Luonnonmarjat ovat kimalaisten pölytyksen varassa. Kuva: <span class="photographer">Lehtikuva</span>
Luonnonmarjat ovat kimalaisten pölytyksen varassa. Kuva: Lehtikuva

Ilman kimalaisia mustikkasadot uhkaavat jäädä olemattomiksi.

Huonolta näyttää. Varvikossa ei näy raakileen raakiletta. Ei vaikka kuinka pöyhisi. Voi olla, että kunnon mustikkamättään löytäminen vaatii tänä kesänä tavallista enemmän kävelyä ja kärsivällisyyttä.

Toukokuun alussa vaikutti vielä lupaavalta. Keväinen helleaalto röyhäytti mustikan kukkimaan aikaisin. Punertavia nuppuja komeili siellä täällä.

Jotain kuitenkin tapahtui. Kukat karisivat, mutta raakileet jäivät tulematta.

Marjojen kehittyminen riippuu kahdesta asiasta. Tarvitaan suotuisaa säätä ja pölyttäviä hyönteisiä. Useampi peräkkäinen kylmä yö palelluttaa herkästi nuput ja auenneet kukat. Myös pölyttäjien liikkeellelähdön pitää osua samaan aikaan kukinnan kanssa.

Mututuntumani sanoo, ettei osunut. Pölyttäjiä lenteli tänä keväänä harvakseltaan. En itse asiassa muista nähneeni kimalaisia ja mehiläisiä koskaan näin vähän, vaikka säät ovat olleet suotuisat.

Samaa voi päätellä Luonnonvarakeskuksen laatimista satoennusteita. Koko maan kattavien raakilehavaintojen perusteella mustikan kukat pölyttyivät tänä vuonna monin paikoin heikosti. Juhannukseen mennessä kukista oli päätynyt raakileiksi alle puolet.

Suomen mustikkasato on pitkälti kimalaisten varassa. Ilman niitä piirakat jäävät leipomatta. Kimalaiset ovat superpölyttäjiä. Tutkimusmetsä, johon ”istutettiin” kimalaisia, tuotti 12-kertaisen mustikkasadon verrattuna metsään, jota ei autettu. Monien marjojen, hedelmien ja luonnonkukkien lisäksi kimalaiset pölyttävät mielellään myös viljelyksien rapsia, rypsiä ja apilaa.

Itse asiassa iso osa kaikesta ruoantuotannosta lepää kimalaisten ja muiden luonnonpölyttäjien varassa. Niiden katoaminen vaikuttaisi suoraan satoihin ja ruoan hintaan.

Maailmalta kuuluu huo

lestuttavia uutisia. Kimalaisten ja muiden pölyttävien hyönteisten kannat kutistuvat. Syitä on todennäköisesti useita. Ainakin niiden elinympäristöt ovat käymässä vähiin.

Kimalaisten suojelussa löytyy hommia jokaiselle. Pienet teot riittävät. Eivätkä ne edes vaadi vaivannäköä.

Hallittu hoitamattomuus on kimalaisen mieleen. Se kiittää, jos jätät osan pihasta vähän villimpään kesäkuntoon. Ruohonleikkuusta voi kerrankin hyvällä syyllä laistaa. Pienikin apilapöheikkö tarjoaa ruokaa ja suojaa. Kimalaiset rakastavat risukasoja, lehtikomposteja ja kuoppia. Pelkkä luonnonkukkapuska parvekkeella ruokkii kymmeniä kimalaisia kaupungin keskustassa.

Sitä paitsi pörröturkkisten kimalaisten elämää on hauska seurata. Samalla voi varmistaa lähiseudun marjasadon.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Hae blogista

Blogiarkisto