Kirjoitukset avainsanalla tulevaisuus

On hulluutta jättää hyvä raaka-aine hyödyntämättä.

Mitä me syömme tulevaisuudessa?

Jos ennusteisiin on uskominen, viidenkymmenen vuoden päästä arkiruoka on vain kalpea varjo entisestä. Kiinteä vaihtuu jauheisiin ja puristeisiin. Yksi kapseli aamuin illoin korvaa päivän ateriat.

Ajatus ruokapillereistä on ikivanha. Se esiintyy melkein kaikissa tieteistarinoissa. Jo vuonna 1893 yhdysvaltalainen naisasialiikkeen aktivisti Mary E. Lease ennakoi, että kotiäidit vapautuvat hellan ikeestä 1900-luvun loppuun mennessä. Ruoka ja ruoanlaitto muuttuvat eilispäivän ongelmiksi. Apuun tulevat bioinsinöörit. Kapseleiksi puristetut luonnon antimet pitävät perheen miehet tiellä useita päiviä.

Sopii epäillä. Veikkaan, ettei ruokailu koskaan hoidu pillereitä popsimalla. Jo käytännön ongelmat panevat vastaan.

Aikuinen ihminen tarvitsee noin 2 000 kilokaloria energiaa päivässä. Rasvaksi muutettuna se tarkoittaa yli 222 gramman edestä kapseleita jok’ ikinen päivä. Sekään ei vielä riitä. Elimistö tarvitsee lisäksi proteiineja, hiilihydraatteja ja monia muita välttämättömiä ravintoaineita.

Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen, sanoi aikoinaan tanskalaisfyysikko ja nobelisti Niels Bohr. Ruokavisioihin liittyy ylimääräinen vaikeuskerroin. Syöminen ei ole pelkkää suolen täyttämistä eikä nälän tyydyttämistä. Se on nautintoa, sosiaalista käyttäytymistä ja vahvasti sidoksissa paikalliseen kulttuuriin. Valintoihin kytkeytyy yhä useammin arvolataus. Luomua suosiva Kallion partahipsteri saa osakseen rispektiä, arvostusta. Toisin on Pörsänmäellä.

Omat ja kansalliset tottumukset istuvat tiukassa. Ilman pakkoa suuret ihmismassat eivät hevin muuta syömistään. Siksi on turha kuvitella, että suomalaiset ryhtyvät sankoin joukoin popsimaan hyönteisruokaa. Jotkut tutkijat tarjoavat sitä vaihtoehdoksi nykyiselle lihansyönnille, koska hyönteisten tuotanto kuormittaa ympäristöä vähemmän kuin lihakarja. Sirkoista ja toukista saa myös proteiinia tehokkaasti.

Suomalaisille paljon luontaisempi keino syödä ekologisesti on lähempänä kuin lähin sirkkafarmi. Jauhomatonugetteja ja torakkarisottoa odotellessa kannattaa syödä kotimaista kalaa.

Valitettavan harva syö. Tonnikaupalla Itämeren silakoita ja sisävesien särkikaloja menee joko tunkiolle tai minkkien suihin. Molemmat kalat ovat entisaikojen herkkuja. Nyt ne kärsivät imago-ongelmista.

Villikalan syönti on todellinen ekoteko. Jokainen pyydetty eväkäs poistaa ravinteita vesistöistä. Itämeri ja rehevöityneet järvet kiittävät.

On silkkaa hulluutta jättää hyvät raaka-aineet hyödyntämättä. Särjet eivät järvistä syömällä lopu.

Herkullista syyskuuta Tieteen lukijat!

Kommentit (1)

Käyttäjä5035
Liittynyt19.10.2017
Viestejä2

Täytyy kyllä sanoa, että olen kerrankin niin samaa mieltä kanssasi. Miksi kotimaista kalaa ei syödä? Ehkä vähän huonosti markkinoitu viime aikoina. Joka kauppakeskuksesta löytyy nykyisin Sushi-ravintola, joka käyttää raaka-aineina näppärästi Kiinasta tuotuja rapuja ja belgialaista lohta, mutta missä ovat Kotimaiset silakkaravintolat?

Kukaan ei maailmassa kuole enää nälkään. Tiedemiehet kasvattavat isoissa akvaarioissa kaloja, levää ja meriheinää, jotka jalostetaan nälkäisten ravinnoksi. Lisäämällä sekaan sopivia kemikaaleja saadaan ruokaa, joka maistuu pihviltä, vihanneksilta tai vaikkapa vuosikertaviskiltä.

Näin ennustettiin 2000-luvun ruokahuoltoa Otavan Mitä-Missä-Milloin-kirjassa vuonna 1966.

Tulevaisuuden ennustaminen on helppoa mutta ajoittaminen vaikeaa. Viskille maistuvaa kalaproteiinipatukkaa ei myydä vieläkään lähikaupassa.

Perusvaikeus piilee siinä, että emme voi ennalta aavistaa, millaisia tuloksia tiede tuottaa. Jos tietäisimme 2000-lukua mullistavat keksinnöt, ne olisi jo tehty.

Joskus sentään osuu kohdilleen. 1969 professori Osmo A. Wiio ennakoi teoksessaan Tieteen eturintamassa vuoden 2000 paikkeille yhteiskuntaa, jossa päivän lehden lukeminen, kirjojen lainaaminen, pankkiasiat ja ostokset hoidetaan kotoa käsin "television kaltaisella lukulaitteella". Kuulostaa kovasti internetiltä.

Samalla kirjassa Wiio ennusti, että vuoteen 2000 mennessä sähköautot "melkoisen suurella varmuudella" korvaavat bensiinillä ja öljyllä käyvät autot. Metsään meni. Autoilun sähköistymistä saadaan odottaa vielä hyvä tovi.

Aina epäonnistunut ennuste ei ole huti vaan näköharha. Uudet teknologiat lyövät harvoin itsensä läpi kertarysäyksellä. Maailma muuttuu hivuttaen ja huomaamatta.

Etätyöstä paasattiin suu vaahdossa 1980-luvulla, mutta vasta viime vuosina se on lunastanut lupauksensa.

Tieteiskirjallisuudesta tutut lentävät autot ovat tulleet markkinoille, ja 3D-tulostimet printtaavat jo melkein mitä vain: lentokoneen siipiä, luun korvikkeita ja kahvikuppeja.

Ihmiselle on tyypillistä aliarvioida tulevaisuutta. Kuvittelemme sen muistuttavan nykyaikaa pienillä muutoksilla höystettynä. Mielikuvitus ei veny pidemmälle, vaikka pitäisi. Poliitikolle tulevaisuus on vaalikausi, sijoittajalle kvartaali. Tulevaisuuden näkijälle lyhyin aika, johon tähtäin edes kannattaa suunnata, on jossain sadan vuoden tuolla puolen. Kun osaa nostaa katseensa omia kengänkärkiä pidemmälle, näkee kirkkaammin, minne maailma saattaa olla menossa.

Yhdysvaltalainen futurologi Edward Cornish sanoo mielestäni viisaasti: Melkein kaikella, mitä emme tiedä tulevaisuudesta, on vähän merkitystä, kun taas se vähä, mitä voimme tietää, on äärimmäisen tärkeää, koska se auttaa meitä tekemään parempia päätöksiä.

Tiede ja teknologia antavat hyvät eväät, kunhan niitä käytetään oikealla ja tehokkaalla tavalla ihmiskunnan ja maapallon hyväksi. Kun vaihtoehdot ovat pöydällä, voimme valita mahdollisten tulevaisuuksien välillä.

Valoisaa kevättä Tieteen lukijat!

 

Kommentit (4)

käyttäjä-3779
Liittynyt12.5.2014
Viestejä1716

Paljon kohistaan myös tekoälystä. Kone pystyy jo kukistamaan parhaat shakkimestarit.

Teuvo Kohosella on varmasti näkemystä tekoälystä. Hän ottaa maltillisen asenteen:

https://www.google.fi/#q=teuvo+kohonen&spf=1

””Kohonen tunnetaan paitsi neuroverkkoasiantuntijana myös älykkäiden koneiden ja tulevaisuuden tietotekniikan tutkijana. Milloin älykkäät koneet tulevat?
”Aina sanotaan, että ne ovat ihan nurkan takana. Ilman muuta tekoälymenetelmiä tullaan käyttämään entistä enemmän, varsinkin lääketieteen ja kielenkääntämisen tietokannoissa. Mutta jos inhimillisiä kykyjä haetaan koneille niin ne pysyvät siellä nurkan takana pitkään.”

Kohonen on sitä mieltä, että neuroverkkojenkin mahdollisuudet ovat aika rajalliset, jos ei ruveta ottamaan biologiaa tarkemmin huomioon.””

Jotkut koneälyn suunnittelijat  olettavat koneiden tulevan lopulta elämyksellisesti tietoisiksi. Tietoisuuden mysteeri on kuitenkin edelleen ratkaisematta. Monet valitsevat uskomuksen tietämisen sijaan ja sanovat tietoisuuden olevan aivotoiminnan kääntöpuoli tai jotain muuta fysikaalista. Ainoa perustelu on tietoisuuden tilojen ja aivotilojen kohtalainen korrelaatio.

Ajatuksena ahdistava on joidenkin koneälyn innokkaiden kehittäjien tavoite: biologisesti elotonta maailmaa hallinnoiva tunteeton robottikollektiivi.

Vierailija

"Tieteiskirjallisuudesta tutut lentävät autot ovat tulleet markkinoille". Tämä herättää muutamia kysymyksiä:

1) mitkä firmat valmistaa lentäviä autoja?

2) missä maissa nämä on ovat luvallisia kulkuvälineitä liikenteessä?

3) paljonko maksaa?

4) minkälainen ajokortti vaaditaan?

jukka

Vierailija

Ei se tulevaisuus ole sen uskomattomampi kuin se oli 20 vuotta sitten. Ihmiset ja teknologia kehittyy (  lentävät autot, VPN-yhteydet ym.)  Kaikki menee parempaa päin!

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Pitäkää kiinni tuolistanne, jos teillä vielä sellainen on. Yli kolmannes Suomen nykyisistä työpaikoista katoaa tietokoneistumisen takia 20 vuodessa.

Karu ennuste on peräisin Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen, Etlan maanantaina julkistamasta tutkimuksesta. Siinä Petri Rouvinen ja Mika Pajarinen käyvät läpi 410 eri ammattia ja laskevat niille korvaantumisen todennäköisyyden. Pohjana kaksikko on käyttänyt Oxfordin yliopiston aiempaa tutkimusta, jossa aineistona oli yhdysvaltalaisia työntekijöitä.

Koska huonot uutiset myyvät hyviä paremmin, esimerkiksi päivän Iltasanomat listaa näyttävästi 100 uhatuinta ammattia. Niille, joita kiinnostaa: katoavinta kansanperinnettä ovat puhelinmyyjät, asiakaspalvelijat, tallentajat ja valokuvien valmistajat.

Paljon kiinnostavampaa on kuitenkin pohtia, mitä tulee katoavien tilalle? Mitä vinkkejä antaa nuorelle, joka miettii, mihin ryhtyisi?

Sitä ei tietenkään voi etukäteen tietää. Ajatellaan kymmenen vuotta taaksepäin: Kuka olisi arvannut, että pian on ihmisiä, jotka ammatikseen bloggaavat tai louhivat tietoa sosiaalisesta mediasta.

Tulevaisuuden ennustaminen on tunnetusti helppoa, mutta ajoittaminen vaikeaa. Yritetään silti. Tiede-lehden toimittaja Kirsi Heikkinen jututti pari vuotta sitten brittiläisen Fast Future Research –ajatushautomon johtajaa Rohit Talwaria, joka laati nelisen vuotta sitten Britannian hallitukselle valistuneen arvauksen tulevaisuuden ammateista. Aikahaarukka on seuraavat 20 vuotta.

Iso osa nopeimmin kasvaneista ammateista kytkeytyy tavalla tai toisella terveydenhoitoon, joka selittyy pitkälti väestön vanhenemisella. Putkimiehillekin voi luvata ruusuista tulevaisuutta, koska monien motoriikkaa vaativien yksittäisten liikesarjojen ohjelmoiminen koneeseen ei välttämättä kannata.

Jännintä luettavaa on Rohit Talwarin lista orastavista ammateista. Tuleeko sinusta ensimmäinen kehonosien valmistaja, lisämuistikirurgi, seniori-iän wellness-asiantuntija, uusien tieteiden eetikko, nanohoitaja, avaruuslentoemäntä, vertikaaliviljelijä, ilmastonkääntäjä, virtuaalilakimies tai digisiivooja?

Kommentit (0)

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Blogiarkisto