Tiede-lehden pikkujouluissa muisteltiin, miten vähän aikaaon siitä kunSuomi oli kehitysmaa. Vielä sotien jälkeen Kainuun kurjissa mökeissä kasvoi rääsyisiä lapsilaumoja, joille jaettiin avustuksina Unicefin maitojauhetta.

Toimituksen nuorin jäsen ihmetteli, miten Suomi onnistui vaurastumaan niin nopeasti. Vastaus tuli kolmesta suusta yhtä aikaa. Sotakorvausten takia.

Kokonaisia teollisuuden aloja oli pakko polkaista pystyyn, että saatiin rahdattua Neuvostoliittoonjunanvaunuja ja paperikoneita ja ties mitä.Ilmaiseksi.Mutta kun viimeinenkin lasti oli viety,modernit tehtaat alkoivat puskea myytävää maailmalle.

Nyky-Suomessa hallituksen ja teollisuuden isot pojat itkevät, ettei teollisuutta saapanna torjumaanilmastonmuutosta, ennen kuin muutkin tekevät samaa. Viu viu,ei saapainostaakehittämään energiapihiäja päästötöntä tekniikkaa, jota parinvuoden päästä voisi myydä koko maailmaan.

Hau hau herrat, ettekö haista markkinoita?

Kommentit (22)

laamanni

Hyvä teksti kun opin paljon uutta. Miekään en tajua miksei teollisuudessa voitaisi vähentää päästöjä yhteisen hyvä nimeksi. Pitääkö tässä alkaa boikotoimaan? Eikös nimenomaan TEOLLISUUS ole se, kenen päästöt on ne merkittävät. Pitäisi kieltää saasteiden päästäminen kokonaan, eikä hyssytellä rahavirtoja. Kuka sil rahal tekee mitään, jos meidän ympäristöstä tulee tukala.

Sotakorvaukset eivät maata rak...

Kolme herraa, olettaen että he olivat miespuolisia, ovat nielleet 70-luvun neuvostoliitoa varoneen "totuuden". Sodan jäkeen euroopassa oli kysyntää kaikesta jälleenrakennusmateriaalista. Sen sijaan että materiaali olisi annettu ilmaiseksi neuvostoliittoon olisi se voitu myydä hyvään hintaan eurooppaan. Tästä olisi maahan saatu arvokasta pääomaa ja tuotetut tuotteet olisivat olleet paremmin eurooppaan suunnattuja.
Tämä energiapihi ja päästötön teknikka on tässä suhteessa vielä pahempi. Samoilla markkinoilla joutuisi kilpailemaan tuotteilla joiden valmistuskustannus on suurempi, ja josta saatava kilpailuetu olisi muiden maiden lainsäädäntömuutosten toiveiden varassa. Herrat haistavat markkinat, ja ne haiskahtavat.

Ellroy

Jeesus sentään muutti kalat leiväksi. Meidän herrat nielevät omaa spyttiänsä.

perusäijä

Eivät ihmiset ole koskaan mukavuudestaan tinkineet ilmaiseksi. Tarvitaan tarpeeksi potkua persiille että saadaan suuria projekteja käyntiin. Esimerkkinä siitä nuo sotakorvauksetkin ja niiden maksaminen ja miksipä ei maapallon ilmaston pelastaminenkin. Saisi tulla joku herra Marsista toteamaan että nyt ne päästöt kuriin tai laitetaan teidät pihveiksi. Kummasti alkaisi homma toimimaan.

Astronomy

Ilmastonmutoksen ehkäisy on niin iso asia että jätänpäs sen muiden viisaampien ratkaistavaksi... Suomi on niin pieni pläntti tän pallon pinnalla että ihmettelen jos me osataan vaikuttaa ilmastonmuutokseen tai edes autetaan sen ratkaisussa? Vaikka ei sen puoleen, onhan Suomessa viisaita tietäjiä jotka jotain viisasta voisivat päästää suustaan, mutta kun vain teot on tärkeitä niin taitaa olla turha toivo.
Laitetaan ekaksi ainakin Turun liikennevalot kuntoon niin ei tartte pysähtyä joka jumalan valoissa ja poltaa bensaa ihan suotta liikkeelle lähdettäessä. Tää ei olis edes vaikeaa, tän jälkeen sitten kaikkien muidenkin kaupunkien valot kohdalleen niin tulee säästöä ettei tiedä minne sen kaiken rahan työntää!! Ja kun tää on tehty niin mietitään vielä miten kannattavaa ja järkevää on puristaa bio-bensaa palmupuista....

Astronomy

Ja kävipä niinä päivinä että herrat suuressa viisaudessaan päättivät alkaa puristamaan bio-polttoainetta palmun hedelmistä. Ja kävipä pian niiden päivien jälkeen, että pian huomattiin miten paljon enempi bio-polttoaineen puristus kuluttaa energiaa ja saastuttaa maailmaa ja edesauttaa lämpiämistä. Ja kävipä vielä niinkin että tästä ei välitetty, pitäähän maapallo pelastaa keinolla millä hyvänsä....

meikämie

Sotakorvauksien maksaminen kyllä rakensi Suomen teollisuuden, oli se teollisuus sitten millaista hyvänsä ja tuotetun tavaran laatu mitä hyvänsä. Nimenomaan sotakorvausteollisuus siirsi Suomen lopullisesti teollistumisen tielle. Tuskin Suomeen olisi syntynyt yhtä nopeasti yhtä laajaa teollisuutta vain markkinoiden kysynnän varassa. Kyllä sotakorvausten maksaminen oli se tekijä, mikä pakotti teollistamaan maan nopeasti.Se, että tuotteet piti antaa Neuvostoliittoon, oli tietenkin valitettavaa, mutta kuten Stalin totesi, kun sotakorvausten taakasta valitettiin, niin Suomelle oli suuri taloudellinen etu se, ettei maata miehitetty ja sotakorvausten ottoa - tai maan puhtaaksi ryöstöä à la Saksan itäosa-suoritettu puna-armeijan toimesta.

Energiapihille ja päästöttömälle tekniikalle syntyvät kyllä markkinat, koska muutakaan avihtoehtoa turvata planeeta tulevaisuutta ei ole. Se on vain muutamien vuosien kysymys.

Operator

Taitaa Suomen teollisuuden yksi suurimmista ongelmista olla se, etä ei osata tarpeeksi katsoa tulevaisuuteen ja panostaa tuotekehitykseen. Esimerkiksi kelpaa hyvin ongelmissa rypevä paperiteollisuus. Ennen yhteisvaluuttaa ei ollut tarpeen satsata tuotekehitykseen ja tuotannon virtaviivaistukseen, koska kilpailukykyä pidettiin yllä devalvaatioilla. Jotenkin nykyinen meno vaikuttaa vähän samalta. Lähitulevaisuudessa on yksinkertaisesti pakko leikata päästöjä ja energian kulutusta. Jos aloitteen ottaa omiin käsiin selviää muutoksesta helpommin.

Skeptikko

Ilmastonmuutos on niin iso asia, että siitä ovat monet tunnetut tieteentekijätkin eri mieltä. Vaikka IPCC väittää, että siitä vallitsee
konsensus, asia ei suinkaan ole näin yksinkertainen. Voit tutustua asiaan täällä: http://www.tapionajatukset.com/45

Ukki

Sotakorvaustuotteet toimitettiin v. 1945 - 1952. Ei siinä ajassa voitu luoda uutta teollisuutta niissä oloissa,kun maailma oli raunioina ja valuuttapulan takia raaka-aineidenkin saanti oli toivotonta. Jo olemassaollut teollisoos ( ase-lentokone-telakat-valimot - konepajat - puunjalostus ) mukautettiin sotakorvaustuotantoon. Laivoja - jopa sukellusveneitä - rakennettin Suomessa ennen sotaa. Koettakaapa etsiä sellainan teollisuuslaitos,joka on perustattu ja rakennettu sotakorvaustuotantoa varten. Olin silloin telakalla töissä.

Markku

Voitaisiin jo unohtaa tämä Kekkosen ajan höpinä sotakorvauksien siunauksellisuudesta Suomen teollisuudelle.
Kun teollisuuden tuotanto vuosikausien ajan vietiin korvauksetta ulkomaille, niin eihän siitä ollut muuta seurausta kuin köyhtyminen. Kesti pitkälle 2000-luvun puolelle ennenkuin Suomen elintaso alkoi lähestyä Länsi-Euroopan elintasoa

Dodo

Uskomattoman naiivia: että sakkojen maksaminen muka olisi tehnyt Suomesta varakkaan. Oman isäni (s. 1922) puheista muistan, että sodasta palanneet miehet olivat täynnä tarmoa tehdä paitsi lapsia, myös rauhan töitä ja ansaita rahaa. Suomi olisi noussut joka tapauksessa. Neuvostoliitto vain jarrutti menestystä mainittujen seitsemän vuoden aikana, ja ajan hengen mukaisesti sekin selitettiin väärin päin.

Pekka

Sotakorvaukset olivat ratkaisevan tärkeitä teollistumisen kannalta. Ne tarjosivat suuret, suojatut kotimaiset markkinat monen alan yrityksille, eihän sitä työtä yritysten kannalta ilmaiseksi tehty.

Se ei kuitenkaan ollut ainoa tekijä. yhtä merkittävä oli sodan aiheuttama yhteiskuntarakenteen muutos. Kaksinapaisesta (sivistyneistö - kansa) rakenteesta siirryttiin tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. Yksilön kyvyt tulivat ratkaiseviksi etenemiselle yhteiskunnan vaikutusvaltaisimpiinkin asemiin. Tämä perustui kokemukseen jonka 5 vuotta korvessa yhdessä rämpiminen oli tuottanut. Koskelan Villetkin saivat ansaitsemansa arvon.

Ns. aseveliakselit pyörittivät Suomea ja suurista asioista päästiin järkeviin kompromisseihin vaikka joskus kädenvääntö oli rajuakin. Sodankäyneet miehet jakoivat ihmiset kolmeen ryhmään. Olivat ystävät ja vastustajat ja kolmantena ne jotka yrittivät tehdä vahinkoa Suomelle.Viimemainitut jätettiin sivuraiteelle.

Siinä hengessä elettiin -70-luvulle saakka. Kehitettiin peruskoulu, hyväksyttiin naiset työelämään, luotiin tulopoliittiset ratkaisut jne.

Konsensus, jota myös kansalliseksi identiteetiksi voisi kutsua, näyttää olevan hajoamassa. Mitään ei ole kuppikuntien yläpuolella.

Ukki

Pekalle ! ! Ilman sotakorvauksiakin suljetut ja säännöstellyt kotimaiset markkinat,sekä lähes koko euroopan tavarapula tarjosivat yrityksille mahdollisuuksia,ei soumen valtion olisitarvinnut kustantaa tvaroiden vientiä,vaan maksu olisi saatu ostajilta ja kansantalous vaurastunut nopeammin.

Crash

Insinööri ei oikein ymmärrä markkinointia tai viestintää. Ei edes diplomi-insinööri. Siinä muuan teollisuuden asennepullonkaula.

Pekka

Eivät ne sotakorvaukset tainneet ihan vapaaehtoisia olla.

Suomen nousuun vaikutti merkittävästi vielä kolmaskin tekijä: Karjalan siirtolaiskysymyksen onnistunut hoitaminen. Siirtolaisuus myös lisäsi olennaisesti väestön liikkuvuutta. Karjalaispoikien ja -tyttöjen oli helpompi lähteä opintielle (ja muuallekin) verrattuina paikalleen juurtuneeseen kantaväestöön. He vetivät sitten perässään kaikki kynnelle kykenevät.

Historian tutkijoiden kannattaisi lopettaa ruumenien puiminen ja keskittyä siihen mitä tästä prosessista olisi opittavissa. Tiedolle on kovasti kysyntää nykyisessä pakolaisten täyttämässä maailmassa.

Pekka

Pakolaisuuden hoitoa Suomessa sodan jälkeen en ole havainnut tutkitun. Tähän on luonnollinen poliittinen syy, olihan eräs ongelman avainhenkilöistä vuosikymmeniä erittäin aktiivinen ja kiistelty yhteiskunnallinen vaikuttaja. Veikko Vennamo pyöritti Asuntohallitusta diktaattorin ottein ja hänen persoonansa nostaa allergisia reaktioita tänäkin päivänä.

Sodan jälkihoidon näen kaksivaiheisena prosessina. Ensiksi suoritettiin tilanteen vakiinnuttaminen. Tarjottiin nopeasti (noin kahdessa vuodessa) sekä luovutetuilta alueilta vastaanotetuille pakolaisille että sodasta palanneille rintamamiehille mahdollisuus mielekkääseen työntekoon. Maanomistusta järjestettiin merkittävästi uudelleen, halpakorkoisia lainoja, standardoituja talojen piirustuksia, ammatillisia neuvontaverkostoja, laajat sähköistämis- ja teiden rakentamisohjelmat ja varmaan muutakin merkittävää tukea. Niiden avulla lähes miljoona suomalaista ansaitsi kovalla työllä itselleen ja perheelleen elannon ja sai mahdollisuuden vaurastua.

Toinen aalto syntyi kun yhteiskunnan luokkarakenne muuttui aiemmin mainitsemallani tavalla yksinapaiseksi. Vain pintapuolisesti paikoilleen asettunut väestön osa liikkui herkästi tarjolle tulleiden työ- ja opintomahdollisuuksien perässä hakien parempaa elämää. Lahjakkuusreservit tulivat aktiiviseen käyttöön.

Crashin kommenttiin haluan lisätä sen että "insinööri" ei aina ole ollut "insinööri". Parin sodan jälkeisen sukupolven ominaisuuksiin kuului joustavuus ja monitaitoisuus, pientitilla selviytymisen perusopit. Ne tuottivat kustannustehokkuutta. Teknillinen ja kaupallinen osaaminen eivät olleet eriytyneitä kuten nykyisissä organisaatioissa. Noin puolet teknillisen koulutuksen läpäisseistä päätyi kaupallisiin rooleihin työelämässä.

Myös asennoituminen oli erilainen. Näiden sukupolvien perinteestä puuttuivat mm. kokonaan käsitteet "työaika" ja "vapaa-aika", joista on työväenluokkaistumisen myötä tullut avainkäsitteitä. Sellaisille käsitteille ei ollut käyttöä sen paremmin sodan juoksuhaudoissa kuin sodan jälkeisillä pientiloilla ja työmaillakaan.

Joitakin vastaavia prosesseja on osittain nähtävissä mm. Palestiinan ja Kiinan nykyisissä olosuhteissa. Niitä ei kuitenkaan ole osattu organisoida läheskään yhtä tehokkaasti ja tulokset ovat olleet siksi vaatimattomia.

JohnnyGoGo

"Saisi tulla joku herra Marsista toteamaan että nyt ne päästöt kuriin tai laitetaan teidät pihveiksi. Kummasti alkaisi homma toimimaan."

:)

Paras kommentti ikinä!

Bomt Kneder

Muutama vuosi sitten tarkastettiin väitöskirja, muistaakseni Oulussa. En nyt löydä kotoa sen tekijää ja nimeä. Kuitenkin siinä todettiin, että vastoin perinteisiä käsityksiä sotakorvauksina ei vaadittu tuotteita, joita täällä ei oltu ennen tehty, vaan nimen omaan samoja teollisuuden tuotteita, joita Neuvostoliitto ja jo vanha Venäjä oli ostanut Suomesta.

Ilmeisesti siellä katsottiin hyvin tarkkaan mitä on realistista vaatia ja lyötiin listat pöytään. Sen takia Suomi myös selvisi niistä niin hyvin koska osaamista ja tietotaitoa oli. Vaaditut määrät olivat niin suuria, että tuotantoa piti laajentaa hurjasti. Tällä oli tietysti maan teollistumiselle suuri merkitys.

Tatu Ollila

Kun samat ihmiset omistavat sekä öljyn, että teollisuuden ei ole kyse siitä, ettei haistettaisi markkinoita vaan siitä, ettei kukaan halua kusta omaan jalkaansa ja ympäristöstä/ihmisistä viis..

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto