Tiedättekö mitä selluliitti on ja miksi se on ikuista? Minä en tiennyt ennen kuin tein siitä jutun vasta ilmestyneeseen Tiede-lehteen.

En tiennyt mitään niin yleisestä luonnonilmiöstä. En vaikka olen sitä ikäni nähnyt, kuunnellut yleisnaisellista voivottelua monituisissa pukuhuoneissa ja joskus valittellut itsekin.

Enkä muuten tiennyt sitäkään, mistä ukkosen jyrinä johtuu. Miten paljon onkaan ympärillä arkista tuntemattomuutta, jota ei edes älyä ihmetellä.

Viime aikoina olen hakenut vastauksia myös sellaisiin hiukan monisyisempiin kysymyksiin kuin miten lapsen pitäisi harrastaa liikuntaa että hänestä voisi tulla huippu-urheilija ja mistä moraali on peräisin.

Aika hulppea duuni mun mielestä, kun saa palkallisesti ottaa selvää tällaisista asioista.

Olen myös sitä mieltä, ettei hyvää lehtijuttua synny mistään aiheesta, ellei tekijällä ole mielessä jotain kiinnostavaa kysymystä, johon hän koettaa kirjoituksessaan vastata.

Kommentit (9)

Mörö

Työtä tehdessä jos oppii lisää, työ on silloin antanut enemmän kuin palkan.

meikämie

Ja sitten vielä ihmetellään, kun tiedetoimittajat kirjoittaa perättömiä juttuja, kun eivät ymmärrä tutkimusraporteista pölkäsenhöläystä.

Ei pahalla (:

Puudeli

No Opiskelija, Meikämie ja muutkin, tiesittekö itse vastaukset yllä oleviin kysymyksiin?

Mureneeko luottamuksenne meihin toimittajiin täysin kun kerron, ettei kukaan meistä joteskin vaan itsestään tiedä kaikkia niitä maailman asioita, joista tiedotusvälineissä kerromme.

Journalistin työssä kaikkein olennaisinta on hoksata, mitä me ja meidän yleisömme emme tiedä, vaikka olisi hyödyllistä tai tarpeellista tai hauskaa tietää. Sitten hankimme sen tiedon ja
tarjoamme teille.

Sikäli toimittajan työ on sukua tutkijan työlle, että keskeistä on taito kysyä ja kyseenalaistaa. Ja taito etsiä vastauksia.

Meikämieltä haluan kysyä vielä erikseen, mistä päättelit etten ymmärrä tutkimusraporteista hölkäsenpöläystä. Eikö niitä voi ymmärtää, ellei tiedä, mitä selluliitti on?

Miksi opiskelet?

Hei Opiskelija,
Miksi sinä opiskelet, päästäksesi töihin vai oppiaksesi uutta?
Oletko ajatellut, että asiat täytyy oppia ennenkuin ne tietää.
Sellaisia ihmisiä, jotka tietävät kaiken ei kutsuta tiedemiehiksi eikä tutkijoiksi, vaan besserwissereiksi.

Rick Dickless

Jokaisen ihmisen tiedoissa on suuria aukkoja; jopa Erik Toivasella.

Jokaisen tiedot myös vanhenevat pelottavan nopeasti.

Itse olen ihmetellyt, mikä on tutkintoni arvo, kun suurin osa 80-luvulla yliopistossa oppimastani on nykytiedon mukaan väärin. Tosin selluliittia ei ollut silloin vielä keksitty - tai ainakaan minun havaintojeni mukaan sitä ei esiintynyt luonnonvaraisena.

sciencefictiontoimittaja

Tiedetoimittajan työ kuulostaa hauskalta varsinkin, jos pitää kirjoittamisesta ja osaa käyttää mielikuvitustaan uusien aiheiden keksimiseen ja (arkipäivänkin) tieteellisten ongelmien ratkomiseen. Työssä saa varmaankin haastatella kiinnostavia ja persoonallisia tutkijoita ja pääsee ehkä sivistämään itseään tiedekonferensseihin. Vaikuttaa todellakin unelmatyöltä, jossa voi tyydyttää tieteellistä uteliaisuuttaan. Miten tiedetoimittajaksi pääsee, ja kuinka paljon 'kopioitte' aineistoa muista populaaritiedejulkaisuista? Miten yleensä keksitte artikkelien aiheet: seuraamalla ajankohtaisia trendejä, oman kiinnostuksen mukaan ja luovaa mielikuvitusta käyttäen, ...? Entä onko kukaan tutkija koskaan myöntänyt saaneensa uusia ongelmanratkaisuideoita tai tutkimusaiheita haastattelujenne ansiosta?

Tuosta lapsen huippu-urheilu-urasta: Kannattaako lapsiaan edes yrittää moiseen? Moni - myös lapsiaan liikuntaharrastuksista toiseen kuskaavista vanhemmista - ylirasittuu ja palaa loppuun urheilumaailman tähtiä tavoitellessaan. Fyysisten ominaisuuksien ja monipuolisuuden lisäksi tarvitaan varmasti myös 'hyviä' psyykkisiä ominaisuuksia eli tehokasta itsensä motivointia, periksiantamattomuutta, suunnatonta kilpailuviettiä ja tietynlaista aggressiivisuutta sekä tietenkin kunnollista valmennusta ja ravintoa. Loppujen lopuksi huippu-urheilussa pärjää useasti vain fysioterapialla, urheilulääketieteellä ja sortumalla douppinkiin, ja siitäkin huolimatta, tai ehkä juuri sen takia, huippukilpaurheilijan ura on suhteellisen lyhyt. Miksi pyrkiä terävimmälle huipulle, josta on pitkä pudotus alas, kun terveellisemmin pärjää kohtuullisella liikunnalla ja asettamalla tavoitteensa huippu- ja penkkiurheilun välimaastoon? Leikkimielellä liikkuen ei tule itku silmään, vaikka havaitsisikin, että toiset ovat lopulta parempia ja oma kilpaurapanostus on mennyt osittain hukkaan. Minä tyydyn huippu-urheilemaan vain mielikuvituksessani ja unissani. Sitä voi kutsua vaikka mentaaliurheiluksi ja psyykkiseksi valmennukseksi.

Puudeli

Hei Sciencefictiontoimittaja, tiedetoimittajan työ on kiinnostavaa ja hauskaa juuri niistä syistä joita luettelit. Hyvät juttuaiheet voisi jakaa karkeasti kolmeen luokkaan:
1) Suuret löydöt ja merkittävät paradigman vaihdokset. Niistä pysyy kärryillä kun seuraa Naturea, Scienceä ja niiden tiedotepalveluita sekä populaarilehtien puolelta vaikkapa New Scientistiä ja Scientific Americania. Paljon muutakin tiedetoimittajat lukevat. Tiede-lehdessä on harvakseltaan käännösartikkeleita, yleensä jutut tehdään kokoamalla tietoa useista lähteistä ja haastattelemalla tutkijoita.
2) Poliittisen väännön alaiset tai muuten ajankohtaiset aiheet, joissa tutkimustieto voi auttaa järkevän kannan muodostamisessa. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen torjunta, geenitekniikan riskit, kesäajan mielekkyys, jätteiden polton järkevyys jne. Näiden aiheiden keskimiseksi täytyy seurata yleistä keskustelua ja miettiä, mistä paras tutkimustieto asiasta löytyisi.
3) Kaikki mitä ikinä olet halunnut tietää, vaikka et ole älynnyt kysyä -aiheet. Nämä löytyvät omasta päästä, tuttavapiiirin läpänheitosta tai vaikka lapsilta.

Yleisin reitti tiedetoimittajaksi on, että ensin hankitaan toimittajan ammattitaito, sitten innostutaan kirjoittamaan tieteestä ja erikoistutaan siihen. Harvinaisempaa on, että tutkija loikkaa toimittajaksi, mutta kyllä sellaisiakin tiedetoimittajia on, erityisesti täällä Tiede-lehdessä.

Kuukausipalkkaisia tiedetoimittajan paikkoja ei ole Suomen tiedotusvälineissä ole paljon, mutta moni freelancerkin elättää itsensä kirjoittamalla tieteestä ja myymällä jutut lehtiin.

Urheilua koskevat kysymyksesi ovat hyviä, ja yritän vastata niihin Tiede-lehteen jutullani. En raaski tyhjentää pajatsoa tässä blogissa.

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto