Moni meistä uskoo kasvattavansa tyttöjä ja poikia samalla tavalla. Todellisuus saattaa silti olla toinen.

Sosiaali- ja terveysalan järjestön Folkhälsanin tasa-arvohankkeessa kuvattiin päiväkodin elämää videolle. Tallenteita tutkittaessa  paljastui kiinnostavia asioita. Tytöt siivosivat päiväkodissa poikia useammin omat jälkensä -  ja toisinaan poikienkin jäljet. Tytöt saivat useammin auttaa aikuisia esimerkiksi ruuan jakamisessa.  Poikia taas autettiin pukeutumisessa enemmän kuin tyttöjä – myös pyytämättä. Sillä aikaa tytöt saivat odottaa. Toisaalta pojille puhuttiin  lyhyin komennoin, kun taas tyttöjen kanssa taas juteltiin  pitemmin lausein.

Ammattikasvattajat kohtelivat siis huomaamattaan tyttöjä ja poikia varsin eri tavalla. Folkhälsanin päiväkodissa Kauniaisissa kokeillaan nyt sukupuolineutraalia kasvatusta. Lapsia puhutellaan yksilöinä nimeltä eikä tytöiksi ja pojiksi.  Kun tarvitaan pieniä apulaisia, tehtäviin pyydetään myös poikia. Kaikille on tarjolla monenlaisia leluja.

Tytöt saavat leikkiä prinsessaleikkejä jos  haluavat, mutta prinsessat saavat myös taistella vaikka puussa lohikäärmettä vastaan, Folkhälsanin päiväkotien tasa-arvoasioiden projektijohtaja Sara Sundell kertoo Ylen haastattelussa.

Myös pojille pyritään tarjoamaan vaihtoehtoja.  Sundell arvelee, että temperamentiltaan rauhallinen poika voi haluta hiljaisempia leikkejä ja  olla onneton, jos hänen on vain pakko koettaa riehua poikajoukon mukana.

Jotkut vanhemmat pyrkivät sukupuolineutraaliin kasvatukseen  siten, etteivät he kerro lapsen sukupuolta kenellekään. Näin lähipiiri ei pysty vahingossakaan kohtelemaan lasta pikkuprinsessana tai -äijänä vaan toivon mukaan vain lapsena.

Onko sukupuolineutraali kasvatus sinun mielestäsi avain tasa-arvoiseen tulevaisuuteen? Vai onko ihan hyvä, että tytöille hankitaan omat legot, joissa ei ole paljoa rakenneltavaa, mutta joilla voi leikkiä kauneussalonkia?

Katso feministinen kannanotto tyttölegoihin ja kommentoi osoitteessa Huuhkaja.fi tai täällä. Näin annat virikettä Tiede-lehden juttuun tyttöjen ja poikien kasvatuksesta.

Kommentit (31)

Anonyymi

Miksi ei saisi kasvattaa tyttöjä tytöiksi ja poikia pojiksi? Pitäisikö tyttöjen ja poikien urheilla samoissa joukkueissa? Täytyiskö naisten ja miesten erilliset vassat tai pukuhuoneet poistaa? (...listaa voisi jatkaa...)

Etenkin murrosiän aikana / jälkeen miesten ja naisten seksuaalinen käyttäytyminen on erillaista. Pitäisikö murrosikäisen tytön ja pojan kanssa toimia täysin samalla tavalla? On mm. tutkittu, että nuoret miehet tekevät "äkkipikaisia päätöksiä", jota on perusteltu luonnollisena osana poikien murrosikää ja varhaisaikuisuutta. Toisaalta, missä iässä sukupuolien eroja pitäisi sitten alkaa huomioida? Eroja on jo syntymästä alkaen. Voiko nämä erot jättää huomioimatta tasa-arvoon vedoten (onko se sittenkin sukupuolten syrjintää, kun ei huomioida eroja)?

Onko Suomessa jokin tasa-arvo ongelma (tietysti nykyinen tasa-arvo täytyy säilyttää tulevaisuudessakin)? Samoissa kouluissa tytöt ja pojat käyvät. He voivat hakeutua jatko-opintoihin oman mielenkiinnon mukaan peruskoulun jälkeen. Muutenkin kaikki oikeudet ovat samat, pojilla on vain yksi velvollisuus enemmän. Ehkä poikien on hyvä oppia ottamaan käskyjä vastaan ihan tämän tulevan velvollisuudenkin johdosta.

Toisaalta moni tytöistä saa lapsia aikuisena, eikö heitä tulisi opettaa äitiyteen? En tiedä mistä se johtuu, mutta moni nainen menee "sekaisin", kun he näkevät pieniä lapsia. Miehet eivät reagoi useinkaan samalla tavalla. Johtuuko se kasvatuksen eroista vai onko geenit siirtäneet jotain, jolla naiset tuntevat yhteyttä lapsiin. Nisäkkäitä tarkkailemalla on varmaankin jo huomattu, että useimmilla lajeilla urokset ja naaraat käyttäytyvät ihan luonnostaan eri tavalla. Pitääkö ihmisen älyllisesti kukistaa viimeisetkin inhimillisyyden rippeet ja muuttua algoritmejä suorittaviksi tietokoneiksi? Halutaanko tulevaisuudessa perheitä, joissa ei ole äitejä tai isiä, ne vain on; auttaa ongelmissa, antaa ruokaa ja talon, jossa asua.

(Nyt menee jo yli, mutta menkööt...)
Yhtenäinen koululaitos ja opin mahdollisuudet eivät nähtävästi ole feministeille riittävästi. Tasa-arvoon vedoten voitaisiin mahdollisesti myös lopettaa nykyiset perherakenteet, koska jokainen perhe kasvattaa omalla tavallaan ja tarjoaa erilaiset mahdollisuudet lapselle. Yhteinen kasvatuslaitos tasottaisi erot ja takaisi, että pojat eivät kopioisi isiensä käyttäytymismalleja tai tytöt äitiensä, toisaalta kaikkiin lapsiin kohdistettaisiin likimain saman verran resursseja. Sitten voitaisiin tutkia 25 vuoden päästä, että tuliko mallikas sukupolvi vai ei.

olli

Anonyymi tekee ajatusvirheen joka nousee aina esiin kun puhutaan sukupuolineutraalista kasvatuksesta. Sekoitat kaksi asiaa:

Mahdollisuuden kaikille lapsille kasvaa ja elää omina itseinään, riippumatta siitä sattuuko pitämään asioista joita perinteisesti pidetään "poikien/tyttöjen juttuina".

Ja pakonomainen tasapäistäminen jossa kaikki pakotetaan samaan muottiin sen kustannuksella ettei kenestäkään kasva "tyttömäisiä" tai "poikamaisia".

Ensimmäinen vaihtoehto, jota yleensä feministit ajavat takaa, ei todellakaan sulje pois myöskään perinteistä poikamaisuutta tai tyttömäisyyttä, ja vielä vähemmän äitiyden tai isyyden roolien poisjättämistä. Se vain tarjoaa laajemman kirjon kahden prototyypin välille ja niiden ulkopuolelle. Uudet mahdollisuudet eivät rajoita niitä, jotka tulevat toimeen jo olemassaolevilla. Käytännössä kaikki vasta-argumenttisi seuraavat alkuperäisestä ajatusvirheestäsi, ja siksi koko kirjoituksesi on turha.

Metusalah

"Onko sukupuolineutraali kasvatus sinun mielestäsi avain tasa-arvoiseen tulevaisuuteen? Vai onko ihan hyvä, että tytöille hankitaan omat legot, joissa ei ole paljoa rakenneltavaa, mutta joilla voi leikkiä kauneussalonkia?"

Tuo Annikan kommentti toi mieleeni tapauksen, kun vanhin lapsenlapsistani (tyttö tietenkin;-) sai ensimmäisen Barbi-nukkensa n. 3-vuotiaana. Tilanne oli sellainen, että vanhemmat ja mummi olivat jossain muualla, ja papan (siis minun) kunniaksi jäi avata barbipaketti Annan kanssa. (Kaupan pakkaukset ovat yleensä niin tiukkoja ja huolellisesti pakattuja, että pieni lapsi ei kykene niitä omin päin avaamaan.)

Kun sain tyttärentyttäreni kanssa paketin (vaatteineen kaikkineen) vihdoin avattua ja Barbin riisutuksi, Anna tokaisi:
"Katso sen pimppiä!"

Hämmentyneenä en aluksi oikein tiennyt mitä sanoa, mutta sitten sain "neronleimauksen" ja otin kirjahyllystä lääketieteen oppikirjan, jossa oli kuvia alastomista ihmisistä, ja sain oivan tilaisuuden opettaa Annalle miehen ja naisen välisiä sukupuolisia eroja. Ei sen vuoksi, etteikö hänen omat vanhempansa sitä asiaa olisi osanneet tehdä, vaan sen tähden, että se oli papan ja lapsenlapsen "oma juttu", joka jäi pysyvästi mieleen.
Samasta "oma juttu"-syystä opetin hänet pelaamaan korttia, koska olin opettanut oman esikoistyttärenikin pelaamaan pokeria ym. pelejä, ihan matematiikan oppimisen vuoksi. Nykyisin lapsenlapseni lempiaine koulussa on matematiikka. (Oma tyttäreni kirjoitti aikoinaan pitkän matematiikan laudaturin, vaikka itse olin ihan tavallinen tallaaja siinä aineessa.)

Anonyymi

olli:

Kärjistetty kirjoitukseni oli vain eräänlainen tapa herättää keskustelua ja etsiä missä se raja menee.

Mitä ne tasa-arvon erot sitten ovat Suomen yhteiskunnassa? Äiti pyytää tyttären kotiaskareisiin, mutta pojat auttavatkin isää. Isä opettaa pojan kalastamaan, hakkaamaan halkoja tai vaihtamaan sähkölampun, samaan aikaan äiti opettaa miten leivotaan tai käytetään pyykinpesukonetta. Tälläisistä asioistako se epätasa-arvoisuus siis Suomessa kumpuaa? Oikeasti (miten tuollaiset asiat nähdään ongelmana), jos halutaan tehdä maailmasta parempi paikka kaikille naisille, niin kannattaisi suunnata se sormi ja aktiivisuus muihin maihin. Lopuksi, totta kai lapsella tulee olla vapaus valita omat kiinnostuksen kohteensa siten, että vanhemmat eivät pakota, kiellä tai syrji sukupuolen perusteella. En kuitenkaan näe sitä tasa-arvon ongelmana, jos tyttöjä ja poikia kannustetaan erilaisiin asioihin.

Haluan vain tietää, missä ovat ne todelliset ongelmat. Yksikään tuntemani nainen tai tyttö ei ole koskaan kertonut saaneensa epätasa-arvoista kohtelua sukupuolensa takia. En myöskään ole kuullu kenenkään saaneen huonoa kasvatusta vain sukupuolensa takia, yleensä vanhemmat ovat olleet kelvottomia ihan muista syistä. Onko suomalaiset siis koulutettu niin huonosti, että he eivät näe kuinka huonosti asiat todellisuudessa ovat, tai että heidän ongelmansa johtuvat sukupuolesta? Olen kyllä lukenut lehdistä, että baarijonossa ja avioeroissa naisia suositaan ja tiedän, että jokaiselle poikalapselle langetetaan asevelvollisuus ihan vain sukupuolen takia.

Jorma

En todellakaan kannata sukupuolineutraalia kasvatusta, ainakaan äärimmilleen vietynä. Tällaisesta kasvatuksesta voi mielestäni aiheutua haittaa lapsen identiteetille myöhemmin.

Sitä paitsi on tutkittu asia, että pienet pojat ja tytöt käyttäytyvät LUONNOSTAAN hieman eri tavalla, mikä tarkoittaa sitä, että tasapäistäminen on luonnotonta ja sotii normaalia käytöstä vastaan.

Joka tapauksessa ei kukaan kieltänyt minua esim. leikkimästä nukeilla niin halutessani lapsena, ja käytännössä minulla myös oli mahdollisuuksia leikkiä nukeilla ja ehkä etenkin tyttöjen kanssa hieman leikinkin, mutta tuskin olin aiheesta erityisen innostunut luonnostaan. Nukkekotia saattoi olla ihan kiva räplätä hetken aikaa tytön kanssa, mutta en todellakaan olisi sellaista mennyt joulupukilta pyytämään. Tekniikan legot minua kiinnosti. Ja väitän, että miehinen kiinnostus tekniikkaan syntyy aivan luonnostaan eikä ole minkään kasvatuksen tuote.

Nomen Nescio

Kun lapsia kasvatetaan sukupuolirooleihin, tehdään eniten vääryyttä niille, jotka omaavat huomattavan paljon toiseen sukupuoleen liitettyjä piirteitä. Lisäksi nimenomaan tyttöjen kasvattaminen "kilteiksi" tekee heistä alistuvia ja helpommin hyväksikäytettäviä myöhemmissä ihmissuhteissaan ja työelämässä - se ei ole hyvä asia. Toisaalta poikien kasvattaminen heikkoutta osoittamattomiksi tekee heistä alttiita myöhemmille mielenterveyden häiriöille elämän kriisitilanteissa.

Itse koin kouluaikana, että sukupuoliroolit istuivat vahvassa. Kun luokan piti valita keskuudestaan tyyppejä eräässä harjoituksessa, minut, joka olin luokan paras, valittiin hikipingoksi. Luokan älyköksi valittiin paras poika. Ala-asteella opettaja soitteli oppilaiden kotiin saadakseen tytöt valitsemaan "rättikässyt" teknisen työn sijaan. Kaikki muut taipuivat painostuksen edessä paitsi minä. Matematiikassa opettaja saattoi teknisen esimerkin yhteydessä todeta, että "pojat varmaan ainakin tietävät tämän" tms. Tässä ongelma ei tosin ollut ainoastaan sukupuolten välinen, vaan myös luokkaeroista johtuva: köyhien perheiden lapsilla, kuten minulla, ei ollut mitään hajua esim. mikroaaltouunin tai auton perustoiminnoista, joita käytettiin yläasteen ja lukion fysiikan esimerkeissä.

Ylläolevasta on jo noin 20 vuotta aikaa, joten toivon, että tilanne olisi parantunut. Niin ei kuitenkaan välttämättä ole. Olen kuullut, että esimerkiksi joissain päiväkodeissa kaikki tytöt puetaan automaattisesti prinsessoiksi ja pojat prinsseiksi satuleikeissä ilman, että lapset saavat itse valita roolinsa. Tai tytöt auttavat esim. kattamaan pöydän, mitä ei vaadita pojilta.Tällainen on mielestäni äärimmäisen huolestuttavaa, sillä teini-ikään päästäessä näitä varhaislapsuudessa luotuja sukupuolimalleja on mahdotonta enää muuttaa; ne ovat selkärangassa. Ja silloin tytöt jättävät valitsematta "miesten" alat ja pojat taas kokevat turhaa huonommuutta, mikäli eivät pärjää "miesten" aloilla, eivätkä edes lähde etsimään lahjakkuuttaan "naisten" aloilta.

Jani

Ihan sama, kasvatetaanko lapsia tietoisen sukupuolineutraalisti tai tiedottoman sukupuolikarsinoidusti, siellä taustalla on silti sama sukupuolitietoisuus. Jos tytölle tuputetaan autoja tai pojalle nukkeja tasapuolisuuden nimissä, niin siihen vaikuttava kategorisointi on aivan sama kuin silloin, kun tytöltä otetaan autot pois ja pojalta nuket.

Niin kauan kuin sukupuolitietoisuus vaikuttaa suuntaan tai toiseen, hyväntahtoisimpaankin feminismiinkin liittyy vakava riski näkökulman vinoutumisesta. Niin kauan kuin on olemassa jako mieheen ja naiseen, on myös olemassa jako poikaan, josta tulee mies ja tyttöön, josta tulee nainen.

Jos tuolle jaolle yritetään tehdä jotain, siinä on olemassa se riski, että luontaisesti jossakin pojassa ilmenevä "poikamaisuus" ja luontaisesti jossakin tytössä ilmenevä "tyttömäisyys" leimataankin virheellisesti yhteiskunnan aikaansaannokseksi ja lapsi kokee, että hänen pitäisi olla erilainen.

Tai pahempaa: että hänen täytyisi alkaa hyväksyttää samastumisensa vanhemmillaan.

Ongelmana ei siksi ole sukupuolijaottelu, vaan vanhempien taipumus muotittaa lastaan ennalta kehittämäänsä muottiin, pahimmillaan sellaiseen joka on omaksuttu pureksimatta joltakulta toiselta. Yksi kasvattaa huippusuorittajan, toinen tekee pojan, kolmas feministin, neljäs rasistin. Ei näillä ole mitään periaatteellista eroa, samaa "kasvatusta" se kaikki on.

Metusalah

Yhteiskunta muuttuu kaiken aikaa. Samoin ympäristö ja ihmisten asenteet. Viimeisenä työvuotenani valtion virkamiehenä (ennen eläkettä) apulaisekseni tuli pariksi kesäkuukaudeksi nätti, vähän yli parikymppinen naishenkilö. Hän oli maatilan tyttö, joka oli päättänyt opiskella toiseen ammattiin, eli hän ei halunnut tilanpidon jatkajaksi maataloustöihin.
Eräänä kesäaamuna hän tuli toimistolle kynnenaluset mustana, ja istahtaessaan tietokoneen ääreen hän (kenties) havaitsi hieman ihmettelevän katseeni ja sanoi: "Anteeksi nyt, että sormeni ovat hieman likaiset, mutta vaihdoin isäni traktoriin öljyt ennen töihin lähtöä, ja en kiireessä ehtinyt viimeistellä käsiäni." :-)

Ei näillä yksittäisillä esimerkkitarinoilla vielä tiedettä tehdä, mutta toivottavasti ne ovat pienenä lisämausteena loppukeitoksessa.

Sophia

Vaikka pidän itseäni feministinä, sain videon katsottuani nyppiä herneitä nenästäni.

Ei tytöistä tule hattarapäitä, jos he saavat leiluikseen kampauspöytiä sun muita. Parempi olisi antaa lasten leikkiä omien tarpeittensa mukaan eikä erilaisten kasvatusideologioiden mukaan.

Ihan tulee mieleen neljännesvuosisadan takaiset ajat, jolloin Suomessakin haluttiin kieltää kaikki sotalelut, jota vesipyssyt. Näin lapsista kuviteltiin kasvavan automaattisesti rauhantahtoisia. Mutta pikkupojat keksivät nakertaa päiväkodissa näkkileivästä leikkiin sopivat pyssyt..

Aina ja iänkaikkisesti kuvitellaan että mies on normi ja nainen hämmentävä poikkeus. Tyttölegot on tarpeen, koska legoukot on ...ukkoja.

eemimies

voi spedet onko se nyt hyvä että 3vuotiaalle tytölle isketään hokkarit jalkaan ja 10vuotiaalle pojalle joka on villi yritetään opettaa balettia? mikä teitä viher hiiperöitä vaivaa syökää lihaa kasvattakaa lapset silleen kuten ne kuuluu kasvattaa eli näin

kuntelette mitä lapsi haluaa tuette hänen haluja harrastuksessa / koulujutuissa silleen tulee parhaimmat priimus oppilaat
toinen asia jos lapsesta koulutetaan hiljainen hiipero tulee hän 89% varmuudella koulukiusattu joka johtaa taas siihen että poika tarvitsee kovan isoveljen tai hänen on muututtava muuten koulu kiusaaminen jatkuu niin pitkään että se masentuu tai sitten siitä tulee muuten vaan outo en nyt kannusta ketään opettamaan lapsiaan kiusaajiksi mutta se on tärkeää että poikia ja tyttöjä ei laiteta saman barbitalon ääreen ellei poika / tyttö iTSE halua voi vitalis

MK

Jösses, että yksinkertaisen asian tajuaminen voi olle (oletettavasti) aikuiselle ihmiselle vaikeaa:

Sukupuolineutraalissa kasvatuksessa nimenomaan EI TUPUTETA, toisin kuin tässä perinteisessä roolittavassa. Sukupuolineutraalilla kasvatuksessa tyttö SAA leikkiä autoilla, JOS HALUAA, mutta MYÖS SAA leikkiä nukeilla. MYÖS poika SAA leikkiä nukeilla, mutta autoleikkejä EI KIELLETÄ.

Saa olla kyllä melkoinen persu, jos tuota pitää jotenkin vääränä.

Aca-Ac

Anonyymi:
"Äiti pyytää tyttären kotiaskareisiin, mutta pojat auttavatkin isää. Isä opettaa pojan kalastamaan, hakkaamaan halkoja tai vaihtamaan sähkölampun, samaan aikaan äiti opettaa miten leivotaan tai käytetään pyykinpesukonetta. Tälläisistä asioistako se epätasa-arvoisuus siis Suomessa kumpuaa?"

Muun muassa. Valitsit tarkkaan esimerkkisi. Olisit voinut valita pojille myös isän kanssa auton korjaamista, elektroniikkalaitteiden kanssa pelehtimistä tai shakin peluuta, riippuen isän mieltymyksistä. Jos toinen sukupuoli perehtyy näihin pienestä pitäen ja toinen pöydän kattamiseen, niin mitenköhän nämä peilaavat aikuisiän työuriin? Kumpikohan pääsee parempi palkkaiseen ja arvostetumpaan työhön. Näin päästään siihen, että johtaja-asemat ja tekniikkapuolen työt ovat oletusarvoisesti miesten töitä, vaikka naisia siellä myös on. Jos joku sanoo "johtaja", niin kaikki kuvittelevat miesjohtajan. Tarvitaan painotus "naisjohtaja". Ei virallisesti tietenkään. Esitetään myös sivulause "joka muuten on nainen" kun puhutaan ohjelmoijista.

Itse en tuntisi oloani kodikkaaksi ja tervetulleeksi tuollaisessa ilmapiirissä. Miksi sen pitäisi olla jotenkin outoa tai yllättävää tai nynnymäistä, jos haluaisin sairaanhoitajaksi? Tai sihteeriksi? Tai kotitalousopettajaksi? Tai menisin opiskelemaan kotieläintieteitä? Voisi alkaa kyrsimään, jos jatkuvasti muistuteltaisiin ja ihmeteltäisiin, että olen muuten mies. Tekisi mieli vastata "Onko sulla joku ongelma sen kanssa?" koska se kuulostaa vähän arvostelevalta. Palkkaa ei taidettaisi vähemmän maksaa, sehän siitä vielä puuttuisi. Voin vain olettaa, että tältä naisista tuntuu, kun miettivät vaikka konetekniikan opintoja. Kiinnostaisi, mutta kun...

Kaikki eivät pääse tekemään mitä tahtovat. Opinnoissa ja työelämässä pitää tehä kompromisseja. Oma ala voi olla aivan paskaa, mutta jostakin on leipää saatava. Tämän kyllä ymmärtävät kaikki. On hieman eri asia, kun tämä ei liity yksittäiseen henkilöön, vaan koko toiseen sukupuoleen, 50% väestöstä. Vielä sen normaalin työuramasennuksen päälle. Jokainen noin lähtökohtaisesti ansaitsee oikeuden lähteä samalta lähtöviivalta hommaan kuin hommaan. Tämän oikeutumisen toteutumista ei kannata arvioida miehen silmin. Kysykää naisilta ja koittakaa luottaa heidän arviointikykyyn. Se on yhtä hyvä kuin meillä. Ihan oikeasti.

Postauksestani voi saada kuvan, että naiset olisivat tasapuolisia, jos hommat jakautuisivat tasaisemmin. Näin ei muistaakseni ole. Mielestäni olen nähnyt tilastotiedettä, että kun kaikki muuttujat kontrolloidaan, niin naiset esimerkiksi saavat silti vähemmän palkkaa. En kuitenkaan mene mitään väittämään, kun en ole varma.

Anonyymi

"Kumpikohan pääsee parempi palkkaiseen ja arvostetumpaan työhön. Näin päästään siihen, että johtaja-asemat ja tekniikkapuolen työt ovat oletusarvoisesti miesten töitä, vaikka naisia siellä myös on."

Ensinnäkään arvostus ja palkka eivät kulje käsikädessä, lisäksi arvostus on subjektiivinen käsite. Itse arvostan ammateista esimerkiksi seuraavia: lääkäreitä, opettajia, joukkoliikenteen työntekijöitä ja poliiseja, koska en näe toimivaa yhteiskuntaa ilman heitä. Toisekseen palvelualan ihmisiä tarvitaan koko ajan enemmän, tulevaisuudessa lähes kaikki teollisuus on jossai muualla kuin Suomessa, joten "miehiset" alat jäävät pahasti alakynteen työmarkkinatilanteen johdosta. Esimerkiksi markkinointi, johtaminen ja opettaminen vaativat sosiaalisia taitoja, jotka ovat varmaankin naisten vahvuus verrattuna miehiin.

"Kaikki eivät pääse tekemään mitä tahtovat. Opinnoissa ja työelämässä pitää tehä kompromisseja. Oma ala voi olla aivan paskaa, mutta jostakin on leipää saatava."

On totta, että kaikki eivät pääse tekemään, mitä haluavat. Silti jokaisen tulisi löytää paikkansa yhteiskunnasta. Eikö ole riittävää, että kaikilla on mahdollisuus päästä koulutukseen, JOS läpäisee pääsyvaatimukset. Yleensä pääsyvaatimukset koulutuksiin eivät ole käytännöllisiä vaan teoreettisia, joten se että osaa tehdä jotain työtä etukäteen ei auta juuri yhtään.

Tässä tilastoja (2009-2010): http://www.stat.fi/til/kkesk/2010/kkesk_2010_2012-03-20_tie_001_fi.html (julkaistu 20.3.2012)
Huomioita,
1. Etenkin lukiossa ja yliopistossa opiskelevista valtaosa on naisia, lisäksi AMK opiskelijoistakin suurempi osa on naisia. Ammattikoulussa miesten osuus on suurempi.
2. Kaikissa kouluissa paitsi, ammattikoulu, miesten keskeytysprosentti on suurempi kuin naisten. Ammattikoulussa, kun huomioidaan alan vaihdot, niin naisten keskeytysprosentti on sama kuin miesten.

Naisilla näyttää menevän paremmin koulutuksen valossa (arvostan itse yliopistokoulutusta). Näyttää siltä, että pojat tekevät itselleen hallaa tällä tekniikkaan kiinnostuksella valitsemalla ammattikoulututkinnon korkeakoulun sijaan. Se, että naiset löytävät korkeakoulusta itseään kiinnostavia aloja, jotka eivät ole teknisiä ei voi olla epätasa-arvoa, sillä se on tahdon toteutumista.

Metusalah

Mies käy ammattikoulun muurari-, putkimies- tai sähkömieslinjan, perustaa firman, ja ottaa sen jälkeen töistään 100€/tunti. Nainen kouluttautuu pidemmälle, esimerkiksi kirjaston- tai sairaanhoitajaksi, tai vaikkapa lastentarhanopettajaksi, ja ansaitsee sen jälkeen 100€/päivä. Siinä se ammatillinen ero on pelkistetysti.

Aca-Ac

Toivon että ennusteesi käy toteen. Ehkä 10-20 vuoden päästä tilanne onkin valosampi kuin nyt. Tämän hetken urat kun peilaavat vanhaa opiskeluilmapiiriä.

"2. Kaikissa kouluissa paitsi, ammattikoulu, miesten keskeytysprosentti on suurempi kuin naisten."
Iso osa tästä johtuu siitä, että monille tarjotaan töitä ennen valmistautumista, eikä paperit opintorahan kanssa maistu yhtä hyvältä kuin vakituinen työ hyvällä palkalla.

"Se, että naiset löytävät korkeakoulusta itseään kiinnostavia aloja, jotka eivät ole teknisiä ei voi olla epätasa-arvoa, sillä se on tahdon toteutumista."
Olettaen että teknisiä aloja on edes pidetty vaihtoehtoina, eikä pienestä pitäen ole hylätty alitajuisesti miesten jutuiksi.

Anonyymi

Vetoan tästä lähin aina tilastoihin.

Metusalah: Suurin osa ammattikoulun käyneistä ei omista omaa firmaa. Lisäksi vain 70% pääsee töihin valmistuttuaan ja toisaalta korkeakoulutus valmistuminen takaa noin 90% työllistymisen. Tilastot: http://www.stat.fi/til/sijk/2010/sijk_2010_2012-03-06_tie_001_fi.html

Toisaalta kuten seuraavista tilastoista huomaat, niin koulutus korreloi ansioiden mukaan aina peruskoulusta tohtorin tutkintoon: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_palkat.html#koulutusaste

Tämän lisäksi lukiot ja korkeakoulut, etenkin yliopistot, tarjoavat ihmiselle sivistystä joka on itseisarvoltaan jotain, jota ei voi verrata rahan kanssa.

Aca-Ac: Onko sinulla mitään todisteita sen puolesta, että miehet keskeyttävät koulun, koska saavat hyvän ja pysyvän työpaikan. Siis heidän uramahdollisuudet paranevat ilman tutkintoa? Väitän, että argumenttisi ei kestä tieteellistä tarkastelua.

Kaikissa kouluissa on yhteensä 30 000 naisopiskelijaa enemmän kuin miesopiskelijaa. Siispä mitä tekevät nämä nuoret miehet, jotka eivät käy missään koulussa? Onko tulevaisuudessa iso kasa työttömiä miehiä, koska koulutus ei kiinnostanut. Mitkä ovat miesten keskiansiot silloin, kun tilastoissa otetaan työttömät huomioon.

Tilastot: http://www.stat.fi/tup/suoluk/suoluk_tyoelama.html#tyottomyys

Kuten näemme miesten työttömyys on nyt suurempaa kuin naisten, jos tulevaisuudessa käy kuten "käy" niin teollisuus siirtyy yhä useammin muihin maihin ja alihankkijoita palkataa halvemman tason EU-maista, kun tehdään urakoita Suomessa. Tämä tietää kuivaa kauttaa miehisille aloille, miesten pitää löytää jotain muuta - tai jäädä peruspäivärahalle. Myös kaikki kansainväliset markkinakriisit tai tiukennetut ympäristösäännökset jne. peilaavat ensin miesten aloille. Lisäksi tekniikka on kehittynyt niin paljon, että miestä ei tarvita tekemään robotin tai koneen työtä. Nyt "miehiset alat" siirtyvät suunnitteluun, johtamiseen, teoreettiseen ja tietotekniseen osaamiseen, joten tulevaisuudessa fysikaaliset syyt eivät estä naista tekemästä miesten työtä (kuten ennen).

Anonyymi

Hyvä, että tutkitaan ja huomataan, että edelleen tyttöjä ohjataan siivoamaan ym ja poikia autetaan enemmän. Keskustelussa ei juuri tästä tutkimuksesta ole puhuttu. On väärin, että lapsia kohdellaan eri tavalla jo päiväkodissa sukupuolen takia.

Joku sanoi, että ei tiedä ketään naista, jota olisi syrjitty lapsena. Et sitten ehkä ole kovin monelta kysynyt. Minä tiedän monta perhettä, joissa pojilta ei ole vaadittu kotitöihin osallistumista, tytöiltä on senkin edestä. Tiedän monta tyttöä, joille on sanottu, että heistä toivottiin poikaa ja oltiin pettyneitä, kun syntyi tyttö.

Tietenkin miehille sopii, että nainen se on joka siivoaa jäljet ja laittaa ruuan maailman tappiin, mutta näin naisen näkökulmasta kyllä olisi hyvä, että vastuu arjesta jakaantuisi nykyistä tasaisemmin ja sen opettamisen voi kyllä jo aloittaa vaikka päiväkodista. Hyvä, että tasa-arvoisempaan suuntaan ollaan menossa. Kuitenkin yhäkin yleensä mies tekee mitä haluaa eli esimerkiksi perheen ja uran yhteensovittamisessa ei ole ristiriitaa, mutta naisen elämä muuttuu suuresti lasten syntymän jälkeen, vastuu arjen pyörittämisestä kaatuu naiselle ja uramahdollisuudet huononevat. Kyllä mies niistä lapsen sairaspoissaoloista voisi huolehtia yhtä hyvin kuin nainenkin. Naiselle uran luominen on vaikeampaa, vaikkei hankkisikaan lapsia, koska naisen palkkaaminen on riski: naisen työnantaja maksaa aiheutuvat kulut. Toisin kuin Ruotsissa.

Totta, että sukupuolineutraali kasvatus ei tuputa, kukin saa leikkiä sellaisilla leluilla, millä itse haluaa. Ei siinä siitä ole kyse, että pojista tehtäisiin tyttöjä ja tytöistä poikia.

väläys

MK: "Sukupuolineutraalissa kasvatuksessa nimenomaan EI TUPUTETA, toisin kuin tässä perinteisessä roolittavassa."

Minä en käsitä tuota perusväittämää, että olisi olemassa joku " perinteinen roolittava" kasvatus. Ei ollut ainakaan enää omassa lapsuudessani yli kaksikymmentä vuotta sitten. Tytöt ja pojat saivat tavallisessa päiväkodissa leikkiä vapaasti mitä halusivat, ei leikkitunneilla edes ollut mitään järjestettyä ohjelmaa, ja hyvä niin.

Kouluissa tytöt saivat valita teknisen työn ja poikia oli yhtä lailla kotitaloustunneilla. Ei kenellekään annettu koulun tai opettajien taholta mitään rooleja, kaikki olivat vain oppilaita.

Anonyymi

Väläys: nimenomaanhan tässä tutkimuksessa tuli esille, että tuputettavia rooleja on yhä, vaikka on luultu, että niistä on päästy eroon. Tytöt siivoavat jäljet ja saavat selvitä vähemmällä avulla jne.

vanhempi

Jos olisin kohdellut tyttäriäni ja poikiani aina samalla tavalla, niin tyttäreni olisivat usein itkeneet silmät päästään ja pojat olisivat jättäneet huoneensa siivoamisen sikseen.

Kertokaahan arvon (tiede)naiset olenko tehnyt väärin?

Enniten olen saanut neuvoja kohdella tyttöjä eritavalla nimenomaan vaimoltani. Tyttöjä ei saa kohdella kuten poikia, on ollut hänen "mottonsa" usein, kun olen puhunut tytöille kuin pojille. Ja ihme ja kumma, hänen neuvonsa ovat mielestäni osoittautuneet vuosien varrella aivan erinomaiseksi ja toimiviksi.

Metusalah

"Metusalah: Suurin osa ammattikoulun käyneistä ei omista omaa firmaa."

Tuo pitää paikkansa, mutta nämä "oman käden osaajat" pyörittävät yhteiskunnassamme melkoista harmaan talouden bisnestä oman toimensa ulkopuolella. Tämä on tutkittu fakta, ja lisäksi minulla on tästä asiasta vuosikymmenten kokemus kantapään kautta. Rakennus ja/tai remonttitöissä usein lähtökohtana on tämä: "Puolet urakasta verokirjalle, ja loput pimeästi." Näin tapahtuu varsinkin silloin, jos työ/urakka on "pieni", eli se voidaan tehdä iltatöinä tai muutamassa tunnissa. Tunnin tai kahden jutut tehdään lähes aina pimeästi. (Tämä väite ei toki koske useita suomalaisia "kunniallisia" firmoja.)
Naisilla ei yleensä tällaisia ammatillisia mahdollisuuksia ole. Mistä mahtanee johtua?

Anonyymi

"Tytöt siivosivat päiväkodissa poikia useammin omat jälkensä - ja toisinaan poikienkin jäljet. Tytöt saivat useammin auttaa aikuisia esimerkiksi ruuan jakamisessa. Poikia taas autettiin pukeutumisessa enemmän kuin tyttöjä – myös pyytämättä. Sillä aikaa tytöt saivat odottaa. Toisaalta pojille puhuttiin lyhyin komennoin, kun taas tyttöjen kanssa taas juteltiin pitemmin lausein."

Missä näistä lauseista on sitä tuputtamista? Ensimmäinen lause viittaa tyttöjen omaan aktiivisuuteen, poikien laiskuuteen. Toinen lause viittaa siihen, että poikia ei nähtävästi huolittu yhtä usein keittiöön, mutta toisaalta tyttöjäkään sinne ei vaadittu. Pukeutumisasiaa en oikein edes ymmärrä, että miten se liittyy mihinkään (ehkä voisi päätellä, että pojat kehittyvät hitaammin, joten pukeutumisessa on ongelmia). Onko erilainen kommunikointi tuputtamista? Kommunikointi on muutenkin ihan henkilökohtainen tapa viestiä; jotkut järkeilevät, toiset käskyttävät ja eräät mielistelevät. Lisäksi kommunikointi on todella paljon sen osapuolista riippuvaista. Itse ainakin keskustelen esimerkiksi työnantajan, jokaisen kaverin, tyttöystävän tai äidin kanssa eri tavalla.

"Myös pojille pyritään tarjoamaan vaihtoehtoja. Sundell arvelee, että temperamentiltaan rauhallinen poika voi haluta hiljaisempia leikkejä ja olla onneton, jos hänen on vain pakko koettaa riehua poikajoukon mukana."

Onko päiväkodeissa pakko mennä normaalisti kaikkiin leikkeihin mukaan, jos ei halua? (oma taisi siis olla parhaimmasta päästä 20 vuotta sitten, jos tälläinen ongelma on yleinen vielä 20 vuotta myöhemmin)

Yksflikka

Tässä artikkelissa puhutaan oikeasti asiaa. Kyllä minä (nyt 35v. nainen) olen aikoinaan kokenut, että pikkuveljeni sai, varsinkin sukuni vanhemmilta jäseniltä, varsin toisenlaista kohtelua kuin minä. Poikalapsi siis selvästi oli halutumpi ja hänet otettiin automaattisesti mukaan "miesten juttuihin" siinä missä minun piti auttaa kotitöissä, siivoamisessa, kasvimaan kitkemisessä, olla mukana ompeluseuroissa jne. "naisten jutuissa". Kaiken lisäksi minä jossain suhteessa varmasti myös kärsin siitä, koska en ole koskaan ollut tyypillinen tyttömäinen tyttö. Pidin rajuista leikeistä, kiipeilystä jne. Pidin silti tyttöjenkin leikeistä, että sen puoleen.

Omat vanhempani olivat varsin tasapuolisia lastensa suhteen, enkä sinällään kokenut, että minun persoonaani olisi nujerrettu tai minua pakotettu ennalta määrättyyn muottiin voimakkaasti. Olimme kumminkin erittäin tiiviisti tekemisissä vanhojen sukulaistemme kanssa ja koin, etten saanut varauksetonta hyväksyntää heiltä, koska en ollut tyypillinen "kiltti tyttö". Koska kaikki lapset haluavat hyväksyntää ja positiivista huomiota, yritin minäkin toteuttaa sitä mitä aikuiset minulta tuntuivat odottavan.. vaihtelevalla menestyksellä.

Ala-asteella varsinkin 3-6 luokilla opettajat olivat varsin iäkkäitä ja he odottivat tytöltä toisenlaista käytöstä, kuin pojilta. Osin ehkä tästä syystä käytösnumeroni olivat korkeintaan keskinkertaiset ja sain kuulla useammin kuin kerran, että "Se ei ole tytölle sopivaa.." tai "hieno nainen ei tee noin/käyttäydy tuolla tavalla". Myöhemmin ammatinvalinnan ohjauksessa jne. tuli tunne, että poikia ohjattiin aktiivisemmin teknisille aloille ja meitä tyttöjä hoiva-, palvelu- ja opetustyöhön.

Nyt aikuisena olen teknisellä alalla ja yhä vieläkin koen, etten tule varauksetta hyväksytyksi ammattilaiseksi sukupuoleni vuoksi. Sovinismi ei ole avointa, eikä näkyvää, mutta "herrakerhoihin" ei minulla ole asiaa ja minun sanani tuntuu painavan keskimäärin vähemmän, kuin miespuolisen kollegan. Urakehitykseni on myös selvästi hitaampaa, kuin ikäisilläni miehillä keskimäärin, huolimatta siitä, että olen lapseton. Isäni on kovin ylpeä tekniselle alalle suuntautuneesta tyttärestään.. ja jotenkin tuntuu, että olen tavallaan saanut "anteeksi" harmaita hiuksia aiheuttaneen rasavilliyteni vasta nyt aikuisena, sen jälkeen kun olen osoittanut pärjääväni ja pystyväni työskentelemään miesvaltaisella teknisellä alalla. Ilmeisesti alitajuisesti olen aina kokenut olleeni jonkinlainen pettymys vanhemmilleni, koska en ole ollut tyypillinen tyttölapsi?

Anonyymi

Metusalah: haluatko, että naiset rupeavat rikollisiksi? Näetkö sen tasa-arvona, että molemmat sukupuolet tekisivät rikoksia yhtä paljon. Ongelma ei tuossakaan ole sukupuolet vaan mahdollisuus rikokseen. Olen myös kuullut vastaavia tarinoita parturikampaajista, vedetään kirjanpidon ohi joka kolmas asiakas. Monilla naisten ammattikoulualoilla tämä on mahdollista. Tulisi miettiä miten talousrikollisuutta voitaisiin torjua yleisesti.

Edelleenkään tämä ei poista sitä faktaa, että suurinosa ammattikoulutaustaisista, joista 60% on miehiä tienaa vähemmän kuin korkeakoulun käyneet, joista 60% on naisia. Edellisessä viestissä antamani tilastot osoittavat tämän. Toisaalta tilastoista huomaa, että 2. asteella naisopiskelijoita on 7000 enemmän kuin miesopiskelijoita. Tippuuko todella 7000 miestä peruskoulun jälkeen koulutuksesta kokonaan ulos? Toisaalta ennustan edellisiin viesteihin perustuvilla argumenteillä, että miesten ja naisten työttömyysprosentit kääntyvät tulevaisuudessa entistä selvemmin naisten eduksi.

Poikien kasvatuksessa näyttäisi olevan paljon petrattavaa, koska koulut keskeytetään helpommin, 2. asteelle ei edes mennä ja korkeakouluopinnot eivät kiinnosta (edes pahin feministi ei varmaan toivo tätä pojalleen). Mielestäni tälläinen syrjäytyminen on paljon pahempi ongelma kuin se, että naiset valikoituvat ei-teknisille aloille. He pystyvät kuitenkin toimimaan yhteiskunnassa ja ehkä siinä työssä, josta oli haaveillut (työn todellisuudesta ei tiedä kuitenkaan etukäteen).

Yksflikka: "Poikalapsi siis selvästi oli halutumpi ja hänet otettiin automaattisesti mukaan “miesten juttuihin” siinä missä minun piti auttaa kotitöissä, siivoamisessa, kasvimaan kitkemisessä, olla mukana ompeluseuroissa jne. “naisten jutuissa”."

Hieman outo argumentti, koska samalla logiikalla poikalapsi sanoo, että hän ei ollut haluttu, koska tytöt otettiin automaattisesti mukaan "naisten juttuihin" ja hän joutui "miesten juttuihin". Oletko varma, että et ole kuvitellut tätä "et ollut haluttu lapsi" asiaa? Samalla tavalla veljesi sanoo, että sinä sait erilaista kohtelua! Sitä on veikea sanoa, mikä kohtelu on parempaa ja miten kasvatuksen paremmuutta edes absoluuttisesti mitataan, se on subjektiivista. Joku ihminen näkee, että ura on tärkein kriteeri, toinen ihmisen hyväluontoisuuden ja kolmas uskonnollisuuden. Vanhemmat eivät nyt yksinkertaisesti tiedä, mitkä ovat sinun elämänarvosi, kun olet aikuinen, ja ne jopa muuttuvat ajankuluessa.

Yksflikka

Anonyymi:

Kokemushan on subjektiivinen, minusta on outoa, että sinä kyseenalaistat minun subjektiivisen kokemukseni, varsinkin kun sinä et tunne minua, etkä perhettäni.

Et ilmeisesti myöskään lukenut tekstiäni kokonaan, vaan takerrut epäolennaiseen lauseeseen, eli siihen, että minut otettiin mukaan "naisten töihin" ja veljeni "miesten töihin". Minä en pitänyt niistä "naisten töistä", enkä pidä vieläkään! Silti minun oli pakko tehdä niitä (lue: minut pakotettiin, koska naisen pitää osata käsitöistä, siivousta, ruoan laittoa jne.), enkä päässyt mukaan niihin miesten töihin (koska tytön ei ole tarpeellista osata niitä miesten töitä). Eikä se tarkoita, että veljenikään olisi ollut siivoamisesta yhtään sen enempää innostunut, tai että hän olisi halunnut mieluummin neuloa, kuin rassata ruohonleikkuria.

"Oletko varma, että et ole kuvitellut tätä “et ollut haluttu lapsi” asiaa?"

Minä en missään vaiheessa sanonut, että olisin kokenut etten ole haluttu lapsi, olin aivan varmasti haluttu, sen tiedän. Mutta HYVÄKSYTTY on eri asia kuin HALUTTU. Ne myös sanoina tarkoittavat eri asiaa. Voit hyväksyä kaikenlaista, mutta et välttämättä halua sitä esim. itsellesi. Kun sanoin, että poikalapsi oli halutumpi, tarkoitin sillä sitä, että hän selkeästi oli iäkkäämmän väen suosikki, silmäterä, suvun ja nimen jatkaja jne jne.

Anonyymi

Yksflikka: “Poikalapsi siis selvästi oli halutumpi ja hänet otettiin automaattisesti mukaan “miesten juttuihin” siinä missä minun piti auttaa kotitöissä, siivoamisessa, kasvimaan kitkemisessä, olla mukana ompeluseuroissa jne. “naisten jutuissa”.”

"Hieman outo argumentti, koska samalla logiikalla poikalapsi sanoo, että hän ei ollut haluttu, koska tytöt otettiin automaattisesti mukaan “naisten juttuihin” ja hän joutui “miesten juttuihin”."

Ei ole yhtään outo argumentti. Tyttö joutuu kotitöihin ja poika esim.ongelle, pitää olla aika tyhmä jos sanoo, että kotityöt ja kitkemiset ovat yhtä kivaa kuin ne harrastukset ja kivat puuhailut.

On väärin kohdella ihmisiä eri lailla pelkästään sukupuolensa takia. On väärin poikia kohtaan, että heille ei puhuta yhtä paljon kuin tytöille. Johtuisiko osa poikien äidinkielen ongelmista koulussa tuosta. Ja on väärin pyytää aina tyttöjä sinne keittiöön, kyllä sinne pojatkin menisivät kun pyydettäisiin ja tasapuolisuus olisi oikein.

Monet sanovat, etteivät he ole itse huomanneet erilaista kohtelua. Tuo on vähän hupaisaa, kun juurihan tuossa tutkimuksessa sanottiin, että se erilainen kohtelu juuri tapahtuu huomaamatta, sitä ei edes tiedosta. Mutta sitä on olemassa, sen huomaa, kun alkaa tarkemmin seurata, niin kuin mainitussa tutkimuksessa.

Anonyymi

Kyllä yhä on paljon sitä, että poikaa pidetään parempana kuin tyttöä. Turha vähätellä kuvitteluksi sitä, että osoitetaan pojan olevan parempi. Sitä on yllättävän paljon. Kun saimme toisen tyttären, tuli sääliviä kommentteja. Kolmatta odottaessa moni toivoi todella suoraan, että olisipa poika, "jos se on tyttö niin lohtuna on edes se, että vaatteet on jo valmiina". Kolme tytärtä saanut tuttavani sanoi, että hyvä jottei surunvalitteluja esitetty kolmannella kerralla.

Minulle ei ollut edes mietitty tytön nimeä raskausaikana, niin kovasti oli toivottu poikaa.

Näköjään miehille on aika paljon yllätyksiä naisten maailmassa.

Metusalah

"Haluatko, että naiset rupeavat rikollisiksi? Näetkö sen tasa-arvona, että molemmat sukupuolet tekisivät rikoksia yhtä paljon."

Tietenkään en näe asioita näin. Naisen asemaa yhteiskunnassa kannattaa kuitenkin peilata hieman pidemmän historiallisen perspektiivin näkökulmasta tarkastellen, eli pähkinänkuoressa vaikkapa seuraavasti:
Raamatun (vanhan testamentin) oppien mukaan ”nainen on saastainen kuukautisten ja niiden loppumisen jälkeisten seitsemän päivän aikana”, eli noin kahden viikon ajan kuukausittain.
Edelleen Raamattu opettaa:
"Naisten tulee olla vaiti seurakunnan kokouksissa. Heidän ei ole lupa puhua, vaan heidän on oltava kuuliaisia, niin kuin lakikin sanoo." (1. Kor. 14:34). Suomessa on vielä iso liuta pappeja (ja maailmassa seurakuntia), joiden elämänkatsomus lähtee tästä aksioomasta.

Kulttuurien kehityksen näkökulmasta asioita tarkastellen naisen aseman parantuminen yhteiskunnassa on vieläkin suorastaan häkellyttävän uusi asia, eli vain noin 100 vuotta on kulunut tästä: ”Suomi antoi kolmantena valtiona maailmassa ja ensimmäisenä maana Euroopassa naisille äänioikeuden vuonna 1906. Samalla valittiin Suomen eduskuntaan maailman ensimmäiset naisparlamentaarikot.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Naisten_%C3%A4%C3%A4nioikeus

Nykyisin naisen asema yhteiskunnassa on kaiken aikaa lähentynyt miesten valtikkaa, mutta silti naisen €uro on vieläkin vajaa miesten vastaavaan verraten. Mari Kiviniemen tapaus Keskustan puheenjohtajana osoittaa käytännössä sen, mitä ei ääneen kukaan uskalla vieläkään lausua. Eli nainen ei vielä tänä päivänäkään ole tiukan paikan tullen tasa-arvoinen miehen kanssa!
Näin siis meillä Euroopassa, ja tilanne huononee koko ajan, mitä kaemmas täältä edet5ään ...

Jani

Anonyymi: "Tyttö joutuu kotitöihin ja poika esim.ongelle, pitää olla aika tyhmä jos sanoo, että kotityöt ja kitkemiset ovat yhtä kivaa kuin ne harrastukset ja kivat puuhailut. "

Tottahan toki pointti menee perille paremmin, jos sanot että poika pääsee ongelle siinä missä tyttö joutuu kotitöihin.

Itse ainakin jouduin raskaisiin ulkotöihin ja korjausavuksi tuntikausien ajaksi talvellakin siinä missä siskoni keitti joskus kananmunia, pyyhki pölyjä ja ehkä viikkasi vaatteita siististi sisällä lämpimässä ja jako meni näin siksi, että olin poika. Näin siis 70-luvulla.

Sama asetelma on edelleen yleinen maaseudulla: pojat tekevät raskaat työt, tytöt kevyemmät. Pojille annetaan myös vähemmän mahdollisuuksia kivaan puuhailuun ja harrastuksiin.

Alina

Minua vähän ihmetyttää tämän yhden anonyymin valitus siitä, että pojilla/miehillä menee huonosti ja silti hän ei käsittääkseni halua muuttaa nykyistä lähestymistapaa. Jos kerran nykyään menee huonosti, niin eikö ole hyvä että asioita muutetaan? En todellakaan usko, että kukaan tavoittelee sitä, että pojilla/miehillä menee huonosti. Ja kun tämä anonyymikin meinaa, että tulevaisuudessa on enemmän töitä ns. naisten ammateissa, niin ehkä pitäisi jopa ohjata poikia enemmän niihin?

Kerran luin jonkun lukijan kommentin tästä poikien huonosta koulumenetsyksestä, joka muutti ainakin omia asenteitani. Eli teoreettiset kouluthan olivat alkujaan tarkoitettu vain pojille. Ei ajateltu, että tytöillä aivot riittävät opiskeluun tai että siitä olisi mitään hyötyä. Ja kyllä niissä vanhanajan kouluissa oli kova kuri ja istuttiin hiljaa. Nyt pojat eivät sitten muka pysty tällaiseen. Tässä olisi vähän miettimistä.

Maria

"Muun muassa. Valitsit tarkkaan esimerkkisi. Olisit voinut valita pojille myös isän kanssa auton korjaamista, elektroniikkalaitteiden kanssa pelehtimistä tai shakin peluuta, riippuen isän mieltymyksistä. Jos toinen sukupuoli perehtyy näihin pienestä pitäen ja toinen pöydän kattamiseen, niin mitenköhän nämä peilaavat aikuisiän työuriin? Kumpikohan pääsee parempi palkkaiseen ja arvostetumpaan työhön. Näin päästään siihen, että johtaja-asemat ja tekniikkapuolen työt ovat oletusarvoisesti miesten töitä, vaikka naisia siellä myös on. Jos joku sanoo “johtaja”, niin kaikki kuvittelevat miesjohtajan. Tarvitaan painotus “naisjohtaja”. Ei virallisesti tietenkään. Esitetään myös sivulause “joka muuten on nainen” kun puhutaan ohjelmoijista. "

Amen. Tiivistit hyvin, miksi sukupuolineutraalilla kasvatuksella ON merkitystä. Usein ajatellaan, että ei sillä ole väliä, kasvatetaanko naisista hoivaajia vai ei. Kyllä sillä vaan on. Monet naiset myös uupuvat, kun yrittävät tasapainoitella perheen ja työelämän välissä ja tehdä suuremman osan kotitöistä, sen sijaan, että vaatisivat/pyytäisivät miehiä tekemään saman.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto