Kirjoitukset avainsanalla tiede

Legenda ”kissamargariinista” elää. Kuva: <span class="photographer">Shutterstock</span>
Legenda ”kissamargariinista” elää. Kuva: Shutterstock

Vanhat uskomukset eivät tahdo karista, vaikka tiede saisi selville mitä.

Muistaako joku vielä 1960-luvun kuumimman ruokaskandaalin?

Näin siitä riimiteltiin: ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne lyödään Suvikultaan.” Tai: ”Ennen Paasivaaran rinteillä juoksenteli kissa, nyt se tulee kotiin margariinipaketissa.”

Kohu leimahti liekkeihin helmikuussa 1961, kun Uusi kuvalehti väitti, että margariinin raaka-aineena käytetään eläinten raadoista keitettyä rasvaa. Rasvakeittimeen kipataan sorkat, nahat, kaviot, hännät, pääkallot, sarvet ja siinä sivussa puolimädät jänisten, koirien ja kissojen raadot.

Lehden haastattelemat teuraskeittämön työntekijät kertoivat kauhutarinoita eläinjätelasteista, joissa kuhisi matoja kuin muurahaisia pesässä. Raatorasvaa kuljettavien kuorma-autojen oli nähty kaartavan Paasivaaran margariinitehtaalle Helsingin Herttoniemeen.

Tikun nokkaan joutui kansainvälinen elintarvikejätti Unilever, joka omisti margariinitehtaan. Unileverin maine oli jo aiemmin rapautunut rasvaskandaaleissa Saksassa ja Hollannissa. Uuden kuvalehden artikkeli heitti rasvaa kyteviin liekkeihin. ”Syömmekö jalostettua saastaa? Keinotteleeko ulkomainen margariinitrusti suomalaisten terveydellä?”

Meijeriteollisuus otti kohusta kaiken irti. Margariinin levittäminen leivän päälle oli vähintäänkin epäilyttävää. Voita markkinoitiin aitona ja oikeana luonnontuotteena.

Mirrinraatoja tai ei, voin myynti kasvoi, ja margariinin käyrät painuivat alamäkeen. Keskustelu ei ottanut laantuakseen. Kattia kanssa. ”Kissamargariini” puhutti pari vuotta lehdistössä ja oikeussaleissa.

Samalla meni kasvimargariinien maine pitkäksi aikaa. Eikä se taida olla tahraton vieläkään. Ainakin iäkkäämpi polvi epäilee yhä, mahtaako margariini olla kelpo tavaraa.

Joka kerran keksitään, sitä aina epäillään, sanoo sananlasku. Se sopii tähänkin. Ei auta vaikka kuinka todistaisi, että nykymargariini valmistetaan kasvirasvoista eikä raadoista. Legenda elää.

Syy löytyy korvien välistä. Ihmismielen on hankala kääntää takkia. Kerran koettu ja opittu istuu lujassa.

Uskomme herkästi ensimmäisen kuulemamme tiedon ja pitäydymme siinä. Uusi ei mene perille, koska ihmisellä on suuri tarve löytää vahvistusta omille käsityksilleen. Mieli hylkii vastakkaisia viestejä.

Psykologisissa tutkimuksissa on huomattu, että koehenkilöt vähättelevät todisteita, jotka haastavat omia käsityksiä. Ne tulkitaan aivoissa epäluotettaviksi tai sattuman aiheuttamiksi.

Mikä avuksi? Heittäytyminen. Kannattaa altistaa itsensä vastakkaisille näkökulmille ja mielipiteille. Lue ja kuuntele erilaisia ääniä. Oman kuplan ulkopuolelle astuminen voi tuulettaa käsityksiä. Ei ole häpeä muuttaa mieltä. Se on merkki analyyttisyydestä.

Kommentit (2)

sdsew
2/2 | 

The heel of an original AM1 should be curved and the midsole piece should be straight. In addition, the heel is sturdy. The shape <a href="https://www.popkicks.org/">fake jordan 1</a> of the heel often deviates on fake pairs and this is one of the most important indicators for us. With fake Air Max 1s you often see that you can easily press the heel in, the bulge is missing and the part of the midsole also runs diagonally inward. Is this also the case with your pair? Then check the other indicators extra carefully.https://www.popkicks.org/

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koronavirusrokote syntyy ennätysajassa – yhteispelillä. Kuva: <span class="photographer">Getty Images</span>
Koronavirusrokote syntyy ennätysajassa – yhteispelillä. Kuva: Getty Images

Politiikka voisi ottaa oppia tieteestä hyvien asioiden saavuttamiseksi.

Reipas 50 vuotta sitten 21. heinäkuuta 1969 tehtiin historiaa. Ihminen astui ensi kertaa toisen taivaankappaleen pinnalle. Ensi askeleet Kuun kamaralla otti astronautti Neil Armstrong. Kello 4.56.15 hän lausui historialliset sanat: ”Tämä on pieni askel ihmiselle, suuri harppaus ihmiskunnalle.”

Varsin kehittymättömästä teknologiasta huolimatta Kuun valloittaminen ei lopulta ollut ihmiselle mahdotonta, kun koko kansainvälinen yhteisö oli hyväksynyt sen yhteiseksi tavoitteeksi.

Nyt tavoitteeksi on asetettu uuden koronaviruksen nujertaminen, mutta yksituumaisuus loistaa poissaolollaan. Kansainvälinen yhteisö näyttäytyy riitaisampana kuin koskaan. Rajat ja muurit vahvistuvat, ja kansainvälisten organisaatioiden kyky saada aikaan sopuratkaisuja heikkenee. Yhteinen sävel hukkuu soraääniin.

Maailman kaksi mahtia käy kiivasta sanasotaa. Kevään päätteeksi pidetty Maailman terveyskokous muuttui heti alkumetreillä Kiinan ja Yhdysvaltain nahistelun näyttämöksi.

Yhdysvallat syytti Kiinaa maailmanlaajuisesta joukkomurhasta. Presidentti Donald Trump on vihjaillut useaan otteeseen, että virus olisi lähtöisin Wuhanin laboratorioista. Kiinan mukaan Yhdysvallat levittää tarkoituksellisesti valheita ja huhuja.

Pandemian rinnalla jyllää infodemia, väärän ja valheellisen tiedon vuo, joka leviää itse virusta nopeammin. Väärän tiedon levittäjinä ovat kunnostautuneet erityisesti poliitikot.

Tieteessä tilanne on päinvastainen. Tavoite on kirkas ja yhteinen, koronaviruksen taltuttaminen. Sekä julkisen että yksityisen puolen tutkijat ovat tuoneet tuloksensa avoimesti saataville, ja niin tiedon kuin tutkimusvälineiden jakaminen on ollut pyyteetöntä.

Koronaviruksen genomin selvittäminen sujui tutkijoilta ennätysajassa, ja suojaavan rokotteen resepti on tiedossa. Ensimmäiset ihmiskokeet ovat jo täydessä käynnissä.

Vauhti on rakettimainen, kun ottaa huomioon sen, että keskimäärin rokotteen kehittäminen vie kymmenen vuotta. Ilman yhteistä vahvaa tahtoa ja sitoutumista rytminvaihdos ei olisi ollut mahdollinen.

Politik är att vilja – politiikka on tahdon asia. Näin tuumi Ruotsin pitkäaikainen pääministeri Olof Palme. Tahdon asia on myös se, miten maailma selviää koronakriisistä.

Olof Palmen poliittisen ajattelun ytimessä oli velvollisuus ottaa vastuuta maailmasta. Riitaisat maailman päättäjät pitäisi panna Palme-kouluun.

Kommentit (0)

Seeprakuosi suojaa verenimijöiltä – ainakin mallinukkeja.
Seeprakuosi suojaa verenimijöiltä – ainakin mallinukkeja.

Varmaa vastausta tuskin saadaan – ja se kuuluu tieteeseen.

Mitä järkeä on käyskennellä savannilla räikeän musta-valkoisessa kuosissa? Luulevatko tollot seeprat oikeasti, etteivät heinikon kätköissä vaanivat leijonat erota niitä maisemasta? Kirkuva raidoitus suorastaan pomppaa verkkokalvolle.

Seepran raitojen mysteeriä on ratkottu tiedepiireissä pitkään ja hartaasti. Outoa kuviointia pähkäili jo evoluutioteorian isä Charles Darwin, mutta ei hänkään keksinyt niille järkeenkäypää selitystä.

Arvauksia riittää. Vedenpitäviä todisteita jonkin teorian puolesta on kuitenkin vaikea hankkia. Isoja villieläimiä ei voi sulkea laboratorioon testejä varten. 

Yhden selityksen mukaan raidat ovat luonnon oma viivakoodi, jonka perusteella eläimet tunnistavat toisensa. Toinen teoria väittää kuvioiden viestivän seepraoriin tai tamman kelpoisuudesta. Vain kaikkein kirjavimpien ja värikkäimpien raitojen kantajat pääsevät jatkamaan sukua.

Erään mielenkiintoisen hypoteesin mukaan raitojen rajakohtaan syntyy viilentävä ilmavirtaus, joka suojaa seepraa kuumuudelta. Kaikkein yleisin on kuitenkin ollut teoria, jonka mukaan raitakuvio sekoittaa petojen pasmat. Saalistavan leijonan on vaikea erottaa yksittäinen kohde vilisevästä massasta.

Pari kuukautta sitten kuului kummia. Nyt loppui arvuuttelu, kirkuivat otsikot. Raitojen tarkoitus on suojella seepraa verta imeviltä hyönteisiltä, väitti kalifornialaistutkimus.

Katin viikset, vai pitäisikö sanoa seepran tuntohaivenet. Yhtä oikeaa selitystä ei ole eikä tule. Tiede tarjoaa vain suurempia ja pienempiä todennäköisyyksiä.

Ihmismieli rakastaa yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Se ei tähtää totuuden etsimiseen, vaan usein sille riittää, että löytyy jokin ratkaisu. Mitä simppelimpi, sitä parempi. Samat mekanismit jylläävät tieteentekijöiden päässä. Ei heidänkään ole helppo luopua lempi-ideoista tai kaiken kattavista teorioista.

Evolutiiviset selitykset tulkitaan herkästi väärin. Evoluutio ei noudata mitään suunnitelmaa eikä sillä ole päämäärää. Raitojen alkuperää kiinnostavampaa on se, miksi ne ovat yhä olemassa.

Raidat ovat voineet kehittyä aivan muuhun kuin mihin seepra niitä nyt tarvitsee. Käyttötarkoitus muuttuu. Seksikin keksittiin kaksi miljardia vuotta sitten lisääntymiseen, mutta siitä ei seuraa, että kaiken seksuaalisen käyttäytymisen pitäisi tähdätä lisääntymiseen.

Kommentit (3)

Nisäkästutkija laski karhun voimat. Kuva: <span class="photographer">iStock</span>
Nisäkästutkija laski karhun voimat. Kuva: iStock

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

Mistä tunnistaa keksinnön, joka tulevaisuudessa mullistaa maailmaa? Ei mistään.

Tarinan mukaan Britan

nian valtionvarainministeri tivasi kerran eräältä Kuninkaallisen tiedeseuran arvovaltaiselta jäseneltä, mitä käytännön hyötyä hänen eriskummallisesta tutkimuksestaan on yhteiskunnalle. ”Ei aavistustakaan, mutta todennäköisesti voit pian verottaa sitä”, kuului tutkijan vastaus.

Tapahtuman ajankohta oli 1800-luvun puoliväli ja tutkija Michael Faraday, jonka havainnoista tuli sittemmin modernin fysiikan kulmakiviä. Hänen suurimpiin saavutuksiinsa kuuluvat sähkömagneettisen induktion ja elektrolyysin keksiminen sekä sähkömoottorin kehittely. Ilman Faradayn keksintöjä ei olisi lentokoneita, tietokoneita eikä kännyköitä. Kukaan ei somettaisi eikä huristelisi sähköautolla.

Tiedettä, joka ei tuota välittömiä käytännön sovelluksia, kutsutaan perustutkimukseksi. Perustutkijalla on vapaus hämmästellä ja tutkia juuri sitä, mikä eniten kiinnostaa. Kummastella kuten Faraday.

Vaikka tieteen teko on arkista puurtamista, sen huippuhetket, uudet teoriat ja läpimurrot, syntyvät usein mielen harhapoluista. Kerrotaan, että Albert Einsteinin suhteellisuusteoria lähti liikkeelle villistä ajatusleikistä: Mitä jos voisin istahtaa valonsäteen selkään? Mitä sieltä näkisin?

Hämmästely, kysyminen ja leikkisä mieli ovat tärkeä osa ihmistä. Jokin aika sitten päädyimme toimituksen kokouksessa pähkäilemään eläinkunnan voimasuhteita. Kuka on kaikkein vahvin? Paljonko karhu nostaisi penkistä?

Asian ratkaiseminen vaati yhteydenottoa Helsingin yliopistoon. Nisäkästutkija Heidi Kinnunen ei osannut suoralta kädeltä vastata. Karhun lihasvoimia on tuskin kukaan tutkinut.

Heidi suostui kuitenkin leikittelemään ajatuksella, kummastelemaan. Biologin ja voimanostajan yhteispelillä syntyi lopulta valistunut arvaus. Vastaus ei varmasti täytä tiukimpia akateemisia kriteerejä, mutta ei sen väliä. Kysyminen on tieteessä paljon tärkeämpää kuin todistusten aukottomuus.

Ai niin. Päihittäisikö karhu penkkipunnerruksessa Jari ”Bull” Mentulan? Tieto löytyy uunituoreesta Tiede vastaa -erikoisjulkaisusta, jonka voit ostaa itsellesi tai lahjaksi lehtipisteistä. Mukana on 100 muutakin kiperää kysymystä, joihin tieteen ammattilaiset innostuivat vastaamaan.

Aurinkoista kesän odotusta Tieteen lukijat!

Kommentit (0)

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat