Kirjoitukset avainsanalla lääketiede

Tunsin piston sydämessäni, kun tänään Helsingin Sanomien Vieraskynässä syöpäalan asiantuntijat kirjoittivat uudenlaisesta terapiasta, joka voi mullistaa syövän hoidon, ja mainitsivat, ettei heidän tietääkseen yksikään suomalainen lääke- tai bioalan yritys ole mukana sen kehitystyössä. Kyse on rna-interferenssin hyödyntämisestä, aiheesta, jota olen vuosikausia pitänyt liian vaikeana ja teknisenä, jotta siitä kannattaisi kirjoittaa isosti Tiede-lehdessä.

Rna-interferenssillä voisi valikoidusti sammuttaa syöpäsolujen elintoimintoja. Kyseessä on estomekanismi, joka perustuu tietynlaisten lyhyiden rna-molekyylien kykyyn estää geenien toimintaa: rna:t voi räätälöidä niin, että ne hiljentävät juuri halutun geenin.

Rna-interferenssiä on käytetty biotieteellisessä perustutkimuksessa jo toistakymmentä vuotta. Siitä on tullut tutkijoille näppärä työkalu, jolla voi geenejä sammuttamalla selvittää, mihin kukin geeni vaikuttaa. Vähitellen menetelmää on alettu kokeilla myös tautien estämiseen. Yksi mahdollinen kohde ovat syövät.

Tiede-lehdessä menetelmä on kuitenkin ollut esillä niukasti. Kerroimme sen saamasta Nobelin palkinnosta nettiuutisessa vuonna 2006, ja mainitsimme sen ohimennen genomintutkimusjutussa vuonna 2007 ja geenihoitojutussa 2011.

Saattaa olla, että jos esimerkiksi me olisimme kirjoittaneet tästä näkyvämmin, jotkut suomalaisen bioalan rahoittajista olisivat innostuneet aiheesta enemmän kuin nyt. Ehkä suomalaiset firmat olisivat jo pitkällä kehitystyössä, ja ehkä suomalaisille olisi tarjolla enemmän uusia syövän hoitokeinoja.

Ehkei tämä ole ainoa tärkeä aihe, jota olemme vuosien mittaan laiminlyöneet. Tuleeko teille mieleen tiedeaiheita, joista ei mielestänne ole julkisuudessa puhuttu riittävästi ja joista esimerkiksi Tiede-lehden olisi kannattanut kirjoittaa näkyvämmin?

Kommentit (28)

Jukka Ukkonen

3D-tulostuksen mahdollisuudet bio-/medi-aloilla olisi ainakin nyt hyvin
ajankohtainen aihe. Esim. eri ruumiinosien varaosien tuottaminen tehden
ensin 3D-printterillä soluväliaineesta varaosalle kehikko ja kasvualusta, minkä
ympärille sitten kasvatetaan ihmisen omista kantasoluista haluttu varaosa.

Kekkuli

"Tuleeko teille mieleen tiedeaiheita, joista ei mielestänne ole julkisuudessa puhuttu riittävästi ja joista esimerkiksi Tiede-lehden olisi kannattanut kirjoittaa näkyvämmin?"

Eipä tule, mutta tulee kyllä mieleen esimerkkejä joista ei olisi tarvinnut kirjoittaa lausettakaan. Tähän kategoriaan menevät kaikki margariinin valintaoppaat ja luolamiesten seksielämäjorinat. Kiinnostavatko tälläiset oikeasti ketään?

Petri Riikonen

Ymmärrän, että sellaiset aiheet, jotka eivät kiinnosta itseä, voivat tuntua turhilta. Itse olen koettanut totutella ajattelemaan, että en vain satu kuulumaan tämän aiheen kohderyhmään, kun tapaan aiheen, joka ei minua sytytä. Omalla kohdallani sellaisia ovat esimerkiksi useimmat autoaiheet ja urheiluaiheet, ja tiedän niiden kuitenkin kiinnostavan hyvin monia.

Ruoka, seksi ja evoluutio kiinnostavat nekin monia. En osaa yhdistää mainitsemaasi margariinin valintaopasta tiettyyn juttuun, joten en osaa sanoa, mitä lukijakunta siitä keskimäärin tykkäsi. Mutta luolamiesten seksielämällä tarkoitat ehkä numeron 7/2010 artikkelia Seksin luonnonhistoria 20 minuutissa, joka kertoi juuri oman lajimme seksielämän evoluutiosta. Sen lukijat äänestivät kyseisen numeron kiinnostavimmaksi artikkeliksi.

MrrKAT

A. Optiikan ihmeitä ("puun takaa").
-99,999% heijastava pinta, 99,99% musta pinta (riviuutisina voinut vilahtaa muttei kerrota miten toimii ja unohdetaan)
-T+T 16.4.2013:"Uusi keksintö jäähdyttää auton auringonpaisteessa - nanoaurinkoverho lähettää lämmön avaruuteen"

B. Internetin ihmeitä: Verkkoteoriaa, kaaosteoriaa, (sosiologiaa). Sivun suosio noudattaa potenssilakia (lukija halunnee tietää miksi?). Datapurskeet, kaistantarve tms ilmiöt noudattaakin kaaosteoriaa (kuulemma siksi ei voi laskea keskiarvoa ja vaikea varautua).

MrrKAT

C.Tilastotieteen, otannan ihan perusteita. Tiedevajaille vaihtoehtouskomusten harjoittaja/toimittajillakin/ihmisillä ihan perusasiat näyttää olevan hukassa. (Esim. jos 10 000 pallosta 50% mustia, 50% valkoisia ja nostetaan 100 palloa, niin he luulevat että voi tulla noin vain 70 tai 100 mustaa palloa tai jos ei tule niin olisi tullut toisella otantakerralla kun tiedegallupissa tuli heitä inhottava tulos jossa kansa luottaa tieteeseen). Tähän voi liittää Kahnemannia
ja Talebia. Rationaaliteettitestiä ym käytännön elämän anekdoottien ja narratiivien harhavoimaa, joka ylittää tieteen tulokset tavisten mielissä.

D1. Lääkeaineen kehitystyö.
D2. Uuden rokotuksen kehitystyö
D3. Lääkkeen/rokotuksen kenttäkokeet.

E. (Lintu)Influenssaviruksen elämänvaiheet, Miten (lintu)influenssa tappaa.

F. Teho-osastopotilaan hoito(menetelmät).

MrrKAT

G. Aerosolit. a)mittausmenetelmistä b) vaikutus ihmiseen c)vaikutus ilmastoon jne.

H. Tuulimyllyt. Historia, uudet menetelmät, aerodynamiikan ihmeitä. Generaattorien ihmeitä.

MrrKAT

B2. "Näin internetin a) kanavapaketit ja tietoliikenne toimii. b) nettihyökkäys+torjunta toimii (eri menetelmien esittely) c) tiedonsalausprotokolla toimii".

Kari Luoto

"Tuleeko teille mieleen tiedeaiheita, joista ei mielestänne ole julkisuudessa puhuttu riittävästi ja joista esimerkiksi Tiede-lehden olisi kannattanut kirjoittaa näkyvämmin?"

Kofeiini on maailman yleisimmin käytetty riippuvuutta aiheuttava päihde, silti sen pitkäaikaiskäytön terveysvaikutuksia ei ole tutkittu tieteellisesti lähes ollenkaan. Haitoista ei ole, kuin muutama tutkimus.

Tiede on osoittanut kofeiinin kertyvän kehoon, ja tämä tarjoaa selityksen niille lukemattomille sairauksille, joita kofeiinin tiedetään aiheuttavan.

Kaiken kaikkiaan, kofeiini aiheuttanee enemmän, kuin 80% kaikista mielenterveysongelmista ja niiden aiheuttamista itsemurhista, mutta myös vähintään yhtä suuren osan sydän- ja verisuonitaudeista, syövästä, dementiasta, jne, koska kofeiinin haitat manifestoituvat stressihormonien induktion kautta, joten se toimii systeemisesti.

Terveysviranomaiset kieltäytyvät tutkimasta asiaa, ja media kieltäytyy julkaisemasta tuottamaani tietoa asiasta.

MrrKAT

I. Immuunijärjestelmän a)evoluutio tai b) kehitys ja oppiminen yksilössä vauvasta vaariksi. (supermutations tapahtuma influenssaviruksen kohdatessa ym).

J. Kiinnitysteknologiaa. Millä kaikin tavoin kaksi esinettä voi kiinnittää toisiinsa (liimaus, puristus, ruuvaus, juotos/hitsaus, imukuppi, pintaliitos.. ), uusimmat tavat ja keksinnöt.

K. Markkinapsykologia ja vaikutusvalta. Miten vaikutetaan ihmisen puolue- ja kulutusvalintoihin, varsinkin uhrin huomaamatta.

E

Niin kuin David Chalmer sanoo, niin "the hard problem of consciousness" käsittelyyn. Tietoisuuden tutkimuksen tämän hetkinen tilanne ja eri suuntaukset.

optimistx

Kannatan MrrKAT:in lähes kaikkia yo ehdotuksia.

"Augmented reality" , AR, kiinnostaa itseäni kovasti tällä hetkellä. Luulen siitä tulevan kännyköitäkin yleisempi ja tärkeämpi sovellutus noin 10 vuodessa. Jotenkin on sellainen olo, ettei silloin tavallinen ihminen oikeastaan tule toimeen töissä, kaupoissa, virastoissa, harrastuksissa ilman AR. Tosin AR on sovellettua tiedettä tai jo kauan sitten keksittyjä periaatteita eikä siksi tiedelehden keskiössä.

Keskustelupalstalla huuhaa ja kaikenlainen hörhöily ottaa paljon tilaa. Ilmeisesti semmoisen analysointi kiinnostaa ei-niin-hörhöjäkin, aivovoimisteluna ja jostain muista kumman syistä(?). Hörhöilyn syyt, seuraukset, alalajit yms voisi olla toimituksellisenkin materiaalin aiheita. Ovathan "oikeatkin tiedehenkilöt" jossain määrin harhaisia ja omien harhojensa käsittely realistisesti olisi tarpeen.

HuuHaata

Jutut suomalaisista tieteentekijöistä kiinnostaisivat kovasti. Eli, mitä vaikkapa fysiikan tutkimusryhmät Suomessa tutkii.

Toinen kiinnostava, toki monella tavalla haastava mm. pitää tuntea lukijaryhmä hyvin, olisi lyhyet opetuspläjäykset eri tieteenalojen perusasioista (ei koko lehti täyteen, vaan vaikkapa yksi / numero). Esimerkkejä: kvanttimekaniikka, algebra, kaaosteoria jne. Jos peruslukija ymmärtääkseen joutuisi miettimään ja vaikkapa netin avulla (tai keskustelupalstan) sitten hahmottamaan miten asia menee, niin ei haittaisi.

Petri Riikonen

Kiitos, hyvin näytte keksivän aiheita, joita lehdessämme on käsitelty niukasti jos lainkaan. Tässä on tullut kivasti aineistoa toimituksen suunnittelupalavereihin.

Itseäni kiinnostaisivat erityisesti MrrKATin mainitsemat tilastotieteen perusteet ja HuuHaan esittämät opetuspläjäykset eri tieteenalojen perusasioista. Minussa nimittäin asuu pieni opettaja, ja minusta populaaritiedelehden tärkeimpiin tehtäviin kuuluu lukijoiden tieteellisen yleissivistyksen tukeminen. Tällaisten perustietojuttujen mahdollisuutta on kyllä vuosien mittaan toimituksessa funtsittukin, mutta olemme aina päätyneet siihen, että lehteen ei haluta liian oppikirjamaista henkeä. Toisaalta tuskin yksittäinen artikkeli silloin tällöin koettaisiin liian oppikirjamaiseksi. Yritän kypsytellä tätä.

Lisäksi MrrKATin ehdotuksista minua kiinnostaisivat lääkeaineen kehitystyö (on kyllä ollut isokin juttu joskus, mutta vuosia sitten) ja markkinapsykologinen vaikutusvalta (on tästäkin jotain ollut, mutta aiheen vaikuttavuuden takia voisi ollla enemmänkin). E:n ehdottama tietoisuuden ongelma kiehtoo minua myös. Jokin juttu siitä oli pari-kolme vuotta sitten, mutta sen tutkimisesta voisi kertoa enemmänkin. Optimistxin mainitsemaa augmented realitya olemme käsitelleet hajanaisesti; ehkä sekin olisi enemmän huomion väärti.

En pysty omin päin lupaamaan tietyn aiheen lisäämistä lehdessämme, sillä päätökset sisällöstä tekee päätoimittaja, mutta otan näitä aiheita esille suunnittelupalavereissamme.

xe

Internetin ihmeet voisivat tosiaakin olla hyvä jutun aihe - vaikka pakettipohjaisten verkkojen "kaottinen" (eli siis itsesimilaarinen) liikenne tiedeuutisena onkin vähän niinkuin jotain 1980-lukua...

Liikenteen osalta hyvä juoni jutulle voisi olla vaikkapa se, että miten periaatteessa yksinkertainen ja hyvin tunnettu järjestelmä voi olla käytännössä mahdoton mallintaa. Mehän tiedämme aivan hyvin minkälaiset ohjausalgoritmit kontroloivat kaikkien verkkoon liitettyjen laitteiden käyttäytymistä ja samoin tunnemme miten verkon eri elementit toimivat paketteja välittäessään. Kaikesta tästä tiedosta huolimatta verkon käytöksen mallinnus on triviaaleissakin tapauksissa käytönnössä mahdotonta (tai tulokset ovat hyödyttömiä).

Tämä ehkä antaisi lukijoille arkipäiväisen esimerkin kautta paremman tarttumapinnan luonnossa esiintyviin kompleksisiin ilmiöihin?

Verkkoteoriastakin löytyy ihan hyviä käytännön esimerkkejä, joita voisi käyttää monimutkaisten ilmiöiden havainnollistamiseen. Yksi hyvä case voisi olla vaikkapa yhteenkytkettyjen robustien verkkojen yllättävä haavoittuvuus - esim. sähkönjakeluverkon ja internet-pohjaisen kontrollisysteemin romahtaminen (ts. yhdistetyn verkon "percolation threshold" (suomeksi??) on huomattavasti pienempi kuin kummankaan verkon vastaava arvo erikseen).

xe

Ai, niin - tuohon internetin liikenteen mallintamiseen voisi muuten helposti liittää suomalaisen (huippu)tutkimuksen esittelyn - löytyyhän meiltä kotimaasta (ainakin) yksi alaan merkittävästi vaikuttanut tutkija, jonka pariin uraa uurtavaan parperiin on viitattu lähes tuhat kertaa (Google Scholarin mukaan). Muutenkin täkäläinen kontribuutti lienee suhteessa varsin huomattava.

MrrKAT

C2. Tilastotieteen otannat.
Tavan jannulle jo homogeenisten pallojen otantojen jakauma on uutta ja että se (mustien pallojen osuus per koe) vaihtelee approx Gaussin jakauman mukaan. Tämän lisäksi reaalimaailmassa tulee käytännön otannan ja haastattelun ongelmat. Ei-homogeeniset Ihmiset ei vastaa tai tulee epäedustavia otantoja. "Kommunistikertoimet" vaaligallupeissa jne. Tästä voisi olla.

C3. Sattuma .
1900-luku on sattuman läpilyöntivuosisata (kvanttifysiikka, tilastotiede, lääket. tutkimukset, evoluutioteoria..). Monille koko sattuman idea ja käsite on itse asiassa intuitionvastainen, erikoisesti uskoville. (Näkyy Puolimatkankin ristiretkeilyssä evoluutiota vastaan). Se vaatii koulutusta. Kahnemann kertoi/osoitti (ainakin Nassim Taleb kertoi Mustassa Joutsenessa jne) kuitenkin että tilastotieteen expertitkin sortuu intuitioon ja houkutusnarratiiveihin luokkahuoneen ulkopuolella. Ne ostaa helpommin vakuutuksia jotka myydään "Kaliforniassa voi tulla tulva maanjäristyksena seurauksena" kuin jos myydään "Jossain päin USA:ta voi tulla tulva", vaikka jälkimmäinen on paljon todennäköisempi uhka (!).
Sattuman osuus historian tapahtumissa ? sekottaako ?Onko ihmiset ja historioitsijat saattaneet "pakottaa" taakse kausaalisyitä, joita ei oikeasti ole tai vääriä syitä koska selityspakko ?

Henkilökohtainen sattuma ?
Monet onnistuneet yksilöt ovat sattumaa, oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja tuurilla (esim. osakevoitto tai julkkistähteys tuuria usein, kaikki 10 000 h harjoitelleet ei pääse supertähdiksi). Henkilökohtainen jätti tuuri tai huono tuuri. Onko monen vaikea uskoa että atomifysikaalinen sattuma tai evoluution rekombinaation sattuma (heittää tietyt geenit) aiheuttaa vaikka taudin ? Sitten kenties selitetään Tastulan eessä tv:ssä tai lehdessä miten se ja se elämänsyntini oli syy tautiini.. ? Tai syytetän valtiota, Puskaa tai ilkeää kapitalistista ruokateollisuutta..

MrrKAT

C2b. Suppeat anekdoottimaiset otannat, lähikontaktit. (Lähipiirin suostukset ja some-huhut).
Milloin tämä "tilasto" toimii ? Milloin erehtyy ?

Kahnemannin (Ajattelu, nopeasti ja hitaasti) ja omakoht. havaintojenkin mukaan ihmiset tekevät päätelmät tai saavat tiedon (tieteellisetkin) lähipiirikontakteista useammin kuin suoraan alkulähteistä.

Näiden "huhujen" luotettavuus:
Toiminee jos
-pyytää suositusta hyvästä parturista tai autonkorjaajasta samassa kaupungissa/kylässä. Virallisestikin neuvotaan kysymään tutuilta (Valitut Palat).
-monta samansuuntaista riippumatonta suoraa silminnäkijähavaintoa (tapahtumassa vallankumous tai luonnonkatastrofi -raportit)

Toiminee huonosti:
-jos tuntemattomasta uhrista leviää huhu, että E10-bensa pysäyttää autot (huhu levisi kovien pakkasten aikaan, perättömäksi osoittautui).
-emotionaalinen vahva bias (huhu maahanmuuttajista tai kohurikoksesta),
-omatekonen tieteellinen tai abstrakti väite, salaliittoteoria
-tai omatekonen tulkinta tieteellisestä yksittäislöydön pohjalle joka vaatii asiantuntemusta
-harvinainen tapahtuma (tauti tms), yksittäistapaus, ja alttius virhepäätelmiin (ajallinen yhteys ei ole aina kausaaliyhteys)

(Olettelen, näissä on jollekin tutkijalle/ kirjoittajalle tutkimisen paikka :D)

MrrKAT

..C2b:stä.. jatkoa..
Lähipiirin "otanta" toiminee hyvin jos efekti on suoraan havainnoitavissa (tukan pituus ja kauneus) tai suht. mekaaninen (kellon tai auton toiminta) , mutta huonommin jos kohde on monimuuttujainen ja monimutkainen (ihmiskehon sisäinen toiminta), jota ei suoraan näe. Autot ja kellot on enempi samasta muotista mutta ihminen on aika erilainen, yksilöeroja koska eri geenit, kokemus, fysiologinen menneisyys.
Huono olo ruuasta Y on suoraan havainnoitavissa muttei yleistettävissä suoraan, kyse voi olla henk. koht. eroista. Vielä vaarallisempi on olettaa että jos voista tai viinasta tulee hyvä olo, niin se on terveellistä ahmia loppuikä...

MrrKAT

C3. Bayesin menetelmä.
Suomalaiset on eturintamassa eksoplaneettojen löytämisessä tälläkin tavalla mutta miten tuo menetelmä toimii, ihmettelee varmaan moni.

http://fan.utu.fi/tutkimus.shtml

"Käyttämällä edelleen kahden mittauslähteen Bayesilaista inferenssiä"
..
"Tämä ensimmäinen suomaisen tutkimusryhmän tekemä planeettalöytö on julkaistu Astronomy and Astrophysics -julkaisusarjassa.
Lisätietoja antaa FM Samuli Kotiranta, sekä artikkeli M. Tuomi ja S. Kotiranta (2009). Bayesian analysis of the radial velocities of HD 11506 reveals another planetary companion. Astron. Astrophys. 496, L13
"

Esa

Väh 1. oppikirjamainen artikkeli. Eikä mitään lukiotason pls.

1 haastattelu tieteentekijästä. Voi olla yliopisto/VTT/TKK etc.
Opintojen valinta, opinnot, kuinka paljon opiskeli? hankaluuksia? vaihtoehtoja?
Miten päätyi nykyiseen tutkumukseen/työhön? Työrytmi? Kiinnostaako edelleen? Työllisyys mahdollisuus?

1 sivu kokonaan kirjasuositteluille, voi olla myös englanninkielisiä kirjoja. Esim. "maxwelling elämänkerta" jos tykkäätte siitä. Tai "Topologian johdanto" jos se on Schaums Outlinen tyylinen erittäin selkeä. ja pienemmässä osiossa vaikka scifi/journalismi aiheisia kirjoja esim "Psycopath test" tjsp.

thanks

Pentti S. Varis

Kyllä kai Tiede-lehdessä voi olla jokin lyhyt maininta kansanterveydelle niin arvokkaasta asiasta kuin kurkumiinista. Ei taida olla sairautta, johon kurkumiinilla ei olisi positiivista vaikutusta. Kun googlaa englanniksi curcumin ja sairauden nimen, saa yleensä tieteellistä tietoa kurkumiinin vaikutuksesta tässä sairaudessa. Esimerkiksi allaolevassa linkissä on ekasivun alaosassa "jussipusin" sairausluettelo, mihin kurkumiini ainakin tepsii..

http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/kurkuma-t58413...

Pentti S. Varis

Hermoimpulssiparadigmalle on tarjoutumassa vaihtoehto, genominen tietoisuus. Tämä on nyt osoitettu bakteerikollektiiveille ja voitaneen pian osoittaa limakolle. Ehkä tämä on kuitenkin vähän liian aikaista Tiede -lehteen, mutta valmiutta siihen voisi jo alkaa ylläpitää. Kasvien älykkyydestä kun on taas puhe, tuli tämäkin asia mieleen.

Kuten jo 1985 yliopistoesitelmässäni perustelin, kognitiivisen toiminnan keskus ei ole aivosolujen sähköimpulssit eikä lukuiset muutkaan aivojen fysiologiset tasot, vaan aivosolujen genomien kollektiivi ("aivojen iteroiva kide"). Nyt genomin rooli bakteerikollektiivin jäsenten kognitiivisissa toiminnoissa on osoitettu.

Niinpä kasveissa tapahtuva tietoisuudenkaltaisuus voi olla myös genomiperäistä aitoa tietoisuutta. Kasvin solujen genomeilla voi olla monenlaisia vielä löytymättömiä yhteysverkostoja. Kannattaa esimerkiksi muistaa, että biologinen signaalinvahvistuskyky voi olla jopa 10 exp 20 -kertainen. Gariaevin työtovereineen havaitsemalla genomin radiolähetinominaisuudella voi myös olla osuus solujen yhteys-signaaleissa.

http://www.sciencedaily.com/releases/20 ... 123042.htm

Bakteerit, joilla ei myöskään ole aivosoluja, pystyvät tekemään vaikeita ratkaisuja geenipiireillään.. Genomissa sijaitsee siis bakteerien kognitiivisten toimintojen keskus. Hienoviritteiset geneettiset piirit, joissa bakteerin kognitiivinen toiminta sijaitsee, toimivat siten, että bakteeri pystyy arviomaan yhteisöä kohdanneen stressin vakavuuden, naapuribakteerien tilanteen ja tilastollisen suhteen itiöiksi muuttuvien ja eloonjäävien yhdyskunnan jäsenten välillä.

Tuloksia voidaan periaatteessa soveltaa mm. ihmisjoukkoon sen joutuessa stressitilanteeseen. Tutkimus on jo paljastanut tusinoittain säätelygeenejä ja muuta geneettistä materiaalia, joiden toiminta on bakteerin kognitiivista, vuorovaikutuksellista toimintaa.

poikkitieteellisesti

Joku pyysi artikkelia internetprotokollista, softahömpästä tai jotain tietokonetarinointia. Mielestäni tällaista artikkelia ei Tiede-lehdessa kaivata - en ainakaan itse kaipaa. Tiede-lehden ei pidä sotkeutua internetprotokollien ja muiden vaillinaisesti/huonosti suunniteltujen ihmisten kehittämien järjestelmien selittämiseen. Epäonnistuneiden teknisten kuluttajavempainten ongelmia selittävät erilliset tietokonelehdet, joita on Suomi ja maailma pullollaan. Myös netistä löytyy nettiaiheisiin liittyviä, kattavia jokapojanjuttuja.

Tiede-lehden kannattaa keskittyä ainakin luonnontieteellisiin artikkeleihin. Myös psykologian ja kielitieteellisiin ilmiöihin keskittyviä artikkeleita on hyvä julkaista, koska Suomessa ei ole julkaisuja, jotka kertoisivat niistä kiinnostavimpia tarinoita kansantajuisesti laajalle lukijajoukolle. Psykologian artikkeleissanne voisitte sitten yhdistää mahdolliset analyysit internetprotokollien suunnittelijoiden ja mobiilihärveleiden markkinointihemmojen mielenliikkeistä ja kertoa, miksi suomalaisten diplomi-insinöörien joukossa on muuta väestöä enemmän mielenvikaisuutta ja pahoja luonnehäiriöitä. Ja tilastonikkarien iloksi voitte tehdä samaan artikkeliin analyysin, jossa selvitetään mahdollinen nokiaefekti esimiesasemassa työskennelleiden diplomi-inssien mielenvikaisuutta edistävistä käytännöistä.

Jos aiotte höpöttää teknologiasta, pohtikaa asioita edes tulevaisuuden kannalta, eli keksikää uskottavia tulevaisuuden keksintöjä ja sovelluksia mainostamillenne teknisille härveleille tai 'innovaatioille' ja ottakaa myös lukijanne mukaan pohtimaan science fictionia kanssanne. Muutenkin on hyvä, jos pohditte julkaisemanne luonnontieteellisen ilmiön soveltamismahdollisuuksia. Ehkäpä silloin niitä lääketeknologiaan (ja myös mobiilihömppäsovelluksiin) keskittyneitä yrityksiä alkaa syntyä Suomeen. Tiede-lehden on hyvä toimia eturivissä näkijänä, eikä takarivissä muiden sotkujen 'selvitysmiehenä'.

Jos oikeasti haluatte edistää suomalaista luonnontieteellistä tutkimusta tai teknistä innovointia, kannattaa kirjoittaa artikkeleita, joissa selvitetään, miten tutkimusta voi tehdä kotona tai vaikkapa kaupungin puistossa ja miten huonosta puhelimesta saa rakennettua hyvän ympäristöä ja omistajansa elintoimintoja tarkaavan robotin tai muun apuvälineen. (Artikkeliin voitte sitten lisätä nettilinkin yksityiskohtaiseen puhelimen purkuohjeeseen, anturiohjelmointioppaaseen ja robotin kasaamisessa tarvittavaan työkalulistaan.) Tämä edistää lukijoidenne luovuutta, omien aivojen käyttöä ja 'parantaa' mahdollisesti myös maailmaa.

Ja lisätkää artikkeleihinne viitteitä muuhun hyvään kirjallisuuteen...

Pentti S. Varis

Monet ihmettelevät yksimielisyyden puutetta kriittisistä asioista puhuttaessa. Eikä toisen kannattama toimintakaan aina vastaa toisen toiveita. Ongelman syy tulisi ymmärrettävämmäksi, jos tiedettäisiin yksimielisyyden olevan jo periaatteessa mahdotonta saavuttaa aivojen eroavuuksista johtuen:

http://www.eurekalert.org/pub_releases/2013-02/cp-brp013013.php

Mutta luultavasti tämä on jo esiintynyt pikku-uutisen muodossa; onhan kyseessä monen ihmiskuvaa mullistava asia.

Petri Riikonen

Pentti S. Varis, en muista, olemmeko missään yhteydessä mainineet juuri tuota tutkimusta aivojen kytköseroista. Mutta uutisoimme esimerkiksi viime vuoden marraskuun lehdessä aivosolujen yhteyksien yhdestä vaikutuksesta otsikolla "Matematiikka vaatii aivopuoliskojen yhteistyötä" (Tiede 11/2012 s.12).

Heksa

Voisiko joka numerossa olla yksi sivu peruskoululaisille suunnattuja mielenkiintoisia pikkuartikkeleita? Joku "täky", jolla useampi lapsikin kiinnostuisi lehteä vilkaisemaan. Kun lehti on avattu, samalla saattaisi innostua lukemaan muutaman muunkin artikkelin, tai saataisiin hyvää keskustelua vanhempien ja lasten kesken kiinnostavista aiheista.

Ties vaikka tulisi lisää potentiaalisia tulevaisuuden tieteentekijöitä.

Tykkäisin, että kuolemansairaalla ihmisellä pitäisi halutessaan olla oikeus pyytää kuolinapua, ja ihmettelen, miksei Suomessa vielä nykyisin ole tällaista oikeutta. Asia tuli tänään mieleeni, kun luin Hesarista veteraanipoliitikoista Iiro Viinasesta ja Esko Seppäsestä, jotka kumpikin sairastavat Parkinsonin tautia. Yhteisessä kirjassaan Vasen oikea, oikea vasen – keskustelukirjeitä he toivovat, että heillä olisi tulevaisuudessa taudin pahetessa mahdollisuus valita eutanasia. (Viimeinen pyyntö: Antakaa meidän kuolla arvokkaasti, HS 1.2.2012)

Miksi ihmeessä Suomen lainsäädäntö ei salli armokuolemaa? Ainakaan se ei johdu siitä, että yleinen mielipide olisi vastaan. Peräti 83 prosenttia suomalaisista nimittäin hyväksyisi eutanasian ainakin jossain tilanteessa. 5 prosenttia on kannastaan epävarmoja, ja vain 11 prosenttia ei hyväksyisi ollenkaan. Tämä kävi ilmi, kun TNS Gallup viime lokakuussa kysyi Hesarin toimeksiannosta asiaa noin tuhannelta 15–74-vuotiaalta. (Kunnon kansa?, HS 5.11.2011)

Asia on minulle myös henkilökohtaisesti läheinen. Pari vuotta sitten yksi suhteellisen nuori ystäväni kuoli syöpään, ja päivittäisinä vaihtoehtoinaan pahenevat kivut ja sietämätöntä pahoinvointia aiheuttava kipulääkitys hän vannotti minua, että kannattaisin eutanasian mahdollisuutta. Jottei muiden ihmisten tarvitsisi kärsiä samalla tavoin.

Toivoisin, että itsellänikin olisi eutanasia yhtenä valinnanmahdollisuutena siinä vaiheessa, jos ms-tautini kehittyy kovin vaikeaksi.

En ole tähän mennessä kuullut vakuuttavaa argumenttia sen puolesta, miksei armokuolemaa pitäisi sallia. Käsittääkseni 83 prosenttia suomalaisista on kanssani samaa mieltä. Osaisiko joku kertoa, miksi kuolemansairaiden ihmisten silti yhä pitää jatkaa kärsimistä, vaikka itse haluaisivat muuta?

Kommentit (150)

Ritva Närhi

Olisiko syynä se että pelätään omaisten syytteitä jälkikäteen ? Vai kuvitteleeko joku että kaikkiin sairauksiin keksitään pian parannuskeino ? Vai olisiko niin, että kun ovat vielä hengissä niin ovat veronmaksajia...loppuun asti ? Ja kun kuolemansairas todella haluaisi lopettaa itse kärsimyksensä... leimataan hänet heti henkisesti häiriintyneeksi joka ei itse tiedä mikä on parasta ... siis kenelle?

Tuossa olisi todellakin paikka keskustelulle .. esityksiä ja aloitteita pitää siis tehdämahdollisimman monelle kansanedustajalle. Kaikkien sellaisten ihmisten jotka näkevät asian tärkeyden ja haluavat tehdä jotain konkreettista asian eteen.

Metusalah

Eutanasia-aihe on tärkeä ja sen vuoksi sitä on hyvä välillä "päivittää", eli kuulostella mahdollisia uusia näkökulmia asian tiimoilta.

Aikaisempien kokemuksieni mukaan eräs seikka yleensä unohdetaan melko tyystin eutanasiakeskusteluissa, ja se seikka on lääkärin näkökulma; lääkärikunta on se ammattiryhmä, joka käytännössä toteuttaa armokuoleman, jos se sallitaan.

Jokainen voi tykönänsä miettiä sitä, miltä tuntuu ihmisestä (lääkärikin on ihminen), jonka työrutiineihin kuuluisi toisten ihmisten elämän lopettaminen? Ongelmana ei ole pelkästään potilaan kärsimysten lyhentäminen, vaan kyse on myös toimenpiteen toteuttajan eettisistä ja inhimillisistä tuntemuksista.

Petri Riikonen

Metusalah, oletko tullut ajatelleeksi, että nykyisin lääkärit joutuvat puolestaan totuttautumaan siihen, että joissakin tapauksissa heidän on pakko seurata potilaan kärsimyksiä pystymättä kunnolla auttamaan? Jos kuvittelen itseni lääkärin asemaan, niin minusta tuntuu, että kärsimysten seuraaminen olisi vähintään yhtä suuri psyykkinen loikka kuin kuoleman avustaminen. Lääkärit vain ovat tähän asti rutiinisti joutuneet tottumaan ensinmainittuun mutteivät jälkimmäiseen.

PPa

Eräs pelko saattaa olla se, että jos pää kerran avataan, se voisi tulevaisuudessa johtaa eutanasian yleistymiseen myös niissä tapauksissa, kun potilaan omaa tahtoa ei voitaisi edes varmistaa. Tämä voisi ensin koskea pahasti dementoituneita vanhuksia jotka ovat jo terminaalihoidossa tai niin vakavasti kehitysvammaisia, etteivät he kykene kommunikoimaan. Eutanasia - ei eutanasia on mustavalkoisuudessaan helppoa. Rajanveto sen sijaan voisi olla vaikeaa, jos eutanasia hyväksyttäisiin.

Itse olen lapsilleni sanonut, että siinä vaiheessa jos joudun koneiden varaan ilman toivoa paranemisesta, niin letkut irti, jos vaan laki antaa periksi.

Jusku

Onhan meillä jo ainakin epävirallisesti käytössä saattohoito, jossa parantumattomasti sairaan potilaan lääkitseminen ja nesteytys minimoidaan nopeuttaen kuolemaa. Mielestäni eettisesti siirtymä saattohoidosta eutanasiaan on varsin pieni ja eutanasia tuntuu jopa humaamimmalta ratkaisulta vaikeasti sairaiden kipuisien potilaiden kärsimysten lopettamiseksi.
Harrastan metsästystä, ja omaan muutenkin mielestäni varsin tasapainoisen arvomaailman sekä luontevan suhtautumismallin elämän kiertokulkuun, johon kuolema kuuluu kiinteästi.

Eutanasia voisi mielestäni olla lääkärille vapaaehtoinen toimenpide. Lukemani perusteella lääkärinvala ei sitä kiellä, vaan jopa antaa perusteita sille potilaan tahdon noudattamisena ja kärsimysten minimoimisena.

Metusalah

Lääkärinvala alkaa näin:
»Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen. Päämääränäni on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen."

Lääkärinvalaan kuuluu myös seuraava lause: "Kunnioitan potilaani tahtoa." Siinä ei siis sanota: "Toteutan potilaani tahdon, olipa se mikä tahansa."

Totta kai lääkärikin kärsii siitä tilanteesta, jos hän ei voi auttaa potilastaan, mutta silloin hänen päämääränsä on "potilaan kärsimysten lievittäminen", mikä nykylääketieteen keinoin on tehokkaasti mahdollista. Joka tapauksessa eutanasiakeskustelussa pitäisi primääristi kuulla potilaita ja lääkärikuntaa, toissijaisesti kysyä kansan mielipidettä.

Marko Hamilo

Kuka tahansa pystyy keksimään mielessään joitakin tilanteita, joissa hyväksyy eutanasian. Siksi sen kannatus kyselyissä on korkea.

On aivan toinen juttu laatia laki, jota voisi ilman suurempia tulkintavaikeuksia soveltaa niin, että se sallisi eutanasian juuri niissä tilanteissa, joissa äänestäjät sen haluavat hyväksyä. Lisäksi äänestäjien käsitykset hyväksyttävistä eutanasiaolosuhteista voi vaihdella.

Lääkärin intressiristiriidat ovat todellinen ongelma, mutta tuskin mahdoton ratkaista.

Kivunlievityksen käyttö suuremmalla riskillä pitäisi olla terminaalihoidossa sallittua.

Itsemurhan voi myös tehdä potilas itse. Eutanasia on minun mielestäni perustelluin juuri silloin kun potilaalla ei enää ole fyysisiä keinoja tai ymmärrystä maailmasta edes itsemurhaan.

Catti

Sairaanoitajan näkökulma:
Itse olen työssäni nähnyt kuolemansairaita, kituvia ihmisiä, joiden puolesta iltavuoron päätteeksi olemme työryhmässä yhteisesti esittäneet toiveen, että kyseinen ihminen pääsisi jo pois.
Lääkärinäkökulma on toki tärkeä. Toisaalta, lääkäri tekee päätökset, hoitaja toteuttaa. Jos henkilö itse toivoo (usein myös omaiset toivovat, vaikka tietysti surevat menetystä), olisi lääkäri se päätöksen tekijä, hoitaja se konkreettinen toteuttaja. Itselleni se ei tuottaisi vaikeuksia.
Nythän on tilanne se, että nämä potilaat valitsevat ja toteuttavat kuoleman aika karulla tavalla. Lakkaavat syömästä. Muita keinoja ei sairaalassa vuodepotilaalla olekaan..

Tiedemies

Marko Hamilolla on tärkeä pointti. Terminaalihoidossa pitäisi sallia kivunlievitys sellaisilla annoksilla ja aineilla, joihin liittyy esimerkiksi merkittävä kuoleman riski, mutta jotka varmasti pitävät kivut ja kärsimykset poissa. Lisäksi on olemassa lääkkeitä, jotka poistavat kuolemanpelkoa, ahdistusta jne, ja näitä ei vieläkään juurikaan käytetä edes terminaalisesti sairailla, koska ne ovat laittomia, kuten esimerkiksi psilosybiini.

Eutanasia on yksi aspekti, mutta vielä irvokkaampi on se seremoniallinen raja-aita, jolla "huumeita" vahdataan kun kyse on kuolemansairaista ihmisistä. Tässä suhteessa keskustelu on vähän kehittynyt, vielä parikymmentä vuotta sitten huumehysteria oli niin rajua, että syöpäpotilaille ei mielellään annettu opiaatteja ennenkuin oli aivan varma, että he kuolevat muutaman viikon sisällä.

Tuulikki Telaranta

Palautin mieleeni Hippokrateesta johdetun, nykyisen lääkärinvalan. Sen keskeinen sanoma on palvella lähimmäisiä ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen, terveyttä ylläpitäen ja sairauksia ehkäisten, sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.
Kärsimysten lievittäminen on tärkeintä parantumattomasti sairaan kohdalla, ja inhimilliseltä kannalta tulisi kunniottaa potilaan omaa tahtoa. Eikö toivetta mahdollisesta eutanasiasta voi vieläkään kirjata hoitotestamenttiin?

Lemmikkikoira saa vakavan sairauden kohdatessaan parempaa palvelua kuin ihmispotilas. Eläintäkin pyritään hoitamaan, joskaan hänen tahtoaan ei voi kysyä. Jos parantaminen ei ole mahdollista, kärsimykset lopetetaan armollisesti ja arvokkaasti. On surullista luopua rakkaasta lemmikistä, ja on eläinlääkärinkin työ raskasta. On kuitenkin hyvä muistella hyvän elämän saanutta virkeää ja uskollista ystävää, joka ei se ole joutunut loputtoman kivun ja kärsimyksen kiereeseen.

Metusalah

"Eutanasia on minun mielestäni perustelluin juuri silloin kun potilaalla ei enää ole fyysisiä keinoja tai ymmärrystä maailmasta edes itsemurhaan."

Siis myöskin Alzheimer-potilaat? Suuri osa heistä kykenee esimerkiksi ohjatusti ulkoilemaan ja liikkumaan, mutta henkisesti he eivät ole läsnä, vaan elävät omassa, harhaisessa maailmassaan tuntematta edes lähiomaisiaan. Alzheimer-potilaista suuri osa ei elä ihmisarvoista elämää, koska heidän aivotoimintansa on enemmän tai vähemmän tuhoutunut.

Pitäisikö eutanasian kynnyksenä siis olla fyysinen kipu, liikuntakyvyttömyys (neliraajahalvaus), vaiko kognitiivisten kykyjen täydellinen katoaminen? Kenties kaikki yhdessä? Kuka toimisi päätuomarina tässä asiassa?

Mikko J.

Eutanasiaa toteutetaan jo nyt vaikkapa määrittelemällä hoitoon annettavat resurssit. Taloudellisten voimavarojen rajallisuuden tullessa vastaan on hoitohenkilökunnan priorisoitava hoitovaste.

Kyseessä ei kuitenkaan ole aktiivinen eutanasia, josta ilmeisesti tässä artikkelissa on kyse. Siksi kommenteissa jo esille tulleet terminaalihoitoon annettavat huumeet on juuri tällä rajamaastolla kulkeva aihe.

Onko elämän keinotekoinen ylläpito, vaikka pakolla, eutanasian vastakohta, siinäpä koko keskustelu kiteytettynä.

SamBody

Syy on sama kuin se miksi syöpään menehtynyt ystäväsi ei saanut tehokasta ja toimivaa kipulääkitystä eli käytännössä morfiinia tai sen johdannaisia. Suomi on yhä edelleen niin puritanismin (ja tekopyhyyden) kyllästämä maa että inhimillis-pragmaattinen asennoituminen jää auttamatta jalkoihin, nimenomaan julkisessa päätöksenteossa.
Ja lisäksi: jos ei kerran Ruotsissa ja Saksassa, niin emmehän mekään nyt voi!

Mikko: älä sekoita käsitteitä, siitä saa typerän vaikutelman.

Anne Karell

Kokemukseni mukaan ihmisten pelko ja kyvyttömyys ajatella oman kuolemansa väistämättömyyttä ja sitä edeltävää aikaa, on perimmäinen syy eutanasian vastustamiseen. Myönteinen kanta edellyttää yleensä omakohtaista kokemusta sairauteen sisältyvistä kivuista, parantumattomuudesta ja kuoleman väistämättömyydestä. Ymmärrystä voi lisätä myös omaisen tai ystävän vakava sairaus ja kuolema tai työskentely vanhusten, vammaisten ja saattohoitovaiheessa olevien potilaiden parissa.

Olen Seppäsen ja Viinasen noin 12.000 potilastoverista yksi, parkkis diagnosistani on suunnilleen sama aika kuin Seppäsellä. Koen myös helpoksi samaistua Seppäsen ajatuksiin ja tunteisiin lapsen vakavasta sairaudesta, sen tuskallisesta etenemisestä ja väistämättömästä päätepysäkistä -kuolemasta. Olen omien elämänkokemusteni, sairauteni ja muutaman rakkaan ystäväni sairauden etenemistä seuratessani tullut siihen tulokseen, että haluan eutanasian laillistettavaksi Suomessa.

Nyt vaihtoehtoina on itsemurha tai sairauden kestäminen loppuun saakka sairaalassa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla. Nykyinen hoitohenkilöpula ja asenteet kipujen lievityksen suhteen aiheuttavat liian usein irvokkaan eutanasian muodon: nääntyminen nestehukkaan pikkuhiljaa.

Onneksi asenne kipujen lievitykseen on muuttunut ja muuttuu edelleenkin. Ehkä muutaman vuoden kuluttua ei löydy lääkäriä, joka olisi huolissaan kuolemansairaan potilaansa mahdollisesta riippuvuuden kehittymisestä morfiiniin tai muihin kipulääkkeisiin. Valitettava tosiasia on kuitenkin, että on aina olemassa kipuja joita ei saada lääkityksellä kuriin -kuten esim. Seppäsen lapsen kohdalla oli.
Silloin on oikein, armollista ja inhimillistä antaa tällaiselle ihmiselle kuolinapua. Tämän peruste, oikeutus ja velvoite on potilaan itsensä oma tahto, jonka hän ilmaisee joko tässä tilanteessa tai aikaisemmin kirjallisesti.

Olen ilmaissut mielipiteeni eutanasiaan avoimesti ja kirjoittanut mielipiteestäni omalla nimelläni. Olen saanut tästä ja myönteisestä suhtautumisesta Viinasen ja Seppäsen keskustelun avaukseen, jonkin verran palautetta. Palautteessa on mm. todettu kaltaisteni olevan "arvoliberaaleja" eli ihmisiä joilla ei ole elämänarvoja.

Tarkoitukseni ei ole "käännyttää" ketään omalle kannalleni. Sen sijaan käytän mielipiteen ilmaisun oikeuttani ja vaadin lainsäädännön muutosta, joka turvaa itselleni ja muille poispääsyn sairauden tai vammautumisen aiheuttamasta kestämättömästä tilanteesta -jos ja kun sellainen eteemme tulee.

Lainsäätäjän tehtävänä on kirjoittaa lakiteksti siten, että monien pelkäämä kauhuskenario lainkirjaimen ja -hengen laajentamisesta esim. vammaisten ihmisten, tai vanhusten järjestelmälliseen "armomurhaamiseen" ei tule toteutumaan.

Omalta osaltani en pelkää kuolemaa, enkä pidä sairauttani pahimpana mahdollisena. Parkinsonin taudin hidas muoto (joka minulla ilmeisesti on) antaa aikaa sopeutua muutoksiin, eikä se välttämättä lyhennä elinaikaa. Elämän arvoinen elämä on asia, jonka jokainen meistä itse määrittelee. Vammaisuus, sairaus tai korkea ikä eivät tee elämästä onnnetonta eivätkä vie elämänhalua. Sen sijaan tuskat ja pelko niiden kestämisestä epämääräisen ajan ja elämänhallinnan täydellinen menetys, ovat syitä eutanasian haluamiseen.

Yhdyn potilastovereitteni Iiron ja Eskon pyyntöön: Antakaa meille arvokas kuolema !

Anne Karell

Juho Laatu

Yksi keskeinen ongelma on se, että eutanasian yleistyessä sairaalan henkilökunta voi antaa potilaan ymmärtää, tai potilas voi kuvitella henkilökunnan tai omaisten jo vihjailevan tai ajattelevan, että eutanasia olisi jo sopivin ratkaisu. Tällaisilta ajatuskuluilta ei voi välttyä, ja ne voivat romuttaa sairaanhoidon periaatteessa potilaan paranemiseen tai hyvinvointiin tähtäävää mielikuvaa. Sairaala lääkäreineen ei ehkä ole enää avun, vaan pahimmillaan mielikuvissa vaaran paikka. Joku voi haluta aidosti ja harkitusti eutanasiaa tai itsemurhaa, mutta toisille koko ajatus voi olla pelkoa aiheuttava asia. Jos jotakuta kehotetaan siirtymään sairaalahoitoon, sisältyykö tähän ylimääräisiä viestejä? On siis ongelmallista sekoittaa hoito ja elämän lopettaminen yhteen. Ihmisellä on oikeus päättää omasta elämästään, mutta kun hankkeeseen osallistuvat muutkin, ihmiselämän ja -ajatusten monimuotoisuus voi sekoittaa kuvioita pahastikin.

Nrs

Vaikka foliohattu hieman kiiltäisikin, niin epäilen silti että eutanasian sallimattomuuden taustalla on raha eivätkä valan tulkinnat tai juridisten seuraamusten pelko. Parhaimmillaan vuosia kuolemaa tekevät ihmiset tarvitsevat valtavat määrät lääkkeitä joiden markkinat romahtaisivat mikäli niille tarjottaisiin potilaan tahdon mukainen vaihtoehto. Kyseessä on siis aivan sama syy kuin lääkekannabiksen vastustamisella; Miksi kukaan maksaisi kalliista kipulääkkeistä jos paremmin toimivan korvikkeen voisi kasvattaa ullakolla lähes ilmaisiksi? Kun viulujen maksajana on vielä pääosin valtio jolta voi nyhtää periaatteessa loputtomasti toisin kuin vararikkoon menevältä hoidettavalta, ei systeemiä olla halukkaita muuttamaan. Jos inhimillinen kärsimys menisi taloudellisen voiton edelle, koko maailma olisi hyvin toisenlainen paikka.

JN

Olen samaa mieltä kuin Marko Hamilo ja Tiedemies. Passiivinen ja aktiivinen eutanasia ovat kaksi eri asiaa. Kuolema riittävän kipulääkityksen sivuvaikutuksena terminaalivaiheen potilaalla tulisi sallia. Päätöksen voisi tällaisessa tapauksessa tehdä kaksi lääkäriä ja potilaalle pitäisi kertoa riskit hyvissä ajoin, jotta jälkeenpäin ei jäisi epäilyksiä. Tällaista eutanasiaa voi kutsua passiiviseksi.

Mutta aktiivinen eutanasia, jossa potilas aktiivisesti tapetaan tietyllä lääkkeellä, vaikka hänen omasta tahdostaan, on ongelmallisempi. Viimeiset hoitopäivät tulevat kalliiksi. Kuka takaa, ettei aktiivista eutanasiaa käytettäisi siten, että se esitetään ainoana vaihtoehtona sen jälkeen, kun kivunhoidosta on ensin säästetty?

Nimenomaan kipulääkkeissä säästäminen, joko syytteiden pelossa tai sitten jonkin omituisen uskonnollisen "kärsimys tuottaa kirkkaamman kruunun" -ajattelun mukaan, on suurelta osin saanut aikaan nykyisen tilanteen, jossa on ylipäänsä tarve keskustella aktiivisesta eutanasiasta terminaalivaiheen potilailla. Toki esimerkiksi syntymässään vakavasti vammaisten lasten pelastaminen kuuluu myös keskustelun piiriin, mutta kipulääkitysongelma voitaisiin ratkaista heti, jossa haluttaisiin, sillä siitä vallitsee mielestäni varsin laaja yksimielisyys.

Hannu Tanskanen

Rikkaiden jälkeläisillä voisi olla intressiä eutanasiaan aikaistetun perinnön toivossa ja murha pitäisi määritellä rikoslaissa uudelleen.
Mainetta, kunniaa ja rahaa hamuavia Kevorkianeja löytyy.

Petri Riikonen

Anne, ajattelen hyvin samalla tavoin oman ms:ni kanssa, ja siksi toivon jo henkilökohtaisistakin syistä, että Suomeen saataisiin eutanasian mahdollisuus jo minun elinaikanani.

Juho ja Hannu, minusta kirjoittamanne vasta-argumentit kuulostavat periaatteelta "koska tätä voidaan yrittää käyttää joissain tapauksissa väärinkin, niin parempi ettei tähän mennä, vaan ennemmin annetaan kaikkien kärsiä".

Ja Juho, sairaala on joka tapauksessa vaarallinen paikka nytkin. Heikossa kunnossa oleva potilas saa vaarallisen tartuntataudin todennäköisemmin siellä kuin kotioloissaan.

Enkä hevin usko, että keskimääräisten omaisten ja hoitohenkilökunnan asenne heittäisi eutanasian mahdollistuessa aivan kuperkeikan nykyisestä. Uskon, että he edelleenkin mieluummin auttaisivat potilasta elämään kuin kuolemaan. Rikollismielisten poikkeusten toiminta voisi jopa vaikeutua nykyisestä sellaisissa oloissa, joissa eutanasia olisi passiivisen hoitamattomuuden sijasta aktiivista ja perusteellisesti suunniteltua ja tarkasti raportoitua.

Hannu Tanskanen

@ Petri

Ihmisen hengen päättäminen sisältää vaikean moraalisen ongelman ja hyvin pian päätyisimme Mengeleläiseen yhteiskuntaan,
jossa "hyödyttömät" ja "vammaiset" eliminoidaan. Toisaalta on tietenkin totta, että täysin kasvina vuosikausia hengissä pitäminen
maksaa yhteiskunnalle maltaita, nuo varat voitaisiin järkevämmin käyttää niiden hoitoon, joilla vielä on toivoa. Mutta, nämä ovat
erittäin suuria periaatteellisia päätöksiä,joita ei tule tehdä kevein tai puhtaasti taloudellisin perustein, se johtaa aina väärin-
käytöksiin, kun byrokratia tulee inhimillisyyden sijaan päätöksentekijäksi.

Metusalah

Mikäli eutanasialainsäädäntö Suomessa hyväksyttäisiin, syntyisi käsittääkseni kaksi isoa luokkaa ongelmapotilaita:

1. Sellaiset sairaat, jotka vaativat armokuolemaa "riittämättömin", liian subjektiivisin perustein. Heitä on paljon.
2. Ne potilaat, jotka eivät ole enää itse päteviä eutanasia-asiaa harkitsemaan. Heitä on vielä enemmän.

Kuka haluaisi ottaa vastuun näistä kuolemapäätöksistä?

Jani

Ilmeisesti eutanasiaa vastustavat eivät ole itse kuolemassa kivuliaaseen, tuskalliseen tai muulla tavoin elämän mielekkyyteen vaikuttavaan sairauteen. Ulkopuolisen on aina helppoa ajatella asiaa omasta menettämisen näkökulmastakaan. Eihän sitä esim. omia vanhempiaan välttämättä haluaisi menettää oman päätöksensä takia yhtään aikaisemmin kuin on pakko.

Joskus kuitenkin täytyy päästää irti. Ei kuolema katoa sitä lykkäämällä eikä menetys koskaan helpotu pitkittämällä.

Miksei lähdettäisi liikkeelle siitä, että määriteltäisiin tarkasti ne diagnosoidut sairaudet, jotka tekevät viimeisistä vuosista tai kuukausista tuskallisia tai mahdottomia elää. Eutanasia olisi aluksi sallittua vain näille potilaille.

Teemu

Eutanasiaa ei sallita "Slippery-slope"-ilmiön takia - eli pelätään mihin tässä asiassa vähänkään lipsumisen kanssa voidaan joutua. Hirvittävät asiathan usein lähtevät liikenteeseen pienistä asioista parhailla aikeilla.

Täten hyvä konservatiivinen vaihtoehto on ehkä pitää se kiellettynä, mutta varmistaa, ettei lääkäri joudu pulaan tilanteessa missä omaiset/potilas pyytää morfiini-kivunlievitystä (tietysti järkevissä tilanteissa).

Onhan se karua että koiraa kohdellaan tässä asiassa humaanimmin kuin ihmisiä, ja siksi olenkin puolesta, mutta näissä asioissa tarvitaan äärimmäistä varovaisuutta.

Anonyymi

Minulle jää tästä kuva, ettei edes lääketieteen ammattilaiset ole kovinkaan perehtyneitä palliatiivisen lääketieteen suhteen, saati potilaan oikeuksista.

Käypä hoito sanoo seuraavaa:
Parantumattomasti sairaan (ihmisen) hoidossa lievitetään oireita ja kärsimystä lääkkein ja henkisellä tuella. Oireenmukaista hoitoa tulee antaa kaikille vakavasti sairaille ja kuoleville potilaille. On myös tärkeää, että hoitolinjauksesta keskustellaan hyvissä ajoin ja merkitään sairauskertomukseen tarkasti ja kokonaisuudessaan.

Siis hyvissä ajoin. Konsultaatiolla aikaisessa vaiheessa voidaan lievittää kuolemaan liittyvää ahdistusta ja siten lisätä elämisen arvoisia päiviä merkittävästi.

Anonyymi Wanha Pieru

@ Alaan sidonnaisuuden takia en voi kertoa nimeäni, mutta ajatelkaapa tilannetta, että olette aivoverenvuodon johdosta puoleksi halvaantunut, puhe- ja liikuntakyvytön, vain toisen puolen käsi ja jalkaa tottelee, sitä mikä tällöin on ihmisen taju maailmasta, voidaan vain arvailla. Sairaalan/vanhainkodin lääkäri kysyy lähiomaiseltani, haluaako hän että sinut siirretään hoitoon jonnekin muualle. Hän ymmärtää, että hyvähän hoito on täälläkin ja näin antaa lääkärille valtuutuksen irroittaa letkut ja potilaan sängyn päätyyn tulee alan salakielinen merkintä "ei elvytystä". En ole lääketieteen ammattilainen, mutta nesteytyksen lopettaminen tarkoittanee suomeksi sanottuna, että ihminen kuolee hitaasti noin kahden viikon kuluessa janoon voimatta mitenkään ilmaista tilaansa. Toivon todellakin, että joku alan ihminen vakuuttaa minulle, ettei tilanne ole tämä, sillä isäni ja äitini kokivat tämän ja pelkään perinnöllisyyden johdosta,että minun kohtaloni aivan pian 70-vuotiaana on minä päivänä hyvänsä sama.

miquel

En aina tunnista näistä kommenteista nykylääketiedettä. Kivun hyvä hoito on kaikille tavoite ja potilaan ja omaisten kanssa keskustelu on ihan keskeisessä asemassa tässä asiassa, kuinka paljon esim. opiaatteja käytetään. Minulle ei ole ongelma hoitaa kipu pois vaikka siihen sitten liittyisi hengityslama tms.

Toisaalta ei kuitenkaan ole kauaan siitä, kuin yhtä tk-ylilääkäriä syytettiin vanhusten "armomurhista" (en juuri muista paikkakuntaa). Hänen keskeinen peruste oli oikeastaan se, ettei sairaita vanhuksia enää lähetetty erikoissairaanhoitoon vaan hoidettiin tk:ssa ja kuolleisuus yllättäen oli korkeampi, kun kuolemat eivät tapahtuneetkaan erikoissairaanhoidossa, vaan kyseisessä tk:ssa. Erittäin usein törmää omaisiin, jotka vaativat 90-vuotiaalle aivohalvauksen saaneelle yliopistosairaalan "pitkäaikaispaikan", koska ihmeitä tapahtuu.

Mitä, jos ehdotan, että eutanasia sallitaan ja se totetutetaan ampumalla luoti takaraivoon. Kuolema tulee samantien ilman kärsimyksiä. Onko se brutaalimpaa kuin lääkkeen lasku suoneen, joka lopettaa elämän. Kuka suostuu ampumaan sen ihmisen?. Pitääkö lääkärin tehdä se? Onko hienompaa kuolla lääkeruiskun avulla? Silloin voi tietysti poistua huoneesta ja ajatella, että kaikki on kauniimpaa. Saako lääkäri kieltäytyä tekemästä eutanasiaa? Perustetaanko eutanasiaklinikoita asia hoitamaan?

En ole ns passiivisen eutanasian vastustaja, mutta omasta pyynnöstä tapahtuvaa eutanasiaa en itse vaan pysty toteuttamaan. Siinä on jotenkin syvä ristiriita, että hoitaisin jonkun asian "lopettamalla" potilaani. Tai tietysti asiakkaani, kuten nykyään sanotaan. Asiakashan on kuulemma aina oikeassa.

Tramo

ei kuolemantuomiota, ei eutanasiaa. Syyt; ihmisten erehtyvyys ja (joidenkin) ihmisten halu edistää omaa hyvinvointiaan muiden kustannuksella. Utopiassa asia olisi toisin; utopiassa eläisimme anarkistisessa maailmassa, nykyisen kaltaisella käyttäytymisellä se johtaisi uskomattomaan määrään paskaa.

Juho Laatu

Petri, mielestäni järjestelmän väärinkäytön ja vääri toimimisen mahdollisuuskin on vakava ongelma. Useimmat hengestään eroon haluavat ovat kykeneviä hoitamaan asian itse. Varmaankin riittävän toimivia kotikonsteja on saatavilla. Suurin ongelma yhteiskunnan tarjoamissa kuolemispalveluissa on ehkä se, että kuoleman mahdollisuudesta tuleekin potilaan päässä kuolemisen velvollisuus (ehkä peräti henkilökunnan tai omaisten myötävaikutuksella). Ihminen osaa kyllä ajaa itsensä tälläkin tavalla ahdinkoon. Kaikki eivät ole asian jo vuosikymmeniä sitten päättäneita vahvoja yksilöitä.

Pelkään myös henkilökunnan suhtautumista. Suurin osa on varmasti vastuuntuntoisia ja hyviä, mutta joukossa on yhtä varmasti myös joitain henkilöitä, jotka periaatteessa kannattavat eutanasiaa ja pyrkivät siksi myös asenteillaan edistämään asiaa. Tällaista suhtautumista Suomessakin on kai jo ollut. Minusta parempi malli on vanha perinteinen malli, jossa valkopukuiset tunnetusti puhuvat aina (siis aina) elämän puolesta (vaikka ymmärtävätkin myös itsetuhoisia), ja kannustavat myös itsemurhaan taipuvaisia jatkamaan elämäänsä, ja keksivät syitä sille, miksi elämä voisi yhä olla elämisen arvoista.

Uusien entistä parempien kipulääkitysten myötä on entistä vähemmän tarvetta päästä eroon elämästä ennenaikaisesti. Sairaalan vaaralliset tartunnat ovat vain hyvää tarkoittavan hoidon epäonnistumisia - eivät tarkoituksellista vaaraan saattamista.

Jos kuoleman mahdollisuus halutaan tarjota, parempi jos reitti on selvästi eri kuin valkotakkien linja (ehkä ei aivan poliisiasemalle lopetettavaksi, mutta jotain normaalihoidosta poikeavaa reittiä kuitenkin). Psykiatrin lausunto (mielellään toiselta paikkakunnalta) on silti tarpeen kaiken edes avustamiseen viittaavan toiminnan ehtona. Hoitava lääkäri/sairaala, omaiset ja hoidon rahoittajan edustajat eivät voi olla aloitteellisia eivätkä mukana prosessisa muuten kuin että vastaavat kysyttäessä. Myös eutanasiaorganisaation tulisi olla (aina) kallellaan elämän jatkamisen suuntaan. Potilaalla (tasapainoisella) on myös mahdollisuus kieltäytyä normaalihoidossa oma-alotteisesti syömästä/juomasta tai lääkkeistä tai valita hoidon tyyli (esim. mukavan mutta lyhyemmän elämän tuova).

Neliraajahalvauspotilaiden, huonosti kommunikoivien ja epätasapainoisten potilaiden tuettu itsemurha tai eutanasia, ja liian kalliiksi käyvät potilaat ovat vielä haastaviampia jäljelle jääviä kysymyksiä, joita en tässä kata.

PPa

Luin vuosia sitten Clarkin kirjan : "KUOLEMAN TOISET KASVOT, Vanhenemisen ja kuoleman biologia" Suosittelen kaikille aiheen kanssa pähkäileville.
Lääketieteen kehittyessä mennään yhä enemmin siihen suuntaan, että ihminen tai ainakin ihmisen keho voidaan pitää "elossa" ties kuinka kauan sen jälkeen kun hän ei enää itse reagoi mihinkään. Eikö siinä vaiheessa sitä itse järjissä ollessaan halunneelta olisi armeliaampaa lopettaa elämä aktiivisesti kuin irroittaa tippa ja aiheuttaa hidas janoon kuoleminen, kuten eräs kommentoija asian ilmaisi. En tunne lainsäädäntöä, mutta laki joka ei oikeuta aktiiviseen eutanasiaan, mutta oikeuttaa hitaaseen riuduttamiseen, on syvältä....enpä nyt sano mistä.
Ihmiselämän kunnioitus on eri asia kuin tekopyhä käsien pesu, kun ei lain mukaisesti toimien voida tehdä ainoaa inhimillistä ratkaisua.
Rajanvedon vaikeuden toki myönnän ja kuten kirjoitin jo aiemmin, uskon sen olevan suurimpana syynä aktiivisen eutanasian kieltoon. Mengele-ilmiöön, jota joku pelkäsi, en kuitenkaan nyky-yhteiskunnassa usko.

Mari K.

Kun on kerran seurannut läheltä läheisen ihmisen hidasta kuolemaa syöpään, ei enää kyseenalaista eutanasian tarpeellisuutta. Oma isäni taisteli reilut kaksi vuotta "kuolemantuomiota" vastaan ja kuoli lopulta keuhkojen lamaantumiseen. En usko, että isäni olisi valinnut eutanasiaa edes viimeisenä päivänään, mutta mahdollisuus siihen olisi helpottanut olemista. Ei olisi tarvinnut pelätä, että jossain vaiheessa joutuu kestämään vielä pahempia ja pitkittyneempiä tuskia. Hänellekin oli määrätty morfiinia, mutta lääke ei koskaan ehtinyt vaikuttaa niin nopeasti, etteikö tuskallinen kipukohtaus olisi ehtinyt iskeä ennen kuin lääke vaikutti.

väläys

Jani: "Miksei lähdettäisi liikkeelle siitä, että määriteltäisiin tarkasti ne diagnosoidut sairaudet, jotka tekevät viimeisistä vuosista tai kuukausista tuskallisia tai mahdottomia elää. Eutanasia olisi aluksi sallittua vain näille potilaille."

Kun eutanasia olisi yksinkertainen ja resursseja säästävä tapa ratkaista vaikeasti sairaiden raskas tilanne, niin voisiko se johtaa siihen, ettei joihinkin sairauksiin enää kehitettäisi parantavia hoitoja?
Ihmisten eliniän kasvun myötä sellaiset pitkäaikaiset sairaudet, kuten Parkinsonin tauti ja Alzheimerin tauti ovat lisääntyneet paljon, mutta niihin saatetaan keksiä parantavia tai elämänlaatua merkittävästi parantavia hoitomuotoja ehkä jo muutaman vuosikymmenen kuluessa, aikaisemminkin, jos kantasolututkimus vapaasti sallittaisiin. Syöpiäkin voidaan ehkä tulevaisuudessa parantaa, esim. kasvattamalla uusia elimiä ihmisille kantasoluista. Kantasoluilla on jo onnistuttu kasvattamaan esimerkiksi uutta sydänkudosta. MS- taudin tutkimuksen rintamalta kuuluu myös hyvää, mitä olen seurannut uutisia maailmalta, tälläkin palstalla on kerrottu erittäin hyvistä tuloksista mm. verisuonikirurgian avulla. Minusta se, että eutanasiaa pidettäisiin lainsäädännössä ratkaisuna haastavimpiin sairauksiin, voisi todella johtaa siihen, että vietäisiin määrärahat siltä tutkimustyöltä, jonka avulla nämä toivottomina pidetyt ihmiset voitaisiinkin tulevaisuudessa parantaa. Millä perusteella se voidaan etukäteen tietää mikä sairaus on toivoton? Nykyaikana esimerkiksi sydän- ja verisuonitautien ennuste on parantunut huomattavasti, jos vertaa vaikkapa vielä 1970-lukuun, jolloin ne olivat yleinen kuolinsyy keski-ikäisillä miehillä, nyt niitä sairastavat voivat elää normaalia elämää vuosikymmeniä sairastumisen jälkeen.

Ymmärrän kyllä sairastavan yksilön näkökulman tässä asiassa, joka kärsii, eikä parantavaa hoitoa välttämättä keksitä hänen elinaikanaan. Toisaalta, jos kyseessä on sairaus, johon ollaan kehittämässä uutta hoitoa, voisi ehkä osallistua tieteelliseen tutkimukseen/kokeisiin ja edistää niin tulevien potilaiden mahdollisuuksia. Silloin omalla sairastumisellakin olisi tavallaan tarkoitus. Minusta se tuntuisi mielekkäämmältä, kuin eutanasia -oikeuden ajaminen, mutta en tiedä riittäisikö itselläni kantti kärsimiseen tieteen tähden, jos sairaus olisi aivan hirveä ja mahdoton kestää. En tiedä. Vaikea kysymys tämä on.

Joka tapauksessa, minusta lääketieteen tehtävä on terveyden edistäminen ja eliniän pidentäminen, niin että elettäisiin paitsi pidempään, myös terveempää elämää. Nämä eivät ole lähtökohtaisesti toisiaan poissulkevia tavoitteita. Eutanasian tielle lähtemisessä on se riski, että lääketieteen aluperäinen tarkoitus hämärtyisi. Alkuperäisessä Hippokrateen valassa muuten kielletään kuolettavan myrkyn antaminen potilaalle.

JonesHenry

Olen kirjoittamassa aiheesta vallankumouksellista kirjaa, johon liittyvät testit typpitankin kanssa. Tässä vaiheessa tarvitaan enää vain yksi testi 20-litran typpitankilla. Jos testi halutulla kaasupaineella (0.5 bar tai 7 psi)on positiivinen, olen onnistunut. Kanadassa vastaavalla tankilla saatiin noin 8-minuutin kaasuvuoto. Tavoite on Suomessa suunnilleen 6-8 minuuttia.

Pelkään jonkin verran Poliisia ja vihollisteni yristystä raahata minut hullujen huoneelle. En näet riko mitään Suomen lakia, joten se jää heille ainoaksi vaihtoehdoksi.

Uskon että tutkimukseni todistaa, että eutanasia kone on mahdollista rakentaa käyttäen hyväksi joka kodin perustarvikkeita, AGA:n tai Woikosken paineensäädintä ja hengitysilmaa. Siis hengitysilmastamme on 78% typpeä. Sitä on siis noin 3/4

Jos luomme kotitekoisella muovipussilla keinotekoisen ilmakehän ja korvaamme hengitysilmasta hapen niin nopeasti, ettei hiilidioksiidia ehdi kertyä hengitysilmaan, menetät tajuntasi hyvin nopeasti. Kipu ja tuska on kaikki kenotekoista! Esim aivoleikkauksia suoritetaan puuduttamatta, koska aivoissasi ei ole kipureseptoreita. Aivan samalla tavalla tukehtumisrefleksin laukaisee oikeasti varoituskaasu hiidioksiidi, eikä niinkään hapen määrän väheneminen hengitysilmassa!

Tukehtuminen tapahtuu 5-minuutin sisällä, johon kuuluu myös sydänkohtaus. 6-minuuttia on todella tiukka raja-arvo mutta ei mahdoton, jos kaikki suoritetaan oikein ja hyvin valmistautuen. Puhtaan typen pitäisi säilyä pussissa ainakin 1-2 minuuttia perustuen testeihin hengitysilman kanssa, joka on noin 0.1 % raskaampaa verrattuna puhtaaseen typpeen.

http://www.thedailybeast.com/articles/2011/04/27/suicide-kits-the-91-yea...

Isomman tankin käyttäminen on myös mahdollista, mutta seuraava pullokoko typpeä ainakin AGA:lla oli 50-litraa, mikä olisi käytännössä hyvin vaikeaa liikutella. Silti tukehtuminen tapahtuu hyvin nopeasti noin 5-minuutin sisällä, jolloin myös sydän pysähtyy. Ainoastaan nopea elvytys voi tuolloin pelastaa uhrin varmalta kuolemalta.

Tarkoitus on herättää keskustelua! Woikoski saattaa vuokrata noin 30-litran tankkeja, en ole sitä erikseen heiltä kysynyt, kun on kertakaikkiaan niin surkea asiakaspalvelu!

Kanadassa siis saatiin tasan 8-minuuttia 80 kuutiojalan tankilla kaasun ulostulopaineen ollessa tasan 7 psi. 72 kuutiojalkaa olisi 20 Suomalais litraa typpeä, ja 80-kuutiojalkaa taas noin 22.5 litraa, jolloij vapaasti kääntämällä saamme suunnilleen 6.5 minuuttia tasaista kaasuvuotoa pussiin. On kuitenkin huomioitava että tämä oli myyty typpitankki, jola oli tasan 60-centtimetriä tai 2 jenkki jalkaa pitkä ilman kahvaa. Siis käytännössä aivan yhtä pitkä, kuin sen 20-litran Suomalaisvastine. Samoin tankin sisäinen paine oli suunnilleen sama kuin Suomessa(itseasiassa alle 200-baria)

Voimme siis hyvinkin saada noin 8-minuutin tasaisen kaasuvuodon pussiin paineella, joka ei revi sitä hajalle. Kenttätestillähän se selviää! Aloitan kirjan kirjoittamisen jo ennen kenttätestiä jossain vaiheessa tässä kuussa.

Kirjan nimeksi tulee "kuoleman salaisuus" Echilon on itse keksimäni koodinimi "taivaslaivalle" Sen tarkoitus on keksiä kone, jolla ihmiset voisivat itse päättää omat päivänsä, ilman lääkäreitä, hoitajia, Nembutalia tai Heliumia. Poistaa nämä neljä elementtiä kokonaan käsitteestä eutanasia. Typpi ei näy ruumiinavauksessa. 3/4 hengitysilmasta on typpeä. Keskustelu on täysin laillista eikä riko Suomen lakia mitenkään.

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_80_2005_p.shtml

On tarkoitus provosoida. Echilon on puhtaasti maailmanlaajuinen yleishyödyllinen tiedeprojekti. En kerää kirjallani voittoa. Tarkoituksena on että kustantaja saa kaikki rahat, jos siis joku USKALTAA kyseisen kirjan julkaista! Tämä on eräänlainen "Rakkautta&Anarkiaa" projekti.

Anonyymi

Mitä jos ihminen muuttaa mieltään kesken eutanasiaa? Saako hän silloin syyttää itseään omasta typeryydestään, vai onko hoitaja/lääkäri oikeutettu tuntemaan syyllisyyttä ihmisen tappamisesta?
Missä vaiheessa toive kuolla on oikeutettu? Kun sattuu "näin paljon"? Kuitenkin, moni hymyilee kipujensakin keskellä.
Onko yksilön toive kuolla politiikkaa?
http://www.youtube.com/watch?v=PACQfdQZ4SE

Anonyymi Wanha Pieru

@Kyllä tämä "kuolemankone"-tyyppi pitäisi saada hoitoon, ennenkuin kakarat alkavat tappaa itseään ja toisiaan tuolla, suosittelen blogistia poistamaan kommenttinsa. Itsemurhayrityksissä on aina suuri mahdollisuus jäädä henkiin vaikeasti vammautuneena ja suurten kipujen kanssa. Vaikka ajat autollasi päin rekkaa tai hyppäät kymmenennestä kerroksesta, voit jäädä henkiin ja omaistesi hoidettavaksi kasviksi vuosikymmeniksi, ajattele sitä ennen kuin yrität.

Petri Riikonen

AWP, typpitankkipohdinta on kieltämättä makaaberin kuuloinen, ja pohdinkin jonkin aikaa, päästänkö sen julkiseksi vai en. Tulin kuitenkin lopulta siihen tulokseen, että jos aloittaa keskustelun eutanasiasta, kai pitää sietää sekin, että jossain vaiheissa halutaan puhua myös mahdollisista menetelmistä. Lisäksi minusta tuntuu, että typpikaasutankkeineen tässä pohdittiin kuitenkin sen verran erikoisvälineitä, ettei niitä ihan kaikkien ajattelemattomien hölmöilijöiden eteen sattuisi.

Mari K., minusta tuntuu, että tässä kiteytit monen sellaisen tunnot, joka haluaisi, että eutanasian mahdollisuus sallittaisiin: "En usko, että isäni olisi valinnut eutanasiaa edes viimeisenä päivänään, mutta mahdollisuus siihen olisi helpottanut olemista." Veikkaan, että moni kestäisi vaikeitakin viimeisiä päiviä helpommin, jos tietäisi, että hallittu pakotie on olemassa, jos käy ylivoimaisen vaikeaksi.

Ainakaan minä en muuten pidä itsemurhaa realistisena korvikkeena eutanasialle. Ei keskivertoihmisellä ole kykyä ja välineitä tehdä itsemurhaa sillä tavoin, että kuolema olisi niin varma ja tuskaton kuin mitä sairaalan keinoin voidaan saada aikaan. Lisäksi arvelen, että siinä vaiheessa kun eutanasia tulisi ajankohtaiseksi, moni sairas on jo niin huonossa kunnossa, ettei enää pystyisikään tappamaan itseään.

Tramo

@ Petri, jos laillistamme eutanasian, mikä on sitten se hyväksyttävä suhde eutanasialle ja murhalle joka tehdään eutanasian nimeen (väärinkäyttö)? Olisiko se ok, että jokaista 10000 potilasta kohden yksi ihminen kuolee vasten tahtoaan? Jos kannatat eutanasian laillistamista, sinun tulisi pystyä kertomaan tämä hyväksyttävä suhde.
Eutanasia on kaunis ajatus, ihminen ei vaan ole vielä tarpeeksi kaunis siihen.

JonesHenry

Haluan vielä kommentoida Echilonia.

Haluan tehdä tässä vaiheessa keskustelua erään asian selväksi;lääkärit eivät mitään kuolettavia lääkeannoksia potilaille voi jaella. Eivät myöskään hoitajat! Lääkärin moraali ja etiikka estävät sen. Lääkärit sen sijaan voivat kyllä kirjoittaa tappavia annoksia lääkettä potilaalle. Mutta se on aina tapauskohtaista, ja hyvin pitkälle rikkoo hippokrateen valaa;

http://vanha.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/15.joulukuu/euta5000.htm

Olen ällörealisti, mutta mielestäni ei ole olemassa mitään muuta käytännön keinoa jolla suhteellisen halvasti tarjota eutanasia terminaalipotilaille, Sveitsin matkaa lukuunottamatta, koska lääkärit eivät tähän hommaan eettisistä syistä kertakaikkiaan suostu! Eikä heitä voi mikään eduskunta siihen pakottakaan. Puhutte itsemurhasta hyvin loukkaavaan sävyyn. Kustutte sitä "hulluudeksi" No, mitä sinun mielestäsi eutanasia oikein on? Se tulee kreikan sanoista "euta" +"natos" Tietääkseni se tarkoittaa hyvää kuolemaa. Miten oikein luulet sen hyvän kuoleman tapahtuvan? Lääkäri määrää reseptin ja hoitaja sitten pistää sen inisuliinipiikin suoneesi? Hyvn suurella todennäköisyydellä ei! Ensinnäkin;heidän ammatti etiikkansa estää sen. Toiseksi, se olisi murha. Sen sijaan se, vedätkö typpipussin otsalta kaulallesi on sinun oma asiasi. Se ei olisi murha. Tässä on se oleellinen ero. Avustaja voi mielestäni tuoda typpitankin sinun lähettyvillesi ja yhdistää kaikki tarvittavat laitteet, samoin kuin kotitekoisen muovipussin. Se olisi itsemurhaan avustamista. Suomen lain mukaan se ei ole rikos! Typpi ei muuten edes näy ruumiinavauksessa;=))

Eutanasiasta keskusteleminen kroonisesti yhä sairaammassa yhteiskunnassamme ei mielestäni ole "hullua" mutta tämä nyt vain on minun oma pieni mielipiteeni. Itsemurhayritys voi aina epäonnistua, mutta ihminen kuolee hyvin nopeasti hapen puutteeseen, koska aivot eivät sitä kertakaikkiaan kestä 5-minuuttia pitempään! Keskustelu ei ainakaan ole laitonta, sen voin vakuuttaa!

http://www.gotquestions.org/Suomi/raamattu-kristitty-itsemurha.html

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_80_2005_p.shtml

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110696-yle-palkkamurhan-saa-tilata-ilman...

http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1302673952797

Mitä itsetuhoisiin teineihin tulee...no, saat sen kuulostamaan että vain teinit tekevät itsemurhia tai ovat itsetuhoisia. Voin vakuuttaa sinulle ettei tämä ole asianlaita;

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/09/vanhukset_tekevat_itsemurhia_nuori...

Eutanasia ja itsemurha ovat käytännössä yksi ja sama asia! Sveitsissäkin potilas joutuu ITSE nielemään tappavan lääkeannoksen. Suonensisäiset lääkkeet ovat kiellettyjä, koska niitä potilas ei voi itse niellä. Lopettakaa näiden kahden asian erittely, kiitos!

Petri Riikonen

Tramo, minusta kuulostaa, että ajattelet eutanasiaa samanlaisena systeeminä kuin kuolemanrangaistusta: jälkimmäisessä tulee ajan mittaan tuomituksi syyttömiäkin. Mutta jos eutanasia tapahtuu aina vain potilaan tahdosta, tilanne mielestäni eroaa siitä, kun toiset tuomitsevat ihmisen kuolemaan. Ihminen voi toivoa eutanasiaa tai olla toivomatta; se on hänestä itsestään kiinni.

Toinen juttu on se, että tietysti sairaalassa voi tapahtua murhia, kuten kaikkialla ihmisyhteisöissä. Ei niitä pystytä täysin estämään ennalta, oli sitten eutanasia käytössä tai ei.

Mutta en siis hyväksy murhaa. Jos joku tekee murhan eutanasian nimissä, odotan, että hän jää kiinni ja tuomitaan murhasta.

Metusalah

Entäpä sielullisesti sairaat ihmiset? Tuhansiin nousee se henkisesti sairaiden joukko, joka ainakin miettii kuoleman vaihtoehtoa. Oma tahto heilläkin on kyseessä. Millä indikaattorilla mitataan heidän tuskansa määrä ja sietokyvyn rajat, joka oikeuttaisi eutanasiaan?

JonesHenry

Typelle on olemassa vielä toinen vaihtoehto;Nembutal, jonka vaikuttava ainesosa on Pentobarbitaali. Eläinlääkäreillä on sitä varastossa, ja sitä käytetään eläinten nukuttamiseen.

Echilonin perusidea on poistaa kuolemasta keinotekoinen kipu, tuska, paniikki, samoin kuin hoitajat, lääkärit ja kalliit, vaikeasti saatavilla olevat lääkkeet.

Hoitajat ja lääkärit eivät ilmeisesti halua olla tässä hommassa mukana. Me voimme väitellä ja kiistellä siitä, onko oikein että henkisesti epätasapainoisen ihmisen olisi näin helppoa tehdä itsemurha. Tärkeintä on ettemme sotke tähän kahta ammattikuntaa, jotka ovat sekä periaate että etiikkasyistä tätä kaikkea vastaan!

Petri Riikonen

JonesHenry, minun mielestäni tärkeää olisi nimenomaan se, että olisi mahdollisuus eutanasiaan, joka tehtäisiin lääkärien ja sairaanhoitajien ammattitaidolla ja sairaalan resursseilla. Silloin voitaisiin (toivoakseni) taata prosessin tuskattomuus ja varmuus. Jos lähdetään puuhaamaan amatöörivoimin, niin varmaa tietoa ja vakuutta ei saada mistään.

JonesHenry

Petri, annan sinulle sähköpostiosoitteeni. Saat itse päättää haluatko kirjoittaa siihen.

JonesHenry@hotmail.fi

En voi luvata sinulle yhtään mitään. Olen pahoillani, mutta siihen minulla ei ole resursseja. Mutta jos jostain syystä minulle tapahtuisi jotain niin toivon, että joku muu suorittaisi tuon viimeisen kaasutestin typpitankin kanssa. Tuolloin jäisi yhä informaatio, joka voitaisiin julkaista jopa tiede lehdessä. Muut välineet kuten esim tämmöisen muovipussin voi helposti tehdä tai teettää perus tyhjiöpussista ja hikipannasta esim "naamiaisasua" varten;

http://www.thedailybeast.com/content/dailybeast/articles/2011/04/27/suic...

Petri, sanot että haluat että lääkärit ja hoitajat auttaisivat sinua kuolemaan, jos MS tautisi pahenisi. Tiedät varmaan itsekin yhtä hyvin kuin minä, ettei se tule tapahtumaan. MM Arkkiatri Pelkonen on sen fanaattinen vastustaja. Hän on lääkärikunnan pää, ja saattaa sellaisena pysyä vielä kymmenisen vuotta tai pitempään. Mutta...jos tieteellinen tutkimus julkaistaisiin rauhallisesta kuolemasta typen kanssa, niin poliittinen eliittimme, jolla on ilmeisiä suhteita lääketeollisuuteen saattaisi muuttaa kantaansa koko aiheeseen. Tai he voisivat yrittää kieltää typen tai tehdä siitä luvanvaraisen. Sitä saadaan hengitysilmasta tislaamalla mm tällaisilla generaattoreilla;

http://www.rocca-group.com/fi/yksikot/rocca_sales/sales_typpi_happi/typp...

Typpitankkeja voidaan käytännössä täyttää kerta toisensa jälkeen, päinvastoin kuin Helium tankkeja. Kiellon vaikutus olisi suunnilleen sama kuin kannabiskielto nykyään. Jos todistamme heille ettei heillä käytännössä ole monopolia rauhalliseen kuolemaan, he saattavat muuttua yhteistyöhaluisemmiksi. Muuten muutosta ei mielestäni tule tapahtumaan. Haluan että muistat Petri, että itsemurha oli ankarasti kielletty sekä kirkon toimesta että Suomen laissa aina 1900-luvun alkuun asti. Kirkko julisti että itsemurha on kuolemansynti, ja kaikki itsemurhaajat joutuvat HELVETTIIN! Kielto ei perustunut Raamattuun mitenkään. Nykyään lääkärikunta puolestaan julistaa, etteivät he voi tappaa ketään koska joku paljasjalkalääkäri joka eli noin 2500-vuotta stten(vanhempi kuin Jeesus)puhui sitä vastaan aikana ennen syöpää, ALS:ää tai MS:ää

Petri, on aina olemassa joku tekosyy. Ota tuo miten ikinä haluat. Mutta typpeä on hengitysilmasta noin 3/4 Johtajillamme on aina syy, mikseivät he voi ajaa kansan parasta tai kansan omaa tahtoa. Sille on aina olemassa syy, perustuisipa se syy sitten olemattomiin raamatunlauseisiin tai sitten jonkun paljasjalkalääkärin jourinoihin 2500-vuotta sitten. Kun puhutaan eliitistä niin kaikelle on aina olemassa joku syy. Kysyt kirjoituksessasi, miksei Suomessa tai Euroopassa näin yleensä sallita eutanasiaa? Tiedät vastauksen itsekin!

Tramo

En toki liitä niitä toisiinsa, ajattelen eutanasian juuri niinkuin sanoit, ihmisen itsensä toiveesta, on kuitenkin useita skenaarioita joissa sitä voi käyttää hyödyksi by lähes kuka vaan, asiakirjoja voidaan väärentää, vakuutuspetoksia, kiristämisiä... edelleen kysyn sitä hyväksyttävää suhdetta, koska selkeästi olet asian laillistamisen kannalla.

"Ei niitä pystytä täysin estämään ennalta, oli sitten eutanasia käytössä tai ei." totta turiset, mutta onko kovin hauskaa ja mielekästä avata lisää ovia niille ja täten tehdä se vielä helpommaksi?

"odotan, että hän jää kiinni ja tuomitaan murhasta." se nyt ei juuri ketään lohduta, henki on pois eikä takaisin tule vaikka kuinka kiinni jäisi.

Metusalah

"Minun mielestäni tärkeää olisi nimenomaan se, että olisi mahdollisuus eutanasiaan, joka tehtäisiin lääkärien ja sairaanhoitajien ammattitaidolla ja sairaalan resursseilla."

Entisenä virkamiehenä katsoisin, että tässä ei nyt nähdä sitä massiivista byrokratian lisäystä, mikä armomurhamahdollisuuden taakse kätkeytyy. Kukaan terveysalan päättävistä henkilöistä ei yksin tai edes kaksin voi kantaa sitä vastuuta, mikä eutanasiapäätöksen taakse kätkeytyy; tällaisten ratkaisujen tulee käytännössä perustua kollegiaalisiin näkemyksiin, jotka aina vaativat suuren esityön, harkinta-ajat, päätökset, lähiomaisten mahdollisuus valituksiin jne.

Summa summarum: Pelkästään taloudellisena kustannuksena myönteinen eutanasialaki tulisi vaatimaan yhteiskunnalta miljardiluokan investoinnit. Elämä on meille itse kullekin sattumalta annettu lahja. Sitä ei pidä yhteiskunnan keinoin pois ottaa, koska jo nykyisinkin on voimassaolevan lääketieteen toimet tämän sinänsä raskaan ja vaikean asian hoitamiseksi kuolevan ihmisen tarpeita kunnioittaen.

JonesHenry

Sveitsissä eutanasia on laillista. Eutanasia tarkalleen ottaen on sitä, että lääkäri kirjoitta potilaalle tappavan reseptin. Potilaan pitää itse juoda se.

http://www.youtube.com/watch?v=bxQYTFIZi8A

Suomen laki koskien eutanasiaa ja itsemurhaa on käytännössä täysin identtinen Sveitsin kanssa.

Tällä hetkellä Suomessa ei ole mitään lakia koskien eutanasiaa tai armomurhaa. Käytännössä siis itsemurhassa avustamista.

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_80_2005_p.shtml

Niinkuin tuosta linkistä käy hyvin ilmi, tilanne on kaaoottinen. Echilon projekti voi hyvinkin tehdä siitä entistä kaaoottisemman. Poliisin on vaikea tehdä asialle mitään koska itsemurhassa avustamista ei olla mitenkään erikseen rikoslaissa kriminalisoitu. On olemassa laki "kuoleman tuottamuksesta" mutta se edellyttää ruumista, ennenkuin ketään voidaan syyttää mistään. Tämä on vain yksi käytännön esimerkki nykyisestä kaaoottisesta tilanteesta.

Kaiken taustalla on se, että vuonna 1894 itsemurha poistettiin Suomen rikoslaista. Taustalla olivat pääosin uskonnolliset erimielisyydet asiasta. Itsemurhaa ei näet mitenkään Raamatussa erikseen kielletä

http://igs.kirjastot.fi/fi-FI/iGS/kysymykset/kysymys.aspx?ID=deddd701-89...

Lääkäreitä ei voi pakottaa avustamaan itsemurhassa vastoin heidän tahtoaan. Tuossa dokumentissa avustajana toimii sosiaalityöntekijä. Typpi ei näy ruumiinavauksessa ja tuossa tapauksessa olisi todella vaikea sanoa mihin tarkalleen ottaen esim hauras ALS potilas kuoli? Pettikö sydän vai mitä tapahtui?

Poliittisesti hyvin suuri määrä Suomalaisia kannattaa eutanasian laillistamista, mikä muodostaa haasteen vallanpitäjille.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/sunnuntaisuomalainen_enemmisto_hyv...

Ongelma on, että ns "hyvät ihmiset" haluavat lintukodon säilyvän. Lintukoto murtuu, jos jotain muutetaan. Jos itsemurhassa avustaminen "sallitaan" (sitähän ei siis nytkään erikseen missään kielletä)niin lintukoto on murtunut. Vastaavasti jos itsemurhassa avustaminen kielletään, lintukoto on murtunut, koska jotain niin kertakaikkisen dramaattista tapahtui, että lakia oli pakko muuttaa, ja kaikenlisäksi valtaosa Suomalaisista vastustaa muutosta!

Olemme näin ollen aiheen suhteen totaalisessa umpikujassa. Ruotissa oli vastaava tapaus, jossa kaveri jakeli itsemurhaneuvoja internetissä. Sai erittäin voimakkaan tuomion julkisuudessa, mutta Poliisi ei voinut tehdä asialle yhtään mitään. Lait puuttuivat.

http://atuubi.yle.fi/node/1582

Myöhemmin eräs Ruotsalainen nuorimies hirtti itsensä suorassa lähetyksessä internetissä. Hänen kuolemaansa yritettiin käyttää keppihevosena kieltää itsemurha ja itsemurhassa yllytys, koska toiset nettikeskustelijat olivat kuulemma "painostaneet" häntä tekoon. Hänellä oli asperger, mikä on lievä autismin muoto.

http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2010/10/itsemurha_nettilahetyksessa_jarky...

Suomen ja Ruotsin lain ongelmana on uskonto ja ääriprotestanttinen kanta lakiin(sen täytyy olla sama Ramatun kanssa)minkä takia esim Jumalan pilkka on yhä rikoslaissa rangaistava teko. Esim Britanniassa säädettiin vuonna 1961 itsemurhassa avustamisen kieltävä laki, eikä uskonnolla ollut asian kanssa mitään tekemistä. Kristinusko määrittelee ihmisen pelastukseksi Jumalan armon ja uskon Jeesuksen kristukseen Jumalan poikana. Siellä ei itsemurhasta tai itsemurhan seurauksista tottapuhuen mainita yhtään mitään. Kristillinen teologia lähtee siitä, ettei itsemurha itsessään riitä erottamaan ihmistä Jumalan armosta. Tähän viittaa mm tarina tuhlaajapojasta.

Itse uskon, että eutanasiakeskustelu on väärillä raiteilla. Vaaditte lääkäreitä ja hoitajia tekemään jotain, mitä he ilmeisesti eivät halua tehdä. Tämä on mieletöntä! Ihmiset eivät myöskään halua kuolla sairaalassa. Eutanasiaan liittyy paljon paranoiaa ja pelkoa. Suomen laki ei nykyiselläänkään kiellä itsemurhassa avustamista. Ratkaisun täytyy tapahtua lääkäreiden ja hoitajien ulkopuolella. Ratkaisu on hengitysilmassa, joka on 3/4 typpeä!

http://www.aga.fi/international/web/lg/fi/like35agafi.nsf/docbyalias/gas...

Metusalah

PS: Kirjoitin hölmöyksissäni "miljardiluokan kustannuksista" mahdolliseen eutanasialakiin liittyen. Tietenkin ajattelin asian mielessäni siten, että miljardiluokan kansanterveyden kustannukset saisivat melkoisen lisäyksen, mikäli *jo olevien* kategorioiden lisäksi sairaaloihin jouduttaisiin perustamaan esimerkiksi "armomurhatyöryhmiä" yms. kustannuksia lisääviä yksikköjä.
Anteeksi höperyyteni.

JonesHenry

Huomasin juuri ettei yksi linkeistäni enää toimi

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_80_2005_p.shtml

Mielenkiintoista, ja nimen omaan eduskunnan linkki. Oliko tieto liian "tulenarkaa" Kansanedustajat itse totesivat, että Suomeen voisi periaatteessa perustaa eutanasiatoimiston, eikä mikään myöskään estä eutanasiaoppaan tekemistä, kirjoittamista ja julkaisemista!

Taisi olla hieman liian tulenarkaa tuo tieto;=)) No, kirjan kirjoittaminen alkaa silti Keskiviikkona. Hyvin piilotetulta USB-tikulta tottakai, siltä varalta että Poliisi sattuisi tulemaan vierailulle. Olen myös onnistunut polttamaan tämän varsin mielenkiintoisen ohjelman CD:lle;

http://www.dban.org

Anteeksi taas jälleen että linkkini ei enää toimi. Tieto taisi olla hieman liian "kovaa kamaa" Eliitti luuli, ettei kukaan ikinä keksisi rauhallisen kuoleman salaisuutta. Kun näin kävi niin...UPS! Äkkiä linkki pois käytöstä! Heh heh;=))

Haluaisin vielä näin lopuksi, että lukijat katsoisivat dokumentin aiheesta. Siinä näytetään typen vaikutus sikaan.

http://www.youtube.com/watch?v=vlRFul216LM

Kyseinen linkki on reistaillut jo useita kuukausia, mutta nyt se ei enää kertakaikkiaan toimi. Taisi SUPO tai joku muu taho lähettää eduskunnalle hieman kritisoivaa postia. UPS! Joku keksi rauhallisen kuoleman salaisuuden. UPS! Suomen laki ei kiellä vapaata keskustelua. UPS! ÄKKIÄ SE LINNKI PIILOON NIINKUIN OLISI JO!!!

UPS! Viimeinen epätoivoinen paniikkireaktio. No, olen lukenut kyseisen pöytäkirjan eduskunnan kyselytunnilta noin 100-kertaa erikseen läpi. Luin sen ensimmäistä kertaa. En uskonut silmiäni. Luin sen toisen kerran. En taaskaan uskonut silmiäni. Luin sen kolmannen kerran...ja lopulta totesin, että eutanasiatoimiston perustaminen Suomeen puhtaasti neuvoa antavana laitoksena olisi täysin laillista. Päädyin sen sijaan kirjoittamaan kirjan.

Mutta UPSISTA nyt vaan! Linkki ei enää toimi. Taisi lopulta löytä jotain(siis julkista tietoa vuodelta 2005)mitä eduskunta ja supo ei halua meidän tietävän. EHEHEHHEHEEEE! Taisi olla liian kuumaa kamaa. No, ei hätiä mitiä. Tieto on skannattu niin monta kertaa että silmiäni särkee. Ihan turhaa piilottaa sitä "computer errorin" taakse Supo;=))

Lain muuttaminen tulee myös erinäisistä syistä olemaan hyvin hankalaa!

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/09/vanhukset_tekevat_itsemurhia_nuori...

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/07/sunnuntaisuomalainen_enemmisto_hyv...

Joten, eipä tässä muuta kuin kirjaa kirjoittamaan! Olen tosin jo varautunut Poliisin vierailuun. He eivät tunnu pitävän siitä mitä minä teen. En riko mitään lakia mutta hei! He eivät TYKKÄÄ minusta ja minun toiminnastani. No, olen heitä varten ostanut erikseen ihan tällaisen nauhurin. Ilman sitä on turha edes yrittää saada minulta haastattelua.

http://hintaseuranta.fi/tuote.aspx/209502

Sähköpostiosoitteeni on JonesHenry@hotmail.fi En koe, että minulla on tähän minkäänlaista tekijänoikeutta. Kuka tahansa voi valmistaa vastaavanlaisen kotitekoisen muovipussin ja suorittaa itse kokeita typpitankin kanssa. Typpi ei räjähdä, ei ole myrkyllistä tai syty palamaan käytännössä MISSÄÄN olosuhteissa! Hyvin turvallinen kaasu testeille ja kokeille. Sitä käytetään pääosin renkaiden täyttämiseen. Muita välineitä kuten esim Bilteman paineilmaletku ja Unicontroll 500 paineensäädin löytyy pienellä etsinnällä internetistä. Tässä olisi kuitenkin oma suosikkini mistä saat tuon harvinaisen paineensäätimen suhteellisen helposti;

http://www.back-tools.fi/shop/fi/svetsaggregat/1740052-aga-309257-unicon...

Muut välineet löytyvät suhteellisen pienellä vaivanäöllä. Typen tilaaminen ei tarvitse lupia tai mitään virallisia selityksiä, ja sitä todella tuotetaan noilla varsin halvoilla typpigeneraattoreilla hengitysilmasta. On liian myöhäistä enää pysäyttää avointa keskustelua. Toivoisin poliittiselta eliitiltämme sen sijaan rohkeaa kantaa aiheeseen eikä sitä vanhaa kunnon "Me emme puhu tästä! Ups! Eduskunnan linkki ei enää toimi" Ollaan rehellisiä, sillä asiat ja ongelmat varmasti korjaantuvat. Salailu vain vaikeuttaa asioita entisestään!

Petri Riikonen

JonesHenry, itsemurhamenetelmien julkisessa pohdinnassa ja itsemurhaohjeiden antamisessa on se riski, että siinä voi tulla yllyttäneeksi jotakuta henkisesti tasapainotonta (vaikkei kuolemansairasta) ihmistä yrittämään itsemurhaa. Ainakin tämä riski vältettäisin, jos pyrittäisiin sellaiseen eutanasiasysteemiin, jossa eutanasian hoitaisivat sairaaloiden ammattilaiset ja eutanasiaan voitaisiin ryhtyä vain kuolemansairaiden kohdalla näiden omasta pyynnöstä.

Metusalah, varmaankin armomurhan mahdollistaminen lisäisi kustannuksia. Mutta ehkä se olisi kuitenkin kohtuullista, kun ottaa huomioon asian tärkeyden niille ihmisille, jotka eutanasiaa tosissaan kaipaisivat. Ja voihan olla, ettei eutanasiaa kuitenkaan käytännössä kaipaisi kuin aika pieni osa kuolevista, jolloin asia voitaisiin ehkä hoitaa jollakin monien sairaaloiden yhteisellä järjestelmällä.

JonesHenry

Valitettavasti olet oikeassa Petri. En voi tuohon todeta tai vastata mitenkään muuten. Meidän pitäisi vain saada systeemi kuuntelemaan meitä. Voimme pyytää. Anoa. Rukoilla...en vain oikein usko, että he kuuntelevat.

On vaikea sanoa miten järjestelmä reagoi shokkiin tyyliin "Rakkautta&Anarkiaa" Suomi on tämmöinen "pullat uunissa" konsensus maa.

Voivathan ne minut jollain M1 lähetteellä mielisairaalaan raahata, mutta viettäisin siellä korkeintaan viikon, ja sitten taas takaisin kirjan pariin. Toivon mukaan eivät ole niin typeriä että edes yrittävät. Jotkut tosin voivat luulla että Suomi on Breznevin Neuvostoliitto, mutta ihan niin syvällä kommunismi-sosialismissa ei meillä vielä olla.

Mutta olet oikeassa Petri. "Shokkasin" hieman keskustelua. Esim Nembutal on aika halpa lääke(oikeastaan sen vaikuttava ainesosa Pentobarbitaali) Ei tähän mitään raskaita typpitankkeja tarvita. On kyse poliittisesta halusta. Juuri nyt se halu puuttuu.

Tuija Matikka

Olin läsnä Exitus ry:n perustamiskokouksessa muistaakseni vuonna 1984. Moottoripyöräonnettomuudessa neliraajahalvautunut äitini oli juuri kuollut. Äitini ei kyennyt liikuttamaan käsiään yhtään eikä "edes raaputtamaan nenäänsä", mikä oli hänen mielestään pahinta. Hän ei halunnut eikä saanut kuolinapua, mutta tietoisuus siitä, että joku tarvittaessa olisi valmis auttamaan, rauhoitti häntä.

Äitini oli itse auttanut omaa äitiään toteuttamaan tahtoaan. Mummon kädet oli sidottu, jottei hän voisi repiä happiviiksiä pois. Mummo vapautettiin siteistä, koska äitini lupasi vahtia vieressä. Äiti ei laittanut letkuja takaisin, kun mummo repi ne pois. Näin mummon syöpäkärsimys lyheni arviolta muutamalla päivällä.

Liityin Exitus-porukkaan, koska olen itse sairastanut vuonna 1958 polion. Olin akuutissa vaiheessa kuukauden päivät täysin neliraajanhalvautunut ja osittain hengityshalvautunut. Olen polion seurauksena kärsinyt yli 50 vuotta ajoittain erittäin ankarista kivuista. Opiaatteja ei voi sivuvaikutusten vuoksi käyttää. Voin kertoa, että elämä ei kipujen kanssa tunnu lahjalta vaan elinkautiselta. Ja koska pikku hiljaa halvaudun takaisin neliraajahalvautuneeksi (ikään kuin hitaassa ALS-taudissa), eutanasia putkahti mieleen. Niinpä luin 1985 kirjan Final Exit.

Kun luen tämän ketjun kirjoituksia, minua hämmästyttää, että keskustelu aina vaan junnaa ihan samaa kuin vuonna 1980-luvun lopussa. On todella ikävää, että lääkäreiltä ei heru kuolinapua sitä vertaa, että he voisivat pyynnöstäni kirjoittaa reseptin taatusti ja kivutta tappavaa lääkettä. Reseptiin voisi hyvin laittaa käyttöaiheeksi "itsemurhaa varten". Minua ei itsemurhan tekeminen hävetä eikä nolota. Olisi tosi kiva, ettei tarttis reporankana matkustaa Sveitsiin, vaikka terveenä onkin kiva mennä Sveitsiin.

Koska lääkäkärin tai muun hoitohenkilökunnan apua on ihan turha odottaa, olen jo ajat sitten kirjoittanut yksilöidyn hoitotahdon. Potilaalla on sentään oikeus kieltäytyä hoidosta. Ja jos niikseen tulee, myös juomasta. Jumalan kiitos! Ja koska elämässä tulee aina eteen tulkinnallisia tilanteita, olen yksilöinyt ihmiset, jotka valtuutan tekemään päätökset puolestani vaikkapa aivohalvauksen tai onnettomuuden sattuessa.

Lisäksi olen parin tilapäisen nelijaajahalvauksen itse kokeneen kanssa perustanut seitikkipiirakka-ringin. Jos meistä joku joutuu samaan tilaan kuin äitini, eikä pysty itse tekemään sormustinkukkasalaattia, seitikkipiirakkaa tai kielonmarjahilloa, kaverit toimittavat sitä saataville. Itse pitää kuitenkin niellä eli pitää olla mahdollisuus sylkeä myrkky posi. Seitikkipiirakkakerhosta on maininta hoitotahdossa. Siinä on myös maininta siitä, että kavereita ei saa syyttää mistään, koska he ovat olleet vain avuksi.

Eli hommaan sinäkin Petri myrkyt valmiiksi kaappiin tai seitikkipiirakkaa pakkaseen, että ovat sitten valmiina. Eihän se seitikin aiheuttama kuolema mikään mukava ole, mutta kun lääkärit välttämättä haluavat olla auttamatta, niin mikä tässä muukaan vaivaista armahtaa. Parempi kauhea loppu kuin loputon kauhu. Onhan siinä seitikkipiirakassa toki se riski, että pahaa aavistamaton perheenjäsen syö sen erehdyksessä.

Mainittakoon, että en minä oikeasti itseäni seitikkipiirakalla lopeta vaan tietysti kaapissani olevilla lääkkeillä. On siinä aina se riskin, että ohimenevänä kipupiikkihetkenä tehdä mieli vetää ne huiviin. Ja muutenkin siinä itse säheltäessä aina se riski, ettei kuolekaan ja jää vielä lisää vammautuneena tai munuaiset sökönä kitumaan. Mutta kun ei asiantuntevaa apua ai sallita, ei auta muu kuin toimia hyvissä ajoin itse. Vaikka haluaisi vielä elää, mutta riskiä ei uskalla ottaa. Olisi kaikin puolin turvallisempaa, jos ne tappavat lääkkeet määrättäisiin vasta sitten, kun itsari on ajankohtainen.

Sen verran vielä menneisyyteen. Kun puhuin näistä asioista vuonna 1984 vähän samaan tyyliin kuin Petri nyt, minulle sanottiin, että helppoahan se on nuorena uhota haluavansa kuolinapua itsariapua0. Siperian siivittämä mielipiteeni nonsoleerattiin ikäni vuoksi. Täytän parin viikon sisään 55 vuotta. Nyt olen varmaan herrojen lääkäreiden mielestä niin vanha ja dementoitinut, että mielipiteeni voidaan vetää sillä perusteella vessasta alas.

On tosi turhauttavaa kun vastassa on varsinkin lääkäreiden taholta aina sama virsi: "Entäs jos joku voisi jossain tilanteessa käyttää järjestelmää väärin." Olen tätä loputonta junnausta seuranneena sitä mieltä, että ne, joilla ei ole älyä kirjoittaa hoitoahtoa ajoissa, saavat minun puolestani luvan kitua katkeraan loppuun asti. Mutta meille, jotka olemme täysissä järjissään ja hyvissä ajoin päättäneet varmistaa itselleen itsemurhan mahdollisuuden, pitäisi avustetun itsemääräämisoikeuden nimissä sallia.

Koska olen sitä mieltä, että nuorten syrjäytymisen ja itsemurhien estämiseksi pitäisi tehdä kaikki mahdollinen, olisi kiva jos voisi tehdä hoitotahdon ohella myös hoitotestamentin. Olisin nimittäin valmis testamenttamaan omaan hoitooni tarvittavat rahat nuorien auttamiseen.

Tuimakka
psykologina kohta 30 vuotta ja kipujen kanssa 50 vuotta

Torsti

Tänä päivänä täysivaltainen ihminen voi saattaa itsensä elinikäiseen vastuuseen asioista käyttämällä pankkitunnuksiaan. Näiden kanssahan voitaisiin hoitaa tuo eutanasian tilaaminen ja siihen valtuuttaminen. Missään muussakaan asiassa niiden käyttöä ei kiistetä juridisen henkilön sitovaa suostumusta muodostavana välineenä. Pulinat pois, PIN ja tunnusluku on annettu.

JonesHenry

Tahtoisin Tuijalle kommentoida asiaa siten, että lääkäreillä ei ole mitään motiivia tappaa potilaitaan, jotka ovat maksavia asiakkaita. Lääkäriopiskelijathan käynnistivät protestit Turussa, Helsingissä ja Oulussa koska opiskelupaikkoja ollaan nyt lisäämässä.

Kirkko keskiajalla kielsi itsemurhan siitä yksinkertaisesta syystä, etteivät talonpojat osanneet LUKEA! Raamatussahan sitä ei erikseen kielletä.

En mainosta tässä ketjussa enää typpeä tai Echilonia, mutta haluaisin että lopettaisitte tuon lääkäreiltä anomisen. Se on epäloogista. Ensinnäkin Hippokrateen vala ei pakota lääkäreitä kuuntelemaan potilaita, tai ainakaan AINA toimimaan heidän tahtonsa mukaisesti! Lääkäri saa ITSE päättää, missä suhteessa tämä tapahtuu. Toiseksi, lääkärille on epäloogista tappaa potilasta, tai edes kirjoittaa hänelle tappavaa reseptiannosta. Potilas on MAKSAVA asiakas! Joko hän maksaa, tai sitten joku muu(yhteiskunta=veromaksajat)on jo maksanut hänen puolestaan!

On epäloogista tappaa tai edes avustaa(esim reseptillä)potilasta itseään kuolemaan. Kyse on MAKSAVISTA asiakkaista! Se olisi oman liiketoiminnan alas sulkemista! Lääkärinetikka ei siihen erikseen pakota. Mutta on olemassa keinoja OHITTAA lääkärit! On eri asia, miten he siihen reagoivat.

Metusalah

JonesHenry kirjoitti:
"Lääkäriopiskelijathan käynnistivät protestit Turussa, Helsingissä ja Oulussa koska opiskelupaikkoja ollaan nyt lisäämässä."

Jotta totuus ei unohtuisi, lääkäriopiskelijat eivät suinkaan protestoineet sen vuoksi, että opiskelupaikkoja ollaan lisäämässä, vaan sen johdosta, että samalla kertaa ei lisätä kouluttajapotentiaalia lainkaan, jolloin on olemassa selkeä vaara lääkärikunnan koulutustason laskulle.
Kun kommentoidaan tällaisia täkeitä asioita, pitäisi pysyä totuudessa.

Tuija Matikka

Anonyymi Wanha pierun ja JonesHenryn kommentit toivat mieleeni osuvan vitsin, jonka luin aikoinaan kirjasta Final Exit tai Dying with dignity: Lääkäri oli juuri kuollut. Taivaan portilla oli jonoa. Kiireisenä miehenä ja tapansa mukaan lääkäri lähti ohittamaan sitä. Pyhä Pietari totesi kuivasti, että täällä ei etuilla, joten takaisin jonon perälle. Nolona ja nöyryytettynä lääkäri marssi jonon hännille. Hetken päästä jonon ohi pyyhälsi valkotakkinen mies stetoskooppi kaulassa. Lääkäri alkoi protestoida. Täällähän ei kenenkään pitänyt etuilla! Siihen pyhä Pietari totesi: "Niin, mutta se onkin Jumala. Hän leikkiii mielellään lääkäriä."

Käytännössä 2/3 lääkäreistä on tolkukkaita ja empaattisia ihmisiä, joiden kanssa voi järkevästi miettiä, mitä nyt tehdään. Teemme tiimityötä. Minulla on yli 50 vuoden kokemus kehostani ja poliosta sekä hyllymetreittäin kirjatietoa polion myöhäisoireista. Lääkäri tietää lääkkeistä. Mutta sitten lääkäreissä on luupäitä, jotka luulevat tietävänsä kaiken polion myöhäisoireista, vaikka eivät oikeasti tajua tuon taivaallista. Ja on näitä luupäitä fysiotetarapeuteissakin. En minä empatiaa odota, mutta olisi todella hyvä, jos lääkäri edes joskus tulisi ajatelleeksi, että potilas saattaa ihan oikeasti olla oman elämänsä paras asiantuntija.

Suhtaudun erittäin nyrpeästi ajatukseen, että lääkäri lopettaisi minut lupia kysymättä. Mutta mutta vieläkin nyrpeämmin suhtaudun siihen, että joku lautakunta päättäsisi, olenko minä oikeutettu kuolinapuun vai en. Vaikka se varmaan tuntuu luupäälääkäreistä vaikealta uskoa, osaan ihan itse ajatella ja päättää. Polion myöhäisoireet, Parkinson, MS, ALS jne. ovat sen verran hitaita prosesseja, että kyllä siinä ehtii ajatella tilanteen puolelta jos toiseltakin.

Jos ja kun lääkäreille on ylivoimaista kirjoittaa se resepti, niin voisihan itsemurhalääkkeen hankkia apteekista itsehoitolääkkeenä. Vähän samaan tapaan kuin "katumuspillerin". Tai voitaisiin soveltaa samaa menettelyä kuin sterilisaatioleikkauksessa. Jokainen yli 30-vuotias saa sterilisaation ikänsä perusteella. Aivan yhtä hyvin jokaisen yli 40-vuotiaan pitäisi halutessaan saada itsemurhaan tarvittavat lääkkeet. Veikkaanpa, että monta sivullisia traumatisoivaa ja henkeä vaarantavaa rekkakolaria jäisi toteutumatta. Liikuntakyvyttömien ihmisten kohtalla toki tarvitaan lääkkeen hankkimisessa henkilökohtaista avustajaa.

JonesHenrylle sanoisin, että tappava kaasu tai tappava myrkky itse hankittavissa. Joka perheen tiskipöydänaluskaapista löytyy aineita, joiden avulla voi tarvittaessa päättää päivänsä. Ei ehkä mukavasti, mutta varmuudella kumminkin,. Mutta on olemassa apuvälineitä tai vaikkapa kuntoutusta, joka on lääkärin takana. Kyllä se kuule ankarasti keljuttaa, kun jokin tärkeä apuväline jää itseään jumalana pitävän luupään takia saamatta. Ja vastaavasti luupää tyrkyttää jotain apuvälinettä, josta on lähinnä haittaa omassa arjessa. Luupäiden kohtaaminen ei ainakaan paranna elämän laatua vaan aiheellisesti lisää pelkoa avuttomuudesta.

Toivoisin todellakin, että kuolinavun ympärillä vallitseva iän ikuinen vouhottaminen lopetetaan ja kuolinapu aletaan nähdä asiallisena hoitotoimienpiteenä muiden joukossa. Katsotaan rauhassa, mihin tilanteisiin kuolinapu sopii. Miten varmistetaan se, että potilaan oma harras ja pitkaikainen tahto toteutuu. Miten estetään väärinkäytökset. Mitkä kirjaukset ja proseduurit tarvitaan.

Eikä tolkukas psykologinen apukaan olisi pahitteeksi. Minusta on paljon perempi, että kuolinaputilanne sujuu avoimesti, arvokkaasti, harkitusti ja leppoisasti eikä lain rajailla säheltäen jossain nurkan takana. Kenenkään ei pitäisi joutua tekemään itsemurhaa ahdistuneena ja yksin, koska se on myös jälkeen jäävien kannalta kurjaa. On runsaasti käytännön kokemusta on siitä, että itsemurhaa suunnittelevan ymmärtäminen ja kuunteleminen voi siirtää tai jopa estää itsemurhan kokonaan. Mitään ei voiteta vouhottamalla ja tuomitsemalla.

Asiallista tuumintaa toivova
Tuimakka

Ohikulkija

Tämä ei ole kannanotto, mutta kun on nähnyt ihmisen kituvan - ihan ennalta tuntematonkin riittää - tietoisena siitä, että toivoa - kivuista vapautumisesta saati sitten paranemisesta - ei yksinkertaisesti ole, ihmisten pelot asetusten säätämisestä aiheutuvasta päänsärystä ja moraalisfilosofisista huolista tuntuvat vierailta.

Petri Riikonen

Tuijalle kiitos käytännönläheisistä konkarin kommenteista. Ja kiitos Ohikulkijalle osuvasta kiteytyksestä, joka vastaa omaa näkemystäni.

Epäilemättä on niin, että vaikka valtaosa suomalaisista sallisikin eutanasian, puskeminen käytännön lainsäätämistä jarruttavan empimismuurin läpi vaatii valtavasti peräänantamatonta tarmoa. Ja ikävä kyllä esimerkiksi ainakaan minulla ei ole sellaista määrää henkistä tai fyysistä jaksamista: minusta ei olisi miksikään Suomen "mister eutanasiaksi".

Siksi panenkin toivoni siihen, että alussa mainitsemani oikeistoveteraani Viinasen ja vasemmistoveteraani Seppäsen yhteinen kannanotto aiheuttaisi heräämisiä puoluekentän eri laidoilla. Toivon, että eri puolueissa nousisi ryhmiä, jotka ottaisivat tämän asian ajaakseen. Ehkä siitä voisivat kiinnostua puolueiden seniorisiivet, joissa asia on iän takia läheinen - tai ehkä puolueiden nuorisosiivet, joissa saattaisi löytyä kylliksi ideologista paloa ja näin vaikean asian ajamiseen riittävää tarmoa.

Tai jospa tässä olisi presidentinvaalien voittaneille tai hävinneille osapuolille ajettavaksi yksi sellainen ihmisten arvopohjaan ja yhdenvertaisuuteen liittyvä asia, joka koskettaisi koko kansaa?

Metusalah

"... ihmisten pelot asetusten säätämisestä aiheutuvasta päänsärystä ja moraalisfilosofisista huolista tuntuvat vierailta."

Ihmishenki - erityisesti ihmisaivot - on todennäköisesti arvokkain ja monimutkaisin biologinen komponentti, jonka evoluutio on luonut; se on mahdollisesti koko äärettömän Universumin kallisarvoisin tuote. Lääketieteen tehtävä on varjella elämää, joka itsessään pitää sisällään myös kuoleman vaihtoehdon ja pakollisuuden. Syntymä, elämä, kuolema. Tämä on se prosessi, jonka me kaikki käymme lävitse, halusimmepa sitä tai emme. Elimistö ja nykyinen lääketiede pitää huolen siitä, että kivut eivät kasva liian suuriksi.

Muinaisissa kulttuureissa oli tapana, kun yksilö ei enää vanhuuttaan tai sairauttaan kyennyt palvelemaan yhteisöään, hänen selkäänsä asetettiin eväsreppu, nenä kohti erämaata, ja henkiseksi kannustimeksi matkalle: "Takaisin ei ole tulemista!"
Tuossa tavassa kuolla oli mielestäni jotakin ylevää, koska se antoi poislähtevälle mahdollisuuden myös omiin ratkaisuihin.

Jos eutanasia hyväksyttäisiin yhteiskunnan lainsäädäntötasolla, seuraava askel olisi tuo salliva porras "nenä kohti erämaata", ja sitä seuraava porras olisi ...

väläys

Minusta eutanasian sallivaan lakiin liittyy myös se riski, että terveydenhuollossakin on työskennellyt oikeita rikollisia, esimerkiksi nämä valeääkärien ja myrkkyhoitajan tapaus. Ns. "myrkkyhoitaja" ehti myrkyttää viisi uhria ja häntä syytetään myös viidestä murhan yrityksestä:

"Oikeuden mukaan nainen myrkytti hoidokkejaan lähinnä rauhoittavilla lääkkeillä laitoksissa ja
kotihoidossa vuosina 2004-2009."

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/2011/09/1392230/myrkkyhoitaja-kys...

Tuon myrkkyhoitajan kaltainen sarjamurhaaja voisi eutanasian nimissä tehdä rikoksia, jos eutanasia olisi sallittua, ja olisi varmasti vaikeaa rikostutkijoilla tutkia tuollaisia tapauksia. Miten voitaisiin siinä tapauksessa jälkikäteen selvittää, ettei eutanasia ollutkaan kuolleiden potilaiden tahto, vaan kyse oli rikoksista? Jos rikollinen hoitaja onnistuu antamaan lääkkeitä vääriä annostuksia, ilman että kukaan puuttuu asiaan, onnistuisi varmaan eutanasiaa koskevien asiakirjojenkin vääristely.

Metusalah

Kyllä kai tuo "kaltevan pinnan argumentointikin" on yksi perusteltu näkemys tässä keskustelussa, mutta kannattaa huomata sekin, että tuon Petrin linkin viimeinen kohta kuuluu näin: "Kaltevan pinnan argumentti voi myös tarkoittaa argumentaatiota, joka ei välttämättä olekaan virheellistä."

"Väläyksen" viimeisin kommentti on myös huomionarvoinen. Omaehtoiset armomurhaajat tulevat varmasti lisääntymään, jos asia on säädöksillä mahdollistettu; esim. kuolevan ihmisen nimi paperiin on yksinkertainen nyanssi koko prosessissa.

Petri Riikonen

Väläys ja Metusalah, kuvittelisin, että allekirjoitustilanne voitaisiin järjestää niin, ettei väärentäminen olisi ihan noin helppoa. Kahden todistajan läsnäollessa tai vastaavaa.

Tuija Matikka

Kalteva pinta on tietenkin otettava huomioon. On totta, että hyvän kuoleman nimissä natsit tappoivat valtavan määrän vammaisia eutanasian nimissä. On kuitenkin tärkeää miettiä eutanasia-sanan sijaan toiminnan sisältöä. Natsien toteuttama "eutanasia" ei ollut hyvä kuolema eikä varsinkaan kuolevan toivoma. Kyseessä oli murha, jossa muut kuin kuoleva päätti, kuka kuolee, milloin ja millät avalla. Se, että vammaiset tapettiin ensin ja vasta sitten siirryttiin juutalaisiin, romaneihin, homoihin, poliittisiin vankeihin jne. ei ole esimerkki kaltevasta pinnasta vaan siitä, että oli keksitty näppärä tapa murhata ihmisiä.

Aiempien yhteiskuntien systeemi, jossa vanhat lähetettiin vapaaehdotetuina "pyhiinvaellusretkelle" tai "jäälauttaristeilylle" olivat nekin luonteeltaan politiittisia ratkaisuja. Syrjintä ja syrjäytyminen toki aiheuttaa itsemurhia ja ehkä murhiakin, mutta murhakeskustelu pitää erottaa avustettua itsemurhaa koskevasta keskustelusta. Avustetun itsemurhan ydin on kuolemaa toivovan ihmisen tahto.

Mielestäni kaikkein suurin vaara syntyy ratkaisukeskeisen keskustelun puutteesta. Nyt on vallalla sellainen oletus, että jos asiasta edes puhutaan, siellä täällä ja yksi ja toinen ryhtyy tappamaan läheisiään hullun lailla. Juuri avoimen keskustelun puute on syynä siihen, että myrkkyhoitaja pystyi oman mielensä mukaan tappamaan potilaita vetoamalla siihen, että nämä muka halusivat tehdä itsemurhan. Jos meillä olisi käytössä avustettu itsemurha, halukkaat olisivat itse siitä ilmoittaneet eikä myrkkyhoitajan "tulkinnoilla" olisi ollut sanan sijaa.

Petrin tavoin uskon lujasti, että kaltevaan pintaan voidaan luoda järkeviä esteitä. Esimerkiksi elinsiirtoihin liittyy väärinkäytösten mahdollisuus, joten pelisääntöjä on fundeerattu. Elinsiirtoja ei jätetä tekemättä siksi, että joku jossain ehkä voisi käyttää prosessia väärin jossain kohtaan. Mystifioinnin sijaan kysyttiin: Miten elinsiirto voidaan järjestää turvallisesti ja kaikkien oikeuksia kunnioittaen? Turvasysteeminä oli se, että ihmiset kantoivat elinsiirtokorttia kukkarossa. Mutta vaikka moista lupaa ei enää erikseen tarvita, niin eipä ole liikkunut tietoja siitä, että elimiä olisi riistetty elinkelpoisilta.

JonesHenry

Nykyisen lain mukaan itsemurhassa avustaminen ei ole rikos. On keinoja järjestää asia niin, että henkilö joko kuolee ykisn tai ainakin VAIKUTTAISI siltä että henkilö kuolisi yksin. Typpeä saa tislattua hengitysilmasta renkaiden täyttöön ja Nembutalia taas eläinlääkäreiltä. Niistä tuskin siellä pidetään kovin tarkkaa kirjaa. On JO NYT keinoja toteuttaa avustettu itsemurha varsin helposti. Vastaavassa tilanteessa Poliisin on hyvin, HYVIN vaikea lähteä selvittämään mistä se Nembutal pullo oikein tuli vainajan viereen, tai ainakin miten se päätyi vainajan kehoon. Typpi ei edes näy normaalissa ruumiinavauksessa!

On jo nyt hyvin mahdollista järjestää eutanasia sitä haluaville. Eduskunta on jostain syystä poistanut linkin pöytäkirjaan jossa asiaa käsiteltiin, mutta eutanasiasta avoin keskustelu ei vielä Suomen lain mukaan ole rikos. Edes itsemurhassa neuvon antaminen tai avustaminen ei sinällään ole rikos. Tottapuhuen nykyisen lain tulkinnan mukaan edes naapurin murhan suunnitteleminen tai palkkamurhan tilaaminen ei VIELÄ ole rikollista! Aiheesta puhutaan enemmän mm tässä artikkelissa;

http://www2.aamulehti.fi/teema/puheenaihe/suomeen-on-saatava-laki-armoku...

Oikeastaan Suomen lainsäädäntö asian suhteen on ihan sama kuin Sveitsissä. Vain ennakkotapaukset puuttuvat.

Asiasta on kiistelty ihan eduskuntatasolla asti. Ongelmana siis on että lait aiheesta puuttuvat. Suomen ääriprotestanttinen laki seuraa aiheessa Raamattua, jossa itsemurhasta tai itsemurhaajien kohtalosta ei suoraan sanoen erikseen mainita yhtään mitään.

Mielestäni lääkärit ja hoitajat ovat tehneet aiheesta kantansa selväksi. Heitä ei tässä asiassa kaivata! Itse uskon Jumalaan ja korkeampaan johdatukseen. Jumala on suonut meille kyvyn myös tappaa itsemme suhteellisen kivuttomasti, jos sitä todella haluamme. Elämä on silti kokemus. Aina se ei ole mielyttävä. Joskus pitää ottaa takkiin. Ne kokemukset ovat täällä sitä varten että voisimme jälkeenpäin katsoa kuinka kehityimme ja kuinka taistelimme vaikeuksia vastaan.

Tämä ei ole jakso halinalleista tai frendeistä. Toivon että ihmiset pitäisivät tämän asian mielessä. Itselleni sattui todella kusimaiset vanhemmat ja kusipäinen elämä näin muutenkin. Mutta olen sekä rukoillut Jumalalta apua ja johdatusta elämääni, että myös saanut sen! Minulle mm kerrottiin että kaikki itsemurhaajat joutuvat helvettiin, mikä paljastui tietenkin totaaliseksi valheeksi kun aloin itse lukea Raamattua.

Me ollaan täällä kokemassa asioita. Välillä se on vähän rankkaa. Jumala on hieman vihjaillut minulle että se isoin ongelma on ateistinen sosialismi liberalismi. Me kuvittelemme että me pärjätään täällä ihan yksin ilman häntä ja hänen ohjaustaan ja että tämä on joku liberaali tv-sarja. Oikeasta elämä on julmaa. Ihmiset valehtelee, jopa suorittaa Jumalan nimissä ihmetekoja ja kaikkea muuta paskaa. Jeesus ei tuomitse itsemurhaajia Ramatussa. Hän itseasiassa puhuu heistä varsin armollisesti vertauksessaan tuhlaajapojasta. Jeesus myös varoittaa, etteivät kaikki tekokristityt jotka kutsuvat häntä herraksi pääse taivasten valtakuntaan.
Jeesus varoittaa meitä nimen omaan TUOMITSEMASTA kanssaihmisiämme ja antamaan anteeksi!

Elämä on välillä vähän rankkaa ja välillä juuri SINUN eteesi sattuu se kusipää lääkäri, joka ei suostu ymmärtämään sinua, tai se valekristitty, joka vääntää ja kääntää Raamattua sopimaan omiin perversseihin tarkoitusperiinsä. Se on välillä hieman rankkaa, mutta se on tarkoituksella. Me ollaan täällä kokemassa asioita ja myös oppimaan tuntemaan Jumala, ja antamaan hänen tulla meidän elämäämme ja myös auttaa meitä siinä. Isoin ongelma Jumalan mukaan ei ole ne vaikeudet itsessään. Me ihmiset ollaan aika vankkaa tekoa. Isoin ongelma on ateismi, materialismi ja sitten nämä valejeesustelijat. Kun asennoimme elämään, että hei, tänään ei päiväni mennyt ihan niinkuin Salkkareissa, muuta jotenkin tästä selvittiin, niin se on jo sen paremman elämän alku. Meidät tappaa henkisesti ateismi materialismi ja kaikenlainen muu Marxismi. Meidän pitää sanoutua irti Marxismin petoksesta että Jumalaa ei ole, ja että elämä on pelkkää onttoa materialismia. On myös tärkeää ettemme kuuntele vääriä profeettoja jotka saarnaavat Jumalan nimissä omia asioitaan ja kantojaan. Itse uskon että avain rauhalliseen kuolemaan saattaa olla hengitysilmassa, mutta avain HYVÄÄN ELÄMÄÄN lähtee Jumalan avustuksella oman pään sisältä! Vain Jumala voi auttaa meitä jaksamaan!

Tuija Matikka

Olen tässä parin viime päivän aikana miettinyt, miksi avustetun itsemurhan kohdalla ei ole päästy puusta pitkään. Eihän tämä asia mitään rakettitiedettä ole. Avustetussa itsemurhassa ei tarvita mitään hienoja laitteita tai hämmästyttäviä tekniikoita. Kustannukset ovat pieniä. Vain tolkkua ja empatiaa. Ympäristökään ei traumatisoidu, toisin kuin jos kuolemaa haluava kävelee junan alle. Tapahtuma voi olla ainutkertaisuudestaan huolimatta arkinen ja jopa turvallinen.

Potilas saa elämänsä aikana lukuisia ruiskeita. Mitä mystistä siinä viimeisessä ruiskeessa muka on? Se vain on se viimeinen - kuten ruisketta seuraava hengenvetokin. Monella syöpäpotilalla on kipupumppu. Miksi ihmeessä potilasta pitää lähteä roudaamaan Sveitsiin tai jonnekin saamaan jotain kaasua, jos riittää, että kipupumpun lääkesäiliöön lisätään yhteisymmärryksessä yksi lääke tai aine. Mikä siinä on oikeasti se tabu?

Erityisen paljon minua ihmetyttää se, että kun lääkäri kuitenkin joutuu toteamaan henkilökohtaisesti potilaan kuoleman, miksi hän ei voisi olla se, joka hoitaa lääkkeen annostelun. Näin tiedettäisiin varmasti, mitä potilas on saanut ja kuinka paljon. Ei tarvita ruumiinavausta eikä lisäselvityksiä. Miksi kuolemansairas on pakko käytännössä roudata kotiin tai puistonpenkille sormustinkukkasalaatille, jossa läheiset toteuttavat kuolevan viimeisen toiveen. Rakkaan kuolema on muutenkin niin ahdistava, ettei omainen todellakaan halua lisähuolta siitä, että joutuuko tästä kaiken lisäksi vankilaan.

Voin toki ymmärtää, että jos ihminen uskoo, että itsemurhasta seuraa ikuinen helvettireissu, hän pyrkii aktiivisesti estämään moisen kohtalon sekä omalla että muidenkin kohdalla. Muistaakseni myös hinduismissa on uskomus, että kuolevan mielentila määrä, mihin hän syntyy seuraavassa elämässä. Näin ollen itsemurhan tekeminen (erityisesti ahdistuneena) tuo huonoa karmaa seuraavassa elämässä. Mutta pitääkö meidän, jotka emme usko tuonpuoleiseen kitua katkeraan loppuun asti vain siksi, että joku toinen uskoo tietyllä tavalla.

Idea on vähän sama kuin esteettömässä ympäristössä. Pitääkö liikuntavammaisten elää portaita kuhisevassa ympäristössä vain siksi, että vammattomilla ei ole vaikeuksia portaissa.

Minusta yksi ratkaisu tähän pulmaan voisi olla se, että ne jotka haluavat poistaa omalta kohdaltaan avustetun itsemurhan option, tekevät siitä etukäteen merkinnän hoitotahtoon tai potilasasiakirjoihin. Vähän samaan tapaan kuin ne, jotka eivät halua luovuttaa elimiään kuoleman jälkeen ilmoittavat siitä etukäteen. Näille ihmisille ei kuolintapua annettaisi, vaikka he sitä kuinka tuskissaan rukoilisivat. Näin varmistettaisiin, että haluttu taivastapaikka ei mene sivu suun ja kruunu säihkyy.

Vastaavasti jos lääkäri tai hoitaja uskoo, että hänelle seuraa pulmia pyhän Pietarin portilla, mikäli hän ei yritä väkipakolla estää kaikkia itsemurhia, hänelle tulee tietenkin varata tilaisuus pysyä loitolla. Ja tuskin potilaskaan sellaista auttajaa lähelleen haluaa.
Meidän muiden kanssa avustetusta itsemurhasta voisi keskustella moralisoimatta ja kiihkottomasti, jos ja kun sille ilmenee tarvetta. Voisin lyödä vaikka vetoa, että ani harva loppujen haluaa avustettua itsemurhaa.

Eli jälleen kerran linkki esteettömyyteen: Vaikka kykenen vielä kulkemaan portaissa, minusta on tosi hyvä, että on olemassa luiskia. Joskus voi tulla päivä, jolloin tarvitsen luiskaa päästäkseni paikkoihin sisään. Vaihtoehdoista pitävänä ihmisenä minusta tuntuu mukavalta, että avustetun itsemurhan mahdollisuus olisi tarvittaessa olemassa.

Metusalah

Perusteiltaan tämä keskustelu on lääketieteellinen, poliittinen ja eettisfilosofinen, joten tarvittaisiin useiden eri alojen asiantuntijatyöryhmä työstämään aihetta tästä eteenpäin, mikäli blogin otsikkoaiheeseen saataisiin todella merkityksellinen kannanotto.
Itse en edusta sellaista asiantuntemusta, että katsoisin edellä esittämieni kommenttien lisäksi minulla olevan merkittävää sanottavaa tähän aiheeseen, joten lopettanen omasta puolestani keskustelun tähän. Kiitän Petriä tämän tärkeän aiheen esille tuomisesta, ja toivoisin mahdollisimman monelta lääketieteen asiantuntijalta kannanottoa, joita toki on jo saatukin.

Risto Juusela

Se, miten kysymys eutanasiasta asetetaan, vaikuttaa paljon gallupin tulokseen. Jos kysymys asetetaan tyyliin: "jos olisit sietämättömissä kivuissa jne" vastaus varmasti on tuo 86%. Tämä on kuitenkin perin harvoin todellisuutta sitten kun kuolema koittaa. Tiedän mistä puhun, olen nähnyt monta sairaalakuolemaa. Erilaista kärsimystä, joista kipu on yksi, voidaan nykyään hoitaa erittäin tehokkaasti. Osaaminen vaihtelee tosin yhä liian paljon alueellisesti. Kuolemasta on paljon helpompi puhua silloin, kun se ei itsellä ole edessä esim. lähipäivinä. Tavallisesti tosipaikan tullen ihminen takertuu vielä elämään kiinni vaikka se ei terveen ulkopuolisen silmin edes olisi elämisen arvoista.

Toinen asia joka itseäni todella paljon kiusaa eutanasiakeskustelussa on, ettei juuri koskaan puhuta siitä, kuka sen ihmisen sitten lopulta surmaa. Itse en sitä ikinä tekisi. Tekisitkö sinä? Tekisitkö aivan oikeasti?

Petri Riikonen

Risto Juusela, suoraan kysymykseen suora vastaus: Jos minulla olisi siihen yhteiskunnan ja lain tuki, kyseisen kuolemansairaan ihmisen oma toive, tekemiseen vaadittava koulutus, taito ja välineistö sekä varmuus siitä, että prosessi tapahtuu tuskattomasti, kyllä tekisin. Siis jos tarkastellaan pelkästään sitä kysymystä, arvelenko, että voisin kyetä aiheuttamaan kuoleman vai enkö.

Toinen asia on sitten se, että en haluaisi toimia tuollaisessa työssä sen takia, että pidän ihmisten kärsimysten seuraamista liian ahdistavana. Siksi en haluaisi myöskään lääkäriksi tai sairaanhoitajaksi.

Mutta ymmärrän hyvin elämään takertumisen, ja uskon, että melko harva kuolemansairas lopulta käyttäisi eutanasian mahdollisuutta, koska jo tuon takaportin olemassaolo voisi auttaa kestämään lopun mahdollisia vaikeuksia. Tietäisi, että jos käy sietämättömäksi, kivuttoman lähdön mahdollisuus on olemassa. Sen mahdollisuuden puuttumista pidän karmeana tilanteena, ja sellaisessa elämme yhä nyky-Suomessa.

JonesHenry

Se fyysinen kipu ei kuolemassa ole ongelma eikä mikään. Se on suoraan sanoen keinotekoista, niinkuin tämä linkki paljastaa.

http://www.sciencedaily.com/videos/2007/1109-surgery_without_anesthesia.htm

Myös tällainen itsemurha perustuu fyysisen kivun ohittamiseen, koska hapen puute ei sitä tosiasiassa aiheuta.

http://www.thedailybeast.com/articles/2011/04/27/suicide-kits-the-91-yea...

Se fyysinen kipu kuollessa ei ole ongelma. Ongelma on se HENKINEN NÖYRYYTYS kun ihminen joutuu makaamaan sänkyyn kuukausiksi, mahdollisesti vuosiksi. Kaikki eivät halua sitä. Heitä ei pitäisi siihen pakottaa siksi, että se jonkun lääkärin mielestä on oikein ja eettistä. ALS, Alzhaimler jne jne...niille ei vieläkään ole olemassa mitään varsinaista parannuskeinoa. Hoitomuodot ovat kehittymässä, mutta tehokaimmatkin hoidot voivat vain HIDASTAA esim Alzhaimlerin etenemistä. Ne eivät pitkällä tähtäimellä voi korjata nitä Neurologisia vaurioita, joita aivojen ja hermostoratojen rappautuminen aiheuttaa. Ja nämäkin hoidot ovat puhtaasti kehitysasteella. Eli koskien nimen omaan TÄTÄ!

http://www.kaleva.fi/uutiset/hs-alzheimerin-taudin-tutkimuksessa-lapimur...

Eli lääkärikaverille halusin todeta, ettei fyysinen kipu ole mikään ongelma. Morfiini keksittiin jo joskus 1800-luvulla. Se on se HENKINEN NÖYRYYTYS joutua esim pyörätuoliin tai sänkyyn vuosiksi tai kuukausiksi. Kaikki eivät sitä halua. Kirjani tarkoitus on tarjota heille eutanasian muoto pääosin avustetun itsemurhan piirissä, koska he itse varmaan ovat liian heikkoja liikuttelemaan nitä tankkeja, mutta typpi ei kovin helposti näy ruumiinavauksessa. Kaikki eivät vaan halua päätyä siihen sänkyyn tai hoitokotiin tietäen ja tiedostaen että kohta lähtee pito jaloista, tai pian en enää muista tyttäreni nimeä. Se ei suoraan sanoen sovi kaikille. On niitä jotka sanovat että se on Jumalan tahto, ja kärsimys on vain kestettävä, mutta kun Raamatussa ei sanota niin. Siellä ei sanota että kärsimykset on vaan kestettävä, eikä siellä tottapuhuen sanota että itsemurhaajat joutuvat helvettiin.

Se fyysinen kipu ei ole ongelma. Ei ollenkaan. Se HENKINEN NÖYRYYTYS joutua johonkin laitokseen tai hoitokotiin on. Tunsin kerran erään sotaveteraanin vaimon, joka suoritti itsemurhan heittäytymällä alas korkealta sairaalasängyltä muka "vahingossa"

Se, että yksi sukupolvi pakotettiin siihen ei tarkoita, että myös muiden pitäisi. Kaikilla ei ole mahdollisuutta saada käsiinsä asetta. Osa ei edes voi hukkua, mutta typpi ei näy ruumiinavauksessa, ja on helposti saatavilla. Myös eräät lääkkeet(joiden vaikuttava ainesosa on Pentobarbitaali)ovat saatavilla eläinlääkäreiltä. Aion puhua myös niistä kirjassani.

Minun tavoitteeni on se, ettei se ihminen ikinä päätyisi siihen liikuntakyvyttömään tilaan kaikkien niiden hoitajien ja lääkärin ympäräröimäksi alunperinkään. Ettei lääkäreitä olisi tässä hommassa mukana ollenkaan. Ihmisarvoinen elämä on oikeastaan sitä, että ihmisellä on edes jonkinlaista kontrollia omasta elämästään. Minulla ei ollut sellaista lapsuudessani ollenkaan. Olin vaan eräänlainen pomppupallo, niin tiedän millaista se on, eikä se ole kivaa.

Metusalah

"Minun tavoitteeni on se, ettei se ihminen ikinä päätyisi siihen liikuntakyvyttömään tilaan kaikkien niiden hoitajien ja lääkärin ympäräröimäksi alunperinkään. Ettei lääkäreitä olisi tässä hommassa mukana ollenkaan."

Tutkimuksen mukaan ihminen tarvitsee lääkäri/sairaalahoitoa viimeisen kahden elinvuotensa aikana enemmän, kuin koko edeltävän elämänsä aikana kaiken kaikkiaan. On siis melko naiivia ajatella tai toivoa sellaista tilannetta, etteikö lääkärikunta olisi hyvin vahvasti edustettuna mahdollista eutanasialakia luotaessa.

JonesHenry

"Tutkimuksen mukaan ihminen tarvitsee lääkäri/sairaalahoitoa viimeisen kahden elinvuotensa aikana enemmän, kuin koko edeltävän elämänsä aikana kaiken kaikkiaan. On siis melko naiivia ajatella tai toivoa sellaista tilannetta, etteikö lääkärikunta olisi hyvin vahvasti edustettuna mahdollista eutanasialakia luotaessa."

Tässä on pari ongelmaa;

A;avustettu itsemurha(esim tappavan reseptin kirjoittaminen potilaalle)on jo nykyisen laintulkinnan mukaan laillista. Miksi muuttaa lakia ollenkaan? Poliittisesti se olisi hyvin, HYVIN vaikea tehtävä.

B;lääkäreillä on oma moraalinsa koskien asiaa. Me voimme enemmän keskustella siitä, mihin tuo moraali perustuu. Itse sanoisin asian näin;vain HULLU tappaisi maksavan asiakkaan! Se olisi äärimmäisen epätaloudellista.

C;Suomalaiset ovat ikääntymässä, ja pelkäävät tilannetta, jossa hoitaja tai lääkäri tappaisi heidät ns säästösyistä. Mutta he hyväksyisivät tilanteen jossa avustajana toimisi ystävä tai perheen läheinen henkilö. Typpi vaihtoehto on vain sitä varten jos lääkäri ei jostain syystä haluaisi kirjoittaa reseptiä. Niinkuin aiemmin sanoin, näitä aivan samoja tehokkaita nukutuslääkkeitä on saatavilla myös eläinlääkäreiltä. Jos se tainnuttaa hevosen, niin se hyvin suurella todennäköisyydellä tainnuttaa myös sinut.

D;Tehän inhoatte eutanasiaa, ettekä halua olla mukana tappamassa toisia ihmisiä. Miksi yhtä-äkkiä voin voimakas kanta sitä vastaan, että avustajana toimisi joku ulkopuolinen taho?

Tuija Matikka

Risto Juusela kirjoittaa: juuri koskaan puhuta siitä, kuka sen ihmisen sitten lopulta surmaa. Itse en sitä ikinä tekisi. Tekisitkö sinä? Tekisitkö aivan oikeasti?

En ole koskaan ajatellut asiaa noin päin. Itse ajattelen niin, kuolemaa haluava eli omasurmaaja ihminen on mahdollisimman omatoiminen. Vanha suomalainen sana omasurma on tässä yhteydessä parempi kuin itsemurha, koska murhaan liittyy sivumerkitys siitä, joku muu tulee ja tappaa - yllättäen ja pyytämättä. Omasurma viittaa aktin omaehtoisuuteen.

Minusta on omasurmaaja on se, joka aktiivisesti hankkii itsemurhaan tarvittavien lääkeaineiden reseptin. Lisäksi on hyvä, jos hän on itse apteekissa hakemassa sitä. Tai jos hän ei enää pääse apteekkiin eikä pysty sekoittamaan lääkettä juomaan, hän itse nostaa juoman huulilleen ja juo. Tai jos hän ei pysty nostamaan kuppia, se astetaan pöydälle niin, että omasurmaaja voi itse imeä aineen pillillä. Tai jos kuolema tapahtuu kaasun kautta, hän asettaa maskin omatoimisesti kasvoilleen. Tai jos lääke tulee kipupumpun kautta, omasurmaaja itse kääntää venttiilin auki.

Jos minä olisin haluamassa omasurmaa, tekisin kaiken mahdollisen itse. Mutta jos olen siinä pisteessä, että tarvitsen johonkin kohtaan apua, toivon saavani siihen henkilökohtaista apua. Liikuntakyvytöntä ihmistä autetaan mm. vessaan tai häntä autetaan syömään. Jos liikuntakyvytön haluaa syödä makkaraa, avustaja antaa makkaraa, vaikka avustaja itse olisi sitä mieltä, että avustettavan pitäisi syödä banaani. Kyse ei ole sen kummemmasta avusta. Ja vastaavasti, jos vaikkapa Petri joutuisi niin liikuntakyvyttömään tilaan, että hän tarvitsee apua, ihan varmasti auttaisin, jos hän minulta apua pyytäisi.

Tuija Matikka

JonesHenryn toteamus, jonka mukaan hän ei pelkää kipua mutta pelkää liikuntakyvyttömyyttä. Tämä osoittaa, miten erilaisia olemme. Itse en pelkää täydellistäkään liikuntakyvyttömyyttä, mutta nämä kokemani kivut ovat ONGELMA. Jo 10-vuotiaana olin syvästi kateellinen tytölle, joka sai kuolla kivutta. Minäkin olisin halunnut. Kivut ovat välillä niin kovat, että ne todella tappavat - nimittäin elämänhalun. 15 vuotta kestävällä sitkeällä ja "monitieteellisellä tutkimustyöllä" olen saanut kipuja hallintaan, mutta silti kipu huolettaa. Ja koska miedotkin opiaatit tekevät oloni vieläkin sietämättömämmäksi, olen taipuvainen harkitsemaan typpikaasua.

Isäni kuoli viime syksynä 75-vuotiaana tupakoituaan ensin ainakin 120 askivuotta eli kaksi toppaa päivässä. Keuhkoahtaumatauti ja keuhkosyöpä aiheuttivat sen, että viimeisen elinkuukauden ajan hän taisteli jokaisesta henkäyksestään. Viimeisen vuoden ajan näytti siltä, että hän voisi tukehtua pieneenkin fyysiseen rasitukseen. Sairaalassa tehtiin kaikki mahdollinen, jotta hengitys sujuisi paremmin. Ja niinä päivinä joina henki kulki, faija määräsi viemään hänet ulos tupakalle. Rööki oli hänen palava rakkautensa.

Vakavista hengitysvaikeuksista huolimata isäni ei aikonut eikä halunnut kuolla. Mutta koska hengittäminen olin niin äärettömän työlästä, isääni pidettiin kaksi viimeistä viikkoa käytännöllisesti koko ajan kipupumpun kautta unten mailla. Kun siinä tukalaa hengen haukkomista katselin, ymmärsin hänen halunsa elää, mutta olisin yhtä hyvin olisin ymmärtänyt halun luovuttaa.

Työni puolesta törmäsin tilanteeseen, jossa keuhkoahtaumasta kärsinyt mies ampui itsensä edellisenä iltana, kun hänen piti seuraavana päivänä siirtyä hoitokotiin. Mies oli nähnyt, kuinka vaimo oli tehnyt kaksi vuotta kuolemaa keuhkoahtaumataudin vuoksi. Ymmärsin miestä hyvin. Jos omasurman mahdollisuus olisi ollut olemassa, miehen ei olisi tarvinnut "hätäillä". Lisäksi miehen löytänyt tytär ja jäljet siivonneet sukulaiset olisivat saaneet lievemmän trauman kuin nyt. Näky ei ollut kaunis. Mutta jos itsensä tappaminen varmuuden vuoksi on ainoa keino säilyttää itsemääräämisoikeus, mikäpä siinä muu auttaa.

Poikkeuksellisen liikunnallinen äitini sopeutui hämmästyttävän hyvin täydelliseen neliraajahalvaukseen. Sen hyviä puolia oli se, että hän ei tuntenut lainkaan kipua. Tai ylipäätään mitään muutakaan kaulan alapuolelta. Lopussa hänelle syntyi aivopaise aivorungon alueelle. Se aiheutti todella ikäviä oireita. Kun muutama päivä ennen kuolemaa kysyin häneltä, pelkääkö hän kuolemaan, äiti vastasi, ettei hän kuolemaa pelkää. Sen sijaan hän sanoi pelkäävänsä, ettei kuolekaan. Aivopaiseen puhjettua ei ollut mitään tehtävissä, joten kuolema tuli ilman apuakin.

Vanha klisee on siis totta. Kun ihminen on vain vähän sairas, hän pelkää kuolevansa. Mutta kun hän on todella sairas, hän pelkää ettei kuolekaan. Olen välillä kokenut sellaisia kipuja, että olen juuri ja juuri jaksanut olla olemassa. Silloin kuolemattomuus" todella pelottaa. Se, että on niksit ja konstit takataskussa, tuo turvaa. Se jos mikä on omiaan vähentämään kipua. On ainakin yksi asia, jota ei tarvitse pelätä eikä jännittää.

Petri Riikonen

Huomasitteko, että tämä aihepiiri on on nyt nostettu esiin ainakin yhdessä muussakin mediassa: Suomen Kuvalehden tuoreimmassa numerossa on seitsemän sivun juttu sairaiden avustetuista itsemurhista Sveitsissä. (Sanna Sevänen, Rajan yli, SK 6/2012, s. 30-36)

Myös siinä todetaan, ettei kuolinavun ainoa tarkoitus ole kuolemisen edistäminen, vaan tärkeää on myös tuottaa avun mahdollisuudella ihmisille sellainen turvallisuuden- ja elämänhallinnantunne, etteivät he lopulta välttämättä tarvitsekaan kuolinapua.

Tuija Matikka

Metusalah kirjoitti: "Perusteiltaan tämä keskustelu on lääketieteellinen, poliittinen ja eettisfilosofinen, joten tarvittaisiin useiden eri alojen asiantuntijatyöryhmä työstämään aihetta tästä eteenpäin, mikäli blogin otsikkoaiheeseen saataisiin todella merkityksellinen kannanotto."

Kyllä tästä aiheesta on käyty keskusteluja ainakin Exitus ry:n kokouksissa. Joskus 1985 tai 1986 filosofi ja lääketiteen eetikko Heta Häyry piti todella hyvän esityksen. Selailin luennon muistiinpanoja pari vuotta sitten ja mietin, miksi tämän asian tiimoilta ei ole tapahtunut mitään konkreettista.

Itselleni luennosta jäi mieleen Heta Häyryn lause: "Kenelläkään ei ole velvollisuutta elää." Olen vieläkin NIIN samaa mieltä. Jokaisella ihmisellä on oikeus elää. Kukaan ei saa tappaa toista (en hyväksy kuolemantuomiota). Kenelläkään muulla ei ole oikeutta määritellä, onko minun elämälläni arvoa vai ei. Tai onko elämäni elämisen arvoista vai ei. Minä yksin määrittelen sen. Samoin minulla ei ole mitään asiaa määrittää, onko jonkun toisen elämä elämisen arvoista.

Minulla ei ole velvollisuutta kärsiä sietämättömästi vain siksi, että joku muu ei hyväksy itsemurhaa tai omasurmaa. Elämäni on minun. Ajatus helpotti todella! Enkä minä sen jälkeen kokouksissa käynytkään.

Tuija Matikka

Hyvinkään ja Riihimäen alueella ilmestyvässä Aamupostissa oli tänään sunnuntaina kirjoitus eutanasiasta. Tarja Virmala kertoi syöpäsairaan äitinsä pyytäneen päästä pois mahdollisimman pian, "mutta tietenkään ei ollut keinoja poistumisen jouduttamiseen".

Olen kuullut kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja tuon lauseen omaisten suusta. Aivan samoin minä ajatelin, kun näin mummoni kituvan. Hänkin sanoi haluavansa Jumalan tykö. Mutta ei. Kädet sidottiin sängynreunaan, ettei hän saisi letkuja irti. Siksi minua hieman sieppaa, kun Juha Hänninen aina selittää, etteivät kuolemansairaat ikinä halua eutanasiaa. Onko hoitohenkilökunta kuuroa.

Vain tietyt ihmiset hakeutuvat Terhokotiin. Toisekseen, kuolinapu ei näy ongelmana, jos ja kun kärsivän ihmisen vetoomus ohitetaan toteamalla, että sorry nyt vaan. Koska olet sairaalassa ja kuolinapu ei ole sallittua, sun ei auta muu kuin kitua. Ei kuolemansairas pysty nousemaan barrikaadeille. Varsinkin kun hän riippuvainen hoitajistaan.

Tarja Virmala totesi, että hän ei halua kokea samaa kohtaloa kuin äitinsä. Hän ja me kaikki joudumme kokemaan saman nonsoleerauksen, jos ja kun kuolinavun pelisääntöjä ei ole siihen mennessä luotu. On täysin ymmärrettävää, että hoitohenkilökunta ei halua saada syytteitä. Systeemin pitää olla sellainen, että voidaan 100% varmistaa, että kyseessä on kuolevan oma ja vakaa tahto eikä mikään kipukohtauksen kirvoittama tuskanhuuto.

JonesHenry

Tästä tulee mieleen eräs tuttuni joka oli sotaveteraanin vaimo, ja heittäytyi alas korkealta sairaalasängyltä tehden tietoisen itsemurhan ns "vahingossa"

Kirjani tulee ilmeiseen tarpeeseen, siitä ei todellakaan ole mitään epäilystä!

Sanoisin että ongelma on moniulotteinen.

A;Lääkäreitä ja hoitajia ei voi pakottaa johonkin, mihin he eivät kertakaikkiaan halua.

B;Politiikkoja ei voi pakottaa muuttamaan lakeja, jos he eivät sitä halua.

C;jne jne...

Ona mottoni on;maailma muuttuu, järjestelmä ei. Minulla on tiettyä kokemusta Suomalaisesta korruptiosta. Lapsi ja ihmiskaupasta, ihmisten tietoisesta syrjäyttämisestä jne jne...tämä järjestelmä ei muutu rauhanomaisesti. Se on yksinkertaisesti sisäänrakennettu tietyllä tavalla. Muutos ei tule rauhanomaisesti.

Täytyy ottaa myös huomioon, että jos Alzhaimler potilaan annettaisiin kuolla ennen aikojaan, häntä ei lääketeollisuuden toimesta voitaisi käyttää testialustana erillaisille Alzhaimler lääkkeille.

Olen päättänyt että tämä on viimeinen kommenttini tähän koko ketjuun. Totean vain, että ongelma on liian moniulottuinen. Me puhumme nyt "järjestelmästä"

Järjestelmä on ensinnäkin paljon isompi kuin vain Suomi, kun puhumme vaikkapa kansainvälisestä rokoteteollisuudesta. Ja tässä vain yksi esimerkki. Järjestelmää ei voida nujertaa vain Suomesta käsin. Esim USA käytti YK:ta pakottaakseen kannabiskiellon myös muihin maihin 1950-luvulla.

Järjestelmä on myös hyvin moniulottuinen, jos katsomme vaikkapa tietoista sekä nuorten(20-40 vuotiaitten)että keski-ikäisten(40-60vuotiaitten)syrjäyttämistä työmarkkinoilta samaan aikaan kun järjestelmä sekä siirtää tuotantoa ulkomaille että tuo ulkomaista työvoimaa Suomeen. Kirjassani käsittelen myös yritystä luoda Suomeen eräänlainen värillinen palvelijaluoka sekä maahanmuutton että ns "kansainvälisen adoption" välityksellä, jonka tarkoitus on sitten pitää huolta alati ikääntyvästä Boomeri väestöstä, ja ajallaan myös heidän lapsistaan.

Me emme mielestäni voi murtaa järjestelmää ellemme verkostoidu. Esim Echilon projekti on noin 30-vuoden työn tulos, jossa merkittävää roolia ovat näytelleet Jack Kevorkian, Philip Nitschke, Derek Humphry, Nicholas Klonoski ja minä itse, tottakai!

On aina hyvä itse tietää, milloin on sopivaa lopettaa keskustelu, ja katson tämä ajan itselleni sopivaksi. On tietenkin kiva, että nyt sekä Tiede lehti että Suomen Kuvalehtikin on ottanut aiheeseen kantaa.

Mutta haluan viimeisessä viestissäni tähän viestiketjuun alleviivata, että kyse on järjestelmästä, ei yksilöstä. Ajattele vaikka Euroa ja Kreikan talouskriisiä. Kreikka PAKOTETTIIN hyväksymään säästö ja lainaehdot, koska kyse ei ole Kreikan pelastamisesta. Kyse on EURON pelastamisesta!

Ajattele Lähi-Idän sotia. Tässä ei edes ole kyse vain Israelista. Tässä on kyse koko Anglo-Zionistisesta IMPERIUMISTA! Ihan sama vaikka siellä olisi ihka oikea, aito ja certifoitu AASI pressana, ei se silti muuttaisi mitään.

Kun puhumme ja käsittelemme yhteiskunnallisia ongelmia, yksi isoimpia ongelmia on, ettemme näe metsää puulta, vaan keskitymme sen sijaan vain siihen yhteen(omaan)puuhumme! Me emme huomaa JÄRJESTELMÄÄ! Me käsittelemme vain yksityiskohtia. Esim Suomen ensimmäinen pankkikriisi 20-vuotta sitten jossa pankit pelastettiin mutta pienyrittäjät jätettiin löysään hirteen.

Perusongelma on JÄRJESTELMÄ! Me näemme itsemme ja omat murheemme ja tuskamme YKSILÖINÄ! Mutta me emme näe JÄRJESTELMÄÄ!

Iiro Viinananen saattoi sanoa että markka devalvoidaan vain hänen KUOLLEEN ruumiinsa yli, koska JÄRJESTELMÄ tulisi tekemään sen jokatapauksessa! Siinä ei yhden yksilöllisen valtionvarainministerin pulinat paljoa painaneet. Aivan samalla lailla Lipponen+Niinistö valehtelivat että Eurosta tulisi vain Euroopan yhteinen vapaakauppa alue, ja noin 10-vuotta myöhemmin oltiin jo yhteisessä talousliitossa!

Rokokotteet, kansainvälinen lapsikauppa, maailmanhallitus...pohjimmiltaan kyse on JÄRJESTELMÄSTÄ! Me taistelemme sellaisia voimia vastaan jotka ovat vaan kertakaikkiaan isompia kuin yksi ihmisyksilö, tämän halut ja tarpeet!

Se että jokainen meistä on syntynyt internetajalle ei tottapuhuen missään nimessä ole sattuma. Tämä järjestelmä ei kukistu niillä perinteisillä metodeilla, joilla me olemme tottuneet vaikuttamaan(esim kansalaisprotestit, adressit, äänestäminen) Ratkaisun täytyy tulla ns "laatikon" ulkopuolelta. Laatikolla tarkoitan esim perinteistä mediaa, vaikkapa televisioita. Meidän täytyy oppia ajattelemaan asioita "laatikon" ulkopuolella, koska muuten asioista ei kertakaikkiaan tule yhtään mitään! Käyttäen mm internettiä, verkostoitumalla...kirjoittamalla aiheesta kirjan! Koska muuten asiat EIVÄT kertakaikkiaan muutu! Meidän on pakko ottaa ALOITE omiin käsiimme ja alkaa ajatella asioita LAATIKON ulkopuolella! Laatikon jota jotkut nimittävät järjestäytyneeksi yhteiskunnaksi ja joka aina pelaa eri pelisäännööillä kuin me kaikki muut. Yhteiskunnan jossa on aina ns "kahden kerroksen väkeä" Niitä jotka tekevät säännöt ja toisia, jotka on luotu NOUDATTAMAAN niitä! Ongelma on järjestelmä jossa on kaksi kerrosta;me ja lainsäätäjät, jotka ovat itse järjestelmän ULKOPUOLELLA! Tässä tapauksessa siis turvallisesti yksityisen terveydenhoidon piirissä(myöntävät sen avoimesti)jossa lääkäri voi helposti ja vaivatta kirjoittaa heille esim reseptin Nembutalia, tai vastaavasti he voivat saada eläinlääkärilt ns "hukatun pullon" Tosin yksityisessä terveydenhoidossa hoito on niin laadukasta, ettei itsemurhaa edes tarvitse ajatella. Kyse on siitä, että meillä on käytännössä myös julkisessa terveydenhoidossa kahden kerroksen väkeä.

Tuija Matikka

Satuin löytämään Heta Häyryn 18.5.1993 luennosta tekemäni muistiinpanot. Muistin ihan pieleen ajankohdan - tosin tuosta päivästä on ensi vuonna 20 vuotta. Muistiinpanojen mukaan Heta (jonka sukunimi on tainnut sittemmin muuttua) sanoi mm:

* Kaikki haluavat elää sisällölisesti rikasta elämää., mutta kun se ei ole enää mahdollista, biologinen kuolema voi olla pienempi paha. Ihmisen itsensä tulee voida päättää, onko hänen biologinen olemassaolonsa elämää vai ei.

* Moraaliset teot ovat vapaaehtoisesti itsestä lähteviä. Persoonaan liittyy autonomia eli oikeus päättää itseä koskevista asioista, jos se ei vahingoita muita. Päätöksen ei tavitse olla muiden mielestä järkevä. Ja jos ulkopuolinen alkaa puolestasi määrittelemään, mikä on järkevää ja mikä, tuo ulkopuolinen asettuu sinun yläpuolellesi.

* Aristoteleen mukaan ihmisellä on velvollisuus elää, koska kuollesaan hän jättää toiset pulaan. Toisaalta voidaan kysyä, että jos aikuisella ihmisellä ei ole elämänhalua, hänellä tuskin on mitään annettavaa. (Tai voidaan kysyä, onko ihmisellä velvollisuus kitua siksi, että muille voi muuten tulla paha mieli).

* Jos ja kun ihmisellä ei ole velvollisuutta elää, meillä on oikeus ja vapaus kuolla. Tällöin voidaan ajatella, että muilla ihmisillä on moraalinen velvollisuus auttaa oman tahdon toteuttamisessa.

* Mitä on toisen vahingoittaminen? Meillä ei ole oikeutta vahingoittaa muita, vaikka vahingoittaminen johtuisi tietämättömyydestä. Jos ja kun potilas näkee, että hänen mielestään hänellä ei ole enää aitoa elämää ja lääkäri ei tee mitään potilaan auttamiseksi, hän aiheuttaa potilaalle vahinkoa.

'''
Lääkärit vetoavat siihen, että kuolinavun antaminen on potilaan vahingoittamista. Jos ihminen nähdään pelkkänä esineenä, näin hyvin pitkälle onkin sillä kuolinapu tuhoaa ihmisen biologisena oliona. Mutta ihmisyyden kannalta tilanne näyttäytyy niin päin, että kuolinavun antamatta jättäminen on potilaan persoonan ja ihmisarvon eli ihmisyyden ytimen hyvin raakaa mitätöintiä ja vahingoittamista. Lääkärien pitää valita, hoitaako hän ensisijaisesti ihmisen ruumista vai koko ihmistä.

Tuimakka

Metusalah

"Jos ja kun ihmisellä ei ole velvollisuutta elää, meillä on oikeus ja vapaus kuolla. Tällöin voidaan ajatella, että muilla ihmisillä on moraalinen velvollisuus auttaa oman tahdon toteuttamisessa."

Tällaisissa eettisfilosofisissa aksioomissa on se heikkous, että niitä ei yleensä perustella mitenkään. Miten niin ihmisellä "ei ole velvollisuutta elää", tai miten niin "ihmisellä on oikeus ja vapaus kuolla"? Kuten yhteiskuntaelämässä yleensäkin, myös elämänfilosofiassa meillä jokaisella on oikeuksiemme lisäksi myös velvollisuuksia, lähiomaisiamme, ystäviämme, edustamaamme ihmisyhteisöä kohtaan.

Edellä olevat Tuimakan ajatelmat tukevat pikemminkin oikeutta itsemurhaan, kuin oikeutta eutanasiaan. Ei ihminen elä, tai ole olemassa pelkästään itseään varten. Jokaisella meistä on ympärillämme jonkinlainen yhteisö, isompi tai pienempi, jota kohtaan meillä on myös velvollisuuksia. Tässä asiassa olen Aristoteleen kanssa täysin samaa mieltä.

Tuija Matikka

Metusalah kirjoitti: "Ei ihminen elä, tai ole olemassa pelkästään itseään varten. Jokaisella meistä on ympärillämme jonkinlainen yhteisö, isompi tai pienempi, jota kohtaan meillä on myös velvollisuuksia."

En oikein ymmärrä ihmisen velvollisuutta kitua. Otetaan esimerkki. Oletetaan, että isäni olisi halunnut kuolinapua siinä vaiheessa, kun hän alkoi pikkuhiljaa tukehtua, eli kuukautta ennen lopullista kuolemaansa. Jokaisena päivänä hengittäminen oli aina vain tuskallisempaa. Mikä oli se pienempi tai suurempi yhteisö ja ketä kohtaan hän olisi tehnyt väärin, jos olisi heittänyt pyyhkeen kehään? Mitä niin suunnattoman arvokasta kuukauden tai kahden mittainen hengen haukkominen. Isäni vaimolle ja lapsille se oli kauheaa katsottavaa. Mikä oli se hyöty, jonka isäni toi yhteiskunnalle kestettyään tuon kaiken? Paitsi tietysti sen, että jokainen tilannetta seuraavista totesi: jos joudun samaan jamaan, hommaan siitä ulospääsyn.

Äitini jaksoi halvaannuttuaan mainostaa, miten kova työllitstäjä hän on. Häntä avustamaan toden totta tarvittiin monta ihmistä. Lisäksi tarvittiin paljon työtä sen eteen, että avustajakunta saatiin palkattua. Lisäksi hänen sisarensa ja toinen miehensä työskenteli omaishoitajana. Oletetaan, että äitini olisi saanut tarpeekseen liikuntakyvyttömyydestä ja päättänyt päivänsä ajamalla moottoripyörätuolillaan laiturin päästä mereen (kun kuolinapua ei saa, tämä on neliraajahalvautuneiden keskuudessa toimiva konsti) Millä tavalla hän olisi tehnyt itsekkään teon, paitsi siinä, että hän olsii joutunut vaivaamaan sukeltajia, jotka joutuisivat onkimaan hänen ruumiinsa ylös. Mitä ylevää sen seuraamisessa on, kun katsoisi ihmistä, joka ei halua enää elää.

Omalla kohdallani juuri se, että omaiset, ystävät ja läheiset haluvat pitää minut lähellään on se, mikä auttaa kärsimään kipuja. Lisäksi on mukavaa olla hyödyksi. Mutta en todellakaan ole niin jalo, että suostun kärsimään ihan mitä tahansa vain siksi, että he saavat seurata kärsimystäni vierestä. Jos ja kun päätän päiväni päättää, pyrin tekemään sen siten, että jälkeen jääville jää mahdollisimman hyvä mieli ja muisto. Junan alle menijöitä ja rekkaa päin ajavia paheksun syvästi, koska joku tyylii se pitää itsarissakin.

Ehkä naurettavin syytös, jonka olen ikinä kuullut kuolinapua haluavia vammaisia kohtaan on tämä: Kuolinavun hakijat ovat kuulelmma kontrollifriikkejä eivätkä kestä yhtään avuttomuutta. Voin vakuuttaa, että vaikkapa vuosikymmeniä polion myöhäisoireita, ALS-, MS-, Parkkinsonin -tautia potevat joutuvat kokemaan taudin takia melko lailla paljon avuttomuutta. Sekä toisen mokoman noloja tilanteita kuten virtsan karkaamista housuun jne. On kohtalaisen raaka tulla valittamaan, että näitä tauteja sairastavat eivät kestä avuttomuutta. Taudin idea on juuri siinä, että se tekee avuttomaksi eikä hyväntahtoisen avun varassa eläminen ole helppoa. Ja kun ihminen on muutaman vuodenkin 24/7 ja 365 vuorokautta vuodessa henkilökohtaisen avun varassa, siinä pikku hiljaa alkaa kypsyä halu hallita edes jotain.

Koska halvaus on kohtalaisen helppo toteuttaa lääkkeellisesti, olen monesti ajatellut vammaisia pilkkaavat voisivat hyötyä siitä jos heidät halvaannutettaisiin vaikkapa viikoksi ja voisivat elää halvautuneen elämää. Kokemus ei olisi tietenkään aito, koska halvautuminen loppuisi lääkkeen vaikutuksen lakattua, mutta kyllä se pienestä realiteetista kävisi. Ja kukaties vammaiset saisivat vähän respektiä moraalisaarnojen sijaan.

Metusalah

Tuija Matikka kirjoitti: "En oikein ymmärrä ihmisen velvollisuutta kitua." En minäkään sitä ymmärrä; en kaikin muodoin sitä myöskään tarkoittanut. Tällaisissa keskusteluissa pitää olla tarkkana sen suhteen, mihin vastataan ja mitä vastataan, jotta ei annettaisi väärää todistusta lähimmäisestä tai tämän sanomisista.

Edellisessä kommentissani otin kantaa vain tähän Tuija Matikan esittämään aksioomaan: "Jos ja kun ihmisellä ei ole velvollisuutta elää, meillä on oikeus ja vapaus kuolla."

Metusalah

Petri R. kirjoitti: ”Huomasitteko, että tämä aihepiiri on on nyt nostettu esiin ainakin yhdessä muussakin mediassa: Suomen Kuvalehden tuoreimmassa numerossa on seitsemän sivun juttu sairaiden avustetuista itsemurhista Sveitsissä. (Sanna Sevänen, Rajan yli, SK 6/2012, s. 30-36)”

Luin jutun. Seuraavassa muutamia huomioita artikkelista:

- Eutanasia on laissa kielletty myös Sveitsissä, mutta siellä on pari virallista järjestöä, jotka avustavat itsemurhia.

- Avustetussa itsemurhassa ulkopuolinen henkilö antaa potilaalle esim. myrkyn, jonka tämän täytyy juoda itse. Tilanne on toki perusteellisesti tutkittu ja keskusteltu läpi potilaan kanssa ennen toteutusta. Lääkäri kirjoittaa myrkyn/reseptin.

- Toimenpide maksaa 3880-5640€ + matkat, jotka liikuntakyvyttömälle ulkomaalaiselle helposti tuplaavat kustannukset. Sveitsi avustetun itsemurhan kohdemaana on mahdollisuus siis vain varakkaille ihmisille.

- Gallupin mukaan sveitsiläiset itse ovat kyllästyneet olemaan itsemurhaturismin kohdemaa, koska missään muualla se ei ole sallittua. (Miksiköhän ei ole sallittua?)

- Saksalaiset, ranskalaiset ja brittimediat ovat esittäneet kiivasta kritiikkiä aiheesta, koska pääosa n. 150:sta vuosittaisesta asiakkaasta tulee näistä kohdemaista. (Mistä kritiikki johtunee?)

- Margrid Weibel, itsekin jo yli 80 v. itsemurha-avun antaja, kertoo ”kerta toisensa jälkeen” nukkuvansa yönsä huonosti, mutta saavansa lisää voimia siitä, että ”voin antaa sinulle sen, mitä halusit niin kovasti!” (Minkä vuoksi hän nukkuu yönsä huonosti, jos on avustajana näin inhimillisessä avunannossa?)

- Vuoden 2010 huhtikuussa Zürich-järven pohjasta löydettiin yli kolmesataa tuhkauurnaa, joista vainajien nimilaput oli poistettu. Mediassa nousi kohu. Olisiko kyseessä sittenkin vain raaka business?

Tuija Matikka

En ole lukenut SK:n artikkelia, mutta olen katsonut aiheesta pari dokkaria. Pidän Sveitsiin matkustamista epäkäytännöllisenä. Sama voitaisiin toteuttaa Suomessa niin, että potilaan kanssa keskustellaan huolella. Varmistetaan usean asiantuntijan kanssa, että mitään tilannetta riittävästi helpottavaa hoitoa tai konstia ei ole. Jos esiintyy masennusta, voidaan tutkia, sitä voidaan hoitaan.

Olisi ehkä hyvä saada myös keskusluapua, koska itsemurhan, tai kuten minä sanon omasurmaan, liittyy aina ambivalentteja tunteita. Asiaa pitäpotilaan pyynnöstä reseptin, jossa lukee käyttöaiheen kohdalla "itsemurhaa / omasurmaa varten".

Potilas voi lunastaa lääkkeen apteekista ja säilyttää sitä plakkarissa sopivan päivän varalle. Kun lääke ja sen käyttöaihe on selvä, lääkärin ei tarvitse olla paikalla kun myrkky otetaan. Omaiset voivat antaa myrkyn potilaan saataville, mikäli potilas ei itse pysty. Mutta ei lääkärin läsnäolosta haittaakaan olisi, koska lääkäri joka tapauksessa tarvitaan toteamaan kuolema. Jos kuolema tapahtuu kotona, poliisi jouduttaan kutsumaan paikalle - kuten Sveitsissäkin. Sitten paikalle tulvat monosen miehet.

Kun poliisi tulee paikalle, heiltä säästyy paljon aikaa ja vaivaa, jos on näyttää lääkepurkin etiketti, jossa lukee itsemurhaa / omasurmaa varten. Silloin tiedetään, että kyseessä ei ole murha tai tappo. Myrkyn ottamistapahtuma on paikallaan videoida, koska siitä varmistuu, että potilas varmasti haluaa myrkyn ja että hänellä on mahdollisuus siitä kieltäytyä. Siitä myös näkee, että potilas imee lääkkeen itse. Mikäli itsemurha tehdään omin päin, kannattaa purkit ja asianmukainen selvitys jättää pöydälle, koska se säästää paljon poliisilta aikaa ja vaivaa.

Metusalah pani muistiin: Margrid Weibel, itsekin jo yli 80 v. itsemurha-avun antaja, kertoo ”kerta toisensa jälkeen” nukkuvansa yönsä huonosti, mutta saavansa lisää voimia siitä, että ”voin antaa sinulle sen, mitä halusit niin kovasti!” (Minkä vuoksi hän nukkuu yönsä huonosti, jos on avustajana näin inhimillisessä avunannossa?)

Olen itse ollut vuosikausia mukana kriisityössä. Koska olen tullut paikalle kuoleman tapahtumisen jälkeen, minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa kyseisten ihmisen kuolemiin. On ollut tapaturmia, luonnollisia kuolemia, luonnononnettomuuksia, tappoja, murhia ja itsemurhia jne. Yleensä tulee keskusteltua jälkeenjääneiden kanssa, mutta olen jutellut myös kuoleman aiheuttaneiden ihmisten sekä muiden osallisten kanssa, kuten vaikkapa veturinkuljettajan kanssa. Tai sen, joka noukkii junan alle menneen "keräilyerät" radalta muovipussiin.

Aina se kuolema koskettaa ja tilannetta miettii yöllä. Eniten jäävät mietityttämään tilanteet tyyliin: nuori perheenisä ajoi rekan alle. Silloin miettii, miten ihmeessä tapahtuman olisi voinut estää. Silloin tulee mieleen, että jos itsemurhaan tarjottaisi apua, toisen kanssa pääsisi leppoisasti ja ymmärtäen juttelemaan, pahimmat tunnekuohut voivat sinä aikana mennä ohi.

Veikkaanpa, että aika monta itsemurhaa pystyttäisiin ehkäisemään tarjoamalla siihen asiallista apua. Suinkaan kaikki itsermurhaa halajavat eivät halua kuolla. He vain haluavat ratkaista elämään liittyvän ongelman. Tai he haluvat saada edes toivoa ongelman ratkaisemisesta. Tyyliin juuri jätetty nuori mies voi saada uskoa, siihen, että uusi kumppani voi sittenkin vielä löytyä.

Mutta jos itsemurha on se, mitä ihminen todella haluaa, voidaan miettiä, miten itsemurha olisi voitu tehdä niin, että se tapahtuisi niin, että se traumatisoisi mahdollisimman vähän omaisia ja sivullisia. Muistan erään miehen, joka yritti itsemurhaa monta kertaa. Viimeistä edellisellä kerralla tappavaa ainetta oli tarpeeksi, mutta koska hän ei tuntenut lääkkeiden vaikutusta, hän tuli vahingossa ottaneeksi vastamyrkkyä. Juttelin hänen kanssaan ja vannotin häntä soittamaan minulle tai eräälle toiselle, jos ja kun hän ottaa myrkyn. Lupasin pyhästi, että soitan poliisille vasta sitten, kun hän on varmasti kuollut eli miestä ei voitaisi enää pelastaa. Mies ei soittanut ja hänet löydettiin kesähelteellä parin viikon jälkeen hajun perusteella. Ruumiin löytäjät kokivat ikävämmän tilanteen kuin olisi ollut tarvis.

En ole avustanut ketään itsemurhassa. Tosin olen joskus pilke silmäkulmassa luvannut tulla paikalle katsomaan, jos ja kun asiakas aikoo tehdä itsemurhan: tyyliin hypätä ikkunasta. Kumma kyllä, masentuneitakin moinen kommentti naurattaa ja ajatus itsemurhasta menettää otteensa ja on helpompi siirtyä miettimään sitä, mitä tilanteen parantamiseksi voidaan tehdä. Usein riittää, että ihminen tulee moralisoimatta kuulluksi. Että uskon hänellä olevan niin paha olla, että kuolemakin tuntuu paremmalta kuin elämä. Ymmärtävä ja toisen puolella oleva suhtautuminen on joskus paras ja riittävä lääke itsemurhaa vastaan.

Mutta jos ja kun auttaisin "seitikkipiirakka-rinkimme" jäsentä saamaan ja ottamaan myrkyn, tuntisin hyvää mieltä siitä, että olen voinut auttaa häntä ja olla hänen tukenaan viimeiseen asti. Toisaalta surua siitä, että en näe ystävää enää koskaan. Tilanteeseen, kuten kuolemaan yleensä, liittyy kaikenlaisia tunteita. Kaipausta ja helpotusta.

Mieluummin haluan, että ystävä auttaa minua, jos apua tarvitsen. Mutta jos tilanne kuormittaa kaveria liikaa, olen ehdottanut leikilläni, että lääkkeen antajaksi rekrytoidaan vankilassa istuva myrkkyhoitaja. Hänellä hermo todistetusti pitää ja hän voisi saada siitä duunin. Hämeenlinnan vankila on hyvien kulkuyhteyksien päässä ja sinne on lyhyempi matka kuin Sveitsiin. Ei tarvita kuin yksi huone, jonka nurkassa on JonesHenryn mainitsema kaasupullo. Lääkkeet potilas joutuisi tuomaan itse. Kuolinilmoitukseeni voitaisiin panna teksti: Kuoli vankilassa.

Lähenpä tästä yhden seittikkipiirakkarinkimme jäsenen synttäreille
Tuimakka

Anne Karell

Suhtautuminen itsemurhiin on sentään edennyt niistä ajoista, jolloin itsemurhan tekijöitä ei haudattu "siunattuun maahan". Mutta onko muuta kehitystä tapahtunut suhtautumisessa kuolemaan, jos ei ole - mikä on perimmäinen syy? Itse olen edelleenkin sitä mieltä, että pelko on pohjimmainen syy. Pelko siitä, että itse kuolemiseen kuuluu kipuja, pelko siitä mitä kuoleman jälkeen on tai ei ole, pelko omaisten pärjäämisestä oman kuoleman jälkeen, pelot jotka liittyvät uskonnollisuuden tuomaan käsitykseen kuoleman jälkeisestä ajasta jne. Samoin suru elämättä jääneestä elämästä voi aiheuttaa sen, ettei voi hyväksyä omaa kuolemaansa.

Eutanasiakeskustelussa olen kokenut rankimpana asiana sen, että osa uskovaisista ihmisistä käyttää raamatun sisältöä kurinpitovälineenä ja asettaa minun rakkauteni läheisiäni kohtaan täysin kyseenalaiseksi. Myös oma uskonnollisuuteni asetetaan kyseenalaiseksi tai vielä pidemmälle mennen: sitä ei aseteta kyseenalaiseksi, sillä sitä ei voi olla olemassa jos kannattaa eutanasiaa. Minut on julistettu arvoliberaaliksi, eli minulla ei ole elämän arvoja koska kannatan eutanasiaa.
Raamattu on siitä veikeä teos, että lähes jokainen löytää sieltä tukea omalle mielipiteelleen ja aseet toisin ajattelevia kohtaan.

Joku totesi nyt käydyn eutanasia keskustelen tiimellyksessä, että kyllä yhteiskunta ja omaisemme pitävät meistä huolta loppuun saakka.
Tämä on mielestäni todella paljon vaadittu omaisilta ja perusteetonta luottamusta yhteiskunnan palveluita kohtaan. Sairaanhoidon resursseja tullaan edelleenkin supistamaan ja niukkuutta on tulevaisuudessa jakamassa aina vaan isompi määrä ihmisiä. Mitä tulee omaisiin, kaikilla meillä ei ole heitä olemassakaan. Osalla meistä on, mutta he asuvat kaukana kotimaassa tai ulkomailla. Mielestäni omia lapsiaan ja lapsenlapsiaan ei pidä pakottaa katsomaan vierellä, kun vaikea sairaus etenee loppuvaihetta kohden kivuliaana ja vammauttavana. Sairaus traumatisoi potilaan, mutta pitääkö saman tapahtua myös omaisille?

Palliatiivisen hoidon käyttö siten kuin se on käypähoito ohjeisiin kirjattu, vähentäisi osan eutanasian tarpeesta -mutta ei kaikkea.
Sama vaikutus olisi osaltaan hyvin toimivalla saattohoidolla ja kotisairaanhoidolla. Ainakaan tällä hetkellä mikään näistä osista ei toimi siten, kuin siitä on annettu ohjeet.

Uudessa Apu lehdessä on Iiro Viinasen ja Esko Seppäsen haastattelu. Itselleni se ei tule, mutta ystäväni luki minulle siitä tärkeimmät kohdat. Olen todella iloinen siitä, että meissä parkkiksissa on ihmisiä joilla on rohkeutta puhua vaikeistakin asioista julkisuudessa. Esko ja Iiro eivät ole toki ainoat jotka tätä tekevät, mutta heidän mielipiteensä ovat yhtä merkittäviä kuin kaikkien muidenkin. Mitä enemmän ihmiset kertovat itsestään ja sairaudestaan, sitä syvemmän käsityksen sairauksista saa ns. terveet ihmiset. Me kaikki sairastuneet emme ole missään mielessä sen parempia tai huonompia kuin muut, emmekä myöskään ole keskenämme samanlaisia. Itse asiassa ainoa yhdistävä tekijä on yksi sama diagnosi, meilläkin on runsaasti muitakin sairauksia kuten heilläkin jotka eivät sairasta parkkista.

Toivon että koko ajan olisi vähemmän ihmisiä, jotka omista periaatteistaan lähtien tietävät mikä on muille hyväksi. Samoin toivon, että jaksaisimme pysyä aiheessa ja asiallisina, jotta mielipiteemme otettaisiin perusteluineen huomioon koko prosessin ajan, joka voi olla pitkäkin ennen kuin lakia muutetaan eutanasian sallivaksi.

Anne

Metusalah

Anne Karell kirjoitti:
"Toivon että koko ajan olisi vähemmän ihmisiä, jotka omista periaatteistaan lähtien tietävät mikä on muille hyväksi. Samoin toivon, että jaksaisimme pysyä aiheessa ja asiallisina, jotta mielipiteemme otettaisiin perusteluineen huomioon koko prosessin ajan, joka voi olla pitkäkin ennen kuin lakia muutetaan eutanasian sallivaksi."

Tällaista keskustelua ei voida käydä yksilötasolla, koska olisi luotava koko väestöä koskeva, toimiva lainsäädäntö. Siinä on se vaikeus. Marko Hamilo kiteytti tämän ajatuksen hyvin:
"Kuka tahansa pystyy keksimään mielessään joitakin tilanteita, joissa hyväksyy eutanasian. Siksi sen kannatus kyselyissä on korkea. On aivan toinen juttu laatia laki, jota voisi ilman suurempia tulkintavaikeuksia soveltaa niin, että se sallisi eutanasian juuri niissä tilanteissa, joissa äänestäjät sen haluavat hyväksyä. Lisäksi äänestäjien käsitykset hyväksyttävistä eutanasiaolosuhteista voi vaihdella."

Petri Riikosen otsikkokysymykseen ei ole löytynyt toimivaa vastausta toistaiseksi missään yhteiskunnassa, eli eutanasia ei ole hyväksytty käytäntö vielä yhdessäkään maailman maassa. Tässä keskustelussa on ollut useita ansiokkaita kommentteja po. aiheesta, mutta kenties suurin vaara liittyy siihen tilanteeseen, että jos eutanasia sallittaisiin virallisena inhimillisten kärsimysten lopettamismuotona, mopo lähtisi pikku hiljaa pois hallinnasta ...

Tuija Matikka

Tämä keskustelu on kiteyttänyt oivallisesti sen, miksi eutanasiaa eli käytännössä lääketieteellistä kuolinapua ei sallita sitä haluavalle. Juuri tämä kysymys käsittääkseni askarrutti Petrin kuolemansairasta ystävää. Ystävä vannotti Petriä ottamaan asian esiin, minkä Petri kunniakkaasti teki. Vaikka ystävä ei ole enää elossa, olen pitkin matkaa miettinyt, mitä hänelle vastaisimme.

Metusalahin mielestä Marko Hamilo kiteytti vastauksen ystävälle hyvin: “Kuka tahansa pystyy keksimään mielessään joitakin tilanteita, joissa hyväksyy eutanasian. Siksi sen kannatus kyselyissä on korkea. On aivan toinen juttu laatia laki, jota voisi ilman suurempia tulkintavaikeuksia soveltaa niin, että se sallisi eutanasian juuri niissä tilanteissa, joissa äänestäjät sen haluavat hyväksyä. Lisäksi äänestäjien käsitykset hyväksyttävistä eutanasiaolosuhteista voi vaihdella.”

Petrin ystävä joutui tämän ajatusradan mukaan kärsimään katkeraan loppuun asti, koska äänestäjät eivät pääse sopimukseen siitä, mitkä ovat ne kriteerit, joiden vallitessa Petrin ystävä on kärsinyt tarpeeksi ja on siten oikeutettu saamaan kuolinapua.

Itse olen sillä kannalla, että kuolinavun kriteerejä ei pitäisi kysyä äänestäjiltä vaan potilaalta itseltään. Näin siksi, että tauteja on niin monenlaisia ja niiden ennuste on eri vaiheessa erilainen. Yhdessä vaiheessa potilas haluaa kaikki mahdolliset hoidot, mutta kun peli on menetetty, hän ei niitä halua. Tosin jotkut pitävät eutanasiana sitä, että Käypä hoito -suosistus ei salli heille heidän haluamiaan hoitoja, vaikka ne ovat lääketieteellisesti katsoen turhia. Lisäksi jokainen ihminen on erilainen. On ilahduttava ihme, että Seppänen ja Viinanen ovat edes yhdestä asiasta samaa mieltä.

Voin hyvin kuvitella, miten Petrin suhteellisen nuori ystävä, olisi syvästi hämmästynyt siitä, miksi hän, järkevänä pidetty ihminen, ei saa päättää itseään koskevasta asiasta, vaan asiasta pitäisi ikään kuin äänestää eduskunnassa. Varsinkaan kun eduskunnalla tai edes lääkäreillä ei ole riittävästi tietoa hänen elämästään ja arvoistaan. Omista asioistaan päättämään tottuneelle ihmiselle moinen tilanne on varmasti tuonut fyysisen kärsimyksen lisäksi myös henkistä - etten peräti sanoisi älyllistä - kärsimystä.

Minusta gallup-tulos on riittävä siihen, että lähdetään valmistelemaan lakia, joka sallii sen, että kuolemansairas voi pyytää ja saada lääketieteellsitä kuolinapua. Ja että kyseistä tilannetta varten kehitetään väärinkäytöksiä estävä protokolla. Protokollaan mm. kuuluisi, että jokaisella on mahdollisuus kieltää itseään koskeva kuolinapu kaikissa oloissa. Samaan tapaan kuin on tehty vaikkapa elinsiirtojen kohdalla, jossa jokainen voi etukäteen kieltää elimiensä siirtäminen niitä tarvitsevalle.

Niinpä ehdotan, että seuraavassa gallupissa kysytään, haluatko pitää kuolinavun mahdollisuuden avoimena itsellesi. Veikkaan, että ainakin 80 % haluaa pitää mahdollisuuden itsemääräämisoikeudesta avoimena. Sen jälkeen kysyttäisiin, haluatko, että omalla kohdallasi a) eduskunta/äänestäjät, b) kirkko vai c) sinä itse ratkaisee sen, milloin ja missä tilanteesa kuolinapu on paikallaan. Veikkaan, että tässä vaiheessa mielipiteet jakautuvat. Suuri osa haluaa päättää itse ja olemassa olevista vaihtoehdoista. Näin siksi, että ne, jotka haluavat kirkon päättävän, haluavat päättää, minkä kirkon oppien mukaan päätös tehdään. Veikkaan, että juuri kukaan ei halua, että eduskunta päättää.

Mutta mahdollista lakia odotellessa jokaisen terveenkin ihmisen kannattaa laatia varmuuden varalle operaatio "Seitikkipiirakka". Näin siksi, että milloin tahansa kuvitteellinen tilanne voi muuttua omalla kohdalla todellisuudeksi eli kaikkea muuta kuin hypoteettiseksi tilanteeksi. On hyvä tiedostaa, että nykyoloissa ainakaan hoitohenkilökunnan taholta apua ei tipu, vaikka kuinka rukoilisit.

Käytännössä Petrin ystävälle ja vastaavassa tilanteissa oleville nykyisille ja tuleville "kollegoilleen" jää jäljelle muutama vaihtoehto:
1) lähteä pois saattohoidosta ja tehdä itsemurha (tai tehdä itsemurha jo ennen hoitokotiin joutumista)
2) kieltäytyä hoidosta(tyyliin insuliini), lääkkeestä ja ravinnosta (joa ja kun tuskat ovat kovat, nälkä ja jano ovat verrattain mitättömiä kärisymyksiä)
3) kitua katkeraan loppuun asti.

Nähtäväksi jää, kuinka tässä käy
Tuimakka

Tuija Matikka

Eutanasiakeskustelussa on tapana ottaa jossain vaiheessa natsien keskitysleirit, joilla tosin ei ole mitään tekemistä eu eli hyvän ja thanasian = kuoleman kanssa. Kun Metusalah mainitsi käsistä karkaavan mopon, mieleeni nousi Chil Rajchmanin kirja Treblinkan viimeinen juutalainen. (Minerva 2011.) Rajchman oli yksi niistä muutamasta vangista, jotka selvisivät Treblinkasta elävänä. Vaikka Rajchman kirjoitti muistiinpanonsa tuoreeltaan, ne julkaistiin vasta hänen kuolemansa jälkeen.

Yhdyn niiden natsisilminnäkiköiden ja aikalaisten arvioihin, joiden mukaan Treblinka oli keskitysleireistä julmin. Ja ehdottomasti "kustannustehokkain".

Rajchmanin kuivantoteavaa kuvausta lukiessani tuon tuostakin mietin, ettei kukaan voi missään joutua noin toivottomaan tilanteeseen. Treblinkassa vangit saattoivat hyvällä onnella pysyä hengissä vain, jos ja kun he osallistuivat heimoveljiensä tappamiseen tai "näiden käsittelyyn". Jos vangit tästä "työstä" kieltäytyivät tai vähänkin viivyttelivät, heidät teloitettiin siihen paikkaan.

Rajchmanin tarinassa minua hämmästytti eniten kohta, missä Rajchman kuvasi kaasukammiossa "työskennelleiden" vankien majapaikkaa. Aamun alkajaiseksi vangit keräsivät parakin kurkihirteen hirttäytyneet toverinsa alas, minkä jälkeen hirttäytyneiden tilalle hankittiin riuskat seuraajat.

Jäin miettimään, miksi vangit näkivät hirttäytymisen vaivan ja tuskan, kun "kuolinavun" saaminen oli saatavilla ikään kuin talon puolesta. Luulen, että selitys piilee ihmisen halussa säilyttää oman elämänsä hallinta. Vaikka vangit eivät voineet päättää elämässään enää mistään eikä toivoa eloonjäämisestä ollut, vain kuolemisen tapa oli heidän omassa vallassaan.

Koska uskon ihmisen haluun päättää omasta elämästään ja kuolemastaan, en usko, että kuolinavun mahdollisuuden antaminen karkaisi avoimessa yhteiskunnassa käsissä. Eli ihmisten murhaaminen todistetusti onnistuu 5000-10 000 ihmisen päivävauhdilla suljetuissa järjestelmissä kuten Treblinkanssa.

On totta, että yksittäinen murhaaja on pystynyt toimimaan omin päin myös suomalaisessa kehitysvammalaitoksessa ja vanhustenhoidossa, mutta kummassakaan tapauksessa surmien motiivi ei ollut potilaan oma tahto vaan murhaajan mielipide siitä, mikä on "potilaan paras". Tällaiset murhaaja pitää saada tietenkin kiinni ja tuomiolle.

Vaikka olen tällainen itsemääräämisoikeuden innokas kannattaja, voi toki olla ihmisiä, joiden mielestä on parempi, että muut päättävät heidän asioistaan. Mutta onhan sekin oma päätös, jos luovuttaa omaa elämää koskevan päätösvallan toiselle - esimerkiksi omaiselle tai lääkärille.

Tuija Matikka

Anteeksi virheeni. Tietenkin keksitysleireissä oli kyse nimenomaan kuolemasta. Joskin aivan erityisen huonosta kuolemasta.

Se, mitä halusin sanoa mopon karkaamista on, että vammaisia ihmisiä (ja myöhemmin erilaisia etnisiä ryhmiä) ei suinkaan alettu kaasuttaa siksi, että he olisivat pyytäneet kuolinapua vaan siksi, että vammaiset nähtiin yhteiskuntaa haittavana kiviriippana. Tai kuten nykyään sanottaisiin, vammaisten hoitamiseen ei ollut rahaa.

Kuolintoivetta ei kuitenkaan sanottu kuten se. Päinvastoin vammaisten kuolemaa toivovat tahot antoivat ajan hengen mukaisesti ymmärtää, että vammaisille itselleen olisi parempi kuolla. Ja koska vammaiset eivät itse ymmärtäneet omaa parastaan, kiltit ja viisaat lääkärisedät päättivät vammaisten parhaaksi. Ja siitä se mopo sitten lähti päätyen lopulta Treblinkan metsään. On kuitenkin muistettava, että natsien tapauksessa ei kysytty eutanatisoitavien ihmisten mielipidettä sen kummemmin mopon alkumetreillä.

Mielestäni kohtalokkaasti sairaiden ihmisten kuolinavun kohdalla kyse ei todellakaan natsien ohjaamasta moposta vaan vammaisten ja vaivaisten avuksi luodusta sähkömoposta, jota sairas ohjaa haluamaansa suuntaan.

Metusalah kirjoittaa: "mutta kenties suurin vaara liittyy siihen tilanteeseen, että jos eutanasia sallittaisiin virallisena inhimillisten kärsimysten lopettamismuotona, mopo lähtisi pikku hiljaa pois hallinnasta …"

Kun en ihan oikeasti hahmota, voisitko Metusalah valaista, minkä kehitysprosessin kautta mopo lähtisi hallinnasta ja mihin mopo lopulta päätyisi? Uteliaana ihmisenä todella kiinostaa tietää, mitä kolmen pisteesi jälkeen seuraa. Sinulla selvästikin täytyy olla mielessä jokin kauhuskenaario.

Haluan ymmärtää, miten se, että kuolemansairas ihminen voi puhua avoimesti elämänsä päättymisen vaihtoehdoista, ja että hän saa lopulta päättää mielestään vähiten huonon tavan, voi johtaa johtaa .... siis mihin?

Myös toinen asia kiinostaa minua: Jos ja kun mopo näyttäisi kaikista varotoimista huolimatta karkaavan ojaan, miksi et luota siihen, että tolkukkaat ja empaattiset ihmiset puuttuvat asiaan?

Vastausta innolla odottava
Tuimakka

PS. Käytännöllisesti katsoen koko elämäni vammaisena eläneenä toki ymmärrän sen, että tiukkojen aikojen koittaessa ihmisyhteisöissä on kaikkina aikoina heitetty vammaiset ja sairaat yli laidan. Antiikin aikoina vammaiset lapset kirjaimellisesti heitettiin jyrkänteeltä alas, mutta 1950 luvun molemmin puolin heidät siivottiin laitoksiin. Jos ja kun talous kääntyy taantumaan, vammaiset kärsivät aivan varmasti siitä muita enemmän. Kyseessä on poliittinen valinta.

Metusalah

Tuimakka kirjoitti:
"Voin hyvin kuvitella, miten Petrin suhteellisen nuori ystävä, olisi syvästi hämmästynyt siitä, miksi hän, järkevänä pidetty ihminen, ei saa päättää itseään koskevasta asiasta, vaan asiasta pitäisi ikään kuin äänestää eduskunnassa."
Tuimakka lisäsi: "Minusta gallup-tulos on riittävä siihen, että lähdetään valmistelemaan lakia, joka sallii sen, että kuolemansairas voi pyytää ja saada lääketieteellsitä kuolinapua."

Anteeksi nyt, mutta entisenä virkamiehenä uskallan sanoa, että Tuimakka ei osaa tehdä eroa gallupin, eduskunnassa äänestämisen ja lakien säätämisen välillä. Eutanasian salliminen yhteiskunnassa vaatii tietenkin lainsäädöstaustan, ja tämä puolestaan tarvitsee "äänestämistä eduskunnassa", eli pelkkä kansangallup ei riitä, vaikka tulos olisi 100% eutanasian puolesta.
Oletan, että Marko H. tarkoitti "äänestäjillä" tätä eduskunnassa tapahtuvaa äänestystä, jota puolestaan seuraavat valtioneuvoston asiaan liittyvät tarkennukset.

Jos pelkkä potilaan oma tahto riittäisi eutanasian perusteeksi, pelkästään psykiatrian puolelta depressiopotilaita olisi jonossa tuhansittain ...

Petri Heiniemi

Eutanasiaa ei laillisteta konservatiivisten äänestäjien reaktion pelossa. Joskus kielteinenkin kanta vain kuiskataan, niin arka aihe se on positiivisten mielikuvien varassa porskuttaville poliitikoille. Politiikan keskeisimmäksi sisällöksi on muodostunut eduskuntapuolueiden paikkajako ja siihen taas johti aikanaan tehty sopimus, että pääministeri tulee suurimmasta puolueesta. Näin onkin ilmeistä, että pienillä, mutta äkkijyrkillä kansanosilla on entistä enemmän valtaa ja monia tärkeitä asioita ei käsitellä, varsinkin kun suurimpien puolueiden erot ovat toistuvasti marginaalisia.

Metusalah

@ Tuimakalle: Näissä blogikeskusteluissa on se "ongelma", että blogiin lähetetty kommentti julkaistaan usein vasta noin vuorokausi sen jälkeen, kun se on kirjoitettu. Tapahtuu siis päällekkäisiä kommentteja.
Esim. sunnuntain 19.2. mielipiteesi luin vasta 20.2. klo 16. Vastaan siihen mielelläni, kunhan ehdin. Toivottavasti muutkin lukijat ottavat osaa tähän aihekeskusteluun.

Tuija Matikka

Metusalah kirjoitti: "Jos pelkkä potilaan oma tahto riittäisi eutanasian perusteeksi, pelkästään psykiatrian puolelta depressiopotilaita olisi jonossa tuhansittain …"

Mielestäni eutanasialaki olisi edullinen kahta kautta. Ensinnäkin siksi, että kuolemansairaiden ei tarvitse kitua loppuun asti.

Toinen etu on se, että kun masentuneet tulevat pyytämään kuolinapua, päästään mukavasti tilanteeseen, jossa masennuksesta päästään luontevasti puhumaan. Jos olisi olemassa ihmisiä, jotka ymmärtävät itsemurhaa miettiviä eivätkä tuomitse, itsemurhaa hautovat uskaltaisivat mennä juttelemaan ja umpisolmu voitaisiin kukaties avata ja masennusta hoitaa.

Se olisi mielestäni parannus nykytilanteeseen, jossa itsemurhaa yrittävä vatsahuuhdellaan puhtaaksi lääkkeistä ja lähetetään seuraavana päivänä pitemmittä puheitta kotiin syyllistävien ja halveksivien katseiden saattelemana. Moralisointi, jeesustelu ja mörköjen maalaaminen seinille ei todellakaan toimi.

Jay Haleyn kirjassa Lyhytterapian lähteillä on mielestäni oivallinen kuvaus siitä, miten viisas psykiatri (ja itse 19-vuotiaasta asti poliovammainen) Milton H. Erickson lähtee purkamaan nuoren naisen itsemurhatoivetta. Olen työssäni huomannut, että avoin ja hyväksyvä asenne toimii.

Vastikään sairastuneet ja vammautuneet ovat riskissä ajautua itsemurhaan. Jos moralisoimatonta tukea olisi saatavissa, epätoivoinen voisi puhua vapaasti huolensa pihalle ja hän jaksaisi elää vaikean vaiheen yli päivä tai vaikka minuutti kerrallaan.

Metusalah

Tuimakalle: Tässä yhteydessä korostan sitä, että en ole sen enempää eutanasian puolustaja kuin vastustajakaan. Olen vain kommenteillani pyrkinyt katsomaan asioita useammasta kuin yhdestä näkövinkkelistä. Parantumattomasti sairaan, kuolevan ihmisyksilön kohtuuton kituminen on voitava estää, ja siihen nykyinenkin lainsäädäntö ja lääketieteen keinot antavat kyllä mahdollisuuden. Oletan nimittäin (tämä on oma näkemykseni), että eutanasiaa toteutetaan jo nykyisinkin edellämainituissa tilanteissa antamalla kuolemansairaalle potilaalle esimerkiksi lievä yliannos kipulääkitystä, tai hänen nesteytyksensä (tehohoito) lopetaan, jos vaikkapa aivokäyrä näyttää suoraa viivaa, ja ennuste toipumiselle on nolla.

Mutta eutanasian "salliminen" lainsäädäntöteitse saattaisi johtaa siihen makaaberiin tilanteeseen, että armokuolemia tehtäisiin terveydenhuollon kustannusten vähentämiseksi; säästäminen kun on yksi nyky-yhteiskunnan avaintermeistä. Siinä on pelkistettynä se ajatus, jota tarkoitin vertauksella "mopon lähtemiseksi pois hallinnasta".

Petri Riikonen

Keskustelu jatkuu tämän päivän (24.2.2012) Helsingin Sanomissa. Pääkirjoituksessa "Kuolinapu on vaikea asia" kerrotaan Hollannin tilanteesta: siellä eutanasia on jo pitkään ollut laillista, ja kuolinapua on saanut noin kaksi prosenttia kaikista hollantilaisista vainajista. Lisäksi´"Hollannissa - - on havaittu, että kuolinavun tarve on vähentynyt, kun saattohoitoa on tarmokkaasti kehitetty." Pääkirjoitus huomauttaa: "Suomessa on yhä paljon kuntia, jotka eivät ole järjestäneet saattohoitoa juuri mitenkään. Kunnat eivät osta saattohoitoa siihen erikoistuneista hoitokodeista, vaan asukkaat viettävät viimeiset aikansa terveyskeskuksen vuodeosastolla, jossa ei ehkä ole yhtään saattohoitoon koulutettua hoitajaa."

Saman lehden mielipidesivulla Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen kirjoittaa otsikolla "Suhtautuminen kuolinapuun voi muuttua": "Sosiaali- ja terveysministeriön terveydenhuollon eettinen neuvottelukuntakin (Etene) otti loppuvuodesta 2011 kannan, ettei eutanasia ole eettisesti täysin poissuljettava vaihtoehto." Hänninen kertoo omista kokemuksistaan: "Olen itsekin muuttanut suhtautumistani eutanasiaan nähtyäni todella vaikeita kuolemia. Sellaisia, joihin ei mikään lopulta tuntunut auttavan. Jos ihminen kärsii eikä elämässä ole mieltä, kuolema on helpotus."

Tuija Matikka

Olen aiemmissa kommenteissani arvostellut sitä, että kuolinapua koskeva keskustelu ei ole liikkunut viimeisen 20 vuoden aikana mihinkään. Muutin kantani nähtyäni Juha Hännisen ja Raimo Sulkavan taannoiset kommentit uutisissa.

Muistan tosi elävästi miten Exitus ry:n kokouksessa Juha Hänninen about 20 vuotta sitten napakkana selitti, että kunhan ihmiselle vain annetaan hyvää saattohoitoa, kaikki on kunnossa. Itse tuumasin mielessäni, että vaikka 9 komeaa nuorukaista minua kuinka hellisi ja hieroisi tuoksuvillä öljyillä, kipuni eivät siitä lievity. Paitsi tietysti silloin, jos minut huumataan taju kankaalle. Mutta sekään ei paljon lämmitä, koska opiaattien jälkeen herääminen kaksin verroin kamalampi koettelemus.

Niin ikään minua harmitti se, että Juha Hänninen ohitti MS-tautia sairastavien huolen, ikään neurogisia tauteja sairastavien kommentti olisi asiaton. Kuolinavusta keskustelu on pyörinyt koko ajan syöpäpotilainen ja saattokotien ympärillä. Neurologisia tauteja potevat on täysin unohdettu. Meistä harva hakeutuu elämän kalkkiviivoilla saattokotiin. Moni lapsuutensa laitoksissa viettänyt haluaa karttaa niitä elämänsä loppuun asti.

Pitää muistaa, että vaikka ihmisellä on ALS, MS, Parkkis, polion myöhäisoireet tai selkäydin vamma, hänellä voi silti pelata järki. Meidän ajatuksiamme ei voi ohittaa dementikon höpinänä. Vaikka meikäläisillä ei lopussa ei ehkä olekaan liikuntakykyä, meillä on kuitenkin ikioma tahto tallella. Ja vaikka meitä ei voi parantaa, ei ole kiva, että lääkärit meidät lopussa hylkäävät.

Tuntuikin todella huojentavalta huomata Juha Hännisen myöntävän, että joissakin harvoissa tapauksissa kuolema voi tosiaan olla ainoa "hoito", joka auttaa oireisiin. Ja että kilteikään saattohoito ei auta ihan kaikkeen. On ilo huomata, että saattohoidon johtavalla asiantuntijalla on todellisuudentaju tallella. Karujen realiteettien myöntäminen on tolkullisuuden merkki. Niinpä minäkin uskaltautuisin Terhokotiin, jos syöpä nujertaisi.

Raimo Sulkavaa olen aina pitänyt tolkun miehenä. Uskon, että hänen kauttaan myös dementiaan sairastuvat saavat ennen pitkää oman tahtonsa kuuluviin. Onneksi hyvin kirjoitetun hoitotahdon kautta päästään jo nykykäytäntöjen vallitessa pitkälle.

Metusalah

Asenteet saattavat olla pikkuhiljaa muuttumassa, mutta kaiken aikaa on hyvä muistaa se tosiasia, että niin kauan kuin Lääkäriliitto sanoutuu kategorisesti irti aktiivisesta eutanasiasta (kuten nykyisessäkin tilanteessa), lainsäädäntötasolla ei tule tapahtumaan minkäänlaista muutosta asiantilassa.

Petri Riikonen

Olen yllättynyt, että Lääkäriliitolla on niin kielteinen kanta. Siitä puhutaan esimerkiksi näissä Ylen viimeaikaisissa jutuissa, ja niissä on myös kiinnostava nettikeskustelu:
http://www.yle.fi/uutiset/ohjelmat/aamu-tv/2012/02/eutanasian_puolustaji...
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/02/laakariliitto_vastustaa_eutana...

Tuo Lääkäriliiton kielteisyys on asia, jota minä en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään enkä sulattamaan.

Ylen jutussakin lääkärikunnan edustaja toteaa, että on joitakin kivuliaita kuolemia, joissa ei kipulääkkeillä pystytä auttamaan. Mikä ihmeen kummallisuus on lääkärikunnan päättäjien psyykessä, että he mieluummin seuraavat sivusta tuollaista kärsimystä kuin suostuvat aktiivisesti auttamaan sen lopettamisessa? Se on minusta joko yllättävää epäinhimillistä kylmyyttä toisen kärsimyksiä kohtaan tai sitten käsiä pesevää perinteen taakse piiloutumista tyyliin "näinhän on aina tähänkin asti toimittu". Mieluummin uskon, että jälkimmäistä.

Minusta ei ole mikään puolustus, että nuo kärsimystapaukset ovat harvinaisia. Hyvähän se on, jollei eutanasian tarvetta tule usein, mutta silloin, kun tarve tulee, niin kyllä kärsivää ihmistä pitäisi voida auttaa myös tuolla viimeisellä mahdollisella tavalla.

Olen aina arvostanut lääkäreitä ihmisten auttajina, mutta tästä joidenkin kuolevien kärsimyksen sivuuttamisesta olen nyt pöyristynyt.

Petri Riikonen

Katselin vielä Pirkanmaan hoitokodin johtajan Tiina Surakan perusteluja sille, miksi hän vastustaa eutanasiaa (tai eutanasia-asian nostamista esille ja ajamista; en ole varma, ymmärsinkö, kumpaa hän tarkoitti vai molempiako) Ylen videossa tuolla:
http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/02/eutanasia_puhuttaa_laakarikunt...

Koen ymmärtäväni hänen perustelunsa sikäli, että, kuten hän sanoo, tärkeämpää on kehittää saattohoitoa yhä paremmaksi. Toki tuo on siinä mielessä tärkeämpi tavoite, että se koskettaa henkilökohtaisesti niin paljon useampia ihmisiä kuin eutanasian mahdollisuus. Ja kyllä minäkin olen sitä mieltä, että saattohoidon hyvyys on erittäin tärkeä ja paljon satsaamisen arvoinen asia. Esimerkiksi omalla kohdallanikin aivan taatusti mieluummin aikanaan kohtaan hyvää saattohoitoa kuin eutanasian.

Mutta en ymmärrä, miksi se sulkisi pois sitä, että eutanasian mahdollisuuttakin tarvitaan. Miksi ei voida myöntää sitä, että ihan aina ei se paraskaan mahdollinen saattohoito riitä, ja niiden tapausten varalle - olivatpa miten harvinaisia tahansa - olisi kohtuullista, että olisi olemassa myös eutanasian mahdollisuus.

Mielestäni Surakka osuu oikeaan siinä, kun hän pohtii, että eutanasian mahdollisuuden kaipuussa on kyse myös elämänhallinnan halusta. Mutta sen sijaan hän on mielestäni väärässä siinä, kun hän ainakin minusta kuulostaa vähättelevän elämänhallinnantunteen merkitystä. Minun käsitykseni mukaan se on olennaisen tärkeä motivaatiota säilyttävä tunne pienempiaivoisillekin nisäkkäille kuin ihmiselle. Se on perustarve, enkä usko, että ilman sen ruokkimista onnistuu esimerkiksi saattohoitokaan olemaan hyvää.

Metusalah

@ Petri:
- Tuo Lääkäriliiton kielteisyys on asia, jota minä en kerta kaikkiaan pysty ymmärtämään enkä sulattamaan.

Asian ydin on tässä:
- On lääkärin etiikan vastaista lähteä tielle, jossa ajateltaisiin, että lääkärin pitäisi aktiivisesti surmata potilaita, sanoo toiminnanjohtaja Heikki Pälve.

Ongelma on siis eettisfilofosfinen. Tämä voi olla huono vertaus, mutta onhan olemassa iso joukko pappejakin, jotka eivät suostu vihkimään homopareja, vaikka kirkko onkin näyttänyt asialle vihreää valoa.

Tälle eutanasia-asialle pitäisi löytyä jokin sellainen kompromissiratkaisu, jonka mukaan joissakin harvoissa yksittäistapauksissa, kun mitään muuta ei ole potilaalle enää tehtävissä, eutanasia voitaisiin toteuttaa lääkäriliiton kielteisestä kannasta huolimatta. Sitten pitäisi vain löytyä vain lääkäri, joka ottaisi vastuun asiasta; sellainen voitaisiin tilata vaikka ulkomailta.

Anne Karell

Suomen lääkäriliitto on lääkäreiden edunvalvontajärjestö. Lisäksi lääkäriliitto kouluttaa lääkäreitä, tekee kansainvälistä yhteistyötä ja on laatinut lääkärien eettiset ohjeet. Lääkäriliiton vuonna 1996 hyväksymä, vapaaehtoinen lääkärivala alkaa sanoilla: "Vakuutan kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni lääkärintoimessani palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä kunnioittaen".

Ihmisyyteen kuuluvat inhimillisyys, ihmisarvo ja ihmisoikeudet. Lääkärin päämääriä ovat terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen.

En näe ristiriitaa edellä mainittujen periaatteiden ja eutanasian välillä. Kärsimyksiä ei voi vaikeimmissa tapauksissa lievittää kohtuullisiksi millään lääkinnällisillä tavoilla, tällöin on inhimillistä suostua potilaan pyynnöstä eutanasiaan. Ihmisarvon mukaista ei ole esim. Alzheimer potilaan makuuttaminen sikiöasentoon jäykistyneenä vuosikausia (kuten äitini kohdalla tehtiin). Äitini huonetoverina oli samaa sairautta poteva äitini nuoruudenaikainen ystävä. Hän huusi (kivusta) lähes koko hereilläoloaikansa kun äitini siirrettiin hänen kanssaan samaan huoneeseen, hän jäi huutamaan edelleenkin kun äitini muutaman vuoden kuluttua sai kuolla.

Äitini kuolema mahdollistui sillä, että pyysin hänen muun kuin kipulääkityksensä lopettamista kun hän sai keuhkokuumeen. Myös nesteen antaminen rajoitettiin minimiin. Näissä olosuhteissa hän kuoli muutaman päivän sisällä, sain olla hänen luonaan ja yöpyäkin hänen kanssaan yhden hengen potilashuoneessa. Hänet siirrettiin pyynnöstäni pois huutavan rouvan vierestä, jotta hänellä oli rauhallisenpi olo kuoleman lähestyessä.

Lääkärien etiikka sallii tai jopa vaatii puolustuskyvyttömän potilaan kitumisen ja sen seuraamisen vuosikausia, mutta ei eutanasiaa -asiassa on mielestäni paljon vikaa! Jos lääkärillä ei ole itsenäistä päätösvaltaa on vika ohjeita antavassa tahossa.

Kunnioitan Terhokodin johtajan rohkeutta puhua suoraan kivunhallinnan epäonnistumisesta ja potilaan oikeuksista -jopa silloin kun ne ovat ristiriidassa yleisesti hyväksyttyjen menettelyjen kanssa. Kaikkein hienointa hänen toiminnassaan on se, että hän on kokemuksista viisastunut ja rohkenee muuttaa mielipidettään sen mukaisesti -ja kertoo sen julkisuudessa. Tällaisen lääkärin hoitoon uskoisin itseni, lapseni ja puolisoni, tietäen että hän tekee kaikkensa potilaan hyväksi mutta ei usko olevansa kaikkivaltias.

Anne Karell

Tuija Matikka

Minäkin seurasin YLE:n sivuilla olevaa keskustelua ja panin sinne alla olevan viestin:

Olen tähän asti toivonut, että lääkärit voisivat olla mukana kuolinavun antamisessa. Näin siksi, että kun potilaan kuoleman yhteydessä joka tapauksessa tarvitaan lääkäri totetamaan potilaan kuolema, miksi hän ei voisi olla paikalla.

Monesti kuolevan ja hänen omaisiensa ympärillä liikkuu vierasta porukkaa kuin Helsingin rautatieasemalla. Yllättävän kotikuoleman tapahduttua, paikalle voi tulla ensin joukko ensihoidon ihmisiä. Kun mitään ei ole tehtävissä tulee poliisi ja sitten tulevat "monosen miehet". Se on varsinainen sirkus järkyttyneen omaisen kannalta. Miten kuolevalle voitaisiin sallia lähtemisen rauha?

Nimimerkki Denon 87 ehdotti, että koska lääkärit eivät halua olla missään tekemisissä eutanasian (tai edes avustetun itsemurhan kanssa), sairaaloiden liepeillä pitäisi olla pieniä toimistoja, jossa homma hoidetaan.

Siitä tuli mieleeni, että meillähän on jo tällaisia toimistoja nimittäin hautaustoimistot. Niiden vain pitäisi laajentaa toimenkuvaansa täyden palvelun hautaustoimistoksi. Sen sijaan, että hauturit vain hakevat vainajan sairaalan kylmiöstä, hautaustoimiston edustaja voisi tulla pyydettynä kuolevan kotiin tai sairaalan osastolle potilaan toivomana ajankohtana.

Hauturi ja yksi muu todistaja voisivat standardiprotokollan mukaan varmistaa, että potilas todella haluaa tehdä itsemurhan eikä häntä ole siihen pakotettu. Ja että kuoleva ymmärtää, että lääkkeen nauttiminen johtaa väistämättä kuolemaan. Tämä keskustelu ja kuolettavan lääkkeen ottaminen voitaisiin varmuuden vakuudeksi videoida.

Tietenkin kuolevan kutsumat omaiset ja ystävät voivat olla paikalla hyvästelemässä. Myös he voivat olla niitä, jotka antavat lääkkeen potilaan ulottuville.

Avustetun itsemurhan tapahtuessa kotona, on tietenkin kutsuttava paikalle poliisit. Videon ja muut asianmukaiset todisteet nähtyään he toteavat itsemurhan tapahtuneeksi. Itsemurha tai siinä avustaminen ei ole rikos, joten tutkinta päättyy siihen.

Tämän jälkeen hauturi voisi omaisten avustuksella asetella vainajan arkkuun ja hauturi veisi vainajan mukanaan. Eli kuolintapahtuman ympärillä pörräävien ventovieraiden ihmisten lukumäärä vähenee oleellisesti.

Jos avustettu itsemurha tapahtuu sairaalassa, lääkäri toteaa kuoleman ja kirjoittaa kuolintodistuksen. Parin tunnin odottelun jälkeen hauturi vie vainajan mukanaan.

Jos ja kun lähiomaiset ovat kuolinhetkellä paikalla, he näkevät millainen ihminen pitää huolen heidän vainajastaan. Menettely voisi olla inhimillinen. Kuolintapahtumaan voitaisiin myös luoda rituaaleja ja traditioita, jotka voisivat olla hyvinkin lohdullisia muuten niin lohduttomassa tilanteessa.

Metusalah

Tuija Matikka kirjoitti muun muassa:
"Hauturi ja yksi muu todistaja voisivat standardiprotokollan mukaan varmistaa, että potilas todella haluaa tehdä itsemurhan eikä häntä ole siihen pakotettu. Ja että kuoleva ymmärtää, että lääkkeen nauttiminen johtaa väistämättä kuolemaan."

Yhdenkään ihmisen kuolema ei voi, eikä saa perustua puoskarointiin! Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vastuullisen lääkärin on ehdottomasti oltava paikalla mahdollisen etanasian tapahtuessa, ja vieläpä eutanasiaan perehtyneen lääkärin, jollaisia ei koulutuksen puolesta vielä ole edes olemassa. Entäpä jos potilas oksentaa myrkkynsä pois ja hän ei kuolekaan toivotulla tavalla, vaan tuskat pahenevat entisestään?!

Tätä ongelmaa ei ratkaista ilman asiaan koulutettua lääkärikuntaa.

Anne Karell

Uudensuomen blogeissa oleva Esko Seppäsen kirjoituus on myös herättänyt laajasti kommentteja. Kirjoitin sielläkin kommentissani omista kokemuksistani äitini kuoleman tiimoilta. Sain vastauksen jossa raamattuun viitaten eräs mies kirjoitti ettei mielipiteeni ole hyväksyttäviä. Samalla hän kertoi omista vastaavista päivittäisistä kärsimyksistään, esim. liikenteessä toinen ajaa "perseessä" kiinni ja hän joutuu sietämään tyhmien ihmisten puheita.

Toinen kommentoi näiden huomioiden olevan mielenkiintoisia ja rikkaiden yleensä pääsevän helpommalla.

Keskustelu ei aina pysty lähentämään erilaisia mielipiteitä toisiinsa, eikä ole tarkoituskaan. Sen sijaan olisi mukavaa nähdä kaikkien mielipiteiden takana jonkinlainen asiallinen argumentaatio. Minä en sitä pysty näkemään äitini kärsimyksiä pilkkaavasta kommentoinnista, tunnen vain surua.

Anne

Tuija Matikka

Metusalah totesi viestissään, että ongelmaa ei voida ratkaista ilman asiaan koulutettua lääkärikuntaa.

Tässä se jumi juuri onkin. Lääkärikunta panee aiheen suhteen hokkarit ristiin eikä suostu puhumaan koko aiheesta. Mutta jos joku sitten päättäisi lähteä tarjoamaan nykylain mukaan sallittua palvelua, niin sitten sanotaan, että kyllä siihen tarvitaan lääkäri.

Muistan tilanteen, joka sattui about 20 vuotta sitten. Eutanastia tehtiin telkkariohjelma ja olin itse Exituksen jäsenenä studioyleisössä. Ohjelmassa haastateltiin naista, joka oli avustanut sairaalasta viikonloppulomalla ollutta syöpäsairasta ystäväänsä tekemään itsemurhan antamalla omat insuliininsa ystävänsä käyttöön. Nainen vielä painotti, että Kela ei maksanut noita insuliineja vaan hän oli hankkinut ylimääsäisen reseptin selittämällä lääkärilleen, että edellinen resepti oli kadonnut. Tunnollisena maksanut insuliinit itse.

Itsemurhan tehneellä syöpäsairaalla ystävällä ei ollut diabetesta ja hän piikitti insuliinin itse. Insuliinit piffannut ystävä ei koko aikana koskenutkaan ruiskuun. Vaikka tilanne oli rankka, nainen pysyi ystävänsä tukena eli läsnä koko ajan puuttumatta asiaan. Kuolema onnistui hyvin ja poliisit kävivät toteamassa tapahtuneen. Tuolloin sain idean "Seitikkipiirakkakerhosta". Naisilla oli samanlainen yya-sopimus kuin minulla "Seitikkipiirakkakerhoni" kanssa.

Paikalla studiossa oli myös Risto Pelkonen. Hän taisi jossain vaiheessa puuskahtaa (en tiedä tuliko se koskaan telkkarista ulos), että jonkun muun pitää ryhtyä "pyöveliksi". Me lääkärit emme siihen ryhdy. Hän sanoi asian hyvin samaan tapaan kuin Pälve taannoisessa haastattelussa. Lisäksi Pelkonen antoi ymmärtää, ettei ihmisen hengiltä saaminen ei ole temppu eikä mikään eli varsin vähäisellä koulutuksella kenet tahansa voidaan opettaa "pyövelin" hommaan.

Ihan varmasti ihmisen hengissä pitäminen on oikeasti haastavampaa kuin kuolinavun antaminen. Jäin miettimään, että pitikö Pelkonen kuolinavun antamista jonkin sortin paskaduunina. Pyöveli kun ei ole kovin kaunis nimitys. Lisensoitu itsemurha-avustaja voisi olla osuvampi. Hauturia ei pidä halveksia. Työ vaatii monipuolista osaamista ja uskon vakaasti, että ammattiktaitonen hauturi voisi oppia antamaan tämänkin palvelun samalla hienotunteisuudella kun hän hoitaa muunkin työnsä. Lisäksi hauturi on tottunut toimimaan sekä kuolleitten että elävien kanssa.

Tietenkin itsemurhan tekemisessa on aina olemassa pieleen menemisen riski, mutta kyllä pieleen menemisen riski on paljon suurempi, jos potilas itse tekee itsemurhan omin päin. Tai kuolevan omaiset tai seitikkipiirakkakerhon kaverukset ryhtyvät toimiin omin päin. Koulutuksen saanut henkilö on turvallisempi vaihtoehto. Minusta lääkärien kannattaisi vähitellen alkaa päättää, aikovatko he olla mukana vai ei. Jos eivät ole, palvelun tarjoamisesta kiinnostuneita hautureita voitaisiin alkaa kouluttaa.

Metusalah

Ei ihmisen kuoleman toteuttaminen ole niin yksinkertainen asia, kuin äkkiseltään saattaisi ajatella. Tämä seuraava kirjoitukseni voi tuntua makaaberille eutanasian yhteydessä, mutta vertauksen vuoksi esitän sen tässä.

USA:ssa kuolemantuomio on hyväksyttyä tällä hetkellä 37:ssa osavaltiossa. Teknisiä tapoja ovat m.m. sähkötuoli ja ampuminen, mutta yleisin toteutustapa on myrkkyruiske, joka olisi näistä ainoa kysymykseen tuleva eutanasiakeino. Seuraavan linkin takaa löytyy muutamia ongelmia myrkkyruiskeen käytössä kuolemantuomioita toteutettaessa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Myrkkyruiske#Ongelmat_myrkkyruisketeloituks...

Petri Riikonen

Ehkä nuo myrkkyruisketeloituksen ongelmat johtuvat lähinnä siitä, että ruiskelaitteistoa (ilmeisesti) hoitavat maallikot. Siksi ei aina löydetä suonta eikä edes huomata, ettei ole saatu neulaa suoneen, ja samasta syystä saatetaan sekoilla annostelussa. Eikä ilmeisesti ole taitoa tai keinoja seurata ruiskeiden saajan tajunnantilaa. Ainakin tuossa wikipediatekstissä annettiin ymmärtää, ettei lääkäreiden osallistumista teloituksiin pidetä suotavana.

Luulenpa, ettei eutanasiassa anestesialääkärin ja sairaalan seurantalaitteiston valvonnassa hevin syntyisi tuollaisia tilanteita.

Mutta juuri tämäntapaisten ongelmien välttämiseksi ainakin minä toivoisin, että eutanasian - kun se laillistetaan - ottaisivat hoitaakseen terveydenhuollon ammattilaiset maallikoiden sijasta.

Anne Karell

Kiitos Petri!
On itseasiassa hyvä, jos saa palautetta joka herättää tunteita omassa sisimässä. Koen nyt käsiteltävänä olevan asian niin tärkeänä, että sen tuleekin herättää tunteita. Samoin jokainen "erilainen" kommentti on se sitten asiallinen tai jotain muuta, ilmentää ympäristön mielipiteitä ja asenteita sekä asiaan että toisiin ihmisiin, ennenkaikkea se kertoo kommentoijasta itsestään -usein enemmän kuin on tarkoituskaan. Epäasiallinen kommentointi kääntyy loppujen lopuksi sen esittäjää ja hänen edustamaansa mielipidettä vastaan.

Tosiasiat ovat meidän kaikkien nähtävissä, silti johtopäätökset ovat monenkirjavia. Lopullinen kanta eutanasiaan taitaa loppujen lopuksi muodostua tunteisiin vetoavista seikoista, enkä oikeastaan pidä sitä ollenkaan huonona asiana.

Metusalah on aivan oikeassa siinä, että kuoleman toteuttaminen ei ole yksinkertainen asia. Myrkkyruiskeeseen ei kuitenkaan tarvitse turvautua Suomessa, suorittaisi eutanasin sitten lääkäri tai Tuijan ehdottama joku muu, koulutettu ammattilainen.

Tärkeää lienee se, että ketään ei lailla velvoiteta tekemään eutanasiaa ammattiinsa kuuluvana tehtävänä, jos hänen vakaumuksensa sen estää. Tapauksia, joissa eutanasiaan päädytään tulee olemaan niin vähän, että niihin varmasti löytyy tarpeeksi monta suorittajaa myös koulutetuista terveydenalan ammattilaisista -kunhan lainsäädäntö sen mahdollistaa. En varsinaisesti vertaa abortteja eutanasiaan, mutta niidenkin tekijöitä on löytynyt tarpeeksi eikä heitä nimitetä pyöveleiksi tms.

Laillistettu aktiivinen eutanasia turvaa nykytilannetta paremmin potilaan oikeudet, siihen liittyvän lupamenettelyn ja tarkan dokumentoinnin vuoksi. Nykyisin olemassa oleva käytäntö passiivisen eutanasian osalta tai esim. morfiiniyliannoksen antaminen "hoidollisessa mielessä" on piilotettua eutanasiaa eikä sitä dokumentoida sen perimmäisessä tarkoituksessa lainkaan.

Tuijan käyttämä ilmaus "seitikkipiirakkakerho" on mielestäni loistava ilmaus, vakava asia tulee ilmi humoristisesti ja lämpimästi. Toivoisin itsekin kuuluvani vastaavaan kerhoon.

Anne

Tuija Matikka

Kommentti teloituksesta. Katsoin joku vuosi sitten telkkarista dokkarin, jossa muuan lääkäri etsi parasta tapaa teloittaa ihminen. Siinä hän kävi läpi (ei itse, mutta valmiiden tapauksien kautta) hirttämiset, sähkötuolin, myrkkyruiskeet jne. Hän punnitsi menetelmien hyviä ja huonoja puolia.

Eräs menetelmä, mitä ohjelman juontaja itsekin kokeili, oli JonesHenryn tarkoittama (?) kaasu. Tällä täysin myrkyttömällä kaasulla (oli muistaakseni typpi) lopetetaan sikoja ennen teurastusta. Ohjelman juontaja teki ennen kaasun hengittämistä kognitiivisen testin, jossa hän suoritti laskutehtäviä tms. Ennen kaasun hengittämistä suoriutui niistä leikiten. Sitten hän alkoi hengittää kyseistä kaasua. Melko pian juontajan kyky laskea alkoi heiketä dramaattisesti. Ja kun juontajan hengenlähtö alkoi olla lähellä, koetta seurannut lääkäri otti kaasunaamarin pois ja juontaja virkosi ennalleen.

Eri teloitusmuotoja "testattuaan" juontaja piti kaasumenetelmää inhimillisimpänä keinona. "Sikakaasun" kautta kuoleminen vaikutti kivuttomalta ja nopealta ja siksi voisin sitä omalla kohdalla harkita. Seitikin syöminen kun pilaa munuaiset ja johtaa pahimillaan viikon päivät kestävään kitumiseen. Kaasu voisi luontevasti kuulua hauturin keinovalikoimaan. Turvallisuutta lisäisi se, jos vain kuolinavun antamiseen koulutetut hauturit saisivat oikeuden ostaa ja säilyttää kaasupulloja. Piikkien kanssa söhlääminen ei todellakaan ole hauturin hommaa.

Mutta edelleen pidän oma-aloiteisesti suun kautta otettavaa lääkesekoitusta luontevimpana vaihtoehtona. Mutta koska minulla on opiaattien kanssa ongelmia pahoinvoinnin kautta, kaasu tulisi harkintaan hyvänä kakkosena. Suonensisäistä aine tuntuu ajatuksena epämiellyttävänä, mutta jos todellakin on neliraajahalvautunut, se voisi tulla kyseeseen.

Petrin tavoin soisin, että lääkärit voisivat nähdä potilaan pyynnöstä kuolemaan auttamisen eräänä inhimillisen hoidon muotona. Ikään kuin viimeisenä hoitokeinona ja palveluksena potilaalle. Mutta sitä aikaa odotellessa pitää tyytyä niihin vaihtoehtoihin, joita on tarjolla.

Petri Riikonen

Kyllä lääkärikunnastakin löytyy niitä, jotka hahmottavat eutanasian palveluksena potilaalle. Tänään (28.2.2012) Hesarin mielipidepalstalla lääkäri Mirko Autio kirjoitti seuraavaa:

"Kuolemansairailla ihmisillä on tahto lähteä kunniallisesti, mutta terveydenhuollon henkilökunnalla ei näytä olevan rohkeutta "tappaa" toista ihmistä. Kyse ei kuitenkaan ole murhasta, vaan auttamisesta ja inhimillisyydestä. Potilaan viimeisten toiveiden pitäisi mennä henkilökunnan omien pelkojen edelle. Kenen vuoksi jo käytännösä kuolleita pidetään keinotekoisesti elossa sairaaloissa? Omaisia varten? Hoitohenkilökunnan omantunnon tähden? - - Lääkäreiltä vaaditaan nyt selvää kannanottoa: ovatko he potilasta vai potilas heitä varten?"

Metusalah

Tuija M. kirjoitti: "Tällä täysin myrkyttömällä kaasulla (oli muistaakseni typpi) lopetetaan sikoja ennen teurastusta."

Suomalaisissa teurastamoissa tainnutetaan sikoja pääasiassa sähköiskulla ennen kalttausta. Myös hiilidioksiditainnutusta käytetään, mutta siitä ei ole toistaiseksi riittävää tutkimustietoa, minkä verran se mahdollisesti aiheuttaa sialle tuskia.

Tässä yhteydessä on syytä todeta sellainenkin yksityiskohta, että Norjan lainsäädännön mukaan sama henkilö saa työskennellä tuotantoeläinten teurastuslinjalla vain kolme kuukautta kalenterivuotta kohden. Eli teurastajankin psyykestä huolehditaan siellä.

Petri Riikonen

Metusalah, ajattelen, että psyyken kannalta eutanasian suorittaminen eroaa merkittävästi esimerkiksi teurastajan - ja myös kuolemantuomion täytäntöönpanijan - työstä.

Sekä teurastaja että teloittaja tappavat yksilöitä, jotka usein (ehkä useimmiten) ovat terveitä ja hyväkuntoisia ja mieluiten jatkaisivat elämäänsä. Tappamisen oikeutuksena on sen koettu tai ajateltu hyöty yhteisölle, ei tapettavalle.

Sen sijaan eutanasian kohde on muutenkin kuolemassa ja nimenomaan itse haluaa hyvin perustein nopeuttaa kuolemaansa, joten teko on hänelle palvelus.

Petri Riikonen

Hyvä, ainakin yksi kansanedustaja on nyt aktivoitunut: keskustan Antti Kaikkonen. Hän kertoo 24.2.2012 päivätyssä merkinnässä nettisivullaan jättäneensä "kirjallisen eduskuntakysymyksen eutanasian sallimisesta tarkoin määritellyissä tilanteissa".
http://www.anttikaikkonen.fi/uutiset.html?383

Tuolla kirjallisen kysymyksen teksti (sekin päivätty 24.2.):
http://www.anttikaikkonen.fi/puheitajakirjoituksia/155

Lisäksi hän julkaisi samanaiheisen blogitekstin tänään (28.2.) Iltalehdessä:
http://blogit.iltalehti.fi/antti-kaikkonen/2012/02/28/pitaisiko-eutanasi...

Metusalah

Petri kirjoitti: "Metusalah, ajattelen, että psyyken kannalta eutanasian suorittaminen eroaa merkittävästi esimerkiksi teurastajan - ja myös kuolemantuomion täytäntöönpanijan - työstä."

Totta puhut - ja anteeksi vain; tarkoitukseni ei ollut rinnastaa näitä asioita keskenään. Toin tuon Norjan käytännön esille vain asiayhteyden (eli Tuija M:n mainitseman sikojen teurastamiskäytännön) myötä, eli maassa maan tavalla. Tulevaa eutanasialakia työstettäessä täytyy tietenkin asiat käsitellä myös toimenpiteen toteuttajan lähtökohdat huomioiden, ja näin varmasti tehdäänkin.

Tuija Matikka

Tänään huomasin lehdestä uutisen, jonka mukaan kotona yksin kuolleiden vanhusten kuolinsyytutkinta työllistää poliisia. Koska väestö vanhenee ja yhä huonokuntoisemmat vanhukset haluavat asua kotona (tai heidän halutaan asuvan kotona), kotikuolemien tutkintatyö tietenkin vain lisääntyy.

Kun olen seurannut kaikenlaisten yllättävien kuolemien jälkimaininkeja sivusta, olen miettinyt, voisiko näitä asioita hoitaa fiksummin. Kun lähiomainen kuolee sairauskohtaukseen, se on paikalla oleville jo sinänsä kova shokki. Moni on sanonut, että varsin rajuotteiselta näyttävän elvytysyrityksen seuraamisen vielä kestää. Mutta se tuntuu jo ylivoimaiselta, kun kun poliisit tulevat vielä "kuulustelemaan ikään kuin tässä oltaisiin rikollisia". Vaikka useimmat poliisit ovat näissä tilanteissa erittäin tahdikkaita, moni ihminen sisimmässään pelkää poliisia ja kokee poliisin paikalla olemisen ellei syytöksenä niin ainakin epäilynä. Omaisia nolottaa (mitä naapuritkin sanoo, koska heidän mielestään poliisi käy vain rikollisten luona. Joskin tosinaan poliisi tulee paikalle siiviiliasussa. Voitaisiinko käytänteitä miettimään ottaa mukaan kriisiterapeutit?

Koska vanhusten itsemurhat ovat lisääntymään päin, avoimuuden lisääminen tässä suhteessa voisi vähentää ja keventää jälkiselvittelijöiden työtä. Jos ja kun tiedetään, että kysymys on varmistetusti omaehtoisesta itsemurhasta ja tiedetään, millä aineilla itsemurha on tehty, ruumiinavausta ei ehkä tarvita. Varsinkin kun tiedetään, että taustalla on muutenkin kuolemaksi koituva perussairaus.

Koska kuitenkin on tapauksia, jossa on syytä jo etukäteen uumoilla, että joku väijyy vanhuksen tai sairaan henkeä, kuolinsyytutkinta voitaisiin määrittää jo etukäteen - ikään kuin varmuuden vuoksi. Idea voisi olla samanlainen kuin vaikkapa lähestymiskiellossa. Kavalaa murhaa ei voida aina estää, mutta jos jollain näyttää olevan kavalia aikomuksia ja hän ne toteuttaa, uhria ehkä helpottaa tietää, että häntä on ainakin yritetty suojella. Itse olen luvannut murhatuksi tulemista pelkäävälle pitäväni huolen siitä, että hänen kuoltuaan asia tutkitaan - ainakin jos se on minusta kiinni. Se on rauhoittanut henkensä puolesta pelkäävää ihmistä.

Toivon todella, että hoitolaitosten ulkopuolella tapahtuvien kuolemien jälkiselvittelyketjua tarkastellaan huolella ja kokonaisuutena. Mietitään, mitkä toimenpiteet ja keiden läsnäolo on todella tarpeen kuolleen oikeusturvan toteutumisen kannalta. Toivon niin ikään, että jokainen itsemurhaa suunnitteleva toteuttaa omasurmansa siten, että viranomaisille ja läheisille aiheutuva henkinen ja fyysinen kuormitus olisi mahdollisimman pieni. Ettei kukaan joutuisi keräämään niitä "keräilyeriä" junaradalta muovipussiin.

Olen usein miettinyt, miten poliisit ja ensihoitajat jaksavat henkisesti. Tietenkin poliisin kuuluu tutkia mahdolliset rikokset, mutta kyllä se heitä kuormittaa, kun he joutuvat käymään melkein jokaisen kotona kuolleen luona ja täyttämään vinon nipun paperia. Vain aniharvaan kotikuolemaan liittyy rikosta. Voisiko monosen miehet, jotka joutuvat joka tapauksessa käymään paikan päällä, kouluttaa huomaamaan rikoksen merkkejä vainajasta? Jos hauturi huomaa edes jotain pientä epälyttävää, hän kutsuisi poliiisin paikalle ja vainaja lähtisi oikeuslääketiteelliseen ruumiinavaukseen.

Kokonaisuutta mietittäessä olisi hyvä ottaa huomioon, että joka päivä mediassa kerrotaan vain niistä kuolemista, joihin sisältyy rikos tai ainakin "luonnottomista" kuolemista. Telkkarista niin ikään tulee joka ilta toinen toistaan kavalammista murhista kertovia sarjoja. Ihminen saa median kautta alitajuisen käsityksen, jonka mukaan kavalia murhia tapahtuu tämän tästä eikä ns. luonnollisia kuolemia olekaan. Mutta oikeasti valtaosa kuolee täysin luonnollisesti ja kaikin puolin kiltisti ja kunniallisesti.

Petri Riikonen

Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen kirjoittaa tämän päivän Hesarin mielipidesivulla eutanasiasta tavalla, joka vastaa omaa mielipidettäni (HS 2.3.2012, "Myös laadukkaassa saattohoidossa kärsimys voi käydä kestämättömäksi"):

"Hämmästelen Lääkäriliiton logiikkaa, kun se hyväksyy toiminnan passiivisen muodon mutta ei aktiivista. - - Kuvitellaan tilanne, jossa ihmisen kuolinkärsimys on sietämätön, mikään ei auta ja hän itse toivoo kuolemaa. Toteanko vain, että "sorry, huono mäihä, mutta koeta kestää"? - - Jos asia on ideologisesti lyöty lukkoon eikä yksittäisen ihmisen hätä sitä muuksi muuta, se on mielestäni potilaan hylkäämistä."

JonesHenry

Tiedän, että lupasin enää olla kirjoittamatta tähän viestiketjuun. Olen kuitenkin päättänyt rikkoa lupaukseni.

Kyse on kenttätestistä typen kanssa.

Kenttätestissä meni paljon aikaa. Sain taistella mm paikallisen AGA:n kaasuhytiön virkailijan kanssa, kunnes sain oman asiakasumeroni.

Juuri nyt para-aikaa kun tätä kirjoitan, testi on käynnissä.

Ensinnäkin haluan sanoa erään asian, paineensäätimeni on totaalinen suutari eikä se suostu toimimaan.

http://www.back-tools.fi/shop/fi/svetsaggregat/1740052-aga-309257-unicon...

Paineensäädin kuitenkin tarvitaan ihan vaan käytännön syistä. Muuten siihen ei saa hitsaus letkua yhdistettyä.

http://www.biltema.fi/fi/Veneily/LVI/Letkut/Paineilmaletku-15300

Valitettavasti johtuen tästä en tiedä tarkkaa kaasun ulostulopainetta. Ohjaan sitä nyt käsipelillä, ja tasaiasta kaasuvuotoa on jo jatkunut ainakin 15-minuuttia.

Mutta miten kaasun määrää 20-litran typpipullossa voidaan oikein arvioida!

Ilmapalloilla! 250 ilmapalloa mahtuu samankokoiseen AGA:n heliumtankkiin.

http://www.ilmapallokeskus.fi/mainosilmapallot/helium

Ilmapallojen halkaisija on 30-centtimetriä. Käytännössä siis aivan yhtä suuri kuin tämänkokoisessa tyhjiöpusissa.

http://www.matkatavara.net/tyhjiopussi-p-857.html

Tässä vaiheessa täytyy selventää eräs asia. Helium on 7-kertaa ilma kevyempää. Ilma koostuu noin 3/4 typestä(78%) ja 1/4 hapesta(21%)

Hapen atomimassa on 16 ja typen 14

Koska heliumatomi on siis 7-kertaa kevyempi kuin hengitysilma, niin typpiatomi vastaavasti on noin 7-kertaa Heliumatomia raskaampi.

Se ei siis logiikan lakien mukaan voi virrata yhtään nopeammin samassa kaasuvirrassa. Jos verrainollistaisimme asian näin,kaasuvirta on joki ja atomit kiviä joessa. Typpikivi on siis 7-kertaa Heliumkiveä raskaampi.

250 ilmapalloa vastaa siis suunnilleen 250 tyhjiöpussia.

Tässä on ammattilaisen tekemä video jolla näytetään, kuinka vastaavaa ilmapalloa täytetään. Siihen meni siis tasan 3-sekunttia.

http://www.youtube.com/watch?v=gIOn7hEagHE

Emme tiedä tarkkaa kaasun ulostulopainetta. Se on keskimäärin suunnilleen 2-4 baria. Jos kaasun ulostulopaine videolla olisi 2-baria, niin tuolloin laskutoimitus on suunnilleen tämä;

250 ilmapalloa x 3 sekunttia. Saamme siis 750 sekunttia, jotka pitää jakaa 60 jotta saataisiin minuuttimäärä. Saamme näin tasan 12.5 minuuttia konservatiivisella 2-barin kaasun ulostulopaineella.

Jos laskemme kuitenkin kaasupaineen 1-bariin, meidän täytyy kertoa määrä 2 x Näin saamme siis 12.5 minuuttia x 2, mikä on 25 minuuttia. kun Laskemme kaausn ulostulopaineen 0.5 bariin tai saamme siis 50-minuuttia. 50% virhemarginaalilla saamme tuosta siis 25 minuuttia, ja vielä 50% virhamarginaalilla saamme 12.5 minuuttia.

Juuri nyt kun kirjoitan tätä tasaista kaasuvuotoa ikkunasta ulos on jatkunut jo 25-minuuttia. Koe on onnistunut!

Aion vuokrata AGA:lta vielä yhden tankin ja suorittaa uusintakokeen koska paineensäätimeni ei toimi, ja paljon kaasua tämän takia ehti valua hukkaan ennenkuin säädin kaasun ulostulopaineen käsipelillä pienemmälle, mutta sillä ei enää ole väliä. 25-minuuttia riittää.

Ladies and getlleman, se on valmis;=)) Tee se se itse itsemurhakone! Paine on laskettu niin alas, ettei se revi pussia hajalle mutta silti kylliksi korkeaksi, että uusi typpi ehti korvata haihtuvat typpiatomit pussista. Oikein käytettynä kone ohittaa täysin ihmisen luontaiset itsepuolustusmekanismit

Ainoa mitä enää tarvitaan on testi tällaisen mallinuken kanssa.

http://www.thedailybeast.com/content/dailybeast/articles/2011/04/27/suic...

Aion jossain vaiheetta vuokrata uusintankin lisätestejä varten mutta ajattelin kysyä Petri, olisiko Tiedelehdi ehkä kiinnostunut asiasta? En tarkoita tällä että haastattelisit minua tai mitään, vaan olisitteko te kiinnostuneita suorittamaan tuollaisen testin mallinukella? Taikapussin voit valmistaa ompelijalla "naamiaisasua" varten ja muut typpitankit saat vuokrata AGA:lta "tieteelliseen kokeeseen" kuten minäkin.

Muistutan vielä Suomen laista, joka ei kiellä tutkimustyötäni mitenkään!

http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_80_2005_p.shtml

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110696-yle-palkkamurhan-saa-tilata-ilman...

http://www.om.fi/Etusivu/Ajankohtaista/Uutiset/1302673952797

Kun kirjoitan tätä, tasaista kaasuvuotoa on nyt jo jatkunut 30-minuuttia. Ladies and gettleman...se on VALMIS!!!

P.S:Varoitus;jouduin kutsumaan kaasuyhtiön miehen asuntooni avamaan pullon ääriään myöten kiristetyn venttiiliin, koska muuten se ei lähtenyt auki. Kannattaa suorittaa tämä ennenkuit panet pullon autosi takakonttiin. Se ei siellä kovin paljoa hölksy johtuen sen painoista.

Mutta niin tai näin Petri, me emme enää tarvitse lääkäreitä YHTÄÄN MIHINKÄÄN! Eikö olekin huojentavaa? Minun mielestäni se ON! Antaa niiden puoskareiden märehtiä "lääkärinvaloissaan" ja kaikenmaailman Alzhaimler tutkimuksissa, jotka hyvin luultavasti vain pahentavat taudin oireita entisestään!

http://www.hs.fi/ulkomaat/Alzheimerin+taudin+tutkimuksessa+l%C3%A4pimurt...

Petri, voit lähetää minulle sähköpostia tähän osoitteeseen jos haluat;

JonesHenry@hotmail.fi

Mutta en halua kiitosta tai kunnoitustasi. Mitä haluan sensijaan on, että käytät vaikutusvaltaasi Tiede lehdessä suorittaakseesi tällaisen kokeen mallinukella(jollaista minulla ei valitettavasti ole)ja sitten vain yksinkertaisisesti julkaiset tulokset!

Ei muuta. Tämän tempun tiede perustuu yksinkertaiseen pikki faktaan;

Aivoissasi ei ole ollenkaan kipureseptoreita. Ne eivät siis voi tuntea kipua. Tämän takia aivoleikkauksia suoritetaan ilman nukutusta;

http://healthmad.com/nursing/our-brains-do-not-have-pain-receptors-so-wh...

Samantien aivosi eivät tiedosta että ne tukehtuvat. Ne tarvitsevat varoituskaasun laukaistakseen tukehtumisrefleksin. Tuo varoituskaasu on hiilidioksiidi. Kun poistamme hengitysilmastasi nopeasti hapen ja hiilidioksiidin, menetät tajusi ennenkuin huomaatkaan.

http://www.youtube.com/watch?v=vlRFul216LM

Jo 10-minuutia pussin sisällä tapahtuu tämä;

-Aivosi yhteys sydämmeen katkeaa.

-Sydän lakkaa pumppaaasta verta keuhkohin.

-Keuhot eivät enää voi suorittaa tehtävääntä automaattisuodattimena keräten happea hengitysilmasta.

Vaivut syvään koomaan. Totaalinen aivokuolema tulee noin tunnin sisällä. Iman tekohengitystä et enää tokene omin avuin.

Typpi ei näy muuten normaalissa ruumiinavauksessa ollenkaan. Itsemurhassa avustamista ei kielletä mitenkään Suomen laissa. Itsemurhaa tai aborttia ei myöskään mitenkään erikseen kielletä Raamatussa. Kumpikin kielto perustuu virheelliseen raamatuntulkintaan.

http://www.gotquestions.org/Suomi/raamattu-kristitty-itsemurha.html

Ei perkele! Se on lopultakin valmis! Tätä kirjoittaessa tasaista kaasuvuotoa on jo jatkunut 40-minuuttia!

ECHILON ON VALMIS!!!

Ladies and gettlemen;were making HISTORY!!!

http://www.youtube.com/watch?v=KkllO2pVdM0

P.S:Tarkistaessani kirjoitusvirheitä TUNTI tuli täyteen! Tämä on USKOMATONTA!!!

Petri Riikonen

JonesHenry, ymmärrän, että toimit hyvässä tarkoituksessa ja että tällaisetkin keinot saattavat joskus olla tarpeen, jollei muuta vaihtoehtoa ole. Itse en kuitenkaan ainakaan tätä nykyä ole kiinnostunut osallistumaan tee-se-itse-eutanasiamenetelmien kehittämiseen. Jaksan vielä toivoa, että saataisiin mahdollisuus terveydenhuollon ammattilaisten hoitamaan eutanasiaan.

JonesHenry

Ok. Minulle hyvin läheinen ja rakas kummo teki itsemurhan sairaalassa 20-vuotta sitten. Heittäytyi tietoisesti alas korkealta sairaalasängyltä. Mursi jokaikisen luun hauraassa ruumiissaan.

Olen sen jälkeen nähnyt niin paljon vammaisia ja niin paljon onnettomia vanhuksia. Olen aina halunnut auttaa, mutta en tienyt miten. En aio avustaa ketään suoraan itsemurhassa, mutta nyt minulla on tarvittava tieto, kuinka tämä vekotin oikein toimii.

Mikäli lääkärit eivät käytännössä MISSÄÄN olosuhteessa suostu yhteistyöhön...no, ei sitten. Ei ole tarvetta.

Mutta hyvää jatkoa vaan sinulle Petri! Sinulla on kuitenkin nyt minun tutkimustyöni tulos. Typpikuolema on luonnollisin mahdollinen. Hengität juuri nyt 78% tai 3/4 typpeä. Käytä tätä tietoa miten parhaaksi näet.

P.S:Kaasuvuotoa on nyt jatkunut jo kaksi tuntia!

Anne Karell

Hei Petri!
Olen samaa mieltä kanssasi. Jos eutanasia lainsäädäntö ei ole valmis kun/jos sitä tarvitsen, onnistuu korvaava toimenpide lääkkeiden yliannostuksella. Uskon lujasti, että laki tullaan säätämään muutaman vuoden sisällä ellei eutanasian kannattajat itse ryssi kirjoituksillaan koko asiaa.
Tarkoitan uskottavuuden menetystä ja sitä että kaasutussuunitelmien ja niiden tarkan selostamisen vuoksi on todennäköistä että suurelle osalle lukioita tulee mielleyhtymiä juutalaisten massamurhaamiseen. Siitä ei ole mitään hyötyä eutanasiakeskustelulle eikä se edista lain voimaansaattamista.
Toisaalta näen asian myös sananvapauden kannalta, jokainen harkitsee parhaansa mukaan mitä kirjoittaa ja minne.

Anne

Petri Riikonen

Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä Mikkelin hiippakunnan piispa Seppo Häkkinen ottaa kantaa eutanasian sallimista vastaan ("Eutanasiaa ei voi hyväksyä", SK 9, s. 59, 2.3.2012).

Häkkinen kirjoittaa: "Kirkko ei voi hyväksyä käytäntöä, jossa tarkoituksellisesti lopetetaan ihmiselämä. Sairaan surmaaminen olisi ihmisyyden haaksirikko."

Olen itse evankelisluterilaisen kirkon jäsen, ja olen maallikkona jonkin verran pohtinut moraalikysymyksiä myös kristinuskon näkökulmasta. Minua yllättää, että kirkon johtajilla esiintyy tuollaista kantaa eutanasiaan.

Uskon, että Häkkinen itse näkee tarkoittavansa hyvää ja katsoo olevansa ihmisyyden ja kristillisyyden puolustaja.

Mutta kuten esimerkiksi Terhokodin ylilääkärin puheenvuoroista on käynyt ilmi, on sellaisiakin kuolemia, joita ei millään nykykeinolla saada tuskattomiksi. Pystyn kuvittelemaan harvaa ahdistavampaa kärsimystä (ainakaan nyky-Suomen oloissa) kuin olisi joutua kokemaan tuollainen kuolema ilman toivoa, että voisi saada eutanasian, vaikka sitä miten itse kaipaisi.

Siksi ajattelen, että on harvoja tilanteita, joissa ihminen olisi yhtä kipeästi lähimmäisten avun - käytännössä heidän suomansa eutanasian - tarpeessa kuin tuollaisessa tilanteessa.

Ja siksi haluan muistuttaa niin piispa Häkkistä kuin muitakin hänen tapaansa ajattelevia kristittyjä siitä, mitä Matteuksen evankeliumin 25. luvussa kerrotaan Jeesuksen toiminnasta viimeisellä tuomiolla: "Sitten hän sanoo vasemmalla puolellaan oleville: "Menkää pois minun luotani, te kirotut - - Totisesti: kaiken, minkä te olette jättäneet tekemättä yhdelle näistä vähäisimmistä, sen te olette jättäneet tekemättä minulle.""

Anne Karell

Samaa linjaa noudattaa Hyvinkään seurakunnan kappalainen, sairaalapappina 7 vuotta toiminut Kosti Kallio.

Kallion mukaan "Jumala yksin päättää, milloin elämä päättyy".
Hän on antanut elämän, Hän myös ottaa sen pois aikanaan. Vaikeasti sairas kuoleva potilas saa jättäytyä kipuineen Jumalan käsiin. Tässä tarvitaan rinnalla kulkijoita, lääkäreitä, sairaalan henkilökuntaa, sielunhoitajia, omaisia ja ystäviä.

http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/2252/aktiivinen_eutanasia...

Ev.lut. kirkon tiedotuskeskuksen julkaisema kanta eutanasiaan:
http://www.evl2.fi/sanasto/index.php/Eutanasia

Suomen ortodoksinen kirkko, pohdintaa eutanasiasta
http://www.ort.fi/content/pohdintaa-eutanasiasta

Anne

Petri Riikonen

Kiitos linkeistä. Mutta huhhuh. Taidan olla "Raamatulla päähän" -tuulella, mutta kun luin nuo, mieleeni tuli toinen Matteuksen evankeliumin kohta (27:24): "Pilatus -- otti vettä, pesi kätensä ja sanoi: "Minä olen syytön tämän miehen vereen."" Samalla lailla noissa kannanotoissa pestään kädet niiden kuolijoiden tuskasta, joita muu kuin eutanasia ei auta.

Anne Karell

Hei Petri!
Samoissa tunnelmissa olen ollut minäkin. Luin professori Panagopouloksen artikkelin useampaan kertaan. Sehän on pitkä, pohdiskeleva ja siinä huomioidaan asiallisesti monia eri näkemyksiä. Panagopouloksen lopuksi julkituoma "ortodoksinen näkemys" siitä, mitä hän "ortodoksilääkäriltä" odottaa, jättää kuitenkin koko pohdiskelun vaille painoarvoa.

Ortodoksinen näkemys
"Mielestäni ortodoksilääkärin pitää ennen kaikkea ymmärtää, että ihmiselämä on Jumalan lahja riippumatta siitä, miten lääketieteellisiä, lakiin liittyviä, sosiaalisia ja taloudellisia tosiasioista arvioidaan. Jumala antaa elämän, ja hän myös ottaa sen pois. Jos ihminen anastaa tämän oikeuden itselleen, hän syyllistyy vakavaan ylpeyden syntiin.

Toiseksi, ihmiselämän pyhyys ja arvo on ehdoton eikä se riipu elämänlaadusta tai elämän säilyttämisen kustannuksista. Ei siis ole elämää, joka ei olisi elämisen arvoista."

Ei-ortodoksin vajavaisin tiedoin en pysty ymmärtämään "ylpeyden synnin" merkittävyyttä tai merkitystä ortodoksisen ihmisen (satika sitten papin) elämässä. Kun yritin perehtyä siihen, käsite oli kuin mustekala -lonkeroita joka suuntaan.

Sen sijaan ihmiselämän arvo ja elämisen arvoinen elämä, ovat mielestäni selkeitä itselleni eutanasiaan liittyvinä. Teen eron siinä, onko kysymyksessä oma elämäni vai toisten ihmisten. Mielestäni elämällä on itseisarvonsa, mutta oman elämäni arvo erilaisissa olosuhteissa ei ole vakio . Näen myös rajan siinä, milloin oma elämäni ei ole enää elämisen arvoista.

Toisten ihmisten kohdalla annan arvon jokaisen elämälle, enkä näe itselläni olevan oikeutta tai syytä arvioida oman mittapuuni mukaan, milloin se ei olisi elämisen arvoista.

En osaa ilmaista ajatuksiani selkeästi, mutta ehkäpä ymmärrät siitä huolimatta : )

Anne

Tuija Matikka

Koska en ole kristitty, en ota kantaa kirkon muuttuviin oppeihin. Omasta puolestani uskovaiset voivat perusteaa lasaretteja, jossa noudatetaan tiukasti hoitomenetelmiä, joita sovellettin Jeesuksen aikaan. On meinaan taatusti Raamatun mukaista hoitoa. Mielisairaudet hoidetaan manaamalla pahat henget sikoihin eikä umpparileikkauksia voida toteuttaa, koska ei niitä silloinkaan leikattu. Myöskin antibiootit, rokotukset ja muut nykyajan kotkotukset on tietysti kielletty.

Keskustelu toi kuitenkin mieleen Ari Liimataisen toimittaman kirjan Sinä kuolet (Tammi 2005). Anneli Aurejärvi-Karjalainen kirjoitti artikkelissa Ihmisarvoiset hautajaiset sivulla 82 seuraavaan tyyliin: Aina 1800-luvulle asti luterilainen kirkko jakoi vainajat ja sitä kautta hautaukset neljään luokkaan: kunnialliset, hiljaiset, halventavat ja häpeälliset. Kunniallista hautausta ei suotu esimerkiksi synnytyksen kuolleelle äidille tai vauvalle. Heidät oli haudattava hiljaisesti, ilman kellojensoittoa ja papin hautaussanoja, koska uskottiin, että äiti ja vauva eivät pääse taivaaseen. Joskus äidit vauvoineen haudattiin siunatun maan ulkopuolelle.

Aivan ilmeisesti meininki on nykyään muuttunut. Jopa itsemurhan tehneet haudataan nykyään kunniallisesti, vaikka ennen vanhaan hautaamisen tapa oli häpeällinen tai korkeintaan halventava. Itsemurhan tehneet oli tapana ripustaa tienristeyksiin korppien nokittavaksi. Vähän kuin hirtetyt rikolliset pelotukseksi muulle kansalle. Jos suhtautuminen itsemurhan tehneitä kohtaan on ollut tuollainen, ei ole mikään suuri yllätys, miksi päiviensä päättämistä tai omasurmaa kohtaan tunnetaan niin vielä noin suurta kauhua.

Kuten JonesHenry totesi yllättävän pitkään itsemurha ei ollut ollenkaan kunniaton teko tai edes syntiä. Itsemurha kuitenkin kriminalisoitiin ehkä keskiajalla tai ehkä myöhemmin, kun Euroopan maaorjat alkoivat tappaa ikeensä alla itseään. Kun pelloille ei enää riittänyt väkeä, itsemurha kriminalisoitiin ja keksittiin kyseiset pelottelukeinot häpäisevine hautaamisineen. Sen jälkeen sota on ollut melkein ainoa tilanne, jossa ihminen on saanut tapattaa itsensä kunniallisesti.

Hyvinkääläisenä tunnen Kosti Kallion kohtalaisen hyvin. Hän on tosi mukava ja rakastava ihminen. Olen kuitenkin sitä mieltä, että koska lääkärit ja lääketiede voivat keinoillaan pidentää elämää, niin kyllä "elinkautista" pitäisi voida myös kohtuullistaa ihmisen toimesta. Ei ihmistä pidä jättää herran haltuun kitumaan.

Ja jos kirkko onkin jotain mieltä, onko meidän "pakanoiden" tässäkin asiassa pakko elää kirkon oppien mukaan. Olen päättänyt testamentata ruumiini lääkäreiden harjoittelukappaleeksi, joten minulla ei ole ruumiin siunaustilaisuutta muutenkaan vaan pelkkä muistotilaisuus. Minua ei muutenkaan siunaa pappi eivätkä kuolinkellot soi. Edes tuhkaani ei sirotella kirkkomaalle. Näin ollen pelko häpäisevistä hautajaisista ei kohdallani ole pelkoa. Ja turha luulla, että muistotilaisuuteni olisivat hiljaiset.

Tuimakka

PS. Jotenkin kirkon keskustelu tuo mieleen keskustelun, jota käytiin silmälasien keksimisen jälkeen. Kirkonmiehet ja muut eetikot pohtivat ihan vakavissaan, onko ihmisen lupa käytää silmälaseja, jos kerran Jumala oli suuressa viisaudessaan antanut tietyn näön tarkkuuden.

Petri Riikonen

Ikävä kyllä "pakanatkin" voivat joutua elämään joissain tapauksissa kirkon oppien mukaan niin kauan kuin kirkon oppeihin uskova yhteisö on merkittävän kokoinen tai kuin kirkolla muusta syystä on yhteiskunnallista arvovaltaa.

Itse olen vuosien myötä ajautunut uskonnollisesti jonkinlaiselle etsintävaihteelle, koska en osaa panna erilaisia uskontoja paremmuusjärjestykseen enkä toisaalta ole pystynyt hahmottamaan niissä niin selvää yhteistä nimittäjää, että se tekisi valinnan kokonaan tarpeettomaksi. Olen kokenut, että kaikissa uskonnoissa on ihmisiä, jotka saavat uskonnostaan irti hyvyyttä, ja siksi minun olisi vaikea sanoa, että joku on oikeassa ja joku harhassa.

Toisaalta en ole kokenut luontevaksi vaihtaa joksikin muuksi luterilaista uskontokulttuuria, johon olen kasvanut, tai luopua siitä kokonaan. Siksi toivon, että tuo kulttuuri pyrkisi vähintään omassa kotimaassani sellaisiin tuloksiin, jotka hahmotan hyviksi.

Siksi toivon, että tuo kulttuuri karistaisi sellaiset menneisyyden painolastit, jotka on ajan mittaan osoitettu pahoiksi. Orjuuden myötäily (jota esimerkiksi Raamatussa Paavalilla on) on lopetettu jo kauan sitten. Naisten alistamisesta (Paavali) luopuminen on jo pitkällä, vaikkakin kehitys on yhä kesken. Suhtautuminen eutanasiaan lienee esimerkki asiasta, joka on vielä selvemmin kesken.

Huomasin, että piispa Seppo Häkkisen kirjoitusta voi nyt kommentoida myös Suomen Kuvalehden nettisivuilla:
http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/kirkko-ei-voi-hyvaksya-eutan...

Tuija Matikka

Eräs tuttavani oli lukenut tämän ketjun kirjoituksiani. Hän kysyi, miksi puhun koko ajan vain avustetusta itsemurhasta. Sehän on sallittua, mutta eutanasia ei ole. Varmaan se johtuu siitä, että en usko lainkaan lääkärilähtöiseen eutanasiaan. Kun mietin miksi, mieleeni ryömi Mark Hauserin tekemä koe, josta luin Richard David Prechtin kirjasta Montako minua on? Matkoja filosofiaan. WSOY 2009.

Marc Hauser, joka on kirjoittanut 2006 kirjan Moral Minds, on Harwardin yliopiston psykologi. Hän teki kyselyn internetissä monenlaisilta ihmisiltä USA:ssa, Kiinassa ja jopa paimentolaiskansoilta. Hauserin esittämä tilanne oli seuraava..

Juna (tai oikeastaan) resiina on lähestymässä 5 viittä ratatyöntekijää. Kääntäisitkö vaihdetta eli siirtäisitkö junan radalle, jossa on vain yksi ratatyöntekijä. Jos käännät vaihteen, juna tappaisi vain yhden ihmisen viiden sijasta. 5/6 kääntäisivät vaihdetta eli pelastaisivat neljä ihmishenkeä. Vastaus tosin saattaisi muuttua, jos toisella radalla oleva olisi oma lapsi, tai tuttu ihminen?

Sen sijaan vain joka kuudes olisi junan pysäyttämiseksi valmis omin käsin työntämään lihavan miehen sillalta, jos se pelastaisi 4 ratatyöntekijää. 5/6 koehenkilöistä ei tekisi mitään. Hauserin ajatus on, että meidän on helpoimpi säästää neljän ihmisen henki, jos voimme tehdä sen jonkin välikäden (tässä tapausessa ratavaihteen kautta). Mutta jos meidän pitäisi työntää joku alas eli tappaa toinen ihminen omin käsin, silloin jonkinlainen synnynäinen moraalinen syväkielioppi (vrt. Noam Chomskyn synnynnäiseen kielentaju) astuu kuvaan.

Mielenkiintoista oli, että jos koehenkilön isoaivokuoren (otsalohkon?) ventromediaalinen alue on tuhoutunut, kaikki tällaiset koehenkilöt olivat valmiita syöksemään lihavan miehen sillalta alas. He siis pystyvät toimimaan "järkiperustein". Ajatus siis on, että aivoissamme ja sitä kautta mielessämme piilee moraalinen koodi: älä tapa. Tai älä ainakaan tapa kaltaistasi ihmistä paljain käsin. Hauser myös ajattelee, että moraalinen syväkielioppi synnyttää erilaiset uskonnot ja moraalikoodit eikä päinvastoin.

Jos eutanasia ymmärretään niin, että lääkäri tai muut päättävät, että lopetetaan tai nirhataan tuo ihminen, koska hänen elämänsä ei ole enää elämisen arvoinen, silloin tietenkin nousee vastamielisyys - ainakin jos ventromediaalinen alue on hereillä. Mutta jos asia nähdään syvästi kärsivän ihmisen hartaan toiveen toteuttamisena lempeästi ja ystävällisesti, silloin eutanasia saa uuden merkityksen.

Olen miettinyt tuota Hauserin koetta ja sitä, mitä muita syitä voisi olla sille, että viisi koehenkilöä kuudesta ei tekisi mitään. Itse en tekisi mitään siksi, koska vastentahtoisten ihmisten tappaminen on ikävä ajatus. Lisäksi en ymmärrä, miksi lihavia ihmisiä pitäisi tiputtaa sillalta. Paitsi ehkä siksi, että isokokoinen ihminen saisi junan pysähtymään ajoissa. Ainakaan en jaksaisi miestä työntää. Ja sitäkin on hyvä kysyä, eikö olisi moraalisempaa hypätä itse, pysäyttää juna ja pelastaa 5 muun ihmisen henki.

Mitä itsemurhaan tulee, logoterapian isä ja vuosikausia keskitysleirissä ollut psykiatri Viktor E. Frankl oli vakaasti sitä mieltä, että koskaan ei saa antaa periksi eli tehdä itsemurhaa. On selvää, että Frankl ei olisi selvinnyt elossa ellei hän olisi ajatellut niin.

Saas nähdä, tuleeko aiheesta vielä jotain mieleen. Tosi monta assosiaatiota on tullut.
Tuimakka

Anne Karell

Hei Tuimakka!
Mielestäni on ainakin osittain kyse toivosta ja velvollisuudesta. Keskitysleireillä henkiinjäämisen on joidenkin osalta ratkaissut ajatus siitä, että on velvollisuus jäädä henkiin, jotta voi kertoa totuuden tapahtumista. Ehkä heillä myös oli kuitenkin pienenpieni usko tulevaisuudessa odottavasta elämästä.

Tämä toivo puuttuu kuolemansairaalta potilaalta kokonaan. Itse en koe itsemurhaa luovuttamisena, päinvastoin se on viimeinen tapa pitää kiinni itsemääräämisoikeudestaan ja hallita eläämäänsä.

Katsoikohan joku teistä viime viikolla tv:stä tulleen dokumentin juutalaisen vanhainkodin asukkaista? Esitetty jakso oli ensimmäinen, toinen tulee ilm. tällä viikolla. Kyseisen vanhainkodin asukkaat olivat enemmän tai vähemmän dementoituneita, osa heistä kuitenkin pystyi keskustelemaan toisten kanssa.

Oma kantani eutanasiaan vahvistui taas kerran. Vanhusten elämä oli järkyttävää, yksinäistä, ei mitään tekemistä vaan pelkkää istumista päivästä toiseen. Yksi vanha rouva itki lähes koko ajan, yksi kieltäytyi juomasta ravintoliuosta ja ilmoitti haluavansa kuolla. Kolmas oli agressiivinen. Seurueeseen kuului vanha pieni mies, joka tepsutteli käytäviä hattu päässä ja kävelykeppi mukana, hän oli kuin Charlie Chaplin kun häntä kuvattiin kävelemässä pitkää käytävää. Hän vaan ei ollut huvittava vaan hellyttävä ja traaginen samanaikaisesti.

Ajattelin dokumenttia katsoessani, että katsonmahdollisesti omaa ja puolisoni tulevaisuutta, jota kumpikaan meistä ei tahdo kokea.

Toinen mielipidettäni vahvistama asia viime viikkoina on ollut ystäväni joutuminen leikkauksen jälkeen, aivoverenkiertohäiriöiden vuoksi sairaalan neurologisen puolen teho-osastolle. Koko rimpsu kolmessa sairaalassa on ollut sarja virheitä, huonoa informaatiota, potilaan valvomatta jättämistä jne. jonka seurauksena todennäköisesti kuolema, mutta kauanko hänen täytyy sitä odottaa.

Ensin häneltä leikattiin väärä kohta (kaksi tyrää, joista pahempi piti leikata, mutta hupsista väärin meni). Sen jälkeen hänet kotiutettiin, kertomatta tai ymmärtämättä, että leikkauksen vuoksi oli lopetettu Marevan lääkitys, mistä aiheutuneiden hyytymien liikkeelle lähteminen verisuonissa, aiheutti aivoihin verenkiertohäiriöitä. Hän oli kuolla kotonaan siihen, mutta selviytyi vaimonsa paikallaolon ja nopean amnulanssin ansiosta sairaalaan. Tehohoidossa oltuaan (liuotushoidot) hän sai välittömästi pari uutta kohtausta (uudet liuotushoidot), Liikuntakyvyttömänä ja heikkona hänet siirrettiin tilaongelmien vuoksi aluesairaalaan. Kuljetusta hän odotti tavarat pakattuna pari vuorokautta.
Hän ei olisi halunnut siirtoa kyseiseen sairaalaan, mutta sinne hänet vietiin. Siellä ei osastolla näkynyt yhtään hoitajaa kahteen tuntiin, minkä ajan mieheni oli ystäävämme luona. Heti vierailuajan päätyttyä, ystävämme oli lähtenyt yksin vessaan (hoitajia ei edelleenkään näkynyt) kaatunut ja lonkka murtui.

Siirto takaisin Turkuun, jossa taas leikkaus (toivottavasti ei väärä lonkka), mutta ystävämme ei ilmeisesti enää kestänyt uuden leikkauksen rasituksia. Hän makaa nyt tehohoidossa lähes koko ajan tajuttomana. Hänellä on aikaisemmin tehty kirjalliinen hoitotahto ja hän on nyt vielä suullisesti sanonut, ettei häntä saa laittaa hengityskoneeseen eikä elvyttää.

Anne

Tuija Matikka

Anne kirjoitti: Mielestäni on ainakin osittain kyse toivosta ja velvollisuudesta. Keskitysleireillä henkiinjäämisen on joidenkin osalta ratkaissut ajatus siitä, että on velvollisuus jäädä henkiin, jotta voi kertoa totuuden tapahtumista. Ehkä heillä myös oli kuitenkin pienenpieni usko tulevaisuudessa odottavasta elämästä. Tämä toivo puuttuu kuolemansairaalta potilaalta kokonaan.

Olen täsmälleen samaa Annen mieltä. Frankl jaksoi, koska hän toivoi joskus vielä tapaavansa vaimonsa. Lisäksi hän halusi kertoa kokemuksensa erityisesti siitä, miten tärkeää toivo ja elämän tarkoitus on selviytymisen kannalta. Pian keskitysleiriltä vapauduttuaan hän kirjoitti kirjan Ihmisyyden rajalla, jossa hän kuvaa kokemuksiaan ja logoterapian ideaa.

Suomessa kauan sitten pitämässään luennossa Frankl esitteli kaavan: Epätoivo = kärsimys - ( miinus) tarkoitus. Eli ihminen on valmis kärsimään vaikka mitä, jossa siinä on pointtia. Mutta jos elämältä putoaa pois pohja ja tarkoitus, pienikin kärsimys suistaa ihmisen epätoivoon. Halu nähdä vaimo ja kirjoittaa havainnot logoterapiasta olivat Franklille riittävä tarkoitus kestää keskitysleirin piina. Ja kuten Frankl sanoi, elämäntarkoituksen lisäksi tarvittiin uskomattoman hyvä tuuri.

Franklin esitelmästä jäi mieleen tarina naisesta, jolla oli kultainen rannerengas, johon oli upotettu pieniä hampaita. Muistaakseni kymmenkunta. Hampaat olivat naisen kaasukammiossa kuolleiden lasten maitohampaita. Nainen työskenteli sodan jälkeen orpokodin hoitajana. Tuo työ antoi riittävästi tarkoitusta kestää leirikauhujen muistot. Naisessa toteutui itsen transsendenssi: onni ja elämän tarkoitus ei löydy omaan napaan tuijottamista vaan kokonaisuutta palvelevan elämäntehtävän toteuttamisesta.

Otin Franklin esiin siksi, että monet eutanasian tai kuolinavun antamisen vastustajat vetoavat häneen ikään kuin Franklin puhe olisi Jumalan sanaa. Vaikka kärsimyksen rohkea sietäminen voi antaa toisille uskoa ja voimaa. Kyllä minäkin jaksan kun mummo, kaveri tai naapuri jaksoi.

Se ei kuitenkaan ylevöitä yhtään ketään, jos omaiset ja hoitohenkilökunta joutuu katsomaan vierestä kuolemansairaan ihmisen vastentahtoista kitumista. Ja sitä, että kuolemaa anovan ihmisen rukoukset kaikuvat kuuroille korville. Se ei paljon lämmitä, jos sairaalapastori lupaa pitää hellästi kädestä ja rukoilla paranemisen ja sielun puolesta. Enkä minä ymmärrä sitäkään, että kuolemansairas sedatoidaan tajuttomaksi loppuviikoiksi. Mikä ihmeen viikunanlehti se on?

Tuija Matikka

Metusalah muistaakseni jossain vaiheessa arveli, että lääkärit eivät ikinä muuta mieltään eutanasiasta. Mieleeni jäi tikuttamaan, että miten niin eivät muuta. Satuin ihan muussa tarkoituksessa selaamaan muistiinpanojani ja huomasin akateeminen valitsemisen tutkija Sheena Iyengar sanoo kirjassaan Valitsemisen taito. ArtHouse 2011.

Sheena kertoo Jay Katzin kertoneen kirjassan The Silent World of Doctor and patient. (1984) seuraavaa. Kun vuonna 1961 jenkkilän lääkäreiltä kysyttiin, onko syytä kertoa potilaalle, että tämä sairastaa syöpää, vain 10% lääkäreistä kertoi potilalle totuuden. Asenne tuppasi olemaan, että mitä ihmettä potilas sillä tiedolla tietää. Aiheesta nostettiin oikeudenkäyntejä ja kuinka ollakaan, voonna 1971 peräti 90% katsoi, että potilaan kuuluu saada tietää totuus.

Mistä moinen lääkärien pöyristyttävä arroganssi voi olla peräisin. Sylttytehdas on Hippokrates, jonka hyvin holhoava ajatusmalli ulottui keskiajalle asti. Lääkärin uhmaaminen oli Jumalan pilkkaa. Ajateltin, että jos potilas tietäisi yhtä paljon kuin lääkäri, hän tekisi, mitä lääkäri sanoo. 1847 AMAn jäseniä kehoitettiin yhdistämään "ylimielisyys ja auktoriteetti, jotta potilaiden mieli täyttyisi kiitollisuudella, kunnioituksella ja luottamuksella", ja osoittamaan "kärsivällisyyttä" sairaan henkistä kyvyttömyyttä ja oikullisuutta kohtaan" sekä "pidättäytymään ennusteista".

On tärkeää huomata, että hallinnan tunne helpottaa stressiä. Se aktivoi ventromediaalista etuotsalohkoa, mikä tyynnyttää stressiä. Maier, Baratta, Paul & Watkins 2006: Behavioral control, the medial prefrontal cortex, and resilience. Mielen ja kehon rappeutuessa halu hallita säilyy. Sairastunut haluaa puolustaa jäljellä olevia vapauksiaan ja torjuu avun holhouksena.

Itsemurhasta ei mielellään puhuta valintana, koska siitä yleensä puhutaan epätoivoisena tekona. Jollain tapaa pakon sanelemana. Esseesään "Sisyfoksen myytti" Albert Camus kirjoittaa: Sen määrittäminen, onko elämä elämisen arvoinen vai ei, etarkoittaa vastaamista filosofian peruskysymykseen. Onko eläminen elämisen arvoista. Toiselle ajatus kuoleman valitsemisesta on lohdullinen, toisille liian ahdistava.

Metusalah

Tuija Matikka kirjoitti: "Metusalah muistaakseni jossain vaiheessa arveli, että lääkärit eivät ikinä muuta mieltään eutanasiasta."

Tsot tsot! Eipä taas anneta väärää todistusta ... En ole koskaan sanonut noin; sen sijaan kommentoin 26.2. näin:
"Tätä ongelmaa ei ratkaista ilman asiaan koulutettua lääkärikuntaa."

Sitä ennen olisi lääkärikunnan mukaan luotava lainsäädäntö saattohoidosta:
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/03/laakarit_kaipaavat_lakia_saattohoi...

Tuija Matikka

Sattui Sheena Iyengarin muistiinpanoista sattui silmään toinenkin potilaiden ja omaisten itsemääräämisoikeutta koskeva tutkimus. Botti, S & Orfali, K & Iyengar, S.esittivät artikkelissaan Tragic choices: "Autonomy and emotional fesponse to medical decisions" ihmisille hypoteettisen tilanteen: Julie syntyi 27.raskausviikolla. 1 kg. Aivoverenvuoto aiheutti vaikean vamman. Elämää pidetään yllä hengityskoneen avulla eikä tilanne ole kohentunut 3 viikon aikana. Kenen pitäisi päättää ja mitä.

Elisa Gordon ja Kristina Orfali haastattelivat tällaisissa tilanteissa oikeasti olleita vanhempia Yhdysvalloissa (ryhmät 1 ja 3) ja Ranskassa (ryhmä 2). Tutkimuksen kaikissa ryhmissä tehtiin hoidon lopettamispäätös.

Ryhmässä 1) Lääkärit tekivät päätöksen ja ilmoittivat siitä vanhemmille. 2) Ranskalaisessa ryhmässä lääkärit tekivät päätöksen (elleivät vanhemmat halunneet nimenomaan päättää itse) ja perustelivat sen vanhemmille huolella. 3) Lääkärit esittelivät vaihtoehdot, mutta kieltäytyivät ehdottomasti ottamasta mitään kantaa, joten vanhemmat joutuivat kaksin päättämään töpselin seinästä vetämisestä.

Mielenkiintoista oli, että vähiten katkeruutta aiheutti menetelmä 2, jossa lääkäri päätti ja perusteli päätöksen huolella. Lääkäri ei myöskään toiminut vanhempien tahtoa vastaan. Siinä tilanteessa ei tarvita enää yhtään lisää paineita. Jos vanhemmat joutuivat yksin päättämään (3), siitä syntyi ylenmääräinen paine, mikä aiheutti myöhemmin epäilyä, syyllisyyttä ja mielipahaa.

Johtopäätös: Kun lääkäri on sitä mieltä, että hoidon lopettaminen on lääketieteelliseltä kannalta paras vaihtoehto, hänen on hyvä se ilmoittaa. Lääkärin tuki auttaa tässä tilanteessa. Varmasti käypä hoito -suosituksella on samanlainen vaikutus. Haluamme yleensä valita, mutta hyvin vaikeissa päätöksissä haluamme valita auktoriteetin avulla.

Omana kommenttina toteasin, että jos vanhemmat joutuvat yksin päättämään hoidon lopettamisesta, pitää muistaa, että yksittäinen vanhempi joutuu moiseen tilanteeseen vain kerran elämässään ja silloinkin yleensä amatöörinä. Lisäksi päätös koskee omaa lasta eikä tuntematonta lasta. Stressi on vanhemmalla monumentaalinen ja siihen juuttuu helposti kiinni. Lääkärit ovat "ulkopuolisia" ja he ovat koulutuksensa vuoksi nähneet useampia tapauksia. He voivat esittää valistuneen arvauksen siitä, mitä vastaavista tapauksista yleensä seuraa.

Ei ole reilua, jos ja kun lääkärit pesevät kätensä, mutta edellyttävät kuolemansairaalta itseltään elämän lopettamispäätöstä ja sen toteuttamista eli itsemurhaa. Olisi paljon reilumpaa, jos lääkärit kertoisivat parantumattomasti sairaan kohdalla sen, mitkä ovat loppuhoidon optiot tyyliin: nälkään ja janoon nääntyminen (passiivinen eutanasia), loppuajan sedaatio ja toivottavasti joskus myös aktiivinen loppulääkitys eli kuolinavun antaminen ilman moraalisaarnoja ja käsien pesua.

Jos ja kun potilas ja omaiset tietävät nämä vaihtoehdot, he voivat päättää, mikä niistä on vähiten huono loppu. Sairauteen kuoleminen on kummiskin aina niin ikävä juttu, ettei ole mitään pelkoa siitä, että kellään olisi siinä tilanteessa olisi kellään liian kivaa. Mutta eihän se haittaisi, jos olisi vähiten kurjaa.

Kaltevan pinnan puolustus - bl...

[...] toimitussihteeri Petri Riikonen kritisoi omassa blogissaan kaltevan pinnan argumenttia eutanasiasta käydyssä keskus... - varmaankin klassisimpia esimerkkiä kaltevan pinnan [...]

PetteriS

Koviin kipuihin saattaa olla apua kannabiksen kotikasvatuksesta. Ei liene iso synti kasvattaa parissa ruukussa kasvia kotitarpeiksi. Vihreitä lehtiä voi jauhaa vaikka aamupuuroon.
Monet hermosärkyjä kärsineet ovat saaneet avun. Itse ainakin aion vanhuuden päivinä tätä kokeilla -vaikka olisi kuinka laiton!
Pöyristyttävää että nyt kannabisvalmisteet ovat saamassa kapseleina hyväksynnän, mutta hinnat ovat aivan pilvissä. Netistä voi tilata siemenpussin, joten ei tuosta varmaankaan suuria kustannuksia tule.
Kannabis tulee laillistaa kasvina lääkinnällisiin tarkoituksiin.

Tuija Matikka

Taas löytyi osuva lohkaisu eräästä työnohjausta käsittelevässä kirjasta lyhennettynä näin:

"Biologis-lääketieteellinen ote lähestyy potilasta subjekti-objekti näkökulmasta, jolloin potilas on manipuloitava objekti. Tällöin katoaa potilaan intentio, halut, aikomukset, uskomukset, tunteet ja merkitykset. Tutkittavaa kohdellaan ikään kuin häneltä puuttuisi oma tahto."

Lähes kaikki lääkärit suhtautuvat siviilissä tapaamiinsa ihmisiin, ikään kuin näillä olisi omat aivot. Onneksi useimmatlääkärit kohtelevat myös potilasta ikään kuin nämä olisivat tuntevia ja ajattelevia ihmisiä. Mutta mikä siinä on, että joillekin lääkäreille ja hoitajille toinen ihminen muuttuu esineeksi heti, kun tuo toinen on potilaan asemassa. Moni lääkäri on sanonut, että he huomasivat tämän salaperäisen esineellistämisen vasta sitten, kun he itse joutuivat sänkypotilaaksi tai muuten avuttomaan tilaan.

Varmasti lääkärin työssä on etua potilaan esineellistämisestä. Toisen ihmisen "puukottaminen" onnistuu kevyemmin, kun ajattelee leikkaavaansa vain lihaa. Mutta kyllä se on kuolemansairaan ihmisen kannalta kohtuutonta, että häneltä viedään kalkkiviivoilla ihmisyys ja hänen oma tahtonsa ohitetaan. Sitä minä en sitten millään ymmärrä, miksi se on joiltain lääkäreiltä liikaa vaadittu, että he kohtelisivat myös heikossa kunnossa olevia potilaita ikään kuin nämä olisivat ihan oikeita ihmisiä.

JonesHenry

Tämä on se "vihoviimeinen" viestini tälle palstalle. Tämän jälkeen en enää kirjoita tänne ollenkaan.

Lopetin juuri tarkistustestin kaasun kanssa.

Kaasuvuoto tottapuhuen alkaa heiketä pullon sisäisen paineen heiketessä. Tällöin on oleellista, että kaasun ulostulopaine pullossa on kylliksi korkea, jolloin kaasupaine ajanmyötä sitten heikkenee. Tuolloinkaan kaasu ei karkaa pussista välittömästi. Tiedän, koska oken tehnyt testejä tällaisen tyhjiöpussin kanssa peilin edessä hengitysilmalla, joka on noin 0,1% raskaampaa kuin puhdas typpi.

http://www.matkatavara.net/tyhjiopussi-p-857.html

Joustava hikipanta osa siis päästää ulos sekä ylijäämätypen että ihmisen itsensä uloshengittämän hiilidioksiidin tämän kuvan mukaisesti;

http://www.matkatavara.net/tyhjiopussi-p-857.html

http://www.dadant.com/catalog/images/M01088.jpg

http://www.youtube.com/watch?v=-yPgBNi0nGM

http://www.thedailybeast.com/content/dailybeast/articles/2011/04/27/suic...

Olen väsynyt, en jaksa kirjoittaa aiheesta tämän enempää, mutta mielestäni myös puolet(eli 10-litraa)testikaasusta riittää hommaan ihan hyvin. Jos kaasuvuoto on vahva ja vakaa, sitä pitäisi riittää ainakin 30-minuuttia ennenkuin se alkaa selvästi heiketä. Myös AGA:n 10-litran pulloissa on 200-barin sisäinen paine. Seuraava vaihe saattaisi olla testata tätä kaikkea mallinukella.

Uskon kuitenkin keksineeni maailman ensimmäisen hengitysilmaa(3/4 typpeä) hyväksi käyttävän itsemurhakoneen.

Aiheen etiikasta voisin lainata mm Oikeuministeri Johannes Koskista, jonka mukaan itsemurhakonsultointi ja itsemurhassa avustaminen on Suomen lain mukaan täysin laillista;

"Itsemurhaan avustamisesta ei rikoslaissa ole erityisiä säännöksiä. Rikosoikeuden yleisten oppien perusteella avustajan rankaiseminen avunannosta tai yllytyksestä edellyttäisi rangaistavaa päätekoa. Itsemurha ei ole rangaistava teko. Oikeuskirjallisuudessa on kuitenkin katsottu mahdolliseksi, että itsemurhassa avustanut tai siihen yllyttänyt voitaisiin saattaa rikosoikeudelliseen vastuuseen välillisenä tekijänä tilanteissa, joissa itsemurhan tehnyt ei esimerkiksi psyykkisistä syistä olisi ymmärtänyt tekonsa merkitystä. Myös jos avustajalla olisi asemansa perusteella erityinen velvollisuus estää seuraus, vastuun on joskus katsottu voivan seurata laiminlyöntisäännösten perusteella.

Itsemurhassa avustamisen nimenomainen kriminalisointi saattaisi johtaa vaikeisiin tulkintaongelmiin mahdollisen avunantajan tai yllyttäjän toimien ja myötävaikutuksen arvioimisessa. Se myös muuttaisi itsemurhan tutkinnan kuolinsyyntutkinnasta rikostutkinnaksi. Kriminalisointi edellyttäisi itsemurhatapauksissa lähiomaisten tai muun lähipiirin kuulustelua mahdollisten osallisten selvittämiseksi. Uhrin lähipiiri saattaisi kokea tutkinnan syyllistävänä, ja se olisi heille henkisesti raskasta muutoinkin vaikeassa elämäntilanteessa. Erityissäännöksen aiheuttamat haitat saattaisivat siten valtaosassa itsemurhatapauksia olla suuremmat kuin mahdollisesti saavutettavat hyödyt."

Helsingissä 8 päivänä maaliskuuta 2005
Oikeusministeri Johannes Koskinen

Tai sitten sitten Jeesus Kristusta, joka määrittää murhaamisen nimen omaan HENKISEKSI kiusaamiseksi!

"Teille on opetettu tämä isille annettu käsky: 'Älä tapa.' Se, joka tappaa, on ansainnut oikeuden tuomion. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: 'Senkin hölmö', on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: 'Sinä hullu', on ansainnut helvetin tulen.
Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan,niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.
Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten."

Matt..5:21-26

Kolmas hyvä esimerkki olisi Akkitatri Pelkonen, jonka mukaan aikuisen vammaisen tappaminen on kestämätöntä koska lääkärien tehtävänä on ihmiselämän puolustaminen. Samaan aikaan lääkärillä ei ole kuitenkaan mahdollisuutta kieltäytyä abortista, riippumatta siitä onko lapsi terve vai ei.

http://www.kaleva.fi/uutiset/oulu/arkkiatri-risto-pelkonen-torjuu-eutana...

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/5560-arkkiatri-ei-erivapauksia-a...

Teillä on nyt kaikki tarvittava tieto. Tarvittaessa voitte suorittaa testejä itsekin, mutta mielestäni 10-litraa käy temppuun ihan yhtä hyvin. 20-litraa mahtuu sopivasti auton takakonttiin ja 10-litraa takapenkille. Kummassakin tulee mukana lisäksi kätevä kanto-osa. Noin 250-ilmapalloa joiden halkaisija on 30-centtimetriä mahtuu AGA:n 20-litran Heliumtankkiin. Yksi ilmapallo on käytännössä ihan yhtä suuri kuin tyhjiöpussi jollaisen voi teetättää esim "naamiasasua" varten ompelijalla;

http://www.matkatavara.net/tyhjiopussi-p-857.html

http://www.youtube.com/watch?v=gIOn7hEagHE

http://www.ilmapallokeskus.fi/mainosilmapallot/helium

Eli 250 tyhjiöpussia 20-litran typpitankkiin ja 125 10-litran tankkiin. Typpiatomi on 7-kertaa Heliumatomia raskaampi(tai oikeastaan Helium on 7-kertaa hengitysilmaa kevyempää, mutta käytännössä se on hyvin pitkälle sama asia) joten kuten saattoi odottaa, se ei vuoda yhtään nopeammin, mikä kävi hyvin merkille myös kahdessa kenttätestissä. Typpi on erimonainen erillaisille kenttätesteille koska päinvastoin kuin Helium se tulee paineensäätimen kanssa, johon voi luonnollisesti tarvittaessa myös riittää paineilmaletkun. Sitä saadaan tislaamalla hengitysilmasta. Typpi ei räjähdä tai syty palamaan, siis erinomainen kenttätesteille. Sitä myydään ja vuokrataan ympäri Suomea AGA:n palvelupisteissä. Kaikenlisäksi typen säilyttäminen esim kerrostaloasunnossa on täysin laillista. Suomen laki itseasiassa sallii noin 20-litran asetyleenin tai bensiinin säilyttämisen kerrostaloasunnossa(parvekkeella grillaamiseen) joten saman logiikan mukaan typpikin käy ihan yhtä hyvin.

Uhhuh! Mikä HELVETILLINEN projekti, joskin sain sen juuri sopivasti mukaan eutanasiakeskusteluun. Tällainen projekti mahtuu vain yhteen ihmiselämään, muuta en sano!

Tuota tietoa voi jokainen käyttää hyväkseen miten vain haluaa. Muistakaa kuitenkin kiittää Jumalaa! Hengitysilmassa on kolme pääkaasua, happi(elämää ylläpitävä kaasu) typpi(elämää tukahduttava kaasu sekä avain rauhalliseen kuolemaan)sekä ihmisten ja kasvien uloshengittämä hiilidioksiidi, joka laukaisee ns "tukehtumisrefleksin"

Se, että kaikki kaasut ovat yhdessä henkäyksessä(kun esim hengität käteesi)ei ole mikään sattuma. On kyse korkeammista voimista. Omasta kokemukesta voin sanoa, että taivaanisä on TOSI rakastava persoona! Me ollaan täällä siis kokemassa asioita, voittoja ja vastoinkäymisiä. Tämän pikku taikatempun paljastaminen taisi siis olla minun tehtäväni. Ei mikään hirvittävän mairitteleva koettelemus. Hermot meni useaan otteeseen tämän projektin kanssa. UHHUUH!!!

Mutta se toimii, se on pääasia! Oman uskomukseni mukaan sekä 10 että 20-litran kaasupulloilla.

Hieman "vaihtoehtoinen" kannanotto eutanasiaakeskusteluun. Näin yleisesti ottaen en usko että ihmisiä kannattaa hoitaa tai hoivata, ellei heitä voida parantaa. Vanhusten vanheneminen on luonnollinen asia. Avain vanhusten itsemurhien vähentämiseen on VÄLITTÄMINEN! Ei heidän sulkemisensa laitoksiin!

Koskien parantumattomia pitkäaikaisia tauteja kuten polio tai MS...en tottapuhuen tiedä. Mutta on kohtuutonta kaikesta huolimatta pyytää lääkäriä tappamaan sinut. Arkkiatri Pelkonen muistuttaa jorinoillansa hyvin paljon Raimo Sailasta(kaikkien paitsi MINUN eläkkeisiin ja palkkoihin saa ja pitääkin koskea!) En silti usko ajatukseen että lääkärit tappaisivat potilaitaan. Se on kohtuutonta. Minusta te pyydätte mahdottomia! Olen myös törmännyt samanlaisiin kannanottoihin muualla internetissä;

http://eskoseppanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/98433-on-eutanasian-laillis...

Mielestäni se on kohtuutonta. En kommentoi tätä keskustelua enempää, mutta voisitte tottapuhuen lopettaa sen. Ei MIKÄÄN ammattikunta tapa maksavia asiakkaita! Syntymättömiä lapsia voidaan tappaa koska he eivät maksa yhtään mitään. Aivan sama syy miksi kirkko kielti itsemurhan keskiajalla;ORJAN itsemurha oli aina taloudellinen menetys. Jos orja erehtyi esim varastamaan polttopuita tai tai tappamaan jäniksen talonherran metsästysmailla, tuolloin hirttotuomio oli toki oikeutettu.

Petri, lopetan Echilon saarnani tähän(koska se on projektin nimi)todeten vain, että on kohtuutonta että vaadit lääkäriä tappamaan MAKSAVAN asiakkaan! Olkoot laillista tai ei lääkärit eivät ikinä periaatesyistä tule tekemään sitä. Jotkut yksittäiset lääkärit saattavat ajanmyötä muuttaa kantojansa;

http://areena.yle.fi/video/1329977956039

Mutta yleislinja ei varmasti tule muuttumaan! Onneksi typpi ei muuten näe ruumiinavauksessa;=))

Tuija Matikka

Juuri kun pääsin murisemasta potilaiden esineellisestämisestä, uusimmassa Duodecim lehdessä oli Pirkko Hiltusen artikkeli, jossa todetaan napakasti:

"Elimellisesti sairastuneen mielikin tulee mukaan sairaalaan"

Eli kyllä lääkärikunnassa esiintyy pyrkimystä nähdä ihminen kokonaisena immeisenä eikä silkkana tautina. Ei ehkä tarpeeksi, mutta yritystä on.

Petri Riikonen

Nyt on Aamulehti puolestaan teettänyt Taloustutkimuksella kyselytutkimuksen suomalaisten suhtautumisesta eutanasiaan, ja tulokset ovat hyvin samansuuntaisia kuin siinä viimesyksyisessä Hesarin ja TNS Gallupin tutkimuksessa:

Aamulehti/Taloustutkimus: 77 % hyväksyisi eutanasian, 12 % ei.
Helsingin Sanomat / TNS Gallup: 83 % hyväksyisi, 11 % ei.

Aamulehti siteeraa Exitus ry:n puheenjohtajaa Jaakko Ojannetta:
"Eettinen neuvottelukunta antoi viime kuussa sellaisen lausuman, että joissakin tapauksissa kuolinavun sallimiselle olisi perusteet. Sieltä annettiin sellaisia arvioita, että kuolinavun salliva laki saattaisi tulla Suomeen seitsemän vuoden kuluttua."

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C&childpagename=KAL_new...

Tuija Matikka

Petri siteerasi: Aamulehti siteeraa Exitus ry:n puheenjohtajaa Jaakko Ojannetta: “Eettinen neuvottelukunta antoi viime kuussa sellaisen lausuman, että joissakin tapauksissa kuolinavun sallimiselle olisi perusteet. Sieltä annettiin sellaisia arvioita, että kuolinavun salliva laki saattaisi tulla Suomeen seitsemän vuoden kuluttua.”

Muistaakseni 25 vuotta sitten Exitus ry:ssä uskottiin, että eutanasialaki on ihan nurkan takana. Katsotaan nyt, miten tässä käy. Sitä ennen täytyy varoa hoitokotiin joutumista, koska siellä on vaikeampi ellei mahdotonta päättää päivänsä. Laitokseen kun menee, omat aivot ja tahto pitää jättää narikkaan ja suostua "pakkohoitoon".

Kun itsemurha on ainakin seuraavan seitsemän vuoden ajan ainoa optio, kannattaa pohtia erilaisia itsemurhaluokituksia. Niitä on monia, mutta otan tähän esimerkiksi Tuula Uusitalon esittämän luokituksen, jonka hän esittää kirjassaan Yli mahdottoman Edita 2007. Uusitalo haastatteli itsemurhan tehneiden omaisia, joten luokitus on tehty vähän siltä kantilta. Seuraavassa eri ryhmät:

1. Impulsiiviset: Tyypillisesti nuoren äkillinen ja arvaamaton teko eli tekoa ei suunnitella eikä sen seurauksia punnita tyyliin nuori mies tappaa itsensä seurustelun päätyttyä. Tekotapa on yleensä aggressiivinen eli ampuminen, räjäytys, hirttäytyminen, hyppääminen junan alle meneminen tms. Läheiset eivät voi käsittää tapahtumia eikä itsemurhaviestiä yleensä ole tai siitä ei selviä, mitä on kyse. Tämä itsemurhatyyppi on läheisille erittäin traumaattinen.

2. Pahan siivous tai kuolemaa kohti juokseminen: Elämä on ollut usein jo pitempään itsetuhoista, alkoholismia yms. Itsemurhan motiivina kosto läheisiä kohtaan, vallanhalu, pakeneminen, itsensä rankaiseminen, tai sympatian hakeminen. Epätoivonen haluaa "siivota" itsensä pois maailmaa pilaamasta. Itsemurha ei kuitenkaan ole harkittu eikä siinä ole ajateltu teon peruuttamattomuutta. Kuinka ollakaan itsemurhan kaipaus ei läheisten kokema tunne vaan pikemminkin helpotus. Tämä johtuu siitä, että läheiset ovat jo pitempään kokeneet voimattomuutta ja ennakoivaa surua.

3. Vankkumattomat. Fyysinen tai psyykkinen sairaus (tavallisesti masennus) tai huonot elinolot vakuuttavat, että tulevaisuus ei poista tuskaa. Vankkumaton estää sen, että läheiset voisivat estää itsemurhan - syntyy kyttäyspeli. Usein monia yrityksiä taustalla. Näissä tapauksissa pätee teoria itsemurhasta prosessina. Mitkään hoidot, rakkaus tms eivät auta. Itsemurhaaja voi jauhaa vuosi tolkulla suunnitelmistaan. Kuolema on pakkomielle, joka toteutetaan keinolla millä hyvänsä. Kuolema on onnistuminen, eloon jääminen epäonnistuminen. Tässä itsemurhatyypissä on kiristämisen maku ja eräänlainen avun kieltäminen. Läheinen väsyy ennenpitää ja ennen pitkää hyväksyy väistämättömän.

4. Irti sitämättömästä eli ns. hengiltä selviytyminen. Itsemurhan tekevä haluaa vapauttaa itsensä ja läheiset pinteestä: olen taakka, en halua jäädä toisten armoille ja avuttomaksi. Tuskalle ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kuolema. Tuska on kaikille osapuolille kova, jos he uskovat itsemurhan tehneen joutuvan helvettiin. Maanpäällinen helvetti on kuitenkin kaikesta hyvästä hoidosta huolimatta niin kova, että siitä on pakko päästä pois. Tämän sortin itsemurhaaja harkitsee eri vaihtoehtoja ja suunnittelee huolella tekotavan toisten kannalta lempäksi. Hän kirjoittaa jäähyväiskirjeen ja on huolehtinut käytännön järjestelyistä. Kaikesta huolimatta itsemurha voi olla läheisille arvaamaton. Läheiset voivat kuitenkin useimmiten ymmärtään toisen halun kuolla. Vainajaa muistetaan lämpimästi ja ymmärtäen eikä omaisen itsaria oteta henkilökohtaisena loukkauksena itseä kohtaan.

Eutanasiaa toivovat taitavat kuulua ryhmään 4 eli hengiltä selviytyjien porukkaan eikä heitä sekä omaisia tulisi mielestäni auttaa itsemurhassa. "Seitikkipiirakkakerho" lienee euranasiaa halajavan ainoa mahdollisuus seuraavat seitsemän vuotta . Sen sijaan varsinkin impulsiivisten itsemurhien ehkäisyn eteen pitäisi tehdä kaikki mahdollinen. Näillä ihmisillä on elämä edessä. Uskon myös, että jos ja kun joku kiristää omaisia itsemurhalla, ehdottamani itsemurha-aputoimisto" söisi kiristykseltä pohjan pois.

Metusalah

Tässä keskustelussa pääpaino on ollut käsitteessä "ihmisen autettu poistuminen elämästä". Vaihtelun vuoksi joku voisi avata blogin vaikkapa aiheesta "motivoitu elämässä säilyminen, ja sen hallittu, ihmisarvon mukainen päättyminen". Pääpaino pitäisi olla edellisen virkkeen viimeisessä sanassa "päättyminen"; ei "päättäminen".

Tuija Matikka

Metusalahille toteaisin, että eiköhän se oletusarvo ole, että elämä päättyy päättämättäkin. Mikään tai kukaan ei estä ihmistä jatkamasta kuinka katkeraan loppuun asti tahansa. Ihmiselle tyypillinen voimakas halu elää pitää huolen siitä, että ihminen pitää eelämän syrjästä tiukasti kiinni.

Mutta niiden parin prosentin ihmisen kohdalla, joiden elämä menee päättömäksi, etten sanoisi poskettomaksi, pitää olla inhimillinen mahdollisuus tehdä kunniallinen päätös. Tämä keskustelu on olemassa niiden ihmisten takia. Eräs heistä oli Petrin ystävä, joka joutui kitumaan loppuun asti saattokodissa, vaikka motivaatio oli jo mennyt. Hän taisi joutua "lempeään hoitoansaan".

Uutinen, jonka mukaan jossain Etelä-Amerikan maassa hoitajat alkoivat omin lupineen "armomurhata" ihmisiä on kerrassaan kauhistuttava. Mistä näitä "jumalaa leikkiviä laupiaita samarialaisia" oikein sikiää. Kyse on murhasta ja eutanasian irvikuvasta.

Petri Riikonen

Kansanedustaja Antti Kaikkonen oli saanut peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonilta kirjallisen vastauksen eutanasiakysymykseen, jonka mainitsin yllä 28.2. Ei vastauksessa eutanasian sallimisen mahdollisuutta ainakaan tyrmätä. Saa nähdä, miten asia etenee, jos etenee.

Vastaus löytyy tuolta:
http://www.eduskunta.fi/faktatmp/utatmp/akxtmp/kk_113_2012_p.shtml#VASTAUS

Ja kopioin vastauksen kokonaisuudessaan myös tähän:

"Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Antti Kaikkosen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 113/2012 vp:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä eutanasian sallimiseksi Suomessa erittäin tiukasti määritellyissä tilanteissa, joissa toivoa parantumisesta ei ole ja joissa kipuja ei ole mahdollista lievittää millään keinoilla?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE toteaa vuonna 2011 tehdyssä kannanotossaan, että saattohoitoa ja palliatiivista eli oireita lievittävää hoitoa on tuettava ja edistettävä. Samoin ETENE katsoo, että kuolinavun tarvetta on syytä ajoittain arvioida uudelleen tilanteiden muuttuessa. Edelleen ETENE katsoo, että ennen kuin voidaan ottaa sitovasti kantaa eutanasian mahdollisuuteen, tulisi olla selkeitä vastauksia moniin eettisiin ongelmiin, kuten kärsimyksen arvottamiseen, eutanasiapäätösten tekemiseen ja vastuisiin sen toteuttamisesta. Hallitusohjelmassa on kirjattu saattohoitopalveluiden laadun ja riittävyyden parantaminen. Sosiaali- ja terveysministeriössä on tällä hetkellä vireillä laaja-alainen sosiaali- terveydenhuollon lainsäädännön kokonaisuus sisältäen muun muassa vanhuspalveluita ja potilaiden itsemääräämistä koskevat hankkeet. Näiden hankkeiden sekä terveydenhuoltolain toimeenpanon yhteydessä käytävä eettinen, yhteiskunnallinen ja poliittinen keskustelu on merkittävä pohja niille päätöksille ja toimenpiteille, joilla parannetaan hoidon laatua, vahvistetaan potilaan itsemääräämisoikeutta sekä vahvistetaan myös oikeutta ihmisarvoa kunnioittavaan kuolemaan.

Helsingissä 15 päivänä maaliskuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson"

JOhanna

En lukenut ihan kaikkia kohtia, vaan laitan tähän näkemäni kaksi isoa ongelmaa eutanasiassa:

1. Muiden hyvän tahdon puute. Eutanasiaa sovelletaan tilanteissa, joissa se on muiden kannalta edullista, vaikka sairas ei sitä pitäisi vielä aiheellisena. Syitä voi olla ahneus, joko yksilöiden tai yhteiskunnan, tai muut syyt. Tämä välttämiseksi tarvitaan selvät säännöt siitä, milloin eutanasia on mahdollista ja mitä suostumuksia siihen tarvitaan. Hoitotahto ja siihen määritellyt kriteeit on oleellinen.

2. Sairaan velvollisuudentunto. Kiltti ja vaatimaton ihminen ei halua olla vaivaksi ja aiheuttaa kustannuksia, kun on kuitenkin kuolemassa. Siksi hän voi valita kuoleman vastoin todellista tahtoaan tai liian varhaisessa vaiheessa. Vapaata tahtoa tietysti tämäkin, mutta jotenkin epämiellyttävä ajatus.

Näistä huolimatta minusta eutanasian tulisi olla saatavilla tietyissä olosuhteissa (yleensä parantumaton ja etenevä sairaus ja tilanne, jossa elämä on jatkuvasti tuskallista tai muuten erittäin epämiellyttävää). Ja aikuisten osalta hoitotahto on tärkeä valtakirja.

Tuija Matikka

Uutisista luin, että Juha Hänninen on kirjoittanut aiheesta kirjan Eutanasia hyvä kuolema (Duodecim 2012). Onko kukaan teistä ehtinyt lukea sitä? Olen jotenkin niin kyllästynyt ja väsynyt puhumaan aiheesta, joten en viitsisi sitä lukea kyseistä kirjaa.

Kirjan esittelyssä/mainoksessa todetaan:

Meidän velvollisuutemme on lievittää kanssaihmisten kärsimystä. Sairaanhoidossa se usein tarkoittaa hoidon tehostamista, mutta kun mikään ei auta, se voi tarkoittaa myös kuolinapua. EUTANASIA – HYVÄ KUOLEMA on ylilääkäri Juha Hännisen kannanotto ajankohtaiseen keskusteluun saattohoidosta, potilaan nukuttamisesta sietämättömien kärsimysten lievittämiseksi sekä eutanasiasta eli armokuolemasta.

Eutanasia ei ole ihmisen subjektiivinen oikeus. Se on lääketieteellinen toimenpide, joka pohjautuu ihmisen omaan toiveeseen ja lääketieteelliseen arvioon keinoista lievittää kärsimystä. Kun ihminen toivoo kuolemaa ainoana hyvänä asiana loppuelämässään, ideologinen ajatus saattohoidon ensisijaisuudesta kuolemaan nähden on potilaan yli kävelemistä.

EUTANASIA – HYVÄ KUOLEMA pohjautuu ylilääkäri Juha Hännisen aiemmin ilmestyneisiin pääkirjoituksiin, katsauksiin ja kolumneihin. Tässä teoksessa hän keskustelee itsensä kanssa saattohoidon mahdollisuuksista sekä eutanasiasta ja kuvaa, kuinka aiemmin eutanasiaa vastustaneesta saattohoitolääkäristä tuli ajan saatossa armokuoleman mahdollisuuden hyväksyjä. Kaksikymmentä vuotta kuolevien ihmisten hoitoa on osoittanut, ettei hoitoa aina ole.

Kuuntelin jokin aika sitten 20.7.2012 ulos tulleen radio-ohjelman, jossa Kalle Haatainen haastatteli Hännistä. Haastattelu oli todella hyvä. http://areena.yle.fi/radio/1565792
Saattohoidon uranuurtajiin kuuluva ylilääkäri Juha Hänninen on työskennellyt Terhokodin johtajana vuodesta 1993. Hän on nähnyt työssään tuhansien kuoleman rajalla kamppailevien potilaiden kärsimykset. Hän tuntee myös lääketieteen rajallisuuden.

'''
Kuuntelin jokin aika sitten 20.7.2012 ulos tulleen radio-ohjelman, jossa Kalle Haatainen haastatteli Hännistä. Haastattelu oli todella hyvä. http://areena.yle.fi/radio/1565792

JonesHenry

Hei taas! Lupasin kunniakautta etten enää IKINÄ kirjoittaisi tälle palstalle OMIA MIELIPITEITÄNI tai ottaisi kantaa tähän ns eutanasiakeskusteluun.

Päätin vain kirjautua sisään ilmoittamaan että oma ns "eutanasiapalstani" on lopultakin valmis. Kyseessä on sekä filosofinen että tekninen kannanotto eutanasiaan. Sen nimi on Echilonprojekti ja kyseessä on todellakin Worldpress blogi. Se ei ole vielä lähellekään valmis, vaan lisään sinne tekstiä jokapäivä koska muuten sen kirjoittaminen olisi minulle kertakaikkiaan liian vaikeaa. Materiaalia riittää todellakin pienen kirjan verran, eikä se vielä lähellekään ole valmis. Mutta jos olette kiinnostuneita niin tuosa olisi linki;

http://joneshenry.wordpress.com/echilon-projekti

Elämäni isoin henkilökohtainen hyöty tiedetaustastani koitui noin seitsemän vuotta sitten, kun minulta diagnosoitiin ms-tauti.

Tuttavapiiriini ei silloin kuulunut ketään samaa tautia sairastavaa, enkä tiennyt taudista ennalta mitään.

Ensimmäinen iso hyöty tuli siitä, että olin tiedetoimittajana ja sitä ennen mikrobiologina ja tutkijana tottunut jatkuvaan uuden tiedon omaksumiseen. Varsinkin diagnoosin jälkeisessä alkusokissa omaksumisrutiini tuli todella tarpeeseen. Tuon rutiinin ansiosta sain hämmennyksestäni huolimatta jonkinlaisen selon jo lääkärin ensi kuvailuista, ja lähdehakurutiinini turvin löysin helposti luotettavaa lisätietoa esimerkiksi Ms-liiton sivuilta ja Suomalaisen Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksista.

Ms-tauti johtuu elimistön puolustusjärjestelmän hyökkäämisestä omia hermoja vastaan. Se vaurioittaa hermojen toimintaa tahtiin, jota ei osata ennustaa. Vähitellen voi mennä esimerkiksi näkö, kävelykyky, nielemiskyky.

Parantavaa tai taudin pysäyttävää hoitoa ei ole. Parhaat lääkkeet hidastavat taudin etenemistä keskimäärin noin 30 prosentilla. Noita lääkkeitä, yleisimmin beetainterferoneja, pitää injektoida valmisteesta riippuen lihakseen tai ihon alle 1–7 päivän välein.

Tieto ”parantavaa hoitoa ei ole” saattaisi houkutella epätoivoiseen ihmelääkejahtiin. Tunnen kuitenkin sisäistäneeni niin perusteellisesti ajatuksen tieteellisestä tutkimuksesta luotettavimman tiedon lähteenä, etten kokenut tuollaista houkutusta lainkaan. Jollei tutkimus ole tuottanut parantavaa lääkettä, sellaista ei yksinkertaisesti ole toistaiseksi saatavissa. Tuo vakaumus antoi minulle mielenrauhan, mikä oli toinen iso hyöty.

Kolmas iso hyöty oli sen hahmottaminen, mitä tarkoittaa, että lääke hidastaa taudinkulkua ”keskimäärin 30 prosenttia”. Se tarkoittaa, että potilaskokeissa on isossa joukossa havaittu tuollainen keskimääräinen vaikutus mutta yksittäisen potilaan kohdalla vaikutus voi olla paljon isompi tai pienempikin. Koska taudinkulku ja pahenemisvaiheiden tiheys on sekin yksittäisen potilaan kohdalla mahdoton ennustaa, on yksittäisen potilaan kohdalla käytännössä mahdoton sanoa, tehoaako lääke ja miten hyvin. Tämän ymmärtäminen auttoi omaksumaan fatalistisen mielentilan, joka on tähän tautiin sopeutumisessa eduksi: koskaan ei voi varmasti tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja parasta on vain koettaa pystyä ottamaan asiat vastaan sellaisina kuin ne tulevat.

Neljäs iso hyöty tuli tutkijana tekemistäni biolääketieteellisistä kokeista, joissa sain rutiinin injektioruiskun käyttöön. Itseni pistäminen toki hirvitti aluksi, mutta tuttuus välineiden kanssa helpotti paljon. Alkuaikana pistelin beetainterferonia reisilihakseen, nykyisin eri paikkoihin ihon alle.

Viides iso hyöty on ollut se, että tietoni mikrobeista ovat auttaneet minua välttelemään infektioita. Se on lääkityksen ja toimintakykyä ylläpitävän kuntoharjoittelun lisäksi tärkeää ms-potilaalle, sillä tartuntatautien tiedetään voivan laukaista ms-taudin pahenemiskausia.

Tämän kokemuksen jälkeen minulle olisi turha tulla väittämään, että tieteellinen ymmärrys kelpaa kyllä ”hauska on tietää” -pohdiskeluihin muttei voi auttaa ihmistä elämän todellisissa kriiseissä. Kyllä se voi.

Kommentit (25)

Alan Dorkin

Tervetuloa bloggaajien pariin, Petri

Meitä eri tason häiriköitä (= eri mieltä olevia) tulee sinullakin oleman, mutta jaksamista sairautesi kanssa! Stephen Hawkingin ALS lienee erilainen kuin sinulla, mutta silti kommentti siitä saattaa olla rohkaiseva:

"We are all terminal - we can't be sure we will be here tomorrow. But some of us will be given a relative time- frame of remaining life. Still, often doctors are wrong. Take for instance Stephen Hawking, the brilliant scientist. He has ALS, also known as Lou Gehrig's disease. ALS is a terminal disease. When diagnosed, Stephen was told he had less than 3 years to live. He has lived well over thirty times that. The disease has completely disabled him. He is unable to walk, bathe, and toilet himself. Unlike Tregarthen - Hawking needs someone to feed him through his feeding tube, and needs a computer to speak."

Petri Riikonen

Kiitos tervetulotoivotuksesta ja rohkaisusta! Joo, als on yleensä selvästi nopeammin vakavoituva tauti kuin ms, mutta mustalla huumorilla ajatellen saatan minäkin vielä jonain päivänä saavuttaa Stephen Hawkingin edes fyysisesti... Ja elämästä yleensäkin: niinhän joku (en muista kuka) on määritellyt, että se on "sexually transmitted terminal disease".

Vakavammin puhuen kyllä tuo Hawkingin pärjääminen minua rohkaisee. Pyörätuoli, vaipat ja ruokintaletkut ovat huolestuttavimmasta päästä mahdollisia tulevaisuudenkuviani, ja onhan se rohkaisevaa, että Hawking on selvinnyt siitä kauan ja pystynyt vielä tekemään niin huimaa ajattelutyötä.

Tuula Koukku

Aika hulppeeta, että sait mielenrauhaa siitä, ettei tutkimus ole tuottanut parantavaa lääkettä! Kertoo kyllä paljon sinusta - joku toinen olisi voinut samasta syystä hyppiä seinille.
Hienoa, jos tieteestä (ja tiedetoimittajan työstä) on ollut hyötyä omaan arkeesi - lukijoille tuottamasi ilon lisäksi:-)

Petri Riikonen

Kiitos, Tuula! :) Minusta kyllä tuntuu, että tuo mielenrauhansaantiperiaate voi toimia ihmisillä yleisestikin. Heinäkuun numeroon on tulossa psykologi Tuija Matikan artikkeli, joka käsittelee juuri tätä aihetta: onnistumista luovuttamaan silloin, kun se on hyödyllistä. Jos pystyy luopumaan turhasta toivosta mahdollisimman pian, voi keskittyä pelaamaan jäljellä olevilla korteilla eli saa tarmoa etsiä tapoja elää mielekästä elämää menetyksistä huolimatta.

?

Tiedetäänkö, miksi MS-tauti puhkeaa, ja vaikuttaako siihen enemmän perintötekijät vai ympäristö?

Jossain amerikkalaisessa populaaritiedejulkaisussa pohdittiin ALS:n ja joidenkin muiden neurologisten sairauksien maantieteellistä esiintymistä. En lukenut juttua tarkemmin, mutta sain tiivistelmästä käsityksen, että sinilevässä uinutta kalaravintoa epäiltiin mahdolliseksi syyksi. Toisaalta muualla esitetään, että kalaöljyt ja (kalastakin saatava) D-vitamiini voisivat helpottaa oireita.

Lääketehtaat ovat keskittyneet lääkkeiden tuotekehitykseen ja niillä on varmasti suuri merkitys, kun laaditaan viralliset hoitosuositukset erilaisille sairauksille. Lisäksi suomalaiset terveysviranomaiset väittävät, että 'perusruoka' on riittävää ja sopii kaikkeen ja kaikille. Kuitenkin on olemassa runsaasti tutkimuksia, jotka väittävät, että erilaiset (lääketehtaiden patenteista vapaat) 'luonnolliset' ravintoaineet, vitamiinit, ym, suurina annoksina helpottavat tai ehkäisevät erilaisia vakavia sairauksia. Kuluttajien, potilaiden ja verottajankin kannalta olisi hyödyllistä, jos saataisiin puolueetonta tietoa erilaisten ravintoaineiden lääkinnällisistä vaikutuksista ilman, että lääketehtaat ja niiden etujen ajajat vääristelisivät tilastoja tai pimittäisivät tietoa.

Petri Riikonen

En ole kauhean täsmällisesti perehtynyt ajantasaiseen käsitykseen ms:n puhkeamisen syistä. Mutta kaiken sen mukaan, mitä olen lukenut, perimällä ja ympäristöllä vaikuttaa olevansa osuutensa mutta tarkkoja syitä ei tunneta. Esimerkiksi mitään selvää elintapasyytä ms:n puhkeamiseen ei tietääkseni ole voitu osoittaa.

D-vitamiinin mahdollisesta hyödyllisyydestä ms-potilaalle muistan lukeneeni asiallisista lähteistä, ja siksi olen itse päätynyt syömään D:tä purkista päivittäin.

Ymmärrän lääketehtaiden ja terveysviranomaisten epäilemistä siinä mielessä, että onhan se periaatteessa epäilyttävää, kun alan asiantuntijat saavat toimeentulonsa alalta: sen voisi ajatella houkuttelevan kehumaan omaa alaa. Toisaalta täsmälleen sama ongelma on kaikessa erikoistuneessa asiantuntemuksessa: parhaat asiantuntijat ovat asiantuntemusalallaan töissä, koska ei sellaista asiantuntemusta ole kenelläkään aikaa ja mahdollisuutta ylläpitää kuin ammattimaisesti. Siksi tuo asiantuntijoiden tietynlainen "jääviys" lienee ratkaisematon ongelma.

Mutta käytännössä esimerkiksi minä en pidä sitä pahana ongelmana enkä usko mihinkään lääketehtaiden ja terveysviranomaisten salaliittoon siksi, että luotan kilpailun kovuuteen tieteellisessä tutkimuksessa. Jos esimerkiksi lääketehdas tai terveysviranomainen esittää väitteitä, jotka eivät vastaa alan tiedeyhteisön parasta käsitystä, niin yhteisöstä kyllä löytyy arvovaltaisia kumoajia hyvin nopeasti.

Itse pidän ensiarvoisen tärkeänä tuota kumoajien arvovaltaisuutta ja sitä, että heidän käsityksensä tosiaan edustaa alan tiedeyhteisön vallitsevaa parasta käsitystä. Minun ymmärrykseni mukaan se nimittäin on se luotettavin saatavissa oleva tieto. Ainahan on sitten tiedeyhteisön vähemmistökäsityksiä, mutta ne ovat todennäköisesti epäluotettavampia. Eivät siis välttämättä mutta todennäköisesti. Ja käsitykseni mukaan tuo todennäköisyys on suurin varmuus, mitä tiedolle on käytännössä saatavissa. Se on epätäydellistä, kyllä, mutta silti parasta, mihin ihmiskunta käytännössä pystyy.

Maija

"...onhan se rohkaisevaa, että Hawking on selvinnyt siitä kauan ja pystynyt vielä tekemään niin huimaa ajattelutyötä."

Mutta jospa se onkin siinä?! Olen itse tehnyt vahvaa "ajattelutyötä" ja mekaniisesti pitänyt terveyteni kunnossa pianoa soittamalla, jonka aloitin kuntoni huonotessa pyörätuolitasolle - mutta en ole pyörätuolia tarvinnut enää 15 vuoteen. Tänä päivänä - 30 sairastamisvuoden jälkeen - olen lähes oireeton.

Mutta tieteestä puheen ollen, entäpä tämä uusi hoitomuoto MS-tautiin, italialaisen verisuonikirurgin kehittämä CCSVI hoitodiagnoosi laskimotukoksineen, joita kaulanalueen tukoksia on löydetty MS-potilailta lähes sataprosenttisesti. Lääkehoito ei kaiketi korjaa ahtautuneita laskimoita? Itse olen jälkeen päin ajatellut, että pianon soitto yhdistettynä lauluun on ollut melkoinen jumppa juuri tuolle kaulan alueelle.

Liekö siinä tieteellinen selitys fyysisen urakkani tervehdyttäville seurauksille?

Vatkain

Mun tätillä on MS. Se on viime aikoina alkanut tutisemaan. Sitä on pelottava katsoa. Se on 46-vuotias.

Petri Riikonen

Maija, hienoa, että olet päässyt melkein oireettomuuteen noin pitkän sairastamisen jälkeen! Toivon sinulle parhainta mahdollista jatkoa ja oireettomuuden jatkumista!

Voihan olla, että oma toimintasi on ollut tuossa hyödyksi, tai voi olla, että tauti menee omin päin arvaamattomiin suuntiin ja osoittaa hellittämisenkin merkkejä. Tai ehkä kumpaakin. Arvaamatonhan tämä tauti on jos mitä, ja yksilöllinen.

Tuosta laskimoasiasta olen lukenut jonkin verran. Olen saanut sen käsityksen, että ainakaan tähänastisen tutkimusaineiston perusteella ei ole aihetta suositella laskimolaajennuksia ms:n yleiseksi hoidoksi. Ei nimittäin ole havaittu yleistä yhteyttä laskimotilanteen ja ms:n välillä. Mutta ehkä hoito auttaa osaa potilaista. Ja ehkä kaulan alueen jumppakin voi samasta syystä auttaa osaa; mikäpä ettei.

Toisaalta uskon, että varsinkin tukirangan ympäristön toimintakykyä ylläpitävä jumppa on joka tapauksessa hyväksi ja auttaa vähentämään liikkumishankaluuksia ja paikkojen jämähtämisestä seuraavia kiputiloja. Pianon soitossa jumppana on varmaankin myös se hieno puoli, että musiikilla saa lisää mieluisia tunteita mukaan ja mahdollisesti stressiä laukaistua. Sitä kautta se saattanee hyvinkin rauhoittaa myös kehon immuunijärjestelmää, joka ms:ssä tuppaa hyökkäilemään omia rakenteita vastaan. Eli hyvinkin keksin tuontyyppisestä jumpasta monia potentiaalisia hyötyjä.

Itseltäni muuten sattumoisin tutkittiin pään alueen verisuonia toissa talvena eräiden omituisten (onneksi ohi menneiden) päänsärkyoireiden takia eikä havaittu mitään erikoista.

Mutta olen taipuvainen ajattelemaan, että kun tauti on niin vaihteleva ja ennustamaton, niin kunkin potilaan varmaankin pitää etsiä itselleen sellainen hoitopaketti, jonka omalla kohdallaan kokee riittäväksi. Itse olen asettunut tyytyväisyyteen beetainterferonipistosten ja päivittäisen toimintakykyä ylläpitävän jumpan ja kävelyn kanssa.

Petri Riikonen

Niin, ja toki pidän ajattelutyötä ja muuta aivojumppaa hyvänä aivokuntoiluna, ms-potilaalla ja kenellä tahansa. Itse harrastan ajattelutyön ja harrastepohjaisen ajattelun ohella kevyenä jumppana muun muassa helppojen ristisanatehtävien ratkomista.

Petri Riikonen

Vatkain, ymmärrän, että on pelottavaa. Neurologiset oireet helposti tuottavat sellaista hallitsemattomuuden tuntua, joka voi olla pelottavaa sekä kokijalle että sivustaseuraajalle. Luulen, että joskus sivusta seuraaminen voi olla jopa pelottavampaa kuin itse kokeminen; asiat voivat näyttää pahemmilta kuin tuntuvatkaan.

Muistan lukeneeni, että ajatellessaan jotakin tulossa olevaa ikävää asiaa ihmiset keskimäärin kuvittelevat kokevansa asian ikävämpänä kuin mitä sitten käytännössä sen tapahduttua kokevatkaan. Siksi arvelen, että ikävien asioiden sivusta seuraaminen tai niiden odottaminen tapahtuvaksi omalla kohdalla voi tuntua pahemmalta kun asioiden varsinainen tapahtuminen.

Mutta kyllähän se avuttoman tunteen tekee, kun joutuu seuraamaan toisen ihmisen oireita voimatta oikein mitenkään auttaa. Tuo avuttomuus ja tilanteeseen liittyvä pelko ovat asioita, joissa minun viisauteni alkaa loppua. Jos pystyt hyväksymään ja prosessoimaan nuo tunteet itsessäsi jotenkin ja olemaan tädillesi ihmisenä läsnä, niin se on varmaan enin, mitä ihminen voi tehdä.

Maija

Kirjoitat, Petri, näin:

"Tuosta laskimoasiasta olen lukenut jonkin verran. Olen saanut sen käsityksen, että ainakaan tähänastisen tutkimusaineiston perusteella ei ole aihetta suositella laskimolaajennuksia ms:n yleiseksi hoidoksi. Ei nimittäin ole havaittu yleistä yhteyttä laskimotilanteen ja ms:n välillä. Mutta ehkä hoito auttaa osaa potilaista. Ja ehkä kaulan alueen jumppakin voi samasta syystä auttaa osaa; mikäpä ettei."

Niin, kyllä kait tällaiset laskimotukokset kuuluisi aukaista on sitten henkilöllä diagnosoitu MS-sairaus tai ei? Pallolaajennetaanhan sitä muitakin tukossa olevia suonia, koska tukoksista on haittaa - kysehän on siitä, että mikä on tuo tukoksen aiheuttama haitta sitten.

Lähes 100 %:sti on tieteellisissä tutkimuksissa kyllä todettu MS-diagnoosin yhteys näihin tukoksiin, ja olen hyvin läheltä seurannut kyseisen tutkinnan edistymistä, sekä erään henkilön käyntiä aukaisuoperaatiossa.

CCSVI on fakta, tukoksista on olemassa todisteet, kuvat - tämän henkilön kohdalla toinen puoli laskimo(virtauksesta) oli tukossa 90 %:sti ja toinen puoli 75 %:sti, kummatkin puolet pallolaajennettiin. Kyseinen suonikuvaus on erikoisalaa, joten mikäli omat suonesi (nimenomaan laskimot) kuvattiin Suomessa, niin tietämäni mukaan CCSVI kuvaustekniikkaa ja siihen tarvittavaa asiantuntemusta ei vielä Suomesta löytyisi, mutta tieteellistä tutkimustyötä kyllä jo tehdään asiaan liittyen.

CCSVI ja laskimovirtauksen vaimeneminen aiheuttaisi tämän teorian mukaan ns. likaisen veren kertymistä aivoihin, ja aivomuutokset plakkeineen olisivat seurausta veren liiasta rautapitoisuudesta. Tutkimuksissa olisi myös todettu, että tukokset eivät ole MS-sairauden seurausta vaan - tästä edellä mainitusta seikasta johtuen - syy. Tukosten on todettu myös olevan perinnöllisiä, joka selittäisi myös MS-taudin periytymisen.

Jos näin olisi ja teoria pitäisi paikkansa, on koko MS-taudin diagnosointi ja hoito suoritettu päin honkia myös lääkityksen osalta, joka on - kuten itsekin edellä toteat - lähinnä oireenmukaista hoitoa, ja tulevaisuudessa sairaus ja sen hoito siirtyisivätkin neurologian puolelta verisuonikirurgeille. Kuinkahan helposti neurologit itse olisivat tässä tilanteessa valmiit myöntämään ajattelunsa ja toimintansa virheet - lääkityksillä on ollut melko rajujakin sivuvaikutuksia? Entä lääkefirmat? Nykyään MS-lääkehoidon ympärillä pyörii melkoinen bisnes.

Kun itse sairastuin tuolloin 30 vuotta siten, ei ollut ensimmäistäkään lääkettä edes oireisiin, ja oma vanhankansan neurologini korosti nimenomaan kaiken lääkityksen haitallisuutta sellaiseen sairauteen, jonka syytä ei vielä tunneta. Olen myös suuressa kiitollisuudenvelassa hänelle omasta hyvästä kunnostani, koska juuri hän antoi sisäiset, henkiset eväät lähteä yrittämään pärjäämistä niillä resusseilla - oma itse tuntien - mitkä minulla oli. Silloin korostettiin sairastujan omia potentiaaleja aivan toisella tavalla kuin tänä päivänä, jolloin jokaisella sairastujalla taitaa olla jo oma henkineurologinsa sekä voimassaoleva seuraava käyntiaika hänelle. Noin yleisesti ajatellen ja vanhaan verraten, niin tänä päivänä sairauden hoito taitaa levätä pikemminkin auktoriteettiuskossa kuin sairastujan oman itsensä tuntemisessa, ja tämä CCSVI-asia on kyllä melkoinen kolahdus tuohon auktoriteettiuskoon, joten ymmärrän kyllä tiedemaailman kuohunnan tämän uuden MS-tiedon ympärillä.

Mitä lääkitykseen tulee, niin itse en tietenkään ole Buranaa vahvempaa koskaan käyttänyt, mutta aivan varmasti, jos olisin sairastunut myöhemmin ja lääkäri olisi esittänyt kaiken maailman lääkearsenaalinsa, niin hetkeäkään epäröimättä olisin varmasti tehnyt sen minkä muutkin, ja pistellyt myrkyt nahkani alle. Nyt kun katson kuntoani ja tautitilannettani, niin kauhulla ajattelen, että onko omaan terveydenasteeseeni enää mahdollista niiden päästä, jotka ovat "myrkyttäneet" elimistönsä!?

Tässä on eräs linkki, jonka keskustelupalstalla suomeksi seurataan hyvinkin tarkasti ja asiallisesti jo alkaen vuodesta 2009 CCSVI-tutkinnan edistymistä.

http://mscrossroads.org/cgibin/YaBB.cgi?num=1244374332/0

Kiinnostusta tautia kohtaan

Maija MS-taudin tyypit eroavat todella paljon toisistaan, joten hyvä jos sinulla on lievä. Toisilla, jotka sairastuvat vakavampaan muotoon voivat MS-taudin heikentämänä menettää liikuntakyvyn muutamissa vuosissa. Aika absurdia puhua hyväksytyistä lääkkeistä "myrkkyinä", koska lääketieteen asiantuntijat kyllä varmasti punnitsevat haitat-hyödyt suhteet tarkkaan ennen kuin lääkäreille annetaan tarkkoja suosituksia lääkkeiden käytöstä, rokotuksista tai muista hoidoista.

Ko. tutkimus ei paljastanut vielä muuta kuin (tilastollisen) yhteyden kahden asian välillä, yhteys näyttäisi kyllä olevan tilastollisesti selvä. Nyt pitää selvittää vielä syy ja seuraussuhteet tarkasti sekä löydöksen hoidon vaikutus MS-taudin kulkuun. Onneksi alalta löytyy monia huippututkijoita, jotka voivat tarkistaa tuloksia ja varmentaa niitä riippumattomasti toisistaa. Saamme tieteellisen varmuuden näin väitteille.

Petri Riikonen

Maija, olen päätynyt samoihin käsityksiin kuin nimimerkki Kiinnostusta tautia kohtaan.

En sano, etteikö laskimolaajennus voisi olla joidenkin potilaiden kohdalla hyvä hoito, mutta kun luotettavina pitämieni lähteiden mukaan ei ole sellaista näyttöä, että tuota olisi ainakaan toistaiseksi syytä suositella yleiseksi ms:n hoidoksi, niin itse en jaksa olla siitä tässä vaiheessa kovasti kiinnostunut. Toki pyrin seuraamaan, mitkä asiantuntijoiden käsitykset ovat ja miten ne mahdollisesti muuttuvat. Mutta ainakin omalla kohdallani haluan säästää henkistä kapasiteettiani pysyttelemällä parhaiten todennetuissa hoidoissa, enkä ole omakohtaisesti halukas kokeilemaan jotakin huonosti tunnettua uutta.

Olen kyllä ollut sikäli onnekas, että siinä vaiheessa, kun tauti minulla puhkesi, oli jo hyvin todennettuna ja rutiinikäytössä tämä beetainterferoni, joten sen aloittaminen tuntui selvältä ratkaisulta. Jos tautini olisi puhjennut ennen näiden lääkkeiden keksimistä, saattaisin kokea tilanteen eri kannalta.

Auktoriteettiuskoinen olen kyllä, siinä tapauksessa jos minulla on syytä uskoa kyseinen auktoriteetti luotettavaksi. Käsitykseni nimittäin on, että jollei itse ole kyseisen alan asiantuntija, varmin tapa saada todennäköisimmin luotettavaa tietoa siltä alalta on kuunnella alan sellaisia auktoriteetteja, joita on syytä olettaa luotettaviksi. Nimittäin heidän päässään on kokonaiskäsitys alan tietämyksestä, ja sitä vasten he pystyvät peilaamaan uutta tietoa ja arvioimaan sen luotettavuutta ja merkittävyyttä. Tällaiseen en usko maallikkona omin päin pystyväni. Myönnän, että auktoriteetteihin luottamisessa on sudenkuoppansa ja että auktoriteetti voi olla väärässäkin, mutta en hahmota mitään toista tiedonhankkimistapaa, joka olisi sen luotettavampi. Kuten aiemmin kirjoitin, ajattelen, että tämä on epätäydellistä mutta käytännössä parasta, mihin ihmiskunta pystyy.

Maija

Kiitos vastauksista! Olemme tilanteessa, jossa mahdollisesti onkin vastakkain kaksi erilaista auktoriteettimaailmaa; neurologinen ja verisuonikirurginen. Itse - koska todella faktoin on pystytty todentamaan kyseiset tulokset - olen kääntynyt omassa auktoriteettiuskossani faktoihin perustuen kuuntelemaan nimenomaan verisuonidiagnostiikkaa, koska neurologian puoleltahan ei ole tähän mennessä ollut tarjota kuin lääkehoitoa, mutta ei mitään asiallista arviota edes sairauden syyksi, ja koska lähes sataprosenttisesti tukokset korreloivat MS-diagnoosin kanssa on tieteellisestikin ajatellen loogista pitää katse suunnattuna juuri siihen suuntaa. Kyllä lääkitys on elimistön myrkyttämistä - se vain on tosiasia, jossa on punnittavaksi haitta- ja hyötysuhteet.

Lievä tapaus

Kiitos Petri Riikoselle hyvästä kirjoituksesta! Olen päätynyt ajattelemaan hyvin samalla tavoin ja kiitän siitä biologin koulutustani. Ensimmäinen reaktio diagnoosin saatuani oli lukea, lukea ja lukea kaikkea mitä käsiini sain. Päädyin fatalismiin enkä osaa pitää taudin ennustamattomuutta mörkönä, mutta voihan olla että ankarampi taudinkulku olisi saanut ajattelemaan toisin. Omani on niin lievä että sitä tuskin muistaa. Olen kyllä arvioinut lääketeollisuuden kannustimia kyynisin mielin. MS on niille kultakaivos: rikkaiden länsimaiden tauti, johon sairastutaan nuorena ja jota sairastetaan vuosikymmeniä. Kukaan ei tiedä, vaikuttaako pistoshoito juuri tähän ihmiseen, miksi emme siis varmuuden vuoksi piikittäisi kaikkia, ja jo hyvissä ajoin ennen sairauden puhkeamista näkyviin! Laskimolaajennus on toisenlaista bisnestä, niitä myydään innolla maissa, joissa en haluaisi itseäni leikattavan kuin pakon edessä. Mutta mikäpä siinä, jos uskoo sen auttavan. Suuri osa lääkkeiden vaikutuksesta on plaseboa, samaa ilmiötä tavattaneen leikkaustenkin yhteydessä.

P.S.V.

Käypä hoito -ohjeet eivät välttämättä ole aivan asianmukaisia, kuten äskettäinen rasvakeskustelukin osoittaa. Itselläni oli verta vuotavat laskimot jaloissa, eikä lääketiede osannut millään tavalla auttaa. Kunnes Karnosiini tuli kauppoihin. Siitä on kuutisen vuotta. Rupesin käyttämään karnosiinia ja verenvuoto laskimoista lakkasi alle kuukaudessa. Ja nyt, korkean riskin potilaana (aivoinfarkti ym.) sain lääkäreiltä käskyn alentaa kolestrolia, kokonaiskolestrolin ollessa 7. Otin statiinia vain harvoin (pari kertaa viikossa), mutta berberiiniä, etyyli-EPA:a ja kolme munaa joka päivä, ja LDL laski 1,6:een ja kokonaiskolestroli 4,2:een. Ei ehkä ihme, että panen painoa luontaistuotteille. Tämän tietysti jo olet lukenut:

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=109

Petri Riikonen

Lievä tapaus, kiva kuulla, että olet samalta koulutustaustalta päätynyt samankaltaiseen ajatteluun. Ja ymmärrän hyvin, että pistoshoito sivuoireineen tuntuu tarpeettomalta ja ikävältä, jollei tauti itse juuri oireile. Minulla tuli pahenemiskausia heti alusta pari kertaa vuodessa, ja niistä tuli motivaatiota pistämiseen. Nyt seitsemän vuoden jälkeen jalkani, joihin tauti on enimmin vaikuttanut, ovat jo aika kehnossa kunnossa: kävelen huterosti ja vain lyhyitä matkoja kerrallaan. Töihin kuljen taksilla, ja vapaa-aikana harvoin jaksan lähteä mihinkään. Kuten kummatkin olemme todenneet, yksittäisen potilaan kohdalla lääkityksen vaikutusta on mahdoton todentaa, mutta tykkään ajatella, että jos pistokset tehoavat keskimääräisesti, olen saanut ikään kuin kolme parempaa vuotta kymmentä kohti.

Tuomas, en ole kokeillut kannabista. En ole koskaan polttanut edes tupakkaa, ja minulla on korkea kynnys alkaa sauhutella jotain. Lisäksi olen ymmärtänyt, että kannabis olisi hyvä erityisesti kipuoireisiin, ja sellaisilta olen onneksi toistaiseksi välttynyt lähes kokonaan. Oireeni ovat olleet melkein pelkästään paikkojen toimintaongelmia ja väsymystä.

P.S.V., uskon kyllä, ettei yleisohjeeksi annettu ohje välttämättä ole juuri se paras mahdollinen joka ikisen potilaan kohdalla. Nuo yleisohjeet (kuten Käypä hoito -ohjeet) ovat kuitenkin sellaisia, joiden tiedetään keskimäärin toimivan parhaiten, ja siksi olen taipuvainen luottamaan ensisijaisesti niihin. Vielä nykyisin kun ei ole kunnon keinoja sen selvittämiseen, mikä kunkin yksittäisen potilaan kohdalla olisi se paras täsmähoito. Tai ainakin selvittäminen edellyttäisi monenlaisia kokeiluja kunkin potilaan kohdalla ja voisi olla potilaalle raskasta, kallista ja riskaabelia. Siksi en ole omalla kohdallani erityisen innostunut kokeilemaan muuta kuin virallisen suosituksen mukaista hoitoa. Mutta jos itsellä on tarmoa ja motivaatiota kokeilla itselleen jotain keskimääräisistä suosituksista poikkeavaa tapaa ja jos toteaa sen toimivan omalla kohdalla, niin hienoahan se on. Kokeilematta ei kuitenkaan tiedä, toimisiko esimerkiksi naapurilla se vaihtoehtohoito, mikä auttoi itseä.

Saint Remède

Moni lääke vaikuttaa eri yksilöillä eri tavalla. Lisäksi joillakin potilailla voi olla vahvempi usko lääkkeisiin tai erilaisiin muihin hoitoihin, jolloin he saattavat hyötyä plasebovaikutuksesta. Siis lääketehdas tekee tilastoja ja laskee todennäköisyyden, miten lääke potilastutkimuksissa vaikuttaa. Monessa lääketutkimuksessa on mukana potilaan subjektiivinen tunne lääkkeen tehosta tai haitoista.

Lääketehtaan tutkimusten mukaan siis aine A voi olla (sopivasti annosteltuna) tehokas, aine B voi olla 'tappavan' tehokas eli sairautta pahentava, lääke C voi tehota (hoitavasti tai tappavasti) muihin ongelmiin vaan ei itse tutkittavaan sairauteen ja lääke D voi olla näennäisesti täysin tehoton. Lääketehtaat saattavat varsinaisten markkinoille tulevien lääkkeiden lisäksi tutkia ja analysoida monia muitakin aineita, joista voi olla joko hyötyä tai haittaa. Niitä ei kuitenkaan välttämättä kiinnosta julkistaa tietoja aineista, jotka eivät kuulu omiin myyntivalikoimiin.

Jotta saataisiin parempaa yksilöllistä hoitoa, olisi hienoa, jos vakavien tautien kohdalla tutkimuskohteilta - ainakin sairailta - kysyttäisiin lupa heidän perimänsä analysointiin ja jos heiltä tiedusteltaisiin historiallisiakin taustatietoja eli muistikuvia asuin- ja työympäristöistä, aiemmista sairauksista sekä ruokavalioista. (Tosin historiatietojen kysely voi olla osittain epäluotettavaa; kukapa muistaa ravintotottumuksensa vuosikymmenien takaa tai ei sorru siistimään 'pahimpia' elintapojaan.) Kunnollisesta potilasaineistosta hyötyisi lääketehtaiden lisäksi koko ihmiskunta, jos potilaat suostuisivat jakamaan lääketehtaiden alkuselvitykset - siis ilman lääkehoitoa - julkiseen rekisteriin - nimettöminä tietenkin. Tällöin tutkijoille riittäisi aineistoa, joista voisi tehdä kiinnostavia analyyseja ja tutkimusaiheita tyyliin: "Sairaistuneista potilaista 80 %:ia asuu arktisella vyöhykkeellä ja on nauttinut suurimman osan elämäänsä makkaraa ja muuta roskaruokaa plus tolkuttomasti viinaa. Voiko sairaus johtua auringon valon puutteesta ja ravinnon myrkyistä/köyhdyttämisestä?"

Yleisesti ottaen tiedetään, että voittoa tavoittelevat lääketehtaat tutkivat vain mahdollisesti kannattavia sairauksia. Lisäksi voittotavoitteet määräävät, mihin hintaan mitäkin lääkettä myydään tai ei myydä. Siis esimerkiksi AIDS-lääkityksen intensiivinen tutkiminen ei ehkä ole vielä kannattavaa, koska tauti ei ole levinnyt riittävän laajalle eli maksavalla potilasmäärällä ei saavuteta riittävästi voittoa tutkimus-, testaus-, byrokratia- ja tuotantokuluihin nähden. Toisaalta malarialääkettä ei kannata myydä alehintaan sitä eniten tarvitseviin kohdemaihin vain eettisistä syistä. Näin tietenkin yleensä toimii koko ihmiskuntakin, sillä muiden etu ei aina ole oma etu vaan toisinaan - ainakin mahdollisesti tulevaisuudessa - pelkkä rasite tai suoranainen haitta.

Maija

Lievä tapaus kirjoitti:

"Laskimolaajennus on toisenlaista bisnestä, niitä myydään innolla maissa, joissa en haluaisi itseäni leikattavan kuin pakon edessä. Mutta mikäpä siinä, jos uskoo sen auttavan. Suuri osa lääkkeiden vaikutuksesta on plaseboa, samaa ilmiötä tavattaneen leikkaustenkin yhteydessä."

Niin, uskosta on vaikea sanoa mitään, koska koko laajennusoperaatio tallennetaan asiakkaalle näkyväksi DVD levykkeille magneettikuvineen ja kaikkineen. Ensin on tukokset, sitten ne on aukaistu. Tämä on fakta, mutta hyöty on toinen juttu.

Mitä taas tulee näihin maihin, joissa nimimerkki ei haluaisi itseään operoitavan, niin totean vain, että itse jo kymmeniä vuosia muualla kuin Suomessa asuneena en antaisi Suomessa itseeni kajota minkäänlaisen toimenpiteen nimellä, mutta kyseessähän on vain asenne puolin ja toisin, jolla ei välttämättä ole mitään tekemistä totuuden kanssa.

Toisaalta suomenkieli on tiedekielenä (myös muunkin informaation osalta) kovin "köyhä", ja suurin osa tämän hetken CCSVI tieteestä onkin englanninkielistä ja operaatioita tehdään mm. Yhdysvalloissa. Mitenkähän moni suomalainen neurologi on todellisuudessa edes kiinnostunut perehtymään näihin vieraskielisiin tutkimuksiin voidakseen muodostaa objektiivisen mielipiteen tilanteesta?

Mitä sitten alkuperäisiin verisuonikirurgi, professori Zambonin tutkimuksiin ja toimenpiteisiin tulee, niin eiköhän niin Italia kuin nämä muutkin etelän maat ole kohtuullisen matkan edellä suhteessa Euroopan periferioihin niin kulttuurin kuin lääketieteenkin kehityksen osalta, jos katsomme asiaa historiallisesta näkövinkkelistä. Suomalaisilla on kyllä tapana mielelään kehitellä tällaisia "maailman paras" propagandakuvia omasta maastaan, ja vain kokemus voi tuota asennetta muuttaa.

Ja mitä tulee rahastamiseen, niin Italiassahan tämä MS-CCSVI diagnosointi ja laskimoiden aukaisu MS-potilaille kuuluu jo julkisen, ilmaisen terveydenhuollon piiriin.

Humina

Käsittääkseni ABCR-lääkkeet vaikuttavat pahenemisvaiheita vähentävästi keskimäärin noin kolmanneksen verran KESKIMÄÄRIN JOKA KOLMANNELLA POTILAALLA. Kääntäen, kahdella kolmasosalla potilaista lääkkeet eivät vaikuta mitenkään, ja sillä yhdellä kolmasosalla tuon n. 30% vähemmän pahenemisvaiheita, ehkä.

Eli, suurimmalla osalla nämä erittäin kalliit lääkkeet - sekä yksilölle että yhteiskunnalle - yhden kuukauden annos n. 1000 euroa, jos sen itse maksaisi, ovat kallista rahantuhlausta.

Siitä olen samaa mieltä bloginpitäjän kanssa, että parempaakaan hoitoa ei nykylääketieteellä vielä ole. Joten ymmärrän niitä jotka haluavat käyttää tämän oljenkorren.

Totuus on kuitenkin se, että ms-tautiin ei ole keksitty hoitoa, vain lohdutusta.

Uskon sen sijaan elämän rauhoittamiseen, hyviin elämäntapoihin, infektioiden ja liikarasituksen välttämiseen ja iloiseen mieleen ms-taudin parhaina hoitoina. Lisäksi luotan oireenmukaisiin lääkkeisiin.

Fatalismiin ajautuminen on tuttua täälläkin. Ajattelen, että jos tauti on edetäkseen, se etenee riippumatta siitä piikitänkö sitä vai tätä vai en mitään tai yritänkö käydä joka aamu aamulenkillä. Yksi infektio voi suistaa rauhallisen ms:n aggressiiviseksi paholaiseksi. Ei tässä voi kuin toivoa parasta :)

Ipu

Tapasin lokakuun alussa norjalaisen miehen joka on sairastanut vuosikymmeniä ms tautia. Hän kertoi pahimmillaan syöneensä 11 eri lääkettä. Nyt hän kertoi olevansa täysin oireeton. Häneltä oli eräässä vaiheessa mennyt jo tuntoaisti käsistä. Aloitettuaan nauttimaan erästä luontaistuotetta hän sai avun vaivoihinsa. Tiedän, että lääkärit suhtautuvat erittäin kielteisesti näihin asioihin, mutta tämä tuote on kehitetty vuonna 1998 myönnetyn lääketieteen Nobel-palkinnon pohjalta. Tämä norjalainen sanoi, että hänellä on edelleen MS-tauti, mutta tämän ravintolisän käyttö on pitänyt hänet jo useita vuosia täysin oireettomana ja hän ei nauti nykyään kuin yhtä lääkettä.

Anne Karell

Hei Petri !
Luin mielenkiinnolla ajatuksiasi ja kokemuksiasi MS taudista. Sairastan itse Parkinsonin tautia ja vaikka sairauksiemme syntymekanismi ja oireet ovat paljoli erilaisia, on myös yhtäläisyyksiä. Samaa on esim. se että sairaus on jokaisella omanlaisensa sekä oireiden että etenemisen osalta. Myös lääkkeiden teho on yksilökohtainen ja suhtautumisemme lääkitykseen myös.

Meissä parkkiksissa on laaja kirjo eri ikäisiä, eri kuntoisia ja eri lailla elämään ja sairastumiseen suhtautuvia ihmisiä. Sama pätee ymmärtääkseni myös MS potilaisiin.

Olen samaa mieltä kanssasi siinä, että kaikkeen ei voi vaikuttaa; on asioita joihin voi vaikuttaa ja asioita joihin ei voi vaikuttaa. On hyvä selventää itselleen mikä on mitäkin ja keskittyä siihen osuuteen, mihin on realistisesti mahdollisuus vaikuttaa.

Itse käytän neurologin määräämiä lääkkeitä, mutta myös luontaistuotteita, vitamiineja ja oman kokeilun pohjalta hyväksi kokemiani juttuja, esim. nikotiinipurkkaa. Myös lääkitykseeni olen ottanut aktiivisesti kantaa ja neurologini on keskustelun jälkeen "siunannut" mielipiteeni ja lääkitystä on muutettu sen mukaiseksi. Nikotiini vähentää kokemukseni mukaan parkkislääkkeiden aiheuttamaa dyskinesiaa. Myös ruokailun suhteen kannattaa pitää mieli avoimena, itse olen kokenut hyväksi vähähiilihydraattisen ruokavalion.

Hyvää vointia Sinulle Petri ja uskoa tulevaisuuteen!
Anne

Petri Riikonen

Anne, hienoa, että olet löytänyt oman sairautesi kanssa hoitoyhdistelmän, jonka koet kohdallasi hyväksi.

Itse en juuri tällä hetkellä koe tarvetta kokeilla uusia tapoja, koska sairauteni on jo aika kauan ollut melko samanlaisena pysyneessä vaiheessa. Mutta kiitos, mahdollisia tulevia tarpeita ajatellen pidän mielessä vinkkisi!

Kiitos, ja samoin toivon hyvää vointia ja mielenrauhaa sinulle! :)

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto