavat ilmastomuutostyötä, se on jokaisen oikeus. Itse en esim. säteilytettyjä mausteita käytä tai geenimanipuloitua soijaa, jos sen voi jotenkin todeta tuotteesta.

tomi

juuri näin kuin yllä.
aitoa, käsittelemätöntä ruokaa. monista kaupoista ei saa sellaista.
kaiken maailman ikuisesti säilyviä sotkuja on hyllymetreittäin, mutta aitoa tavaraa kovin vähän.
osa ihmisistä protestoi myös siksi, että on sairastunut näiden "ruokien" takia. itsekin kuulun siihen ryhmään.
jatkossa haluan vain laadukkaita l. käsittelemättömiä elintarvikkeita.
mielestäni lukiessani lihan raakakypsytyksestä, ei siihen mitään kummempia aineita tarvinnut lisätä, ja säilyy
päiviä. korjatkaa jos olen väärässä ?

MrrKAT

erkkila: "Teollisuuden voittoja kartuttavat säilöntäaineet, väriaineet ja aromivahventeet on tehty rahastuksen maksimoinnin takia, ei kuluttajan hyväksi"

Ei mun mammani ostanut kaupasta natriumbentsoaattia sisältävää Atamon-säilytysainetta voittojen maksimoimiseksi vaan siksi että olisi läpi talven ja kesänkin hilloja ja mehuja perheelle. Säilytysaineita ihmiskunta on käyttänyt ilmeisesti tuhansia vuosia.

Pekka

Pitäisiköhän puolukoiden poimiminen kieltää, koska ne sisältävät niin paljon "lisäaineita"... Samoin mustikat ja sienet, herukat ja porkkanat. Nämä luonnonmarjoissa ja juureksissa jne. olevat "lisäaineet" eivät ole ilmeisesti hengenvaarallisia koska olemme edelleen hengissä vaikka näitä ollaan syötykin. Se, mikä sotkee huolestuneen ihmisen pään, on se että nyt kun E-koodeilla ilmoitetaan lisäaineiksi paitsi ihan jo luonnosta saatavat vaarattomat ja jopa elintärkeät molekyylit, niin listoissa on mukana myös E-koodeilla varustettuja outoja lisäainetermejä jotka ovat asia eri. Näiden erottaminen toisistaan on mattimeikäläiselle mahdotonta, joten onko turvallisinta ostaa vain tuotteita joissa E-koodeja on mahdollisimman vähän?

Opettaja

Eikös tuo ole ihan kunkin oma asia, haluaako kasvattaa ja teurastaa sikansa itse vai ostaa makkaran kaupasta. Hygienia yms. syistä tuo kauppaoptio ei ilman säilöntäaineita pelaa. Sitäpaitsi teollisuustuotteita ei millän keinolla sellaiseksi saa, etteikö joku nettihullu siitä rahanahneuden saliittoa kehittelisi.

Topi Rinkinen

Jos puolukkahilloon olisi lisätty bentsoehappoa (E210), valitsisin mielummin kilpailijan tuotteen johon sitä ei ole LISÄTTY.

Teollisena lisäaineena bentsoehappo (voidaan valmistaa mm. tolueenista, joka on haitallinen aine) on ihmisen tekemää, ja tekevälle valitettavasti sattuu ja tapahtuu. Inhimillisen erehdyksen mahdollisuus on aina läsnä teollisessa tuotannossa:
Kemialliseen E-koodi-aineeseen voi jäädä prosessijäämiä (esim tolueenia), tai valmistetun aineen kiraalisuus voi poiketa luonnon vastaavasta aineesta. Voihan myöskin olla että ihminen sietää bentsoehappoa paremmin beta-karoteenin (E160a) kylkiäisenä, kuin ilman sitä (puolukassa on luonnostaan beta-karoteenia).

Puolukassa on luonnostaan bentsoehappoa, ja väittäisin että ihan helposti ei mene puolukan tuotantoketju vaaraallisella tavalla sekaisin.

Jos omenahilloin säilöntään tarvitaan bentsoehappoa, olisin itse sekoittamassa sinne sekaan vähän puolukkamehua.

E-koodi-hysteriassa; sitä se valitettavasti useinmiten on, eikä tietoa; ei kuitenkaan käsittääkseni ole kyse lisäAINEISTA vaan LISÄaineista. Eli teollisesti tuotetuista kemikaaleista joita lisätään elintarvikkeisiin. Monia näistä kemikaaleistä löytyy luonnosta, ja sieltä suurin osa E-koodi-rajoitteisista haluaisivat ne kemikaalit saada.

-Topi

väläys

Lisäaineita ei voi kaikkia niputtaa samaan nippuun. On olemassa todistetusti haitallisia lisäaineita, kuten atsovärit, jotka olivat Suomessa kiellettyjä ennen EU:hun liittymistä ja toisaalta lisäaineita, joita on ravintoaineissa ihan luonnostaankin, kuten sitruunahappoa, joka on yksi sitruunahappokierron välivaiheista tietyillä kasveilla. Toisaalta, asiaa googlatessani heräsi kysymys, miksi sitruunahapon kansainvälinen kemikaalikortti http://kappa.ttl.fi/kemikaalikortit/khtml/nfin0855.htm varoittelee tälle altistumisen haitoista, kuten hengenahdistuksesta, vatsakivuista ja kurkkukivuista. Onko sitruunahappo ihmisen valmistamana lisäaineena kuitenkin jotain muuta koostumukseltaan, mitä tuo aine luontaisesti on, vai mistä on kyse?

Sitten on olemassa lisäaineita, joita esiintyy luonnostaankin ruuassa, esim. natriumglutamaatti, joka ei ole mikään myrkky tai haitta-aine, mutta jolle monet ihmiset ovat yliherkkiä, mm. migreenipotilaat. Heidän on silloin syytä vältellä myös ruokia, joissa natriumglutamaattia on luonnostaan, kuten punaisessa lihassa ja muissa proteiinipitoisissa ruuissa, punaviinissä, maitovalmisteissa jne. Kun on kyse eineksistä, missä ruuan valmistusaineet ilmoitetaan vain koodeina, allergisen tai muuten sairautensa takia lisäaineille yliherkän on vaikea tietää, mitä hän voi syödä saamatta oireita. Minusta puhe lisäaineista ja niiden haitoista ei näin ollen ole pelkkää hysteriaa.

Itse ajattelen, että runsas e-koodilista tuotteessa kertoo usein raaka-aineiden kehnosta laadusta. Esimerkiksi aromivahventeilla, väri-ja makuaineilla voidaan peittää tuotteen vikoja, jotka kuluttaja muuten maistaisi, haistaisi tai näkisi.

Annikka Mutanen

Väläys ja Topi Rinkinen lähestyvät asian ydintä. Jotkut aineet todella ovat haitallisempia kuin toiset. Mitä tahansa ei välttämättä kannata panna ruokaan.

Suuri sekaannuksen aiheuttaja keskustelussa on kuitenkin tuo luonnollisuus, juuri niin kuin MrrKat ensimmäisessä kommentissaan ennusti. Aineen haitallisuus ei riipu sen niin sanotusta luonnollisuudesta. Suomalaisesta metsästäkin löytyy paljon hengenvaarallista suuhun pantavaa. Sitä paitsi, mikä on luonnollista ja mikä luonnotonta?

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto