Niin meni lukuvuosi ja kotona ollaan taas. Sade ropisee kattoon. Blogin kirjoittaminen jäi viimeisen kuukauden ajaksi, kun rypistin valmiiksi raporttia omasta tutkimuksesta, joka kuului pakollisena osana koulutusohjelmaan.

Työn valmistumisen hauskimpia juhlistuksia oli high table -illallinen, jolle ohjaajani kutsui minut koticollegeensa New Collegeen. New College ei ole uusi vaan Oxfordin vanhimpia ja viiden statukseltaan korkeimman joukossa.

Tylypahkamaisessa ruokasalissa opiskelijat nauttivat päivittäin ateriansa. Opettajat ja heidän vieraansa illastavat pöydässä, joka on korokkeella muista erillään. Tuli palaa kynttilöissä, tarjoilijat palvelevat, keskustella pitää. Vasemmalla puolella istui italialainen filosofi, jonka erityisalaa oli antiikin filosofia, Platon, Aristoteles ja kumppanit. Vastapäinen seuralainen oli erikoistunut hankkimaan rahaa collegelle. Toinen vastapäätä oli emeritusfyysikko. Oma ohjaajani Jeremy Harris on yliopiston tiedotusjohtaja ja työskennellyt aiemmin esimerkiksi Canterburyn arkkipiispan tieduspäällikkönä sekä BBC:n Moskovan kirjeenvaihtajana perestroikan ja glasnostin aikaan. Ehkä voitte kuvitella, ettei ollut aivan tylsää.

Seinältä katsoivat ammoisten rehtoreiden muotokuvat, yhtenä legendaarisimpana William Spooner, jonka mukaan englannin kieleen on tullut sana spoonerism. Se tarkoittaa samaa kun sananmuunnos. Spoonerilla oli taipumus sekoilla sanoissaan, ja se innosti opiskelijat luovaan jäljittelyyn, jonka tuloksena kuuluisia spoonerismeja on paljon, mutta varmuutta siitä, mitkä olivat rehtorin omia, on vähän.

Kesäpähkinäksi tarjoan teille muutaman. Mitähän pappisrehtorin oikeasti pitikään sanoa?

You have hissed all my mystery lectures.

Is the bean dizzy?

The Lord is a shoving leopard.

Three cheers for our queer old dean!

Kommentit (0)

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto