Uutiset eivät ole ilmaisia eivätkä edes halpoja vaan kalliita. Silti tiedotusvälineet ovat jaelleet journalistista sisältöään netissä ilman mitään vastinetta vuosikymmenen ajan. Se on osoittautunut itsetuhoiseksi toiminnaksi. Suomessakin on uutisoitu merkittävien yhdysvaltalaislehtien kaatumisesta, Britanniassa paikallislehdet uhkaavat kadota kokonaan, eivätkä suomalaiset lehdet ole mitenkään turvassa samalta kohtalolta.

Sanomalehdet tekivät pitkään loistavaa taloudellista tulosta jakamalla uutisia ja analyysia alihintaan sekä paperilla että netissä, koska suuria kohdeyleisöjä tavoittelevat mainostajat kantoivat lehtitaloihin rahaa ovista ja ikkunoista. Nyt lehti-ilmoittelu on vähentynyt, koska levikit ovat pienentyneet.  Yhä useammat lukijat ovat hylänneet paperilehdet ja tyydyttävät tiedonjanonsa netissä.

Lehdet kilpailevat verissä päin nettiyleisöistä, ja ne ovatkin kasvaneet suuremmiksi kuin paperilehtien lukijakunnat koskaan. Silti nettilehdet eivät tuota. Nettisaitille ei mahdu tarpeeksi mainoksia, eivätkä ne ole tarpeeksi tehokkaita, jotta ilmoittajat olisivat halukkaita maksamaan niistä yhtä lailla kuin lehti-ilmoituksista. Edes Youtubelle ole keksitty tuottavaa ansaintalogiikkaa. Tämän vuoden aikana eteemme on täällä Oxfordissa kannettu aiheesta selvitys toisensa jälkeen, eikä kukaan näytä enää uskovan, että nettilehti pystyy kannattamaan pelkkien ilmoitusten varassa.

Tämän takia moni amerikkalainen ja brittiläinen huippulehti suunnittelee parhaan sisältönsä muuttamista maksulliseksi myös verkossa. Yleisö näyttää ilkkuvan keskustelupalstoilla, että yritys on tuhoon tuomittu, netti on ilmainen ja sillä sipuli. Jos jonkun sivuilla sisällön lukeminen maksaa, saman asian voi etsiä muualta ilmaiseksi.

Näinhän me voimme tehdä aina siihen asti, että kaupalliset tiedotusvälineet ovat konkurssissa ja uutistarjonta loppuu. Toisin kuin osa ihmisistä tuntuu luulevan, uutiset eivät putkahda nettiin itsestään.

Kun kaupallisia uutisorganisaatioita ei enää ole, kuka seuraa päivän ja vuoden toisensa perästä, mitä Eduskunnassa tapahtuu? Kuka roikkuu ministerien lahkeessa? Kuka lähtee henkensä kaupalla raportoimaan Afganistanista ja Irakista tai kuluttaa kuusi päivää viikostaan Yhdysvaltain politiikan selittämiseen? Kuka ja mikä organisaatio joka päivä pohtii, mikä on kansalaisille tärkeää ja kiinnostavaa tietoa ja hankkii sitä heille? Olemmeko tyytyväisiä sitten kun tietomme maailman tapahtumista ovat vain valtiollisten välineiden kuten Ylen ja BBC:n varassa, eikä niillä edes ole apuna uutistoimistojen maailmanlaajuisia  toimittajaverkkoja.

Kun sanomalehdet joudutaan keksimään uudestaan, ansaintalogiikkana on, että lukija maksaa sisällöistä, olivat ne sitten painomustetta tai bittejä.

Kommentit (22)

Mikko

Tilasin aiemmin Hesaria, sitten vaihdoin digilehteen, mutta senkin tilaaminen loppui tässä alkuvuodesta. Olisin aivan valmis maksamaan toimitetusta sisällöstä, mutta ainakaan Hesarin digilehti tuntui niin hankalakäyttöiseltä, että sitä ei tullut juuri selattua kuin pari kertaa kuukaudessa. Lisäksi puolet sisällöstä oli jo "vanhaa" eli luettu helppokäyttöiseltä jatkuvasti päivittyvältä ilmaiselta puolelta - sen toimitetun sisällön seulominen muun joukosta ei oikein onnistunut. Lisäksi "digipaperi" (joka on ainoa muoto Nyt-liitteelle ja Kuukausi-liitteelle) tuntui ihan kauhealta.

Pointtini siis on, että toimitetusta sisällöstä voisi ainakin joku (minä) maksaa, mutta sen pitää olla helposti käytettävässä muodossa. Sikäli kun lehdet kuvittelevat rahastavansa nettisisällöllä, sen pitää olla aidosti verkkoon tuotettua eikä vain lehti siirrettynä verkkoon. Minulla on nyt vain tämä yksi esimerkki/kokemus, että ehkä muut lehdet osaavat asian paremmin, en tiedä.

Tiedemies

Maksullisen uutispalvelun kysyntä netissä on tietysti hurjan paljon pienempi kuin ilmaisen. Syynä ei ole edes se, ettei ihmisillä ole halua maksaa, vaan se, etteivät he yksinkertaisesti viitsi.

Tässäkin kirjoituksessa tuntuu olevan sellainen hienoinen moraalinen närkästys sitä kohtaan, että ihmiset pitävät ilmaisista palveluista. Käsitys on sinänsä ymmärrettävä, mutta vähän virheellinen. Tiedon tuottaminen tietenkin maksaa, mutta sen monistaminen on ilmaista. Tätä voi paheksua ja haukkua, mutta teknologia on mitä se on. Sisällöntuotannon ansaintalogiikka ei toimi tällaisessa teknologisessa ympäristössä.

Ajatus siitä, että meillä pitäisi olla jokin virallinen tai ainakin "suuri" kaupallinen lähdä informaatiolle, on arkaainen ja täysin ristiriidassa Web 2.0-ajattelutavan kanssa. Vaikka kyseessä on hype-käsite, niin loppujen lopuksi kyse on vain verkon mahdollisuuksien hyödyntämisestä.

Itse pidän sanomalehtien kuolemaa toivottavana juuri tästä syystä. Kansalaisjournalismi ja informaation kulku verkossa ei lähde kunnolla liikkeelle niin kauan kuin tällainen arkaainen ja massiivinen kilpailija on olemassa.

Ollakseni hieman provokatiivinen, tämän kirjoituksen kaltaiset lehdistön puolustelut ovat poliittisesti vaarallisia, niillä houkutellaan ihmisiä asettumaan kannattamaan erilaisia sananvapauden rajoituksia, joita tullaan tarvitsemaan piankin, jos perinteistä lehdistöä halutaan tekohengittää. On siis tavallaan edesvastuutonta kirjoitella tällaisia, koska ne voidaan nähdä puolustuksena sellaiselle asenteelle, että ihmiset eivät saisi itse kirjoittaa verkkoon omia uutisiaan, koska se vaaranta jotain tarpeellista ja hyödyllistä kuten sanomalehdet.

Timo K

Digiliehdistä ja niiden erinomaisuudesta puhuttiin menneinä vuosina paljon. Kun näillä ei ollutkaan mahdollista tehdä tulosta, alkoi ääni muuttua ja muutama lehtikonkurssi lisää tätä ääntä.
Tiedemies toi ainakin minulle uuden näkökulman tähän keskusteluun. En kuitenkaan toivo, enkä edes usko, että perinteinen lehdistö katoaa, vaikka nettiuutisten lukeminen nostaakin suosiotaan.

Annikka Mutanen

Olen Mikon kanssa samaa mieltä siitä, että sanomalehtien täytyy parantaa tuotettaan tosi paljon sekä netissä että paperilla, että se houkuttelisi ostamaan. Itsekään en oikein jaksa avata digi-Hesaria, vaikka olen tilannut sen.

Tiedemiestä en sen sijaan ymmärrä ollenkaan. Millaisia sananvapauden rajoituksia esimerkiksi ounastelet ja miksi? Totta on, että pidän journalismia harvinaisen tarpeellisena asiana. Jos kaikki vanhat lehdet nyt sattuisivat kuolemaan, niin uusia tulee tilalle, koska ihmiset ovat valmiita maksamaan sellaisesta mitä he tarvitsevat. Hyvällä tahdollakaan en pysty kuvittelemaan, miten ns. kansalaisjournalistit hoitaisivat ne hommat, jotka perinteiset uutisvälineet hoitavat nykyisin.

Tiedemies

Ounastelen, että esimerkiksi pahamaineista EU:n "Telecoms package"-direktiiviä tullaan käyttämään internetin käytön käytön rajoittamiseen niin, että vain "virallisia" uutisia voi lukea netistä. JSN:n puheenjohtajan näkemykset esimerkiksi verkkokeskustelun pakkomoderoinnista ovat olleet sen suuntaisia, että niitä voi pitää sananvapauden rajoitusten vaatimisena. On esimerkiksi esitetty vaatimuksia, että kaikilla verkossa ilmestyvillä sivustoilla pitäisi olla vastaava päätoimittaja, jonka vastuu siis olisi yhtä raskas kuin perinteisen paperilehdistön kohdalla.

Minusta pitäisi erottaa journalismi ilmiönä ja journalismi ammatinharjoittamisena. Journalismia ei ole vain se, mitä journalistit tekevät toimitusten palkollisina, vaan se on paljon laajempi käsite. En usko, että paperilehdet sinänsä kuolevat, mutta niiden tila vähenee ja ne "kuolevat" kanonisena totuudenlähteinä. Jos kansalaiset ovat valmiita maksemaan selluloosalle prässätystä musteesta, niin silloin sitä toimitetaan kansalaisille. Tässä ei ole mitään huonoa tai pahaa, enkä sen loppumista "toivo" sen enempää. Mutta kansalaisjournalismi tarvitsee tilaa ja ennenkaikkea aikaa kehittyä. Yhteiskunnassa on tällä hetkellä aika voimakkaita intressiryhmiä sammuttamassa sellaista kehitystä. Yksi tällaisten intressiryhmien keino on tässä artikkelissa käytetty moraalipuhe ilmaista sisältöä vastaan.

En syytä tietenkään kirjoittajaa tästä. Tahdoin vain tuoda esille sen, että on olemassa tällainen toinenkin näkemys ja korvaava, positiivinen kehitys ja että sanomalehtien merkityksen vähenemisen näkeminen pelkästään uhkana on yksipuolinen tapa nähdä asia.

Yks toimittaja

Kysymys nimimerkille "Tiedemies". Jos käy toivomallasi tavalla ja virallisten ja kaupallisten tahojen sijasta uutisten jakelua jatkavat vain yksittäiset ihmiset, miten tunnistat luotettavan uutislähteen? Vai ajatteletko itse käyttäväsi tunteja joka päivä uutisten taustojen tsekkaukseen, jotta tietäisit, mihin voit uskoa?

Marko Hamilo

Minusta tämä kansalaisjournalismi, tai miksi sitä halutaankaan kutsua, täydentää sitä uutistyötä, mitä ammattitoimittajat tekevät sanomalehdissä, televisiossa, radiossa - ja netissä. Kun lehtitoimittaja mokaa tai on yksipuolinen, jo uutisesta samassa välineessä (esim. hs.fi) käytävä keskustelu yleensä paljastaa, mikä meni pieleen. Esimerkiksi eilen HS.fi uutisoi että Brasilian kone "katosi tutkasta" vaikka sen ongelmat alkoivat ilmeisesti vasta Atlantin tutkakatveesta. Tämäkin selvisi kun jaksoi lukea myös kommentit.

Mutta kuka tekee sen primäärityön? Kuka kerää sen planktonin, jota pikkukalat voivat syödä, joita isommat kalat aterioivat, jolla ruokitaan kansalaisjournalismia?

Kuka käy Kuntaliiton infossa ja löytää virkamieshörönlöröstä kelvon uutiskärjen, ellei se jolle siitä maksetaan ja jolla on ammattitaito sekin taikatemppu tehdä?

Tomi Halonen

Nämä ovat näitä bittivallankumouksen seurauksia, vallitsee jonkinlainen luovan tuhoava käymistila vanhan maailman kanssa. Seuraavana (vallankumouksena) jos tulee se joka kodin "nanokone", niin sitten ei kaupassa käy enää kauppiaatkaan. Ei muuta kuin toisesta päästää kuraa sisään ja toisesta päästä uusi maastopyörä (tai rasiallinen mansikoita) ulos jne.

Tiede kehittyy mutta toimittajat(kin) alkavat huolestua - tämähän lyö jo omille sormille. Tai ehkä kehitys on omituista epätahtia marssivaa mutaatiota, rintama ei ole selkeä.

En kyllä vie läppäriä(kään) vessaan täysistuntoon mukaan, lehden vien kyllä. Kindle? e-Paperi? Missä ovat nämä todelliset, edulliset, ja konkreettiset innovaatiot? Juttua/artikkelia jo löytyy näistä hienoista elektronisista, taitettavista ja edullisista virtuaalipapereista. Vuosi vielä? 5 vuotta? Enemmän?

Hmm... salapoliisityötä tekeviä toimittajia (joiden bias suuntaan tai toiseen on kysymysmerkki sekin) kyllä tarvitaan ja palkka on maksettava siinä missä ennenkin. Ilmeisesti tämä blogi oli osoitettu enemmän ns. johtaportaalle, melkein kuin sisäinen memo...

Tiedemies

Jos käy toivomallasi tavalla ja virallisten ja kaupallisten tahojen sijasta uutisten jakelua jatkavat vain yksittäiset ihmiset, miten tunnistat luotettavan uutislähteen?

Minusta tässä kysymyksessä kiteytyy se, mikä on eniten vikana nykyisessä tavassa ajatella mediaa. Kaupallista ja virallista tahoa pidetään luotettavana ja varmaan se useimpien tavanomaisten uutisten kohdalla jotakuinkin onkin. Mutta jokainen medialukutaitoa vähän omaava ihminen huomaa hyvin nopeasti tavattoman paljon asiavirheitä kaikessa kaupallisessa (ja tietysti muussakin) mediassa.

En itse esimerkiksi ole koskaan lukenut Hesarista tai Aamulehdestä sellaista tiedepalstan tai jotakin harrastusta käsittelevää juttua aiheesta, jonka itse tunnen, jossa ei olisi ollut jotain aivan olennaista sisällöllistä asiaa pielessä. Käsitys siitä, että kaupallinen media olisi jotenkin erityisen luotettavaa, on vaarallista toiveajattelua.

Hyvä esimerkki tästä on se, kuinka hanakasti paperilehdistö haukkuu esimerkiksi Wikipediaa. Minulla ei nyt ole antaa suoraa viitettä, mutta käsitykseni mukaan wikipedian sisältö ei ole sen epäluotettavampaa kuin tavanomaisten tietosanakirjojenkaan. Virheisiin vain suhtaudutaan perinteisessä mediassa ikäänkuin ne olisivat jotenkin pahempia, vaikka asia on itseasiassa täysin päinvastoin. Verkosta löytyy niin laaja kirjo erilaista materiaalia, että täysijärkinen ihminen on väistämättä hyvin kriittinen kaikkea lukemaansa kohtaan. Kaupallinen ja virallinen media on paljon tarkemmin kontrolloitua, eikä siihen mahdu kuin pieni ja kapea totuus kerralla.

Hamilokin kirjoitti tästä asiasta jo. Olen samaa mieltä siitä, että paras tilanne on, jos meillä säilyy jonkinlainen kaupallinen media kansalaisjournalismin rinnalla. Suomessa perinteisen median edustajat yrittävät kuitenkin mustamaalaamalla estää tällaisen tilanteen syntyä. Siksi toivon mieluummin tukalia aikoja ja kovaa karsiutumista perinteiselle medialle. Huomaisivat ehkä, että vikaa on pääasiassa siellä päässä.

Yks toimittaja

Tiedemies, kirjoitit:
"Minusta tässä kysymyksessä kiteytyy se, mikä on eniten vikana nykyisessä tavassa ajatella mediaa. Kaupallista ja virallista tahoa pidetään luotettavana ja varmaan se useimpien tavanomaisten uutisten kohdalla jotakuinkin onkin. Mutta jokainen medialukutaitoa vähän omaava ihminen huomaa hyvin nopeasti tavattoman paljon asiavirheitä kaikessa kaupallisessa (ja tietysti muussakin) mediassa."

Tuossa kirjoittamassasi kiteytyy se ajatusvirhe, että yksittäisten asiavirheiden takia muuten asiallinen teksti olisi samalla viivalla minkä tahansa soopan kanssa. Onhan luotettavuudessa ja käyttökelpoisuudessa hurja skaala eri asteita. Minusta niiden tunnistaminen on medialukutaidon tärkeimpiä osia.

Kuvailet, miten löydät jatkuvasti asiavirheitä lehtiteksteistä sellaisilta aloilta, joita tunnet. Etkö ole huolissasi sellaisista aloista, joita et tunne? Jos luet netistä yksityiskirjoittajien tekstejä sellaisista aiheista, joita et tunne, miten erotat asiallisen epäasiallisesta, jos kirjoittajan taustalla ei ole edes mitään työpaikan luomaa maineen säilyttämisen painetta?

Wikipedia on erinomainen alustava tietolähde, mutta jos asia on jotenkin konkreettisesti tärkeä, suosittelen kuitenkin tsekkaamaan faktat taustalähteistä. Koskaan et voi tietää, onko joku esimerkiksi lisännyt Wikipediatekstiin jotain piloillaan.

Marko Hamilo

Ainakin minä olen huolissani sellaisista aloista joita en tunne, juuri siksi, että minulla on syytä olettaa että virheiden määrä on niissä jutuissa samaa tasoa kuin niissä, joiden virhemäärän osaan itse arvioida.

Toistan itseäni, mutta kuinka esimerkiksi tällaiset jutut

http://fifi.voima.fi/artikkeli/Miljardin-euron-mies/2870

syntyvät ilman palkattuja toimittajia? Wikipedian kaltaisia palveluita moni tekee vapaa-ajalla käyttäen hyväksi muiden ohessa journalistisia lähteitä. Mutta jonkun täytyy tehdä ne lähteet, joita wikiartikkeleissa tai blogeissa voi sitten arvioida ja tasapainottaa ja korjailla.

Edellisen linkin kaltainen juttu vaatii hillittömän määrän työtä joka pitää tehdä isoksi osaksi virka-aikana. Taitaisi jäädä tekemättä vapaaehtoisvoimin.

Jutun mahdollisia vääriä painotuksia tai asiavirheitä ehkä sitten netissä osataankin ruotia hyvin. Mutta jonkun pitää ensin tehdä ne haastattelut ja käydä läpi virastojen arkistoja.

Jos sanomalehdistö lakkautettaisiin huomenna, se keksittäisiin ylihuomenna uudestaan palkkaamalla ihmisiä tekemään tätä ikävää työtä uutisravintoketjun alapäähän, jotta bloggaajilla olisi jotakin mistä blogata.

Marko Hamilo

Vielä yksi esimerkki tältä viikolta hyvästä journalismista, josta ainakin itse maksan mielelläni vaikka Yle-mediamaksua:

http://areena.yle.fi/toista?quality=hi&id=2486477

Kohdasta 24 min alkaen kerrotaan tapauksesta, jota jo ennakoin vuosi sitten:

http://www.tiede.fi/blog/2008/09/24/miksi-ja-pari-muuta-kysymysta/

Ainoa tunnettu koulusurmaajaksi ryhtymisen riskiä lisäävä tekijä on se, että on koulukiusaamisen uhri. Se olisi hyvä perustelu ihan oikeasti tehdä koulukiusaaminen kiusaajalle kannattamattomaksi. Sen sijaan kiusattuja pidetään nyt myös potentiaalisena koulusurmaajana: lisääntyyhän riski noin 0,0000001:stä 0,0000003:een.

Miksiköhän väärän ilmiannon tehneet henkilöt ovat vielä vapaalla?

Tiedemies

Väitinkö, että lehtijutut ovat samalla tasolla "minka tahansa soopan" kanssa? Käsittääkseni en väittänyt, mutta jos annoin sellaisen kuvan, niin pahoittelen.

Verkossa julkaistujen tekstien taso vaihtelee tavattomasti ja siksi verkosta tekstin lukeminen ja arvioiminen vaatii lukijalta enemmän medialukutaitoa ja kriittisyyttä. Mutta keskeinen viesti yllä oli, tai sen ainakin oli tarkoitus olla, että sitä kriittisyyttä ja medialukutaitoa tarvitaan yhtä lailla perinteistä lehdistöä lukiessa. Ilman kriittisyyttä ei pärjää verkossa ollenkaan ja tavallista lehteä lukiessakin vain välttävästi.

Olen aivan erityisen huolissani niistä jutuista, joiden alaa en tunne, koska minulla on hyvin vähän syitä olettaa että niissä olisi olennaisesti vähemmän asiavirheitä.

Luen esimerkiksi usein eri tieteen- ja tekniikanalojen asiantuntijoiden kirjoittamia blogeja. Minulla ei ole mitään syytä olettaa, että esimerkiksi tunnettujen taloustieteilijöiden blogeissa esitetyt tulkinnat taloustilanteesta olisivat huonompia kuin jonkun sanomalehden taloustoimittajan. Minusta tämä on jotenkin itsestäänselvää.

Edelleen, kuten yllä sanoin, toivon sanomalehtien ja muun perinteisen "auktoriteettimedian" kiristyvää tilannetta lähinnä siksi, että se heräisi tajuamaan minkälaisessa maailmassa me elämme. Toistuva verkkomateriaalin haukkuminen, Hesarin valitsema keskustelujen "moderointi", joka tähtää lähinnä keskustelun laadun heikkenemiseen (lähteelliset kommentit sensuroidaan, henkilökohtaiset loukkaukset sallitaan) jne, ovat kaikki sellaista yritystä tehdä verkosta jotenkin triviaali tiedonlähteenä, ikäänkuin alleviivata sen huonoutta.

Verkon ongelma on se, että siltä löytyy melkein kaikkea. Se asettaa tavattomat vaatimukset sen lukijoille. Kuitenkin, esimerkiksi julkisuudessa esitetyt säätelyvaatimukset ovat lähtökohdiltaan sellaisia, joissa tuntuisi olevan taustalla joko verkon toimintatavan ja hyödyllisyyden väärinymmärrys tai kyynisemmin tulkittuna, halu jarruttaa kilpailijan toimintaa.

lektu-elli

AY-jäsenyyden kustannuksen saa vähentää verotuksessa joten se on ilmainen. Silti saa paljon lehtiä, esim TEK sanoo:

"jokaiselle vuosijäsenelle TEK-lehti sekä valinnaiset kaksi lehteä seuraavista: Tekniikka&Talous, Talouselämä, Forum, Tietoviikko, Fakta, MikroPC, Mainonta&Markkinointi, Metallitekniikka, Energia, Ny teknik, Affärsvärlden tai Arvopaperi."

En tiedä vastaako tämä kysymykseen.

damagio

Hamilolle tiedoksi, että tuo Voutilaisen kalustohankinta saattoi olla vahinko. Itselleni kävi lähes samalla tavalla pari vuotta sitten.

Usea työkaveri sanoi minulle, että tilaa suoraan kalusteet Iskusta, koska se on jo kilpailutettu hankintapaikka. Tilasin.

Vuosi myöhemmin tultiin vaatimaan kilpailutuspapereita ja uhattiin syytteellä. Kilpailutus oli ilmeisesti vanhentunut jo aikaa sitten tai joku tietokatko. Lunastin kaiken itselleni ja täällä kotona ne nyt on. Parempi se kuin syyte.

Kun aloitin, niin oman toimiston kalusteet oli luonnollisesti se ensimmäinen hankinta. Mutta viimeinen kerta kun luotan kenekään sanaan. Katson mieluummin kilpailutuspapereita, jopa siinä tapauksessa, että olen hoitanut virkaani vasta 3 tuntia, kuten tässä kävi.

Jukka Aakula

Marko Hamilo:

Jos sanomalehdistö lakkautettaisiin huomenna, se keksittäisiin ylihuomenna uudestaan palkkaamalla ihmisiä tekemään tätä ikävää työtä uutisravintoketjun alapäähän, jotta bloggaajilla olisi jotakin mistä blogata.

Se että ihmiset haluavat tasokasta tietoa, ei osoita että siitä ollaan valmiita maksamaan. Tieto on yhä enemmän muuttumassa julkishyödykkeeksi jolloin uutisten tuottaminen on ongelma, koska harvat ovat siitä valmiita maksamaan.

Erkki Ennustaja

Yksi asia lienee selvä. Jos mitään ei tehdä, lehdistö jatkaa kuihtumistaan. Miltä maailma näyttäisi ilman lehdistöä? Kulkisiko tieto Twitterin kaltaisilla maailmanlaajuisilla puskaradiopalveluilla? Nykyisessä uutistoimistojen ja sanomalehtien muodostamassa ketjussakin asiavirheitä syntyy, kuten täällä on jo todettukin. Pahoin pelkään, että Twitter-maailmassa virheitä ja väärinkäsityksiä olisi vieläkin enemmän. Rajoittaisivatko kielimuurit tiedonkulkua enemmän kuin uutistoimistojen ja sanomalehtien maailmassa? Maailmassa ei ole mitään universaalia kieltä ja konekäännökset ovat ainakin nykyään vielä hyvin epäluotettavia.

kolki

Netin yksi ominaisuus on tietojen tarkastettavuus lähteestä tai muusta mediasta. Ongelmana ei ole toimittajien tarpeettomuus, vaan totuus.
Esimerkkinä voisi esittää eräänkin tunnetun blogikirjoittajan tapauksen. Itse ainakaan en tilaisi/ostaisi maan arvostetuimpia "uutis"lehtiä, jos niiden uutisointi ja pääkirjoitukset valehtelevat törkeästi, vääristäen kerrotun asian, oman poliittisen tarkoitusperän mukaiseksi. Koska netistä pystyi lukemaan alkuperäisen kirjoituksen, menetti lehdet arvovaltansa minun silmissäni.

Sanomalehtien tarkoitus ei ole tuottaa uutisia, vaan tehdä voittoa. Toimittajien tarve ei ole vähentynyt, vaan omistajien rahanahneus lisääntynyt.
Toki minäkin haluan tuottoa sijoituksilleni, mutta en 100 000%/kk.

Näkisin että maailma rupeaa muuttumaan pienempiä ja tasaisesti tuottavia sijoituksia suosivaksi. Talous ei kestä, että rahaa poistuu sieltä enemmän kuin kierrossa on. Ihmisetkään eivät vain enää halua, että suuret firmat huijaavat heiltä kaikki rahat.

JSN ja muut netin sensurointia vaativat ovat poliittisia toimijoita, jotka pyrkivät ottamaan Kiinasta mallia ja HS yms. haluavat estää ihmisten oman ajattelun ja jatkaa ihmisten aivopesua, jotta olisivat totuuksia ja saisivat rahaa, ja...(rupeaa kiertämään kehää).

Antti Hätinen

Kyseessä on ns. schumpeteriläinen luova tuho - uusi korvaa vanhan. En siksi lähtisi suremaan printtimedian tuhoa, ellei se pysty uudistumaan. Sen sijaan, että mietitään miten lukijat saadaan maksamaan uutisista kannattaisi miettiä miten pystyy laskemaan uutisten tuotannon kustannuksia.

Printtimediassakin ilmaislehdet jyräävät, itse luen City-lehteä, Metroa, Gamereactoria yms. mainosrahoitteisia julkaisuja, jotka on vielä jaeltu kätevästi ohikulkureitin varteen, eikä tarvitse kanniskella sylikaupalla paperia kotoa kierrätykseen. Toinen hyvä esimerkki uutistuotannon "uusista" tuulista on 20v vanha Slashdot.org, johon käyttäjät kirjoittavat uutiset toimittajien sijaan. Valta kansalle journalistien sijaan! :)

Hannu Kaataja

Television uutisista Yle vaatii maksua, mtv3 ja nelonen eivät. Kukaan ei odota saavansa mitään ilmaiseksi. Eri asia miten maksetaan. Suorana maksuna Ylelle tai lehtitaloille tai tuotteiden hinnoissa mainoskuluina.

"Nettisaitille ei mahdu tarpeeksi mainoksia, eivätkä ne ole tarpeeksi tehokkaita".
Mainostoimistoihin saatava uutta, tuoretta verta. Printtimedian ammatilaiset eivät vaan osaa tehdä houkuttelevaa nettimainontaa.

Htalk

Ennen oli niin helppoa...
Aiemmin inputti mediatodellisuudesta tuli kansalaiselle yhdestä tai muutamasta tölkistä. Nyt nämä muutamat tölkit ovat suhteellisesti pieni osa kansalaisen päivittäistä media-annosta. Se että ansaintalogiikka pysyy vanhoissa medioissa samana mutta suhteellinen vuovaikutus kansalaisen mediaruokavalioon vähenee johtaa siihen, että vanhat ansaintalogiikat mediassa eivät enää toimi. Olisi se kumma jos toimisi…

Se että ihmiset ostavat iltapäivälehden lööpin perusteella, saattaa muuttua, koska vaihtoehtoannos lööppiviihdettä saadaan lähitulevaisuudessa pienemmin kustannuksin ja vaivattomammin selaimen kautta.

Nettiyhteisöissä ihmiset etsivät vuorovaikutuksessa mm. ymmärretyksi tulemisen kokemusta ainakin itsensä kanssa... Voiko / osaako monikaan mediatalo kilpailla tällä saralla… Osataanko aidosti luoda yksisuuntaisesta tiestä kaksisuuntainen?

Ihminen alkaa kuunnella vasta kun hän kokee tulevansa ymmärretyksi- korvat ikään kuin aukeaa... Tämä edellyttää kaksisuuntaista tietä. Tulevaisuuden yksisuuntaisissa ansaintalogiikoissa ei riitä mediataloille 2 tila. hopeamitalia ei jaeta.

Tällä hetkellä mediatalot mainostoimistot, brandinrakentajat ovat harvinaisen ymmärtämättömiä ja hakevat ratkaisuja teknisistä apuvalineistä, ilmat että näkevät metsää puilta. Ymmärettävyyden kokemus kaksisuuntaisessa viestinnässä luo yhteisöllisyyttä, jonka päälle rakennetaan voittajamediat.

Lainaus Lisa Sounion blogista: ”Jos käytät yhteisön tuottamaa tietoa, mieti, miten palkitset yhteisöä. Suomessa itää monta menestystarinaa, kunhan uskaltaisimme uskoa, että hiljainen kansa ei verkossa halua vaieta.”

Tämä palkitseminen laajasti ymmärrettynä on olennainen markkinointikustannus, joka viestinviejälle tulee miettiä tarkkaan.

Tatu Ollila

Miettikää tilaa, joka Suomilian valtiossa oli ennen intternetin tuloa. Kaikki informaatio annettiin valmiiksi peukaloituna propagandana ihmisten käsiin. Lähteiden, tai uutista sivuavien muiden uutisten hakeminen oli mahdotonta. Ihmisiä pystyttiin täysin hallitsemaan tv:n, lehtien ja radion avulla. Ihmisillä ei ollut mitään mahdollisuutta tietää onko informaatio oikeasti informaatiota, vai pelkkää disinformaatiota/propagandaa.

Intternetin tultua ihmiset yhä suurenevassa määrin siirtyvät hakemaan informaationsa intternetistä, koska sen lähteet voi tarkistaa ja sieltä saa sen informaation mitä haluaa (vrt. aikaisenpi tilanne, kun sait käsiisi vain informaation mitä sinun haluttiin saavan käsiisi). Ei ihmetytä yhtään lehtien itkupotqvinqvonqraivarit asijan tiimoilta ja intternetin informaation demonisoiminen aina vaaralliseksi/valheelliseksi. Kummakos tuo, kun omat lusikat menevät ohi soppalautasesta ja monopoli informaation tarjoana alkaa järkkyä ja ihmisten tietoisuus kasvaa. Sehän on vaarallista ihan kaikille ihmisille, joilla valta tällä hetkellä on. Siksi intternettiä yritetään sensuroida ja tehdä siitä vapaan median sijasta valmiiksi tuotetun sisällön mainosportaalia.

Intternet on säilytettävä vapaana mediana samoin, kun on ihmisten oikeudet sanan- ja ilmaisunvapauteen!

Seuraa 

Tieteen puudeli

Annikka Mutanen on Tiede-lehden toimituspäällikkö. Tässä blogissa hän istuu syliin ja puree.

Teemat

Blogiarkisto