Moniin kansanuskomuksiin voi suhtautua kuin kolikon heittoon.

Heinäkuun 25. päivä on edessä yksi kesän murheellisimmasta hetkistä. Ikiaikaisen uskomuksen mukaan Jaakko heittää tuolloin kylmän kiven veteen nimipäivänsä kunniaksi. Siitä alkaa uimavesien kylmeneminen.

Paitsi, ettei kylmene.

Tämä, kuten moni muukaan vanhan kansan uskomus ei pidä paikkaansa. Asia selvisi, kun Suomen ympäristökeskuksen tutkijat kävivät läpi kymmenien järvien mittaustietoja aina 1960-luvulta lähtien.

Jaakon päivä osuu keskimäärin kauteen, jolloin Suomen järvet ovat vasta lämpenemässä. Nykytietämyksen mukaan järvet alkavat jäähtyä vasta elokuun alkupuolella. Kunnian tai syyllisyyden – kuinka vaan halutaan – kylmän kiven nakkaamisesta voisi antaa Jaakon sijasta vaikkapa Toimille (6.8.).

Eikä tämä ole ainoa huti. ”Etana, etana, näytä sarves, onko huomenna pouta”, kuuluu vanha lastenloru.

Eihän etana voi sitä tietää. Sarvensa tai oikeammin silmänvartensa etana nostaa pystyyn lähtiessään liikkeelle. Reissuun se heittäytyy vain silloin, kun on tarpeeksi kosteaa, kuten sateella. Kansanuskomuksen viisaus taitaa olla siinä, että sadetta seuraa yleensä pouta.

Pihlaja on yhtä huono ennustaja kuin etana. Se ei povaa meille tulevaisuutta vaan kertoo menneestä. Sanotaan, ettei pihlaja jaksa kahta kantaa: marja- ja lumikuormaa. Marjoja pullistelevasta puusta ei voi kuitenkaan päätellä tulevan talven säätä. Pihlajalla ei yksinkertaisesti ole paukkuja tuottaa runsasta satoa peräkkäisinä syksyinä. Siinä syy marjavuosien vaihteluun.

Poikkeuksiakin löytyy. Väitetään, että mätäkuussa (23.7.–.23.8.) kannattaa varoa loukkaamasta itseään, koska silloin haavat märkivät eivätkä hevillä parane. Heinä-elokuussa on kuumaa ja kosteaa, mikä tarjoaa ihanteelliset olot mikrobeille.

Vanha kansa taisi osua tässä oikeaan. Hiljattain on osoitettu, että mätäkuussa sairaalaan tuodaan tavallista enemmän leikkaushoitoa tarvitsevia infektiopotilaita kuin muina aikoina. Myös leikkauksen jälkeiset haavainfektiot ovat yleisempiä kuin muulloin.

Vanhat sanonnat elävät, mutta uusia syntyy harvakseltaan. Se on tavallaan sääli, ja kertoo aikojen muutoksesta. Nykyihmisellä ei ole enää tarvetta keksiä eikä viljellä varsinkaan säätä koskevia uskomuksia.