Kirjoitukset avainsanalla tutkimus

Tytöt innostuvat, kun joku näyttää mallia. Kuva: <span class="photographer">Getty Images</span>
Tytöt innostuvat, kun joku näyttää mallia. Kuva: Getty Images

Stereotypia kaljusta partasuusta valkoisessa takissa alkaa natista.

Kahvi hulahti henkitorveen aamiaispöydässä, kun tytär ilmoitti tietävällä teininäänellä: isä, mä olen itse asiassa tosi hyvä matematiikassa ja voisin ryhtyä isona tutkijaksi, esimerkiksi kemistiksi.

Hihkaisin ilosta, vaikka kurkkua korvensi. Taas on yksi lasikatto rikottu.

Naiset eivät tunnetusti tieteessä juhli. Vaikka naiset ovat Suomessa miehiä koulutetumpia, heitä on tutkijoista vain kolmannes. Osuus toki vaihtelee aloittain.

Epäsuhta on selkein tieteen ykköspesteissä. Jopa 70 prosenttia professoreista on miehiä.

Naiset ovat alakynnessä varsinkin luonnontieteissä ja tekniikan alalla, ja se voi juontaa juurensa jo peruskoulusta. Tutkimusten mukaan kaikki ekaluokkalaiset tykkäävät matematiikasta, mutta jo kolmannella luokalla nostaa päätään sukupuoliero: tyttöjen kiinnostus hiipuu. He eivät luota kykyihinsä, vaikka oma osaaminen olisi oivallista. Pojat sen sijaan porskuttavat, vaikka taidoissa ei olisi kehumista.

Mistä kiikastaa? Science-lehdessä muutama vuosi sitten julkaistu tutkimustulos tarjoaa yhden vastauksen. Jo kuusivuotiaana tytöt ajattelevat, että fiksuus on vain miehinen ominaisuus. Varhaiset ajatukset poikien paremmuudesta painuvat ihon alle ja estävät tyttöjä loistamasta. Syntyy itseään ruokkiva stereotypia.

Pinnan alla kuitenkin kuplii. Käsitys tutkijasta säröilee. Mielikuvia on jo pitkään kartoitettu tutkimuksissa, joissa lapsia ja nuoria on pyydetty piirtämään tutkija. Valtaosa loihtii paperille miehen, ani harva naisen. Eivät edes tytöt. Piirroksissa pönöttää yleensä kalju, parrakas mies valkoisessa takissa koeputkien ympäröimänä.

Hiljattain tuuli on kääntynyt. Naishahmo löytyy nyt jo joka kolmannesta piirroksesta ja tytöillä nainen on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Muutoksesta voi kiittää tiedekasvattajia ja ehkä mediaakin, joka muistaa nostaa myös naisia esiin tiedejutuissa.

Eniten uskon kuitenkin mallioppimiseen. Tutkimusten mukaan tytöt innostuvat tieteestä, jos heillä on joku, joka näyttää mallia: äiti, isä, kummin kaima tai julkinen esikuva. Roolimallit tekevät oudon asian tavalliseksi ja saavutettavaksi.

Vinkki Suomen Akatemialle. Jos haluatte tytöt mukaan, tehkää tieteen huiput näkyviksi. Aloittakaa akateemikoista. Aplodit teille Riitta, Irma, Sirpa, Eva-Mari ja Kaisa!

Kommentit (54)

Ventura Coast Cleaning Services
3/54 | 

This is great.  Women can truly do anything today.  The old social norms have been thrown out.  With the rise of women in the workforce and professions, there has been an equal rise in services performing some of the traditionally female roles around the house.  Professional house cleaning is a perfect solution.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nisäkästutkija laski karhun voimat. Kuva: <span class="photographer">iStock</span>
Nisäkästutkija laski karhun voimat. Kuva: iStock

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

Mistä tunnistaa keksinnön, joka tulevaisuudessa mullistaa maailmaa? Ei mistään.

Tarinan mukaan Britan

nian valtionvarainministeri tivasi kerran eräältä Kuninkaallisen tiedeseuran arvovaltaiselta jäseneltä, mitä käytännön hyötyä hänen eriskummallisesta tutkimuksestaan on yhteiskunnalle. ”Ei aavistustakaan, mutta todennäköisesti voit pian verottaa sitä”, kuului tutkijan vastaus.

Tapahtuman ajankohta oli 1800-luvun puoliväli ja tutkija Michael Faraday, jonka havainnoista tuli sittemmin modernin fysiikan kulmakiviä. Hänen suurimpiin saavutuksiinsa kuuluvat sähkömagneettisen induktion ja elektrolyysin keksiminen sekä sähkömoottorin kehittely. Ilman Faradayn keksintöjä ei olisi lentokoneita, tietokoneita eikä kännyköitä. Kukaan ei somettaisi eikä huristelisi sähköautolla.

Tiedettä, joka ei tuota välittömiä käytännön sovelluksia, kutsutaan perustutkimukseksi. Perustutkijalla on vapaus hämmästellä ja tutkia juuri sitä, mikä eniten kiinnostaa. Kummastella kuten Faraday.

Vaikka tieteen teko on arkista puurtamista, sen huippuhetket, uudet teoriat ja läpimurrot, syntyvät usein mielen harhapoluista. Kerrotaan, että Albert Einsteinin suhteellisuusteoria lähti liikkeelle villistä ajatusleikistä: Mitä jos voisin istahtaa valonsäteen selkään? Mitä sieltä näkisin?

Hämmästely, kysyminen ja leikkisä mieli ovat tärkeä osa ihmistä. Jokin aika sitten päädyimme toimituksen kokouksessa pähkäilemään eläinkunnan voimasuhteita. Kuka on kaikkein vahvin? Paljonko karhu nostaisi penkistä?

Asian ratkaiseminen vaati yhteydenottoa Helsingin yliopistoon. Nisäkästutkija Heidi Kinnunen ei osannut suoralta kädeltä vastata. Karhun lihasvoimia on tuskin kukaan tutkinut.

Heidi suostui kuitenkin leikittelemään ajatuksella, kummastelemaan. Biologin ja voimanostajan yhteispelillä syntyi lopulta valistunut arvaus. Vastaus ei varmasti täytä tiukimpia akateemisia kriteerejä, mutta ei sen väliä. Kysyminen on tieteessä paljon tärkeämpää kuin todistusten aukottomuus.

Ai niin. Päihittäisikö karhu penkkipunnerruksessa Jari ”Bull” Mentulan? Tieto löytyy uunituoreesta Tiede vastaa -erikoisjulkaisusta, jonka voit ostaa itsellesi tai lahjaksi lehtipisteistä. Mukana on 100 muutakin kiperää kysymystä, joihin tieteen ammattilaiset innostuivat vastaamaan.

Aurinkoista kesän odotusta Tieteen lukijat!

Kommentit (0)

Keksintöjä syntyy, kun tutkijat saavat vapaasti haahuilla.

Annoimme lukukauden päätteeksi Tiede-lehden lahjaksi sadalle lukiolaiselle ja yläkoululaiselle.

Pyysimme opettajilta ehdotuksia lehtistipendin saajiksi. Perusteluja oli riemastuttava lukea. Vaikka jotkut innostuivat povaamaan oppilaalleen huippututkijan uraa ja yksi jakoi jo nobelinkin, useimmat tyytyivät kehumaan oppilaidensa tiedonjanoa, intoa ja aktiivisuutta.

Myös sellaista aktiivisuutta, joka ei näy arvosanoina vaan esimerkiksi elävänä luontoharrastuksena tai hyvän hengen luomisena luokkaan.

Mukana oli myös seuraava perustelu: ”Miksi se on niin? Voisiko asia olla myös näin? Oppilaan vilpittömästi esittämät ihmettelevät kysymykset tunneilla haastavat opettajankin miettimään omia perustelujaan ja tarkistamaan ajatteluaan. On virkistävää ja motivoivaa, että saa opettaa tällaista nuorta.”

Stipendillä palkitun nuoren ominaisuudet ovat oikeastaan samoja, joita vaaditaan tutkijalta. Olennaisinta on epäily, kysyminen. Se on tieteessä paljon tärkeämpää kuin todistusten aukoton varmuus. Suuret keksinnöt ovat syntyneet silloin, kun tutkijat ovat saaneet vapaasti ihmetellä.

Yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa ihmettelyn aika alkaa olla kortilla. Kaikesta säästetään. Leikkaukset ovat vieneet arjen kampuksilla niin ahtaalle, että moni tutkija on muuttanut parempien olojen perässä ulkomaille. Suomi kouluttaa kalliisti, ja joku muu kerää hedelmät. Ei kuulosta kovin fiksulta.

Helsingin yliopiston viestinnän professori Anu Kantola aistii ilmassa muutoksen tuulia. Päättäjien odotukset ja asenteet eivät ole enää entisensä. Tieteen vapaudesta ja perustutkimuksesta höpiseviä tutkijoita on alettu pitää turhina. Heitot tyhjäntutkijoista ja kaiken maailman dosenteista ovat oireellisia.

Nyt haetaan tehoja. Soveltavaa ja lyhytjänteistä tutkimusta arvostetaan ja se saa rahoitusta. Muu nähdään hyödyttömänä puuhasteluna tai turhuutena. Suomella ei ole varaa samppanjaan ja vaahtokarkkeihin.

Kyseessä on kuitenkin näköharha. Yliopistot eivät ole kone, eikä missään ole ruuvia, jota vääntämällä kone alkaisi suoltaa huipputiedettä, Kantola muistutti toukokuussa Helsingin Sanomissa.

Innovaatioita ei voi tilata sormia napsauttamalla. Huippua syntyy hitaasti, jos ollenkaan.

Jos ihmettely ja perustutkimus eivät ole kunniassa, on kuin rakentaisi hiekalle. Uudet nokiat jäävät haaveeksi.

Joutilasta ihmettelyaikaa alkukesään Tieteen lukijat!

Kommentit (1)

Kukaan ei maailmassa kuole enää nälkään. Tiedemiehet kasvattavat isoissa akvaarioissa kaloja, levää ja meriheinää, jotka jalostetaan nälkäisten ravinnoksi. Lisäämällä sekaan sopivia kemikaaleja saadaan ruokaa, joka maistuu pihviltä, vihanneksilta tai vaikkapa vuosikertaviskiltä.

Näin ennustettiin 2000-luvun ruokahuoltoa Otavan Mitä-Missä-Milloin-kirjassa vuonna 1966.

Tulevaisuuden ennustaminen on helppoa mutta ajoittaminen vaikeaa. Viskille maistuvaa kalaproteiinipatukkaa ei myydä vieläkään lähikaupassa.

Perusvaikeus piilee siinä, että emme voi ennalta aavistaa, millaisia tuloksia tiede tuottaa. Jos tietäisimme 2000-lukua mullistavat keksinnöt, ne olisi jo tehty.

Joskus sentään osuu kohdilleen. 1969 professori Osmo A. Wiio ennakoi teoksessaan Tieteen eturintamassa vuoden 2000 paikkeille yhteiskuntaa, jossa päivän lehden lukeminen, kirjojen lainaaminen, pankkiasiat ja ostokset hoidetaan kotoa käsin "television kaltaisella lukulaitteella". Kuulostaa kovasti internetiltä.

Samalla kirjassa Wiio ennusti, että vuoteen 2000 mennessä sähköautot "melkoisen suurella varmuudella" korvaavat bensiinillä ja öljyllä käyvät autot. Metsään meni. Autoilun sähköistymistä saadaan odottaa vielä hyvä tovi.

Aina epäonnistunut ennuste ei ole huti vaan näköharha. Uudet teknologiat lyövät harvoin itsensä läpi kertarysäyksellä. Maailma muuttuu hivuttaen ja huomaamatta.

Etätyöstä paasattiin suu vaahdossa 1980-luvulla, mutta vasta viime vuosina se on lunastanut lupauksensa.

Tieteiskirjallisuudesta tutut lentävät autot ovat tulleet markkinoille, ja 3D-tulostimet printtaavat jo melkein mitä vain: lentokoneen siipiä, luun korvikkeita ja kahvikuppeja.

Ihmiselle on tyypillistä aliarvioida tulevaisuutta. Kuvittelemme sen muistuttavan nykyaikaa pienillä muutoksilla höystettynä. Mielikuvitus ei veny pidemmälle, vaikka pitäisi. Poliitikolle tulevaisuus on vaalikausi, sijoittajalle kvartaali. Tulevaisuuden näkijälle lyhyin aika, johon tähtäin edes kannattaa suunnata, on jossain sadan vuoden tuolla puolen. Kun osaa nostaa katseensa omia kengänkärkiä pidemmälle, näkee kirkkaammin, minne maailma saattaa olla menossa.

Yhdysvaltalainen futurologi Edward Cornish sanoo mielestäni viisaasti: Melkein kaikella, mitä emme tiedä tulevaisuudesta, on vähän merkitystä, kun taas se vähä, mitä voimme tietää, on äärimmäisen tärkeää, koska se auttaa meitä tekemään parempia päätöksiä.

Tiede ja teknologia antavat hyvät eväät, kunhan niitä käytetään oikealla ja tehokkaalla tavalla ihmiskunnan ja maapallon hyväksi. Kun vaihtoehdot ovat pöydällä, voimme valita mahdollisten tulevaisuuksien välillä.

Valoisaa kevättä Tieteen lukijat!

 

Kommentit (6)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1785
1/6 | 

Paljon kohistaan myös tekoälystä. Kone pystyy jo kukistamaan parhaat shakkimestarit.

Teuvo Kohosella on varmasti näkemystä tekoälystä. Hän ottaa maltillisen asenteen:

https://www.google.fi/#q=teuvo+kohonen&spf=1

””Kohonen tunnetaan paitsi neuroverkkoasiantuntijana myös älykkäiden koneiden ja tulevaisuuden tietotekniikan tutkijana. Milloin älykkäät koneet tulevat?
”Aina sanotaan, että ne ovat ihan nurkan takana. Ilman muuta tekoälymenetelmiä tullaan käyttämään entistä enemmän, varsinkin lääketieteen ja kielenkääntämisen tietokannoissa. Mutta jos inhimillisiä kykyjä haetaan koneille niin ne pysyvät siellä nurkan takana pitkään.”

Kohonen on sitä mieltä, että neuroverkkojenkin mahdollisuudet ovat aika rajalliset, jos ei ruveta ottamaan biologiaa tarkemmin huomioon.””

Jotkut koneälyn suunnittelijat  olettavat koneiden tulevan lopulta elämyksellisesti tietoisiksi. Tietoisuuden mysteeri on kuitenkin edelleen ratkaisematta. Monet valitsevat uskomuksen tietämisen sijaan ja sanovat tietoisuuden olevan aivotoiminnan kääntöpuoli tai jotain muuta fysikaalista. Ainoa perustelu on tietoisuuden tilojen ja aivotilojen kohtalainen korrelaatio.

Ajatuksena ahdistava on joidenkin koneälyn innokkaiden kehittäjien tavoite: biologisesti elotonta maailmaa hallinnoiva tunteeton robottikollektiivi.

Vierailija
2/6 | 

"Tieteiskirjallisuudesta tutut lentävät autot ovat tulleet markkinoille". Tämä herättää muutamia kysymyksiä:

1) mitkä firmat valmistaa lentäviä autoja?

2) missä maissa nämä on ovat luvallisia kulkuvälineitä liikenteessä?

3) paljonko maksaa?

4) minkälainen ajokortti vaaditaan?

jukka

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat