Kirjoitukset avainsanalla hiukkasfysiikka

Mitä jäi vuoden tiedeuutisista mieleen? Aluksi suosikkini vuoden vinkiksi. Näppärä on tietää, että halaus kestää keskimäärin kolme sekuntia, kuten uutisoimme maaliskuun numerossa. Jos pelkäät, että rutistat liian kalseasti tai liian innokkaasti, niin siitä vain laskemaan sekunteja! ;)

Isojen uutisten kärkeen menevät neutriinot, jotka ehkä ylittivät valonnopeuden tosin ilmiö on yhä varmistamatta. Tästä kirjoitimme marraskuun numerossa.

Tuleva uhka on tuhkarokko, joka alkaa yleistyä, jos liian moni vanhempi jättää lapsensa rokottamatta. Kesäkuun numerossa uutisoimme, että tuhkarokkoa saa taas Suomestakin.

Tulevia uutuuksia petasi lokakuun numeron uutinen, jonka mukaan idea lähtee lentoon, kun sitä kannattaa kymmenen prosenttia ihmisistä.

Lopuksi toinen käytännön vinkki lokakuun numerosta. Jos olet ostamassa jollekulle lahjaksi tietokonepeliä, niin toivottavasti muistat, että pelaajan aggressiivisuutta lisää kilpailu, ei pelin väkivaltaisuus.

Kommentit (36)

Hannu Tanskanen

@No,kyllä vuoden suurin tiedeuutinen oli East Anglian ilmastotutkimuksen viestien paljastama tiedehuijaus nimeltä "ilmaston lämpeneminen". Sillä oli myös seuraamuksia, Yhdysvaltain Edustajainhuone äänesti ilmastojärjestö IPCC:n tuen lopettamisen ja
Durbanissa yksikään merkittävä päästöjen tuottajavaltio ei sitoutunut Kioton sopimuksen jatkamiseen. Ilmastouskon profee-
toilta uhkaa mennä huonot housuun, Gore puuhaa ilmastouskontoa, Hansen agiteeraa kadulla Greenpeacen kanssa ja Pachauri
ehdottaa skeptikkojen eliminoimista lähettämällä nämä ulkoavaruuteen ;=).

MrrKAT

Ravintouutinen, joka on uutisoitu raflaavasti aika tappavaksi mutta pääpointti on että vitamiinit on turhia (suurelle yleisölle uutinen):
"39 000 amerikkalaisnaisen terveyttä seurattiin 1980-luvulta asti. Ja mitä yllättävää palljastuikaan:

"Ravintolisien käytöstä ei ole juurikaan hyötyä kansansairauksien ehkäisyssä, käy ilmi laajasta suomalais-amerikkalaisesta tutkimuksesta. Muun muassa monivitamiini-, foolihappo- ja rautavalmisteiden käyttö voi tutkimuksen mukaan päinvastoin jopa lisätä kuolleisuutta.
..
Tulokset olivat tutkijoille yllätys, sillä isolla osalla ravintolisistä havaittiin yhteys kuolleisuusriskin kasvuun.
Yksittäisistä yhdisteistä monivitamiinin, foolihapon, B6-vitamiinin, raudan, magnesiumin, sinkin ja kuparin käytön havaittiin lisäävän kuolleisuutta"
http://keskustelu.skepsis.fi/html/KeskusteluViesti.asp?ViestiID=344688

Uunituore: Maito voi lisätä eturauhassyöpää
http://www.uusisuomi.fi/ulkomaat/118795-lehti-varoitus-maidon-lipittajil...
"Myös Maailman syöpätutkimussäätiö (WCRF) suosittaa malttia maidon kulutukseen."

MrrKAT

Näinä viikkoina myös kovia uutisia ovat maankokoiset planeetat joita Kepler-avaruusteleskooppi on löytämässä.

Alan Dorkin

Minun mielestäni vuoden 2011 kovin tiedeuutinen - ja mediauutinen ylipäänsä - oli Japanin tsunami ja sen seuraamukset.

Tiedeuutiseksi Japanin katastrofi muodostuu Fukushiman ydinreaktoreiden kautta sikäli, että kysymyksessä on vähintään useita vuosikymmeniä jatkuva ympäristökatastrofi, joka ei vieläkään ole viranomaisten hallinnassa (sulaneet ytimet), sekä sen vuoksi, että asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä päästöjen suuruuksista ja niistä seuraamuksista, mitä ydinvoimaloiden tuhoutuminen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä aiheuttaa ...

Tiede-lehti (nro 5/2011 ja M. Hamilo) on ainakin tehnyt kaikkensa mitätöidäkseen ydinkatastrofin jälkiseuraukset, joista tullaan kuulemaan vielä sukupolvien ajan, valitettavasti.

Siitä huolimatta: Hyvää Joulua 2011 ja Uutta Vuotta 2012 kaikille!

Marko Hamilo

No, ainakin siellä Japanissa on saatu cold shutdown tämän vuoden puolella, kuten pitikin.

Terveysvaikutukset jäävät olemattomiksi, se tiedetään jo nyt. Kuolleita itse reaktorionnettomuudessa nolla, mutta tsunamissa yksi tai kaksi, en muista.

Maankäytön rajoituksien laajuus ja kesto tässä vielä on auki. Se nyt on selvää, että miljoonien asukkaiden kodit eivät ole vuosikymmeniksi muuttuneet autiomaaksi, mutta kymmeniä tuhansia ihmisiä ja kohtalaista määrää viljelijöitä toki asia koskee. Onneksi Japani on rikas demokratia, joka voi hoitaa kalliin maanpuhdistusoperaation sen sijaan että se vain jättäisi Cs-137-saastuneen alueen ränsistymään.

Alan Dorkin

Skeptikoksi julistautunut Marko H. on osoittautunut täydelliseksi "jeesjees-mieheksi", mitä tulee Tepcon tai Japanin hallituksen julkaisemaan informaatioon Fukushiman katastrofista; kun maailmalla on hämmästelty kaikkea sitä salailua ja vääristelyä, mitä Japanin viranomaisten taholta on kuluneen vuoden aikana aiheesta kuultu, Hamilo nielee ja hyväksyy kaiken viranomaisinfon mukisematta! Mitä tieteellistä skepsismiä se sellainen on?

Sosiaalinen media on onneksi seurannut taukoamatta tapahtumia, joten jotain oikeansuuntaistakin tietoa Fukushimasta on ollut saatavissa, mikäli kärsivällisyyttä asian seuraamiseen on ollut. M. Hamilo mainitsee edellisessä kommentissaan muun muassa näin: "Terveysvaikutukset jäävät olemattomiksi, se tiedetään jo nyt."

Tuo väite on häkellyttävää soopaa! En ala linkittämään tähän niitä satoja sivuja syöpätutkijoiden kommentteja, joita lähes päivittäin kansainvälisestä mediasta voi kuka tahansa käydä lukemassa, mutta laitanpa joulunpyhien aikana aihetta selanneena pari linkkiä, joita asiasta mahdollisesti kiinnostuneet voivat käydä vilkaisemassa. Jankkaaminen tappaa mielenkiinnon, mutta seuraavasta voi saada yllykettä lisätutkiskeluun:

http://www.washingtontimes.com/news/2011/nov/24/tracking-cancer-from-fuk...

Googlettamalla "Fukushima cancer risk calculator" saa myös paljon informaatiosivuja ja arvioita niistä suurista syöpäluvuista, joita japanilaisväestöön kohdistuu seuraavien vuosikymmenten aikana. Tässä on kyse siis vain Japanin väestöstä; muun maailman populaatiot ovat paljon vaikeammin ennustettavissa ja tutkittavissa Fukushiman seuraamuksista.

Pentti S. Varis

Darwinin oppi vähittäisistä geneettisistä muutoksista evoluutioilmiön jokseenkin ainoana tekijänä kumoutui lopullisesti. Samalla myös luonnonvalintaa joutuu epäilemään:

http://www.tiede.fi/uutiset/4437/raskauden_keksivat_periman_parasiitit

Lukuisten uusien tutkimusten myötä lujittui käsitys geenejä säätelevän suunnattoman säätelytekijöiden joukon ja säätelytekijöiden verkkojen olemasaolosta ja vaikutuksesta esim. sairauksiin. Merkittävä osa näistä säätelytekijöistä kuuluu non-coding DNA:han:

"Mikä on keskeinen tekijä, joka määrää eliön biologisen kompleksisuuden? Täten non-coding DNA, kerran roskana pidetty, nyt näyttää asuttavan suunnatonta säätelyverkkoa, joka vastaa monimutkaisten kehitysohjelmien suorittamisesta ja sentähden on avain biologisen kompleksisuuden kehittymiseen."

http://www.ias.ac.in/resonance/April2011/p333-340.pdf

Yhä uskottavampaa on, että lamarckismin mekanismeja on olemassa:

http://www.sciencedaily.com/releases/2011/12/111205102713.htm

Hannu Tanskanen

@Säteilyn vaaroja liioitellaan mediassa. Säteily on luonnollinen osa ympäristöämme ja joillain alueilla Suomessakin (ei nyt mainita,ettei herätä paniikkia) taso on radonista (uraani) johtuen niin korkea,että ydinlaitosnormien mukaan alueet pitäisi evakuoida.
Outoa kyllä ja vielä selittämättä on se, että tavallista korkeamman säteilyn alueilla maailmassa (mm. Intian monatsiittihiekka-alueet)
väestö on terveempää ja elinikä pidempi kuin muualla. Kun uraanikaivoksesta kaivannan aikana poistuu radon, voidaan karrikoidusti sanoa, että tietyillä Suomenkin seuduilla on turvallisempaa viedä vieraat lounaalle uraanikaivokseen kuin kotiin ;).

Alan Dorkin

Hannu Tanskanen: "Säteilyn vaaroja liioitellaan mediassa." Näinhän sitä moni luulee.

Kuulin tänään (29.12.) sattumalta radiosta Marutei Tsurusen puhelinhaastattelun Ylen kanavalta. Marutei Tsurunen, (Martti Turunen), on suomalaissyntyinen poliitikko ja maan parlamentin ylähuoneen ensimmäinen länsimaalaissyntyinen jäsen. Parlamentissa Tsurunen edustaa demokraatteja. Hänet luetaan puolueensa vaikuttajien raskaaseen sarjaan. Parlamentin ylähuoneessa Tsurunen on maanviljely-, metsätalous- ja kalastusvaliokunnan ja hallintovaliokunnan jäsen sekä luonnonkatastrofien erikoisvaliokunnan puheenjohtaja.

Haastattelussa Tsurunen keskittyi lähinnä Fukushiman voimalakatastrofin taloudellisiin seuraamuksiin, jotka ovat järkyttävän suuret; lopullista laskua ei osata vielä edes arvioida, koska voimalan purkutyöt tulevat kestämään useita vuosikymmeniä.
Kävi ilmi m.m. se seikka, että Tepco ei ollut valmistautunut ydinreaktoreidensa kanssa millään tavoin tsunamiin, eikä edes maanjäristyksiin. Parhaillaan voimayhtiö hakee Japanin hallitukselta n. 7 mrd:n euron lisärahoitusta, jolla päästäisiin ”eteenpäin” muutamia kuukausia. Kestääkö edes hallituksen selkäranka, sitä ei kukaan vielä osaa arvioida.

Tsurunen kertoi kuitenkin muutamia yksityiskohtia myös säteilyongelmista, joista erityisesti jäi mieleen pari yksityiskohtaa. Ensinnäkin se, että Fukushiman prefektuurissa riisinviljelijät myyvät satonsa Japanin hallitukselle, joka jatkokäsittelee riisin ongelmajätteenä. ”Kukaan ei tiedä, mistä säteilyä tulee lisää, mutta näin kuitenkin tapahtuu”, kertoi kansanedustaja.

Lisäksi Marutei Tsurunen kertoi asuvansa itse 230 km Tokiosta etelään (Fukushima sijaitsee saman verran Tokiosta pohjoiseen), ja että myös hänen kotiprefektuurinsa viljelijöistä monet joutuvat myymään riisisatonsa hallituksen jätteenkäsittelyyn, koska nykyisin säteilynäytteet otetaan kaikista maataloustuotteista. Aikaisemmin ehdittiin ottaa vain satunnaisotoksia maataloustuotteista.

Yritän vielä etsiä Tsurusen haastattelun Ylen Areenasta, jotta Marko Hamilokin voisi käydä sen kuuntelemassa. Jos se löytyy, linkitän sen tänne.

Hannu Tanskanen

@Alan Dorkin

On muistettava, että Turunen/Tsurunen on uskonlahkon jäsen, jonka saarnaajana alunperin lähti Japaniin ja edustaa siellä
parlamentissa paikallista viherpuoluetta,joka saattaa hieman värittää lausumaansa. Missään tapauksessa Tsurunen ei ole fyysikko eikä säteilyn asiantuntija.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Marutei_Tsurunen

Hannu Tanskanen

@Alan Dorkin

Tuo on pelkkää median spekulointia, mitään todistetta siitä, että tuo olisi nimenomaan Fukushiman säteilyn aiheuttamaa,ei ole.
Jos elimistöön joutuu terveyteen akuutisti vaikuttavia määriä radionuklideja, kyllä ne löytyvät tutkimuksissa. Tavallisin ydinreaktorionnettomuuden tuote on 8 päivän puoliintumisajan omaava jodi 131-isotooppi, joka kerääntyy ennenkaikkea kilpirauhaseen, jollei elimistöön etukäteen ole tuotu stabiilia jodia "kyllästämään" se. Ydinaseen räjäytyksen laskeumassa puolestaan vaarallisimmat ovat strontium 90 ja cesium-isotoopit. jotka rikastuvat luihin kalsiumin sukulaisina. Ne tuhoavat luuytimen kykyä tuottaa verisoluja ja ilmenee siis punasolujen vähenemisenä.

Olin 1970-luvun alussa tutkimusryhmässä, Maatalouden tutkimuskeskuksen isotooppilaboratoriossa, jossa Suomen Akatemian apurahalla tutkimme juuri näitä ydinlaskeuman isotooppeja ja niiden kulkeutumista/rikastumista ravintoketjuissa. Meillä oli säteilyfilmit rintapielessä, säteilysuojatutkinto ja neljännesvuotiset verenkuvan tutkimukset Työterveyslaitoksella, vaikka käytimme vain vähemmän vaarallista, 30 d puoliintumisajan omaavaa mutta kemiallisesti identtistä Sr89:aa ( 28 a Sr90:lla). Neukkula teki silloin tuota suurta ydinkoesarjaansa Novaja Zemljalla. Tutkin myös elohopeaisotooppeja Karoliinisen sairaalan raadoista Tukholman teknillisen korkeakoulun isotooppilaboratoriossa 1980-luvun alussa ja jo 1960-luvun alussa olin nuorena kemian opiskelijana analyytikkona Suomen ensimmäisellä uraanin koerikastamolla IVO:n sähkölaboratoriossa Helsingissä.

Alan Dorkin

Hannu Tanskanen: "Missään tapauksessa Tsurunen ei ole fyysikko eikä säteilyn asiantuntija."

Totta puhut, kuomaseni, mutta et kai tosissasi luule, että Japanin parlamentin luonnonkatastrofien erikoisvaliokunnan puheenjohtajalla ei olisi käytettävissään maan parhaiden asiantuntijoiden ja fyysikoiden lausunnot asioiden tilasta?

Kummallisinta tässä Fukushima-keskustelussa on mielestäni kaiken aikaa ollut se, että tiedetoimittaja Marko Hamilo "tietää" asiat paremmin, kuin Japanin tai koko maailman parhaat asiantuntijat! Ihmiskunnan historian kenties pahin ydinvoimalakatastrofi on vielä tosiasiassa alkutekijöissään kaikien seuraamuksiensa osalta, mutta Hamilo julistaa muun muassa näin: "Terveysvaikutukset jäävät olemattomiksi, se tiedetään jo nyt ...", ja: "Onneksi Japani on rikas demokratia, joka voi hoitaa kalliin maanpuhdistusoperaation sen sijaan että se vain jättäisi Cs-137-saastuneen alueen ränsistymään."

Voisiko Marko Hamilo täsmentää sitä, mistä hän ammentaa tietonsa väitteidensä tueksi? Kansainväliset tutkijat ovat eri mieltä asioiden tilasta. Minä olen ainakin tuossa edellä linkittänyt mielestäni asiantuntevia lähteitä, joita kyllä tarvittaessa löytyy paljon enemmänkin. Sekä terveysvaikutukset Japanissa ja muualla maailmassa, kuin myös taloudelliset seuraamukset ovat suuria kysymysmerkkejä Fukushiman ydinkatasrofin suhteen vielä kauas tulevaisuuteen, ja pahinta on, että ennusmerkit ovat negatiivisia ....

Marko Hamilo

Missä kukaan saisi sellaista altistusta, joka johtaisi terveyshaittoihin? Jos nyt spekuloidaan sillä että joku viljelymaa tai kalalaji ei kelpaa ravinnoksi ihmisille niin se tarkoittaa että viljelijällä tai kalastajalla on työllistymisongelma. Se ei tarkoita että joku saa syövän.

Hannu Tanskanen

@Alan Dorkin

Tsurunen on kuitenkin poliitikko, joka voi valita "asiantuntijoista" omaa agendaansa miellyttävät ja säteily on, erityisesti Hiroshiman ja Nagasakin maassa, voimakkaita tunteita herättävä aihe, jolla voi kerätä ääniä.

Alan Dorkin

Markolle ja Hannulle: Jääkäämme odottamaan, mitä tuleman pitää. Aikaa kyllä riittää asioiden seuraamiseen, mutta riittävätkö rahat ja kansan terveys? Fukushiman kuudesta ydinreaktorista kahden ytimet on tiettävästi sulanut täysin ja kolmannen osittain. Loput kolme ovat muilla tavoin tuhoutuneet. Jos kaikki sujuu suunnitellusti, kolmea sulamatonta reaktoria päästäneen purkamaan 2-3 vuoden kuluttua.

Marko H. mainitsi tuossa edellä, että "siellä on saatu cold shutdown tämän vuoden puolella, kuten pitikin." Olisi mielenkiintoista kuulla, miten täysin sulaneiden "completed melted"-reaktoreiden "cold suhtdown" on käytännössä toteutettu? Minulla on se käsitys, että sulaneet ytimet ovat porautuneet reaktorirakennusten läpi maaperään jatkaen siellä pohjavesien, maaperän ym. kontaminoitumista, ja että niille ei pystytä tekemään nykytekniikalla enää mitään; täytyy vain toivoa, että tulevien sukupolvien insinöörit keksivät jotakin uutta tässä asiassa.

Hannu Tanskanen

@Alan Dorkin

En jaksa uskoa,ettei japanilaisten reaktoreissa olisi ollut ydinsiepparia, betoniallasta,joka estää sulan massan menon maaperään?
"Kiina-ilmiö" on Hollywood-hömppää, muistaakseni jossain ytimen sulamistapauksessa se "upposi" 0,1 mm. Hyvin vakaviahan tuollaiset tapaukset toki ovat ja ihmetyttää, ettei tunnetulla maanjäristysten/tsunamien alueella jäähdytysveden syötön varapumppuja oltu sijoitettu riittävän korkealle. Meidän reaktoreidemme tulvakorkeusrajat kai nyt menevät uusiksi myös, vaikka ainoa tapaus jossa edes teoriassa vesi voisi nousta liian korkealle olisi tuon Kanarian saarten La Palman tulivuoren keilan lohkeaminen mereen,jolloin tsunamiaalto voisi olla jopa useita satoja metrejä korkea ja tehdä suurta tuhoa rannikoilla sekä Euroopassa että seitsemän tuntia myöhemmin hukuttaa Floridan. Kävin sanotulla vuorella kolmisenkymmentä vuotta sitten,kun La Palma ei vielä ollut turistikohde, hyvin vaikuttavan näköinen oli tuo musta "torahammas" keskellä mitä vihreintä luontoa. Kirjoitinkin aiheesta MM:aan kolumnin, se oli viimeiseni,koska olin rikkonut lehden ydinvoiman vastaista agendaa;)

http://www.magneettimedia.com/?p=5514

Alan Dorkin

Hannu Tanskanen: Tunnut tietävän arvostettavan paljon näistä asioista. Kuitenkin Fukushiman tapauksessa on kysymys useista sellaisen ydinkatastrofin yksityiskohdista, joita ihmiskunta ei ole koskaan aikaisemmin kohdannut - valtavat päästöt mereen, reaktoriydinten sulaminen, joita ei ole päästy vielä edes tutkimaan ankaran säteilyn vuoksi jne. jne. - mutta koska tämäkin aihe vähitellen hukkuu uusien blogiaiheiden alle, tyydyn tällä kertaa linkittämään vain suhteellisen tuoreen New York Timesin artikkelin tästä aiheesta (lue se tarkasti):

http://www.nytimes.com/2011/12/01/world/asia/meltdown-in-japan-may-have-...

PS: "En jaksa uskoa, ettei japanilaisten reaktoreissa olisi ollut ydinsiepparia, betoniallasta, joka estää sulan massan menon maaperään?"
Kyllä se "sieppari" on varmaankin siellä ollut, mutta sen torjuntapotentiaali ei ole riittänyt, koska näin totaalista katastrofia ei ole voimalaa rakennettaessa osattu kuvitella. Jopa insinöörienkin järki on rajallinen; täydellinen "meltdown" ei ole estettävissä ihmisen rakentamilla betonialtailla. Kiitos sinulle mielenkiintoisesta keskustelusta!

Hannu Tanskanen

@Alan Dorkin

Niin,emme vielä tiedä,mitä todella on tapahtunut ja ydinvoiman vastustajat hyödyntävät tätä täysin rinnoin. Papintytär Merkel ja Saksa ovat tekopyhyydessään yhtä härskejä kuin Ruotsi, joka "luopui" ydinvoimasta ja oli pari vuotta sitten OECD:n tilastoissa niiden kolmen maan joukossa,jotka olivat eniten lisänneet sähköntuotantoaan ydinvoimalla. Nyt Saksassa on jo ollut sähköpulaa ja se joutuu ostamaan ydinsähköä Ranskasta, joka on maailman johtava maa alalla, 85% sähköstä tulee ydinvoimaloista. Ranskasta emme kuitenkaan ole kuulleet merkittävistä onnettomuuksista. Luonnonkatastrofi on tietenkin tekijä, jota on tilastomatematiikalla vaikea ennustaa, se tapahtuu tietyillä alueilla jotakuinkin varmasti, mutta tapahtuuko se sadan vuoden päästä vai huomenna, sitä ei matematiikka kerro. Olisiko japanilaisilla ydinvoimaloiden piirustuksia kopioidessa joku sinikopio ollut väärinpäin? No,niin tai näin, katsotaan rauhassa, mitä tapauksesta opimme, eikä mennä Saksan tavoin halpaan populistiseen hysteriaan.

Hannu Tanskanen

@ Marko

Tuon tyypin reaktorissa (EPR) taitaa todellakin olla, hyötöreaktoreihin sellaisia on rakennettu ja tulossa muutamaan muuhunkin:

" A core catcher is a device provided to catch the molten core material (Corium) of a nuclear reactor in case of a nuclear meltdown and prevent it from escaping the containment building.
A core catcher is made from a special concrete ceramic to prevent material from trickling through; it also uses material of cooler construction to cool down the core material.[1][2] The core catcher of the European Pressurized Reactor (EPR) has 170 m² expansion area and a mass of 500 t.[3]
Reactor types with core catchers, besides the EPR, are: the "Fast Breeder" SNR-300,[4] VVER-1000/428,[5] SWR1000, ESBWR, and Atmea I.[4]
The AES-91, a project of Atomstroyexport, will be the first type of nuclear plant that has a core catcher as standard equipment.[6] Thus, in early 2011, the two reactors of the Chinese Tianwan Nuclear Power Plant are the only working nuclear reactors with core catchers"

Hannu Tanskanen

@ Alan Dorkin

Meillä on edelleen strontium/cesium jäänteitä pohjoisen jäkälässä ja poroissa neukkulan 1970-luvun ydinkokeista Novaja Zemljalla
ja sisävesien kaloissa aktinideja Tsernobylin jälkeen, ne vastasivat jokaiselle suomalaiselle samaa säteilyannosta,jonka saa yhdestä keuhkoröntgenkuvauksesta. Eli tilastollisesti ei voida erottaa normaaleista syöpäkuolemista, sama tulee pätemään Japaninkin päästöissä ainakin Japanin ulkopuolella. On tosin syytä tarkkailla radioaktiivisten isotooppien mahdollista rikastumista ravintoketjuissa, tätä tutkimusta tein kahden vuoden ajan 1970-luvulla Maatalouden tutkimuskeskuksen isotooppilaboratoriossa Tikkurilassa Suomen Akatemian apurahalla (Lakanen, Paasivirta ,Tanskanen).

Alan Dorkin

Hannu Tanskanen: Totesin jo aiemmin, että tiedät paljon näistä asioista; arvostan myös tutkimustyötäsi aiheen parissa, mutta Fukushimassa on tilanne edelleen päällä, ja asioita pimitetään/salataan ihmisiltä ja medialta edelleenkin, mikä - hämmästyttävää kylläkin - on ollut Japanin viranomaisten linja alusta alkaen.

Edellisessä linkissäni (esimerkiksi) oli maininta, että Fukushiman nelosreaktorissa on tapahtunut räjähdys kuluvan tammikuun 9. päivänä, mutta Tepco tai Japanin hallitus eivät ole tiedottaneet asiasta. Kyseessä on todennäköisesti ollut vetyräjähdys, mutta jos reaktorit ovat "cold shutdown"-tilassa, miten räjähdys oli mahdollinen? Tuleeko niitä lisää? Lisäksi "meltdown"-reaktorien maanjäristyksessä halkeilleet suojarakennukset vuotavat, ja sulaneiden ydinten saastuttamaa pohjavettä löydetään yhä laajemmilta alueilta.

Tilanne Japanissa ei ole edelleenkään hallinnassa ja sen vuoksi siitä täytyy jatkaa keskustelua. Toivoisin kovasti, että Tiede-lehti arvostaisi lukijoitaan edes sen verran, että se julkaisisi Fukushiman todellista tilannetta vastaavan artikkelin päivityksenä lehden numerossa 5/2011 olleelle jutulle, joka ei oikein ollut mistään kotoisin.

Hannu Tanskanen

@Alan Dorkin

Japanin viranomaisten niukan tiedottamislinjan ymmärrän,tilanne on tarpeeksi vakava ilman median hehkutustakin.
Tsernobylin paikalliset viranomaiset ilmeisesti aikoivat salata kokonaan, mutta eihän se onnistunut,kun puoli Eurooppaa mittasi
kohonneita säteilyarvoja ja radionuklideja ilmassa. Muistan kun uutinen tuli radiosta. Naapurinani asui Säteilyturvakeskuksen
tutkija, joka haki kiireesti lapsensa sisään hiekkalaatikolta, kun alkoi sataa. Minä tein saman ja komensin lapset sisään.
Toin firmastani geigerin ja seuraavina päivinä mittasimme pihapiirissä normaaliin verrattuna kymmenkertaisia säteilyarvoja.
Sinänsä se ei ollut vaarallista, mutta periaatteessa palavan grafiittireaktorin päästöissä olisi voinut olla myös "hot spots", sulaneen
polttoaineen mikrohiukkasia, joilla huima säteily, elimistöön joutuneena sellainen voisi olla tuhoisa. Japanin painevesireaktoreista, joissa suojakuori, ei tuollaista voi tulla, pääosin päästö kai on jodi 131:a, beeta ja gammasäteilijää, jolla lyhyt noin 8 päivän puoliintumisiaika, eli hajoaa nopeasti ja joditabletit kyllästävät kilpirauhasen, johon se pyrkii.

Hannu Tanskanen

@ Alan Dorkin

Tietysti aina pitää olla "Worst Case" -skenaario, mutta ei ole mitään syytä kertoa siitä liian aikaisin, syntyneessä paniikissa
kuolisi ja vammautuisi paljon enemmän ihmisiä kuin itse onnettomuuden aiheuttamana. Jos vaikkapa joku todella laaja,miljoonien ihmisten pikaevakuointi olisi tarpeen, se pitäisi tehdä hallitusti, vaikka sitten osa ei ehtisikään ajoissa pois, se on ainoa keino.

Hallituksilla on suunnitelmat kaikille kohtuullisen todennäköisille katastrofeille, esimerkiksi Yhdysvalloissa aivan varmasti sitä tilan-
netta varten, että Washingtonissa, New Yorkissa tai muussa miljoonakaupungissa räjähtää terroristien ydinpommi ja tehtiinpä
mitä hyvänsä, kymmenet tai sadat tuhannet ihmiset tulevat menehtymään. Senaattori Lugarin raportti jotakuinkin kymmenen
vuotta sitten arvioi todennäköisyydeksi tulevan kymmenen vuoden aikana peräti 70%. Kirjoitin hieman ydinasevaarasta TM:lle
aikoinani, Säteilyturvakeskuksen tutkija kehui sitä ja kertoin "viidennen kerroksen ylimysten" tutkivan sitä hartaudella ;=).

http://img715.imageshack.us/img715/7413/ydinaseterrorismi.pdf

(Tiukalla aikataululla kirjoitettuna siinä on muutamia epäoleellisia virheitä)

Alan Dorkin

Hannu Tanskanen:
Olet aivan oikeassa siinä, että Worst Case-skenaariot on oltava olemassa, ja niitä kaikilla valtioilla varmasti onkin erilaisten katastrofien varalle. Tämä "tapaus Fukushima" on kuitenkin täysin erilainen siinä mielessä, että "worst case" oli jo tapahtunut, mutta siitä ei kerrottu sen enempää Japanin kansalle kuin kansainväliselle mediallekaan. Eivätkä Japanin viranomaiset suostu kertomaan koko totuutta vieläkään, sikäli kuin se jollakulla tiedossa on. On ihan eri asia tehdä suunnitelmia pahimman varalle, kuin valehdella tai pimittää kaikki se, mitä on jo tapahtunut.

Kun viime toukokuussa pohdin M. Hamilon blogin (Kaksi kuukautta Fukushimasta) yhteydessä sitä, joutuuko Tokion prefektuuri (13 milj. ihmistä) evakuoitavaksi, minut naurettiin ulos keskustelusta tyyliin: "Mieti vain tuollaisia huuhaajuttuja, nauru pidentää ikää" jne. On ihan mielenkiintoista näin jälkikäteen todeta olleeni oikeilla jäljillä, vaikka oikeata tietoa ei ollutkaan käytettävissä.

Fukushiman katastrofi jatkuu täysillä kierroksilla vielä pitkään. Pahinta on, että viimeisimmät uutiset sieltä ovat hyvin huolestuttavia, mutta en ala niitä nyt tässä yhteydessä tarkemmin esittelemään; niistä tullaan kirjoittamaan paljon eri foorumeilla myöhemmin tänä vuonna.

Hannu Tanskanen

@ Alan Dorkin

Voi ja voi, aina näitä "pahan ilman lintuja" löytyy. Meren vesimäärä on niin mahtava, että siihen laimenee vaikka mikä. Tästä huvittavana ajatusleikkinä aikoinaan laskeskeltiin, että ei tarvita Riihimäen ongelmajätelaitosta. Jos sen käsittelemät myrkyt liuotettaisiin pikku hiljaa Helsingin juomaveteen, pitoisuudet eivät ylittäisi kansainvälisiä raja-arvoja ;).

Alan Dorkin

Hyvin mielenkiintoista tämä Suomen median tapa uutisoida harvakseltaan Fukushiman tilanteita.

Tuorein esimerkki on tältä päivältä (30.1.): YLE:n uutiskynnyksen ylitti Tepcon välittämä tieto siitä, että talviset olosuhteet (jäätyminen) on aiheuttanut 600:n litran vesivuodon reaktoreista. Sen sijaan siitä ei mainittu sanaakaan, että vuotokohtia on kaikkiaan 14, ja että reaktorista nro 6 on vuotanut seitsemän tonnia vettä, mutta kukaan ei tiedä minne?

http://www.radioactive.eu.com/index.php?option=com_content&view=article&...

Hannu Tanskanen

@Alan Dorkin

Fukushima on kovin kaukana ja sen vaikutus täällä olematon,mediaa kiinnostaa läheisemmät asiat kuten pressan vaali ja euron
kohtalo. Persianlahden tilannekin voi räjähtää minä päivänä hyvänsä. Myös nuo radioaktiivisuusasiat ovat suurelle yleisölle liian
vaikeita, "ilmastonmuutoksessakin" on helpompi uskoa tuomiopäivän profeettoja, tosiasia eli se, ettei mitään uutta auringon alla
ei ole uutinen.

Pentti S. Varis

Vuotta 2011 voidaan sanoa myös planeettojen vuodeksi. Vaikka oheinen artikkeli onkin jo vuodelta 2012, itse tieteellinen tulos, ainakin sata biljoonaa planeettaa galaksissamme, on viime vuodelta.

http://sinhalaya.com/news/eng/2012/chandra-wickramasinghe-says-billions-...

http://online.wsj.com/video/galaxy-may-host-100-billion-planets/B86DA852...

Vielä vuosi sitten pidettiin merkittävänä löydöksenä, että oli olemassa kourallinen planeettoja!

Alan Dorkin

Fukushimassa sulaneet ja hajonneet reaktorit vuotavat ja räjähtelevät jatkuvasti, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen, eri syistä johtuen. Japanin viranomaisten (Tepco/hallitus) viesti on: "Ei mitään hätää, asiat ovat hallinnassa!"

Tonneittain kontaminoitunutta lauhdevettä leviää jatkuvasti reaktoreiden ympäristöön, ilmaan, pohjavesiin ja mereen, mutta viranomaiset ilmoittavat: "Vuoto on saatu rajoitettua ydinvoimala-alueelle, mereen ei ole valunut mitään."
Hyvä on, jos vuoto on saatu rajoitettua, mutta mitä viranomaiset tekevät vuotaneille kontaminoituneille vesitonneille? Jotakin niille on tehtävä! Etteikö vain laskettaisi mereen; sinnehän mahtuu, valisti H. Tanskanenkin. Meressä radioaktiiviset isotoopit valitettavasti rikastavat ravintoketjua, joka yltää kaikille mantereille. Fukushiman katastrofi on paljon suurempi, kuin kukaan on uskaltanut ääneen lausua. Kuka nostaisi kissan pöydälle?

Todettakoon tämä fakta nyt tässä: Tilanne Japanissa ja Fukushiman lähiprefektuureissa on sellainen, että aikaperiodilla 10-100 vuotta ihmiselle terveelliset elinolosuhteet on menetetty; sulaneille 1-3 reaktoreille ei nykytekniikalla voida tehdä mitään, ne jatkavat maaperän ja pohjavesien kontaminoitumista seuraavien kymmenien, todennäköisesti satojen vuosien ajan. Reaktorit 4-6 oireilevat ja poksahtelevat säännöllisin väliajoin eri syistä vähintään vuosikymmeniä, eli Japanin saarten potentiaali ylläpitää nykyistä yli sadan miljoonan asukkaan väestömäärää hiipuu lähivuosina, ja yksi tärkeä syy siihen tulee olemaan Fukushiman katastrofi.

Omasta puolestani lopetan tämän aiheen keskustelun seuraavaan Petri Riikosen ansiokkaaseen kommenttiin (aiemmasta blogista):

"Toimittajat ovat voimattomia vain, jos olettavat, että tutkijat ovat kuin eri kantoja edustavat poliitikot eli että kyseessä ovat näkemysasiat, joille annettava painoarvo riippuu poliittisesta kannasta. Sen sijaan jos toimittajat ymmärtävät sen, että luonnontieteissä eri tavoin meritoituneilla tutkijoilla on ihan aitoja pätevyyseroja ja että alan tutkijayhteisön valtavirtakäsityksellä ja yksittäisten henkilöiden siitä poikkeavilla näkemyksillä on ihan aito luotettavuusero, selvitysvoimaa riittää."

Tieteestä tykkäämisessä on se hankaluus, että kun tehdään oikein odottamaton löytö, ei aina ole selvää, mitä siitä pitäisi tykätä. Tällainen tapaus oli loppuviikon hiukkastutkimusyllätys: kun Euroopan hiukkasfysiikan tutkimuskeskus Cern tiedotti havainneensa, että neutriinot ovat kulkeneet heidän kokeessaan valoa nopeammin. Ja lisäsi, että eriskummallisuudessaan havainto kaipaa kuitenkin vahvistuksia muilta tutkijoilta.

Cern itse otsikoi havainnon varovaisin sanankääntein:  "OPERA experiment reports anomaly in flight time of neutrinos from CERN to Gran Sasso". Luonnontieteiden huippulehti Nature uutisoi selvästi rohkeammin: "Particles break light-speed-limit. Neutrino results challenge cornerstone of modern physics." Toinen huippulehti Science oli hieman pidättyväisempi ja korosti havainnon ainutkertaisuutta: "Neutrinos travel faster than light, according to one experiment".

Kommenttiensa perusteella alan asiantuntijat haluavat pitää jäitä hatussa. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja sanoi Iltalehdessä lyövänsä viskipullon vetoa sen puolesta, että tulos osoittautuu mittausvirheeksi. Sciencen uutisessa newyorkilainen neutriinofyysikko Chang Kee Jung on valmis lyömään virheen puolesta vetoa vaikka talonsa. Blogistimme, teoreettinen fyysikko Syksy Räsänen puolestaan neuvoo bloginsa keskustelussa näin:  "Tulosta ei voi pitää varmennettuna. Mielestäni muiden kuin asiantuntijoiden ei kannattaisi kiinnittää siihen mitään huomiota ellei tulosta varmisteta."

Lisätutkimusten odottaminen rauhassa onkin varmaan järkevä ajatus. Toisaalta kun meidän maallikoiden huomio nyt on jo kiinnittynyt, niin mitenkäs sen enää saisi ei-kiinnitetyksi? ;)

Maallikkoa tietenkin kiinnostaa, mitä havainto saattaisi merkitä, jos se osoittautuu todeksi. Fyysikot ovat tässä vaiheessa olleet ymmärrettävän niukkasanaisia kommenteissaan. Jos havainto osoittautuu vääräksi, niin spekulaatiot osoittautuvat turhiksi.

Jotain on kuitenkin suostuttu sanomaan. Naturen uutisessa teoreettinen fyysikko, italialaisen Bolognan yliopiston emeritusprofessori Antonino Zichichi muotoili näin: "Jos valonnopeus ei olekaan raja, suppean suhteellisuusteorian perusta murenee." Toisaalta eipä tuo tarkoittane sitä, että suhteellisuusteoriaan pohjaavat tekniset sovellukset yhtäkkiä lakkaisivat toimimasta. ;) Mutta fysiikan maailmankuvaa pitäisi rukata.

Mahdollisen valoa nopeamman kulun syytä suostui spekuloimaan ainakin samainen Zichichi. Hänen mukaansa kyse saattaisi olla neutriinojen livahtelusta esimerkiksi säieteorian ennustamien ylimääräisten ulottuvuuksien kautta.

Mutta eipä siis nuolaista, ennen kun tipahtaa.

Omalta ajaltani muistan fysiikasta ennenaikaisena hypetyksenä ainakin 1990-luvun vaihteen kohun kylmäfuusiosta: että olisi onnistuttu tuottamaan fuusiorektioita odottamattoman alhaisessa lämpötilassa. Havainto osoittautui vääräksi. Biologiasta muistan 1990-luvun lopulta kohun Mars-meteoriitista, jonka omituiset mineraalikertymät aluksi tulkittiin bakteerien fossiileiksi ja todisteiksi muinaisesta elämästä Marsissa. Uskottavia todisteita bioalkuperästä ei kuitenkaan saatu kokoon.

Muistatteko muita vastaavia ennenaikaisia hehkutuksia?

 

Kommentit (18)

Esko Valtaoja

Huomenta Petri! Yhdellä ensimmäisistä fysiikan peruskurssin luennoistani Turun yliopistossa (kivikaudella vuonna 1969) luennoitsija marssi innoissaan saliin ja kertoi, että gravitaatioaallot on nyt havaittu. No, ei oltu. Väitöskirjaa vääntäessäni Norditassa Kööpenhaminassa kaikki teoreetikot kirjoittivat apinan raivolla papereita magneettisista monopoleista, joita oli havaittu eräässä kokeessa. No, ei oltu.

Monitaho.

Tuo on asia, joka pitäisi muistaa monessa muussakin asiassa. Kun näistä asioista uutisoidaan, tai uutisoidaan taloudesta tai mistä tahansa, niin liian tanakka seuraaminen vääristää kuvaa. Se on liian hektinen ja hötkyilijät menevät tunteen mukana sinne tänne.

Ajatellaan vaikka Kreikan tilannetta, joka on ihan eri asia kuin tämä. Joka viikko siitä uutisoidaan jotain, sinne ja tänne, mutta lopulta vasta vuosien päästä voimme todella hahmottaa mitä asiassa kävi.

Tämä voi olla Tiede.fi:n kannalta hieman huono asia, mutta uutisia ei kannattaisi seurata kuin kerran viikossa, kenties kerran kuukaudessa, muuten näkee asiat niin läheltä ettei näe metsää puilta.

Tuomas Aivelo

Biologiassa yksi viimeaikainen hypetys oli viime vuoden lopulla Mono Lakesta löytyneet arsenikilla elävät bakteerit. Koko juttu taisi sitten kuivua kokoon.

Petri Riikonen

Kiitos lisäesimerkeistä, Esko ja Tuomas!

Mutta Tuomas, täytyy tunnustaa, että ainakaan minä en ole tullut seuranneeksi "arsenikkibakteerien" tutkimustilannetta enkä tiedä, voiko sanoa, että homma on kuivunut kasaan. Toisaalta jos tulos olisi vahvistunut, siitä ehkä olisi tiedotettu niin, etten olisi voinut olla huomaamatta... Mutten myöskään tiedä, miten hidasta tuollaisen aineenvaihdunnan tutkiminen on. Nyt en pikaisella nettihaulla löytänyt asiasta olennaista uutta.

Joka tapauksessa on totta, että löydös, jonka mukaan tietyt bakteerit käyttäisivät arseenia yhtenä dna:nsa rakenneosana, on sen verran villi, että sitä olisi jo tuoreeltaan voinut epäillä turhaksi kohuksi. Tämän myönnän.

Itse olen kuitenkin mikrobiologina omaksunut sen ajattelutavan, että jos bakteerit jotain ovat niin biokemiallisesti kekseliäitä. Löytyyhän melkein minkä tahansa aineen hyödyntäjäksi jokin bakteeri. Siksi en pitänyt tätä löytöä tuoreeltaan liian mahdottomalta. Uutisoimmekin sen lehden uutispalstalla isosti. Kirjoitin itse tuon uutistekstin.

Samoin uutisoimme isosti Mars-meteoriitin oletetut "bakteerifossiilit" aikanaan, ja senkin tekstin kirjoitin. En pitänyt sitäkään niin villinä, ettei se olisi voinut olla totta - enkä itse asiassa pidä vieläkään. Mikä ettei Marsissa olisi joskus muinoin voinut olla mikroskooppista elämää ja mikseivät jotkin mikrobit olisi voineet säilyä fossiileina kuten Maassakin. Melko pian tuli kuitenkin sen verran vakuuttavia näkemyksiä kyseisten "fossiilien" ei-biologisesta alkuperästä (jotka myös uutisoimme ja muistan kirjoittaneeni), että löydön voi ajatella käytännössä kuivahtaneen kasaan. Vaikkei todistelu kumpaankaan suuntaan tainnut päätyä ihan sellaiseen aukottomuuteen, että näkemyksen vastakkainen osapuoli olisi sen täysin hyväksynyt.

Sampo Smolander

Arsenikki-DNA:n epäilijöillä on puolellaan se hyvin vahva väite, että arsenikkisidokset eivät yksinkertaisesti olisi tarpeeksi vahvoja että DNA voisi pysyä kasassa. En oli fysikaalinen kemisti, joten en osaa itse arvioida väitettä, mutta jos noin on, niin silloin tulosten selitystä kannattaa tosiaankin etsiä puutteellisista koejärjestelyistä. Bakteerien kekseliäisyys voi tukea sitäkin: ehkä ne pystyvät riipimään kasaan DNA:hansa tarvitsemansa fosforin hyvin pienistäkin pitoisuuksista joita koejärjestelyssä ei onnistuttu kokonaan siivoamaan pois.

P.S.V.

1988 pidettiin selvänä, että Torinon käärinliina oli 1200-luvun tienoilla valmistettu petkutus. Hiiliajoitus, jonka tulokset julkaisi Nature, todisti tämän. Vaikka hiiliajoitus sinänsä oli pätevä, sillä ei enää katsota olevan todistusvoimaa suhteessa käärinliinan ikään. Tämän on Nature itse vaivihkaa myöntänyt. Hiiliajoitetut palat näyttävät toisissa tiedelehdissä julkaistujen tutkimusten mukaan kuuluneen käärinliinaan joskus 1200 vuotta sitten ommeltuun korjauspalaan.

In 1988, the Shroud was carbon dated. It was determined, then, that the cloth was medieval. Hence it was declared a forgery. But, twenty years later, in 2008, Philip Ball, the former physical science editor for Nature, the acclaimed, peer-reviewed, international scientific journal that published the carbon dating results, wrote an interesting piece in Nature Online. He is writing as a scientist only:

It's fair to say that, despite the seemingly definitive tests in 1988, the status of the Shroud of Turin is murkier than ever. Not least, the nature of the image and how it was fixed on the cloth remain deeply puzzling.

KL

Vuoden 1972 alussa herätti melkoista huomiota väite, jonka mukaan Merkuriuksen radan sisäpuolelta olisi löytynyt planeetta Vulkanus. Vaan eipä ilmeisesti löytynytkään.
Löytö olisikin itse asiassa ollut varsin merkityksellinen, sillä se olisi kenties jopa kumonnut yleisen suhteellisuusteorian. Vaikka en Vulkanustahan oli jo 1800-luvun lopulla yritetty etsiä, koska Merkuriuksen radan periheliliike oli suurempi kuin minkä tunnettujen planeettojen vaikutus olisi Newtonin fysiikan mukaan aiheuttanut, mutta sitten yleinen suhteellisuusteoria selittikin tämän poikkeaman aivan toisin. Jos löytö olisi vahvistettu (eikä Vulkanus olisi ollut aivan pieni), olisi ainakin ollut selittämistä siinä, miksi Merkuriuksen liikkeessä ei suhteellisuusteorian mukaisen poikkaman lisäksi esiinny myös Vulkanuksen aiheuttamaa poikkeamaa.

Petri Riikonen

Sampo, kiitos täsmennyksestä. Varmaankin tuo kyky kerätä fosforinsa vähästäkin on todennäköisempi selitys kuin se fosforin korvaaminen arseenilla. Mutta minullakaan ei ole eväitä arvioida tuota sidoksen kestävyyden mahdottomuusväitettä.

Anonyymi astrofyysikko

"Raamatullisen arkeologian" puolelta löytyy useitakin hypetyksiä: Noan arkki on "löydetty" useita kertoja ja muutama vuosi sitten suurella kohulla uutisoitu Jeesuksen veljen arkku osoittautui väärennökseksi. Ja mitä tulee tuohon käärinliinaan, niin sitä epäiltiin väärennökseksi hyvin pian sen jälkeen kun se todistettavasti tuli julkisuuteen (1300-luvulla) - joka kummasti sattuu olemaan hyvin pian C14-iän jälkeen...

Petri Riikonen

Kiitos, endar, hyvä linkki! Kävin katsomassa, ja tuota tutkimusta kannattaa tosiaan seurata, jos on kiinnostunut, miten "arsenikkibakteerien" asiassa käy.

Kun katselin hänen bakteeriensa kasvukäyriä, heräsi muistoja omilta tutkijavuosiltani. :) Tutkija koettaa vakioida olot niin huolellisesti kuin mahdollista, mutta silti bakteerit aina välillä kasvavat juuri kuin niitä itseä huvittaa. Näin se monesti taitaa olla: eläviltä eliöiltä on vaikea saada yksinkertaisia vastauksia yksinkertaisiin kysymyksiin.

Leone

1900 -luvun alussa muuan patenttivirkailija esitti mielikuvitusteorian, että jokainen havaitsija olisi samalla kertaa absoluuttisessa asemassa saman valopulssin suhteen. Tähän hän päätyi lainaamalla erään Lorentzin kaavoja, jotka oli johdettu eetteriä varten, joka oli täydellinen virheoletus sekin. Seuarauksena oli aikamatkailua ym. science fictionia.

Että kaikenlaista sitä tieteen nimissä puuhastellaan!

Alan Dorkin

No mutta; itse guruni Esko Valtaoja ottaa osaa tähän keskusteluun! (Aina, kun otan yöpöydältä käteeni jonkun Eskon kirjoista, oloni on harras kuin muinoin isoäidilläni ennen radion iltahartautta :-) )

Mutta asiaan: Minkä vuoksi (Esko V.) olet niin skeptinen tämän Cernin uuden havainnon suhteen? Oletko saavuttanut jo konservatismin yläikärajan? Maallikkona olen ymmärtänyt asian niin, että nyt kyse on neutriinoista, ei siis fotoneista. Onko neutriinon kyky kuljettaa informaatiota sama kuin fotoneilla? Oletettavasti ei ole, koska sillä on olematon massa. Tai ainakin fotonin ja neutriinon massa on erilainen suhteessa toisiinsa.
Mielestäni väitteet siitä, että suhteellisuusteoria menisi uusiksi, jos Cernin uusi tutkimustulos pitää kutinsa, ei pidä paikkaansa. Syksykin voisi arvostaa meidän maallikoiden pähkäilyjä vähän enemmän: Mikäli kaikki uusi ja tärkeä tieto pitää jättää "ammattilaisten" harkintaan, mitä merkitystä näillä blogikirjoitteluilla sitten ylipäätään olisi?

P.S.V.

1988 Nature julkaisi etevän tutkijan J.Benvenisten työtovereineen kirjoittaman artikkelin veteen homeopaattisin menetelmin varastoituneesta muistista. Pian osoittautui kuitenkin, että eri tutkijaryhmät eivät Benvenisten menetelmää käyttäen onnistuneet osoittamaan vedellä olevan muistia. Benveniste-affair näytti olevan loppuun käsitelty.

Nature ja muut tiedejulkaisut julkaisivat vuosien kuluessa useita epäonnistuneita yrityksiä, mutta myös yrityksiä, joita olisi voinut tulkita Benvenisten tulosten mukaisesti. Erityistä huomiota herätti tutkija Ennisin positiivinen tulos.

http://www.weirdtech.com/sci/expe.html

Joidenkin tutkijoiden mielestä vesi voi tuntea lähelläolijan psyykkisen kentän. Esimerkiksi taikuri Randin tapainen skeptisismi voi estää toivotun ilmiön. Fysiikan tohtori Matti Pitkäsen teoria ihmisestä voisi selittää tämän:

http://matpitka.blogspot.com/2011/01/does-water-represent-genetic-code.html

Itselläni ei ole mitään suhdetta tai kantaa homeopatiaan, mutta naapurini (opettajan) koiralla, jonka hyvin tunsin, oli pitkään kestänyt jalkakipu, jolle eläinlääkäri ei ollut voinut mitään. Eräänä päivänä opettaja sai kollegaltaan homeopaattisen tabletin, jonka syötti koiralleen sillä tuloksella, etä jalka parani välittömästi ja lopullisesti.

Juffo

Veden muistista on paljon puhuttu ja homeopatia ilmeisesti juuri toimii muistin avulla. Miksei vedellä voi olla muistia?

Petri Riikonen

Juffo, sikäli kuin tiedän, ei ole mitään tieteellistä syytä olettaa, että vedellä olisi muisti siinä mielessä kuin homeopatia esittää. Eli mikään, mitä tiede tietää veden ja muiden molekyylien käyttäytymisestä ei minun tietoni mukaan tue tuollaisen muistin olemassaoloa.

Tietääkseni homeopatian tehoa ei voi perustella millään muulla tieteen tuntamalla molekulaarisella vaikutuksella kuin plasebo- eli lumevaikutuksella. Totta kai sekin on molekulaarinen vaikutus siinä mielessä, että elimistön molekyylit reagoivat. Mutta ne eivät reagoi homeopaattiseen aineeseen vaan aivoissa muodostuneeseen vakaumukseen siitä, että hoidolla voi olla tehoa.

Lumevaikutus on lääketieteen tuntema ja tunnustama vaikutus, ja on sinänsä hyvä asia, jos joku saa helpotusta oireisiinsa vaikkapa sitten lumevaikuksen kautta.

Toinen juttu on kuitenkin se, että mielestäni lumevaikutukseen perustuvia lääkkeitä ei olísi eettisesti perusteltua suositella yleiseen potilaskäyttöön siinä mielessä kuin lääketieteen tunnustamia lääkkeitä. Lumelääkkeiden teho kun on sattuman ja uskon kauppaa. Lääketieteen tunnustamat lääkkeet tutkitusti tehoavat, uskoipa niiden tehoon tai ei.

Tosin yksi täsmennys vielä: Tietääkseni lumelääkkeen teho ei välttämättä vaadi potilaan tietoista päätöstä uskomisesta hoitoon, vaan vain sitä, että aivojen reagointijärjestelmä vaikkapa alitajuisesti vakuuttuu hoitotilanteesta. Siksi lumelääke voinee tehota aikuisten ihmisten lisäksi myös lapsiin ja jopa eläimiin. Mutta koska teho on niin sattuman kauppaa, lumelääkkeen käyttö on mielestäni eettisesti ongelmallista varsinkin sellaisissa tilanteissa, joissa tauti on vakava ja voisi olla hoidettavissa lääkkeillä, joiden teho on tieteellisesti osoitettu.

Petri Riikonen

Vielä yksi täsmennys tuohon lumevaikutusasiaan. Epäilemättä lumevaikutus on mukana kaikessa lääkinnässä, niin että myös kaikkien lääketieteen tunnustamien lääkkeiden vaikutus perustuu osaksi lääkemolekyylien molekulaariseen hoitovaikutukseen ja osaksi lääkkeenoton aiheuttamaan lumevaikutukseen. Ja tietenkin mitä vahvemmin tuo lumevaikutus parantaa lääkkeen ottajan oloa, sitä parempi. Olennainen ero esimerkiksi homeopaattisiin lääkkeisiin on kuitenkin se, että homeopaattiset lääkkeet perustuvat PELKKÄÄN lumevaikutukseen, eli jos se jää tulematta, vaikutusta ei ole ollenkaan.

Henkilökohtaisesti en pidä pahana, jos aikuinen ihminen omasta tahdostaan käyttää jotain pelkkään lumevaikutukseen perustuvaa lääkettä omaan vaivaansa. Mutta lumelääkkeen suosittelemisessa toiselle ihmiselle pitäisin kielen keskellä suuta. Itse an ainakaan kehtaisi suositella pelkkää lumelääkettä vakavasti sairaalle ihmiselle enkä lapselle.

Seuraa 

Tieteen tykkääjä

Petri Riikonen on Tiede-lehden toimitussihteeri ja mikrobiologi, jota kiinnostaa elämä, maailmankaikkeus ja kaikki. Hän etsii tieteestä hyötyjä ja iloja.

Teemat

Blogiarkisto