Kirjoitukset avainsanalla keksinnöt

Kestäviä keksintöjä syntyy vapaasti kummastellen. Kuva: <span class="photographer">Getty Images</span>
Kestäviä keksintöjä syntyy vapaasti kummastellen. Kuva: Getty Images

Perustutkimus ei etsi hyötyjä, mutta siitä voi seurata mullistavia asioita.

Mitä hyötyä on hyödyttömästä? Kerrotaan, että Britannian valtionvarainministeri William Gladstone tivasi 1800-luvun alkupuolella eräältä tieteentekijältä, mitä hyötyä tämän tutkimasta ilmiöstä olisi yhteiskunnalle. ”Sir, en tiedä, mutta jonain päivänä teidän hallituksenne voi kenties periä siitä veroa.”

Vastaaja oli fyysikko ja kemisti Michael Faraday, joka oli vastikään havainnut sähköisten ja magneettisten voimien yhteyden. Ilmiötä kutsutaan sähkömagneettiseksi induktioksi, ja siihen perustuvat niin sähkön tuotanto, siirto kuin kaikki sähköllä toimivat koneet ja laitteet. Koko maailma pyörii nykyään energian ja enenevässä määrin sähkön ympärillä.

Tieteellinen tutkimus jaetaan yleensä perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen. Sovellukset pohjaavat aina perustutkimukseen, jossa tieteentekijällä on vapaus hämmästellä ja kummastella juuri sitä, mikä häntä eniten kiinnostaa – aivan kuten Faradaylla aikoinaan.

Perustutkimuksen tarkoitus ei ole hakea hyötyä eikä ratkoa täsmäongelmia, mutta siitä voi seurata mullistavia asioita. Onkohan olemassa yhtään suurta keksintöä tai löydöstä, joka olisi syntynyt määrätietoisen prosessin tuloksena eikä sivutuotteena yleisestä tieteellisestä uteliaisuudesta? Kun laser noin 60 vuotta sitten keksittiin, kukaan ei voinut ennustaa, että sen tärkein sovellus tulee olemaan internet, jossa sitä käytetään tiedonsiirtoon.

Tiede on riskien ottamista, uuden etsimistä. Ilmiöiden perusteellinen selvittäminen kysyy valtavasti aikaa, rahaa ja istumalihaksia. Tarina kertoo, että Thomas Edison testasi toistatuhatta ratkaisua ennen kuin hän keksi hehkulampun. Ulkopuoliset ihmettelivät, miksi mies viitsi tehdä niin paljon turhaa työtä. Edison vastasi, ettei työ ollut turhaa, koska hän tiesi jo tuhat ratkaisua, jotka eivät toimi.

Rahoittajien harmiksi perustutkimuksen tuottama ymmärrys ei muutu euroiksi silmänräpäyksessä. Sähkön ja koko tieteen historia osoittaa, että takaisinmaksua voi joutua odottamaan kymmeniä tai jopa satoja vuosia. Joskus tutkimus vetää vesiperän: ei synny uusia aluevaltauksia eikä eurojakaan. Sekin kuuluu asiaan.

Nopeiden voittojen tavoittelun huumassa voi olla vaikea nähdä perustutkimuksella minkäänlaista arvoa. Se valitettavasti näkyy päättäjien puheissa ja teoissa. Julkinen rahoitus on alkanut siirtyä yhä enemmän soveltavaan tutkimukseen. Tieteeltä odotetaan nyt innovaatioita ja suoria vastauksia yhteiskunnan ongelmiin.

Se on kuin rakentaisi hiekalle. Pikkunättiä, mutta pitkällä aikajänteellä kestämätöntä.

Kommentit (41)

https://www.newcastle-insuranc...
34/41 | 

Thank you for sharing this amazing post. keep up the great work

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nisäkästutkija laski karhun voimat. Kuva: <span class="photographer">iStock</span>
Nisäkästutkija laski karhun voimat. Kuva: iStock

Leikkisä mieli ja villit ideat potkivat maailmaa eteenpäin.

Mistä tunnistaa keksinnön, joka tulevaisuudessa mullistaa maailmaa? Ei mistään.

Tarinan mukaan Britan

nian valtionvarainministeri tivasi kerran eräältä Kuninkaallisen tiedeseuran arvovaltaiselta jäseneltä, mitä käytännön hyötyä hänen eriskummallisesta tutkimuksestaan on yhteiskunnalle. ”Ei aavistustakaan, mutta todennäköisesti voit pian verottaa sitä”, kuului tutkijan vastaus.

Tapahtuman ajankohta oli 1800-luvun puoliväli ja tutkija Michael Faraday, jonka havainnoista tuli sittemmin modernin fysiikan kulmakiviä. Hänen suurimpiin saavutuksiinsa kuuluvat sähkömagneettisen induktion ja elektrolyysin keksiminen sekä sähkömoottorin kehittely. Ilman Faradayn keksintöjä ei olisi lentokoneita, tietokoneita eikä kännyköitä. Kukaan ei somettaisi eikä huristelisi sähköautolla.

Tiedettä, joka ei tuota välittömiä käytännön sovelluksia, kutsutaan perustutkimukseksi. Perustutkijalla on vapaus hämmästellä ja tutkia juuri sitä, mikä eniten kiinnostaa. Kummastella kuten Faraday.

Vaikka tieteen teko on arkista puurtamista, sen huippuhetket, uudet teoriat ja läpimurrot, syntyvät usein mielen harhapoluista. Kerrotaan, että Albert Einsteinin suhteellisuusteoria lähti liikkeelle villistä ajatusleikistä: Mitä jos voisin istahtaa valonsäteen selkään? Mitä sieltä näkisin?

Hämmästely, kysyminen ja leikkisä mieli ovat tärkeä osa ihmistä. Jokin aika sitten päädyimme toimituksen kokouksessa pähkäilemään eläinkunnan voimasuhteita. Kuka on kaikkein vahvin? Paljonko karhu nostaisi penkistä?

Asian ratkaiseminen vaati yhteydenottoa Helsingin yliopistoon. Nisäkästutkija Heidi Kinnunen ei osannut suoralta kädeltä vastata. Karhun lihasvoimia on tuskin kukaan tutkinut.

Heidi suostui kuitenkin leikittelemään ajatuksella, kummastelemaan. Biologin ja voimanostajan yhteispelillä syntyi lopulta valistunut arvaus. Vastaus ei varmasti täytä tiukimpia akateemisia kriteerejä, mutta ei sen väliä. Kysyminen on tieteessä paljon tärkeämpää kuin todistusten aukottomuus.

Ai niin. Päihittäisikö karhu penkkipunnerruksessa Jari ”Bull” Mentulan? Tieto löytyy uunituoreesta Tiede vastaa -erikoisjulkaisusta, jonka voit ostaa itsellesi tai lahjaksi lehtipisteistä. Mukana on 100 muutakin kiperää kysymystä, joihin tieteen ammattilaiset innostuivat vastaamaan.

Aurinkoista kesän odotusta Tieteen lukijat!

Kommentit (0)

Seuraa 

Totta toistaiseksi

Jukka Ruukki on Tiede-lehden päätoimittaja, joka poistaa varmistimen kuullessaan sanan tieteellisesti todistettu. Hän jakaa pääkirjoituksensa tässä blogissa.

Teemat

Blogiarkisto

Kategoriat