Elämme yhä pidempään, mutta takaraja häämöttää.

Ranskalainen Jeanne Calment muistetaan kahdesta asiasta: 122 vuoden ikäennätyksestä ja huumorintajusta, jonka teräsrouva säilytti loppuun asti. ”Minulla on vain yksi ryppy ja istun sen päällä”, hän vitsaili toimittajille 110-vuotissyntymäpäivillään.

Selitys vuonna 1997 kuolleen Calmentin pitkäikäisyyteen saattoi piillä geeneissä. Hänen molemmat vanhempansa saavuttivat yli 80 vuoden iän, mikä oli 1800-luvulla äärimmäisen poikkeuksellista. Calmentin kerrotaan aloittaneen miekkailun 85-vuotiaana, pyöräilleen vielä satavuotiaana ja asuneen omassa kodissaan 110-vuotiaaksi.

Terveiden harrastusten vastapainoksi hän vietti kosteaa ja tupakansavuista elämää. Sätkä paloi suupielessä 117-vuotiaaksi. Iltaisin teräsrouva naukkaili portviiniä ja herkutteli suklaalla.

Jokaisella lajilla on oma enimmäiselinikänsä. Banaanikärpänen elää kuukauden päivät, valas voi yltää jopa 150-vuotiaaksi. Ihmisen maksimi on luultavasti 120 vuoden korvilla.

Jeanne Calment on ainoa, joka on todistetusti ylittänyt maagisena pidetyn rajapyykin. Voi olla, ettei hänen ennätystään koskaan rikota.

Jo vuosia julkisuudessa on liikkunut väitteitä, että ensimmäinen 150-vuotiaaksi elävä ihminen on jo syntynyt. Vanhenemistutkijoiden pasmoja on sekoittanut kiistelty biogeronto Aubrey de Grey, jonka mukaan meitä odottaa tuhatvuotinen elämä. Geenitekniikka tekee ihmisistä kuolemattomia. Ainakin melkein.

Toiveajattelua, tyrmäävät yhdysvaltalaistutkijat arvostetussa Nature-lehdessä. He vetoavat lahjomattomiin tilastoihin lähes neljästäkymmenestä maasta.

Väestön odotettavissa oleva elinikä on kohonnut kaikissa vauraissa maissa jo pitkään. Useimmat meistä elävät yhä vanhemmiksi. Vuonna 1966 Suomessa eli 19 satavuotiasta, nyt heitä on jo lähes 800.

Sama koskee yläikärajaa. Viime vuosisadan loppupuolella se kipusi aina 115 vuoteen, kunnes – pian Jean Calmentin kuoleman jälkeen – pysähtyi kuin seinään.

Todennäköisyys, että joku maailmassa eläisi 125-vuotiaaksi, on nyt vähemmän kuin yksi kymmenestätuhannesta. Näköpiirissä ei ole mitään sellaista lääketieteen läpimurtoa, joka muuttaisi tilanteen.

Villissä luonnossa pitkä elämä on poikkeus. Siellä tullaan syödyksi tai kuollaan muista syistä ennen aikojaan. Vanhuus on turvattu vain niille eläimille, jotka ihminen on ottanut suojelukseensa.

Homo sapiens on pystynyt kehittyneissä yhteiskunnissa saavuttamaan aseman, jossa vanheneminenkin on mahdollista. Ihmislajin pitkäikäisyys saattaa olla vain elintasoon liittyvä etuoikeus.

Etuoikeus kannattaa käyttää viisaasti, hetkestä nauttien. Siinä sivussa saattaa myös elää hieman pidempään.

Suomalainen tervaskanto, arkkiatri Arvo Ylppö, paljasti 95-vuotissynttäreillään vuonna 1982 oman hyvän elämän reseptinsä: ”Olen elänyt niin kuin mukavalta tuntuu.”

Ei hullumpi neuvo.

Hyvää alkanutta Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuotta Tieteen lukijat!